Koirat.com

Kiitos. ^^Noita tilanteita on yleensä todella harvassa, että junnua tarvii jyrätä. Yleensä eteenkääntyminen riittää -> koira ottaa kontaktin ja matka jatkuu. Aina ei tarvitse sitäkään. Pyrin olemaan rauhallinen niin pitkälle kuin pinna vaan ikinä riittää ja kun se on vaarassa katketa, käsken koirat yleensä istumaan. Lasken kymmeneen kun ne ovat käskyn alla ja sit jatketaan siitä mihin jäätiin.

En ole ikinä opettanut meidän pentua ohittamaan, enkä siksi mitään suurempia 'käännyn ympäri' tms. juttuja tahtoisi lähteä tekemäänkään. Olen opettanut sen sietämään häiriötä ja ottamaan käskyjä vastaan myös häiriön alla. Ja kun joku on tulossa meitä vastaan/ohittamassa takaapäin, käsken molemmat koirat 'reunaan'. Tämä on meillä käskynä lenkillä muutenkin, jos lähtevät haahuamaan minne sattuu. Näin ollen koira ei yhdistä käskyä vastaantulijaan/ohittajaan, vaan käskyn merkitys on kaikessa yksinkertaisuudessaan 'reunaan' :) Ja tämän toivoisin joskus riittävän 100% myös noissa koira-ohituksissa.

Ai ja se piti vielä lisätä, että riiseni on kyllä siitä ihanteellinen rotu, ettei ole todellakaan sieltä haukkuherkimmästä päästä. Nyt vasta murkkuiässä junnu tuntuu löytäneen äänensä, mutta nekin on enemmän sellaisia 'vartioin tätä mun kotiani' tai 'olenpa innokas leikkijä' -tyyppisiä tilanteita. Enemmänkin nuo äärimmäisen kiinnostuksen ja kiihtymisen tilanteet aiheuttavat sellaista pillimäistä viheltämistä...

Voisitteko kertoo miten mun kannataisi tehä Köpön kanssa...Jos lenkillä kävelen isontien toista laitaa ja toista laitaa pitkin tulee vastaan koira, Köpö ei välitä siitä. Mutta jos jalkakäytävällä tulee vastaan koira, eka Köpö vain tuijottaa koiraa ja sit ku ohitetaan rupeaa vetämään ja haukkumaan...
Ku Köpö oli pienempi, sen kimppuun kävi iso koira, siitä asti se on pelänny isoja koiria.. Paitsi haukkuu lenkillä pieniäki koiria.

Köpsökkä: Jos vaan piennar antaa periksi, niin vie koira vähän kauemmaksi tiestä, kun koira tulee vastaan. Kiinnitä koiran kontakti esim. makupalla, sen aikaan, kun toinen koira ohittaa teidät. Sitten vähennät pikkuhiljaa etäisyyttä tiestä oman koiran "kipukynnyksen" mukaan. Tässä ainakin yksi keino, niitähän on yhtä paljon kuin on kouluttajiakin

Mä olen nyt ruvennut tekemään seuraavaa taktiikkaa kun olen molempien koirien kanssa ulkona yhtäakaa. Anni on siis välillä rähisijä, varsinkin jos toinen aloittaa ensin ja Nelli sitten säikähtää tätä. Ystävällistä koiraa Nelli taas haluaisi mennä tervehtimään ja olen nyt ottanut käyttöön vihdoin tavan, ettei hihnassa moikata. Joten kun koira tulee vastaan ja tiedän että molemmat eivät ole vielä sillä tasolla, että voitaisiin kävellen ohittaa koirat, niin siirrän koirat tienpientareeseen istumaan, niin että olen selin tielle päin. Otan koiriin kontaktin namin avullla ja odotan että koira on ohittanut meidät, jonka jälkeen palkkaan koirat ja matka jatkuu. Olen miettinyt että varmaan pitäisi palkata jo ennen vapauttamista, siitä kontaktista ja siitä että pysytään nätisti paikalla.

Jaksan päivitellä sitä että kun Ino täytti 2vuotta niin tuntui kuin napista painamalla olis loppunut rähiseminen hihnassa ja muutenkin kävelee kauniisti hihnassa pieniä innostuksia lukuunottamatta.

