Koirat.com

^ Kyllä, tottakai! En siis tarkoittanut, että koira itse ajattelisi jonkin tietyn ruuan olevan sen "omaa". Vaan että se tiedostaisi, että lenkillä syötävä eines on sen ainoa RUOKA, joka ansaitaan toimimalla oikealla tavalla.. Ja joka menetetään toimimalla väärin. Siinä ei paljon auta nokan nyrpistely, oli tarjolla sitten mitä hyvänsä.

Blääh, ei ulosanti oikein pelaa.

Ymmärsin kyllä pontin nyt. Voisin toki vielä silti jatkaa vääntöä, mutta taitaisi mennä liikaa ot:n puolelle Tai no ehkä mä ihan vähän vaan. Eli tarkoitin siis sitä, että jos on ollut päivä, jolloin on tullut vastaan tosi paljon kaikenlaisia ärsykkeitä tai on treenattu paljon, koiran nälkä tulee ehkä tyydytettyä jo ennen kuin "päivä on pulkassa", jolloin sitä ei välttämättä kiinnosta ruoka enää, kun nälkä on tyydytetty ja olisi se mielenkiintoinen kohdekin edessäpäin. Vai tarkoitiko Rez sitä, että koira syö, vaikkei nälkä olisikaan, koska se ei voi tietää, milloin tulee seuraava mahdollisuus saada ruokaa?

Mua edelleen askarruttaa nämä asiat:

Kinoko kirjoitti:

Lisäksi mietin edelleen tota, jos joku kohde on näkyvissä vaikka 5-10 min, pitääkö koiraa syöttää/palkata silloin koko se aika, kun kohde on näkyvissä? Mites sitten, jos on jossain, missä ihan vilisee toisia koiria tai ihmisiä tms., vaikka jollain kurssilla tai leirillä? Ja entä, jos ruoka loppuukin kesken, ja tulee koira vastaan, mitä silloin voi tehdä? Koska enhän mä voi lenkille lähtiessä tietää, kuinka monta kohdetta tulee vastaan?

^Mä voisin yrittää vastata noihin sua askarruttaviin kysymyksiin.
Jos toinen koira tulee pitkällä suoralla vastaan niin, että se on huomattu jo kaukaa niin tekisin vain sellaisia pistoja aina välillä, että yrittäisin saada koirani huomion itseeni ennen kuin se kiihtyisi enempää ja palkkaisin aina kun se katsoo minuun. Tihentäisin palkkausta sitä mukaa, kun toinen koira tulisi lähemmä, mutta siinä pitää varoa 'yliampumista'. Koira huomaa, jos kiihdyt sitä mukaa mitä lähemmäs toinen koira tulee...

Paikassa (esim. koulutuskenttä), jossa on paljon muita koiria palkkaisin vain rauhoittumisesta ja tietysti tottelemisesta. Aloittaisin etäisyydestä, jossa koira on vielä suht rauhallinen ja palkkaisin aina kun se on hiljaa, istuu tai menee maahan (iso palkkaus ja kehut silloin, kun se tekee ne oma-aloitteisesti!). Jatkuva tekeminen on myös apuna, koska koiralla on silloin muutakin ajateltavaa kuin ne muut koirat. Hyvä sekoitus rauhoittumista ja tekemistä...
Jos joudutte paikkaan, jossa onkin ahtaampaa tai muuten haastavammat olosuhteet niin siellä palkataan tiuhemmin ja vaaditaan enemmän koiralta katsekontaktia. Tuijotus tulisi estää ja jollei käskyt ja makupalat enää tehoa niin menemällä vaikka itse eteen näköesteeksi.

Ja mikäs se viimeinen oli...
Niin joo! Jos makupalat loppuvat kesken on parempi vältellä toisia koiria kierrellen kauempaa. Yllättävässä tilanteessa voit hämätä koiraa osoittamalla yhtäkkiä maata sen nenän edessä niin kuin siellä olisi makupala piilossa. Kätesi varmaan tuoksuvat vielä makupaloilta, joten se voi hyvinkin hämätä koiraa luulemaan, että maassa on piilotettuna hyvää. Toinen koira voi sillä aikaa mennä ohi huomaamatta. Tämä temppu ei vaan välttämättä toimi montaa kertaa...

