Koirat.com

Kysymys. Miten suhtaudutte pennun ei-toivottuun käytökseen? Näitä pentujen ei-toivottuja käytöksi olisi varman sivukaupalla.. Minkähän esimerkin mä tähän vetäisisin, no vaikka vetäminen muita koiria päin paikassa, jossa paljon koiria ja jossa pennun pitää pysyä luonasi. Tämä on meille Haaste. Olen tehnyt aina sitä, etten huomioi tätä pahaa tapaa millään muotoa ja palkitsen vaan silloin kun hakeutuu viereen ja ottaa kontaktia.

Alkaa tuntua siltä, että olen ihan turhaan näin pitkään "löysäillyt". Ei se ole ymmärtänyt tätä asiaa lainkaan. Kotioloissa, esim. näen että se on hamuamassa jotain herkullista pöydältä, riittää että sanon "äp", niin se jättää asian sikseen. En ole siis kovin paljon käyttänyt ääntäni, ärähtänyt tai huutanut kun se tekee jotain ei-toivottua. Tietty jos tekee jotain tosi tyhmää, saattaa ns. hermot mennä. Mutta tätä ei ole hirveästi tapahtunut.

Siis jos on tarkoituksena käyttää koulutuksessa positiivista vahvistamista, niin eikö sellainen ärähtely tavallaan vesitä sitä. Näin mä olen ajatellut. Mutta tällaisesta "en huomoi tyhmää käytöstä" + "palkkaan vaan hyvästä käytöksestä" -metodista on kuoriutunut neiti, joka jaksaa pelleillä aina kun on muita koiria lähellä. Lisäksi se keksii muitakin perseilyjä, mutta tämä on se "haastavin" tilanne. Olen pitänyt äänen korottamista, hihnan nyppäystä ihan äärimmäisinä keinoina. En halua koiraa joka pelkää minua vaan sellaisen joka luottaa ja halua työskennellä kanssani.

^Vaikka käyttäisikin mahdollisimman pitkälti positiivista vahvistamiseta kouluttamisessa, sen ei pidä tarkoittaa, etteikö koiralla olisi rajoja. Koulutusmenetelmästä riippumatta kouluttajan kannattaa aina muistaa, että koira ei palkkaannu vain sinulta tulevista asioista, vaan sen ympäristöstä löytyy jatkuvasti asioita joilla se voi palkita itse itseään. Tämä tietenkin tekee koulutuksesta haastellista. Laboratoriossa kaikki olisi niin yksinkertaista.
Huomioimattomuutta voi ja kannattaa käyttää niissä tilanteissa, joissa sinä pystyt kontrolloimaan mahdollisia koiraa palkitsevia asioita, eikä koira pääse palkkaamaan itse itseään jos se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla. Sellaisia tilanteita ajatellen, joissa koira pystyy palkitsemaan itseään ympäristöstä löytyvillä asioilla (esim. vuorovaikutustilanteet toisten koirien kanssa) on positiivisin lähestymistapa harjoitella ensin helpommissa ympäristöissä koiralle luotettavasti toimivat käskyt, jotka sitten pikkuhiljaa voidaan ylesitää myös hankalampii tilanteisiin. Ei-käskynkään käyttämisen ei tarvitse merkitä sitä, että sen merkitys olisi koiralle negatiivinen. Mieti miten haluat koiran toimivan ei-sanan kuullessaan jonka jälkeen voit opettaa sen koiralle kuten minkä tahansa muun käskynkin.
Jos rankaisuja käyttää, niin niiden suhteen on kaikkein tärkeintä olla johdonmukainen. Jos rankaisu tulee miten sattuu, saa se koiran varmasti epävarmaksi ja luottamuksen sinuun horjumaan. Rankaisu ei myöskään koskaan kerro koiralle kuinka haluat sen toimivan. Se vain kertoo kuinka et halua sen toimivan, eli oikeat tavat on jokatapauksessa opetettava palkkioiden kautta.

