Pennun koulutus
innna
Viestimäärä: 4768
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
Rose
Viestimäärä: 866
innna kirjoitti:
Rose, ensin kesto, sitten etäisyys! Eli jos kestoa ei ole rakennettu vielä yhtään, niin etäisyyden lisääminen (jossa yhdistyy sitten se kesto) on liian haastavaa.
Totta. En nyt sanoisi, että kestoa ei ole rakennettu yhtään, mutta kun tuota vapautussanaa ei ole vielä opetettu, niin vähän epämääräistähän se on ollut, myönnän.
Lähden nyt Tiaisen ja Kinokon neuvoin liikkeelle, niin eiköhän se tästä. Aina, kun olen itse tajunnut, mikä on looginen tapa opettaa, on Lilli kyllä hiffannut homman tosi nopeasti.
Liinuska
Viestimäärä: 1312
Koira on ollut kokoajan vapaana, ylensä seuraa perässä, mutta päivä päivältä alkaa ympäristö kiinnostamaan enemmän. Kehun aina kun tulee luokse tai antaa jonkun kontaktin. Ei ole hirveän namin perään vielä. Lelujen kanssa mennään.
Ensimmäinen pentuni ja vähän jännittää miten tämä sujuu, mutta kun perehtyy oman pennun luonteeseen ja käyttäytymiseen ja soveltaa erillaisia koulutusmetodeja niin hyvä tästä tulee.
Rottweiler uros Roni s. 1.2.2011 - 1.12.2014
sse00
Viestimäärä: 7
8- viikkoiseta ei välttämättä saalisvietti vielä hirveästi palkkaa. Kannattaa ajoittaa koulutushetket ruoka- aikoihin ja tehdä ne nälkäisen pennun kanssa, kyllä alkaa maistumaan :) Oma ruoka ei välttämättä ole myöskään se paras palkka, jos kyseessä ei ole oikeasti ahne koiralla. Jauhelihalla saa yleensä hyvää intoa :D
Rwn 12/2010
lallimus
Viestimäärä: 501
Eli tuo 10½vkoa vanha Nano menee vähän tuulen mukana tykkääkö(tai siis onko välinpitämätön vai muriseeko) muista ihmisistä vai ei, toissapäivänä käytiin yrityksen tiloissa nopeesti kahvilla ja möreä-ääninen mies sai antaa namin ja silitellä rauhassa, mutta eilen sitten muris siskolle kun systeri oli hattu päässä sekä siskon ratsastuskerhossa olleen tytön äidille. Kerhon kaksi tyttöä sai kikatellen juosta ja moikata ihan normaalisti. Eilen kun käytiin pikkasen kävelemässä, niin ei meinannu millään jatkaa matkaa kun meninkin eri suuntaan kuin normaalisti, niin kotiahan tuo piti kantaa en ole käyttänyt kuin jotain viidenkymmenen metrin matkoja ettei nyt ihan pihassa vain olla, ja autolla vienyt sitten kylille kattelemaan liikennettä ja ihmisiä ja ihan vaan ollut siinä paikallaan suurinpiirtein samalla palkiten hyvästä käytöksestä. Oisko noita muihin ihmisiin totutteluihin vinkkejä, ettei ainakaan murisis? Kiellänkö? En huomioi? Pyydän toisia olemaan huomioimatta? Mitä? Toiset ihmiset ei kyllä missään tilanteessa huomioi ennenkuin on rauhoittunut, sillon saa pyytää Nanon luokse jos näyttää että sitä kiinnostaa vieras, mutta jos ei vieras kiinnosta (useiden ihmisten kanssa näin), niin sillon ei tarvitse koiraankaan kiinnittää huomiota (koska jos Nanoa ei kiinnosta, niin sillon sitä ei kiinnosta sitten pätkän vertaa, vaan lähtee tekemään omiaan lelujen kanssa tai nukkumaan). Kun on murinan ja muun lopettanut ja rauhoittunut vaikkapa mun viereen, niin sitten vasta ollaan tilanteista lähdetty pois ja rauhallisuutta olen palkinnut. Ei tosiaan pahoja kokemuksia (väkisin/yllättäen/tmv. tullut ihmiset silittelee tai muuta) ole ihmisistä, että onkohan toi ajottainen "en tykkää" -fiilis vaan sitten osa ton persoonaa vai saako ajan myötä pois?
lallimus
Viestimäärä: 501
Liinuska
Viestimäärä: 1312
Rotikkani on todella kovapäinen, haastaa ja murisee jo nyt kun komentaa. Ja on siis tosiaan vasta täyttänyt 8 viikkoa muutama pvä sitten. Eli tuli minulle 6viikkoisena(!), sen siitä saa kun paperittoman ottaa.