Minäpäs vastaan nyt hieman Rezin puolesta, koska hyvin samanlaiselta kuulostaa hänen toimintatapansa.
Eli: koiralle luodaan (jo pentuna) ajatus että jos et syö ruokaasi, saatat kuolla nälkään. Villieläimillähän näin on luonnostaan, eivätkä ne totisesti nirsoile. Nirsoilu on ihmisen opettamaa ja siinä voi mennä kyllä hyvinkin pitkälle (nimim. mummolan kissat joille ei kelpaa edes kerma enää, eivät jaksa saalistaa eivät mitään, lyllertävät vain ruokakupilta napsimaan ja taas nukkumaan. Niillä ei ole motivaatiota enää oikein mihinkään..eivät näytä onnellisilta minun silmääni. Koska liikakin voi olla pahasta, aivan kuten ihmisilläkin).
Sysikin oli jo hieman opetettu nirsoksi ensimmäisessä kodissaan. Ruokaa oli koko ajan tarjolla, ja jos ei syönyt, tarjottiin parempaa. Niinpä pentun tullessaan sille ei maistunut minun tavan nappulat ja puuro, vaan jätti syömättä. Seuraavana päivänä tarjosin uudestaan, ei vieläkään kelvannut. Vasta kahden päivän paaston jälkeen pentu hotki ruokansa sillä asenteella, että "RUOKAA!! Nyt syön äkkiä etten kuole nälkään". Sitä asennetta kaipasinkin, sillä sen jälkeen oli helppoa aloittaa koulutus kun oli jokin millä vahvistaa. Sen jälkeen opetin tekemään lisäksi töitä ruokansa eteen; aluksi "saalistamaan" ja oppimaan ruokinnan yhteydessä. Tyydytys oli koiralle sitä suurempi, mitä enemmän se joutui tekemään sapuskan eteen, ja kasvatin työmäärää pikkuhiljaa, niin että koira ei menettänyt "toivoaan" saada ruoka, mutta jaksoi aina vain yrittää enemmän.
Siitä lähtien Sysi on hotkaissut joka ikisen makupalan tai tarjoamani ruoan. Se todellakin luulee, että jos ei nyt syö, ei saa ruokaa myöhemminkään. Niinpä se syö aina tyhjäksi. Minun pitää pitää huoli, etten ruoki liikaa. Pari kertaa kun on päässyt ruokakaapille poissaollessani, on vetänyt vatsaansa kaksi 800 g koiranmakkaraa -ja koiralla elopainoa 12 kg.. Lisäksi piilottanut komeroon yhden, ja käveli aikamoisena pallona vastaan :O Pelkäsin jo, että koira kuolee ähkyyn, onneksi ei.
Toki tästäkin koirasta vieläkin nirson saa. Hoito-ajaksi ostan huonoimman makuista ruokaa ja jätän sitä niin paljon että koira saa syödä oman maun mukaan. Kun saa itse säädellä syömistään, ei ruoka maistu palkkana. Ja jos perusruoka on herkullista, esim. käytän paljon palkkana koiranmakkaraa, ei syö enää niin innolla tavan nappulaa. Tai jos on jo kylläinen, ei maistu kuin superherkku. Mutta jos on vähänkin nälkä, se kyllä syö ruoat banaaninpalasta leipään.
Koska motivaatio ruokaan on suuri, yksikin nami riittää usein palkaksi. Esim. ohituksissa palkkaan nykyään enää satunnaisesti yhdellä namilla. Ja alan jo vaatia enemmän; välillä käsken ohituksessakin säntilliseen seuraamiseen ja siitä palkka.
Eli kyllä koiralla voi mennä se pari-kolmekin päivää, että todellinen motivaatio ruokaan löytyy. Mutta sillä saa myös koiran palvonnan; omistaja on kuin emo, ruoanlähde. Ihana, elinehto.

Sysikoira kirjoitti:

Eli kyllä koiralla voi mennä se pari-kolmekin päivää, että todellinen motivaatio ruokaan löytyy. Mutta sillä saa myös koiran palvonnan; omistaja on kuin emo, ruoanlähde. Ihana, elinehto.

JES, tätä mä koitin saada näppikseltä ulos. 'Nirsoilu' kertoo, että koira saa liikaa ruokaa ja/tai se pitää ruokaa itsestäänselvyytenä, asiana mitä tippuu säännöllisesti kuppiin ilman mitään ponnisteluja.