Firecolt Kiitos. Köpöllä on kyllä kontakti hakusessa ku toinen koira tulee, eka kontakti on hyvä, mut sit vaan kattoo koiraa. Nyt kyllä oon saanu sen hyvin menne ohi, kiitos teidän

Meillä ohitukset Mintun kanssa on millon mitäki. Oon tehny aina vastaantulijan kohdalla silleen, että me pysähdytään tien viereen, koira pientareella ja minä selkä vasten pyörätietä (kuten juuliakin? taisi olla joka teki samoin). Yritän kovasti pitää Mintun kontaktissa koko sen ajan että ihminen (ja koira jos on) menevät ohitse. Välillä Minttu maltta olla, vaikka katsekontaki välillä aina katoaaki. Joskus on sitten niitä hetkiä, että ihan sama mitä, niin kontaktia ei tule. Ja valitettavasti sitten löytyy niitä ihmisiä, jotka tulee rapsuttelemaan ja höpisemään ku minä yritän pitää Mintun rauhallisena. Katsekontaktia harjotellaan paljon, sillä se ei oikeen ota onnistuakseen, ei ainakaan jos kyse on kolmesta sekunnista pitempään.

Ajattelinpa muutama päivä sitten kokeilla sitä, että lähetään eri suuntaan vastaantulijan bongatessa.. Nooh, taisin varmaan hävetä silmät päästäni ku Minttuhan luonnollisestikkin ybersosiaalisena luonteena alkoikin kisomaan eri suuntaan ja ulisi ja inisi niin maan mahottomasti.. Tätä jatku melko pitkään kunnes rauhottu.

Jos jollakin ois joku tosi hyvä vinkki millä saisin lisättyä kontaktia tai sitten ihan joku muu vinkki tähän ohittamiseen, oisin todella kiitollinen.

^jos haluat opettaa koirallesi ohittamiset varmoiksi, niin lenkillä ei kannata moikata ketään. Ja jos näitä innokkaita 'onpa sulla ihana koira' silittelijöitä siihen tuppautuu, niin voit kohteliaasti tokaista, että 'älä tule, meillä on koulutus päällä'.

Tuo käskyn alle istuttaminen on ihan hyvä keino. Se vaan vie aikaa onnistuakseen. Eli katsekontaktin täytyy olla varma ja kestävä, minkä opetteleminen itsessään jo vie aikaa. Ja kun koira oppii istumaan käskyn alla ohituksen ajan kontaktissa, on seuraava askel ottaa se kontakti liikkeessä, eli ohittaa kontaktissa. Jos siis tahtoo ohittaa ikipäivänä liikkeessä. Tokihan tuo käskyn alle istuttaminen toimii takuulla koko koiran loppuelämän.

Mun tekstiä ohittamisesta tuolla ketjussa taitaa jo aikaisemminkin olla, ja jos siitä ei vielä selviä niin tarkempi selostus meidän junnun oppikuukausista löytyy tästä viestiketjusta. Meillä tämä tekniikka on toiminut, kun koira on nopea ja helposti kuumeneva tapaus. Eli pyrin olemaan tekemättä mistään mitään erikoista numeroa ja pyrkiä siihen että se mitä koiralta pyydän/vaadin on koiran sen hetkisten taitojen puitteissa toteutettavissa. Ja koska välillä tulee tilanteita, joihin ei ennalta ole osannut varautua, eikä koira niissä osaa toimia, silloin minä improvisoin ei koira.

Mukava kuulla että oon kuitenki oikeilla jäljillä. Katsekontakti meillä tosiaan on vähä hapuilevaa välillä, katotaan silmiin, sitte pikanen vilkasu käteen jossa nami on ja takas hölmistyny katse "missä mun nami viipyy". Paljon lisää harjotusta!! Tänään osa ohituksista meni niin hienosti että, Minttu vain seisoskeli tien vieressä (en ite heti kerenny istuttamaan ku tuli mutkan takaa pyöräilijä) ja ihmetteli. Ei vetämistä eikä hirmuista kiinnostusta lähtiä katsomaan tarkemmin tätä ihmetystä

