Koirat.com

meillä on kaksi koiraa, ja asumme keskellä kaupunkia, harvemmin varmaan päästään edes rappukäytävästä ulos näkemättä muita ihmisiä, koiriakin näkee joka pissatuksella monta kertaa. ja ei meillä kaupungissa olekkaan mitään ongelmaa.

Olemme myös paljon maalla, missä ei näy yleensä yhtään ihmistä, koirista puhumattakaan. Jos kuitenkin ihminen tulee lenkillä vastaan, vieraita meille pihaan tms. alkaa täällä maalla armoton räksytys. Kai tytöt jotenkin kuvittelevat että tämä kaikki on niiden reviiriä, ja maantiellä lenkkeilevä ihminen on tunkeilija. Räksytys lakkaa kun tytöt pääsevät tapaamaan haukkumisen kohdetta. Räksytyksen aloittaa koirista pienempi (ja nuorempi) muru, toinen vain lähtee mukaan.

Nyt olen kuitenkin ihan pulassa mitä tehdä tilanteessa. Namella voisin kyllä motivoida ahneen jenkkini, mutta ongelman aloittaja ei pahemmin nameista välitä. Muuten tämä pienempi muru on kuitenkin kaksikosta se mallaa nöyrtyvämpi, kun korotan ääntäni (jossain tilanteessa mikä ei liity haukkumiseen, vaan ääneni kuuluu yli), on muru heti vähintään korvat luimussa, välillä jopa selällään.

Johtajuutta olen pyrkinyt jo pitkään arjessa vahvistamaan. Kävelen itse ovista ekana, ruuan saa syödä vasta kun annan luvan (ja syön aina itse ensin) ja lenkeillä minä kävelen ensin (jos tytöt yrittää kiilata eteen istutan ne rauhoittumaan. Ongelma on ihan uusi, ja koskee vain maalla oloa. Nyt kuitenkin aiomme muuttaa pysyvästi tänne "maalle", joten ongelman vakavuus on entistä suurempi.

Kaipaisin nyt siis vinkkejä, miten pääsemme tästä ikävästä tilanteesta..?

Meillä on vähän samantyylinen homma, tokikin vain toisinpäin. Maalla koirat kestää pihassa, eivät lähde uimaan muihin saariin tai lähde muutenkaan pihapiiristä minnekään huitelemaan. Vastarannan koiralle tämä puolitoista vuotias jaksaa aina haukkua, jos toinen alkaa vastarannalla ruikuttamaan ja tietysti kaikille vaaroille ja "vaaroille" mörisee. Käyttäytyy siis niinkuin asiaan kuuluu - ei mitään ylimääräistä sähläämistä, jonnijoutavaa haukkumista tai karkailua - oikein mallikelpoinen koiruus, kumpikin.
Mutta... Kun tulemme kaupunkiin, jää tälle vanhemmalle ns. levy päälle ja se räyhää kaiken mahdollisen, joka kulkee oman pihan ohi. Se haukkuu sellaisille asioille myös, jotka ovat maallakin aivan arkipäivää - kuten jonkinsortin liikenne, vieraat ihmiset, vieraat koirat, autot, kaiken mahdollisen. Lenkillä ei ole mitään ongelmaa. Parin päivän kuluttua se ei enää hauku millekään "ylimääräiselle" ja ns. palautuu entiselleen. Normaalit komennot menee kuuroille korville ja tottelee vasta kun karjaisee persiin pohjasta "ole hiljaa prkl" tai "turpa kiinni nyt". Muuten ei koskaan tai hyvin hyvin harvoin tarvitsee korottaa ääntä, riittää kun näyttää sormea tai katsoo pahasti koiraan. Miksi korvat häviää? Olen miettinyt, että koira voisi stressata kaupunkiin tuloa, mutta en usko että kysymys on kuitenkaan siitä, koska koira on muuten täysin normaali ja "palautuu normaaliin tilaan" päivän tai parin päästä. No, haukkuminen ei ole oikeastaan mikään ongelma, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Huolestuttavampaa on, että koira karkaa välittömästi, jos vain tilaisuus tulee. Ei se kenenkään perään lähde vaan ihan muuten vaan huitelemaan ja tutkimaan ympäristöä. Maalla koiraa voi pitää irtaallaan ja jättää sen yksin pihalle, eikä se minnekään lähde. Sen voi jättää veneeseen vieraalle paikkakunnalle, eikä taatusti heilauta eväänsäkään lähteäkseen, vaikka vieras koira nakottaisi vieressä. Mutta kun tulemme kaupunkiin, se häviää sen siliän tien. Turha on huutaa perään, koira ei kuuntele sanaakaan vaan jatkaa rauhallisesti matkaansa juuri sinne suuntaan minne oli menossakin. Miksi? Ei se aitojen yli mene, ei edes ali tai läpi vaan odottaa milloin portti aukeaa ja salakavalan vaivihtaa sujahtaa lipettiin, ja kyllä siinä sekunnin tuhannesosassa. Mikähän tähän neuvoksi? Koira urheilee kaupungissa riittävästi - käymme parinkymmenen kilometrin lenkin per päivä, pari lyhyempää lenkkiä puolesta tunnista tuntiin pari kertaa pitkän lenkin lisäksi. Talvella saa juosta hangessa, kesällä käydään uimassa. Monesti käytän sen vielä yksin pyörälenkillä myöhään illalla. Eli energiaa ei liioiksi enää luulisi olevan - ei siis tekemisen puute tai energian purkamista, hmm. Onko se vain kovin hauskaa lähteä tutkimaan pitkästä aikaa paikkoja vai mikä hitto se teetättää koirallakin tuommoista?

