Koirat.com

^ No sisäsiisteyttähän siinä tietysti aletaan opettelemaan pikku hiljaa. Löytyy oma ketjunsa tähän. Pennun olisi hyvä oppia tuntemaan oma nimensä, sitä voi käyttää pentua hellittäessä ja mukavissa tapahtumissa aluksi. Käskyistä tärkein olisi luoksetulo, joten sitä kannattaa alkaa opettelemaan heti ensimmäisten asioiden joukossa. Tästäkin löytyy oma ketjunsa. Pennun luontaista tarvetta pysyä lähellä kannattaa vahvistaa ulkona, siihen voi myöhemmin yhdistää jonkun käskysanan. Ruokaa opetellaan odottamaan nätisti, katsekontaktia... Rauhoittumistakin on hyvä alkaa opettelemaan.

Muistathan että pentu ei vielä teille tullessaan osaa yhtään käskyä tai sanaa (edes sitä EItä), ellei niitä ole sille kasvattajan luona jo opetettu. Harvoin kummoisia vielä on. Pieni pentu myös kokeilee kaikkea. Sitä ei kannata alituiseen vaan kieltää ja torua kaikesta "pahasta" mitä se tekee, vaan enemmän keskittyä palkitsemaan hyvää käytöstä.

Muoks, se piti vielä sanoa että mitään kiirettähän ei ole. Ensimmäisinä viikkoina tutustutaan puolin ja toisin ja luodaan pohjaa yhteistyölle. Ei pennun tarvitse mitään hirmuista temppukavalkadia esittää muutaman kuukauden ikäisenä. Se, miten paljon, mitä ja milla tahdilla opetellaan riippuu tottakai koirasta ja omista tavotteista.

Kiitos tiedoista!

Minulla on 8viikkoa vanha kiranpentu. Ollaan harjoiteltu "tänne" käskyä,ja aika hyvin on mennyt. Vielä pitäs vähän harjotella,että AINA tulis luokse. Nyt se tulee vain silloin kun kiinnostaa,mutta uskon että vielä kun tsempataan niin parempaa suuntaa lähenee. Istuakin osaa joskus tosin,ei aina. Sama kuin "tanne" käskyssä,mutta uskon että tsempaamalla paranee. Keroisitteko milloin olette opetelleet hihnassa kävelemään nätisti? Pentuni kasvattaja sanoi että ei vielä saa naruun ottaa,mutta pantaa ollaan kyllä pidetty vähän väliä,ja kerta kerralta pidennetty pito-aikaa,mutta panta tahtoo kutittaa,ja sitten alkaa takajalalla raaputtaa pantaa.

^Menee vielä tosi pitkään, että koiran luoksetulosta tulee varma. Reenatkaan vaan niin kyllä se siitä. :)

Miksi ihmeessä ei saisi laittaa heti hihnaan? Me asutaan kaupungissa, joten Troilus on ollut hihnassa tulopäivästä lähtien (silloin 7 viikkoa ja 6 päivää vanha). Kyllä nuo pennun ensin rapsuttelee pantaa, mutta se vähenee kokoajan. :)

^ Ehkä kasvattajalla on ollut taka-ajatuksena se että pennun tulisi ensin osata hakeutua ulkoiluttajan lähelle ilman hihnaa. Meille neuvottiin pentukurssillakin että pentu opetetaan kävelemään hihnassa ensin ilman hihnaa. Ei sillä, itse kytkin 8-viikkoisen narun päähän ja sit vaan mentiin.

^ Mä mietin samaa, että varmasti kasvattaja on juuri tuota hakenut takaa. Mutta pakkohan se pentu on laittaa hihnaan, jos ihan autoteiden tmv. lähellä asuu. Mutta itse kyllä kuljen pikkupennun kanssa pääasiassa ilman hihnaa.

Varmastikin juuri tuo on ollut ajatus, että ensin koiran pitää itse seurata omistajaa vapaana, ja sitten vasta hihnaan. Jossain kantakaupungissa on paljon hankalampaa.

