Koirat.com

Vastikään oli Miira Hellstenin haastattelu, jossa hän toi esille koiranomistajien itsekkyyden. Hän esitti, että koiranomistajien pitäisi auttaa toisiaan lukemalla tilanteita, auttamalla toisiaan ja toimimalla siten, ettei kenellekään aiheudu haittaa tai harmia. En ymmärrä, miten se on joillekin ihmisille niin vaikeaa. Viime aikoina uutena ilmiönä on tullut remmiräyhääjien "siedättäminen". Minulla on rauhallisesti ohittava koira, joten nämä remmiräyhät päästetään flexi pitkällä siedättymään koirani luo. Eikä se vielä mitään, jos mentäisiin ohi, mutta jäädään sitten siihen seisomaan, tuijottamaan, riehumaan ja tukitaan meidän tie. Eilen olin tulossa risteykseen ja kävelytiellä oli kulkemassa suoraan ohi kaksi kultaistanoutajaa. Ihmettelin, kun oma koirani pysähtyi eikä halunnut liikkua eteenpäin. Jäätiin sitten muutaman metrin päähän risteyksestä odottamaan, että toiset menevät sitä toista tietä meidän edestä pois. Siinä vaiheessa kun kultaisetnoutajat olivat meidän kohdalla, ne hyökkäsivät. Hyökkäys tuli niin äkisti, että ihan säikähdin. Astuin muutaman askeleen sivummaksi ja oma koirani pysyi rauhallisena. Mitä nämä toiset koiranomistajat tekevät? Jäävät pitkäksi aikaa siedättämään koiriaan ja tukkimaan meidän tiemme risteykseen. Minun mielestäni tuo ei ole kohteliasta. Rähistä saa mutta pitää päästää myös toiset kulkemaan. Minunkin koirallani on oikeus saada mukavia koirakontakteja eikä toisia riehumaan ja rähisemään luokseen. Puhumattakaan niistä takamukseen tunkijoista.

Toinen asia, mitä en ymmärrä, on ahdistelu. Jos olet riittävästi ulkona koirasi kanssa (isommassa kaupungissa), saat varmasti riittävästi koirakontakteja sille. Tänne muutti syksyllä varsinainen ahdistelija. Alkuun ihmettelin, miten hän aina kyykki / istui keskellä kävelytietä tukkimassa meidän tiemme. Sitten näin, miten hän aina toisen koiran nähdessään juoksutti koiransa niiden toisten eteen. Kerran kokeilin, miten kauan hän siinä jumittaa. 20 minuuttia meni. Jos istuminen kävelytiellä kuulostaa normaalilta, niin poistakaa se koira siitä kuvasta ja miettikää uudestaan, miten kivalta tuntuisi, jos joku outo ukko iskisi istumaan teidän kävellessänne ohi. Vaihdoin aamulenkkiä ja muutenkin vaihdan suuntaa aina kun mahdollista, jos he tulevat vastaan. Syksyllä kun istuin koirani kanssa puistossa, sama henkilö seisoi tuijottamassa meitä. Häiriinnyin ja vaihdoin koirani toiselle puolelle ja aina siirtyivät niin, että näkivät koirani. Jos joku haluaa olla ulkona rauhassa, niin miksei sitä vain voi sallia. Minä tai minun koirani ei ole teidän koulutusvälineenne.

Mäpäs tuuppaan tänne mietintöjeni kanssa. Mulla reilu vuotias leikattu lappalaisuros. Toiset koirat ulkona aiheuttaa järkyttävän kiljumisen. Ei kiinnosta namit, eikä muut. Tänään lähdettiin kaverin ja koiransa kanssa yhdessä. Alkumatkan huusi ja kiljui, välillä mentiin edellä ja välillä perässä. Asettui siitä kuitenkin ja loppulenkki meni hiljaa, vaikkakin intoa oli huomattavissa. Pääsivät sitten irtikin temuamaan, kun onnistui se rauhoittuminen. Koirille huutamisessa on siis ilmeisesti kyse innosta ja halusta leikkiä. Miten tästä muuten kannattaisi jatkaa?