Uskon aloittajalla olevan kyseessä vain se, että kaupungissa koirat ovat altistuneet niin paljon kaikille äänille, ihmisille, liikenteelle yms., että ne ei eivät jaksa enää välittää. Voit myös itse olla hieman erilainen kaupungissa kuin maalla, tuskinpa katsot jokaista vastaantulijaa saatika tervehdit heitä.
Maalla on hiljaista ja rauhallista ja yksittäiset äänet ja tapahtumat herättävät koirien huomion aivan erilailla. Sinä itse saatat katsoa jokaista vastaantulijaa, joka merkitsee koirillesi heti, että tuossa ihmisessä on jotain erityistä. Katsele siis mieluummin vaikka tienpenkkoja ja jos koet tarvetta tervehtiä niin tee se vasta kohdalla. Maalla toiset koirat saattavat käyttäytyä hieman erilailla kuin kaupungissa, nekään eivät ole tottuneet tapaamaan toisia koiria raitilla, joten niidenkin käytös voi provosoida koiriasi. Koirat kokevat olevansa maalla myös vapaampia, joka voi nostaa niiden omanarvontuntoa.
Vaikka nyt sattuisinkin osumaan oikeaan niin en silti osaa antaa nopeaa ratkaisua. Siedättäminen, ohitusharjoitukset ym. ovat kai ainoat ratkaisut ja niissä voi mennä oma aikansa...

Volkodavilla on sitten taas päinvastoin. Koirat eivät ole tottuneet kaupungin vilkkaaseen elämään eivätkä meinaa sopeutua (ainakaan se vanhempi koira). Vanhempi koira vartioi pihaa osittain epävarmuuden vallassa, ohimenijöitä on liikaa jotta se saisi kaikista selkoa (mikä on heidän tarkoitusperänsä) ja se haluaa selvittää ympäristönsä omalla tavallaan eli karkaamalla ja tutkimalla paikat omassa rauhassa ettei missään vain ole mitään vaarallista. Se kuuluu sen luontoon ja ainut keino jonka keksin on se, että olet itse aina varmistamassa ohimenijät ensin. Pistät vaikka tuolin aidan viereen ja istut siinä lukemassa vaikka lehteä aina kun koirat on ulkona. Silloin olet siinä jo valmiina, kun koirat meinaavat tulla aidalle uhittelemaan.
Osuinko oikeaan?

