Koirat.com

Ai niin, jos koirasi irtoaa susta kauas ollessa vapaana, ei ehkä olisi huono ajatus hankkia koirapilliä. Se on meillä metsälenkeillä käytössä, koska mä pelkään että toi saattaisi lähteä jonkun eläimen perään, terrieri kun on. Silloin saisin kutsuttua sen kauempaa takaisin, mihin mun ääni ylttäisi. Se oli myös hyvä viime viikolla kun oltiin rannalla ja aallot pauhasi niin kovaa, ettei koira meinannut kuulla.

Essi irtoaa melko kauaskin vapaana ollessaan. Kuitenkin tulee kun kutsun ja ihan oma-aloitteisestikin käy vähän väliä minun luona. Ja kun itse vain kävelen eteenpäin, tulee kyllä perässä. Jos jää haistelemaan niin, että jää kauas minusta, juoksee sitten täysiä minut kiinni. Olen antanut sen juosta, en aina kutsu vaikka lähtee kauaskin. Mutta nyt on muutaman kerran käynyt niin, että jos Essi lähtee metsässä jollekin sivupolulle pitemmälle, niin kun tulee takaisin, lähteekin väärään suuntaan. Vaikka itse pysyttelen koko ajan sillä pääpolulla, mitä pitkin olen koko ajan kävellyt. Eikö se muka muista minnepäin minä olin menossa? Olen katsonut kun se lähtee tulemaan takaisinpäin niin juoksee niin lujaa kuin vain pääsee ja katoaa näkymättömiin. Olen sitten pysähtynyt huutamaan sen perään, että olen täälläpäin, niin hetken päästä tulee täyttä vauhtia minun luo. Se on sen näköinen, että melkein jo hätääntyi kun “menin hukkaan”. Vaikka en minnekään mennyt, se itse vain lähti väärään suuntaan. Voiko sillä olla niin huono suuntavaisto vai mitä ihmettä?

Hankin nyt sitten koirapillin. Testailin eka sisätiloissa ja koira tajusi jo toisella kerralla homman jujun. Kokeilin vielä koirapuistossakin, koira ei löntystellyt vaan tuli samantien juosten luokseni hakemaan herkun! Tosi hienoa. Metsässä en ole vielä mennyt kokeilemaan miten koira tottelee mutta nyt näyttää jo paremmalta.

^ Tosi upeeta! Pillissä on se hyvä puoli, ettei kutsu ole koskaan esim. turhautuneisuuden sävyttämä vaan ääni on aina samanlainen. Eikä pilliä tule käytettyä niin helposti ns turhaan. Nyt kun harjoittelette pillillä ja pikkuhiljaa vaikeutat (koita vaikka kutsua kun o haistellut jotain vähän aikaa ja sitten heti haistelun alussa ja sitten kun koira on menossa hajulle..) saat varmasti koiraan sen verran luottamusta, että uskallat pitää metsässä vapaana. Ja jos edelleen hirvittää vapaana pitäminen, katso ainakin että koiralla on pannassa puhelinnumero. Itse en pidä koirallani pantaa siltä varalta että se jäisi karkuteillä jonnekin jumiin siitä, mutta mulla on sellainen heijastuskankaasta tehty panta tarranauhalla, jossa mun puh. Onhan sillä siru mut puhelinnumerolla löytäjä tavoittaa helpommin.

Käytiin sitten metsässäkin koiran kanssa, laitoin koiralle kuitenkin pitkän 20 m liinan kiinni ihan varmuuden vuoksi. Pilli toimi ja koira tuli luokseni samantien! Pikkuhiljaa alan vaikeuttamaan luoksetuloa kun juurikin koira haistelee jotain yms niin kutsun luokse jne. Koiralla onkin nimilaatta pannassaan mistä löytyy puhelinnumero. Jotenkin en usko että koira kuitenkaan kovin pitkälle lähtee huitelemaan mutta hyvähän se on varmuuden vuoksi olla, ties minkä jäniksen perään voisi lähteä. Vaihdoin koiran ruokamerkkiä ja nyt ruuat häviääkin kiposta samantien eikä syö enää vähitellen päivän mittaan. Kenties aikaisempi ruoka olikin vain törkeän pahaa koiran mielestä ja sen takia ei syönyt kaikkea kerralla :D

