Koirat.com

Heippa,
meillä on 1v 4kk ikäinen Coton uros.
Koira on erittäin leikkisä ja riehuisa normaalisti, mutta se myös pelkää paljon erilaisia asioita.
Tänä aamuna oli 30min sängyn alla kun omena tippui pöydältä.
Miten koirasta saisi tehtyä varmemman ja vähemmän säikkyvän?

Se mm. pelkää/stressaa imurointia (ei hyökkää imurin kimppuun eikä hauku), autossa läähättää kovasti (mutta ei oksenna), kovat äänet saavat sen juoksemaan syliin taikka piiloon jne.

Mielestämme ei ole mitään kamalaa tapahtunut koiralle esim omenan tippumisen yhteydessä, taikka autossa taikka imuroidessa.
Pitäisikö koittaa palkata koiraa jos esim jotain tippuu pöydältä tj? Entäs kun se ehtii jo ampaista karkuun?

Koirasi on vielä nuori ja se saa varmasti iän mukana varmuutta. Meillä ainakin koira säikähtää hassuja asioita yhä harvemmin, kun ikää on tullut lisää.

Mulla on myös koira, joka pehmeäluonteisena aina välillä säikähtää jotain ja palautumiseen menee kauan. Yhtenä päivänä Alissa esim. säikähti paahdinta ja juoksi ulko-oven eteen uskaltamatta liikkua siitä mihinkään. Tollasissa tilanteissa käyttäydyn itse aivan normaalisti ja annan koiran olla siellä missä se on. Myös rauhottavilla eleillä (haukottelu on tehokasta) voi saada koiraa rentoutumaan, mutta missään nimessä ei saa säälitellä koiraa. Meillä koira ainakin unohti melko nopeasti säikähtämisensä, kun olin itse rauhallinen. Pikku hiljaa koira voi oppia ottamaan sinusta mallia ja huomata, että ei olekaan mitään hätää. Onko koirasi muuten paukkuarka?

Imuriin ja autoon voisi koiraa totuttaa rauhallisesti ja positiivisesti vahvistaen. Esim. menet koiran kanssa liikkumattomaan autoon hetkeksi ja palkkaat koiraa siellä ja pikku hiljaa etenet harjoituksissa eteenpäin. Samalla lailla voit tutustuttaa koiraa paikallaanolevaan imuriin hiljalleen palkkaamalla koko ajan ruhtinaallisesti ja etenemällä pikku hiljaa siihen, että imuri on hiljaa päällä. Voihan koiran myös sulkea johonkin toiseen tilaan imuroinnin ajaksi ja antaa sille vaikka herkullisen luun tai aktivointilelun ajankuluksi. Jos koirasi kuitenkin stressaantuu imuroimisesta paljon, niin se tuskin pystyy syömään mitään. Pikku hiljaa etenevällä siedättämisellä imurista ja autosta voi tulla koiralle lopulta kivoja juttuja, jotka tietää nameja ja kehuja.

Meillä pentuaikojen imuripelkoon tehosi että syötettiin nameja imurin päältä :) asetettiin namikuppi imurin päälle ja pyydettiin syömään. Sitten laitettiin nameja jonoon johdon päälle ym. Imuri ei siis ekaksi ollut päällä. Toisessa vaiheessa laitettiin imuri päälle ja kehotettiin syömään namikupista imurin vierestä. Sen jälkeen laitettiin namikuppi taas imurin päälle eikä tuota pelottanut enää yhtään. Nykyään käy aina imurin käynnistyessä katsomassa että olisko siellä nameja tarjolla (ja toisinaan kyllä annammekin namia kun on nätisti esim. nukkumassa imuroinnin aikana.)

Autopelkoon kannattaa soveltaa samaa taktiikkaa, eli namit syötetään kupista auton penkiltä. Edetään pikkuhiljaa siten että ensin auto ei ole edes päällä, sitten käynnissä, sitten liikkeessä, sitten nopeammassa liikkeessä. Ja kokoajan sen mukaan mihin koira pystyy ja mihin se on valmis.

Mun vanhempi koira on tosi heikkohermoinen ja taipuvainen stressaamaan. Käytiin keväällä homeopaatin/luontaislääkitsijän vastaanotolla, joka suositteli koiralle Osteomax-K -nimisiä tableteita. Magnesiumin puute provosoi kuulemma just tommosta erikoista säikkymistä, mitä meilläkin ilmenee - koira on kerran pelästynyt mm. savupiippua.. Tuo Osteomax-K sisältää magnesiumin lisäksi mm. D-, C- ja E-vitamiinia sekä kalkkia. Syötettiin kaks viikkoa kaks tablettia päivässä, minkä jälkeen siirryttiin antamaan kaks tablettia parina-kolmena päivänä viikossa. Säikkymisen lisäksi myös lihasvärinä ja -krampit on loppuneet tyystin, eikä selkäkään jumita enää yhtä pahasti ku ennen. Totta kai heikko hermorakenne on ja pysyy, mutta on mukava kun koira saa olla edes vähän rennommin. Nuoremmallekin syötän tuota valmistetta, on kuulemma varsinkin kasvavalle koiralle erittäin hyvä.

