Koirat.com

^meilläkin oli joskus toi ongelma, mutta en koskaan varsinaisesti kitkenyt sitä mitenkään pois. Meillä on käytössä 'reunaan' sana, minkä tarkoitus on saada koira haahuillessaan tien reunaan. Käytän sitä myös aina ohituksissa, eli kun joku tulee vastaan/takaa -> 'reunaan' jotta koira pyrkisi mahdollisimman reunaan ja näin ollen myös mahdollisimman kauas ohikulkevasta, plus on hetken ns. käskyn alla (ts. kerron sille mitä sen pitää siinä tilanteessa tehdä, sen ei tarvitse itse päättää). Lisäksi jos koira kovin tuntuu jännittyvän sanon sille 'ei tarvi' -> 'reunaan'. Tällä jankkaamisella meillä on lähtenyt sujumaan ohitukset niin edestä kuin takaa. Jos taas kulkija jää kulkemaan meidän taakse, kerron koiralle 'ei tarvi' -> 'mennään'.

Mutta olen huomannut myös sen, että riippuu todella paljon miten itse suhtaudun tilanteeseen. Jos ajattelen, että 'kohta se rempuaa ja juoksee eteen/perään', niin takuulla koira sitä yrittääkin. Jos taas mietin että 'hyvin tää menee' tai vaihtoehtoisesti en mitään, niin tilanne sujuu paljon paremmin. Ja yleensä auttaa myös se, ettei ohitustilanteessa katso koiraa eikä ohittavaa osapuolta. Tuijottaa vaan pitkälle eteenpäin.

Vielä taustatietona, että tuo 'ei tarvi' on meillä aina sellainen rauhottumisen käsky kaikissa kamalissa tilanteissa. Sitäkään en koskaan ole koiralle varsinaisesti opettanut, jotenkin se vaan on merkityksen ymmärtänyt.

Lisätääs vielä, että edestäpäin ohittamiset oli meillä alkuun aika haastavia. Mutta siinä kun sain koiran uskomaan että kyllä minä ne muut ihmiset/koirat/fillarit tarvittaessa hoidan, niin lähti sujumaan hommat.

^Hmm, pitää siis vaan jatkaa tuota jankkaamista. Luna on tehny tuota ihan pienestä asti ja kovasti toivoin et se vähenis iän myötä, mut mitä vielä. Ite siis käytän ku koira jämähtää sanaa "mennään" mikä tarkottaa vaan sitä et liikutaan eteenpäin. Ohituksissa meillä käytetään "ohi" sanaa ja reunat meillä on nimetty "oikea" ja "vasen" koska tuo haahuilee toooosi paljon.

^Jep. Meillä ainakin aika ja jankutus auttoi. Aikalailla samanikäisethän nämä meidän juniorit taitaa olla..niin voi pistää murkkuilunkin piikkiin osin tuollaisen turhanpäiväisen vouhkaamisen. Onhan teillä muuten selkeetä, että olet se pääpamppu joka hoitaa tilanteet yleisesti koiraa paremmin :) Eli puuttuuko pentu koskaan muihin tilanteisiin noin vahvasti?

^Ei se muihin asioihin noin "päättömästi" suhtaudu mun nähdäkseni. Koirien ohittaminen on ollu haastavin ku Luna suhtautu niissä tilanteissa asenteella "pakene". Siinä ollaan edistytty nyt sen verran et se hakee ite kontaktia, mut ihan kohdalla vielä herpaantuu. Onneksi se ei enää kuitenkaan paniikkia väännä vaan kävelee vetämättä, mutta valppaana ohi.

muoks. Se yleensäkki pyrkii turvautumaan muhun niin et esim. mä tuun sen "pelottavan" asian eteen. Jos vaikka pihaa vahtii koira voimakkaasti haukkuen, Luna siirtyy niin et mä tuun siihen väliin.