Itse pidän pentua mahdollisimman paljon vapaana. Mukana oli heti alusta hihna niin, että satunnaisesti laitoin hihnan pantaan ja taas annoin kulkea vapaana. Haluan tehdä sekä hihnasa, että vapaana kulkemisesta täysin neutraalin asian. Pentu (9 vko) ei ole moksiskaan siitä, että laitetaan hihnaan ja kävelee nätisti löysällä hihnalla. Vetämisen suhteen on täysin nollatoleranssi, eli kun hihna vähänkin kiristyy, niin tulee stoppi (ei mitään kieltämisiä), ja matka jatkuu vasta, kun se istahtaa tai kääntyy takaisin päin. Montaa kertaa tätä ei tavitse tehdä, mutta välillä on tietysti jotain tosi kiinnostavaa. Ja tosiaan ota hihnan pois myös täysin neutraalisti, jotta koira ei innostu vapaanaolemisesta erityisesti. Eräältä pentukurssin vetäjältä kuulin kommentin palkkaamisesta, että vapaaksi päästäminen hihnasta voi olla hyvä palkkaamiskeino. Itse en tätä todellakaan käytä palkkaamiseen, koska en halua, että koira pitää hihnassa kulkemista ikävämpänä asiana ja heti vapaaksi päästyään kirmaa kuin viimeistä päivää, kunnen joutuu taas hihnaan. Ja katson, ettei tule sellaisia vakiopaikkoja, jossa koira aina pääsee vapaaksi tai aina kytketään.

Luoksetulossa, jos on vaikeuksia, niin kannattaa palkata koira aina, kun tulee luokse, eikä koskaan kytkeä koiraa heti luoksetulon jälkeen. Alkuun pitäisi harjoitella häiriöttömässä tilassa ja pikkuhiljaa sitten lisää vaativuutta (ulkona, koira on kiinnostunut jostain muusta yms.). Itse en kutsu koiraa ollenkaan tilanteessa, jossa en ole täysin varma, että koira tulee luokse. Ennakoin (meidän ulkoilualue on sellaine, että näkee pitkälle, joten niityllä/nurmikolla voi valita reittejä oikein, pyytää koira ennakolta luokse ja kiinnittää huomio muuhun, kun lähistöltä menee koira, pyöräilijä tms. ohi). Mitä enemmän tulee tilanteita, ettei koira kutsuttuna tule luokse, sitä vaikeammin se jatkossa tulee. Ja jos omistajan hermo kiristyy, ja iloinen kutsu vaihtuu tiukkaan, vihaiseen tai hermostuneeseen kutsuun, niin koira epäröi entistä enemmän luoksetuloa.

Samoilla linjoilla Eaglen kanssa.
Itse olen aatellut opettaa seuraavalle koiralle EI:n vähän niinkuin, jätä- käskyn. Esim. pentu puree jotain kielettyä, sanon ei. Pentu hakeutisi kauemaksi kielletystä asiasta. Toimisiko käytännössä? Tyhmiä kysymyksiä....

Kiitoksia kaikille. Tosi paljon annoitte tietoa,kiitos vielä kerran
Niin niimpä. Kyllä vielä tsempataan :). Kaveri onneeksi tänään auttoi opettamaan koiraani okein
Opin onneeksi jotain,kaerin koulutuksesta! :))

Meillä mennään edelleen 4,5 kuisen pennun kanssa 95 % ajasta irrallaan, lähinnä autoteiden lähistöllä otetaan hihnaan. Lenkkipolullakin penska on aina irti ja vastaantulijan sattuessa mennään tien sivuun odottamaan tai mennään seuraa-käskyllä ohi.

Mullakin nimenomaan ollut tavoitteena se ettei mulla ole kohta koiraa joka hihnasta päästessään lähtee kuin raketti vastakkaiseen suuntaan. Vapaana oleminen ei ole mitään superspessua, eikä hihnassa olo rangaistus .

Ainii tuossa muutoma kyseli sitä että miks ihmeessä ei saa vielä pitää hihnassa? No tässäpä se vastaus sitten tulee:kasvattaja sanoi että niillä on herkkä se kaula-alue,ja sitten kun alkaa vetämään niin... ei oikee kivaa jälkee varmaaan tuu,jos pentu haavoittuu.

