Koirat.com

Meillä on nyt 1,5vuotias pinseri-uros, joka uikkaa ja vinkuu jatkuvasti. Uikkaaminen ei johdu huomion puutteesta, kivusta, surusta, tai muustakaan liikunnan puutteesta, vaan se on ilmeisesti koiran päähän juurtunut tapa, joka olisi pitänyt karsia pois paljon aikaisemmin.

Koira uikkaa aamulla, kun haluaa meidät hereille ja lopettaa vasta kun nousemme tai otamme sen viereen (jota kuitenkin vain tosi harvoin tapahtuu). Kun olemme nousseet, se uikkaa kunnes pääsee aamupissalle. Aamupissalla se uikkaa jos on liian kylmä tai tylsä lenkki. Se myös uikkaa turhautumistaan, kun esim opetamme sille ettei saa vetää emmekä liiku narun ollessa kireällä. Jos menemme autolla jonnekkin, se uikkaa häkissään koko automatkan. Kun se näkee muita koiria, se uikkaa. Kun kävelen puolisoani vastaan töistä, alkaa koira uikata häntä odotellessamme. Se uikkaa kun ei saa moikata kaikkia ihmisiä tai koiria ja se uikkaa kun seistään paikallaan. Se on ruvennut uikkaamaan myös meidän syödessä ja kerjäämään. Koskaan emme anna sille omaa ruokaamme, joten siihenkään se ei ole voinut tottua.

Vikinä ja ulina on todella todella hermoja raastavaa. Kiellot eivät auta. Muuten koira on hyvin tottelevainen, iloinen, energinen ja leikkisä. Se jatkuva ulina vaan saa hermot kireälle.

Onko kokemuksia? Olen kuullut, että uikkaaminen olisi pinsereille ja dobbereille hyvinkin yleinen tapa. Auttaisiko vaikka suihkepullolla ruiskaus ja kielto aina uikin alkaessa? Koiran huomiotta jättäminenkin on kokeiltu, mutta se jatkaa uikkausta aina niin pitkään kunnes esim nousemme sängystä tai otamme sen viereen. Ehkä se vaan pitää omasta äänestään niin paljon ettei malta olla hiljaa...


Otsikkoa muokattu. Tehdään tästä yleisketju vinkumiselle/piippailulle.
-maddy

Uikuttamiseen ja vinkumiseen on AINA jokin syy. Koira kommumikoi mm. äänillä, kaiken muun kommunikoinnin ohella.
Uikuttaminen ja vinkuminen on pennuille hyvin tyypillistä ja koira (myös aikuinen) kertoo uikuttamisella yleensä jostakin epämiellyttävästä. Uikuttamisen ja vinkumisen voi laukaista mm. yksin jääminen, nälkä, kylmä (aikuinen ei yleensä uikyta nälkäänsä pelkästään), huomiotta jääminen, innostus, stressi, ahdistus jne. Uikuttamiseen liittyy yleensä aina, että koira ei saa sitä mitä se haluaa (kuten jää yksin ulkotarhaan tai se ei saa lelua tai pääse toisen koiran luo) tai sitä sattuu johonkin. Uikuttamiseen ja vinkumiseen voi liittyä myös ns. filmaamista, jolloin koira on oppinut saamaan "esiintymällä" sen mitä tahtoo.

Koira ei lämpimikseen mölyä. Koirilla on todella laaja skaala erilaisia ääniä käytössään - kurnutus, piippaus, ulvominen, vikinä, uikutus, haukkuminen, murina, urina, kiljuminen, joikaus, korskunta, naksuttelu, tuhina jne. Kaikilla äänillä on oma merkityksensä ja merkitykseen vaikuttaa mm. kuinka korkea tai matala, hiljainen tai kova ääntely on.