tää menee nyt hiukan off/

Äskö tuli lenkillä vastaan yksi hyvin mielenkiintoinen mies joka koulutti ilmeisesti pentuaan.
Ulko-ovesta tullessaan mies alkoi heti sanomaan koiralleen, että "ei syö sitä, ei syö sitä". Tätä käskyä hän toisti noin 7 kertaa, kunnes ilmeisesti kaivoi ei-syötävän-asian koiran suusta. Noh kun tämä mies näki mut ja mun koiran niin se totes koiralleen "katoppa mikä tuolta tulee, mitäs nyt aijot tehdä. Katoppa nyt mikä tuolla on." Olin hiukan hämilläni, mutta jatkoin Simban kanssa koiran ohittamista.
Noh tämä mies pääsee metrin ovelta ja koira alkaa vetämään, johon mies tietenkin toteaa "ei vedä, ei vedä" sen 7-9 kertaa. Mies pysäyttää koiran ja odottaa hetken toistaen tätä samaa käskyä. Hetken paikalla olon jälkeen jatkaa puol metriä eteenpäin koiran koko ajan kiskoen ja miehen hokien "ei vedä", pysäyttää koiran taas, pitää hetken paikallaan, jatkaa matkaa. Nurmikolle päästyään alkaa taas "ei syö sitä, ei syö sitä" käsky kuulumaan.
En pystynyt pidättelemään naurua. Olisikohan kenties helpompaa opettaa Irti-käsky, ja "ei vedä" sijasta opettaa mitä koiran pitää tehdä vetäessä. Koiran hihna ei siis ikinä, sillon kun mies pysäytti koiran, löystynyt. Koira oli aina eteenpäin nojaavassa asennossa. Vois siis alkaa kouluttaa, että kun koira vetää niin pysähdytään ja koiran pitää ottaa kontaktia tms.
En kehannu mennä neuvomaan miestä, vaikka mieli ois tehnyt. Millanenhan koira tosta kasvaa, kun kaikki on aina kielletty. Tuskin se tulee ikinä sisäistämään noita käskyjä, kun kaikki käskyt alkaa samalla sanalla eli Ei:llä.

Kysymys ongelmaan.
Eli meillä on 11vk. kultaisennoutajan pentu. Pentu on tähän asti ollut omassa pihassa aina vapaana ja ei ole koskaan pyrkinyt lähtee pihasta. Nyt hän on keksinyt "hiippailla" karkuun tielle. En ole juossut pennun perässä, en houkutellut liikaa tulemaan luokse vaan olen käynyt hakemassa pennun pois.
Joka kerta ku hän on oma-aloitteisesti tullut pihaan on palkinnot olleet huimat. Kuitenkin haluaisin ehdottomasti opettaa että pihasta poistumisesta ei seuraa ainakaan mitään mukavaa ja teenkö kauhean väärin jos kannan pennun takaisin pihaa niskasta. Muuten meillä on käytetty ja käytetään pelkästään positiivisen vahvistamisen koulutus menetelmää.

^Tunteeko pentu varmasti tontin rajat? Kannattaa muistaa, että koira ei välttämättä hahmota ihmisen mielestä selkeitäkin tontin rajoja vaan ne pitää sille ensin opettaa. Tätä yleensä tehdään ihan vaan kiertämällä tontti muutamaan kertaan koiran kanssa ympäri vaikkapa koiran ollessa hihnassa, jolloin koiraa voi estää lähtemästä tontin rajojen ulkopuolelle ja ohjata takaisin tontille, jos se yrittää ylittää rajan.

Kun rajat ovat selvillä, pentua toki tarkkaillaan ulkona ollessa ja jos näyttää siltä, että pentu on juoksemassa rajalle ja sen yli, kannattaa keskeyttää pennun puuhat. Sitten kun asian pitäisi olla pennulle selvä ja se silti kokeilee rajojaan, voidaan ajatella että pentua voidaan nuhdella JOS se saadaan kiinni rajojen ulkopuolella. Tontilla palaavaa pentua ei tietenkään rangaista, kuten ette ole tehneetkään.

Jos rankaisua haluaa käyttää, kannattaa se ajoittaa oikein.

Te haluatte, että koira ei poistu rajojen ulkopuolelle. Silloin nuhtelun pitäisi tulla nimenomaan poistumisesta. (Sinä hetkenä kun koira on poistumassa.)

Kaikki muina aikoina tulleet rankaisut, eivät koske tuota käyttäytymistä.

Koiralle on todennäköisesti vedettävä vaikka lippusiimaa tontin ympäri, ja kiellettävä sitä lähestymästä lippusiimaa. Sitten pikkuhiljaa ottaa lippuja pois siimasta, myöhemmin pelkkä naru ja pian koira ymmärtää mistä kohdasta sen oletetaan olevan menemättä.

Pieni korjaus kun pyrkii siiman suuntaan ja iso palkka kun kääntyy pois.