Kinoko kirjoitti:

Lisäksi mietin edelleen tota, jos joku kohde on näkyvissä vaikka 5-10 min, pitääkö koiraa syöttää/palkata silloin koko se aika, kun kohde on näkyvissä? Mites sitten, jos on jossain, missä ihan vilisee toisia koiria tai ihmisiä tms., vaikka jollain kurssilla tai leirillä? Ja entä, jos ruoka loppuukin kesken, ja tulee koira vastaan, mitä silloin voi tehdä? Koska enhän mä voi lenkille lähtiessä tietää, kuinka monta kohdetta tulee vastaan?

Mä en koskaan jää toljottamaan kohdetta, vaan harjoitus etenee näin: koira näkee häiriön -> ottaa katsekontaktin -> palkka -> pois tilanteesta. Välillä saatan ottaa siltä kupin pois, minkä jälkeen koira katsoo kohdetta -> antaa taas katsekontaktin -> palkka.. Jne. Palkka tosin saattaa olla myös kohteen luo pääseminen, mutta vain ja ainoastaan mun luvalla. Pikkuhiljaa koira kestää useampia toistoja ja katsekontaktin kestoakin voi halutessaan pidentää. Kun ruoka loppuu, loppuu meillä myös lenkki, eli en jatka matkaa luottaen tuuriin (ei siellä eilenkään ollut pupuja..). Joskus tosin palkkana saattaa olla lelu, mutten täydellä mahalla viitsi koiraa kauheesti riehuttaa.

Jos jossain vilisee ihmisiä ja koiria, ei pelkkä ruokaan orientoituminen mun mielestä riitä, vaan koirakon suhteen pitää oikeesti olla hyvällä mallilla ettei kumpikaan saa harmaita hiuksia. Jos siis tarkoitus olis vaikka treenata tottista tms. Hyvän suhteen rakentaminen meneekin sitten jo täysin OT, eikä sitä oikein pysty mitenkään kattavasti selittämään..

Ei tietenkään tarkoituksella jäädä tuijottamaan paikalleen ja pitkittämään ohitusta, mutta yhtenä päivänä maalla ohitettiin pelto (ehklä n. 500 m matka tietä pitkin, jonka vieressä pelto) ja pellolla joku maajussi ajeli traktorilla. Ei siis ollut mahdollista poistua tilanteesta, ja koko tuon 500 metriä koira toljotti ja veti sen traktorin suuntaan. Samoin on käynyt pari kertaa, että on pitkä suora, ei mahdollisuuta mennä tien sivuun, ja näkee jo kaaaukaa, että tulee koira vastaan. Tällaisia tilanteita lähinnä tarkoitin.

^ Tämä nyt tuskin hirveesti auttaa, mutta mä en koskaan mene tilanteeseen mikä tuntuu itselle tai koiralle liian vaikealta. Käännyn siis ympäri, vaihdan suuntaa, kävelen keskellä autotietä, menen vaikka pöpelikköön istumaan, mutta koskaan en mene tilanteeseen mikä melko varmasti pissii.

Ennen ku koira tajuaa, että sitä ruokaa ei tulekaan ihan simsalabim tuosta vaan ilmaiseksi, et voi vaatia siltä kiinnostusta ruokaa kohtaan äärimmäisessä häiriössä (sinun koiralle se traktori). Valitettavasti se nyt vaan on niin. Koira ei kuole nälkään, voit ihan huoletta paastottaa päivän ja palkata seuraavana päivänä kun koira näkee vaikkapa toisen koiran ja kääntyy katsomaan sinua. Jos ei käänny, pelkästä toisen koiran näkemisestä sitten.

Jos et jostain syystä tahdo ruokaa kiristellä tai alkaa lenkillä pupeltamaan, et voi vaatia koiralta kovin suurta kiinnostusta namejasi kohtaan. Tällöin täytyy alkaa miettiä sitä veden ruikkimista tms. pakotetta. Toisaalta pakotteenkin jälkeen koiran tulisi aina saada palkka, mutta jos sitä ei ruoka kiinnosta, niin....?