Kannattaa siis ensin selvittää miksi koira ääntelee. Hyviä tuloksia ei tule, jos vain käskee koiraa tukkimaan suunsa.
Kun syy metelöintiin on selvillä, paneudutaan metelöinnin aiheuttajaan. Jos kuikuttelun syy on se, ettei koira saa esim lelua, opetetaan koira tekemään työ lelun saamiksi, eikä niin, että koira saa kiukuttelemalla tahtonsa läpi. Tämä "työ" voi olla esim pyytäminen tai vaikkapa ihan vaan istuminen käskystä, jolloin koira saa lelunsa. Koiran on opittava myös sulattamaan asian laita, ettei se aina saa mitä haluaa vaikka kuinka kiukuttelisi. Tällöin on viisainta jättää kiukuttelut huomioitta.
Myös kannattaa huomioida koiran ääntelyä sen liikkuessa ja pureskellessa, jottei meteli johdu kivusta/ särystä ja huomioida myös paljonko koira nuolee ja kirputtelee itseään.

Juurihan selitin tilanteet, missä koira uikkaa. Eli se uikkaa koska se haluaa saada tahtonsa läpi, eli esimerkiksi meidät ylös sängystä ja ulos lenkille. Jos se ei pääse haistelemaan jokaista vastaantulevaa koiraa, se uikkaa taas. Jos joudumme odottamaan paikallaan ulkona, se uikkaa turhautumisesta koska on niin kärsimätön. Uikkaus ei johdu siitä etteikö sitä huomioitaisi tai se saisi liian vähän liikuntaa. Ilmeisesti se vaan tahtoo saada tahtonsa läpi. Ignoramista on kokeiltu esim aamuisin, mutta uikki jatkuu niin kauan kunnes me nousemme ylös tai päästämme sen sänkyyn. Parhaimmillaan olemme ignoranneet sitä kaksi tuntia ja uikki vaan jatkuu.

Ajattelimme seuraavaksi kokeilla vesipullolla suihkauttamista aina, kun se uikkaa turhasta.

Koiralle on kehittynyt "pitempi pinna" kuin teillä on sen kanssa ollut. Se on aina lopulta saanut tahtonsa läpi kun on uikuttanut vaan tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi.

Minusta ainakin tuntuisi,että tuo vesisuihku voisi toimia. Uikkaamisesta ei seuraisi mitään positiivista jotenka se ei olisi koiralle mielekästä toimintaa joka johtaisi sille kannattavaan lopputulokseen.

Niin tai sitten, niinkuin jo sanoin, opettaa, ettei se saa kiukuttelulla tahtoaan läpi eli zen-koulutus - älä himoitse, niin saat.
Ja tosiaan opetella tunnistamaan tilanteet ja erilaiset äänet.

Ja tietysti sellaisena perussääntönä, että kaulapantaa ei laiteta päähän, ovea ei avata, eteenpäin ei lenkillä jatketa ja ruokaa ei anneta ennen kuin koira rauhoittuu ja on hiljaa. Eli koira ei saa mitää haluamaansa uikuttamalla. Ja itse pitää vaan pysyä rauhallisena, koska omistajan hermostuneisuus heijastuu koiraankin.

Vaatii itseltä toki kärsivällisyyttä, jos on noin pinttynyt tapa. Ja se pitää toteuttaa kaikissa arkielämän tilanteissa, eikä missään erillisissä koulutussessioissa. Sitten voi myös opettaa samassa yhteydessä jokin rauhoittumis/hiljentymiskäskyn, että koira lopulta oppisi myös vihjesanasta rauhoittumaan ja olemaan hiljaa.

Eli jos haluaa namin avulla kouluttaa, niin pidät makkaranpalaa kädessäsi niin kauan kunnes koira hiljentyy ja näyttää muutenkin rauhoittuvan (olettaen, että koiralla on tapana uikuttaa tilanteessa, että sulla on makkaranpala kädessä). Se ehkä jossain vaiheessa tajuaa miten saa sen makkaransa. Tai jos on kovin pallo/leluhullu, niin sama juttu toimii sillä. Sitten vain yhdistät vihjesanan.