Meillä on pentu vasta neljättä päivää kotona, mutta se kulkee pihalla (rivitalot muodostavat keskelle "pihan") aivan loistavasti! Pysyttelen kyykyssä, ja vahtaan, kun se tekee tarpeensa ja kehun sitten vuolaasti. Välillä sitten otan heti takas syliin ja sisälle, välillä taas saatan hakea vaikka postin. Kaksi kertaa olen nyt uskaltautunut kävelemään postilaatikoille (pihan laidalla), ja pentu seuraa innoissaan. Kutsun sitä korkealla ja innostuneella äänellä ja kehun kun se kulkee vierellä. Kerran jopa pihalle tuli toinen koira lenkittäjineen, ja pentu lähti innoissaan näitä kohti juoksemaan, mutta menemällä kyykkyyn ja taputtamalla käsiä, kutsumalla pentua iloisesti, sain sen kääntymään ja juoksemaan takaisin, jotta sain sen syliin. Pointti tässä on kai se, että kun pentu ei saa mahdollisuutta karata pihasta tai muutenkaan kauas minusta, niin ei se tajuakaan, että niinkin voi tehdä! Pidän lähelläni olemisen niin mielenkiintoisena ja mukavana, ettei se mieli muualle.

Muuten ei oikeastaan olla vielä kouluttamista aloitettu, kun tulokas on niin uusi. Lähinnä nimeä toistellaan, kehutaan hyvästä käytöksestä, vähän houkutellaan istumaan ruokakupilla.. Joo, lähinnä siis kehun sitä koko ajan, kun se on nätisti. Siitä se alkaa!

iErica kirjoitti:

Meidän pentu ei tykkää pitää pantaa. Se tuntuu häiritsevän sitä ihan älyttömästi. Se raapii koko lenkin ajan kaulaansa, kun sille sen pannan laittaa. Onko tämä yleistä? Olemme koittaneet kahta pantaa, kummassakin sama juttu. Mistään ei tule mitään kun sen pannan sille laittaa. -.-

Tavallinen panta:

HennaBella kirjoitti:

Kokeile sisällä totuttaa pantaan. Esim. koiralle panta kaulaan, pieni leikki sessio panta kaulassa ja nameja ja sitten panta pois. Ihan pieniä aikoja kerrallaan ja sitten pidentäen aikaa. Kyllähän tollanen outo juttu, kun panta on ihmeellinen pennulle. Meilläkin on niitä aluksi hieman rapsuteltu, mutta kyllä siihen totutaan =]

Agitem kirjoitti:

Jos panta isketään kaulaan joka ulkoilun ajaksi ja sisällä ollaan ilman, voin hyvin kuvitella että pentu alkaa rapsuttaa. Koira tottuu pantaan huomattavasti paremmin ja nopeammin kun se on 24/7 kaulassa kuin siten jos se isketään nuppiin vain lenkkien ajaksi. Eli yksinkertaisesti pistät sen pannan sille kaulaan ja annat sen olla siinä poistamatta sitä niin kauan kunnes pentu ei enää sen kanssa riehu tai rapsuttele, kehut ja palkkaat mahdollisimman usein rauhallisena olosta.

Miksei näitä kirjoittamiaan viestejä voi poistaa, jos tulee vaikka pistettyä tuplana hätäpaniikkikyselyitä ja sit hävettää..

Olisiko kellään vinkkejä miten opettaa pennulle (kohta 4kk) että kyasyy lupaa ennen sohvalle tuloa? Meillä koira saa kyllä tulla soffalle pötköttelemään (jos menee riehumiseksi niin sitten kakara joutuu alas) mutta aina sitä ei haluaisi sinne päästää (esim pesun jälkeen märkänä, hiekkasilla tassuilla, jos itse syö tv:tä katsoessa jotain tms). Koiralle tietysti epäloogista että joskus saa tulla ja joskus ei. Mutta voisiko pennun opettaa kysymään luvan sohvalle pääsyyn niin että joskus lupa heltiää, mutta ei joka kerta? Neiti osaa jo istua, mennä maahan, vähän malttaa odottaakin ja ruokakupin saa nenän eteen ottamalla kontaktin. Hihnassakin mennään jo aika nätisti. Miten tuo luvan kysyminen just esimerkiksi sohvalle pääsyyn tai muuhun vastaavaan opetetaan? Mitä sitten jos ei halua koiraa sohvalle, käskee omalle paikalle sohvan viereen ilmeisesti. Tämä viiriäinen harvoin kyllä kovin kauaa yhdessä paikassa malttaa kököttää ellei ole uni tai pirun herkullinen luu järsittävänä...

