Koirat.com

Moikka kaikille!
Olen pari kuukautta sitten muuttanut yhteen avomieheni kanssa. Hänellä on reilun vuoden ikäinen rottweiler narttu. Olen itse aina ollut tekemisissä koirien kanssa, lapsuudenkodissa oli erityisen haastava sekarotuinen ja kun hän siirtyi avarammille metsästysmaille, tuli kotiin rescuekoira jolla oli tietysti kasapäin ongelmia. Kummankin koiran, kuten monen muunkin lähipiirin koiran kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olen siis ajatellut olevani hyvä ja fiksu koiraihminen, mutta nyt...
Tämä meidän rotikkaprinsessamme on alkanut 'hyökkäillä' päälleni. Se siis hyppii ja haukkuu ja mikään käsky ei tehoa. Mies saa koiran yhdellä käskyllä tottelemaan, mulla ei tehoa mikään jos olen koiran kanssa kaksistaan. En ole mikään ihan toivottaman hentoinen nainen, vaan ennemminkin vahva ja kovaääninen mutta yritin sitten hyvällä tai sitten sillä kaamealla karjumisella, ei mikään mene tytön päähän.
Viimeisenä rankaisukeinona on miehellä ollut käytössä koiran jäähyttäminen vessassa, joten sinne hän joutuukin näiden kohtausten sattuessa. Ainoa vaan etten oikein usko sen tuottavan tulosta. Tai ainakaan se ei näy missään, sillä kun koiran päästää ulos, alkaa sama show uudestaan.

Olen jo ihan toivoton. Mustelmilla ja väsynyt. Miten tämän saa loppumaan? Onko tilanne tämä siksi, että olen vienyt koiran paikan ainoana narttuna laumassa? Kaikki neuvot, vinkit ja jopa haukut ovat tervetulleita. Olen valmis mihin vain, ainoastaan koiran fyysistä kurittamista en hyväksy.
Auttakaa nyt fiksummat, kyllähän ihmisen pitäisi kotonaan olla se herra, eikä koiran...

Minulle tuli ihan yksinkertaisimpia vinkkejä mieleen.
Jos miehesi antaa sille ruuan niin anna sinä. Ja jos miehesi on päälenkkittäjä niin lenkitä sinä ne pitkät lenkit (jos mahdollista). Nämä voisivat kertoa koiralle että sinä olet tullut laumaan ja pysyt siinä ja sinä myös tarjoat sille sen päivittäiset tarpeet. Mitenkähän selittäisin paremmin.

Hyppimiseen ja päälle käymiseen en osaa antaa neuvoja, joku viisaampi voi siinä neuvoa.

Keskeyttäisikö ei toivotun käytöksen/päälle käymisen kolinapurkki/suihkepullo ruiskaus?

Pitäisi selvittää hyökkääkö koira päällesi leikkimielellä, taistelukutsulla vai ihan oikeasti vihaisena? Vuoden ikäinen koira on murrosikäinen ja tekee hölmöyksiä. Niiden kanssa myös usein tuntuu siltä, ettei sinne kaaliin uppoa mikään. Kunnes eräänä päivänä koittaa se aikuistuminen ja kappas: niin vaan oppi on kalloluuhun juurtunut. Onko likalla ollu jo ekat juoksut? Mahdollisesti jo toiset tulossa? Hormoonit voi pistää myös nuppia sekasin. Rotikka on muutenkin rotu, joka valitsee isännäkseen yhden. Totella täytyy toki kaikkia taloudessa asuvia, mutta tuossa iässä kun sen perheeseen liittyy, on takuulla tiedossa jonkunverran haastetta.

Itse ehkä tilanteessa toimisin jyräämällä koiran yli. Oli kyseessä sitten mikä tahansa noista ylläolevista vaihtoehdoista, ei ylikäveleminen sitä pilaa. Eli kun se hyppää sua vasten jyräät sen päälle ja kävelet sen päälle niin kauan, että koira väistää. Omaa elettään voi vahvistaa etukumaralla ja kovaäänisillä ärräpäillä. Meillä toimii 'koiraperkele!' Varo kuitenkin ahdistamasta koiraa nurkkaan, sillä jos se joutuu tilanteeseen, ettei pääse sua väistämään ja kantti riittää niin ahdingosta se tulee päälle. Tosissaan.