Nyt siis ruennut miettimään, että "onko minulla vaadittavia taitoja kouluttaa tätä?" Eikä ole kuitenkaan ensimmäinen rotikkani. Olen myös "hevosnaisia", eli sellainen jämäkkä tatsi on eläimiin. Mutta kun tämä on ensimmäinen pentuni.
Onko teidän pentunne olleet ihan hirveitä kauhukakaroita ja vanhemmiten kääntänyt kelkan täysin, ja olleet fiksuja ja kilttejä köllyköitä?
Mitä Sinä tekisit tilanteessa jossa koiranpentu murisee esim. raa'asta luusta? Tai kun komennat sitä lahkeesta roikkumisesta ja otat niskasta/pannasta kiinni ja siirrät syrjään?
Huh, iski yht' äkkinen epätoivo, vaikka tässä on jo paljon onnistumisiakin. Koira osaa jo istua ja antaa tassua, "Tänne"- kutsusta tulee perusasentoon aivan jalkojeni juureen istumaan (joskus onnituu joskus ei, häiriötekiöistä riippuen ;), sekä "irti"- käsky toimii (hetkellisesti ) Hakee myös paljon kontaktia. Koiran isä on käyttökoira serbiasta, eli tuskin mikään tossukka... Olenko nyt työntänyt käteni isoon kasaan koirangagaa vai onko tälläinen omien taitojen epäröinti haastavien rotujen omistajilla normaalia?
Rottweiler uros Roni s. 1.2.2011 - 1.12.2014
naukunen
Viestimäärä: 5081
Jos pentu kerran on vahvaluontoinen, se todennäköisesti innostuu pannasta siirtämisestä. Lahkeesta roikkumiseen suhtautuisin joko välinpitämättömästi tai siirtymällä suljetun oven taakse. Kun pentu murisee vaikka luunsa tähden, en ottaisi luuta pois enkä väistäisi, vaan pitäisin etäisyyden kunnes murina loppuu.
urpo
Viestimäärä: 171
Olette vasta alussa. NYT toimi: opiskelet koirien koulutusasioita, laadit teille päiväohjelman, ole jämäkkä ja rauhallinen, usko itseesi. Tuollainen epävarmuus on pahinta, se syö koirasi luottamusta sinuun. Tee töitä itsesi kanssa, että pääset siitä. Kovaluonteinen koira tarvitsee varmaotteisen omistajan. Voisi olla hyvä, jos jo tässä vaiheessa pääsisit konsultoimaan jotain kokenutta rotikkaihmistä, niin epävarmuutesi helpottaisi.
volkodav
Viestimäärä: 974
Luusta ja leluista muriseminen on mielestäni aika tyypillistä pennuille. Nyt kannattaa päättää haluatko, että koira syö jatkossa luunsa rauhassa, kun kerran se on sille annettu vai haluatko, että voit käydä koko ajan nypeltämässä luuta jota koira syö? Mielestäni on hieman älytöntä haluta luu pois koiralta, kun kerran luun on koiralle antanut. Jos tarjoat ystävällesi kahvia, miksi se kahvi pitäisi ottaa kahvipöydässä ystäväsi nenän edestä pois? Eikös se luu kuitenkin syötäväksi ole tarkoitettu... Jos taas pelkäät, että koira saattaa raivokkaasti jatkossa puolustaa luutaan, kun joku kävelee esimerkiksi koiran ohi, kannattaa asiaan puuttua.
Opeta koiralle "vaihdetaan" ja noutoharjoitukset on hyviä. Anna koiralle lelu ja ota itsellesi parempi lelu. Kun koira ottaa lelun, joka on koiran käyttöön tarkoitettu, esittele sille lelua, joka sinulla on. Jos koira luopuu omasta lelustaan, sano "vaihdetaan" ja anna oma lelusi koiralle, sitten otat koiran lelun itsellesi. Sitten taas uudestaan. Samoin voi tehdä luun kanssa. Anna koiralle luu ja ota itsellesi esille jotakin superherkkua, kuten maksamakkaraa ja esittele sitä koiralle. Kun koira kiinnostuu maksamakkarasta ja jättää luunsa, sano "vaihdetaan" ja anna koiralle maksamakkaraa ja ota luu itsellesi. Huomioi, että koira ei voi saada kumpaakin yhdellä kertaa. Harjoituksen päätteeksi, koira saa päättää minkä haluaa ja minkä jättää omistajalleen.
