Koirat.com

Äsken just käytiin piitkällä lenkillä, Sani melkein koko ajan irti, saipahan juosta :)

Meillä on lapinkoira narttu, 1v 5kk ja harrastaa karkaamista. Aivan lähi etäisyydessä ollessaan pysyy vapaana jos koko ajan kutsun luokse ja palkitsen aina silloin tällöin. Myös koirapuistossa tulee hetkessä luokse vaikka leikkisi muiden kanssa. Lehmätilalla tulee myös aika helposti luokse, mutta METSÄ. Ai sitä pelon paikkaa kun sinne menen niin ei tiedä kyllä koskaan koska se lähtee. Kerran karannut ja löytyi parin päivän päästä. Toisen kerran karkasi ja oli 20min poissa... Odotin kiltisti hieman eri paikassa. En enään uskalla pitää koiraa irti. Aijemmin toimi erittäin tehokkaasti näpäkkä "EI" ja sen jälkeen positiivinen kutsu, mutta nyt sekin menee kuuroille korville. Voisiko tämä johtua vain iäsä?

Itse kuitenkin olen sitä mieltä että koiran pitäisi kuunnella johtajaa paikassa kun paikassa. Kun koira on karannut pidemmäksi aikaa, olen häätänyt sitä kauemmaksi minusta ja odottanut koiran seuraavan, toimi pari kertaa mutta nyt se sitten lähtee uudestaan omille teilleen, tosin pysyy lähes näköetäisyydessä, alle 100m. Olen harkinnut myös sitruunapantaa, sillä tuo jämäkkä EI toimi sillä aikaisemminkin pysähdykseen.
Olen myös heittäytynyt maahan vinkuen, olen mennyt piiloon, olen vaihtanut nameja, olen pitänyt toisa koiraa narussa jotta mukana olisi "lauma".

Lapinkoirani on erittäin paimenviettinen mikä näkyy aina muulloin kuin metsässä vapaana ollessa. Lähtee myös jänisten ja muun riistan perään.

matilde kirjoitti:

Kun koira on karannut pidemmäksi aikaa, olen häätänyt sitä kauemmaksi minusta ja odottanut koiran seuraavan, toimi pari kertaa mutta nyt se sitten lähtee uudestaan omille teilleen, tosin pysyy lähes näköetäisyydessä, alle 100m.

Ja siis koiran pitäisi haluta seurata ihmistä, joka on sen juuri häätänyt pois? Luoksetulon ideahan on, että koiralle tehdään se mahdollisimman kannattavaksi...

matilde kirjoitti:

Olen myös heittäytynyt maahan vinkuen

Tämmösestä keinosta en ookkaan ennen kuullut :D

Meillä on pääasiassa ollut keinona namilla palkkaus aina kun koira tulee luokse kutsusta ja kun tulee omasta aloitteestaan, niin rapsutuksia ja pieni nami. Pitää naminahneet koirat lähellä, kun tulevat katsomaan tippuisiko mitään hyvää.

Sitten odotellessa kun tulee koira, jota ei namipalkka ja kehut kiinnosta...

Meillä on luoksetulokäskynä sana hep, koska se on sen verran harvinainen ettei se ''kulu käytössä'' vaan tarkoittaa koiralle aina vain sitä luoksetuloa. Tää sana on tarkoitettu vain äärimmäisiin tilanteisiin ja koska tän treenaaminen on toki aika vaiheessa vielä, niin sitä ei päästä käyttämään vielä piiitkään aikaan.
Väinöllä on myös sellaista ongelmaa että jos sen päästää pihaankin irti, se ei tule edes namien houkuttelemana seisoo muutaman metrin päässä, ja askeleenkin kun otat kohti, niin juoksee monta metriä karkuun, taas pysähtyy ja odottaa että lähden ''ajamaan takaa''. Se on koiralle siis eräänlaista leikkiä. Olen myös koittanut kävellä poispäin, tai jopa mennä takaisin sisälle (meillä on ulko-ovessa ikkuna mistä tarkkailen tilannetta) ja silloin koira hipsii ovelle mutta oven avatessa juoksee taas karkuun...