Tästä tuli nyt pieni mainospuhe, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Nala on rescue ja uskoisin menneisyydestä puhjenneen monia pelkotiloja, joissa olemme edenneet jo paljon. Ennen hän pelkäsi ihan hillittömästi lapsia, miehiä, vieraita ihmisiä yms. Oli eroahdistusta jne. mutta tyttö on edistynyt hurjasti ja nyt on vain parin viime kuukauden aikana tullut hirvittävän paljon arempi kuin mihin olimme jo päässeet .

Koirapuistossa jos on vähänkin ärinää muiden kesken tai jos vain on liikaa porukkaa niin tyttö menee häntä koipien välissä korvat luimussa taaimmaiseen nurkkaan eikä rentoudu juuri ollenkaan, sentään mun kanssa uskaltautuu leikkimään kun menen sitä siellä riehuttamaan, mutta joukkoon ei uskalla oikein tulla. Viime viikonloppuna kävi ikävä juttu kun ajateltiin käväistä puistossa niin mentiin sinne Nala vapaana, mutta portilla tuli vastaan jotkut tuntemattomat saku ja lapukka, jotka molemmat ölisivät hälle ja Nala sitten säntäs juoksemaan lähimmälle metsätielle ja luimi sieltä kauempana että minähän en mene tuonne. No lähdin rauhallisesti kävelemään puistosta toiseen suuntaan ja tietenkin tyttö sitten juoksi anteeksi pyytelevänä mun luokseni, jolloin namitin ja kehuin, otin kiinni ja lähdimme pois (teinkö oikein? en kai vahvistanut sitä käytöstä että karkaaminen on ok, kun tarkoitus oli vain palkita sitä että tyttö tuli luokse kun kutsuin...).

Sitten eilen kävimme myös puistossa ja Nala on yleensä aina vapaana silloin kun olemme puistoon menneet, ja nyt hän luultavasti muisti edellisen kerran ja läksi heti karkuun ennen kuin edes katsoi keitä puistossa oli. No otettuani sen kiinni menimme silti puistoon koska siellä oli paras kaverikin ja sitten Nala tietenkin rentoutui ja pääsi kunnolla riehumaan. Halusin että puistokokemuksesta jäisi positiivinen kuva joten tunnin päästä lähdimme kun lisää porukkaa alkoi tulemaan ja tyttö alkoi selvästi osoittaa stressaamisen merkkejä. Tästä eteenpäin pidän tytön kyllä hihnassa kun puistoon menemme.

Lenkeillä tyttö on ihan reipas paitsi jos joku vieras haluaa ottaa siihen kontaktia, sitten säikähtää ja häntä laskee heti. Oli kyseessä sitten ihminen tai koira. Silloin menen väliin ja totean koiran olevan arka ja että mieluiten ei tervehditä. En muutenkaan mielellään tervehdi remmissä ellei molemmat koirat ole selkeästi rentoutuneita, Nala ottanut ensin kontaktia ja kumpikin löysällä hihnalla jne.

Kotia Nala suojelee, ja siihen kanssa tarvitsisi apua. Auttaisiko se että opettaisi oman paikan johon käskisi aina kun joku tulee? Ongelma on se kun tyttö haukkuu silloinkin kun itse tulen kotiin, se ei sinänsä häiritse jos vain kerran haukahtaa mutta jos se on jatkuvaa niin sitten se ei oikein toimi, kun olen tässä jossain vaiheessa muuttamassa luultavasti kerrostaloasuntoon. Sitruunapantaa en haluaisi käyttää kun ongelma ei ole akuutti, ja muutenkin haluaisin kokeilla hiljaisen käytöksen vahvistamista positiivisin keinoin ensin.

Negatiivisia kokemuksia on ollut koirapuistoissa, mutta ei mitään vakavampaa ja olen aina mennyt väliin, jos joku koira sille mölisee. Haluaisin kumminkin että puistoileminen olisi nautinnollista ja että Nalan ei tarvitsisi stressata muita koiria. Jos paikalla on vain yksi tai kaksi koiraa hän on huomattavasti rentoutuneempi, tai toki se riippuu koiristakin.

Mun mielestä teit ihan oikein, ettet pakottanut pelokasta koiraa puistoon. Mun näkemyksen mukaan sun tehtävä on suojella koiraasi pelottavilta kokemuksilta eikä saattaa sitä tilanteisiin, jossa uskot tai tiedät sen pelkäävän. Ja vaikuttaakin siltä, että olet ajan tasalla asian suhteen. Varmaan kannattaa ne puistoilut tehdä juuri muutaman tutun koiran kanssa ja lähteä puistosta pois jos alkaa määrä kasvamaan liiaksi. En oikeastaan osaa antaa mitään konkreettisia neuvoja tilanteen parantamiseksi, vain tälläistä ajatuksen aihetta.