Toisella lenkillä ei mennytkään niin hyvin.. Tuli nainen pienen lapsen ja koiran kanssa vastaan. He jäivät sitte seisomaan tien viereen (koira alko haisteleen jotaki) eivätkä sitte liikkunee mihinkään. Me sitte tyylikkäästi ohitettiin hihnassa rempoen
Toinen vähemmän ihana juttu sattui vähä ennen lenkin päättymistä.. Olin vanhempieni luona ja heidän naapurinsa oli juuri lähdössä oman koiransa kanssa lenkille. Eivätköhän tietenki jääneet keskelle tietä ODOTTAMAAN meitä. No, ajattelin, että rauhoitan Mintun ensin ennen kuin pääsee katsomaan. Yritin saada katsekontakia, vaan ku naapurin rouva tapittaa Minttua ja alkaa antamaan mulle ohjeita miten koiraa koulutetaan.. Sain Mintun huomion ja rauhotettua, päästin lähemmäksi ja meillä kun on vielä tämä ikävä tapa hyppiä ihmisiä vasten. Rouva vaan työntää Minttua kauemmaksi ja sanoo "ei hypi", toistu monta kertaa (päätin jo heti ekojen neuvojen kohalla, että koulutappa ite tätä sitte ku mää en vissiin osaa).. Meinasin sanoa että tolla tyylillä saat jatkaa hamaan tulevaisuuteen saakka kun Minttu vaan innostuu just tollasesta pois työntämisestä.

Ja mun ilmeisesti täytyy opetella olemaan tiukkana ihmisille ja sanoa että ei nyt, meillä on koulutus meneillään. Lapsille se on melko vaikeaa sanoa ja täällä valitettavasti löytyy sellasia lapsia jotka vaan tulee rapsutteleen ja silitteleen ilman että kysyvät ees lupaa (eivätkä ees tervehi monestikkaan). Mää tahon "tiukkisten"kouluun

^Jos sun koiran katse harhailee namissa ja muualla välissä, niin noissa ohitusjutuissa kun istutat koiran, niin palkkaa enemmän kuin sillä yhdellä namilla lopussa. Alussa kokoajan, aina kun koira katsoo sua silmiin. Kun saat kontaktin, niin ajan kanssa voit alkaa pidentämään sitä aikaa, minkä koiran pitää katsoa sua silmiin ennen kuin saa namin. Alussa voit "tunkea" namia tosi tiheään sinne suuhun, aina kun koira tarjoaa katsekontaktia. Kannattaa varata ulkoiluja varten paljon pieniä nameja.

Ja jos kontakti sisätiloissa kestää esim. 10sekuntia, ulos siirtyessä voi vaatia n. puolet siitä. Ulkona häiriössä vain viidesosan.. Eli tässä esimerkissä kaksi sekuntia... :D Täytyy siis olla valmis pudottamaan vaatimuksia paljon ja palkkaamaan paljon. Mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee, maltti on valttia :)

Itse sain todeta tänään kuinka helppo tuo ohittaminen on unohtaa.
Mulla on remmirähjä kääpiöpinseri. Tiedostin jo aluksi, että rähjäys on selkeesti epävarmuutta ja pelkoa. Ei niinkään aggressiivisuutta. Aluksi se rähjääminen oli tosi satunnaista, mutta lopulta rähistiin jokaiselle koiralle joka vastaan vaan sattu tulemaan. Eipä siinä. Namia aina mukaan ja koiran mielenkiinto muualle, ennen ku koira kerkeää lähelle. Meillä meni reilusti yli puoli vuotta, voisi sanoa että melkein vuosi, että ollaan päästy nykyiseen pisteeseen. Eli kävellään nätisti koiran ohi käskystä. En vaadi katsekontaktia vielä, mutta sekin tulee aikanaan. Ensin hion tuon ihan huippuunsa, että ohi myös mennään eikä jäädä pälyilemään. Ehkä teen asiat vaikeimman kautta?
Myös jos on tilaa pietareella menen ihan suosiolla jo valmiiksi syrjempään, koska silloin ohitus hoituu paljon helpommin kuin nokka nokkaa vasten.
Tänään meillä hyvin alkanut ohitus kusahti täysin ja sitten rähistiin taas kaikille! Mutta kyllä se tästä. Monta viikkoa, kuukausia jopa, ollaan saatu ohitettua ilman pahempaa rähinää (pientä mutinaa saattaa pitää) joten kyllä tässä on enemmän ylpeä fiilis!!
Remmirähjän kouluttaminen ku ei ole sieltä helpommasta päästä. Pitää vaan pitää nyt huoli ettei tuo pentu opi pahoja tapoja ;)

Meillä Anni on se rähinäriroope, mikä on pahentunut Nellin tulon jälkeen. Meillä on päädytty nyt alussa siihen, että otan kontaktin koiriin istuttamalla ne pientareelle ja tunkemalla namia naamaan kontaktista. Jos tie on kovin leveä, niin saatetaan päästä ohi ihan sillä, että mulla on nami kädessä mitä nää hypnoottisesti tuijottaa ohituksen ajan ja samalla hoen, että ohi, ohi!

