Koirat.com

Moi,

Meillä on kaksi pientä karkeakarvaista portugalinpodengoa jotka ovat alkaneet tappelemaan päivittäin.
Vanhempi täyttää keväällä 3v ja nuorempi täytti tammikuussa vuoden. Molemmat ovat narttuja.

Tappelu voi alkaa ihan tyhjästä, pelkästä katseesta. Yleensä se on tuo vanhempi joka aloittaa rähinän. Koira makailee ensin muina miehinä vaikka eteisessä kunnes täysin ilman näkyvää syytä alkaa murisemaan ja näyttämään hampaitaan olkkarissa makailevalle koiralle. Nuorempi provosoituu hommaan mukaan ja seuraavaksi koirat hyökkäävät toistensa kimppuun.
Joskus rähinä kestää vain pari sekuntia mutta joskus tappelevat kauemmin. Vammoja ei ole vielä tullut. Tappelun jälkeen koirat ikäänkuin pyytävät toisiltaan anteeksi ja nuuskivat toisiaan nolona että "sattuiko sua".

Näitä yhteenottoja tapahtuu monta kertaa päivässä. Tuntuu että tilanne on vain pahenemaan päin. Toisille koirille ja ihmisille nämä ovat erittäin ystävällisiä mutta toisiaan ne eivät aina tunnu sietävän. Varsinkin vanhemmalla tuntuu kiristävän aika rankasti.

Toki koirat myös leikkivät keskenään paljon mutta tappelu voi tosiaan alkaa ihan puun takaa.
Kun koirille antaa uudet puruluut niin siitä se show syntyykin. Vanhempi tekee kaikkensa varastaakseen nuoremman luun. Useimmiten tästä seuraa raju yhteenotto. Koira ei edes pureskele niitä luita vaan makaa vaan niiden päällä.
Joskus saattaa olla että vanhempi ei edes syö ruokaansa mutta se voi tuntitolkulla päivystää kuppinsa vieressä ja aloittaa tappelun heti jos toinen lähestyy kuppia.
Ennen kuin tuo nuorempi koira tuli taloon niin lapset saivat ottaa koiralta luun suusta eikä koira ollut millänsäkään. Nyt koira voi murista lapsille jopa lapsen vain kävellessä ohi.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Onko tuo nyt jotain johtajuustaistelua vai mitä? Nuorempi on kooltaan selkeästi isompi eikä alistu tuosta vaan. Ikävintä tietysti on se että koira murisee lapsillekin.

Ideoita?

Vaikuttaa siltä että nuorempi alkaa olemaan "kypsä", ohittanut tosiaan pentuvaiheen ja alkaa hakea paikkaansa laumassa. Vanhempi koira korkea-arvoisempana yrittää näyttää nuoremmalle paikkaansa. Ihminen ei aina huomaa "tappelun" merkkejä tai ne tuntuu vähäpätöisiltä. Kuitenkin lähestulkoon aina koira on oikeassa. Sinuna vaan vahvistaisin vanhemman asemaa nuoremman silmissä, muutoin annat koirien hoitaa itse välinsä. Voihan myös olla että nuorempi koira on luonteeltaan dominoivampi kuin vanhempi koirasi ja täten hakee korkeampaa asemaa.
Sinuna hakeutuisin osaavalle kouluttajalle mikäli kiinnostaa tietää koirien luonteet ja teidän lauman pelisäännöt ja hierarkian :) Helpottaa arkea huomattavasti! Saisit samalla apua tuohon murina-ongelmaan (että mitä se koira meinaa sillä murinalla ja luottaako sinuun)..
Tämmösiä ajatuksia tuli itselle..

Maiza kirjoitti:

Sinuna vaan vahvistaisin vanhemman asemaa nuoremman silmissä, muutoin annat koirien hoitaa itse välinsä.

Mä haluaisin tähän selvityksen, että miksi juuri vanhempaa pitäisi vahvistaa? Miksei nuorempaa? Ikä ei ole todellakaan se tekijä miksi joku koira kunnioittaa toista enemmän, vanha ja raihnainen koira on varmasti pakan pohjin isommassa laumassa, ja tasapainoisin ja henkisesti itsevarmin on se pomo (näin yleistäen).