Hei!
Kyselisin apua koirani äkilliseen rappuspelkoon. Koirani laittaa täyden stopin rapussa kun ollaan menossa kotiin (asutaan kerrostalon toisessa kerroksessa). On joskus aikaisemmin liukastellut rappusissa, mutta ei ole reagoinut niihin noin koskaan ennen. Kun astutaan rappuun koira rupeaa heti haluamaan takaisin ulos, (vaikka oltaisiin oltu juuri pitkällä lenkillä eli koira on tehnyt tarpeensa) ja jos yritän houkutella sitä nameilla rappusiin se vain vilkaiseen niitä ja perääntyy. Myös jos yritän vetää sitä rappusia lähemmäksi, koira alkaa maiskuttaa eli rupeaa kuolaamaan Ja aikaisemmat kokemukset (auton kanssa) ovat osoittaneet että koira reagoi noin kun se pelkää.

Koirani on labbis narttu vähän alle vuoden ikäinen. Ollaan huomattu että koira on yleisluonteeltaan hieman arka ( on pelännyt autoon menoa samalla tavalla, että laittaa stopin silloin kun auton ovi avataan), ei pelkää tosin esim. pölynimuria...

Kyselisinkin pitäisikö minun ottaa yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan?
Onko jotain millä voisin rohkaista koiraani? Voisiko koiran murrosikä olla noin paha että se pelkää aikaisemmin tuttuja asioita?

Toivottavasti joku saa näistä tiedoista pääteltyä mistä ongelma kumpuaa ja voisi neuvoa.
Vastailen parhaani mukaan lisäkysymyksiin jos niitä tulee.

Kiitos jo etukäteen!

Darli kirjoitti:

Hei!
Kyselisin apua koirani äkilliseen rappuspelkoon. Koirani laittaa täyden stopin rapussa kun ollaan menossa kotiin (asutaan kerrostalon toisessa kerroksessa). On joskus aikaisemmin liukastellut rappusissa, mutta ei ole reagoinut niihin noin koskaan ennen. Kun astutaan rappuun koira rupeaa heti haluamaan takaisin ulos, (vaikka oltaisiin oltu juuri pitkällä lenkillä eli koira on tehnyt tarpeensa) ja jos yritän houkutella sitä nameilla rappusiin se vain vilkaiseen niitä ja perääntyy. Myös jos yritän vetää sitä rappusia lähemmäksi, koira alkaa maiskuttaa eli rupeaa kuolaamaan Ja aikaisemmat kokemukset (auton kanssa) ovat osoittaneet että koira reagoi noin kun se pelkää.

Koirani on labbis narttu vähän alle vuoden ikäinen. Ollaan huomattu että koira on yleisluonteeltaan hieman arka ( on pelännyt autoon menoa samalla tavalla, että laittaa stopin silloin kun auton ovi avataan), ei pelkää tosin esim. pölynimuria...

Kyselisinkin pitäisikö minun ottaa yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan?
Onko jotain millä voisin rohkaista koiraani? Voisiko koiran murrosikä olla noin paha että se pelkää aikaisemmin tuttuja asioita?

Toivottavasti joku saa näistä tiedoista pääteltyä mistä ongelma kumpuaa ja voisi neuvoa.
Vastailen parhaani mukaan lisäkysymyksiin jos niitä tulee.

Kiitos jo etukäteen!

Sain naapurin koiran omistajalta hieman neuvoja ja hän nosti koiran keskelle rappusia ja koira lähti siitä menemään niitä itse...
taisi olla ne ekat rappuset vaikeimmat.

Nostan tätä, kun edelleen tuntuu että arkuus on ongelmana. Nala on erittäin herkkä ja vaistoaa pienimmätkin mielialavaihtelut ja tunteet ongelmaksi asti. Natalia pelkää tosi monia asioita, pikku hiljaa totutellen on alkanut uskaltaa jo luottamaan vieraisiinkin ihmisiin, vaikka siis ei minua hänen varautuneisuutensa häiritse. Nala myös alistuu totaalisesti joillekin koirille, ja myös minulle toisinaan. Eli toisinsanoen virtsaa alleen. maassa kiemurrellen.
Toisinaan jos olen ollut yön poissa, (kotona on ollut joku hoitamassa Nalaa) ja aamulla tullessani Nala saattaa tehdä hätäpissat, tietenkään en sitä toru tai noteeraa ollenkaan, koska eihän kyse ole tahdonalaisesta toiminnasta. Tilanteissa, joissa Nala pelkää pyrin olemaan tyystin rauhallinen, esitän tylsistynyttä, aivan kuin mitään kummempaa ei olisikaan tapahtumassa. Pakotteita en kai juurikaan käytä, ainakaan tällä hetkellä en nyt muista mitä pakotteita olisi ollut "tarpeen" käyttää.

Millä tavoin voisin rohkaista Nalaa, saada hänen itseluottamuksensa paranemaan? Ei herkkyys ole huono asia, mutta liian arkana tyttö pelkää niin monia asioita ja stressaantuu niin paljon

Meidän 10kuukautinen saksanpaimenkoira Nella sai traumoja kauheasta ukkosmyrskystä ja nyt kun kuulee vähänkin ääniä nousee ylös ja menee tutkimaan , ja jos koskee pelästyy.On tosi säikky kaikesta.