Noutoharjoituksia voi tehdä esimerkiksi lelulla, jossa on naru, kuten narulliset dummit jne. Sellaisen voi tehdä myös itse, laita vain leluun kiinni pyykkinaru kiinni. Heitä lelu koiralle ja odota, että se tuo sen takaisin. Jos se ei sitä tuo, voi narulla koiraa hieman auttaa tajuamaan jutun juonen. Ei kuitenkaan lähdetä vetämään lelua koiran kanssa kilpaa. Kun koira tuo lelun, heitä se uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Koira tajuaa, ettei kukaan halua ottaa lelua siltä pois vaan se hyötyy siitä, että antaa omistajan olla lelujensa kanssa tekemisissä.
Ja kyllä on ihan normaalia, että jännittää. Joskus aikoinaan jännitti itseänikin, kun näpeissä on legendaarinen laumanvartija, joka aikuisena, tai oikeastaan jo alle vuotiaana on valmis uhraamaan henkensä omistajan puolesta. Siihen kuitenkin auttoi, että unohti kaikki myytit ja legendat ja koiran rodun. Oli koira rotujaan mitä tahansa, sen voi aina kouluttaa ja opettaa yhteiskuntakelpoiseksi.
Koiran rodun tietäminen tuntuu jännittävän melko moniakin. On hienoa omistaa iso ja ylväs koira, ja on siitä ylpeä, mutta sitten pukkaakin hiki pintaan, että mitenkäs tämän kanssa nyt sitten pärjätään. Pelätään, ettei osata opettaa sitä ja panikoidaan jo valmiiksi mitä voisi sattua. Kun rodulla on "kovan koulutuksen tarvitseva maine", syntyy omistajallekin epäluottamusta itseensä. Mutta kun todellisuudessa yksi ei ole toistaan kovemmin koulutettava - toisten kanssa joutuu vain tekemään enemmän työtä ja enemmän toistoja, samat metodit jotakuinkin ne on kaikilla roduilla käytössä. Joillakin on käsitys, että esimerkiksi dobermannille pitää koulutuksessa karjua, palkata rajusti (rajulla ärinäpurina vetorähinäleikillä) ja taputtaa (=hakata) koiran kylkeä palkkioksi ja taas karjaista käsky. EI. Myös pahamaineinen dobermanni voidaan kouluttaa vaikka kuiskaten ja käsimerkein ja juustonpalasia palkkiona käyttäen.
Eli ei hätää, nyt hermoilut kuriin ja nauti koiran omistamisesta. Sinun pitää vain luottaa tulevaan ja siihen mitä se tuo tullessaan. Opeta koirasi parhaasi mukaan ja harjoittele "temppuja" yksi kerrallaan. Jos ongelmia tulee, niihin paneudutaan sitten, kun ongelma on ilmaantunut, ei ennen sitä, koska ei ole ongelmaa johon paneutua.
Liinuska
Viestimäärä: 1312
Emme opettele hikihatussa, vaan pieniä hetkiä päivässä. Esim. ruoan saamiseen tarvitaan istuutuminen. Koira odottaa saavansa jotain istuutumalla ja tassua tyrkyttämällä.
Leikin yhteydessä koira saa lelun, eli palkinnon, jos päästää käskystä irti tai istuu.
Vaadinko jo liikaa? Koiralla on jo kaksi eri luoksetulokäskyä :D
Luiden ja ruoan kanssa olen pyrkinyt siihen, että kerran kun olen antanut, niin pois en ota. Mutta yritän vähän siinä kupin ympärillä hääriä ja silittelen koiraa ohimennen ja lisäilen napusia kuppiin. Sama luiden kanssa. Ei murise ruoasta eikä esim. possunkorvista. Mutta raaka luu pihalla sai koiran raivonvaltaan kun lähetyin sitä- tämä luu oli naapurin koiran jättämä, eikä siis ollut "sallittu".
Muoks taas*
Eli koiran kanssa toimin siis tomerasti ja epäröimättä. Nämä fiilikset ylensä tulevat sitten kun istahtaa vaikka koneelle tai sohvalle, ja alkaa miettiiä koiran kovaa luonnetta. En tosiaan ole kirvestä kaivoon heittänyt ja ymmärrän, että koira on PENTU. Ehkä vain jännittä se, että tämä on eka pentuni..
Muoks
Rottweiler uros Roni s. 1.2.2011 - 1.12.2014
volkodav
Viestimäärä: 974
Yksi asia kerraan. Koira ensinnäkin tutustuu vielä itseensä, ympäristöön ja perheen tapoihin. Sillä on vielä kaikki perustakin kesken, joten kouluttamisen osalta kannattaa ottaa rauhallisesti. Ei kuitenkaan laiminlyödä sitä.