^meillä juniori pyrkii kans aina mun 'taakse' jos sitä pelottaa :)

Meidän pelottava vahtikoira :D

Tää ei nyt varsinaisesti suoraan liity vastaantulijoiden ohittamiseen mutta onko teillä niin, että koirat kävelevät koko ajan tienreunaa pitkin? Mulla koirat saattaa välillä kävellä mun vierellä, niin että ne ovat osittain kävelytiellä, eivät kuitenkaan seilaa koko tien leveydellä. Musta on ihanaa kun jos takaa tulee pyöräilijä, niin hän antaa äänimerkin hyvissä ajoin, niin että ehdin ottaa koirat rinnalle ja ohitustilanne takapäin sujuu mainiosti. Sitten on näitä, jotka soittavat kelloa metriä ennen kun ovat kohdalla, niin siinä tulee paniikki. Yrittää vaan äkkiä kahmia koirat lähelleen, kun ei tiedä mistä se ohittaja tulee ohi. Lisäksi nämä ihmiset yleensä huutelevat jotain, koirien huonosta köytöksestä.

Mä en tiedä, että onko joku laki mikä sanoo, että koirien täytyy kulkea tien laitaa pitkin? Vai onko tämä joku kirjoittamaton sääntö, mitä täysin noudattamatta tekee musta onnettoman ja ajattelemattoman koiranomistajan.
Jos ei ole, niin mä rakastan näitä pyöräilijöitä, jotka ajoissa ilmoittavat että ovat tulossa takaa ohitse.

Ei meillä koirat kävele välttämättä pientareella, mutta pidän kuitenkin huolen, että edellä tai tien puolella kävellessään ne eivät ylitä tien keskiosaa. Silloin takaa tulevat pääsevät ohi, vaikken itse heidän tuloaan kuulisikaan. Yleensä kyllä jos katson taaksepäin tai kuulen jonkun olevan tulossa, otan koirat vähän lyhyemmälle hihnalle - ihan siltä varalta, että jompikumpi saisi fiksun idean hypätä perään.

Tätyy tulla tänne iloitsemaan, miten hienoa on omistaa kaks hyvän remmikäytöksen omaavaa koiraa! Vihdoin oon uskaltautunut ihan kunnon ohitustilanteisiin noiden kanssa, niin eihän niitä kiinnosta vastaantulevat koirat yhtään. Riippuen siitä millä puolella vastaantuleva koira päättää haahuilla (jep, koira vie ja ihmiset seuraa..) mulla on kaverit joko tiukasti kiinni vasemmassa jalassa tai vapaamuotoisemmin oikealla puolella penkassa. Kivasti ovat oppineet 'Sitte!' -käskyllä tulla mun lähelle vasemmalle puolelle, 'Oikee!' -käsky taas ajaa ne ihan oikeaan tien reunaan.

Eilen joku pappa jäi tollottamaan meitä fiffensä kanssa keskelle tietä, niin oli "hieman" mahtava fiilis kävellä siitä kaks suht isoa koiraa liimautuneena jalkaan, eikä kumpikaan edes vilkassut vierasta koiraa.

juulia kirjoitti:

Mä en tiedä, että onko joku laki mikä sanoo, että koirien täytyy kulkea tien laitaa pitkin? Vai onko tämä joku kirjoittamaton sääntö, mitä täysin noudattamatta tekee musta onnettoman ja ajattelemattoman koiranomistajan.

Ei kai siitä mitään lakia ole, mutta onhan se ihan fiksua pitää koirat jommalla kummalla puolella tietä. Mä itse kokisin lenkin erittäin hermostuttavana, jos nää kaks seikkailis miten sattuu (hihnat koko ajan solmussa, saa varoa tuleeko takaa joku..). Jotenkin tuntuu tässä nykyajan koiravastaisessa elinympäristössä, että tahtoo koirineen aiheuttaa mahdollisimman vähän huomiota - ainakaan negatiivista sellaista - joten kakat tulee kerättyä ja lenkillä mentyä niin, ettei ihmisten tarvi miettiä mistä pääsee ohi.

