Koirat.com

Heips,onko kellään hyviä ideoita tähän tilanteeseen.Meille tilanne on suhtkoht uusi ja tiedän suunnilleen kuinka toimia mutta jos löytyisi vertaistukea joltakulta kuka on tehnyt samoin.Tai jolla ollut samaa tilanne.
Eli meillä tilanne tälläinen:Perheen aikaisempi koira urospentu 5 kk vanha sekarotuinen jossa kahta vahvatahtoista suurta rotua.Koulutus ja johtajuusasema kunnossa.Pentu tietää paikkansa.Hyvä käytöksinen ja todella kiltti.(Niinkuin pennut melkein aina!)Nyt meille muutti 8 vuotias chihu vanhus (uros myös),kodinvaihtajana koska emäntä nukkui pois ja muuta paikkaa ei ole enkä halua pirteää vanhusta piikille viedä.Ilmeisesti tämä aikaisempi emäntä (vanhus)ei ole tiennyt koiran ja ihmisen johtajuusasioista tms joten koira luulee olevansa tässäkin laumassa johtaja.Toisaalta ei ole kamalan suurta ongelmaa,ei hyöki pennun kimppuun kynsin ja hampain mutta ärhentelee sillointällöin ja näyttää "että olen pomo" ja pari kertaa pentukin ollut jo "valmiudessa" taistoon.Lelujen ja luiden ja ruokailujen ajan eristettynä toisistaan,koska niistä on vanhus todella ärhäkkä.
En uskalla antaa näiden kokeilla selvittää paikkaansa yksin koska pentu on jo niin iso 25kg että siinä sattuu sitten pahasti.Vai uskaltaisiko?Mitä jos vanhus onkin niin vahva tahtoinen että ei annakkaan periksi vaikka jäisi alakynteen pahasti?
Itselläni on tässä hommaa kun saan koiran tajuamaan että minä olen johtaja eikä se.Pentu odottaa ulos lähdettäesssä että minä kuljen ensin mutta tämä vanhus vaan yrittää rynniä ovesta.
Yksi pohdinnan aihe on ollut lenkitys,yhtäaikaa ei tuu mitään joutuu erikseen ulkoilemaan.Pentu riekkuu vanhan perässä vaikka osaa kulkea yksin hihnassa hyvin.Ehkä tämäkin ratkeaa sillä että jatkaa vain harjottelua ja harjottelua.Pennun kanssa muutenkin touhuan enemmän kun koulutus ja kaikki on kesken vielä.Pitäisikö antaa myös vanhukselle speciaali aikaa vain minun kanssa ettei se ala siksi ärhentelemään että muut saa enemmän huomiota?Enkä tietenkään jätä vanhusta kokonaan huomiotta,touhuan ja vietän sohvalla "rapsutteluaikaa"myös hänen kanssa.
Vai onko tämä vain tälläistä alkuhässäkkää mikä rauhoittuu kun vanhuksellekkin on kunnolla selvillä talon säännöt ja on sopeutunut uuteen kotiin?Sekin myös mietityttää että miten minun pitäisi johtajana huomioida koirat.Kuka ulkoilee ensin,kuka saa ruuan ensin?Loppujen lopuksi minä en itse voi siihen vaikuttaa kumpi koirista on pomo.Oma ajatukseni on että aikaisempi koira eli pentu huomioidaan ensin.Ettei pennun mieli järky.Oman johtajuuteni voin ja osaan tehdä vanhukselle selväksi.Ja olen tehnyt niin jos vanhempi rämisee pennulle esimerk.Olohuoneen sohvalla köllötellessä kun kaikki on siinä niin pökännyt vanhuksen alas että se tajuisi ettei tarvi röhistä ja sitä en hyväksy.Että silloin joutuu pois porukasta.Ja turhista rohinoista joutunut "jäähylle".
Voisiko yhtenä ratkaisuna pitää chihun leikkausta?Auttaako se enää mitään noin vanhalla vai onko käytös pinttynyt jo sen päähän?Mitä mieltä?
Mutta,jos kellään on hyviä vinkkejä mitkä on toiminut niin otetaan vastaa.Tilanne ei ole toivoton voi tietenkin olla vaan alkukankeutta vanhukselta.Mutta haluan tehdä asialle heti jotain enkä jäädä odottamaan että jos nyt sitten joskus.
Kiitos.

