Koirat.com

En löytänyt keskustelua, ainakaan kovin tuoretta aiheesta, joka minulle tällä hetkellä kovinkin ajankohtainen, nimittäin ihmispennun saapuminen eläinperheeseen. Meillä laskettu aika vajaan parin viikon kuluttua ja olisi mukava lueskella vielä muiden kokemuksia.
Itse olen kyllä työstänyt tulevaan koiriani, jotka eivät ole tottuneet lapsiin. Perustin aiheesta oman bloginkin, jonne kirjoittelen vinkkejä, harjoituksia ja omia kokemuksia, sillä huomasin, että netin tarjonta aiheesta on kovin suppeaa.
Löytyykö täältä muita joille asia jo koettua tai sitten yhä edessä? Jakakaa toki kokemuksenne!
Tässä vielä blogini osoite mikäli kaipaat luettavaa aiheesta!
http://vauvajakoira.blogspot.com/

Meillä valmistautuminen vauvan tuloon alkoi siitä että jo raskausaikana koirat saivat tutustua vauvalle hankittuihin tavaroihin. Vaunut,turvakaukalo,sitteri yms.Makuuhuoneessa koiramme eivät ole meidän kanssa nukkuneet joten ne suhtautuivat jo kunnioituksella siihen kun vauvan sänky sinne ilmestyi.Kurkkivat ovelta ja pyydettäessä pääsivät käymään nuuskuttelemassa sängyn laitoja.
Kun sitten tulin vauvan kanssa sairaalasta kotiin oli vastassa hölmistyneitä silmäpareja mutta yllättävän rauhallisia.Tietenkin hännät liehui ja yrittivät urkkia mikä siellä kaukalossa tuhisee mutta minä kävelin makuuhuoneeseen mahdollisimman rennosti(vaikka olisin halunnut pussata koirien naamat justiin) niinkun mitään erikoista ei olisikaan ja otin vauvan sängyn päälle ja istuin viereen riisumaan toppahaalaria.Sitten annoin koirille luvan tulla huoneeseen ja katsoin kun ihmettä kun ne hiipi ihan varpaillaan eivätkä uskaltaneet tulla kovin lähelle.Pyysin sitten lähemmäksi ja sanoin että saa nuuhkia ja sitten ne vasta varovasti haistelivat lasta.Toinen koirista,sakumix,oli vähän innostuneempi mutta nostin vain sormen pystyyn niin ymmärsi että ei voi kovasti nenää litata vauvaa vasten.Tämän ensitutustumisen jälkeen kaikki sujui kuin unelma.Koirat kunnioitti vauvaa ja vaikka se olikin tosi kiinnostava niin eivät koskaan riehaantuneet lapsen lähellä.
En ollut näin hyvää käytöstä niiltä odottanut koska olivat melkoisia energiapakkauksia.Sakupojasta tuli lopulta lapsen suojelija esim kun vauva köllötteli lattialla kiersi koira itsensä kerälle sen ympärille.Tietty varovaisuus on valttia eikä koiraan voi 100% luottaa mutta tässä tapauksessa minä pystyin huokaisemaan helpotuksesta kun näin että vauvan asema tässä talossa ymmärrettiin melko pienillä huomautuksilla.

Meillä tuotiin myös ajoissa vauvan tarvikkeita esille ja annettiin koirien tutustua niihin. Vaunuja liikuteltiin sisätiloissa, että koirat tottuisivat niihin ym.
Meidän vauva syntyi vähän yllättäen etuajassa, mutta päätin osastolla, että menen kotiin vauvan kanssa kuin maailmanvaltiaana ja teen heti selväksi, että vauva on minun ja koirilla ei ole siihen asiaa ilman lupaani. Koirat olivat sitten uteliaita, mutta kävelin normaalisti niiden ohi vauva sylissä ja menin riisumaan vauvaa yläkertaan (koirilla ei ollut asiaa yläkertaan). Sitten tulin hetken päästä vauvan kanssa alakertaan ja annoin luvan kanssa koirien haistella vauvaa varovasti istuttuani sohvalle. Kyllä ne aika hyvin hoksasivat, että olin vauvan "emä" eikä niitä sitten kauheasti vauva enää kiinnostanutkaan. Vauvan itku saattoi nostaa päät välillä ylös ja sitten kipitettiin katsomaan, että mikä oli hätänä, mutta tein silloinkin selväksi että minä kyllä hoidan vauvan.
Nykyään "vauvamme" sanoo Bellaa omaksi koirakseen ja hoitaisi sitä oikein mielellään