Kaikista inhottavinta muuten on, jos itse pyöräilee, ja yhtäkkiä näkee edessä sellasen ohuen narun. Ehtii vaan tajuta 'Ää fleksi, missä koira?!' ennen ku kaatuu..

Ot:nä, mutta kommentoin silti, että mä otan koiran sivulle kävelemään lyhyelle, jos on muita tiellä liikkujia näkyvissä, mutta jos ketään ei näy missään, annan haahuilla. Flexit on tosiaan paholaisesta, jos näkee esim. kaukaa, että tossa on koira omistajansa vieressä, ja siten yhtäkkiä se koira onkin 10 metrin pässä omistajastaan tulossa meidän luokse :x Kerran sanoin aika napakastikin tällaisen koiran omistajalle, että kannattaisi vähän katsoa, mihin sen oman koiransa päästää, kun oli tulossa mun koiran luokse ja tää aloitti rähinän.

Mutta sitten asiaan. Lenkillä koira "kyttää" outoja asioita. Ihmiset, pyöräilijät, lastenvaunut yms. saa mennä menojaan, eikä niihin kiinnitetä huomiota, mutta auta armias, jos tulee traktori tai rekka tai postikärry tai muu ei-arkipäiväinen juttu, niin koira tuijottaa ja pyrkii sen kohteen luokse. Itse yleensä vaan kävelen eteenpäin ja sanon "mennään", joka meillä tarkoitta, että nyt liikutan eteenpäin, mutta koira vaan jää remmin päähän roikkumaan ja tuijottaa tätä kohdetta + pyrkii valumaan sen luokse. Se ei nosta mitään meteliä, ei ole pelokas tai mitään, tuijottaa vaan. Tää tapa on mun mielestä rasittava, ja lisäksi mun mielestä koiran ei tarvitse tuijotella asioita, kun ollaan lenkillä. Mä en tiedä, onko se ihan luontaista uteliaisuutta, vai kuvitteleeko koira, että sen tarvii pitää huolta ympäristöstä mun puolesta. Miten siis saisin tämän loppumaan, johtui mistä tahansa, se on rasitavaa.

^ Mä liputan tossakin (vaihteeks) vastaehdollistamisen puolesta eli traktori tms. = minun ruoka. Vähitellen kontaktista riittää palkkioksi pienempi kiitospala ja sitten epäsäännöllisesti käytettynä pelkkä kehu. Lopulta ne traktorit ei enää olekaan niin kummallisia.

Toisaalta tuo voi olla jotain, mikä menee yksinkertaisesti iän mukana ohitse.

kinoko: onko lähellä esim. sellaista autotietä, jossa menisi enemmän esim. rekkoja? Sinne vaan turruttamaan niihin.
Tai sitten kokeile nyt kun on lämmintä, että ruiskauta hiukan vettä niskaan, jotta koira ns. havahtuisi siitä mielentilasta ja taas toimisi.

^ Tuo veden ruikkiminen ei sitten poista syytä ongelman takana. Pahimmassa tapauksessa koira yhdistää traktorit vesisuihkuun -> alkaa uusi kierre, tällä kertaa pelon vuoksi.

Rez // Mut mitä jos se koira ei huoli sitä ruokaa just sillon kun siinä on se traktori? Ei siksi, että sitä jännittäisi/pelottaisi, vaan koska sitä ei vaan kiinnosta se ruoka? Koiria ohittaessa mulla on superherkkua käytössä, mut enhän mä voi syöttää sille pelkästään jotain herkkua? Entäs sitten, jos ollaan maalla, ja ohitetaan peltoa, jossa on se traktori, ja se pellon ohitus kestää vaikka 5 minuuttia, pitääkö mun silloin söyttää koiraa koko sen ajan kun traktori on näköpiirissä? Sitten, jos joku kerta tuleekin traktori vastaan ja just silloin mulla ei ole herkkua mukana, vesittääkö se koko touhun? :O

Tähän mennessä koira on syönyt ruokansa kiposta, ja se on hiukan nirso tapaus. Olen ajatellut siirtää sen syömään kaiken ruokansa ulkona koulutuksen yhteydessä, mutta epäilyttää juurikin tuon nirsoilun vuoksi. Jos koiralla ei ole nälkä, ei se syö. Mitään.