^Meillä ei varsinaisesti lupaa kysytä, mutta molemmat tytöt osaa 'alas' käskyn, joka tietenkin tarkoittaa että sohvalta pois. Eli itse yritän tehädä niin, että jos en halua koiraa sohvalle ja huomaan sen olevan tulossa, kiellän. Jos kuitenkin kerkee jo hypätä, niin heti käsky mennä alas. Vanhempi jo kyllä uskoo hyvin, kun sanoo ettei saa tulla ja laittaa pään sohvalle lepäämään ja tuijottaa "miks ei saa tulla.." =P

Hugo on tänään tasan 6kk vanha, ja osaa istua käskystä. (Hugo tuli meille vajaa kuukausi sitten) Pikkuhiljaa ollaan aloitettu tassun antaminen ja luoksetuloa harjoitellaan vähän kerrallaan mm. lenkeillä ja koirapuistossa.

Miten pennulle voisi opettaa sisällä rauhoittumista? Eli siis kun pentu on väsynyt ja alkaa hepulijuoksemaan yms. riehumaan, niin mikä olisi hyvä keino rauhoittaa pentu, kun kuitenkin haluiaisin sen oppivan, että sisällä ei riehuta. Nyt on tehty niin, että on otettu pentu tiukkaan otteeseen ja päästetty pois kun on rauhoittunut, mutta nämä menevät aina sellaiseksi puremis-ärinämurina-venkoilu taistoiksi. Jos ei ole millään alkanut rauhoittumaan niin on viety eteiseen jäähylle ihan lyhyeksi aikaa, ja päästetty sieltä katsekontaktilla pois. Mutta miten jäähyily onnistuu jos ollaan esim kylässä ja hepuli alkaa siellä? Pidänkö sitten vain siinä jämäkässä otteessa tosiaan niin kauan että rauhoittuu?

^Mä en välttämättä puuttuisi noihin iltahepuleihin millään tavalla. Kyllä se koira aikuistuttuaan rauhoittuu ja meno sisällä tasoittuu, jolloin riehuminen jää pois ihan kasvamisen myötä. Toinen asia sitten on, jos pentu riehumisen aikana käyttää hampaitaan ihmiseen tai roikkuu vaatteissa, jolloin puuttuisin asiaan jäähyn avulla. Ja ilmeisesti pentu riehaantuu lisää tuosta syliin ottamisesta, joten varmaan jättäisin sen tekemättä. Se, että pentu ymmärtää, että riehumisella ei saa mitään muuta kivaa kuin omaa kivaa, on hyvä alku. Eli ette huomio, jos se vetelee rallia itsekseen Kyllä se siitä rauhoittuu!

Kylässä ollessa varmaankin se huomioimattomuus ja tarpeen vaatiessa jäähy (esim. toiseen huoneeseen tai kylpyhuoneeseen) voi tepsiä. Myös kyläillessä voisi pyytää isäntäväkeä olla huomioimatta tai vähintään innostamatta koiraa, jolloin hepulien mahdollisuus toivottavasti vähenee.

Meillä on välillä hankalaa kouluttaa tuota pientä kun sillä on niin paljon energiaa :D Ja kovapäinen se on kans! Kissankakat olis herkkua, muttakun niitä ei saa syödä! :S Oon yrittäny käskyt pitää tosi simppeleinä, esim. tuo "ei syö sitä"-käsky kuulostaa tosi hölmöltä. Mieluummin "irti" tai kuten meillä "ei ota" (irti kun koiralla jotain jo suussa, ei ota kun koira kuolaa jotain herkkua, oli se sitten ruokaa tai roska ulkona). Pienelle harjoittelen "irti" -käskyä mutta "ei ota" -käskyyn ei hermot vielä riitä :D

Yritän totuttaa pentuani hoitotoimenpiteisiin. Kuinka pitkään teillä muilla on mennyt siihen, että pentu on haluamassanne asennossa rauhallisesti rimpuilematta harjauksen, kynsienleikkauksen yms. ajan? Itsestä tuntuu jotenkin epätoivoiselta kun pentu alkaa huutamaan ja pomppimaan jo pienen hetken jälkeen (kyseessä ei pitäisi olla pelko). Tämänhetkinen strategiani on pitää pentua sylissä halutussa asennossa, ja samaan aikaan kun käyn läpi kaikkia ruuminosia, syötän tasaiseen tahtiin nameja ja kehun.