Minkä ikäisenä olette laittaneet pennun hihnaan? Minulla haluttaa niin kovasti laittaa pentuni hihnaan,mutta kasvattaja ei ole luvannut kaulaonnettomuuden takia,jos silleen tapahtuu sellainen,niin en halua pahoittaa kasvattajan mieltä. kasvattaja sanoi että ei saa vielä laittaa,kun pennulla on niin herkkä kaula että jos se vetää,kaulaan voi tulla onnettomuus.

Meillä on koirille laitettu ensimmäiset kaulapannat 6-7 viikkoisina ja siitä lähtien on koirilla pannat olleet kaulassa koko loppu elämän. Hihnaan on laitettu ensimmäistä kertaa 7-8 viikkoisina, jo siksikin, että pennunostajat tulevat joskus pitkänkin matkan päästä tai itse käyn hakemassa pennun jopa toisesta maasta, on pennulla syytä olla hihna. Juoksulankaan on laitettu myös 8-9 viikkoisena ja kolmikuisena koira on ollut jo juoksulangassa suht pitkiäkin aikoja.
Koiralle ei satu mitään kaulaonnettomuuksia itsestään. Voit laittaa mielestäni koiralle ihan hyvin hihnan vaikka heti, kunhan huolehdit siitä, että hihnassa kuljetaan pennun ehdoilla, ei sinun ehdoilla, eikä pientä pentua saa nykiä/vetää/riuhtoa hihnasta.

Ollaan kyllä jo pitkän aikaa käytetty pentua hihnassa. Välillä on kyllä itse riuhtonut,mutta osaa välillä kävellä tosi nätistikkin vetämättä hihnassa <3. Ja pantaan ja hihnaan on tottunut mutta tahtoo vielä pureksia hihnaa ,mutta kyllä se ajan myötä vähenee.
Meillä on tosin mennyt jo kaksi hihnaa rikki pentuni aikana. Toisen puri,ja toisesta lähti se lenkki josta pidetään,mutta kyllä sillä lenkittömällä pystyy vielä taluttamaanmutta se on mennyt hukkaan pikkusten vieminä. Tosin on nyt sitten vain yksi naru johon on yhdistetty kaksi aika lyhytää narua,mutta parempi se kun ei mitään.

Mitä hyväksitodettuja keinoja on opettaa pennulle EI? Olemme toistaiseksi esimerkiksi pennun purressa meitä tai jotakin kiellettyä tavaraa sanoneet tiukan ei:n ja kehuneet sitten kun pureminen on loppunut. Toinen keino on ollut kiinnittää sen huomio omaan leluunsa ja jos pentu siirtyy siihen, silloinkin on kehuttu. Olen lukenut, että koiraa saisi palkitakin silloin kun tottelee kieltoa, mutta en ole tähän viitsinyt ryhtyä, sillä en halua sen luulevan että herkkuja saa kun käy pahanteossa. Ajoitushan on kaikessa pennun koulutuksessa a ja o, ja se onkin näin ekan koiran omistajalla vielä vähän harjoittelun alla.

Toinen ajoitukseen liittyvä kysymykseni koskee sisäsiistiksi treenaamista. Kun pentu tekee tarpeensa ulos, palkkiohan kuuluisi antaa juuri sillä hetkellä kun se sitä parhaillaan on tekemässä, muuten se assosioi palkkion vaikkapa ruohon haistelun kanssa eikä pissaamisen/kakkaamisen (Kaimion kirja on ollut luettavana). Mutta meidän poika, vaikka tosi perso ruualle ja nameille onkin, ei niin millään meinaa ottaa niitä suuhunsa kesken toimituksen. Muutamia kertoja pissatessa on nami mennyt suuhun, mutta muuten vasta jälkeen tai ei ollenkaan. Onko nameista siis tässä hyötyä vai pitäisikö vaan jatkaa pelkillä kehuilla? Joskus mietin, että ahdistuukohan pentu kun kumarrun sen vierelle silloin kun se tekee tarpeitaan..