^ Kiitokset kun jaksat vääntää rautalangasta tällaselle tollolle Olen nyt muutamana päivänä antanut koiralle ruoan vaan ulkona, ja se kyllä toimii! Motivaatio on kasvanut, jonkun verran ainakin, ja ohitukset sujuu hyvin (paitsi tänään tuli vastaan pyörätuolilla liikkuva ihminen, ja se oli Tomon mielestä tooosi outo, ja mulla oli tietysti kädet täynnä tavaraa enkä voinut tehdä muuta kuin kieltää haukkumasta ja poistua mahdollisimman nopeasti tilanteesta...). Musta alkaa kuitenkin tuntua tän keskustelun edetessä, että meillä on ihan erilaiset lähtökohdat koiran kouluttamiseen ja sen kanssa elämiseen. Silti on pakko vielä jatkaa

Rez kirjoitti:

Kun ruoka loppuu, loppuu meillä myös lenkki, eli en jatka matkaa luottaen tuuriin (ei siellä eilenkään ollut pupuja..).

Miten ihmeessä tämä toimii käytännössä? Täytyyhän sun palata koirinesi takaisin lähtöpisteeseen? Vai ymmärsinkö mä nyt (taas) jotenkin väärin?

^ Mä "mittaan" lenkin sen pituiseksi, että ruoka loppuu balttiarallaa kotiovella. Joskus mukana on semmosta mössöä (esim. ALT), ettei voi antaa palasina, joten sitten etsitään vaan yksi häiriö, syödään ja mennään kotio. Aika harvoin näin on, mutta esim. kaatosateella ihan kätevää jos pitää tehdä lyhyempi lenkki. Mössöäkin tosin voi hiukan annostella vaikka kaivamalla sitä purkin kannella koiralle tai ihan ronskisti vaan ottamalla käteen.. Jep ja porukka ihmettelee miks mun vaatteet on aina lenkin jäkeen ihan kurassa.

Kinoko kirjoitti:

paitsi tänään tuli vastaan pyörätuolilla liikkuva ihminen, ja se oli Tomon mielestä tooosi outo, ja mulla oli tietysti kädet täynnä tavaraa enkä voinut tehdä muuta kuin kieltää haukkumasta ja poistua mahdollisimman nopeasti tilanteesta...

Just näitä tulis välttää. Koira ei selkeestikään kestä vielä noin lähellä sen mielestä omituista/uhkaavaa asiaa, joten sitä pitäis alkuun tsiigailla vähän kauempaa. Hienoa kuitenkin, että koiran motivaatio ruokaa kohtaan on hiukan kasvanut! Pelkkä lenkillä ruuan syöttäminen ei kuitenkaan riitä jos pyritään kunnolliseen hallintaan, vaan sitä sapuskaa pitää oikeesti vähän kiristää.

Tuossa aamulenkillä minulle tosiaankin selvisi oman käytöksen vaikutus ohitustilanteissa! Dina on nyt 3kk pentu, joka on valtavan sosiaalinen, ja moikkaamaan pitäisi päästä jokaista ihmistä (koirista ei kumma kyllä yhtä paljon välitä). Olen aiemmin ohitustilanteissa, osaksi huomaamattani, kerinyt remmiä lyhyemmäksi ja ohjannut koiraa tien sivuun. Tänään kun leveällä kävelytiellä vastaan tuli sauvakävelijämummo, teinkin ihan päinvastoin, kävelin normaalisti eteenpäin ja päästin remmin ihan löysälle (koira ei olisi kuitenkaan mummoon ylettynyt), ja tokaisin koiralle leppoisasti "mennään" tms. KIINNOSTUS OHIKULKIJAAN LOPAHTI SAMANTIEN!! Sama toistui seuraavan ulkoilijapapparaisen kohdalla. Omaan käytökseeni aion nyt jatkossakin kiinnittää huomiota, hyvä että hoksasin asian tässä vaiheessa

^Serkkunikin yllättyi kun aiemmin ihmisystävällinen bokseri alkoi rähisemän kaikille vastaantulijoille, kun he muuttivat uudellealueelle. Sitten hän älysi, että rupesi aina puristamaan hihnaa jonkun lähestyessä. Koira tunsi serkkuni jännittyneisyyden ja totesi, että kun kerran omistaja pelkää, on koiran homma pitää lähestyjä loitolla.

Itsekin koitan tähän kiinnittää huomiota. Yritän olla lyhentämättä hihnaa, mutta kun vastaan tulee joku pyörällä otan koiran lyhyemmälle hihnalle, ihan polkijan mielenrauhan takaamiseksi. Itseäkin jännittää, jos pitää ohittaa pyörän kanssa koira, joka on kolmen metrin hihnassa. Vaikkei loikkaisikaan pyörän kimppuun, niin juuri ratkaisevalla hetkellä koira saattaa kiinnostua jostain tuoksusta joka on polkijan puolella tietä.