Ainiin. Älä anna miehes komentaa koiraa tuosta tilanteesta silloinkaan kun olette yhtäaikaa kotona. Koiran pitää tietää että miehesi luottaa sinun pärjäävän sille, vaikka itse olisikin maisemissa.

^komps. kannattaa kuitenkin yrittää lukea koiraa niin hyvin, että lähdet jyräämään enne kuin se pahin höykytys alkaa, koska koira varmaan käy siinä vaiheessa niin kierroksilla että ei välttämättä siinä vaiheessa enää tajua hirveesti, ja ihan käytnnön kannalta voi olla vaikeeta jyrätä sen yli silloin, vaikka et olisikaan ihan hento kukkanen, rotikat ovat kuitenkin sen verran isoja ja voimakkaita :)

myös täysin vastakkainen reagoiminen voisi auttaa, eli kun koira näyttää merkkejä/alkaa käymään päälle, käännä sille pontevasti selkäsi, risti vaikka kädet rinnalle ja jäykisty liikkumattomaksi. jos tuo on nuoren koiran huomionhakua/uhomaista, niin läksyttäminenkin on huomioota, eli se saa näin palkan hyppimisestä, haukkumisesta ja näykkimisestä. voit myös poistua täysin samasta tilasta kun koira, pysyä poissa niin kauan että rauhoittuu ja palata sitten takasin, jos sama rumba alkaa taas niin poistut ja palaat niin kauan kunnes on rauhallinen. jos miehesi on kotona myös hänen olisi hyvä poistua paikalta kanssasi tai edes olla täysin huomiomatta koiraa kun se aloittaa mekastuksen, että se ei saa palkkaa häneltä huonolle käytökselleen.
tämä on vähemmän taisteluhalua herättävä tapa, mutta pitkäjänteisempi ja vaatii pitkiä hermoja :) kuitenkin jos koira ei pidä sinua tarpeeksi korkeassa asemassa, tämä voi ehkä olla turvallisempi tapa kuin päällejyrääminen, joka vaati silti että koira kunnioittaa sua edes hitusen, muuten voi tulla rumaa jälkeä.

Jep. Ennakointi on tärkeää ja sillä saa ehdottomasti parempia tuloksia aikaiseksi. Koiran pitäisikin saada negatiivinen palaute aina jo silloin kun se vasta ajattelee ilkeillä.

Kuten myrkku jo sanoikin, sinun kannattaa alkaa koiran ruokkijaksi. Ja ennen kuin annat koiralle kuppinsa, esitä syöväsi hieman sen ruokaa. Voit vaikka ottaa käteesi jonkin sipsin, keksin tai kurkunpalan, ja olla ottavinasi sen koiran kupista ja syö se. Tämä siksi, että koira tuntee olevansa sinusta riippuvainen, koska sinä olet ruuan lähde (ei avokkisi), ja kupista syöminen johtaa juurensa siihen, että susilaumassakin alfa syö ensin.