Osaisikohan joku antaa vinkkejä ja neuvoja, kun mulla on shelttipennulla (8,5kk) varmaan jonkinnäköistä murkkuiän uhmaa, sillä nyt on tullut uutena villityksenä karkuun juokseminen, kun yrittää ottaa kiinni. Ei siis anna kiinni välillä millään, vaan oikein kiusoittelee silleen, että tulee välillä lähemmäs mutta sitten taas väistää ja pinkoo muutaman metrin päähän tai juoksee ympyrää ympärillä. Muutenhan tuo on irti ollessaan oikein leppoisa kaveri, pitää lauman koossa eikä karkaile. Nääkin en anna kiinni lällislää -kohtaukset liittyy yleensä siihen, että koira on hullussa duracell-leikkivireessä ja tarjolla olisi muita koiria leikkikamuiksi. Esimerkiksi koirapuistosta lähteminen on välillä tosi rasittavaa. Sitten taas jos sen saa sellaseen treenivireeseen, niin luoksetulo ja kaikki sujuu oikein mainiosti, mutta siitä riehumisvireestä tähän siirtyminen kun ei käy sormia napsauttamalla.

Oon nyt tehnyt sitä, että lähden pinkomaan toiseen suuntaan, mikä aina ei yksinään riitä, jolloin pitää mölytä ja pelleillä niin paljon että oon tarpeeks kiinnostava verrattuna vaihtoehtoihin. Lopulta yleensä toimii, mutta jos yhtään rauhoitun niin koira karkaa taas luota. Tässäkään ei anna kiinni vaan pitää salamarefleksein yrittää napata se, mikä taas on ehkä vähän huono metodi, koska en haluaisi tehdä itsestäni ankeaa vapaudenriistäjätylsimystä koiran silmissä. Oisko tähän jotain vinkkejä ja toimintamalleja, mitä vois kokeilla? Kun nää karkailukohtaukset on kuitenkin selkeesti tollaseen riehunleikinjeekoiria-kontekstiin sidonnaisia, eli koiran luoksetulo noin muuten on melko mallikasta. Jos jatkan tällä tapaa, niin onko hyvä? Kuinka todennäköisesti penturiehuvaiheen mukana menee ohi tämmönenkin kiusoittelu? Eka oma pentu kyseessä, niin en ole ihan varma kuinka paljon uskallan luottaa siihen että kaikki sähellykset menee vaan ohi. En haluaisi kuitenkaan koko koiran elinikää hyppiä ja älistä kuin idiootti saadakseni koiran kiinni :D

Essillä oli nuorempana myös tuota että ei antanut kiinni (omalla aidatulla pihalla). Ja myös tuolla muualla kun oli vapaana, teki niin että tuli kun kutsuin, mutta kun ojensin kättä että otan pannasta kiinni, väisti. Tein kauan niin, että kun oli vapaana, kutsuin usein ja kehuin ja annoin namin kun tuli. Yleensä päästin heti uudestaan vapaaksi, en itse koskenut koiraan, kuitenkin välillä otin pannasta kiinni, samalla kehuin ja palkkasin ja päästin irti. Välillä kutsuin ja otin pennun syliin hetkeksi ja päästin taas vapaaksi. Samalla otin käyttöön puolikuristavan pannan, jonka otan pois aina kun päästän vapaaksi. Opetin Essille että on kiva itse laittaa pää pantaan ja nyt kun otan pannan ja laitan Essin eteen, pujottaa se itse pään pantaan kun otan sen kiinni. Olen itse myös rauhallinen, se rauhoittaa Essiäkin. Essillä on ikää nyt muutamaa päivää vaille 8kk.