Vesisuihku/rankaisukeinot saattaa ehkä jollakin toimia, mutta musta homma olisi jotenkin kestävämmällä pohjalla, jos koira oppis miellyttävällä tavalla ton rauhoittumisen.

Tervetuloa pinsereiden ihmeelliseen maailmaan! Piippaaminen/vinkuminen/pillitys/uikkaaminen - you name it - on pinseriuroksilla ennemmin sääntö kuin poikkeus. Rodun edustajisto on niin kovin pieni, että voisin väittää piipityksen liittyvän lähes aina heikkoon hermorakenteeseen. Oma 4 v. pilsneri piippaa, kun näkee että ollaan lähdössä ulos, sillon ku on ruoka-aika ja etenkin sillon kun lähistöllä on juoksuisia narttuja. Piippaamisen lisäksi koiran maneereihin kuuluu erinäisiä pakkoliikkeitä, kuten ees taas ravaaminen, pään ravistelu, haukottelu ja itsensä rapsuttelu. Näitä esiintyy etenkin kun ollaan lähdössä lenkille. Kärsivällisyyttä, toistojen kestoa tai keskittymiskykyä tuolla ei ole juuri nimeksikään. Esim. naksuttelutuokio päättyy yleensä siihen, että koira tuijottaa mua ihmeissään ja uikuttaa..

Ite oon kokenut parhaaksi keinoksi sen, ettei huomioida uikuttamista mitenkään. Meillä ei aamulla koira(t) todellakaan päätä milloin noustaan ylös, eikä ruokaa, lenkkiä tai huomiota tipu kiljumalla. Jos vinkuminen alkaa ku puen ulkovaatteita päälle, istutan koiran paikalleen pakkoliikkeiden estämiseksi. Jos ei istuminen maistu, lentää koira vessaan portin taakse kunnes oon itseni vaatettanut. Eaglen tapa on varmasti joillain koirilla ihan ok, mutta mun mielestä ei pinserillä.. Toi oma eliö ei ainakaan tunnu edes tajuavan vinkuvansa ja joskus se ns. hengittääkin niin että välillä vinkuu. Kyllä sais odottaa lenkille lähtöä tuolla tapaa aika monta vuotta.

Miten kauan koirasi on vinkunut? Oon huomannut, että tammi-maaliskuun välillä meillä on aina jossain kohtaa parin-kolmen viikon "kevätvillitys", jolloin koira tuntuu vinkuvan ihan lämpimikseen. Juoksuhajuja, kenties? Ohi menee joka tapauksessa.

Meillä koira alkaa uikuttamaan ku ollaan lähdössä lenkille, sillon ku sitä vaivaa persous ja treeneissä jos pitää vaan olla eikä saa tehdä mitään. Ulos lähtiessä koira joutuu istumaan sen aikaa ku laitan kengät jalkaa kun muuten se alkaa pyörimään maanisesti mun ympäri ja uikuttaa samalla. Eli sama periaate ku Rezillä. Jäähyä ei ole koskaan tarvittu vaan koira pysyy hiljaa kun se saa keskittyä istumiseen. Jos keittiössä vongutaan ruokaa niin yleensä ollaan vaan huomioimatta. Jos taas uikuttaminen ei lopu niin keittiön ovi kiinni eikä koiralla enää sinne asiaa. Tuo keittiössä piippaminen ei ole nälkää, koska yleensä se uikuttaa vaan sillon ku se on jo saanut ruokansa, mut pöydällä tuoksuu joku parempi.

Meillä tuo piippailu ei onneksi ole ihan holtitonta vaa lähinnä noissa muutamissa arkisissa asioissa.