Ja jos vahvistaakin väärää järjestystä mikä koirilla on/on muodostumassa, niin sehän se sitten vasta riitoja saakin aikaan..

Eli siis minä pitäisin säännöt/rajat samana molemmille ja pitäisin molemmat tasa-arvoisina. Tapella ei saa, omistaja on se joka sen lauman säännöt määrää. Selvitelkööt muuten paitsi tappelemalla välinsä.

Nartut on siitä ilkeitä, että niiden kyräily ja nahinointi voi jäädä. En halua olla negatiivinen, mutta kannattaa aina varautua siihen, että loppua ei tulekaan. Useimmiten se tulee, mutta harvoja tapauksia on ettei nartut (ja uroksetkaan, mutta paljon harvemmin) voi vain sietää toisiaan edes samassa huoneessa.

Vahvistaisin siksi vanhemman asemaa koska vanhempi on ollut talossa ensin ja täten arvokkaammassa asemassa. Koiralaumassa usein on myös niin että vanhempaa koiraa kunnioitetaan (ellei se ole ikäloppu). Se myös vaikuttaa onko molemmat/jompikumpi leikattuja?
Mutta kuten itsekin mainitsin niin voi hyvinkin olla että nuorempi koira on haluamassa vanhemman yläpuolelle ja siitä tämä "tappelu" johtuu.
Sinuna hakeutuisin suorilta kouluttajalle joka katsoisi nämä luonteet läpi ja siten tiedätte kuinka toimia kummankin kanssa.
Mielestäni koirat saavat tivahdella toisilleen, jopa näykkiä. Mikäli se menee tappeluun saakka niin se vaatii väliinastumista.
Ja tuo on totta että toiset koirat eivät vain tule toimeen, mutta se on harvinaista. Kyse on nyt todennäköisesti arvojärjestyksen hakemisesta.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa eliminoida tilanteet, joissa tappeluita voi syntyä. Turhasta haastamisesta voi kieltää molempia: tuijottelu, härkkiminen, toisen luulle meneminen yms ovat kiellettyjä arvojärjestyksestä huolimatta. Ruokaa en jättäisi tarjolle ruokailuaikojen ulkopuolella. Kymmenisen minuuttia aikaa syödä ja jos ei kelpaa, kuppi pois. Kupit kannattaa myös laittaa vähän eri puolille - meillä mm. koirat syövät keittiön vastakkaisilla laidoilla ja kumpikin tietää olla menemättä norkumaan toisen kupille, kun toinen syö. Luiden suhteen voi tehdä saman. Meillä luita annetaan siten, että koirat ovat koiraportin eri puolilla, jotta kinastelulta vältytään. Kun portti avataan, kumpikin käy heti tsekkaamassa, jäikö toiselta jotain, mutta rippeistä eivät enää saa aikaiseksi sotaa. Omien koirien rajat kannattaa kuitenkin opetella ja toimia niiden mukaan.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tappelut pitää vähentää minimiin, mieluiten välttää kokonaan, sillä jokainen tappelu lisää epävarmuutta koirien välillä ja madaltaa kynnystä seuraavaan yhteenottoon.

Maddyn ohje on mielestäni hyvä.
Sillä pääsee "helpommalla" ja turvallisesti, joten sitä kannattaa soveltaa.
(Itse en kuitekaa portteja laittele, luut annan ja katson että kukaan ei toisen luulle mene, jos menee niin koira saa ärähtää, jossei usko niin sitten puutun peliin.)
Ruokailut ym. valvonnan alla aina.

Mut tosiaan mua kiinnostas toi leikkautusasia.. Koska sillä on iso merkitys..
Niin ja sekin että millaisesta "tappelusta" on kyse? Onko se enemmän ärähtelyä, mölinää ja isottelua? Vai onko se sitten ihan hammastelua?
Normaali nujuaminen ja äriseminen yms. rajojen haku on normaalia koirien kommunikointia. Mutta jos meteli nousee ja aletaan rei´ittään toisia niin sitten pitää puuttua. :)

Maiza kirjoitti:

Vahvistaisin siksi vanhemman asemaa koska vanhempi on ollut talossa ensin ja täten arvokkaammassa asemassa.