Meillä Topi oli hienosti parina päivänä vapaana ku oltii mökillä, tuli (melkeen) aina luokse ku kutsu eikä lähteny pihalta tai ei totellu ku vaa pari kertaa et esim juoksi naapurin laiturille. Mutta sitten tässä yks päivä käytiin kaupassa että Topi oli ollu n. 5h yksin ja päästin vapaaksi ni kohta se juoksi naapurin laiturille. Mentiin sitte sisälle ja myöhemmin mentiin ulos ni tää lähti vaa juoksee eikä tullu ja sitte tunnin päästä sain kiinni jonku matkan päästä yheltä laiturilta. Empä oo sitte sen jälkee taas uskaltanu pitää vapaana. Oisko jollai jotain neuvoja? Johtu ehkä siitäki ku oli ollu yksin mutta kumminki.. Alan kouluttaa sitä että koirapilliin puhaltamalla tulee luokse ja mennään kuun lopussa arkitoko kurssille ni jos ois apua. Ku jos Topi karvaa ni sillä ei sillo oo korvia. Vaikka oon kutsunu luokse nii oon melkee aina päästäny takas ettei siitäkää oo kyse että yhdistää sen kiinniottamiseen. Topi on nimittäin monesti aikasemminki lähteny tollee vaikka ois ollu koko päivän melkee ulkona.

Mä olen jo joskus aikaisemmin itkeskellyt tällä keskustelupalstalla sitä kun en saa koiraani kiinnostumaan minusta millään. Pidän sitä vapaana päivittäin aamulenkeillä, kun tiedän, ettei lähistöllä yleensä ole muita koiria. Koirani pysyy useimmiten max. 10 m säteellä minusta, mutta hyvän hajun tullen saattaa lähteä hieman kauemmaksikin. Tällöin kutsun sen takaisin ja laitan hihnaan kiinni jotta hajut eivät houkuttelisi sitä liian kauaksi minusta. Ongelma on kuitenkin seuraava: koirani on rodulle tyypillisesti pehmeä, joten se kyllä palaa luokseni kutsusta, mutta vasta kun olen kutsunut sitä ainakin viisi kertaa. Silloinkin siirtyminen luokseni on hyvin hidasta ja "vastenmielistä": koira hidastelee ja jää haistelemaan maata, eikä millään halua tulla viereeni. Monet varmaan sanoisivat tähän väliin, että koira ei tule luokseni, koska tietää joutuvansa hihnaan. Näin voi ollakin, mutta kutsun kyllä koiraani usein ihan muuten vain esim. rapsutuksia varten, enkä läheskään aina pistä sitä kiinni. Toinen ongelmani on se, että mikäli tuo on vapaana ja havaitsee lähellä tutun koiran, en saa millään houkuteltua sitä luokseni. Sen korvat katoavat täysin ja se ampaisee suoraan tutun koiran perään. Namit ovat yhtä tyhjän kanssa ulkona, sisällä/virikkeettömässä ympäristössä ne toimivat. Tämän lisäksi koirani lähtee AINA toisen omistajan ja koiran matkaan, vaikka kyseessä olisi täysin uudet tuttavuudet. Tämän vuoksi joudun aina laittamaan koirani hihnaan leikkituokioiden jälkeen, sillä muuten se karkaa toisten matkaan. Tuntuu siltä, että olen koiralleni vain se välttämätön paha, jolta saa ruokaa :(

Olen luonteeltani hyvin rauhallinen ja välillä mietin, olenko siksi koirani mielestä tylsä? En juuri osaa "ilakoida", kuten monen näkee tekevän koiransa kanssa, kun koira tekee jotain oikein. Kun joskus olen koittanut innostua, tuo on vain tuijottanut minua hölmistyneenä ja jatkanut omia touhujaan... Toisaalta näen myös paljon muita rauhallisia omistajia, jotka eivät juuri näytä tunteitaan koiralleen. Silti he ovat koiriensa kanssa kuin paita ja peppu. Missä meillä menee mönkään? Mainittakoon tähän väliin, että myös koirani on hyvin rauhallinen persoona (monet luulevat sitä yli 2 vuotiaaksi sen rauhallisuuden vuoksi), mutta koirakavereiden kanssa siitä välillä kuoriutuu rasittava ylienerginen touhottaja. Ääh, miksei se innostu minun kanssani? :(

Tämä kaikki luo ongelmia myös normaalin elämän ulkopuolella: minua kiinnostaisi hirveästi osallistua koirani kanssa näyttelyihin, mutta eihän siitä mitään tule, kun koiraa kiinnostaa kaikki muu paitsi minä ja minun kanssa touhuaminen. Kävimme viime viikonloppuna Match Showssa ja pieleenhän se meni, kun koirani keskittyi kaikkeen muuhun paitsi minuun. Nameillakin sai heittää vesilintua... Loppujen lopuksi saimmekin sinisen nauhan, koska yhteistyömme ei kuulema pelannut yhtä hyvin kuin toisella kehässä olleella. Pah :(

Olipas taas avautuminen. Miten saisin vahvistettua suhdettamme niin, että koira tulisi mielellään luokseni myös vapaana ollessaan sekä keskittyisi minuun esim. näyttelyissä?

