Koirat.com

pnkd kirjoitti:

Olen aina vetäessä pysähtynyt ja odottanut, että Mökö ottaa katsekontaktin / hihna löystyy, mutta en tiedä onko poika vielä hoksannut ideaa. Eniten itseä kuitenkin rasittaa seilaaminen tien reunasta toiseen. Miten olette lähteneet opettamaan pennulle, että on valittava puoli ja pysyttävä sillä?

Mä opetin meidän koiralle ensin ruoan avulla mitä mä haluan sen vetäessä tekevän. Eli kun koira veti, pysähdyin ja jäin odottamaan, et se älyää katsoa. Heti ku vilkaisu irtosi, kehuin, jolloin koira viipotti innoissaan luo. Tällöin myös palkkasin sen. Tuo palkka kannattaa jättää nopeesti pois et se ei ala palkan toivossa vetämään. Jonki aikaa ihan vaan kehuin ku se ymmärsi katsoa ja tulla lähemmäs. Sit ku pentu oli ymmärtäny idean jätin myös kehumisen pois ja palkkana toimi matkan jatkuminen. Nykyään jos koira vetää se pysähtyy, kääntyy katsomaan ja höllää itse hihnaa.

Puolen vaihdon/valitsemisen jouduin itse opettaa koska koira seilasi ihan hirveesti. Ensin sisällä pidin esim. vasemmassa nyrkissä namia ja kun koira tuli vasemmalle puolelle ilmaisin käskysanan, joka meillä on vasen. Oikealle puolelle tein saman asian. Tätä harjotusta voi helpottaa sillä, et taputtaa kädellä, jossa nami on, reittänsä, jolloin sekä sana, että reiden taputtaminen toimivat käskynä. Tästä harjotuksesta on ollu tosi paljon hyötyä mm. ohittamisten kannalta. Jos koira esim. kulkee oikealla puolella ja vastaan tulee ohikulkija joka on samalla puolella, voit käskeä koiran vasemmalle, jolloin ohittaminen sujuu vaivattomammin.

...

En tiedä, mistä tuo alkuperäinen lainaukseni oli tänne tullut.

Kuinka nopeasti Koirat.com käyttäjien pennut ovat oppineet nimensä?

Muutama päivä sitten meille tuli vihdoin kauan odotettu samojedinkoiranpentu, joka ei lotkauta korvaansakaan kun yrittää ottaa kontaktia. Kyseessä ei ole ensimmäinen koiranpentuni (ensimmäinen sammari kyllä) mutta haluaisinkin nyt kysyä ja oppia kaiken uudelleen niin perusteellisesti, etten mokaisi mitään, haaveena olisi toko ja agility myöhemmällä iällä, jonkinlainen perusta olisi hyvä olla.

Jos vaikka lähtisi tästä liikkeelle: Miten voisi pennun opettaa nimeensä leikin varjolla?

Ei pitäisi kai hirveästi vertailla, mutta muistelisin entisten koirien kääntyneen katsomaan jos niille sanoi ylipäätään mitään kutsuvalla äänensävyllä.

Sitä tässä vaan ihmettelin,ettei pentu reagoi jos sitä puhuttelee. Ootko tarkastanut että se yleensä kuulee?
Mulla itsellä on huonokuuloinen uros,vasta 5 vuotias,mutta olen pannut merkille ettei sen kuulo ole ihan normaali. En tarkoita tässä nyt niin sanottua valikoivaa kuuloa.

Kävin just tarkistamassa. Ei tosiaan reagoi puhutteluun, mutta napsautin sormella ja pää kääntyi. Kyllä se selvästi kuulee, mutta heti kun alkaa puhumaan niin pentu menee omiin maailmoihinsa.

Eläinlääkärin lausunnossa sanottiin kaiken olevan ok, kuuloa myöten.

^Helpointa on varmaan aloittaa yhdistämällä nimen opettaminen ruokintaan, eli viereen pennun ruoka-annos ja sanoa pennun nimi -> pudottaa heti perään hieman ruokaa kuppiin ja sitten toistaa tätä kunnes koko annos on syöty ja tätä sitten toistellaan aina ruokinnan yhteydessä. Siitä sitten pikkuhiljaa hommaa voidaan vaikeuttaa niin, että pentu ei olekaan ihan siinä vieressä kun nimi sanotaan ja pikkuhiljaa sitten vaikeammissa tilanteissa aluksi sisällä ja sitten myös ulkona.