No ei ne koirat kyllä tasan tiedä kumpi talossa oli ensin, muna vai kana. :D Ihmisten hömpötyksiä. Meillä 2½ vee on kiistämättä vanhemman lähes 6 v. yläpuolella. Vanhempi koira ei pistänyt yhtään hanttiin ja vaikuttaa tyytyväiseltä asemaansa - mitä ongelmaa tässä on? Jos mä lähtisin itse jotenkin keinotekoisesti "nostamaan" vanhemman asemaa, oon varma että tappelut olis pystyssä.

Aloittajan tilanne vaikuttaa kyllä hankalalta, kun kumpikaan koirista ei halua olla pahnanpohjimmainen. Narttujen väliset tappelut on vielä yleensä ne pahimmat, uroksilla ku usein riittää se yks kerta kauheeta älämölöä ja se on siinä. En nyt osaa muuta sanoa kuin että ei kannata kumpaakaan koiraa alkaa tietoisesti suosimaan. Samat säännöt molemmille, eikä ruokaa tai herkkuja lojumaan lattioille! muok maddy jo antoikin hyviä vinkkejä.

Rez kirjoitti:

[quote=Maiza]Vahvistaisin siksi vanhemman asemaa koska vanhempi on ollut talossa ensin ja täten arvokkaammassa asemassa.

No ei ne koirat kyllä tasan tiedä kumpi talossa oli ensin, muna vai kana. :D Ihmisten hömpötyksiä. Meillä 2½ vee on kiistämättä vanhemman lähes 6 v. yläpuolella. Vanhempi koira ei pistänyt yhtään hanttiin ja vaikuttaa tyytyväiseltä asemaansa - mitä ongelmaa tässä on? Jos mä lähtisin itse jotenkin keinotekoisesti "nostamaan" vanhemman asemaa, oon varma että tappelut olis pystyssä.

Aloittajan tilanne vaikuttaa kyllä hankalalta, kun kumpikaan koirista ei halua olla pahnanpohjimmainen. Narttujen väliset tappelut on vielä yleensä ne pahimmat, uroksilla ku usein riittää se yks kerta kauheeta älämölöä ja se on siinä. En nyt osaa muuta sanoa kuin että ei kannata kumpaakaan koiraa alkaa tietoisesti suosimaan. Samat säännöt molemmille.[/quote]

Eihän ne koirat sitä tiedäkkään mutta kyllä sillä iälläkin on merkitystä. Toki suurin merkitys on niiden luonteilla. Kaksi kovaa,dominoivampaa koiraa ottaa todennäköisemmin yhteen kun pehmeä ja kova. Se että koirien antaa selvittää välit ja itse seuraa niin oppii huomaamaan kumpi on kumpi..

No pehmeä ja kova ei nyt liity dominanssin tasoon millään tavalla, itseasiassa varmaan sanoisin että pehmeä ja dominoiva koira aloittaisi helpommin kuin kova ja dominoiva. Pehmeä voi olla tosi dominoiva samoin kova, mutta kova voi kestää enemmänkin härkkimis/härnäämis yrityksiä kuin pehmeä.

Maddyn ohjeita suosittelen minäkin.
Ja Reziä komppailen.

Mun kaksi koiraa 3v ja 3,5kk saavat esim ruuan tasan tarkkaan niin, kuten minun mielestä on kätevintä. Eli pienelle ensin koska se syö hitaammin (vielä), esimerkiksi. Ja koska minä pidän huolen ettei vanhempi mene härkkimään liian lähelle sen ruokaillessa, ei ongelmia ole. Jos antaisin vapaasti sen mennä, jo tuo 3,5kk osaisi antaa takaisin ja vanhempi jopa väistäisi (vahinko kerran kävi). Eli periaatteessa nää on tasavertaisia. Kummallakaan ei ole mitään etuoikeuksia, muuta kuin syödä rauhassa. Muuten kaikki on yhteistä. Ja sillä selvä. Jos ei voida jollain leikkiä yhdessä, se menee pois ulottuvilta jne.

Iällä ei oo oikeastaan (mun mielestä) muuten merkitystä kuin ihan pentuna ja hyvin vanhana.