Tuon ikäisellä pennulla olisi syytä olla vain yksi ainut luoksetulokäsky, ettei aikuisena sillä ole niitä yhtäkkiä viisitoista.
Liinuska
Viestimäärä: 1312
Luokse tulo- on elintärkeä komento täällä, missä on monisatakiloisia hevosia pihalla ja koira vasta totuttelee niiden seuraan. Tassun antaminen on vähän höpöhöpöä-vielä, mutta se oppi sen muutamasta kerrasta ja tarjoaa sitä, niin mikäpä siinä.
Meillä ei ole kiire mihinkään. Mutta ennen kuin huomaakaan, niin koira on 50 kiloinen jässikkä..Jos jää liiakseen hidastelemaan koulutuksen kanssa, niin aika nopiaa on pisut housussa.
Kokeneen pk-rotuisen koiran (tai ylipäätään vahvaluonteisien koirien omistajat) omistajan neuvot on aina tervetulleita. Joku koirakoulukin kiinnostaisi, mutta kulkeminen niihin on hankalaa. Ne kun tuppaa olemaan juuri siellä, minne ei vahingossakaan kulje bussit
Olenkin nyt aika paljon perehtynyt erillaisiin tekniikoihin ja muuhun mukavaan, joita soveltaa tuon pirulaisen kanssa. Apua en epäiröi pyytää ja sitä olen valmis hakemaan, jos siltä tuntuu.
Ja siis loppujen lopuksi, meillähän koiran kanssa menee enemmän kuin hyvin! Nämä "pelonsekaiset tulevaisuuden kauhukuvat" ovat yskkaks tulleet päähäni jostain
Rottweiler uros Roni s. 1.2.2011 - 1.12.2014
tarun
Viestimäärä: 900
Luusta muriseminen ei välttämättä ilmennä kovaa luonnetta, vaan enemminkin epävarmuutta. Kannattaa rakentaa luottoa, ettei pennulta oteta sille annettuja herkkuja pois, mutta tietenkin ei-sallitut ja varastetut asiat tulisi pystyä ottamaan lähes muitta mukinoitta. Mutta tuon ikäisellä pennulla ei ole vielä juuri hajuakaan siitä, mitä saa ottaa ja mitä ei. Kannattaa keskittyä mm. siihen, että kaikki hyvä ja kiva tulee omistajalta.
"Temppujen", kuten istumisen, maahanmenon sun muun reenailun en tosiaan usko olevan mitenkään haitaksi, eiköhän juuri se yhdessä tekeminen vahvista sitä suhdetta. Itse ainakin opettelin kaikkea uutta erityisesti silloin kun Carlos oli pieni, kun se vaikutti nauttivan niin paljon uusien asioiden oppimisesta ja yhdessä temppuilusta.
Arkikäytöstapojen suhteen neuvoni on se, että kannattaa kiinnittää huomio siihen, että pennulla on mahdollisimman paljon mahdollisuuksia toimia oikein, ja minimoida väärin tekemisen riskit. Yksi esimerkki itsellä oli Carloksen ollessa pieni sen rapussa juokseminen ja kiskominen, mikä vain vahvistui aina toistuessaan. Siinäkin olisimme voineet alusta asti palkita rauhallisuudesta ja estää venkoilun, niin ei olisi myöhemmin tarvinnut nähdä niin paljoa vaivaa sen kitkemiseen.
Liinuska
Viestimäärä: 1312
Koira oli tuttujeni kautta joten ajattelin, että mikä jottei
Koiran kasvattajaan oleen eräässä rodussa pettynyt niin kovasti, etten saanut lähellekkään sitä apua mitä olisin tarvinnut silloin nuorena. Haen sitä apua sitten koirakouluttajilta tai muilta asiansa osaavilta jos sitä tarvitsen. Papereita lähinnä alkanut siksi kaipailemaan, että tietäisi enemmän pennun taustoista ja jos sitä innostuisi kilpailemaan..
Rottweiler uros Roni s. 1.2.2011 - 1.12.2014
Vuorisumu
Viestimäärä: 1642
Tosiaan, kuten olet itsekin tainnut jo ehtiä ajattelemaan, paperittomuuteen liittyy usein monia lieveilmiöitä ja vaikka sinulla on ollut huonoja kokemuksia kasvattajista, niin suosittelen kuitenkin, että seuraavan kerran kun olet koiraa hankkimassa, niin hankit sen sellaiselta kasvattajalta ja sellaisesta yhdistelmästä, johon olet tutustunut mahdollisimman hyvin jo etukäteen ja jotka tietenkin molemmat miellyttävät sinua. Kun ottaa pennun tarkkaan harkitusta yhdistelmästä, kasvattajalta, johon olet tutustunut hyvin jo etukäteen, on sekä sinulla, että koiralla paljon paremmat eväät yhteiseloon.
