Koirat.com

Minulla on chihuahua-narttu, joka on on reippaan vuoden ikäinen. Kyseessä on ensimmäinen oma koirani, joten olen hyvin vajavainen koirankouluttaja. Siispä kysyn apua täältäkin. Koiran kanssa ei juuri ole aiemmin suuria ongelmia ollut, mutta nyt hoitotoimenpiteet ovat alkaneet tuottaa melkoisia vaikeuksia.

Jos koira huomaa, että edessä voi olla kynsienleikkuu, pesu, hampaidenharjaus tms. se ryntää sängyn alle ja jos sitä yrittää lähestyä, se murisee ja alkaa näykkiä ja suorastaan purra kättä. Jos onnistun yllättämään koiran niin, ettei se ehdi pakoon, yleensä pureminen, hampaiden esittely ja murina alkaa kesken käsittelyn.

Olen yrittänyt olla huomioimatta huonoa käytöstä niin, ettei koira näykkimällä pääse pois hoitotilanteesta. Se ei kuitenkaan auta, vaan koira näykkii entistä kiukkuisemmin.

Koira on myös ajoittain remmirähjä. Olen aluksi ajatellut sen liittyvän siihen, että chihuni jotui läheltä piti -tilanteeseen pentuna ison ja aggressiivisen koiran kanssa. Tuntuu, että se ei kuitenkaan ole syy siihen, että jotkut koirat saavat chihuni räjähtämään...

Onko kyseessä johtajuuteen liittyvä ongelma? Pentueessa koirani oli arvojärjestyksessä alhaalla, kovin dominoiva yksilö se ei ole ollut muutenkaan. Onko mitään tehtävissä..? Koira on kovin rakas ja toivoisin, että ongelma ei tästä enää pahenisi! Vinkkejä, kokemuksia?

Mä uskoisin ennemminkin että koiralla on huonoja kokemuksia hoitotoimenpiteistä ja se tuntee olonsa turvattomaksi kun se aavistaa, että kynsien leikkuuta tms on luvassa. Mä en ottaisi henkilökohtaisesti sitä ärhentelyä vaan yrittäisin nähdä hoitotoimenpiteiden ketjun koiran näkökulmasta. Jos koira on todella stressaantunut ja ahdistunut kynsien leikkuusta, ja sitä on tehty pakottamalla ja koira on otettu kiinni yllättämällä se, ei ihme että reaktio kynsisaksiin on taistelu ja vastustelu.

Mä lähtisin rakentamaan luottamusta sylissä oloon ja kynsisaksiin. Niin että koiraa ei koskaan oteta pakolla syliin ja kynsisaksiin aletaan liittää positiivisuutta namittamalla koiraa kynsisaksien ollessa esillä. Pikkuhiljaa kynsisaksia voi ottaa käteen koiran ollessa (vapaaehtoisesti) sylissä ja laittaa ne sitten pois. Että kynsisaksien esille ottaminen ei aina tarkoita kynsien leikkuuta.

Meillä pentu pelkäsi kynsien leikkuuta kovasti mutta me harjoiteltiin tosi paljon käsittelyä niin, et koira sai paljon nameja ja sitä ei koskaan otettu syliin pakottamalla. Tärkeää on myös, ettei koiraa lasketa koskaan alas kun se rimpuilee, vaan vasta sitten kun se on rentoutunut. Lopulta meidän pentu osasi olla hienosti käsiteltävänä, mutta itse kynsien leikkuu aiheutti silti rimpuilua, joten ryhdyin lopulta vain ottamaan jämäkästi kiinni ja leikkaamaan ne kynnet ilman sen kummempaa numeroa. Koira ei ollut kuitenkaan niin peloissaan ettei olisi syönyt nameja, joita se sai runsain määrin. Nykyisin homma sujuu jo tosi hyvin.

Itekkin veikkaisin, että kyse on noista huonoista kokemuksista. Tässä yksi hyvä video, jossa näytetään, kuinka kynsienleikkuuta voi harjoitella naksuttimen kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=MuXwKqXTBsE&list=UURyHBkIJ90SZNRyq1iVda5g. Kannattaa ehkä aloittaa ihan siitä, että kun koira näkee kynsisakset (tai hammasharjan), niin se saa namia tai esim. lempilelun. Tuo syliin totuttaminen voi kans helpottaa toimenpidettä.

Tuohon remmirähjäykseen löytynee apua tämän foorumin koulutus & käyttäytyminen -osion "vastaantulijoiden ohittaminen" -keskustelusta. Yhtenä ajatuksena kannattaa vahvistaa koiran kontaktia sinuun, eli kotona ja lenkillä palkitsisit aina kun koira katsoo sinua. Sitten pikkuhiljaa alkaisit pyytää kontaktia lenkillä aina, kun toinen koira on näköpiirissä. Aluksi kontaktia kannattaa pyytää kun toinen koira on kaukana, jolloin toinen koira ei ole läheskään niin kiinnostava tai rähjättävä kuin ohitustilanteessa. Ideana olisi siis, että koira oppisi, että sinua kannattaa katsoa (rähjäämisen sijasta) aina kun kohtaatte koiria lenkillä.

Kiitos hyvistä vinkeistä ja asiallisista neuvoista! Olen välillä kokeillut soveltaa naksutinta ja se on ollut tehokas apuväline!

Tarkennan vielä, että en ole "säikytellyt" koiraa, vaan yllättämisellä tarkoitin lähinnä sitä, että koira ei ole arvannut ennalta, että nyt kynnet leikataan ja ehtinyt siksi paeta sängyn alle. Olen leikannut usein kynsiä pöydän päällä. Pentuna leikkaus pelotti, mutta välillä tilanne helpottui. Joku aika sitten leikkasin vielä kynnet niin, että koira oli sylissä, oli kyllä hermostunut ja lipoi huuliaan, mutta ei vastustellut ja otti palkat toimenpiteen jälkeen.