Meillä olen alusta asti pitänyt arvojärjestyksen niin, että minä ja avo ollaan kiistattomasti pomot perheessä, ja koirat ovat sitten keskenään miten taitavat. Tappeluja en missään nimessä suvaitse, ja niitä ei (onneksi ainakaan vielä) ole ollutkaan. Puutun kyllä hyvinkin herkästi jos joku koirista rupeaa kyräilemään/härkkimään toista, ja selvää on myös että toiselle annetaan ruokarauha.

Maddyn ohje oli todella hyvä, sillä vältytään pahimmilta yhteenotoilta ja rauhoitellaan tilannetta, jolloin se ehkä laukeaa itsestään. En lähtisi nostamaan kummankaan koiran asemaa, koska se yleensä luo enemmän jännitteitä koirien välille.
Kannattaa opetella lukemaan koiria ja puuttua ajoissa ennen kuin tilanne "leimahtaa".
Minusta kuullostaa hieman siltä, että vanhempi olisi hieman epävarma asemastaan ja yrittää pönkittää sitä uhoamalla ja härkkimällä toista.
Annatko koirille laatuaikaa kanssasi päivittäin? Pieni tokohetki kahden kesken voi tehdä ihmeitä sinun ja koirien suhteelle, koirat saavat sinulta kilpailematta huomiota, ja samalla väsyvät henkisesti, joka taas minimoi kyräilyä ja härkkimistä.

Maiza kirjoitti:

Mut tosiaan mua kiinnostas toi leikkautusasia.. Koska sillä on iso merkitys..
Niin ja sekin että millaisesta "tappelusta" on kyse? Onko se enemmän ärähtelyä, mölinää ja isottelua? Vai onko se sitten ihan hammastelua?

Vanhempi on leikattu mutta nuorempi ei... vielä.
Nuorempikin on tarkoitus leikkauttaa. Millainen merkitys tällä on?

Tappelut ovat mielestäni erittäin rajuja. Meteli ja kähinä on kova ja karvat pöllyävät. Missään tapauksessa ei tee mieli laittaa käsiä tappelun sekaan.
Monesti ainakin toinen yskii ja köhii tappelun jälkeen kun toinen on ollut kurkussa kiinni.
Puutun kyllä siinä vaiheessa kun homma on vasta murinavaiheessa mutta joskus tappelu alkaa kyllä ihan puskista ja heti täysillä.

Tappelu loppuu yhtä nopeasti kuin alkaakin ja ovat tosiaan aika noloina aina matsin jälkeen ja nuuskivat toisiaan.

Itse olen myös miettinyt että kyse voi olla nokkimisjärjestyksen hakemista mutta ei vaan tunnu kumpikaan antavan periksi.

^Joskus sterilointi vaikuttaa narttuun siten, että siitä tulee "urosmaisempi", eli aikalailla dominoivampi, herkemmin provosoituva ja ärhäkämpi. Suurimpaan osaan nartuista ei sterilointi vaikuta, mutta joidenkin luonne saattaa muuttua paljonkin leikkauksen jälkeen.

Ja siinä vaiheessa kun murina on päällä on oikeastaan turha reagoida muulla tavoin kun laittamalla koirat jäähylle, reagointi pitäisi tulla siinä vaiheessa kun kyräily alkaa. Aina tätä ei huomaa, ja siksi pitäisi pyrkiä rauhoittamaan koirien yhdessäoloa niin paljon kuin mahdollista ja ennaltaehkäistä tilanteita, joista tietää koituvan harmia.

MHi kirjoitti:

[quote=Maiza]Mut tosiaan mua kiinnostas toi leikkautusasia.. Koska sillä on iso merkitys..
Niin ja sekin että millaisesta "tappelusta" on kyse? Onko se enemmän ärähtelyä, mölinää ja isottelua? Vai onko se sitten ihan hammastelua?

Vanhempi on leikattu mutta nuorempi ei... vielä.
Nuorempikin on tarkoitus leikkauttaa. Millainen merkitys tällä on?

Tappelut ovat mielestäni erittäin rajuja. Meteli ja kähinä on kova ja karvat pöllyävät. Missään tapauksessa ei tee mieli laittaa käsiä tappelun sekaan.
Monesti ainakin toinen yskii ja köhii tappelun jälkeen kun toinen on ollut kurkussa kiinni.
Puutun kyllä siinä vaiheessa kun homma on vasta murinavaiheessa mutta joskus tappelu alkaa kyllä ihan puskista ja heti täysillä.