Mäkin oon kuitenkin tehnyt hihnasta sille tooosi ihanan jutun ja aina hihnan ollessa mulla kädessä, huudan että ''mennään'' ja silloin jos Väinö tulee mun luokse, palkka eli nami tai uloslähtö.

Minulla on 4vuotias sekarotuinen. Meillä on ongelmia luoksetulossa. Jos lasken pihalla sen irti se juoksentelee ympäriinsä, lähtee samantien naapurin ja jos näkee (esim.toisen koiran tai kissan) niin se lähtee sen perään. Juoksee kissan tai koiran perässä niin kauan että kissa menee puuhun tai koira menee johokin Jos kutsun sitä se saattaa hyvässä tapauksessa jopa tullakkin miun luokse tai sitten ei ota kuuleviin korviinsakkaan.. Olen jo kauan yrittänyt opettaa liinassa luoksetuloa ym. Joskus aiemmin sitä pystyi pitämään pururadalla, jäällä ja metsässä toisen koiran kanssa irti. Mutta silloin ei ollut viellä minun koirani.. Nyt en uskalla laskea sitä irti, itseasiassa en missään koska tiedän että se karkaa. T
Liinassa kun opetan sille luoksetuloa, palkitsen sen aina namilla. Mutta joskus se ei edes syö namia

Hei! Mulla on tämä nyt 11 viikkoinen sekarotuinen (emä karjalankarhukoira, isä suomenpystykorva/suomenlapinkoira) ja kaipailisin teiltä vinkkejä vapaana pitämiseen. Kannattaisiko eka käydä harjoittelemassa koirapuistossa (siis kun rokotukset saadaan kuntoon), vai alkaa harjoittelemaan jo tässä vaiheessa jotenkin? Ja millä tavalla kehottaisitte harjoittelemaan? Vähän nimittäin mietityttää tuo metsästysvietti..

Pep, tuli vaan mieleen, että oletko kokeillut jotain muita palkitsemiskeinoja, jos tuntuu että tuo nami tökkii?

Minkälaisia valuuttoja teillä on käytössä?

Perheeni kultainennoutaja on helppo, koska se rakastaa ruokaa kaiken muun yli. Ensimmäinen oma koirani taas kiinnostuu niin paljon muista koirista ettei makkaroilla tai vinkuleluilla ole mitään saumaa siinä kisassa!

Arrrgh, mulla alkaa hermo mennä kun ei tuota voi nykyään pitää yhtään irti. Ei anna enää kiinni yhtään, juoksee vaan karkuun, yrittää saada mua jahtaamaan itseään tulemalla ihan lähelle ja sitten juoksemalla karkuun kun otan askeleenkin. Olen koittanut pois päin menemistä, piiloon menemistä, kyykkyyn menemistä ja etten ota ollenkaan edes katsekontaktia, olen koittanut makupaloja, leluja ja ties mitä..
Toki tolla on murrosikäkin tuloillaan, mutta olis silti ihan kiva että toi jotenkuten pysyisi edes lähellä tai muuta. Väinö siis on muutenkin tosi itsenäinen ja ei mikään kontaktinhakuinen todellakaan. Me ollaan tehty paljon noita katsekontaktiharjoituksia ja treenataan lähes päivittäin, yms. Ja luoksetulokäskythän kaikuu ihan kuuroille korville.... Ainut millä sen saa jotenkin kiinni on se että houkuttelee sen nakilla luokse, jolla se ei kuitenkaan tule luokse vaan pälyilee sopivalta etäisyydeltä, ja sitten itse pitää lähestyä koiraa ja sitten kun se antaa tulla tarpeeksi lähellä nappaa pannasta kiinni ja ottaa hihnaan/syliin.....

matilde kirjoitti:
Kun koira on karannut pidemmäksi aikaa, olen häätänyt sitä kauemmaksi minusta ja odottanut koiran seuraavan, toimi pari kertaa mutta nyt se sitten lähtee uudestaan omille teilleen, tosin pysyy lähes näköetäisyydessä, alle 100m.