Rez:

Meinasin kirjoittaakin, että voi käskeä vaikka samalla istumaan, mutta en jaksanut enää sepustaa enempää. Mutta tavallaan sama pointtihan meidän viesteissä oli, ettei uikuttavaa koiraa huomioida. Joissain tilanteissa tietty tuntuu, ettei mikään toimi. Auton ratissa on ihan sama, huomioiko vai onko huomioimatta takakontissa innostuneisuuttaan yksikseen ulisevaa koiraa (nimim. kokemusta on).

Meillä dalmisvainailla oli myös tapana hieman äännellä, kun huomasivat, että päästään ulos tai kun ruoka-aika oli, mutta se ei ollut sellaista rasittavaa, lähinnä ihan hellyyttävää, kun olivat niin intopiukeina. Itse tunnen vaan yhden edesmenneen kääpiöpinserin, jolla ei kyllä ollut tapana lainkaan ulista. Mutta muuten täysin adhd se oli :) Uskomatonta, miten pieni koira voi hyppiä vieterinä ikkunallisen takapihan oven takana metrin korkeudelle 10 minuuttia yhteen menoon, jotta pääsisi sisälle.

Ihan vain tarkentaakseni, meidän pinseri eli Paavo ei ole kääpiöpinseri. Ihan perus pinseri siis :) Meillä se uikkaaminen on aina sitä, että Paavon pitäisi saada kaikki huomio kokoajan. Kyllä sitä on koitettu olla huomioimatta pitkiäkin aikoja, mutta aika huonolla tuloksella.

Välillä Paavo siis uikkaa saadakseen huomiota. Tai siis oikeastaan pääasiassa, mutta sitten jos mennään tapaamaan jotain tuttua ja tämä on näköpiirissä, niin se kyllä uikkaa innostuksesta. Silloinhan vaan pitäisi odottaa, että se rauhottuu, mutta se on vaan niin KAMALAN innoissaan, että hävettää se sen huuto ja riehu :) Koitettiin eilen suihketta. Mentiin iltalenkin jälkeen sängylle makailemaan ja kun Paavo tuli uikkaamaan siihen viereen huomiota, niin pieni suihkaus pullosta kuonolle. Toimi aika hienosti. Koira oli pitkään vaiti. Nyt sen vaan pitäisi ymmärtää uikkaamisen ja suihkutuksen yhtälö, niin homma alkaisi tehota kunnolla.

Paavolle on myös tulossa kahden päivän päästä tänne meille tuleva uusi pentu kaveriksi. Kääpiöpinseri toivottavasti ei opi tota uikkausta isoveljeltä, vaan lopettaisi paavonkin vinkumisen läsnäolollaan. Taitaa olla turha toivo. Paavo vaan innostuu kun saa kaverin.

Suihkupullon käyttö on puuttumista käytökseen, ei siihen mistä se johtuu.
Edelleen olen sitä mieltä, että jos haluaa hyviä ja pysyviä tuloksia, täytyy puuttua siihen miksi koira käyttäytyy jollakin tavalla, ei vain puuttua johonkin käytökseen.
Eli kun koira inisee itselleen huomiota, se ei saa sitä ja taas toisinpäin - kun koira on vaikenee, se saa huomiota. Jos olette koko koiran elämän antaneet sille kaiken mitä se haluaa, ehkä tietämättänne, koira on oppinut kiukuttelemalla saamaan tahtonsa läpi ja täten tottakai käyttää opittua tapaa. Sen poistamiseen tarvitaan piiiiiitkää pinnaa eli kärsivällisyys on avainsana.
Kun koira vinkuu, sille ei anneta huomiota. Jos se hiljenee edes sekunniksi, sille annetaan huomiota ja kehutaan. Pikku hiljaa se tajuaa, ettei kiukuttelulla saa sitä mitä tahtoo. Eli opetatte sille toisen tavan/ rituaalin huomion hakemiseen. Sinuna toimisin näin, vaikka koiran hiljentymiseen menisi kolme tuntia.
Jos koira saa kylmää vettä suihkuna nenilleen vikinästä, eikä se opi varsinaisesti miksi, vaan yhdistelmän vikinä - vettä naamalle, joudutte käyttämään suihkupulloa todennäköisesti jatkuvasti. Jos taas opetatte koiran kokonaan uudestaan käyttäytymään huomion hakemisen suhteen, on tulos paljon kauas kantoisempi, eikä mitään vippaskonsteja tai apuvälineitä toistuvasti tarvita.

