Koirat.com

Jos on vetämiseen liittyviä ongelmia koiran kanssa, niin kyllä niistä voi täällä keskustelupalstallakin puhua Ei ole tuollaisessa aiheessa syytä lähetellä yksityisviestejä.

Sori,oon vahan sekaisin

Kuuleppa Kerttunen. Olen kirjoista lukenut tietoa vetämisestä ... ja nyt sitten voin alkaa muillekkin tarjoamaan tietoa. Kuule Kerttunen kiinnitä omiin asiohin huomiota eläkä minun asioihin, kaikki joskus tekevät virheitä !!!

Kuuleppa kerttunen. Olen lukenut kirjoista... Ja nyt voin alkaa jakaa sitä tietoa muillekkin. Ja kiinnitä omiin asioihin huomiota eläkä minun. kaikki joskus tekevät virheitä !!!!!

Kirjoissa eli teoriassa kaikki on helppoa ja samaa kirjoitettua tietoa voi lukea kuka vain - mutta kokemus tuo varmuutta ja käytäntö kertoo sitten mikä toimii ja mikä ei.
Myöskin kun koirat ovat yksilöitä, täytyy osata ottaa huomioon yksilöllisyys/persoona + koiran rotu, sen historia ja alkuperä, että aiemmat kokemuksen tämän yksilön, että saman rodun ja rotutyypin sisällä, jotta saadaan jo ensinnäkin teoriassa koottua oikea koulutusmuoto ja tapa toteuttaa.
Jos kirjassa sanotaan esimerkiksi; pysähdy, kun koira vetää - ei välttämättä toimi näin yksinkertaisena vaan tekniikkaa täytyy soveltaa jokaiselle yksilölle sopivaksi. Esimerkiksi valtavan bernhardinkoiran kohdalla pysähtyminen on melko mahdotonta, jos höyryveturi on jo ennättänyt iskeä hiiltä koneeseen - ellei ole Dwayne Johnson.
Näkönsä avulla metsästävän koiran kohdalla pysähtyminen saatta vain yllyttää koiraa - ennen jahtiin ryhtyä koira "analysoi" tilannetta ja saalista, etäisyyttä jne - se tuijottaa hetken, ennen kuin ampaisee saaliin perään.
Voimakkaan vartiointivietin omaavan koiran kohdalla pysähtyminen on tehtävä harkiten ja määrätietoisesti, jos koira on havainnut vaaran.
Eli pysähtyminen tekniikkana monen muun tekniikan rinnalla, joihin pätee samat säännöt ja niiden poikkeukset, ei ole sellaisenaan muoto, joka sopisi joka tilanteeseen jokaiselle vaan tekniikkaa käytetään tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa eli kun koira vetää, mutta ottaen huomioon syyn ja ympäristön, että sen tapahtumat, ratkaisee onko tekniikka sillä hetkellä oikea. Lavastustilanne on asia erikseen, mutta suurin osa arkielämän opinnoista tapahtuu kuitenkin vaihtelevissa ympäristöissä.

urpo kirjoitti:

Hihnakäytös on kuin peili, joka kertoo omistajalle (ja kaikille muillekin) onko suhde koiraan oikealla tolalla.

Lähipiiristäni löytyy KVA IP3- koira, joka vetää silloin tällöin hihanssa. Täytyypä muistaa kertoa omistajalle, että heillä on johtajuusongelma

Minä sain koiranpennun noin kuukausi sitten. Koirani on uros ja vielä tosin pentu. Sillä riittää veto-voimaa,sis hihnassa se vetää yhtä paljon kuin kaverin koira: narttu joka on nyt yli 2-vuotta. Että on siinä voimakas herra. Olen yrittänyt opettaa sille ettei saa vetää,mutta se menee joskus vähän pipariksi,mutta osaa hyvin kyllä kulkea vetämättä. Näin opetan pentuani vetämättä olemaan hihnassa: Kun pentuni vetää,pysähdyn ja sanon "ei vedä",ja odotan siinä pakalla niin kauvan kunnes hihn löystyy. Onko tuo yksi tehokkaimista konsteista,mitä tuossa selitin?
...Ja sen huomasin silloin kun opeteltiin hihnaan,että se yrittää olla johtaja,mutta en anna sen johtaa. Sillä koiran pitää tietää se,että taluttaja/ihminen on johtaja joka päättä mihin suuntaan mennään/mihin.

Mitenkäs tuo koiran "johtajuus" ilmenee? On aika selvää, ettei parin kuukauden ikäinen pentu tiedä vielä johtamisesta tai seuraamisesta mitään.
Toinen vaihtoehto pysähtymisen sijaan on vaihtaa suuntaa. Kun koira vetää, vaihda suuntaa. Sitten käännytään taas takaisin. Pentujen kanssa touhutessa kannattaa käyttää niiden pentumaisuutta hyödyksi ja käyttää esimerkiksi lelua apuna pennun opettamisessa.

Minkä ikäisenä suunnilleen voisi odottaa koiran kulkevan nätisti hihnassa?