Kiitoksia neuvoista!
Oikeastaan yllämainituista suurin osa on varmaan vilahtanut käytössä täälläkin. Hmm. Pitäisi muistaa pitää aina oma pää kylmänä ja pitää selkeä johdonmukainen rintama hommassa.
Raggetti:
"myös täysin vastakkainen reagoiminen voisi auttaa, eli kun koira näyttää merkkejä/alkaa käymään päälle, käännä sille pontevasti selkäsi, risti vaikka kädet rinnalle ja jäykisty liikkumattomaksi. jos tuo on nuoren koiran huomionhakua/uhomaista, niin läksyttäminenkin on huomioota, eli se saa näin palkan hyppimisestä, haukkumisesta ja näykkimisestä"
-Tätä olen noudattanut ja tuloksena on todella mustelmainen selkä, käsivarret, jalat ja jopa kasvot. (Odotankin että kesällä muodissa olisi se hakattuvaimo-look) Koira ei siis ole tästä moksiskaan, pikemmin tähtää hyppynsä liikkumattomaan kohteeseen tarkasti ja mieluissaan. Oikeastaan tuntuu että se kiihtyy nollasta sataan sillä kertaan kun se ensimmäisen kerran hyppää ilmaan ja sen jälkeen sitä ei pysäytä mikään.
Ja kyllä osasin tätä odottaa. Yllätyn vaan koko ajan lisää siitä, miten itsepäinen rotu tämä on. Ja samalla kyllä ihana köllykkäkin. :)
Jyräämistä olen hieman harrastanut, mutta täytyy myöntää että varovaisen epäilevästi. Kauheasti varoitellaan että juuri rotikkaa kohtaan tulisi välttää fyysisiä pakoitteita. Toisaalta järkeen käy se ihan selkeä fyysisen ylivoiman osoittaminen.
Mutta entä se että poistan itseni tilanteesta ja odotan koiran rauhoittumista? Joku tosiaan mainitsi tällaisen vaihtoehdon, mutta miksi se musta tuntuu koiralle luovuttamiselta? Koira kiihtyy kaikkein kovimmin nimittäin olohuoneessa ja varsinkin jos istun sohvalle. (jonne se ei saa tulla) Melkein tuntuu että se suojelee tätä tilaa, viereisessä keittössä tällaista sattuu, no ei juuri koskaan, eikä niin paljoa muissakaan huoneissa.
Neidin ikä kyllä osuu siihen pahimpaan 'vääntövaiheeseen' ensimmäinen juoksu oli viime syksyllä joten seuraavat onkin kohta. Mietin kanssa, miten kovin sen elämä on nyt muuttunut kun aiemmin täällä asui kaksi miestä joiden kanssa neitonen oli ja nyt on vain oma isäntä ja joku uusi naikkonen. Tosin ihan alussa, kun vasta tapailimme, kävin tytön kanssa lenkeilläkin kaksin ja kaikki sujui. Nyt tosiaan tilanne on kääntynyt niin päälaelleen.
Kaikkein eniten harmittaa tosiaan kun ei toisen kanssa voi tehdä mitään. Koirapuistot, lenkkipolut yms yms jätän suosiolla väliin ellei mies ole mukana. Sitä riskiä en suostu ottamaaan että koiralle käy jotain/jollekin toiselle koska minä en ole pystynyt kontrolloimaan sitä remmin päässä olijaa.
Kiitos tosiaan vinkeistä, lisää vastaanotetaan mielellään ja jos on kohtalotovereita, olisi hauska kuulla, tämä on väsyttävää yksinään. Ei kun uusin voimin taistoon!

^Kannattanee kokeilla enneminkin koiran poistamista tilanteesta kuin sitä, että poistuisit itse. Koiralle vaikka panta ja remmi kaulaan ja esimerkiksi sen hyökkiessä sohvalle, otat sanaakaan sanomatta remmistä kiinni ja viet koiran jäähylle tyynen rauhallisena.

Meillä on juniorin kanssa ollut tuo päälle hyppiminen ja repiminen ongelmana, mutta ongelma poistui muutamalla vesipesulla. Lenkillä kun kakara otti ylikierrokset ja kävi käteen kiinni, annoin palaa sumutinpullon kera suoraan naamaan ja kahden kerran jälkeen ei ole tarvinnut moiseen enää ryhtyä. Vinkkinä tarjottiin itselle myös koiran sitomista jäähylle tuollaisen käytöksen alkaessa ja kävellä itse kauemmaksi ja odotella selkä koiraan päin sen rauhoittumista.

Wilhu kirjoitti:

Jyräämistä olen hieman harrastanut, mutta täytyy myöntää että varovaisen epäilevästi. Kauheasti varoitellaan että juuri rotikkaa kohtaan tulisi välttää fyysisiä pakoitteita.

Koulutustyylejä on monia. Ja itse olen myös sitä mieltä, että ison kovan koiran kanssa kaikki fyysinen retuuttaminen pitäisi jättää minimiin nimenomaan siksi, että touhu saattaa koiran silmissä mennä palkan puolelle tai ihminen ei pystykään viemään tilannetta loppuun ja häviää. Eli ei käsillä kiinni koirasta koskaan, ei väkisin selättämisiä, viskomisia, poskista nostelemisia yms. Myös kaikkea väkivaltaa vierastan. Mutta tuo jyrääminen ei mene riskien eikä väkivallan kastiin, ja sen toimivuus on mielestäni hyvä. Tietysti tarkoitus on, että todella kävelet sen koiran yli etkä vaan hipsuttele siinä vieressä odottaen että koira väistää. Vaan silloin mennään eikä meinata ja jos koira ei väistä niin se jää jalkoihin. Piste.

Mitenkäs muuten jos koira makoilee esim. jonkun kaapinoven edessä niin, ettet saa ovea auki vaikka olis tarvis? Käsketkö koiran pois siitä, siirrätkö sen vai jätätkö menemättä kaapille? Tai jos koira tukkii kulkuväyläsi, kierrätkö sen vai astutko yli?