Mutta tällä hetkellä tuntuu, että kaikki hoitotoimenpiteet tassujen pesusta, pyyhkeellä kuivaamisesta hampaitten harjaukseen, kynsienleikkaukseen jne. saavat koiran murisemaan, näykkimään ja pelkäämään niin ettei edes namit kelpaa. Ja joko ennen toimenpidettä tai toimenpiteen jälkeen chihu pinkoo sängyn alle ja ärhentelee sieltä. Tämä pako sängyn alle tapahtuu nyt aina kun esim. ohitan kaapin, missä olen säilyttänyt harjoja/kynsisaksia jne. tai pyörin muuten vaan etsivän näköisenä asunnossani. Joskus myös silloin jos luonani on käynyt paljon vieraita tms.

Selvästi koira pelkää ja stressaa... mutta en ymmärrä mistä muutos on tullut niin yllättäen (ja sängyn alusesta on tullut oma valtakunta, joka on toki turvallinen, mutta josta uhitellaan aina kun jotain epämiellyttävää tapahtuu). En ole leikannut verisuoneen/hermoon eikä muuta järkyttävää ole mielestäni tapahtunut hoitotilanteissa. Varmasti koira tarvitsee aikaa ja positiivista vahvistusta... mutta toisaalta mutakylvyn ottanut koira on pakko joskus pestä ja korpinkynnet lyhentää :S

Toiset koirat lukevat ihmisiä todella tarkasti ja tekevät päätelmiä sen mukaan.

Saatat tietämättäsi hermostuttaa koirasi jo ennen toimenpiteitä. Kun aavistelet vaikeuksia, koiran vastarintaa, tottelemattomuutta niin koira aistii sen sinusta .

Siksi suosittelen lämpimästi levollisia hetkiä koiran, leikkureiden ja namien kanssa. Ja annat palkkion vasta kun koira on ihan varmasti rento. Näin et palkitse jännittämistä.

Vedenkohina pesun yhteydessä voi olla pelottavaa. Sopivankokoisen vadin täyttäminen on aika nopeaa ja siinä pesu saattaa olla koirasta mukavampaa kuin kohisevan suihkun alla.

Jos muutos on tapahtunut yllättäen niin oletkohan esimerkiksi leikannut viimekerralla liikaa kynttä? Tai voiko käytös sittenkin johtua uhmaiästä, jos koira testaakin sinun rajojasi?

Koirasi taitaa kokea sen hoitotarvikkeiden kaapin ohittamisenkin jo hyvin suurena ärsykkeenä. Pystyisitköhän siis pienentämään ärsykettä? Esimerkiksi et kävelisikään kaapin ohi, vaan vain kohti kaappia ja pysähtyisit sen verran kauas kaapista, että koira ei vielä juoksisi sängyn alle, vaan vasta harkitsisi sinne juoksemista. Ja palkitsisit koiraa tästä. Kun ärsyke on tarpeeksi pieni, niin namitkin todennäköisemmin maistuvat:) Tälläinen "siedätyshoito" on kyllä varmaan jokseenkin aikaa vievää ja kuten sanoit, pakkohan niitä kynsiä on joskus leikata vaikka koira ei tykkäisikään.

Yksi idea voisi myös olla, että jättäisit kynsisakset päiväksi lojumaan lattialle. Tai illaksi, ettei koira yksinollessaan järsi niitä. Näin koira ehkä ymmärtäisi, että ne sakset ei nyt ole niin ihmeellinen juttu. Samalla se ehkä siedättyisi myös sille, että ohitat sen kaapin, koska ne hoitotarvikkeet eivät välttämättä olekaan siellä kaapissa.

Kyllä hyvinkin voi kysymyksessä olla johtajuusongelma, koska kerrot, että koira vastustaa kaikkia hoitotoimenpiteitä sekä rähisee remmissä. Tuossa iässä se huono käytös sitten alkaa, kun koira tulee aikuiseksi.
Itselläni on koira, joka pelkää mm. kynsienleikkuuta, ja pelko ilmenee pakoyrityksinä sekä vapinana ja hännän painamisena koipien väliin. Se tulee kuitenkin luo kun kutsutaan, vaikka kynsisakset on kädessä. Eikä rähise eikä pure, tällaisia tapoja ei pidä selitellä eikä hyväksyä.
Teitä näkemättä on mahdotonta sanoa, millä tavoin asiaa pitäisi lähteä korjaamaan. Suosittelen ongelmakoirakouluttajalla käyntiä, pevi-kouluttajat osaavat arvioida millä tasolla johtajuutesi on.

Oletko kieltänyt koiraa sen muristessa tai näykkiessä? Kun käsittelet koiraa ja pidät sitä sylissä, älä lopeta toimenpidettä tai laske koiraa sylistä kun se uhittelee. Pystyt kyllä kieltämään koiraa kesken kaiken. Koiraa voi myös tökätä napakasti niskasta tai kyljestä sen käytöksen lopettamiseksi. Koira kyllä rauhoittuu, kun sille näytetään kuka määrää, koska silloin se kokee olonsa turvalliseksi. Tärkeintä on tarkistaa oma mielentila eli koiraa kielletään vain kun on itse rauhallinen ja itsevarma.

Mielestäni tästä selvitään ilman namejakin. Namit saavat koiran hetkeksi keskittymään syömiseen mutteivät poista itse ongelmaa. Rauhallisesti käsittelyssä olevalle koiralle voi toki nameja antaa, mutta ei se ole todellakaan välttämätöntä. Sinä ja sinun rauhallisuutesi ja varmat ohjeesi ovat paras palkinto.