Toimiiko sama homma lelujen kanssa? Voiko leluilla ylipäätänsä vastaehdollistaa?

^Mä luulen et Tomo on vaan niin utelias et kaikki pitää kyylätä puhki. Nimerkillä: Oma on samanlainen. Meillä tuo kyyläily on vähentyny aika paljon ku oon vaan komentanut sen liikkeelle ja kun se edes sadasosa sekunniksi kattoo mua niin kehun sitä. Ite oon kyllä ruoalla palkannu, mut jos se ei teille mastu niin kyllä mun nähdäkseni myös lelulla voi palkata. Meillä tuo leikkiminen on vieny aika tehokkaasti ajatukset muualle niistä kyylättävistä asioista.

muoks. Piti mun tulla vähä kehumaanki: Me ohitettii eilen kolme kertaa onnistuneesti takaa tuleva pyöräilijä! Muut ohitukset meniki sit ihan keturalleen, mut ei puhuta siitä

^^ Niin, toi on vähän hankala homma jos koira ei ole tottunut syömään ulkona saati häiriön alaisena.. Jos ruokaan on mahdollisuus vain koulutuksen yhteydessä ja sekin mahdollisuus katoaa jos koira ei toimi toivotulla tavalla, ihmettelen jos joku eläin siinä alkais nirsoilla.

Mutta jos ei ole tullut selväksi, tämä on raskas tie pennunkin kanssa, saati sitten jo väärät mallit omaksuneen aikuisen koiran kanssa..

^ Siis kyllä toi ulkona syö, ja palkkaan sitä jonkun verran nameillakin, mutta sitten jos siirtäisin sen kokonaan ulkoruokintaan, niin pitäisi niiden omien nappuloidenkin kelvata palkkana, koska eihän se voi syödä vaan jotain herkkua (olen käyttänyt mm. koiransuklaata, kuivalihaa, ruisleipää...) Toisinaan nappulat kelpaavatkin, eivät aina. Kuten ei välttämättä mikään muukaan kelpaa, jos ei vaan ole tarpeeksi nälkä. Ja sitten, jos se yksi ohitus meneekin pieleen, ja koira valitsee mielummin rähinän/kuikuilun kuin ne herkut, niin onhan sillä kuitenkin mahdollisuus saada ruokaa taas seuraavalla kerralla... Ja mun mielestä sillä koiralla on edelleen valinnan mahdollisuus silloin - syödäkö sillä kertaa vai ei. Jos ei satu olemaan ihan kauhea nälkä sillä hetkellä, niin se vastaantulija (oli se koira, tai traktori, tai mikä vain) onkin ehkä mielenkiintoisempi, ja ruoka jääkin kakkoseksi.

Lisäksi mietin edelleen tota, jos joku kohde on näkyvissä vaikka 5-10 min, pitääkö koiraa syöttää/palkata silloin koko se aika, kun kohde on näkyvissä? Mites sitten, jos on jossain, missä ihan vilisee toisia koiria tai ihmisiä? Ja entä, jos ruoka loppuukin kesken, ja tulee koira vastaan, mitä silloin voi tehdä? Koska enhän mä voi lenkille lähtiessä tietää, kuinka monta kohdetta tulee vastaan?

muoks. Ja ymmärrän toki, että helppoa se ei ole, enkä mä olekaan varma, aionko lähteä koko touhuun (ainakaan tämän koiran kanssa), siksi kyselen.

^ Niin no, eiköhän Rez tässä juurikin hae sitä, että sillä koiralla on nälkä ja motivaatio sitä ruokaa kohtaan, kun se saa ruokansa vain siellä ulkona. Jos koiralle ainoa mahdollisuus ansaita ruokansa on ulkona lenkillä kun vastaan tulee toinen koira, niin kyllä se ruoka sitä kiinnostaa. Jos se on saanut samana päivänä jo sisällä kupistaan ruokaa, niin miksi ne nappulat sitä enää ulkona kiinnostaisivat? Ota koiralta ruuat vaikka puoleksitoista päiväksi pois ja kokeile sitten lenkillä kelpaako naput.