Koiran koulutuksessa kun ei muutenkaan ole mitään oikotietä onneen.

^^ Ei täällä vissiin kukaan oo koiraa kääkäksi luullut..? Vinkumisen siirtyminen toiselle koiralle ei oikeastaan riipu vinkujasta, vaan siitä kaverista. Oma nuorempi koira on aika rautahermo, se makaa tyynenä eteisen matolla ku pinseri uikkaa, juoksentelee ja mitä vaan. Ei se oo kertaakaan edes yrittänyt vinkua. Toki jos tulevakin koira on heikkohermoisempi ja ääntelyyn taipuvainen, on teillä varmaan pian kotona aika kiva kuoro. Toisen ääntely innostaa toistakin ääntelemään, sen olen huomannut itse vahtihaukun kanssa. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Itsehän ipana| sanoit, että kun koira on vinkunut tarpeeksi kauan esim. kun makaatte sängyllä, olette lopulta antaneet sille huomiota. Sitä sitkeämmin koira vinkuu, mitä useammin se saa sille vastinetta. Kuten sanottu, pelkkä suihkepullo ei ratkaise ongelmaa. Koira voi alkaa purkaa turhautumistaan jollain muulla tapaa (hence oman koiran pakkoliikehdintä). Saako koiranne tarpeeksi aivopähkinöitä?

Meillä koira on myös kova vinkumaan ja se on todella rasittavaa. Aamuisin varsinkin herättää meidät vinkumalla. En koskaan nouse silloin kun se on vinkumassa, mutta osaako koira yhdistää vinkumisen mun heräämiseen, jos nousen esimerkiksi silloin kun se on hiljaa vaikka 5-10 sekuntia? Tällä tavalla olen tehnyt, koska pidempiä taukoja vinkumiseen ei tule. Toivon vaan, etten toiminnallani vahvista vinkumista.

Voi olla, että koiralle on pinttynyt tapa inistä ja vinkua. Silloin yleensä kaikkein paras tapa puuttua on olla huomioimatta. Mutta kun olet jo niin tehnyt ja koira on myös välillä hiljaa, voisi olla hyvä lähteä vahvistamaan hiljaisuutta ja lopulta liittää siihen käsky.

Tilanne on siitä hyvä, että oletan, että sinä voit arvioida milloin koira hiljenee ja yleensäkin, että koira pitää tauon metelöinnissä. Juuri sillä sekunnilla kun koira sulkee suunsa, anna koiralle palkkio. Palkkio ei tässä tapauksessa ole paras, jos nouset ylös sängystä, koska toistoja tulee putkeen vain yksi kerrallaan. Käytä esimerkiksi pehmeitä nameja, kuten lenkkimakkaraa, juustoa tai vastaavaa, jolle koira tietenkin on perso. Kun koira hiljenee, anna nami ja kehu. Mutta älä kehu innostavasti vaan rauhallisella äänellä.
Tee pari toistoa ennenkuin nouset sängystä. Muutaman päivän aikana koiran pitäisi tajuta, että hiljentyminen on yhtäkuin palkkio. Kun koira on tajunnut mitä siltä halutaan, liitä hiljentymiseen käsky, vaikkapa "vaiti" tai "hiljaa", sellainen joka omaan suuhusi sopii, ja anna samalla palkkio. Kun koira on tajunnut koko homman, voit alkaa käyttää sanakäskyä ja palkata koira nousemalla sängystä ylös.
Harjoituksiin riittää 10-15 min aamulla ja sama aika illalla. Voit hyödyntää tätä joka tilanteessa, esimerkiksi kun koira haluaa sinut pois sohvalta tai haluaa ulkoilemaan.
Eli tehdään koiralle hiljentymisestä kannattavampaa kuin metelöinnistä.