Meillä on 13 viikkoinen pentu ja sen mielestä joka puolella on kaikkea jännää ettei mitään toivoakaan saada sitä kulkemaan hienosti vierellä. Istuminen ja luoksetulo toimii jo hyvin, mutta hihnassa kulkemisessa ei tapahdu mitään kehitystä. Onneksi pystyy juoksuttamaan sitä vapaana että saa silti tarpeeksi liikuntaa.

Meillä yksi koira oli pennusta lähtien sellainen "perässä vedettävä" tapaus. Se laahusti perässä nokka kohta taluttajan takamusta niin kaukana kuin hihnaa suinkaan riitti. Ei koskaan vetänyt hihnassa vaan käveli hautaan asti lenkit taluttajan takana nenä taluttajan takamukseen suunnattuna muutaman metrin päässä.
Sitten taas löytyy näitä sähväreitä, joiden mielestä kaikki on niin uskomattoman kivaa ja jännää. Oma rotuni katsoo komentavaa taluttajaa lähinnä pitkin nenän vartta ja sivuutta arvokkaasti annetut käskyt, joten joku hetkihän siinä opettelussa on mennyt. Meillä on pentukoiria alettu kuljettamaan hihnassa heti kotiuduttua, joten perushyvä hihnakäytös on saavutettu siinä kolmen kuun iässä. Sitten vajaa vuotisena tulee tietenkin taantuma ja se kestää rodusta ja yksilöstä riippuen puolivuotiaasta reilu parin vuoden ikään.
Tämä lienee melko yksilöllinen asia, mutta jos lähdetään suorituksen osilta pilkkua viilaamaan, täydellinen, virheetön ja jatkuva tulos lienee mahdollinen vuoden vanhana. Perushyvät kriteerit täyttävä hihnakäytös on mahdollista ehkä nelikuisena. Tosiaankin riippuu koirasta (ja tietenkin mitä suuremmissa määrin ohjaajasta), mutta kyllä vuoden ikään mennessä jotain pitäisi olla jo opittuna.

hakjaa kirjoitti:

Minkä ikäisenä suunnilleen voisi odottaa koiran kulkevan nätisti hihnassa?

Meillä on 13 viikkoinen pentu ja sen mielestä joka puolella on kaikkea jännää ettei mitään toivoakaan saada sitä kulkemaan hienosti vierellä. Istuminen ja luoksetulo toimii jo hyvin, mutta hihnassa kulkemisessa ei tapahdu mitään kehitystä. Onneksi pystyy juoksuttamaan sitä vapaana että saa silti tarpeeksi liikuntaa.

Jaa'a, minkähän ikäisenä...

Tuon ikäinen pentu on kyllä jo fiksu oppimaan vaikka mitä, mutta varmaan kannattaa aikalailla pikkuhiljaa asettaa niitä sääntöjä siihen hihnassa kulkemiseen. Tuossa iässä nyt ei välttämättä tarvitse suuria vaatia, kun ihanaan jännään uuteen maailmaan tutustuminen on pääosassa. Eli ei kannata tähdätä ihan heti just nyt "hienosti vierellä" -kulkemiseen, vaan lähinnä vaikkapa semmosiin asioihin, että kun hihna kiristyy, pitää ottaa askel taluttajaa kohti, myöhemmin vaikka katsekontakti.

Itse oon huomannut, että alusta asti olisi pitänyt hihnan tässä päässä olla selvillä, mihin tulevaisuudessa tähdätään, esim. koska saa jäädä nuuskimaan, pitääkö koiran "pyytää lupa" nuuskimiseen, saako kulkea edellä/takana, kuljetaanko oikealla/vasemmalla puolella, saako puolta vaihtaa ja kuinka vaihdetaan (koiran päätös vai omistajan päätös, onko käskysanaa tähän?), saako hihna hetkittäin kiristyä, kuinka tavataan toisia koiria vai tavataanko, miten tervehditään mahdollisia rapsuttelijoita vai tervehditäänkö, saako matkalta poimia keppejä mukaan saatika saako niitä jäädä järsimään, saako koira pysähtyä omasta aloitteestaan ihmettelemään maailman menoa, tuleeko koiran enemmänkin seurata omistajan toimia vai vinkkaako taluttaja mm. kääntymisistä ja pysähtymisistä... Näitä riittää.

Ja kriteeriä nostetaan aina kun edellinen on opittu. Siis tottakai alusta alkaen voi pyrkiä yhteen ja tiettyyn tapaan, jos se on tiedossa, tämä nyt on vain minun näkemykseni hihnassa kävelystä, se on loppujen lopuksi aika monimutkainen opetettava, ja tosiaan kehittyy ajan myötä.