^ Niin, siis mä tarkoitin sitä, että jos koira on jo saanut päivän aikana useista onnistuneista ohituksista ruokaa, ei se ruoka ehkä kiinnosta koko päivää.

Kinoko kirjoitti:

^ Siis kyllä toi ulkona syö, ja palkkaan sitä jonkun verran nameillakin, mutta sitten jos siirtäisin sen kokonaan ulkoruokintaan, niin pitäisi niiden omien nappuloidenkin kelvata palkkana, koska eihän se voi syödä vaan jotain herkkua (olen käyttänyt mm. koiransuklaata, kuivalihaa, ruisleipää...)

Niinhän niiden pitäisi. Se on koko tän homman idea, että koira tekee töitä oman ruokansa eteen, ei vaan jonkun pippurireunusteisen savukinkun. Ja koiraa ei totisesti saada sitä ruokaa haluamaan, jos sitä koitetaan palkata kun sillä on vatsa täynnä tai se saa ruokaa muuten ku työtä tekemällä.

Kinoko kirjoitti:

Ja mun mielestä sillä koiralla on edelleen valinnan mahdollisuus silloin - syödäkö sillä kertaa vai ei. Jos ei satu olemaan ihan kauhea nälkä sillä hetkellä, niin se vastaantulija (oli se koira, tai traktori, tai mikä vain) onkin ehkä mielenkiintoisempi, ja ruoka jääkin kakkoseksi.

Jos mun koira valitsee häiriön ruuan sijaan, sillä on seuraavan kerran mahdollisuus syödä noin 7-9 tunnin kuluttua (ja sitä ennen ollut mahdollisesti jo yö välissä). Ainoa asia mikä kusee tällä hetkellä on riista (sekin mun omaa mokaa), mutta muuten se valitsee AINA ruokansa. Riistankin suhteen on tapahtunut jo pientä edistystä, kun koira on ollut liinassa. Ruualla leikin usein myös ns. saalistusta eli kuppi liikkuu kuten saalis ja koira hyökkii kipon perässä ahmien samalla.

Mitenkähän tämän nyt selittäis jotenki järkevästi.. Eli jos koira saadaan oikein orientoitumaan ruokaansa, se ei ikinä jätä syömättä, koska se ei tiedä millon seuraavaksi on mahdollisuus saada ruokaa. Se myös tietää työllä ansaitsevansa ruokansa, ei siis mitään ekstranamipaloja, vaan ruokansa -> ei vaihtoehtoa olla syömättä. Esimerkkejä missä mun näkökulmasta ei oo järjen hiventä: mennään treenaamaan, minkä jälkeen koira saa ruokansa kotona tai lenkillä tulee vastaan koira -> namitetaan -> koira syö kotona. Eihän se tietenkään tahdo aina syödä, jos kotona on seisova pöytä riippumatta siitä mitä se tekee.

Taitaapi mennä taas OT, tämä vaan sattuu olemaan miun lemppariaihe..

muoks// Tulipa tosta koulutushommasta vielä mieleen, ku viime viikolla joku meinas pudottaa silmät päästään ku näki mitä 'nameja' tuo otus syö treeneissä.. Turvotettuja nappuloita. Luulin jo että se on saanut mielenhäiriön ku siipipaloilla näytti kerran vähän täpäkämmältä, mutta taisi olla sattumaa. Nappuloilla toimii taas ihan samalla tavalla. Joskus neuroottisena tulee kyylättyä vähän liikaa miten tuo syö.

Sen verran kyllä lisäisin, että ei koiralla ole mitään sisäänrakennettua tietoa siitä, MIKÄ on sen "oikeeta ruokaa". Pääasia on, että se ruoka, jonka eteen se tekee töitä, on sen _ainoa_ ruoka. Oli se sitten omaa nappulaa tai grillattua kanaa.