Miten olette opettaneet pennulle paikka-käskyä? Liitättekö sanan paikka heti harjoitteluun alkuvaiheessa? Itse ajattelin kokeillä näillä ohjeilla Paikallaolon opettaminen

^Itse olen opettanut suurinpiirtein samoin kuin noissa ohjeissa sanotaan. Tosin en juttele koiralle paikallaolon aikana vaan ihan vain pidennän pikkuhiljaa joka aikaa tai etäisyyttä. En myöskään sano erikseen mitään "paikka" käskyä vaan maassa, istumassa tai seisomassa ollaan suoraan liikekäskystä niin kauan kunnes toisin sanotaan. Tokossahan kaksoiskäskyt taitavat olla ihan kielletty säännöissäkin.

Vuorisumu kirjoitti:

^Helpointa on varmaan aloittaa yhdistämällä nimen opettaminen ruokintaan, eli viereen pennun ruoka-annos ja sanoa pennun nimi -> pudottaa heti perään hieman ruokaa kuppiin ja sitten toistaa tätä kunnes koko annos on syöty ja tätä sitten toistellaan aina ruokinnan yhteydessä. Siitä sitten pikkuhiljaa hommaa voidaan vaikeuttaa niin, että pentu ei olekaan ihan siinä vieressä kun nimi sanotaan ja pikkuhiljaa sitten vaikeammissa tilanteissa aluksi sisällä ja sitten myös ulkona.

Kiitos, tämä auttoi tai ainakin pentu kääntyi aina katsomaan kun kutsuin sitä nimellä kupin tyhjentämisen jälkeen.

Oliskos ohjeita yksinolon opettamiseen? Ajattelin Tuire Kaimion ohjeilla kokeilla, mutta mietiskelin toisen koiran roolia. Eli kannattaisko vanhempi koira jättää pennun kanssa, vai opettaa pentua olemaan ihan kokonaan yksin. Lapsiportti varmaan helpottais tätä dilemmaa, mutta just ehdittiin myydä vanha pois eikä uutta oo löytynyt...

Ja lenkillä pysähdellään ihan mahdottomasti! Kotipihassa voidaan jumittaa vaikka kuinka kauan, houkuttelu ei tehoa, ei eteenpäin juokseminen, ei edes yksin jättäminen... En oikein haluais repiä kumminkaan eteenpäin. :/

Leopolda kirjoitti:

Oliskos ohjeita yksinolon opettamiseen? Ajattelin Tuire Kaimion ohjeilla kokeilla, mutta mietiskelin toisen koiran roolia. Eli kannattaisko vanhempi koira jättää pennun kanssa, vai opettaa pentua olemaan ihan kokonaan yksin.

Yksinoloa kannattaa reenata sekä vanhemman koiran kanssa että ilman. Jos taloudessa on kaksi henkeä, alkuun voi reenata erikseen erossaoloa vanhemmasta koirasta siten, että kotona on kuitenkin ihminen ja toisaalta yksinoloa ihmisistä siten, että kotona on kuitenkin vanhempi koira. Mutta hyvin pian, jos ei heti alkuun jo, kannattaa alkaa reenata myös yksinoloa ilman vanhempaa koiraa ja ihmisiä.

Yksinolo-opetukseen vinkkejä voi löytyä seuraavista ketjuista:
Eroahdistusta vai protestointia?
Tavaroiden tuhoaminen yksinollessa

^Itse kannatan sitä, että asunnosta poistumisesta ja sinne palaamisesta tehtäisiin pennulle yhtä huomaamaton juttu kuin vaikkapa siitä että käyt vessassa. Pentu kannattaa opettaa ehdottomasti myös siihen, että se osaa olla huoneistossa aivan yksin. Jos se sujuu, niin sujuu varmasti myös "yksinolo" toisen koiran kanssa. Aina voi tulla eteen tilanteita, joissa et välttämättä voi ottaa molempia koiria mukaan ja jossain vaiheessa myös aika jättää vanhemmasta koirasta.

Tervehdys! Meidän sekarotuinen koira on jo pennuksi melkoisen vanha, täyttää elokuun lopulla seitsemän kuukautta... mutta pentuhan se vielä on, eikö niin? Ongelma on, että meidän perheellä ei ole aikaisemmin ollut koiraa ja välillä tuntuu, että ollaan ton otuksen kanssa ihan hukassa. Se on aika veikeä ja leikkisä koira, mutta luonteeltaan jokseenkin riehakas. Nekku vetää paljon lenkin aikana ja menee ihan sekaisin vieraista koirista, sitä saa kädet ja naamakin vähän punaisena olla kiskomassa toiseen suuntaan. Vaikka kuinka yritän sanoa sille kieltoja tiukkaan äänensävyyn, katson sitä silmiin ja yritän saada sen ymmärtämään että se tekee väärin (siis silloin kun se ylipäätään tekee jotain ei-toivottua, kuten nappaa pöydältä ruokaa kun kukaan ei huomaa) niin silti se jaksaa olla itsepäinen. Meillä on kuonopanta (eläinkaupasta 7 euroa) jonka pitäisi estää vetäminen, mutta sen hihna on jotenkin hassu kun sitä ei saa kiristettyä, toisin sanoen se on löystynyt eikä enää palvele tarkoitusperiään. Valjaatkin ostimme mutta jaksaa se silti vetää lujaa... (painoltaan nekku on lähemmäs 20 kiloa, se on puoliksi shar pei ja puoliksi amerikanakita)

Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttavat tosiaan tuo lenkin aikana vetäminen ja muut ihmiset sekä toiset koirat - tuskin uskallan viedä nekkua erityisen laajoille lenkeille kun pelkään kohtaamista muiden kanssa. Lisäksi Nekku hyppää päälle kun saavutaan kotiin, iloisena tietenkin mutta isoilla tassuillaan ja kynsillään pelkään että se aiheuttaa vielä vahinkoa. Täällä kun olen näitä viestejä lukenut niin vaikuttaisi, että namupaloja pitää varata lisää kouluttamista ja palkitsemista varten...
Muuten, minkä ikäiseksi asti koira vielä omaksuu uusia käskyjä ja kouluttamista, vai voiko koiraa periaatteessa kouluttaa koko sen eliniän ajan?

Olen kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta, olen oikeasti koirista aika tietämätön mutta yritän kerätä tietoa ja oppia uutta!

^Koira oppii koko sen elinajan, mutta hyvät käytöstavat kannattaa opettaa pennulle jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä jo opittujen huonojen tapojen muuttaminen hyviksi on moninverroin työläämpää.
Koirasi on tosiaan vielä pentu, mutta oikeiden käytöstapojen opettaminen kannattaa kyllä ehdottomasti aloittaa sille mahdollisimman pian. Mainitsemiesi asioiden opettamisesta löytyy omia ketjujaan tältäkin palstalta. Pääperiaate on kuitenkin, että koira toimii sitä eniten hyödyttävällä tavalla eli se vetää, jos se on keksinyt, että vetämällä se pääsee eteenpäin, se hyppii päin, jos se on keksinyt että hyppimällä se saa sinun huomiosi jne. jne. Lisäksi kannattaa muistaa, että koira ei osaa ihmisten haluamia käytöstapoja tai käskyjä luonnostaan, vaan ne täytyy sille opettaa ja mielellään juuri niitä palkkiota käyttämällä. Palkkiota ovat taas kaikki ne asiat mitä koira haluaa ja minkä eteen se on valmis jotain tekemään. Myös kiellot ovat turhia, ellei koiralle ole opetettu mitä kieltosana tarkoittaa eli kuinka sen kannattaa toimia kieltosanan kuullessaan.

^^Minkälaisella remmillä talutat Nekkua? Kuonopantaanhan ei missään maailman tapauksessa saa yhdistää fleksiä tai muutenkaan koira ei sen kanssa saisi poukkoilla. Kuonopanta saattaa nimittäin äkkinykäyksissä aiheutta pahaakin jälkeä pennun niskalle.

Jos kuonopanta ei toimi, voisi enemmän apua olla tälläisestä. Canny collarin kanssa koira kannattaa opettaa kulkemaan vierelläsi, jotta pannan kuono-osa pysyy paremmin paikallaan. Vierellä kulkeva koira on muutenkin helpompi hallita ja koiralle on turvallisempaakin kulkea omistajan vierellä, tien reunan puolella.

Meillä tuon juniorin kanssa päästiin kunnon lenkeille vasta kun se oli jotain 7-8kk, kun saatiin jalat kuntoon. Toki lastan kanssa sai kävellä ja remmikäyttäytymisen opettaminen oli isossa osassa, kun remuaminen oli kiellettyä. Mutta lenkit olivat lyhyitä ja kohdistuivat aina siihen lähimaastoon. Ja voin kertoa, että kyllä tuokin veti. Kiskoi, riuhtoi ja hölmöili. Ja vaikka koira on iso (+40kg/75cm) ja se rempominen oli raivostuttavaa, välillä jopa pelottavaa, niin johdonmukaisilla ohjeilla, pienellä voimankäytöllä, kovalla äänellä ja kuristavalla ketjupannalla siitä tuli ihan mallikas lenkkikaveri. Nykyään (1v 1kk) vetää enää harvoin ja vastaantulijoitakin ignoraa hienosti, korkeintaan tuijottaa jos toinen on kovin provosoiva :)

Jos kiinnostaa, niin voin kertoa lisää oman kokemuksen keinoja ison ja nuoren koiran opettamisessa :) Pistä vaikka yksäriä, niin ei tukita koko ketjua :D

Meiltäkin koulutuskuulumisia tännekin suuntaan. Sanni (11 viikkoinen jenkkityttö) on asunut meillä nyt puolentoista viikon ajan. Listataan siis meidän osalta niitä jo opittuja (hitaasti mutta varmasti), mutta myös ongelmakohta, johon joku toivottavasti osaisi antaa rakentavia neuvoja.