Tappelu loppuu yhtä nopeasti kuin alkaakin ja ovat tosiaan aika noloina aina matsin jälkeen ja nuuskivat toisiaan.

Itse olen myös miettinyt että kyse voi olla nokkimisjärjestyksen hakemista mutta ei vaan tunnu kumpikaan antavan periksi.[/quote]


Olen nähnyt muutamia tapauksia joissa vanhempi narttu on leikattu ja nuorempi leikkaamaton ja juuri ikähaitarissa 1-2v. Nuorempi alkaa aikuistua, se on todennäköisesti käynyt yhdet juoksut läpi ja tuoksuu vahvemmin nartulle.
Vanhempi on leikattu ja täten muodostaa testosteronituoksuja.. Nuorempi koirasi saattaa tulkita tämän "oudoksi" asiaksi ja hakeutua "alfanaaraan" rooliin vanhempaa narttuasi nähden, koska se ei haista siinä sitä narttua vaan lukee sen osittain urokseksi.
Eli todennäköisesti nuoremmalla on "enemmän" kapasiteettia nousta arvoasteikossa, mutta vanhemman käytös viittaa siihen että se ei sitä hyväksy.

Mikäli tappelut on tuota luokkaa ja murinaa lapsillekin ilmenee niin mikset hakeutuisi sellaiselle kouluttajalle joka katsoisi teidän laumarakenteen? Saisit niin paljon tietoa ja apua tilanteeseen. Tämä on toki jokaisen oma päätös mitä kautta lähtee asiaa rakentamaan, mutta jos tilanne sinuakin stressaa jo kovasti.
Monesti siellä on jokin pieni asia/ele mitä ei huomaa ja se on se ratkaiseva.

Maiza kirjoitti:

Olen nähnyt muutamia tapauksia joissa vanhempi narttu on leikattu ja nuorempi leikkaamaton ja juuri ikähaitarissa 1-2v. Nuorempi alkaa aikuistua, se on todennäköisesti käynyt yhdet juoksut läpi ja tuoksuu vahvemmin nartulle.
Vanhempi on leikattu ja täten muodostaa testosteronituoksuja.. Nuorempi koirasi saattaa tulkita tämän "oudoksi" asiaksi ja hakeutua "alfanaaraan" rooliin vanhempaa narttuasi nähden, koska se ei haista siinä sitä narttua vaan lukee sen osittain urokseksi.
Eli todennäköisesti nuoremmalla on "enemmän" kapasiteettia nousta arvoasteikossa, mutta vanhemman käytös viittaa siihen että se ei sitä hyväksy.

Tämä vaikuttaa maallikon korvaan ihan järkevältä selitykseltä :)

Koirat ilmeisesti osoittavat toisilleen paikkansa "nylkyttämällä" eli astumalla. Nuoremman ollessa vielä nuorempi, vanhempi oli tämän tästä sen selässä. Silloin rähinöitä ei ollut. Tilanne muuttui kun nuorempi kasvoi isommaksi. Toisinaan nuorempi yrittää kyllä vanhemman selkään mutta yleensä siitä seuraa rähinä. Vanhalla ei vaan ylpeys kestä alistua. Nykyään nuorempi nylkyttää jatkuvasti kissoja (2 kpl 8kk narttukissaa) ja joskus koirat raiskaavat katteja kimpassa. Tilanne muuttunee kun kissat tuosta kasvavat ja tajuavat että niillä on kynnet :)

Miten arvelet tilanteen kehittyvän kun myös nuorempi leikataan?

Entä miten löytäisin pätevän kouluttajan? Kaikenlaisia "ammattilaisia" on varmasti tälläkin alalla olemassa joita kannattaa vältellä.