Rebel:
Ja siis koiran pitäisi haluta seurata ihmistä, joka on sen juuri häätänyt pois? Luoksetulon ideahan on, että koiralle tehdään se mahdollisimman kannattavaksi...

Molemmille kirjoittajille, kyse on koiran luontaisesta toimintamallista laumassa, eli koirat voivat tehdä toisilleen laumasta karkoituksen tai sen uhkauksen myöhemmin. Jos ihminen ei yleisellä tasolla osaa käyttäytyä kuten kunnon koiran kuuluu, ei rankkoja koiranlogiikkaan kuuluvia keinoja tule käyttää. Pahimmillaan epävarmasti tehtynä ilman OIKEANLAISEN huomioimattomuuden käyttöä, suhde menee huonommaksi. Tämä siis kannattaa tehdä vain ohjatusti ja sellaisen aikuisen omistajan kanssa jolle koira jo muissa asioissa osoittanut kunnioitusta ja luottamusta. Hihnassa kulkeminen kuuluu olla kunnossa. Tähän ei saa sotkea ja sekoittaa koiran kouluttamista, sillä sitä tämä ei ole. Makkaroiden käyttö ei kuulu asiaan. Karkoituksen jälkeen ihminen kutsuu koiran ystavällisesti ja pitää dominoivasti hyvänä. Kun omistaja tekee tämän oikein ei mikään olekaan koiran mielestä ihanampaa kuin tulla omistajan luokse kutsusta. Tämän voi tehdä koiran elämässä 1-3 krt, eli tämä ei ole mikään päivittäin tehtävä rutiinitoimenpide. Parasta siis tehdä se kouluttajan kanssa.

Minäkin kaipailisin vinkkejä remmittömänä oleskeluun

Murkkupoika on kehittynyt viime kuukausina todella itsenäiseksi. Kun remmi irtoaa pannasta, lähtee koira pää viidentenä jalkana juoksemaan eteenpäin. Kiertää isoissakin puistoissa kauimmaisenkin nurkan juoksujalkaa ja tulee vasta sitten luokse kun on haistelunsa haistellut - joskus menee minuutti, joskus kymmenen. Harvemmin kutsun koiraa tällöin, koska en halua huudella turhaan - ja harvemmin toisaalta näen syytäkään luoksetuloon. Harjoitellaan sitten kun pahimmat kierrokset on poissa, sitten kyllä kutsun ja vapautan useamman kerran. Ryhtyi jo välissä silloinkin poikkeamaan omien puuhiensa pariin, joten nyt kutsun vaan kun tiedän luoksetulon olevan varma

Isompi ongelma tuli todettua viime visiitillä koirametsään. Herra lähti painelemaan polkua pitkin eteenpäin ja katosi näköpiiristä minuuteiksi kerrallaan. Joskus meni yksi, joskus kymmenen minuuttia. Aina välillä tarmokkaan huutelun jälkeen tuli hakemaan namin ja katsomaan, että missä mennään, ja sitten taas ampaisi omille teilleen. Vastaantulijat vaan ilmoittivat aina välillä, että se meni heistä ohi ehkä 300m edempänä..

Toivomus olisi, että pysyisi likempänä ja vahdittavissa - edes 50m säteellä meistä. En haluaisi, että koiralle tai vastaantulijoille käy mitään, etenkään jos en tialnnetta näe ja pääse siihen puuttumaan. En ole toistaiseksi löytänyt mitään niin hyvää herkkua, että voittaisi hajut ja juoksemisen, en lelua tai muutakaan motivaattoria. Ollaan koitettu piiloon menemistä adiatulla veiraalla alueella, mutta ei tuo siitäkään hätäänny, jää vaan popsimaan lunta jos on mielestään tarpeeksi juossut. Pikkupentuna piiloilu sentään vielä toimi.. Milläs iskostat tuon kalloon, että metsässäkin/irti ollessa täytyy pysyä edes semi-lähellä?