Uskaltaakohan tänne tulla hehkuttamaan, ettei vaan kohta ala taas menemään ohitukset huonommin?

Meillä on siis ollut aivan hiiiiiirveän suuri työ tuon remmirähjäyksen kanssa. Ihmiset, metelöiviä ja riehuvia lapsia lukuunottamatta, on aina ohitettu ilman minkäänlaista ongelmaa, mutta koirat onkin ollut ihan eri juttu. Mauri täyttää heinäkuussa 2 vuotta ja tää ongelma on seurannut meitä viimeiset 1,5 vuotta. Nyt ollaan taas päästy eteenpäin tämän ongelman selättämisessä ja Mauri pystyy tekemään suurimman osan ohituksista katsekontaktissa, jonka jälkeen saa palkaksi namia.

Eilen lenkillä oli pari sellaista tilannetta, kun Mauri selkeästi meinasi lähteä hyökkimään vastaantulevaa koiraa päin, mutta palautui takaisin rinnalle, kun sanoin päättäväisesti "ei" ja annoin kontaktikäskyn. Ihan mahtava edistysaskel, josta olen äärimmäisen tyytyväinen. Tänään oltiin aamulenkillä ilman nameja ja tehtiin pari ohitusta ihan vaan niin, että Mauri oli lyhyessä hihnassa vierellä ja kävelin vain muina naisina eteenpäin. Vähän se meinasi mun selän takaa lähteä toista koiraa moikkaamaan, mutta jatkoin vaan matkaani enkä edes sanonut tai tehnyt mitään. Ennen se olisi koukannut mun edestä ja aloittanut hirveän möymöywäywäyörrörörörr-konsertin, mutta nyt se palautui nopeasti takaisin rinnalle ja jatkoi rauhallisena matkaa.

Epävarmuuttaanhan se rähjää, joten olenkin päässyt harjoittelemaan käyttäytymään itse rauhallisesti ja määrätietoisesti ohitustilanteissa, jolloin käytös toivottavasti heijastuisi myös koiraan. Aikaisemmin ohitukset on saattaneet mennä niinkin, että olen innostanut ja kiihdyttänyt koiraa hihkumalla sille kehuja ja sitten, kun se toinen koira on kohdalla, niin katsekontakti herpaantuu ja kierrokset "purkautuu" siihen ohitettavaan koiraan.

Tuun sitten varmaan ensi viikolla kertomaan, kuinka tuo ei opi ikinä mitään ja rupeen lenkittämään sitä tästä lähtien säkki päässä.

pate kirjoitti:

MITÄ TEEN KUN KOIRANI HAUKKUU JA MURISEE TOISILLE KOIRILLE JA VIERAILLE IHMISILLE KOIRANI ON CHIHU 7KK VANHA. NEUVVOJA OTETAAN VASTAAN VAIKKA S-POSTIINI paulilindeman83@hotmail.com

itse en ole opettanut Väinöä (mummuni koira jota opetan/koulutan) mitenkään erityisesti ohitukseen. Lenkeillä ei oikein herkut maistu ellei ole kanasipsejä, mutta ei niitäkään aina voi anta.. ;)

Joskus Väinö vetää toisen koiran luo, silloin pysähdytään tai PIENI nykäisy hihnasta. Monesti se riittää. Ennen jäi paikalleen makoileen ja odotti aina että koira tuli lähelle ja sitten syöksy juoksu haistelemaan. Sen on jo jättänyt pois. Joskus ei edes vilkaise toista koiraa.. Nykyään kun käyn Väinön kanssa tokokurssilla niin on tottunut olemaan muiden koirien seurassa aina niitä haistelematta.. :)

maddy kirjoitti:

[quote=pate]MITÄ TEEN KUN KOIRANI HAUKKUU JA MURISEE TOISILLE KOIRILLE JA VIERAILLE IHMISILLE KOIRANI ON CHIHU 7KK VANHA. NEUVVOJA OTETAAN VASTAAN VAIKKA S-POSTIINI paulilindeman83@hotmail.com

[/quote]

Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta ota esim. raksuja mukaan lenkille, ja kun tulee koira vastaan, näytät niitä koirallesi. Kun se kävelee nätisti ohi ja vain tuijottaa namia, annat sen sille. Näin se oppii, että kun se ei hauku, se saa palkkion. Myöhemmin herkun voi jättää pois, ja voit laittaa kehut tilalle. Koiria ei kannata sen takia karttaa lenkillä, että koirasi haukkuu niille. Muuten se ei ikinä totu muihin koiriin!