Minulla on kaksi nuorta jenkkinarttua, joiden ikäero on vain ja tasan 6 kuukautta. Yhteenottoja sattuu toisinaan, tosin rotu on tietysti aika leppoisa ja tappeluissakin enemmän ääntä kuin äksöniä. Noudatan samanlaista linjaa kuin maddy: mahdolliset kahakan aiheet pyritään eliminoimaan etukäteen. Pyrin esim. viimeiseen asti välttämään sitä, että toinen tytöistä jää kotiin kun lähden toisen kanssa. Meillä kotiinpaluu on jostain syystä kaikkein räjähdysherkin tilanne jopa silloin kun molemmat ovat mukana, mutta jos toinen odottaa kotona, tappelu on lähes varma. Ruuan ja puruluiden kanssa olen todella varovainen. Mitään ei syödä ilman valvontaa. Sohvapaikoille kenelläkään ei ole etuoikeutta, eikä niistä ärräämistä suvaita lainkaan. Noiden kanssa on kyllä tullut selväksi, ettei mitään kovempiluontoista rotua voisi ottaa samanlaisella ikä- ja sukupuolijakautumalla.

maddy kirjoitti:


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tappelut pitää vähentää minimiin, mieluiten välttää kokonaan, sillä jokainen tappelu lisää epävarmuutta koirien välillä ja madaltaa kynnystä seuraavaan yhteenottoon.

Tästäkin olen tismalleen samaa mieltä. Olen huomannut, että jos tytöt tappelevat kerran, ne tappelevat myös toisen kerran. Jonkinlainen kyräily jää aina päälle. Siksi näen joskus kovastikin vaivaa, että molemmat pääsevät joka reissulle mukaan.

Meillä on nartuilla ikäeroa 6 vuotta, mutta siitä huolimatta ne ottivat jonkun kerran yhteen juuri siinä main kun nuorempi oli n. vuoden ikäinen. Hormonit hyrräsi ja oma asema ja talon säännöt olivat ilmeisesti hieman hakusessa. Meillä edettiin melko pitkälti samoilla linjoilla kuin Maddykin ohjeisti. Sääntö numero 1: meillä ei tapella, ei kyräillä, ei yritetä pomottaa toista. Käytännössä pyrin siis ensisijaisesti ennalta ehkäisemään riskitilanteiden syntymisen sillä, että esim. ruokailu, uloslähtö ja sisälletulo yms. tilanteissa koirille oli selvät säännöt, jolloin kaikki ylimääräinen härvääminen oli täysin kiellettyä. Lisäksi laitoin pelin aina poikki tilanteissa, joissa vähääkään vaikutti siltä, että jompikumpi kyräili toista tai ajatteli esim. jotain dominointielkeitä tms. Tällöin se kyräilevä/dominoiva koira käskettiin pois (esim. tuo nykyttäminen tai edes sen ajatteleminen olisi meillä ehdottoman kiellettyä). Kuitenkin molemmilla oli koko ajan oikeus pitää huolta omasta ruuastaan tai lepopaikastaan, eli niihin ei toisella ollut mitään asiaa.

Lisäksi kannattaa huolehtia tosiaan siitä, että kummallakin on omat lepopaikat, jonne ne voivat rauhoittua. Kumpikin koira saa riittävästi aktivointia ja että niiden elämä on muutenkin mallillaan. Jos koirat jostain syystä (esim. liian vähäisen aktivoinnin takia) ovat stressaantuneita, on niillä hermo kireällä ja stressi purkaantuu turhaan kahinointiin.

Mikäli tappelu silti pääsi joskus syntymään, laitoin pelin kyllä poikki välittömästi, sillä muuten olisi eläinlääkärilasku voinut nousta turhan suureksi ja tosiaan tietenki siksi, että tappelu on ylipäätään täysin kiellettyä.

Nuoremman murrosiän mentyä ohi homma rauhoittui meillä ja nykyään säännötkin ovat jo vapaammat, eikä konflikteja enää synny. Tosin tiedän myös tapauksia, joissa kaksi narttua ei koskaan pystyneet tulemaan toimeen keskenään, joilloin toisesta nartusta on jouduttu luopumaan.