+ Sanni istahtaa melkein joka tilanteessa, itse on hoksannut, että istuminen auttaa moneen asiaan. Ovien aukeamiseen (tässä kohdassa käytetään "istu"-käskyä), ruokakipon saamiseen, kävelylenkin jatkumiseen (pysähdellään kyllä edelleen aika usein ulkona ollessa), hihnasta pois pääsemiseen ulkoilun jälkeen, leluleikin jatkumiseen, ja kotiintulijatkin tervehtii, kun istahtaa alkuhössötyksen jälkeen alas. Rauhoittumiskeinona siis toimii vallan mainiosti.
+ "Tule"-käskyn on oppinut hyvin, ainakin toistaiseksi sitä ollaan toteltu. Ei olla vielä kovin vaikessa paikoissa päästy treenaamaan, mutta viikonloppuna suunnataan ulkoilmaan jonnekin vilinäisempään paikkaan harjoittelemaan.

- "Riittää"-käskyä alettiin tänään opettelemaan ihan pisteestä A, Tuire Kaimion Pennun kasvatus-oppaan mukaisesti. Olin innoissani aloittelemassa hommaa selkeillä ja askel askeleelta etenevillä ohjeilla. Mutta käytännössä minuutissa oltiin jo kohdassa neljä menossa, jossa periaatteessa käsky pitäisi olla hallussa. En jaksa mitenkään uskoa, että näin olisi, vaan nyt on puhtaasti kyse herkkuahneudesta . Kouluttaminen vaikuttaa siis liiankin helpolta, eli mikä neuvoksi? Kirjassa neuvotaan harjoittelemaan jokaista vaihetta useaan otteeseen, ja mielellään näin tehtäisiin, mutta kun Sanni ei siihen harjoitteluvaiheeseen lähde mukaan. Meillä siis "osataan" harjoiteltu asia muutaman minuutin jälkeen.. Vai aliarvioidaanko me nyt neitiä :D, ja kuvitellaan sen tarvitsevan miljoonittain toistoja, kun todellisuudessa asia opitaankin minuuteissa sille tasolle, että pian on aika harjoitella haastavampiakin tilanteita? Kun käskyä kuitenkin tulisi noudattaa joka kerta sen kuullessaan, ei tunnu ollenkaan luontevalta ryntäillä pisteestä A pisteeseen H ihan sekunnissa..

(Edit: Pieni lisäys..)

^ Kaimion kirjan ohjeet on ihan hyviä, mutta mun mielestä myös hieman hidastempoisia, monet on suunnattu melko herkälle pennulle, eikä ainakaan oman pennun kanssa toimineet, koska se ei toiminut kuten kirjassa.. Jos pentu vaikuttaa osaavan asian, niin lähtisin harjoittelemaan helpoissa tilanteisssa vaan enemmän. Turhaa jäädä jyystämään, jos pentu kerta osaa.

Musta kanssa Kaimion kirja on jossain asioissa todella hidastempoinen ja oman pennun luonteen huomiooon ottaen, voi ohjeita hieman "oikaista". Varsinkin kaulapannan laittamise harjoittelu on jätjettömän monivaihenen. Itse en laitoin koiralle pannan kaulaan, vähän aikaan se sitä rapsutteli ja sitten hyväksyi sen.

cayla kirjoitti:

Miten olette opettaneet pennulle paikka-käskyä? Liitättekö sanan paikka heti harjoitteluun alkuvaiheessa? Itse ajattelin kokeillä näillä ohjeilla Paikallaolon opettaminen

Tuollapa oli hyvät ohjeet paikallaolon harjoitteluun! Ensin kun vaan päästäisiin maahanmenon kösimerkistä eroon..

Tuolla aiemmin kirjoitettiin miten pennut yrittää purra hihnoja poikki. Meillä Nelli on purrut yhden Annin kaulapannan ja 2 päivää vanhan nahkaremmin. Nyt se saa satikutia aina kun yrittää ottaa hihnaa suuhunsa. Eläinkaupassa sanottiin että pennulle kannattaa valita nailonhihna, mutta en mä halua semmoista..

^ Meillä loppui hihnan suuhun ottaminen & nakertelu siihen, kun kerran laitoin hihnan lattialle oikein houkuttelevasti, ja kun pentu alkoi nakertaa sitä, tuli vesisuihkua naamalle. Oppi kerrasta, eikä sen jälkeen ole ikinä yrittänyt purra hihnaa. Mut tietystikään kaikkiin ei vesisuihku tehoa, meillä toimi tossa tilanteessa odotettua paremmin. Kaikenlaiset kiellot oli ihan yhtä tyhjän kanssa...