Minulla on pitkäaikaisessa hoidossa/sijaiskodissa noin kolmivuotias narttukoira, joka vinkuu myös _jatkuvasti_ kun ei saa tahtoaan läpi.
Tämä on nähtävästi ollut ennen jokin mamman lellipentu, sillä vinkuminen on selvästi sitä, että haluaa vain tahtonsa läpi ja tarvitsisi aivan jatkuvan 24/7 huomion itselleen.
Tämä vinkuu, jos ihminen katsoo televisiota eikä huomioi koiraa, kun ulkona hänelle ei heitetäkään hetkeen keppiä, kun ei pääsekään sänkyyn/sohvalle, joutuu olemaan hetken suljetussa tilassa (ihmisen kanssa), joutuu jäämään yksin hetkeksi, kerjätessään, joutuessaan auton takatilaan (normaalisti matkustanut takapenkillä)... Siis aivan normaaliin koiran elämään liittyvissä asioissa alkaa heti ''itkeä'', vaikka kaikki on typpillä kyllä aivan ok ja hyvin.
Vinkuminen on melko jatkuvaa ja alkaa käydä jo hieman hermoille. Ignooraamista on yritetty ja koira saattaa hiljetä hetkeksi, mutta vinkuminen jatkuu jälleen pian ja erittäin kovana.

Tämä ei siis jostain syystä haluaisi olla hetkeäkään toimettomana, omistaja ei esimerkiksi voisi käydä vessassa, tehdä ruokaa tai katsoa televisiota, olla koneella vaan aina pitäisi olla huomio neidissä. Oletan, että on edellisessä kodissaan osallistunut _aivan_ kaikkeen toimintaan.

Tässä keskustelussa oli hyviä vinkkejä, joita voisin kokeilla. Olisi kuitenkin kiva saada mielipiteitä myös tästä meidän tapauksesta!

Myös meiltä löytyy kotoa ikävästi ääntelevä koira. Noin 10kk tytöllämme on jo ihan pienestä ollut tapana pitää eräänlaista uikutusta erilaisissa tilanteissa. Tyttö nukkuu tavallisesti tyytyväisenä autossa, mutta aina pysähdyttäessä tai edes hiljennettäessä vauhtia pentu hyppää ylös ja aloittaa kitinän. Myös silloin jos pentu ei pääse lenkillä sinne minne haluaa, olemme paikallamme tai emme lähdekään tarpeeksi nopeasti takin päälle laittamisesta ulos, koira metelöi. Tyttö saattaa kitistä nähdessään linnun. Erilaisia tilanteita on paljon. Koira tuntuu ulinallaan viestivän turhautumista, huolta, ihmetystä ja pelkoa. Ainakin.

Ininä/ulina/vinkuminen on pahimmillaan silloin kun toinen omistajista poistuu koiran näköpiiristä. Yksinoleminen ei tunnu olevan koiralle ongelma vaan nimenomaan se, kun lähdemme. Vaikka toinen jäisi asuntoon, toisen perään pitää aina itkeä. Pahinta on silloin kun kumpikaan ei jää pennun luokse. Joskus pennun ääntely muistuttaa lähinnä kiljumista. Tätä ei kuitenkaan kestä pitkän aikaa, vaan yleensä jo viiden minuutin kuluttua(tai kuullessaan auton lähtevän) pentu rauhoittuu ja mitä ilmeisimmin viettää yksinoloaikansa ihan tyytyväisenä. Kun tulen kotiin, pentu lähes aina tallustelee vastaheränneen oloisena luokse ilman huolen häivää, joskin iloisena saadessaan seuraa.