Niin joo ja voiko olla mahdollista, että yhteensä noin puolen tunnin harjoittelun jälkeen 9viikkoinen pentu ymmärtäisi jo istu-käskyn? Voi hyvinkin olla että kuvittelen vaan oman poikani olevan keskivertoa fiksumpi, mutta ei se montaa kertaa vaatinut kun se jo alkoi yhdestä käskystä istumaan. Namin voimalla toki.. Ehkä se vaan odotti herkkua niin kovasti, että peppu painui innostuksesta lattiaan

Riippuu montako toistoa ja onnistunutta suoritusta siihen puoleen tuntiin mahtuu, mutta kyllä se on mahdollista. Tässä ajassa tyhmemmänkin koiran pitäisi jo hoksata mistä on kysymys, mutta käskyn varmuus syntyy sitten ajan kanssa eli koira tottelee käskyä erilaisissa tilanteissa, erilaisissa paikoissa ja myös paineen alla.

Tuohon tarpeiden tekoon - itse en ole nameilla erikoisemmin palkannut. Eikä mielestäni ole järkevää mennä pennulle mitään namia tuputtamaan, kun se on tekemässä tarpeitaan - toiminto tod äk keskeytyy ja se olikin sitten siinä. Jos namin haluaa antaa, anna sen jälkeen kun tarpeet on tehty eli kun pentu nostaa pepun maatasosta. Kehuja kuitenkin itse käyttäisin ja kehutkin vasta sitten, kun tarpeet on tehty, ettei keskeytetä koiran toimintaa.

Ei:n opettaminen menee juurikin noin, että koiralle sanotaan "ei" ja odotetaan, että toiminta loppuu. "Ei" parhaillaan tarkoittaa sitä, että koira lopettaa kaiken toiminnan, kävelystä ja nuuskimisesta lähtien. Mutta tosiaan, sanot koiralle "ei" ja odotat, että koira lopettaa. Jos se ei lopeta heti, sano uudestaan "ei" napakammin ja painokkaammin, ja nosta vaikka sormi käskyn käsimerkiksi. Jos koira ei tosiaankaan usko, sano taas samalla tavalla "ei" ja kosketa koiraa napakasti kuonoon - ei lyödä vaan napakko kosketus.

Mä oon palkannut siitä, että tekee tarpeensa ulos. Ajattelin, että näin nimenomaan vahvistuisi se, että oikein odottaa pääsevänsä sinne ulos tekemään tarpeet, kun siitä saa naminkin (ja sisällä jää täysin huomiotta). Tosiaan, kun pentu ei halunnut/halua sitä namia kesken tarpeiden, niin kehun sitä kovasti (on tietty oppinut sen hyvä-sanan) ja annan namin, kun on valmis.

Kyllä tämä on hyvin tajunnut jujun. Pissatessa se oikein katsoo silmiin ja sen jälkeen tulee hakemaan naminsa. Toki nykyään (14 vko) ei ihan aina sitä namia saa, mutta kehut kuitenkin. Ja on muuten ollut nyt kaksi edellistä työpäivää (8 h) ja yötä pissaamatta. En olettanut, että ton ikäinenvielä kykenisi tohon. Nykyään aamulla ja öistä tullessa ehtii jopa rauhassa valmistella uloslähtöä ja pentu jaksaa odottaa, mutta heti ulospäästyään lorottaa jättilammikon. Katsotaan, mikä on tilanne tänään..

Mininalle kirjoitti:

Mitä hyväksitodettuja keinoja on opettaa pennulle EI? Olemme toistaiseksi esimerkiksi pennun purressa meitä tai jotakin kiellettyä tavaraa sanoneet tiukan ei:n ja kehuneet sitten kun pureminen on loppunut. Toinen keino on ollut kiinnittää sen huomio omaan leluunsa ja jos pentu siirtyy siihen, silloinkin on kehuttu. Olen lukenut, että koiraa saisi palkitakin silloin kun tottelee kieltoa, mutta en ole tähän viitsinyt ryhtyä, sillä en halua sen luulevan että herkkuja saa kun käy pahanteossa. Ajoitushan on kaikessa pennun koulutuksessa a ja o, ja se onkin näin ekan koiran omistajalla vielä vähän harjoittelun alla.