Meillä vanhempi koira (1,5-vuotias) harrastaa tuota, ei nuorempi (puolivuotias). Tokikaan se ei ymmärrä vielä vartioimisen päälle yhtään mitään ja vähän vaikuttaa siltä, ettei tule ymmärtämäänkään... Anyway, kun olen itse pihalla valmiina, koira ei rähise. Mutta välittömästi kun painan oven kiinni, raivoaminen alkaa. Ok, tokikin se kuuluu koiran luonteeseen ja hyvä niin, että kun omistaja poistuu, vastuu alueesta siirtyy koiralle. Se ei olekaan ongelman ydin vaan se, että miksi se rähisee tutut jutut jokaikinen kerta kun tulemme kaupunkiin, en voi ymmärtää Minua se ei sinänsä haittaa, mutta naapureita se pidemmän päälle alkaa haitata. Se myöskin ottaa pattiin, ettei uskota kun sanotaan, kun muuten riittää vain paha mulkaisu tai sormen nostaminen. Kontrolli häviää siis totaalisesti. Voisiko kysymyksessä olla, että se ikäänkuin ilmoittaa "noniin naapurit, minä olen taas paikalla, pankaa se totena mekkoonne, tänne pihalle ei ole asiaa, menikö perille" ja sitten päivän parin päästä koira taas palautuu entiselleen. Normaalisti, kaupungissa, se ei ohikulkijoita rähise, korkeintaan mulkaisee. Koiria se haukkuu, jos hollilla sattuu olemaan ja jotakin muuta epämääräistä, kuten penskat kantaa rantaan kumiveneitä tai viskelee uimarenkaita tai huudetaan ja riehutaan pihan kohdalla jne.
Tuo karkaaminen voi olla juurikin noin, että se lähtee omatoimisesti tarkastamaan reviiriä, eikä koe tarpeelliseksi tulla takaisin ennenkuin paikat on tutkittu - toimittaa omasta mielestään jotakin tärkeää asiaa.

volkodav, oisko kuitenkin se stressi? Tuo "korvattomuus" on tavallaan myös yksi stressin oire, niin kuin kaikkiin mahdollisiin ärsykkeisiin reagoiminen haukkuen. Ehkä itse kaupunkiympäristö ei aiheuta stressiä, vaan joku kaupunkiin palatessa tapahtuva juttu, kuten matkustaminen yleensä, ympäristönvaihdos, maaltalähtörutiinit tai joku muu semmoinen.

Olen miettinyt myös, että onko rutiineissa joku vikana... koira suorastaan nauttii olla veneessä ja se töröttää istua veneessä jo valmiina, kun huomaa, että ollaan lähdössä ja kantamassa kasseja veneeseen. Autoilu ei myöskään ole ongelma, koira lähinnä nukkuu automatkan. Kun saavutaan kaupunkiin - takakontti auki ja koira pääsee autosta pois kun haluaa, itse kannan kassit sisälle, vekara jää sään salliessa ulos koiran kanssa siksiaikaa, laitan normaalit ruoat koirille - saavat syödä sitten kun tykkäävät, ruoka on kupissa, vettä laitan heti ulos, jos automatkalla tullut jano - ei siis mitään erikoista.
Ehkä sitten yksinkertaisesti koirallekin ottaa oman aikansa asettua, kuten meillä ihmisilläkin. Itselläni on ainakin pinna kireällä matkan ja kaikkien järjestelyjen jälkeen ja jokainen pääsee rauhoittumaan vasta, kun tavarat on paikallaan, sauna lämpenemässä, rennommat vaatteet päällä, nurmikot ajettu jne. Mene ja tiedä...

tarumieli taitaa olla oikeilla jäljillä ja jos Volkodav vielä itsekin myönnät, että pinna on aina aluksi vähän kireällä niin eihän se muuta tarvitse...
Mä huomasin juuri äskön huomattavan eron meidän koiran käytöksessä. Sillä ja meidän naapurin koiralla on ollut keväästä asti jokin kumma keskustelu/leikki/räyhäys touhu. Yleensä naapurin koira ilmoittaa ensin, että "hei, nyt ne tuli pihalle" ja meidän koira juoksee aidan viereen säestäen naapurin haukkua. Jos naapurin koira pääsee karkaamaan niin se tulee tuohon aidan toiselle puolelle ja ne aloittaa kummallisen juoksemisen aitaa edestakaisin joskus mahdottoman haukun kera ja joskus hännät heiluen kuin jossakin älyttömässä leikissä. Muuten ne välillä vain haukahtelee toisilleen ja meidän koira juoksee aina aidan viereen odottamaan sitä. Mulla meinaa kieltämättä mennä siihen välillä hermot, koska tuon meidän hurtan haukku ei ole mistään hiljaisimmasta päästä ja koko naapurusto raikuu.
Nyt oon kuitenkin ollut keuhkokuumeessa ja voimat on aika vähissä. En siis jaksanu paljoa välittää, vaikka se tänään juoksi taas metelillä odottamaan kaveriaan. Kaveri ei kuitenkaan tullut eikä Bella välittänyt sen jälkeen sen haukuista mitään. Se teki asiansa ja tuli sitten istumaan viereeni. Hetken päästä se halusi itse takas sisälle.
Eli......