Pentu on siis tehnyt tätä aivan pienestä asti (autossa tosin homma meni alkuun toisinpäin -> koira ulisi kun auto liikkui). Olen tietoisesti yrittänyt olla huomioimatta ääntelyä ja esimerkiksi kotiin ei olla koskaan palattu ennenkuin koira on hiljentynyt. Siltikin toisinaan hyvinkin piinalliseksi ja raivostuttavaksi käyvä metelöinti jatkuu.

Olen myös yrittänyt kieltää pentua, mutta näin tehdessä saa osakseen vain ihmettelevän katseen. Koira ei tunnu edes noteeraavan omaa ääntelyään.

Älkää nyt rankaisko sitä koiraa, koska pahimmassa tapauksessa kohta koira pelkää käsiä, vesipulloa/suihke, omistajaa, vettä tai muuta. Vaan aplkkaatte koiran kun se lopettaa, joskus koirat vaan oppivat ja silloin pitää oman pinnan kestää! Toisaaltaan mikä harmi jos koira ilmoittaa että haluaa pihalle jos kyse ei ole ramppaamisesta?

^ Kuka rankaisee, miten? Vai oliko kommentti kenellekään tietylle keskustelijalle suunnattu? Mä en missään nimessä lähtis palkkaamaan vinkumattomuudesta, ei nimittäin menis kauaa ku koira vinkuis --> hiljenee --> pyytää palkkaa. Ja ketju on valmis. Ite saisin ainakin 24/7 olla palkkaamassa tota ruikuttajaa.

Tietty jos koira esim. aamulla vinkuu --> hiljenee ja on oikeesti hiljaa jonkin aikaa, voin nousta ylös jos en saa enää unta. Mutta uloslähtö on esim. semmonen juttu, joka vaan tehdään. Jos koira ei pysty paikallaan istumaan hiljaa kunnes oon valmis, seuraa rangaistus eli koira menee vessaan odottamaan. Kun on hiljaa, päästän pois, istutan ja jatkan pukemista. Jos vinkuu taas, menee vessaan jne. Ei oo montaa kertaa tarvinnut viedä.

^ Tarkoitin yleensä noita vesipulloja! Rangaistuksia noi kaikki on mitä itse kuvailit, ja mun mielestä niissä ei ole järkeä. Jos mitettii että on joutunut jotain rangaistusta tekemään 5,10,15 kertaa, niin eikö olisi aika koittaa muuta. Tokihan jotkut eivät miellä jäähyä, vesipulloa jne. rangaistuksiksi mutta sitä ovat. Jos koira vain vinkuu esim sen takia että "komentaa" ettei saa jotain silloin voidaan kouluttamalla listätä koiran kärsivällisyyttä joka mielestäni parempi vaihtoehto kuin rangaistus, vaikka joidenkin mukaan siitä rangaistuksesta ei olisikaan haittaa. KAikki koirathan eivät ketjuta samoija asioita vahingossa, ja joka ikisessä koulutusmuodossa on riski että koira ketjuttaa omiaan, silloinhan se pitää tiedostaa ja korjata jos näitä ilmenee.

^ Kuka on rankonut koiraa putkeen 5, 10, 15 kertaa? En minä ainakaan. Oma koira ei komenna vinkunalla, sillä vaan pettää hermot kun huomaa että jotain jännää/ahdistavaa/omituista jnejne. tapahtuu. Vinkumista säestää joukko pakkoliikkeitä, kuten ees taas ravaaminen, rapsuttelu ja haukottelu. Kaikilla on helpompaa, kun liitoksistaan repeilevä koira viedään jäähylle rauhoittumaan. Rangaistushan se on, mutta koiran parasta ajattelen. Vessassa se makoilee ja saa pääkoppansa nollattua --> tulee rauhallisempana takaisin eteiseen. Nykyään koira menee jopa mielellään vessaan odottamaan, kunnes pyydän sen ulos. Stressivapaata.