Ei koira mun tiellä ole. Eli jos on, niin se siirtyy en minä. Ja se totteleekin yllättävän hyvin, mutta vain muualla kuin olohuoneessa.
Olisiko muuten koiran paikan siirrossa mitään järkeä? Jos kerran se huone, jossa se suurimman osan sisällä olo ajastaan oleskelee ja jossa sen omapaikka sijaitsee, on kerran ongelmallisin, vaikuttaisikohan siihen se, että sen paikka siirretään toiseen huoneeseen?
Välitön jäähyttäminen tuntui hieman rauhoittavan koiraa. Nyt olin viikonlopun poissa, joten saa nähdä miten tällä viikolla tanssitaan. Ainakin toverimme yrittää jyrätä mua, mutta menen sitten koiran yli itse.
Ja sitten tuli vastaan melkoinen yllätys myöskin. Juttelin miehen entisen kämppiksen kanssa, joka aikanaan oli tietysti paljon koiran kanssa. Kyselin vähän oliko hänellä vastaavia ongelmia ja sain järkyttävän vastauksen. 'kerran pari tirvaset kunnolla niin johan jättää rauhaan' Kerroin tietysti miehelle tämän joka järkyttyi melkoisesti. Pitäisikö nyt olettaa että tämä kämppis on todella vedellyt koiraa joskus turpaan ja mitä nyt? Ihan hirveä tieto ja juttu. Ja järkyttävää että mies on tietysti luottanut ystäväänsä ja tämän arvostelukykyyn ja antanut toisen olla koiran kanssa. Ja sitten kuulee tällaista. Nyt menee vähän OT:ksi, mutta en olisi itsekään siitä ihmisestä uskonut moista asennetta. Tuskin kukaan muukaan. Nyt mies kantaa kauheaa syyllisyyttä. Minä myös vaikka en ole edes silloin ollut paikalla. Tai edes 'kuvioissa mukana'. Ei pitäisi luottaa koskaan kehenkään.

^voittehan yrittää sitä oman paikan siirtämistä. Jos koira kaipaa enemmän omaa rauhaa ja siksi retuuttaa sinua siellä olohuoneessa.

Kämppis on siis muksinut koiraa sen ollessa pieni pentu? Jos siis hänen taloudessaan asumasta ajasta on kulunut jo hetki....näin olettaisin. Kuulostaa ikävältä. Toisaalta tarinassa voi olla suurentelua, pennulle monesti riittää vähän vähemmänkin raju viskaaminen (mikä on kyllä sellaisenaankin minusta raakaa) jotta sen saa pelon kautta kunnioittamaan. Jos koiraa on joskus lyöty, varsinkin naamaan, se väistää kaikkia nopeita kädenliikkeitä. Voithan sillä testata. Eli koiran vieressä käsi vauhdilla ylös, jos rekku reagoi tapahtumaan voimakkaasti on syytä olettaa että se on saanut joskus nyrkistä tai kämmenestä.

Mutta tsemppiä teille. Mulla ei tän enempiä ideoita enää ole :) Kertoilehan sit, miten edistytte!!

Koulutatko sinä tätä koiraa koskaan? Ja voisiko olla ratkaisu, että siirrätte sen oman paikan toiseen huoneeseen ja opetatte sille käskyn "oma paikka" tai "oma peti". Ja sitten sen voisi käskeä riehuessaan sinne rauhoittumaan.. En tiedä onko yhtään järkevä.

Mutta juuri tuo, että sinä ruokit, käyt sen kanssa lenkillä ja laitat jäähyle tarpeen vaatiessa.
Myöskin se, että kokeile muualla huoneistossa esim. opettaa sille jotain uusia käskyjä/temppuja, jolloin teidän yhteistyö voisi parantua.

Tai sitten yksi mitä voisitte kokeilla, on että aina kun sä tulet olohuoneeseen ja se on ensin rauhassa, niin annattekin sille jonkin erittäin hyvän esim. syötävän silloin.
Jolloin koira oppisi yhdistämään, että siitä saattaa seurata jotain hyvää kun sinä tulet sinne. Ja nimenomaan sinä annat sen koiralle.

Tulisi ehkä sitä positiivista vahvistamista. Ja nimenomaan tärkeä varmasti rotikan kanssa on se, että vaikka olette molemmat paikalla, niin molempia pitää totella.