Mitä sitten itse koulutukseen tulee, niin tärkeintä on olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Pentu kannattaa myös opettaa oppimaan ja tietenkin sille kannattaa opettaa, että asioiden tekeminen sinun kanssasi on parasta maailmassa. Pyri maksimoimaan onnistumiset, ne ovat tärkeitä ja niistä pentu oppii, kuinka sen kannattaa toimia missäkin tilanteessa. Vahvaluonteinen, itsenäinen ja fiksu pentu haastaa sinua päivittäin, ei ottamaan kanssaan matsia, vaan haastaa sinut miettimään miten saat sen toimimaan kanssasi yhteistyössä, ei sinua vastaan.
PS. Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen.
Liinuska
Viestimäärä: 1312
Vuorisumu kirjoitti:
^Tämä nyt on tietysti turhaa jaarittelua enää tämän pennun kohdalta, mutta miksi pennulla ei ole papereita, jos se on puhdasrotuinen tai miksi se on luovutettu jo 6 viikkoisena? Mistä olet pennun hankkinut? Tiedätkö sen pennuttajan?
Tosiaan, kuten olet itsekin tainnut jo ehtiä ajattelemaan, paperittomuuteen liittyy usein monia lieveilmiöitä ja vaikka sinulla on ollut huonoja kokemuksia kasvattajista, niin suosittelen kuitenkin, että seuraavan kerran kun olet koiraa hankkimassa, niin hankit sen sellaiselta kasvattajalta ja sellaisesta yhdistelmästä, johon olet tutustunut mahdollisimman hyvin jo etukäteen ja jotka tietenkin molemmat miellyttävät sinua. Kun ottaa pennun tarkkaan harkitusta yhdistelmästä, kasvattajalta, johon olet tutustunut hyvin jo etukäteen, on sekä sinulla, että koiralla paljon paremmat eväät yhteiseloon.
Mitä sitten itse koulutukseen tulee, niin tärkeintä on olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Pentu kannattaa myös opettaa oppimaan ja tietenkin sille kannattaa opettaa, että asioiden tekeminen sinun kanssasi on parasta maailmassa. Pyri maksimoimaan onnistumiset, ne ovat tärkeitä ja niistä pentu oppii, kuinka sen kannattaa toimia missäkin tilanteessa. Vahvaluonteinen, itsenäinen ja fiksu pentu haastaa sinua päivittäin, ei ottamaan kanssaan matsia, vaan haastaa sinut miettimään miten saat sen toimimaan kanssasi yhteistyössä, ei sinua vastaan.
PS. Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen.
Pennuttaja on exäni kautta. En varsinaisesti tunne itse näitä kyseisiä immeisiä, mutta sieltä kautta, kuulin tapasin ja kyselin ja ostin. Isä on serbian typätty tuonti, eikä ilmeisesti sillä ole papereita soomessa. Mutta minua ei toisaalta paperittomuus haittaa, niin kauan kuin vaan tiedän, että en tue pentutehtailua. Ja pentutehtailu ei tarkoita sitä, että teet joskus yhden paperittoman pentueen omalla koirallasi, tahallaan tai tahattomasti.
Onhan noita sekarotuisiakin "piskejä" ja kukaan ei ihmettele, että "Miksi otit sekaroituisen?".
Eniveis, pitäisi varmaan käydä lainaamassa tuo kirja, sitä on nin paljon nyt tyrkytetty luettavaksi että jos sitä lähtis kirjakaupoille
Rottweiler uros Roni s. 1.2.2011 - 1.12.2014
naukunen
Viestimäärä: 5081
Annie
Viestimäärä: 30
Edellisen koiran kanssa tätä ongelmaa ei ollut, se aisti kyllä on en ollut tyytyväinen, mutta tämä on huomattavasti höslömpi tapaus.
*Muoks. hieman selkytin.
_lappalaishullu_
Viestimäärä: 173
Minulle on tulossa koiranpentuli toukokuun alussa eli noin.2viikon päästä, ja eka koira on , eli ei ole kokemusta koirankoulutuksesta. Joten voitteko kertoo millaista olette kouluttaneet koiralle ihan ensimmäisenä ja mitä kannataa ihan ensimmäisen pennulle opettaa ku se tulee taloon?
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28098 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545432 |
Uudet käyttäjät tänään | 1 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 13:30) |