Tella kirjoitti:

Vastikään oli Miira Hellstenin haastattelu, jossa hän toi esille koiranomistajien itsekkyyden. Hän esitti, että koiranomistajien pitäisi auttaa toisiaan lukemalla tilanteita, auttamalla toisiaan ja toimimalla siten, ettei kenellekään aiheudu haittaa tai harmia. En ymmärrä, miten se on joillekin ihmisille niin vaikeaa. Viime aikoina uutena ilmiönä on tullut remmiräyhääjien "siedättäminen". Minulla on rauhallisesti ohittava koira, joten nämä remmiräyhät päästetään flexi pitkällä siedättymään koirani luo. Eikä se vielä mitään, jos mentäisiin ohi, mutta jäädään sitten siihen seisomaan, tuijottamaan, riehumaan ja tukitaan meidän tie. Eilen olin tulossa risteykseen ja kävelytiellä oli kulkemassa suoraan ohi kaksi kultaistanoutajaa. Ihmettelin, kun oma koirani pysähtyi eikä halunnut liikkua eteenpäin. Jäätiin sitten muutaman metrin päähän risteyksestä odottamaan, että toiset menevät sitä toista tietä meidän edestä pois. Siinä vaiheessa kun kultaisetnoutajat olivat meidän kohdalla, ne hyökkäsivät. Hyökkäys tuli niin äkisti, että ihan säikähdin. Astuin muutaman askeleen sivummaksi ja oma koirani pysyi rauhallisena. Mitä nämä toiset koiranomistajat tekevät? Jäävät pitkäksi aikaa siedättämään koiriaan ja tukkimaan meidän tiemme risteykseen. Minun mielestäni tuo ei ole kohteliasta. Rähistä saa mutta pitää päästää myös toiset kulkemaan. Minunkin koirallani on oikeus saada mukavia koirakontakteja eikä toisia riehumaan ja rähisemään luokseen. Puhumattakaan niistä takamukseen tunkijoista.

Toinen asia, mitä en ymmärrä, on ahdistelu. Jos olet riittävästi ulkona koirasi kanssa (isommassa kaupungissa), saat varmasti riittävästi koirakontakteja sille. Tänne muutti syksyllä varsinainen ahdistelija. Alkuun ihmettelin, miten hän aina kyykki / istui keskellä kävelytietä tukkimassa meidän tiemme. Sitten näin, miten hän aina toisen koiran nähdessään juoksutti koiransa niiden toisten eteen. Kerran kokeilin, miten kauan hän siinä jumittaa. 20 minuuttia meni. Jos istuminen kävelytiellä kuulostaa normaalilta, niin poistakaa se koira siitä kuvasta ja miettikää uudestaan, miten kivalta tuntuisi, jos joku outo ukko iskisi istumaan teidän kävellessänne ohi. Vaihdoin aamulenkkiä ja muutenkin vaihdan suuntaa aina kun mahdollista, jos he tulevat vastaan. Syksyllä kun istuin koirani kanssa puistossa, sama henkilö seisoi tuijottamassa meitä. Häiriinnyin ja vaihdoin koirani toiselle puolelle ja aina siirtyivät niin, että näkivät koirani. Jos joku haluaa olla ulkona rauhassa, niin miksei sitä vain voi sallia. Minä tai minun koirani ei ole teidän koulutusvälineenne.

Samoja asioita olen kironnut, kun olen yrittänyt opettaa omalle koiralle ohituksia. Opettelun alkuvaiheessa toivoisi, että ohitukset olisivat nopeasti ohi, koska Kody haluaa leikkiä kaikkien kanssa etenkin, jos toinen koira ottaa jotain kontaktia meidän suuntaan. Kuitenkin yleensä tilanne menee niin, että vastaantuleva koira (jostain syystä nämä ovat aina pieniä koiria) jää tuijottamaan meitä ja omistaja jää odottamaan, että se koira lopettaa. Yritetään yleensä kävellä ohi, koska tuommoinen tuijotustilanne saa Kodyn vain riehumaan, mutta vastaantulija pitää aivan koiransa hihnan päästä kiinni, että koira pääsee liian lähelle. Kontaktia on vaikea saada pysymään opettelun alkuvaiheessa tarpeeksi pitkää aikaa eikä talvella niin vaan väistetä tien sivuun. Onneksi edes joskus sattuu niitä onnistuneitakin ohituksia. Joskus on kävelty vetävän ja rähisevän koiran kanssa hihnan päässä roikkuen ohi ja sanottu vain, että ei se mitään pahaa tee vaikka luokse tuleekin.-.-

Olisi kiva, että muiden koirien omistajat tajuaisivat että se voi olla jo heidän omallekin koiralle vaarallista. Olen joskus lenkittänyt muille rähisevää isokokoisempaa koiraa ja silloinkin muut ulkoiluttajat jäävät odottelemaan keskelle tietä, jos heidän koiransa jää tuijottamaan. Kun oltiin kerran jonkun aikaa odoteltu, että edellä menevä lähtisi jatkamaan koiransa kanssa vaikka oma lenkitettäväni huusi kurkku suorana lähdettiin vain kävelemään eteenpäin (koira oli kyllä hallinnassa vaikka huusikin) ja toinenkin ulkoiluttaja nappasi nopeasti koiransa kainaloon ja lähti. Ei se koira hajoa tai kärsi vaikka sen tuijotuksen keskeyttäisikin ja tämäkin tilanne olisi ollut nopeammin ohi.