MHi kirjoitti:

[quote=Maiza]Olen nähnyt muutamia tapauksia joissa vanhempi narttu on leikattu ja nuorempi leikkaamaton ja juuri ikähaitarissa 1-2v. Nuorempi alkaa aikuistua, se on todennäköisesti käynyt yhdet juoksut läpi ja tuoksuu vahvemmin nartulle.
Vanhempi on leikattu ja täten muodostaa testosteronituoksuja.. Nuorempi koirasi saattaa tulkita tämän "oudoksi" asiaksi ja hakeutua "alfanaaraan" rooliin vanhempaa narttuasi nähden, koska se ei haista siinä sitä narttua vaan lukee sen osittain urokseksi.
Eli todennäköisesti nuoremmalla on "enemmän" kapasiteettia nousta arvoasteikossa, mutta vanhemman käytös viittaa siihen että se ei sitä hyväksy.

Tämä vaikuttaa maallikon korvaan ihan järkevältä selitykseltä :)

Koirat ilmeisesti osoittavat toisilleen paikkansa "nylkyttämällä" eli astumalla. Nuoremman ollessa vielä nuorempi, vanhempi oli tämän tästä sen selässä. Silloin rähinöitä ei ollut. Tilanne muuttui kun nuorempi kasvoi isommaksi. Toisinaan nuorempi yrittää kyllä vanhemman selkään mutta yleensä siitä seuraa rähinä. Vanhalla ei vaan ylpeys kestä alistua. Nykyään nuorempi nylkyttää jatkuvasti kissoja (2 kpl 8kk narttukissaa) ja joskus koirat raiskaavat katteja kimpassa. Tilanne muuttunee kun kissat tuosta kasvavat ja tajuavat että niillä on kynnet :)

Miten arvelet tilanteen kehittyvän kun myös nuorempi leikataan?

Entä miten löytäisin pätevän kouluttajan? Kaikenlaisia "ammattilaisia" on varmasti tälläkin alalla olemassa joita kannattaa vältellä.[/quote]


Sinuna kieltäisin koiraa nylkyttämästä kissoja :) Meillä kans tuo neiti yrittää kissaa nylkyttää (koen tämän alistavaksi koska juoksut meni jo ja uudet tuloillaan kesällä).. Kiellän siitä täysin vaikkei kissa tätä asiaa hokaa. Eikä se kissa välttämättä koskaan tule nylkyttämistä koiralta kieltämään (meillä katti ainaki vaa öhöttää ihan kuutamolla), joten se on sun tehtävä.
Sun kannattaa tosiaan käydä siellä kouluttajalla arvioimassa molemmat koirat jotta voidaan katsoa onko leikkaamisesta enemmän todennäköistä haittaa vai hyötyä (usein narttu "kovenee" leikkauksen jälkeen)..
Laitoin sinulle yksityisviestiä sillä täällä ei saa mainostaa. :)

Maiza kirjoitti:

Sinuna kieltäisin koiraa nylkyttämästä kissoja :)

Juu, tähän puutun aina välittömästi ja koira kyllä lopettaa heti mutta kun silmä välttää niin taas se on kissan selässä. :)

Täällä onkin tullut jo rutkasti neuvoa, enkä osaisi mitään lisätä. Mutta urostappeluista sen verran (kokemuksesta huomannut), että se dominoivampi on välinpitämätön, kunnes "alempi" tekee jotakin. Urokset ottavat yhteen niin kauan, kunnes välit ovat kunnolla selvitetty ja sitten välien selvittelyn jälkeen kaikki on selvää. Kaikki tappelut lähtevät yleensä siitä, että on hiukan vanhempi koira, joka sitten myöhemmin on aikeissa jäädä alakynteen ja yrittää pönkittää asemaansa. Sitten ykskaks nuorempi onkin vahvempi ja paikat vaihtuu. Nartuilla taasen kaikki ei ole yhtä selvää, vaan välien selvittely voi jatkua koirien loppuelämän.

^ Tuon mäkin oon huomannut. Joskus esim. treenien jälkeen ku nuoremmalla koiralla on kierrokset vielä korkealla, niin se saattaa hetken kyräillä tuota vanhempaa häntä kaarella. Alempiarvoisena vanhempi ei ole huomaavinaankaan, eikä mitään tilannetta synny. Jos toi vanhempi kuitenkin antais pienintäkään merkkiä siitä että vastaa haasteeseen, niin rähinät siitä syntyis. Joskus kun kolmas tulee taloon ni meillä on jännät paikat..