Meillä oli joskus 4-5 kk iässä tota ongelmaa, että ulkona kaikki muu oli kivempaa kuin omistaja. luoksetulokäskyä totteli, jos huvitti. Mikään nami ei ollut niin hyvää, että sen takia ois kannattanut tulla ja "huonommat" namit jätti syömättä tarjottaessa. Muutenkin samaan aikaan oli nirsoilua yms. Mulla meni totaalisesti hermot tohon ja lopetin ilmaisen kuppiruuan tarjoilun kokonaan. Ruokaa sai vain joko ulkona mun taskusta tai etsimällä (mun näyttämästä paikasta) tai treeneissä tai kotona "askarteluista" (=pahvilaatikoista, piilotettuna, aktivointipallosta jne). parin päivän paaston jälkeen alkoi ruoka maistua ja motivaatio ulkonakin tottelemiseen löytyä.

Vapaana en pitänyt kuin paikoissa, joissa oli varmaa, ettei vastaan tule ihmisiä tai koiria (=ei pääse palkkaamaan itseään juoksemalla jonkun luo). Metsässä vaihtelin suuntaa vähän väliä, kuljin paljon umpimetsässä (ei opi, että ihminen kyllä löytyy polulta), menin piiloon. Luoksetullessa palkkasin aina ja eritavoilla, joko namilla, leikillä, ruuan etsimisellä, juoksemisella jne. Toimi meillä nopeasti (joo mulla on helppo ja suht miellyttämisen haluinen koira ). Samaan aikaan opetin hihnalenkeillä "lähelle"-käskyn eli koiran pitää pysyä ihan mun lähellä, muttei tarvi olla kontaktissa. Nykyään tota koiraa (9,5kk) pystyy pitämään vapaana oikeastaan missä vaan (toki välillä on pitänyt vähän muistutella säännöistä) ja ruoka syödään nykyään pääosin kupista taas. Jos lähistöllä kulkee ihmisiä/koiria riittää ilman remmiä "lähelle" käskyn alle ottaminen. Talven aikana tosin on tullut sellasta ongelmaa, että tuo irtoaa liian kauas (tulee kyllä huutamatta luo, kun huomaa ettei mua näy). Luotan kuitnekin, että ton saa korjattua, kunhan lumet sulaa, ihan reiteiltä poikkeamalla. (Nyt ollaan kuljettu sattuneista syistä eli lumen takia oikeastaan vaan tallatuilla poluilla.)

Luna93 kirjoitti:

Hei, Minulla on 1,5v Suomenajokoira tyttö joka vapaaksi päästettäessä karkaa ja pistää korvat ihan lukkoon eikä kuuntele... Miten kouluttaa koira olemaan karkaamatta ja tulemaan luokse vapaana?

Koiralla ei metsästys taustaa...

Tigru kirjoitti:

[quote=Luna93]Hei, Minulla on 1,5v Suomenajokoira tyttö joka vapaaksi päästettäessä karkaa ja pistää korvat ihan lukkoon eikä kuuntele... Miten kouluttaa koira olemaan karkaamatta ja tulemaan luokse vapaana?

Koiralla ei metsästys taustaa...

[/quote]

Ja tosiaan koiraa eivät vapaana ollessa herkut kiinnosta....

^Se että koiralla ei ole metsästystaustaa ei sano sitä etteikö sillä olisi riistaviettiä, joka on suomenajokoiralla vahva. Meillä toimii metsästyskoirilla yksinkertaisesti se, että annetaan juosta turvallisella alueella niin kauan kunnes alkaa korvat löytymään. Kun tulee luokse kehutaan ja namitetaan/leikitetään.
Voit opettaa koiran myös pillille, eli vihellys ja palkka. Meillä käytössä ACME koirankoultuspilli ja nopeasti on oppinut.
Metsästyskoirilla ei ole miellyttämisehalua lähes ollenkaan, jolloin niillä on aika-ajoin asenne "Mitä huutelet, mulla on muuta tekemistä."