Anni ei ole kiinnostunut ihmistä ja jolkottelee niiden ohi mutta koska Nellia rrrrakastaa maailmaa ja kaikkia ihmisiä, se haluaisi tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, etenkin jos ne osoittaa kiinnostusta sitä kohtaan. Me ollaan aika hyvin parina viime päivinä päästy ihmisten ohi, sillä keinolla, että kun Nelli spottaa kiinnostavan vastaantulijan, niin tässä vaiheessa mä sanon että: Nelli, Ä-Ä ), se mitä Stilwellkin käyttää). Yleensä tässä vaiheessa Nellin huomio kääntyy takaisin muhun ja silloin sanon : Nelli täällä ja kun se tulee mun luokse takaisin, kehun sitä vuolaasti. Tällä hetkellä Nelli tuntuu palkkautuvan suullisista kehuistakin kivasti. Joskus jos taskussa on namia, saatan antaa sitäkin. Mutta tuntuu, että hirmu hyvin reagoi mun "kieltoon" (en oikeastaan käytä ei-sanaa, tuo nopea Ä-Ä, tuntuu kiinnittävän pennun huomion paremmin). Eli näin me toimitaan ihmisten ohituksista, mutta nuo koiraohitukset on vielä työn alla. Anni varsinkin huomaa, jos mä en oo ajantasalla tilanteessa, niin sitten alkaa haukkuminen. Mutta harjoitellaan harjoitellaaan...:))

Joo, siis mää teenki just silleen, että namia naamaan aina kun katse löytyy. Ja katse kyllä sinkoilee välillä ihan miten sattuu. Välillä joutuu ihan houkuttelemaan (ääntelemään mitä ihmeellisimmin että saa huomion itseensä) kunnolla, sillä katse tahtoo olla silleen ulkona että eka silmät, sitte heti perään käsi ja sitte pikanen vilkaisu ohi tulevaan ilmestykseen Sisällä katsekontakti onnistuu paremmin kuin ulkona. Ulkona ollessa (rauhallisemmassa paikassa) katsekontaktin ja onnistuminen on välillä vähän niin ja näin. Koko ajan mennään onneksi parempaan suuntaan
Lenkeillä on ihan nämä Mintun omat pentunappulat käytössä (nappulat ja kakkapussit onki ainoat asiat mitä nykyään taskusta löytyy ). Minttu on sen verran ahne pikkupossu, että nameilla palkitseminen on helppoa. Vapaanaollessa ja luoksetulossa käytetään superhyviä nameja. Vois varmaan niitäki kokeilla just nuihin ohituksiin, että jos se katse pysys tiiviimmin ees minussa päin eikä siinä joka tulee vastaan. Pyöräilijät ei onneksi enää oo niin kovin kiinnostavia, että niitä kohti pitäs lähtiä kiskomaan tai alkaa haukkumaan. Niitä yleensä tuijotellaan pientaereelta ihmeissään tai sitte ei kiinnitetä mitään huomiota

juups aloimpa muistelee oman kullan ohittamis harjoituksia... aikamoinen rähisiä oli ... meidän koiran kohdalla oppi meni perille siten että jos alkoi rähistä taikka vetämään vastaan tulijaa kohti pysähtyminen,nykäisy, koiran katsekontakti ja välitön EI käsky.
Ja tämä kaikki täytyi tapahtua heti kun alkoi riuhtomaan taikka uhomaan. Näin käpsy oppi mikä oli kiellon tarkoitus.
Kun taas ohitus onnistui namu ja sana hyvä, taputtelua. MUtta toistoja kyllä riitti ;)

Tulipahan mieleen tämmönen. Onko jotain haittaa siitä, että kiinnitän koiran huomion itseeni kutsumalla sitä nimeltä? Voi siis olla typerä kysymys mut tuli mieleen, että olisko kuitenki joku muu huomiosana ollu parempi..
Nykyään siis kun jotain kiinnostavaa tulee vastaan, sanon koiran nimen, se tulee heti luokse ja annan nakin. Jos vastaan tulee koira, pelaan varman päälle ja kutsun koiraa nimeltä ja istutan ja annan nakin ku toinen koira on menny ohi.
Tää on ollu tosi toimiva systeemi mut häiritsee vaan, että olisko joku muu sana sittenki ollu parempi.. Kommentteja?

iBox:

Ainut haitta, minkä itse tuosta keksin on, että koira alkaa yhdistää kutsun väärin. Eli se alkaa ehdollistua: kutsu=koira tulee vastaan. Itselläni on kokemusta tästä.. Eli jos olen liikaa sanonut aina tietyn käskyn, kun koira tulee vastaan, koirani alkaa reagoida käskyyn kuten reagoisi vastaantulevaan koiraan. Esimerkkinä joskus otin koiran aina sivulle, kun tuli koira vastaan, muutoin annoin kuljeskella aika vapaasti enkä ainakaan samalla käskyllä käskyttänyt. Melko pian alkoi sivulle-käskystä pälyillä ja katsella, että missäs se koira on. Tuli kyllä sivulle, mutta hitaasti ja pälyillen. Koira ehdollistuu nopeasti näin, jos sillä on traumoja muista koirista, se kiihtyy niistä tai muuten vain koirat ovat sille hyvin merkityksellinen juttu.
Ongelma poistui, kun käytin samaa käskyä usein muulloinkin, ilman että mitään epäilyttävää tai jännää tapahtui ja palkkasin. Sekä sillä, että välillä mentiin ohi käskyttä, välillä eri käskyillä. Silloin koira ei opi, että "tämä käsky=koira näköpiirissä". Eli kannattaa käskeä muulloinkin kuin vain ohitustilanteessa.
Jos haluaa ehdollistaa koiran, että vastaantulija=ruokaa/emännän luo, kannattaa antaa nami heti, kun koira havaitsee koiran, mutta ei ehdi reagoida siihen. Tätä kun toistaa tarpeeksi, koira ehdollistuu: koira=nami omistajalta eli mielihyvä. Niin se alkaa hakea kontaktia jo havaitessaan toisen koiran. Silloin voi odottaa oma-alotteista kontaktia (jos kontakti opetettu) ja vasta sitten antaa namin.
Mutta jos koira keskittyy täysin palkkaan kutsun jälkeen, kutsu on ikäänkuin palkkasignaali (vrt. naksaus) ja koira voi oppia positiivisesti, että koira=tule luokseni. Tällöin koira alkaisi lopulta ilman kutsua tulla luo nähdessään toisen koiran.
Mutta siis, itse tunnet koirasi ja tiedät, kummalla lailla se ehdollistuu. Meillä kun toiset koirat ovat hieman pelottava asia traumojen takia ja koira kiihtyy niistä (vaikka ei hauku, ei vedä ja ohittaa nätisti vapaana eli on hallinnassa), se ehdollistuu nopeasti, että tietty käsky=koira näköpiirissä. Siksi tällaiselle koiralle toimii paremmin joko nami heti suuhun kun huomaa koiran eli vasta-ehdollistaminen, siedättäminen tai käskyjen vaihtelu.

tämä topa on kuin tehty mulle ja Ricolle!
eli siis meillä on n.6kk vanhan seropi pojan kanssa ohitus ongelma vain sillon kun tulee koira vastaan. ihmisistä ei välitä eikä pyöristä jne. ja käskyt menee läpi todella hyvin! mutta sitten kun tulee koira niin kaikki unohtuu ja Rico ei näen muuta kuin toisen koiran :/
olen kokeillut katsekontaktia, makupaloja, suunan vaihtamista, koiran pysäyttämistä, tieltä poistumista ja vinkulelulla huomion kiinnittämistä mutta mikään ei tunnu auttavan..
muuten toimii hihnassa moitteettomasti ja kuuntelee käskyjä mutta sitten kun tulee koira vastaan niin siitä tulee yhtä katasrofia.. viellä jos toinen koira haukkuu niin Rico vastaa.

mikä siis neuvoksi? lun noita edellisiäkin vastauksia mutta mikä olisi tässä tapauksessa paras tapa?

Nukkelis, olisi hyvä tietää miten koira käyttäytyy? Eli onko se siis aggressiivinen, pelkoaggressiivinen vai haluaako vaan rynnätä toisen koiran luokse?

Nukkelis kirjoitti:

Eli meillä on puolivuotiaan seropi uroksen kanssa sellainen ongelma kun lenkille lähdetään, että kun toinen koira tulee vastaan on poitsun pakko päästä sinne!

Koira osaa kyllä käskyn seuraa ja kävelee nätisti vieressä kun pyytää mutta sitten kun tulee koira vastaan niin ei ole kuulevinaankaan.. johtuuko tämä vain iästä ja menee ohi aikanaan vai mikä keinoksi?
olen yrittänyt seuraa käskyä, ollaan seisahduttu ja odotettu että koira menee ohi ja yrittänyt hakea huomiota koiralta vaikka millä vinkulelulla mutta poika ei nää muuta kun sen toisen koiran..