Minusta on hienoa että pyrit itse johtamaan laumaasi. Tosiasiassa kuitenkin myös koirat keskenään muodostavat järjestyksen, haluasi ihmnen tai ei. Ihmisen on ymmärrettävä, kenestä on hänen alapuolelleen ekana ja jne. Sinä, 8v ja sitten vasta pentu.

8v. joka haluaa ja jolla luonnetta, pitää kiistatta olla vielä 5kk pennun yläpuolella. Sen kuuluukin kasvattaa ja näyttää rajoja pennulle, joita se myös haluaa sinun sille osoittavan. Todennäköisesti osaksi myös puolustaa itseään ja sen ei kuuluisi olla niin. Sinun kuuluu kehua vanhempaa oikaisuista, ei kieltää. Jos pentu ei usko, puutut asiaan ja laitat sen tottelemaan vanhempaa. Vanhempaa suoit ja huomioit enemän ja ensimmäisenä. Pentu kuuluu täss vaiheessa torjua. Vaikka veisit pennun hetkeksi kolmanteen vieroitukseen aikuisten kovin koirien kasvatukseen muutamaksi viikoksi ja luot suhdetta vanhempaan sillä aikaa. Paluun jälkeen pennun häntä olisi alempana ja vanhemman ylempänä, kuten kuuluukin. Pennun kotiutuessa sille kannattaa pitää kylmääkautta, täyshuomioimatomuutta muutamasta päivästä viikkoon.

Kannattaa kysyä neuvoa kouluttajilta jotka ovat perehtyneet laumalogiikkaan, niillä on kokemusta nimenomaan laumojen toiminnasta ja näkevät myös ihmisen osana laumaa.

Tuossa ennen ja jälkeen koulutuksen video:
Ennen: https://www.youtube.com/watch?v=HphRroF7ARA

Jälkeen: https://www.youtube.com/watch?v=mBmJsDj3cCY

Kolmas vieroitus:
http://chicchoix.com/blog/?p=5330

En tiedä liittyykö tämä täysin juuri tähän ketjuun, mutta kysyisin kuitenkin. Meillä on siis 5- ja 1,5- vuotiaat koirat, vanhempi on nuorempaa ylempänä. Molemmat tottelee minua, arjen toimintatavoissa ei mitään ongelmaa. Koirat ei ole ainakaan vielä koskaan tapelleet, mutta vanhempi on välillä ojentanut nuorempaa (jos astuu päälle tai muutoin "tönii" tai leikkiessä hyppää päälle liian rajusti tms), jolloin nuori painautuu maahan (tai ainakin pää painautuu alas, häntä vispaa, lipoo huulia) ja sitten vanhempi nuolee nuoremman kuonoa ja poistuu, nuori jää hetkeksi paikoilleen ja sitten poistuu rauhassa. Nämä ovat ihan muutamien sekuntien kestoisia. Olen antanut vanhemman ojentaa.

Ja sitten se kysymys. Joskus kun vanhempi ojentaa nuorta, nuori alistuu ja painautuu maahan, mutta heti kun vanhempi kääntyy/irroittaa otteen/lähtee pois, niin nuori lähtee aivan täyttä häkää juoksemaan paskarallia ympäri aluetta. Joskus vanhempi lähtee seuraamaan, mutta luovuttaa pian. Hetken aikaa nuori juoksee minne sattuu, saattaa kiertää 8- mallista kehää ja juoksee ihan vanhemman koiran vierestä. Hetken päästä rauhoittuu. Mitä tuo käytös on ja miten minun pitäisi toimia? Eikö ojennus ole mennyt perille? Pitäisikö minun stopata tuo käytös?

Todennäköisesti ärähtäisin paskarallin aloittamisesta, isosti ja välittömästi.

pampulainen kirjoitti:



Tuossa ennen ja jälkeen koulutuksen video:
Ennen: https://www.youtube.com/watch?v=HphRroF7ARA

Jälkeen: https://www.youtube.com/watch?v=mBmJsDj3cCY

Videolla näkyy erinomaisesti miten koira rentoutuu ja luottaa, kun asiat ovat kunnossa. Myös kontakti omistajaan tulee hyvin esiin, kun suhde on kunnossa.

Tästä koirien yhteiselon sujumisesta epävarmuutta täälläkin.

Ystäväni oli luovuttava koirastaan ja niinpä päätin tarjoutua itse ottamaan sen. Tilanne on minulle aivan uusi ja haluaisin ennaltaehkäistä ja korjata jo olemassa olevia ongelmia.