olispa toikin meidän koirille vaan ohi menevää, mutta nyt ollaan oltu jo kaks viikkoa putkeen maalla, ja edelleen haukutaan kaikki. Kaiken lisäksi naapurimökkiin (jossa ei oo koskaan ketään), on ilmestynyt porukkaa, ja kävihän toi nuorempi portilla haukkumassa naapurin miehen.. Ymmärrän koiria, että kun täällä ollaan oltu muuten täysin yksinäisyydessä, ei ne ymmärrä että yhtäkki tontin laidassa on joku. Aiemmin ne ole ees tajunneet että meillä on naapuripiha, vaan pysyneet kiltisti vapaana omalla pihalla. Nyt kuitenkin epäilen uskallanko luottaa teineihini, enkä ole pariin päivään pitänyt tyttöjä vapaana, en halua tilannetta missä tytöt menee naapurin tontille :/

Taidat ottaa asian aika raskaasti. Ehkä osa ratkaisusta on juuri siinä, että sinun pitää rauhoittaa ensin itse itsesi. Yritä miettiä jotain positiivista sen sijaan että "Voi ei! Taas tuolla on joku ja kohta koirat haukkuu!" Tiedän, että se voi olla musertavaa että aiemmin hyvin käyttäytyneet koirat eivät olekaan enää niin ihania...mutta sun on päästävä siitä yli.
Pidä koiria kiinni jos se tekee olosi paremmaksi, mutta älä sitten murehdi sitä, että ne joutuvat olemaan kiinni.
Etenkin kleini käyttää yleensä ääntään ilmoittamiseen kaikesta ylimääräisestä. Sinun pitäisi vain saada itsesi sen yläpuolelle niin, että se uskoo sinun hoitelevan arveluttavat vieraat. Toivottavasti joku osaisi kertoa sinulle kuinka sen teet, koska itse en nyt enää jaksaisi...voin yrittää kyllä huomenna uudestaan...

No niin...
Kaupungissakaan et varmaan ole pystynyt pitämään koiria kovin pitkällä hihnalla eli sen ei pitäisi tuottaa ongelmia maallakaan. Otat nyt itsellesi asenteen, että sinä tiedät mitä teet ja osaat kyllä. Pidät koirasi lenkillä aina takanasi, silloin olet ensimmäisenä kohtaamassa kaikki arveluttavat asiat joita kohtaatte. Nehän ovat vain ihmisiä, koiria ym. muita sinulle tuttuja juttuja, joten älä hermoile.
Pihassanne olisi hieno juttu, jos pystyisitte tapaamaan uudet "naapurinne". Pidät huolen, että koirat pysyvät takanasi ja rauhallisina. Juttelet naapurin kanssa hetken aikaa ja lähdette pois. Koirien ei ole pakko päästä haistelemaan ihmisiä ihan iholle asti, ne haistavat ihmiset kyllä kauempaakin. Harjoituksen tarkoitus olisi antaa koirien huomata, että "naapuri" ei ole mitenkään kummoinen.
Pihan vartiointiin auttaa se, että pyydät koiria ensin istumaan ja katsomaan sinua, kun jokin häiritsevä asia tulee pihapiirin ulkopuolelle. Palkkio tulisi antaa sitten, kun koirat eivät kiinnitä enää huomiotaan häiritsevää asiaan ja rauhoittuvat. Jos palkkaat hermostuneita koiria niin ne eivät opi ymmärtämään, että mikä on oikea mielentila. Jos koirat eivät meinaa pysyä paikoillaan niin silloin sinun tulisi opettaa perusistuminen paikoillaan uudestaan helpommista lähtökohdista.
Toivottavasti nämä neuvot auttaisivat.