Nuorella uroksella riittää mielenkiintoisia häiriöitä, sehän on ihan vissi juttu ja mikä kannattaa ensimmäisenä pitää mielessä kun miettii miksi koira on kiinnostuneempi ympäristöstä kuin omistajasta. Mun muutamaa kurssilaista auttoi, kun itsensä tuputtamisen sijaan omistajat heittäytyivät hihnan päässä passiivisiksi ja koiralle merkittiin naksuttimella kaikki sen oma-aloitteiset kontaktit, jotka olivat aluksi ihan vain omistajaan päin katsomista. Näin namuistakin tuli maukkaampia kuin väkisin kädestä tarjoiltuina ja kumpikin koira (olivat nuoria paimenkoiria, uroksia molemmat) alkoi hyvin nopeasti tarjota kontaktia ohjaajalle. Josta sitten taas kontaktiin on helpompi jalostaa kestoa kun koira tarjoaa sitä mielellään.

Mitä tuohon ohjaajan elämöintiin tulee, niin se lienee koirakohtaista. Mulla on kolme aika erityyppistä koiraa joista kahta ei kannata esimerkiksi koulutustilanteessa turhia innostaa tai ne uivat liiveihin, kun taas kolmatta saa virpoa ihan huolella että se nousee sosiaalisesta palkasta. Onhan se vaikeaa, en mäkään kokenut alkuun koiran kehumista erityisen luontevaksi vaikken kovin rauhallinen temperamentiltani olekaan.

Luoksetuloon kehittäisin alkuun varmaan jonkin vakiopalkkion, joka olisi koiralle erityisen mieleinen. Ja katsoisin kehittyykö tilanne mielekkään palkan & kontaktiharjoitteiden myötä.

^^Mulla on shelttini kanssa ihan samaa ongelmaa. Se kyl pysyy lähellä, oman lauman kanssa. Hajut kiinnostaa älyttömästi (uros kun on) ja ne kyllä haistellaan loppuun, vaikka kuinka huutelis. Korvat katoo tuolloin ihan täysin.
Atlas myös tekee sitä, että kun tulee koira vastaan, se syöksyy suoraa sinne eikä kuule yhtään mitään. Stressaavaa kyllä. Ei tuota viitsi ottaa edes koirarannalle mukaan, koska ei ole ns. kontrollissa. Varsinkin toiset koirat saa tuon reaktion aikaseks.
Asia on vähän helpottunu pillin avulla - sen kanssa kutsun luokse. Mutta kun on tarpeeks iso häiriö (toinen koira), niin silloin ei auta mikään.
Atlas on muuten niin helppo koira kaikin puolin, mutta vapaana ollessa kokoajan on oltava tosi tietonen ympäristöstä. Kilttihän tuo on vaikka muiden luokse syöksyykin, mutta sitä ei koskaan tiedä millainen toinen koira on. Raivostuttavaa suoraansanottuna.

Onneksi en ole ongelmani kanssa yksin :D Olen itsekin miettinyt pillin hankkimista, kun aina ei jaksa olla karjumassa kaukana juoksevan koiran perään. Eilen ollessani taas tavan mukaan aamulenkillä niin, että koira oli vapaana, tuo lähti aivan yhtäkkiä pinkomaan juoksevan naisen ja vauvarattaiden perään. En ymmärrä. En edes osannut ennakoida koko tilannetta, koska tuota ei ole koskaan ennen kiinnostanut muut ihmiset (paitsi jos ne rupeavat ohi kulkiessaan lulluttamaan). Kuitenkin nyt herra päätti että hän lähtee toisen naisen matkaan... Mitä ihmettä?! Kyseinen nainen ei edes ollut lähellä, vaan juoksi n. 100 metrin päässä meistä. Onko tämä kaikki nyt sitä kuuluisaa murkkuikää? Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, että kohta mun on hankittava pitkä liina... En mä enää uskalla pitää tuota vapaana, kun ei tiedä, minkä perään se lähtee seuraavaksi!