Uusi koira on siis todellakin tämmöinen adhd-tapaus ja käytännössä vielä pentu, joten totta kai ollaan harjoiteltu rauhoittumista sen verran mitä vielä kodinvaihdosta oireilevan kanssa voi. Yllätyin aika lailla, kun aamulla löysin silputtua tavaraa uskomattoman määrän liiduista kynttilöihin ja terveyssiteisiin... Olisihan se pitänyt tajuta. Koira myös on aika levoton lähes alinomaa, mikä liittyy osittain varmaan kodinvaihtoon. Edellinen omistaja sanoi, että koira on muutenkin usein rauhaton. Vähitellen se on kuitenkin alkanut oppia 'asettumaan' päiväunille jne. Oma ajatukseni on, ettei koko ajan tarvitse tehdä jotain ja että kotona lähinnä vain ollaan. Energia puretaan ulkona. Koitan olla myös sen enempää reagoimatta ajoittaiseen vinkumiseen. Välillä on pakko saada hiljaiseksi (heikohkoin tuloksin) kun haukkuu innoissaan toista koiraamme leikkimään.  Mielipiteitä? Vinkkejä?

Oma koirani tunsi pennun jo ennestään, joka on ollut täällä hoidossakin, joten en vaivautunut tekemään mitään tutustumisrituaalia. Normaalisti tytöt ovat leikkineet kuin Topi ja Tessu, mutta ensimmäisen illan jälkeen niiden suhde on muuttunut. Ikäero on suhteellisen pieni, (oma koirani on nuori aikuinen), mutta on alkanut selvästi ottaa 'vanhemman koiran' roolia ja muuttunut tylymmäksi pentua kohtaan. Se on vähän hassua, koska aivan äskettäin ne tosiaan olivat vain kaksi kakaraa yhdessä. Tämä taitaa olla kuitenkin ihan luonnollista hierarkian muodostumista? Oma koirani on myös alkanut puolustaa tiettyjä asioita, johon en ole puuttunut sen enempää tukeakseni niiden yhteisten pelisääntöjen kehittymistä. Onko ok? Entä pennun 'komentaminen' vaikka murahtamalla? Vanhemmalla koiralla on aina ollut todella aggressiivinen tapa puolustaa ruokaansa muilta koirilta, joten olen ollut todella tarkka ruokailujen suhteen (molemmat istuvat ennen syömistä, kupit erilleen jne). Leikkivät silti toistensa leluilla ilman ongelmia.

Tuli mieleen, että entä sitten kun pentupassi vanhentuu? Onko jotain, mitä voisin tehdä välttyäkseni mahdollisilta kärhämiltä silloin?
Entä onko teillä neuvoja eroahdistuskoulutuksesta ja yleisestä tapakasvatuksesta tällaisessa tilanteessa, erityisesti hyvin energisen  ja rauhattoman koiran suhteen? Jännittää jättää koirat ensimmäistä kertaa yksin keskenään muutaman päivän päästä joten haluaisin yrittää varautua kaikkeen. :)

No niin, nyt vaikuttaa siltä että vanhempaa koiraa ihan oikeasti alkaa ärsyttämään pennun riekkuminen ja häirintä. Pikkuinen päätti, että sen nyt vaan on saatava juuri se puruluu, joka vanhemmalla oli. Pentu tapitti sitä toisella olevaa luuta, inisi aikansa, sitten haukkui ja menin väliin. Myöhemmin se luu oli unohtunut sohvalle ja pentu kävi sen sieltä totta kai ottamassa. Tämmöistä vuorotellen 'varastelua' voi pitää vielä aika harmittomana, mutta huomaan, että vanhempi koira on muutenkin kireä: ei puhettakaan entisistä leikkikavereista. Nuorempi koittaa välillä yllyttää jollain lelulla, mutta leikki on nopeasti ohi ja vanhempi näyttää siltä että se tahtoisi vain olla rauhassa -- minkä sille yritän myös suoda.

Vaikuttaisi, että kaikki olisi ihan hyvin jos vain keksisin kuinka hillitä tuota kakrua enemmän. Hohhoijjaa. :D

muoks: Selvästikin taisin hermoilla turhaan. Kaikki mennyt tosi hyvin vaikka tuli yhtäkkinen meno ja täytyi jättää koirat kylmiltään kahdestaan melkein tunniksi. Jätin webkameran kuvaamaan kahden keskisiä meninkejä ja tosi mallikkaasti vanhempi koira rauhoittelee pikkuista ja on esimerkkinä. Leikkivät videolla yhdessä ja menivät vierekkäin nukkumaan. Jess!