kiitos neuvoista! :) koirat ovat tosiaan jo kävelleetkin takanani, varmaan tuo oma hermostumiseni on se isoin asia.
Olen myös miettynyt että välttäisin hetken aikaa molempien koirieni lenkittämistä samaan aikaan. Spanieli ei siis yleensä hauku yksin, vaan lähtee "joukossa tyhmyys tiivistyy" tyyliin mukaan kleinin hömpötyksiin. Kleini taas ei uskalla tehdä mitään ilman spanielia, vaan räyhää vaan lauma tukenaan.. Vai oppiiko ne ikinä jos lenkitän nyt erikseen..? Kesäloman loppuessa en kyllä enään ehdi lenkittää tyttöjä erikseen kuin satunnaisesti.
Vai voisiko nyt enemmän yksin liikkuminen rohkaista kleinia ja pääsisinkin ongelmasta... Kleini on tullut meille siis yli puoli vuotiaana, asunut siihen asti kasvattajan isossa laumassa, ja ollut siis tuskin koskaan yksin. Yksin ollessa kanssani lenkillä on siis aika orpona.. Mutta ei siis räksytä, eikä ole ollenkaan kiinnostunut muista koirista. Nöyränä kävelee vierellä. On ihan erilainen toisen koiran seurassa, yrittää kävellä kokoajan Mallan edellä, poukkoilee, ja tuijottaa jo kaukaa korvat pystyssä vastaantulevia..

On hyvä idea lenkittää koiria erikseen, koska silloin tosiaan tyhmyys ei pääse tiivistymään. Kleini tarvitsisi myös lisää rohkeutta eli ota se mukaan kauppareissuille, jolloin se tapaa keskustassa toivottavasti vähän enemmän ihmisiä. Jos vain mies jaksaa käydä tekemässä ostokset niin vaikka istut koiran kanssa sen aikaa jossain penkillä missä kulkee ihmisiä ohi silloin tällöin. Palkitse koiraa joka kerta, kun se osaa olla hermostumatta vaikka ihminen kulkisi ohi. Ja muista olla itse hermostumatta...Kyllä sä onnistut.
Kun taas lenkität niitä yhdessä niin usko siihen, että ne osaa olla kunnolla ja silloin ne on.

ressukka82 kirjoitti:

Ja muista olla itse hermostumatta...Kyllä sä onnistut.
Kun taas lenkität niitä yhdessä niin usko siihen, että ne osaa olla kunnolla ja silloin ne on.

Tuo on totta. Ainakin minun kohdallani. Jos näen jo kaukaa, että vastaan on tulossa paikallinen riitapukari tai koira, joka taluttaa omistajaansa, alkaa oma verenpaine nousta ja kun itse alkaa tuskailemaan, alkaa koirakin. Lopulta itsellä on narun nokassa minua suojeleva koira ja vastassa remmirähisijä, sitten on verenpaineen nousuun jo oikeaa aihettakin... Kun huomaan, että alan hermostumaan, käännän oman pääni pois siitä kohteesta, joka minua arveluttaa ja katselen tienpenkkoja ja vain luotan, että koira ajattelee samoin. Useimmiten on niin, kun itse keskityn olemaan rauhallinen ja katselemaan maisemia, vaikka vastassa olisi mitä tahansa, on koirakin rauhallinen, eikä välitä ohikulkijoista tai vieraista koirista tuontaivaallista.
Olen muuten rauhallinen ja tyyni ihminen (ehkä pinnan alla kuohuu ), joten jo hetkellinenkin oma hermoilu tai epävarmuus vaikuttaa koiriin - eivät ole tottuneet. Ääntä kyllä joutuu ja saakin korottaa, jos ei meinaa mennä perille mitä sanotaan, mutta jos kädet vapisee, pulssi hakkaa kahta sataa ja on kauhusta/ jännityksestä kalpeana, on sanomattakin selvää, että koira kokee tilanteen epämiellyttävä/ epämääräisenä ja ryhtyy karkottamaan "uhkaa" pois ja suojelemaan itseään, että laumaansa.

kiitos vinkeistä! Ihanaa saada täältä vertaistukea..
Pakko se on myöntää että kai sitä on jo kaukaa vastaantulijan huomatessa nolona ja nöyrän anteekspyytävä...