^ Minä tein ihan reilusti niin, että kynsiä leikatessa koira selälleen jalkojen päälle makoilemaan ja jokaisesta leikkauksesta saa namin ja rimpuilemisesta ei hyödy mitään vaan toimenpide vaan pitkittyy. Kyllä se jonkin aikaa vei, mutta pitkäjänteisyydellä täällä on nykyään koira, joka makoilee rentoja selällään ja "herää" vain ottamaan namin suuhunsa (nykyisin palkka, kun yhden tassun kynnet leikattu).

Ei tällä hetkellä itselle ajankohtainen mutta kuitenkin kiinnostava kysymys ja toivoisin mielipiteitä. Miten teidän mielestä pennun kanssa kannattaa vapaanapidon harjoitteleminen aloittaa? Miten saadaan aikaan lopputulos jossa koiraa voi huoletta pitää vapaana eikä se lähde kauas omistajasta, tulee luokse kutsuttaessa sekä myös oma-aloitteisesti seuraa lähietäisyydellä omistajan kävellessä? Tiedän että pennun halua pysyä omistajan lähellä kannattaa käyttää hyväksi. Mutta miten tämä käytännössä toteutetaan?

Ja siis mielipiteitä. Tahdon kuulla miten teistä vapaanpitoa kannattaa aloittaa harjoittelemaan sekä miten olette itse tehneet ja mikä on ollut lopputulos. Kiitos :)

Mä tekisin niin, että menisin reilusti jonnekkin puistoon / muualle sellaselle paikalle missä ei oo autoja ja kävelisin sielä niin, että pentu oppii seuraamaan mua (alotetaan tietysti niin, että paikka suht häiriötön ja siitä siirrytään asteittaan vaikeempaan). Jos pentu lähtee haahuilemaan > piiloon, niin se oppii että aina kun lähtee omille teilleen, omistaja häviää näköpiiristä.
Sitten esmes metsässä kävelee niin, ettei mene polkuja pitkin vaan keksii omia reittejä, niin pentu oppii seuraamaan sun tekemisiä ja menemisiä.

Mä siis opettaisin heti pennulle, että omistajan seuraaminen on ainoa oikea tapa. Nimenomaa niin, etten huutele ja kutsu sitä kun se lähtee haahuilemaan, vaan häviän vähin äänin jonnekkin piiloon. Sillon pentu oppii itse huomioimaan sut eikä oleta, että "omistaja sit varmaan kutsuu kun mua kaivataan".

Tottakai luoksetulo opetetaan sitten myös, mutta se on mun mielestä ihan eri asia.

e: mä itse opetin pennulle parivuotta takaperin ainoastaan ehdottoman luoksetulon, enkä ollenkaan tätä tapaa. Se irtoaa huomattavan paljon ohjaajasta lenkillä, mutta luoksari on todellakin satavarma Olisin tehnyt näin, jos vaan olisin sillon tajunnut.

Meillä pentu on keksinyt nyt jalkalistojen ja oikeastaan kaiken mahdollisen tavaran puremisen. Ennen pureminen kohdistui vain lähinnä ihmisiin ja kenkiin.

Ostin Mustista ja Mirristä puremisenestoainetta nimeltä No Chew Spray, merkkiä 8in1. Pentu vain nuolee sen pois ja pureminen jatkuu. Onko kokemusta muista puremisenestoaineista? Tai muista puremista estävistä aineista? Olen tähän mennessä ehtinyt kokeilla tabascoa, valkopippuria ja etikkaa. Jopa etikan pentu nuoli pois. Asumme vuokra-asunnossa ja yhdestä seinästä on jo maalit syöty osaksi pois. Ei kiva...

Pentu tuntee kyllä ei-käskyn, mutta nyt kun etuhampaat ovat lähteneet ja uudet kasvavat tilalle, kutina on ilmeisesti hirmuinen. Olen toisinaan antanut jääpaloja ja luitakin pennulla on, mutta ne eivät ole niin kiinnostavia kuin betoniseinä, sängynkulma tai jalkalista.

Kauankohan mahtaa kestää, että kaikki hampaat ovat lähteneet? Tällä hetkellä tosiaan ollaan ohittamassa ilmeisesti kulmahampaita. Ne kai lähtevät sitten kaikkein viimeisimpänä?