[quote=saije]^Se että koiralla ei ole metsästystaustaa ei sano sitä etteikö sillä olisi riistaviettiä, joka on suomenajokoiralla vahva. Meillä toimii metsästyskoirilla yksinkertaisesti se, että annetaan juosta turvallisella alueella niin kauan kunnes alkaa korvat löytymään. Kun tulee luokse kehutaan ja namitetaan/leikitetään.
Voit opettaa koiran myös pillille, eli vihellys ja palkka. Meillä käytössä ACME koirankoultuspilli ja nopeasti on oppinut.
Metsästyskoirilla ei ole miellyttämisehalua lähes ollenkaan, jolloin niillä on aika-ajoin asenne "Mitä huutelet, mulla on muuta tekemistä."


Pitääpäs lähteä heti tänään hankkimaan tuommoinen pilli! Kiitos! :)

Miana (ja muut), miten olet konkreettisesti tuon "lähellä"-käskyn opettanut? :) Pentu 4,5kk pysyttelee vapaana kyllä normaalistikin aika likellä, mutta kiinnostaa silti .)

Meillä pentu ei ole ensimmäisten viikkojen jälkeen saanut ruokaa kupista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Koulutuksen ja ulkoilun yhteydessä saa nappuloita, raakaa jauhelihaa ja kanaa, ja hyvin toimii luoksetulo - tosin juuri tänään urpo päätti singota kotiin palatessa metsikössä toisen koiran luokse. Vihelsin, ei tullut, menin vähän piiloon odottamaan. Nopeasti takaisin pinkoi vähän hämmentynyt koira, kun ei mammaa näkynytkään. Hirmuisesti nameja, kehua ja leikkiä, kun tuli luokse :)

^ Ihan vaan nameja nyrkkiin ja houkutellaan koira (tai tota mun ahmattia ei hirveesti kai tarvinnut edes houkutella) lähelle. Samalla, kun annoin namin sanoin ton käskysanan (joka siis meillä "lähelle"). Mun ahne possu oppi ton tosi nopeesti. Vähitellen lakkasin houkuttelemasta /ottamasta nameja valmiiksi käteen ja pyysin siihen lähelle vaan käskysanalla ja sit vasta palkka. Vähitellen pidensin sitä aikaa, jonka koiran pitää kestää lähellä (namitin useampia kertoja enne kuin vapautin). Nykyään meillä koira tulee luokse/jää odottamaan että mä olen sen kohdalla jo tostakin sanasta. Palkkaan namilla joskus (melko harvoin) ja useimmiten palkkana on vaan vapautus. (Tällä hetkellä toi käsky on meillä niin vahva, että sen kanssa pääsee muiden koirien ohikin ilman hihnaa. Ehkä yksi hyödyllisimmistä opetetuista jutuista, koska ulkoillaan melko paljon ilman remmiä.)

Meillä on pieni ongelma tai en tiedä voiko sitä vielä ongelmaksi sanoa. Pennulla on ikää nyt 10,5vko ja ollaan yritetty pitää sitä myös paljon vapaana pihalla. Nykyään pentu kuitenkin on keksinyt, että pihalla on paljon kivempaa ja ulko-oven kohdalla ei enää anna kiinni/tule sisään. Oon yrittänyt jättää koiraa itsekseen sinne pihalle, hoututella lelulla ja namilla, mutta vapaana olo tuntuu olevan kaikista paras juttu. Pitääkö meidän vain tyytyä lenkkeilemään remmin kanssa, vai olisiko tähän jotain vinkkiä. Pennulla ei myöskään ole mitään hittinamia, josta se tykkäisi yli kaiken, pitäisi kai kokeilla tuota ruuan antamista muuten kuin kupista.