Tänä aamuna lenkkeilimme koirakavereiden kanssa metsässä ja mulla rupesi ihan kiehumaan, kun näin, miten koirani kyllä tulee kutsusta toisen omistajan luo kerjäämään herkkuja >:( Ja kaiken lisäksi nuo herkut eivät edes olleet mitään herkkuja, vaan aivan tavallisia kuivanappuloita! Aina kun yritän itse kutsua koiraani ja sitten palkita herkuilla (nakeilla), tuota ei voisi vähempää kiinnostaa, arghhh!

Miksi tuo on kotona niin helppo ja ihana, mutta ulkona niin tottelematon ja kauhea :D

Jary kirjoitti:

Miksi tuo on kotona niin helppo ja ihana, mutta ulkona niin tottelematon ja kauhea :D

Ehlä kotona sä oot kiinnostavin asia, mutta ulkomaailmassa on liikaa kilpailua ja hirveesti koko ajan kaikkea uutta ja ihmeellistä?

^^Varmaan just sitä, että ulkona on niin paljon kaikkea muuta kiinnostavaa. Sullakin kuulostaa olevan aika reaktiivinen koira. Täytyis vaan yrittää tehä ittestään vielä kiinnostavampi. Nuori paimenkoira sulla, ne helposti lähtee juoksevien perään. Murkkuikä hyvin hyvin mahdollinen, meillä tätä alko ilmenemään just murkkuiässä.
Pilli on siitä hyvä kyllä, kun mun on ihan sama karjua perkelettä tuolla, kun shelttini vaan paineistuu siitä ja ei varsinkaan tuu luokse. Pilli on ns. neutraali, mutta käskevä kuitenkin.

Toivotaan et tilanne paranee Mullahan sheltti ulkoilee vapaana nykyään vain hyvin hallitussa paikassa tai flexissä/liinassa. Oon niin kyllästyny tohon toimintaan.

Nyt meidänkin ärrieri on keksinyt karkailun jalon taidon... Ikää nyt siis vajaa 5kk, ihmiset on tän elämän suurin rakkaus. Luoksetulokäskyä on harjoteltu paljon irti ollessa, pyrin käyttämään sitä vaan varmoissa tilanteissa, jotta saatas toimintaan luotettavuutta. Nykyään tulee luokse vaikka kutsun samalla, kun juoksee poispäin. Kaverinkin luota tulee, kun ei ihan ekoilla minuuteilla kutsu. Palkkaan AINA (iiiiso kehu + namia + joskus leikki). Koira on erittäin vilkas, huomaa ja huomioi kaikki, liikkuu kuin elosalama ja toimii ennen päätöksentekoa.

Ekan kerran pyyhälsi karkuun lauantaina, bongas n. 100m päästä lenkkeilevän ihmisen ja tykitti sen luo niin että puskat rytisi. Eilen sitten oltiin 15m liinassa ihan umpimetsässä taas, koira oli hirveessä hepulissa vaikka oltiin jo yli puoli tuntia lenkkeilty. Yhtäkkiä sitten vaan lähti painamaan suuntaan x, varmaan noin muutaman metrin päässä musta oli se liinan pää löysänä. Mutta en vaan kerenny saada kiinni. Rytysin sielä puskassa sitten perässä varmaan 20m ja onneksi sain kiinni. Siellä karkaussuunnassa oli n. 10min sitten ollut kolme lasta, en tiiä luuliko pääsevänsä vielä niitten luo.

Ketutti kyllä molempina kertoina niin että teki mieli nakata koira maahan ja hyppiä päällä. Mutta puristin ilon naamalle ja kehuin kun oli luona.

Pitää nyt varmaan olla vaan enemmän hereillä tuon liinan kanssa, tehdä paljon helppoja luoksetuloja superpalkalla. Ja pitää irti sellasessa paikassa, missä pääsen itekki rytyään tarvittaessa sitä metsää eteenpäin.