Hei, neuvoa kaipaisin!

Tänään tavallisella hihnakävelyllä ilmeni tästä bichonistani uusi puoli, joskaan ei millään tapaa kovinkaan huono mutta jokatapauksessa. Aina ennen on tällaiset "ohitukset" sujunut hienosti mutta nyt ei kyllä millään. Eli kun tuli takaa koira n. 20 metrin päästä, tuo alkaa kääntymään taakse eikä suostu liikkumaan mihinkään suuntaan. Eli vaan tuijottaa sitä toista koiraa eikä liiku. Aina ennen tullut eteenpäin hyvin. Yritin namilla&lelulla houkutella eteenpäin mutta ei tullut. Eli onko mitään keinoa millä saada tuo liikkumaan?

Kiitos vastauksista!

^ Jos mun koirani tekisi noin, mä ottaisin vaan ryhdikkään asennon ja kävelisin päättäväisesti ja reippaasti eteenpäin koirasta piittaamatta.

^^ Jos ensin kokeilet pyytämällä ja vielä namilla houkuttelemalla ja koira silti juputtaa vastaan, niin bichon on sen verran pieni koira, ettei sinulla pitäisi olla mitään ongelmia saada sitä liikkeelle määrätietoisesti vetämällä se liikkeellle ja sanomalla sille vaikka reippaalla äänellä, että nyt mennään.

^^^ Miks sitä koiraa täytyy houkutella namilla tai ylipäänsä houkutella? Jos sä tahdot kävellä lenkillä eteenpäin ni sähän kävelet, ei sitä koiralta kysellä sopisko sille nyt kenties liikkua. Napakka käsky esim. 'mennään!' ja eteenpäin mars. Kyllä bichonin kokonen koira varmasti tulee mukana.

Tossa houkuttelussa koira saa TAAS valinnan vapauden eli suurinpiirtein näyttää keskaria "Ei mua kuule nyt kiinnosta syödä, syö ite". Ja mitä tapahtuu kotona -> koira saa ruokaa.. Eli mä kehottaisin vaan kävelemään reippaasti etiäppäin ilman nameja.

Huomaa kyllä taas, että ei koiralta huonot kokemukset hevillä unohdu.. Ainakaan mun pehmolta. Eilenkin lenkillä otti tosi upeasti kontaktia ja katsekontakti ei herpaantunut käskyn alla ohituksissa vaan teki kaikki käskyt upeasti. Ei edes häiriintynyt vaikka koiransa kanssa läheltä ohittava mies pysähtyi ja kyseli jotain koirastani ja kehui sitä. Ihmisistä ei välitä, sen puoleen ei yllätys mutta hienoa että nykyään kestää hyvin lähellä olevankin vieraan, pienen koiran. Joskus kun pahimpien traumojen jälkeen meni ihan lukkoon mistä tahansa lähellä olevasta koirasta.
Hienosti otti myös kontaktin kun kaksi isoa koiraa tuli vastaan. Mutta pitikin niiden juuri kohdalla nykäistä meitä kohti, eikä omistaja pitänyt tarpeeksi tiukalla, koirat nykäisi kohti ja murahtivat samalla. Tähän asti Sysi piti hienoa kontaktia, mutta tuosta muistot aktivoitui ja koki koirat uhaksi. Ei käynyt ekalla istumaan vaan meni hetkeksi lukkoon, kunnes olivat menneet ohi ja vasta sitten kykeni taas keskittymään. Helkutisti on töitä tehty ja olen yrittänyt saada koiran unohtamaan täysin traumansa, mutta silti se reagoi vieläkin isoihin, uhkaavasti käyttäytyviin lähellä oleviin koiriin. Tuossa tein virheen kun testasin käykö heti istumaan, olisi pitänyt vain rauhoitella ja palkata katsekontaktista tai syöttää namia (=antaa palkka aiemmasta tehtävästä) juuri ohituksen aikana. Se on vain kurja, kun ei tuo tunnu unohtavan muistoja. Aina kun todellinen tai uhkaavalta vaikuttava tilanne tulee, se menee lukkoon. onneksi nykyään sentään palautuu nopeammin, ja toimintakyky riittää pidemmälle (=paineistuu vasta, kun pelottava koira on ihan kohdalla, siihen asti kykenee työskentelemään)