Palkkioita ne kehut ja lelun antaminenkin ovat ihan yhtälailla kuin namin antaminen, jos pentu tykkää kehuista ja leluista. Se mikä kullekin koiralle on palkkio, ei ole ihmisen määritettävissä, vaan tulee eläimestä itsestään. Koulutuksellisessa mielessä palkkioiksi lasketaan kaikki jonka vuoksi koira on valmis jotakin tekemään ja vastaavasti jos koira tekee asiaa x, josta seuraa asia y, niin jos tämä seuraussuhde lisää toiminnan x todennäköisyyttä tulevaisuudessa (esim. puremine, istuminen jne.), niin silloin voidaan sanoa, että asia y toimii todennäköisesti palkkiona ko koiralle.(Myös itse tekeminen voi olla koirasta palkitsevaa, esim. leikkiminen tai polkupyörien jahtaaminen).

Palkkioajattelun laajentuminen ruuasta kaikkeen ympäröivään, muutti ainakin ratkaisevasti omaa koulutustapaani. Koiran maailamn on palkkioita pullollaan ja koulutus on sitä tehokkaampaa, mitä paremmin osaat niitä hyödyntää.

Koira voi toki oppia, että kiellettyä asiaa tekemällä se saa herkkuja, mutta paljon todennäköisempää on, että se teidän tapauksessanne oppii, että puremalla se pääsee leikkimään, koska ketjut ovat nyt tällaiset:
a) puren -> kuulen kieltosanan->irroitan -> saan namin
b) puren-> omistaja-alkaa leikkittämään minua lelulla ja saan kehuja (eli palkkion)
c) puren ->kuulen kieltosanan ->irrotan ->saan kehuja (parempi vai huonompi palkkio ko pennulle kuin nami?)

Kiitos, nää on tosiaan meille uusia asioita kaikki, joten on hyödyllistä saada erilaisia näkökulmia.

[quote=Vuorisumu]Palkkioajattelun laajentuminen ruuasta kaikkeen ympäröivään, muutti ainakin ratkaisevasti omaa koulutustapaani. Koiran maailamn on palkkioita pullollaan ja koulutus on sitä tehokkaampaa, mitä paremmin osaat niitä hyödyntää./quote]

Osaisitkohan sanoa tästä jotain konkreettisia esimerkkejä? Mitkä oli sellaisia asioita/tilanteita, jotka opit hyödyntämään? Ymmärrän kyllä että on paljon pennusta kiinni mikä toimii ja mistä palkkioista muodostuu sille motivoivimmat, mutta olen kiinnostunut ideoiden puolesta sekä ymmärtääkseni tämän hieman selkeämmin.
Onko mielestäsi siis kieltoa opetettaessa paras jättää kokonaan palkitsematta? Ettei koira opi puremisen johtavan kehuun/leluun/namiin.

Vetämisen opettelussa palkkana toimii eteenpäinmeno, jos pitää istua ja rauhoittua ennen ulos menoa, palkkana toimii ulos pääsy, kiltisti kävelyssä vapaana juokseminen, rauhoittuminen->ruuan saanti, katsekontakti&istuminen->leikki

Koirat voivat ketjuttaa mitä ihmeellisempi asioista ja joskus käy niin että koira ketjuttaa sen mitä ei haluta, tällöin vain mutetaan palkkamisen ajankohtaa tai tapaa. Melkein kaikessa ja kaikissa koulutus muodoissa on tämä riski. Jos kiellät ja palkkaat kun on kunnola, vahvistat rauhoittumista, jos huono säkä käy koiraketjuttaa että kannaattaa riehua. Silloin jätät palkkaamien pois, tai opetat korvaavan toiminnon ja silloin voit palkata.

Vastasin nyt Vuorisumun puolesta, sori