Minun exän perheessä tekivät sen virheen, että aina kun minä yritin komentaa koiria (4), niin joku komensi, kun eivät heti totelleet. Joten siitä tuli sitten niin, että koirat kyllä tottelivat minua kun olin yksin paikalla, mutta eivät silloin kun muita tuli paikalle.
Ja noistakin koirista 2 oli pentua kun tulin niiden elämään ja kaksi oli vanhempia metsästyskoiria.

En nyt tie miten aiheellista enää vastata tähän kun tänne ei oo pitkään aikaan mitään laitettu, mut laitan nyt kumminkin :'D

Kun sanoit et se teijä koira haukkuu eikä mikään tehoa niin yksinkertasesti kannattaa vaan kokeilla sitä et päästää semmosen suhahdus äänen tosi kovaa ja samalla vaik osottaa koiraa sormellaan. Yleisesti koirat ainakin hiljenee sillä.
Ja muutenkin jos koira aikoo vaikka hypätä päälle niin kannattaa suhahtaa käskevästi ja vaikka törkätä koira pois. Meijän koirilla, koirilla yleensäkin toi suhahtaminen just toimii tosi hyvin ihan vaan kielto käskynä yleisesti :D

Ja sit sillon kun lenkkität sitä teijän koiraa niin kannattaa kattoo et se kävelee taluttajansa takana/vieressä, koska sillon se ei pidä itteään lauman johtajana (johtajat kävelee edessä)

Hei kaikki vastaajat nyt on päivitystä tilanteeseen!

Ollaan pidetty yhdessä kotona ollessa linjaa jossa minä käsken jos tarvetta on. Minä annan ruoan aina. Kaksistaan koiran kanssa pidin koiraa remmissä kotona ja jäähytin sanaakaan sanomatta jos hyökkäili. Nyt on mennyt jo kaksi vapaapäivää koiran kanssa kotosalla siivoillen ja touhuillen ilman yhtäkään välikohtausta. Tuntuu siltä, että minut on vihdoin hyväksytty osaksi perhettä.
Huomiota koira hakee yhä minulta paljon. Mutta jos leikkiminen tai silittely ei sovi mulle, koira keksii muuta tekemistä eikä yritä syödä mua. Joten tilanne on suorastaan ihana juuri nyt. Kärsivällisyyttähän tämä on kysynyt, mutta jos tämänhetkinen tilanne säilyy olen yksi onnellisimmista uusista rotikkaihmisistä. Kaiken sen vääntämisen jälkeen saan nyt nauttia sydämellisen, leikkisän, iloisen nuoren rotikan seurasta. Onneksi on itse vielä itsepäisempi kuin koira. :D

Kiitos kaikille!!

Wilhu kirjoitti:

Hei kaikki vastaajat nyt on päivitystä tilanteeseen!

Ollaan pidetty yhdessä kotona ollessa linjaa jossa minä käsken jos tarvetta on. Minä annan ruoan aina. Kaksistaan koiran kanssa pidin koiraa remmissä kotona ja jäähytin sanaakaan sanomatta jos hyökkäili. Nyt on mennyt jo kaksi vapaapäivää koiran kanssa kotosalla siivoillen ja touhuillen ilman yhtäkään välikohtausta. Tuntuu siltä, että minut on vihdoin hyväksytty osaksi perhettä.
Huomiota koira hakee yhä minulta paljon. Mutta jos leikkiminen tai silittely ei sovi mulle, koira keksii muuta tekemistä eikä yritä syödä mua. Joten tilanne on suorastaan ihana juuri nyt. Kärsivällisyyttähän tämä on kysynyt, mutta jos tämänhetkinen tilanne säilyy olen yksi onnellisimmista uusista rotikkaihmisistä. Kaiken sen vääntämisen jälkeen saan nyt nauttia sydämellisen, leikkisän, iloisen nuoren rotikan seurasta. Onneksi on itse vielä itsepäisempi kuin koira. :D

Kiitos kaikille!!

HIENOA! YLEENSÄ KÄRSIVÄLLISYYS KOIRIEN PARISSA PALKITAAN.

Onnea! Muista sitten, että jos koiran käytöksessä tule takapakkia, niin et turhaudu, vaan siirryt koulutusmetodeissa askeleen taaksepäin. Vaikkakin prosessi on pitkä ja pinnaa vaativa, niin lopputulos on varmasti rankan työn arvoinen. :D