Suosittelen kyllä pilliä kaikille, se oli meidän vapaanapidon pelastus. Nerolla oli samaa murkkuiässä mitä monella muullakin; pysyi kyllä mun lähellä vapaanaollessa, mutta ei antanut kiinni ja lopulta tilanne eteni siihen, etten oikein halunnut pitää sitä vapaana ollenkaan. Tilasin sit ton pillin ja aloitettiin luoksetulotreenit ihan alusta ja nyt sanoisin, että ainakin tällä hetkellä Neroa voi pitää vapaana missä tahansa. Pilli auttoi, mutta nyt tottelee myös "täällä" huutoa lähes sataprosenttisesti :) uskon tän olevan tiukan treenin tulosta, sillä jos olisin vaan luovuttanut, niin Neroa ei varmasti voisi enää edes pitää vapaana.

Kyuta en uskalla pitää ollenkaan irti. Kyu tuli meille 3 vuotiaana ja on sijoitusnarttu, eikä sitä ole pidetty vapaana, plus että sillä on ihan superkova riistavietti. Luoksetulo sen kanssa toimii sisätiloissa, puistosa, liinassa... Mutta kun se huomaa olevansa irti, niin sit se lähtee salamana omille reiteilleen. En tiedä tulisko se takasin vai ei, pari kertaa olen koittanut sitä pitää irti ja treenata koirakouluttajan neuvoin, mutta nyt olen sen suhteen luovuttanut. En uskalla ottaa riskejä. Kyu on muutenkin tyypillinen shiba ja sen motivointi mihin tahansa on todella haastavaa (varsinkin kun vertaa Neroon). Onneksi Kyu nauttii hihnalenkeistä ja ollaan muuttamassa omakotitaloon, jossa on piha missä juosta.

Näin yhden pilli-kutsumisen, eikä se toiminut. Koirani ja hänen pieni koira juoksenteli vapaana metsän kupeessa, sisään ja ulos metsästä kunnes koiria ei näkynyt hetkeen. Kutsuin koirani ja se tuli juosten metsästä, mutta pieni koira lähti omille teilleen, vaikka omistaja puhalsi posket punaisena pilliin. Etsimme pientä koiraa noin puoli tuntia ja koirani löysi sen tien läheltä.

Pidin jopa edesmennyttä saksanpaimenkoiraani vapaana kaupungissa, kauan sitten kun se oli luvallista. Silloin pieni käsimerkki tai hihnan lukon kilahdus lennätti koiran viereeni.

Ystäväni koira, labratorin noutaja, oli aina kytkettynä. Kun se joskus harvoin pääsi vapaaksi, se paineli saman tien omille teilleen. Sitten etsimme sitä tuntikausia.

^Samahan se on minkälaiseen torveen puhaltaa, jos koiralle ei ole opetettu sen merkitystä.

Hei terrierien omistajat, oisko neuvoja vapaanapitoon? Topiahan ei (vieläkään) voi pitää vapaana kun karkaa. Tää siis oikeesti HETI kun huomaa olevansa vapaana ni lähtee karkuun. Päästin pari viikkoa sitten mökillä vapaaksi ja karkas heti, parin minuutin päästä tosin tuli takas kun jäin huuteleen enkä lähteny perään. Heh, misähän se oli käyny ku oli ihan litimärkä ku tuli takas! Vaa oishan se kiva pystyä pitään vapaana täällä ku jos päästäis vapaaksi ni sais pelätä et juoksee auton alle. Ja tietenki jos menis vaikka toko-kurssille ja lähtis kilpaileen ni pitäs kyllä pystyy oleen vapaana. Joten neuvoja kaikilta otetaan vastaan, varsinki terrierin omistajilta!

Oman terrrierin irtipitoon oon kyllä suhtautunut ihan samalla tavalla kuin minkä muunkin koiran :) Reagoida pitää aina koiran käyttäytymisen mukaan, ei niinkään sen rodun.

Mutta yhtenä vinkkinä irtipitoon voin suositella liinaa. Sen avulla on koira saa jonkin verran vapautta ja luoksetuloa voi harjoitella pidemmällä välimatkalla. Nyt kuulostaa siltä, että teidän koiralle vapaana oleminen on harvinaista herkkua, josta pitää heti paikalla ottaa kaikki irti --> sännätä karkuun. Tärkeää myös, että irti/liinassa ollessa ihmiset koskettelevat ja raaputtelevat koiraa muutoinkin, ei pelkästään kiinniottamisen yhteydessä.