Meillä mennään muuten ihan hienosti hihnassa näin muuten, mitä nyt välillä tuo puolivuotias innostuu riuhtomaan johonkin puskaan kaikin voimin. Ongelma on siis seuraavanlainen, mulla ei piisaa voimat kohta enää. Tuo painaa jo nyt 24kg eikä mitään havaintoa kuinka iso siitä tulee, seropi siis kyseessä. Tuo tuli mulle n. puolitoista kuukautta sitten, joten pikkupentuajan koulutukseen en ole voinut vaikuttaa. Olen tehnyt sitä itseni juurruttamista silloin kun tuo yrittää lähteä jonkun hajun perässä vetämään pitkin ojia ja puskia mutta välillä jo nyt huomaa, että voimat ei tosiaan meinaa riittää. Normaali vetäminen ollaan saatu melkein kokonaan karsittua sillä että hihnan kiristyttyä pysähdytään ja matka jatkuu jahka herra viitsii ottaa katsekontaktin ja löysätä narua. Tuohon se ei ole vielä tepsinyt. En pidä siitä, että mun pitäisi nyppiä koiraa hihnasta, joten mikä neuvoksi? Kuonopanta? Kysyn nyt tässä vielä, että onko koiran koulutukseen vetämisasioissa merkitystä sillä millainen panta on? Sillä on nyt suht leveähkö nahkainen solkipanta, mutta puolikiristävää mun tekisi mieleni sille hommata sen helppouden takia. Onko se vasta sen vaiheen panta kun koira ei enää vedä? Kokokuristava tuskin on tarpeen.

Meillä mennään muuten ihan hienosti hihnassa näin muuten, mitä nyt välillä tuo puolivuotias innostuu riuhtomaan johonkin puskaan kaikin voimin. Ongelma on siis seuraavanlainen, mulla ei piisaa voimat kohta enää. Tuo painaa jo nyt 24kg eikä mitään havaintoa kuinka iso siitä tulee, seropi siis kyseessä. Tuo tuli mulle n. puolitoista kuukautta sitten, joten pikkupentuajan koulutukseen en ole voinut vaikuttaa. Olen tehnyt sitä itseni juurruttamista silloin kun tuo yrittää lähteä jonkun hajun perässä vetämään pitkin ojia ja puskia mutta välillä jo nyt huomaa, että voimat ei tosiaan meinaa riittää. Normaali vetäminen ollaan saatu melkein kokonaan karsittua sillä että hihnan kiristyttyä pysähdytään ja matka jatkuu jahka herra viitsii ottaa katsekontaktin ja löysätä narua. Tuohon se ei ole vielä tepsinyt. En pidä siitä, että mun pitäisi nyppiä koiraa hihnasta, joten mikä neuvoksi? Kuonopanta? Kysyn nyt tässä vielä, että onko koiran koulutukseen vetämisasioissa merkitystä sillä millainen panta on? Sillä on nyt suht leveähkö nahkainen solkipanta, mutta puolikiristävää mun tekisi mieleni sille hommata sen helppouden takia. Onko se vasta sen vaiheen panta kun koira ei enää vedä? Kokokuristava tuskin on tarpeen.

Te keillä on pentuja niin menkää pentukurssille, siellähän sitä opetetaan, niin ei tarvitse miettiä puolikuristavia(joka oikean kokoisena ei edes kurista) kuristavia sun muita vehkeitä. Tokihan näitä voidaan käyttää mutta tarkoitus on käyttää niitä koulutuksen apuvälineinä ei keinona lopettaa vetäminen. Jos joku ei jaksa/osaa jotain opettaa niin neuvoja saa aina, niin kuin täällä monet jo kysyykin, kannattaa olla vain kriittinen joskus neuvojen suhteen. Jos ei jaksa muuta tehdä kuin ostaa vehkeitä jotka aiheuttavat koiralle kipua niin parempi jättää koira ostamatta.

Vetämistä on täälläkin, tuo 7 vuotias on aina vetänyt, kuonopanta ei auttanut mitään, oppi vetämään vastaan, kerran valjaista osasi rimpuillessaan päästä pois, oli toinen koira näkyvissä sillon. jos tulee toinen koira vastaan nii pysähdyn ja kiellän tai houkutan makupalalla nii ei kiinnosta pätkän vertaa, sitten kun se vastaantulija on mennyt ohi ja ite lähetään liikkeelle niin se ampasee minun eteen, muutaman kerran olen kompastunut koiraan tai vahingossa astunut tassun päälle ja pitkän aikaa vielä rimpuilee hihnassa vaikka toinen koira olisi jo hävinnyt näkyvistä ja se veto tyyli on tosiaan sellasta että oikein "revittää" vetäessään, kynnet kaapii maata ja meinaa koiralta henki loppua kun panta menee niin tiukalle vetäessä, onneksi on sen verran "pieni" kokonen ettei jaksa hirveesti vetää (suomen pystykorvasta hieman isompi mutta ei labbista korkeempi) Tosiaan on kädet aina koetuksella kun pitää lenkille lähtee ja sitte kun näitä on vielä kaksin kappalein, nuorempi ei niinkää vedä, vielä! Eläinlääkäriltä kysyin apua moiseen niin vastasi että pitäisi koiralle laittaa kylmästi kuristuspanta, ohut ja lyhyt, tuntuu vaan kauhealta ajatella sellasta koiran kaulassa! Tai sitten itse inhimmillistän taas liikaa ja kuvittelen sen sattuvan, vai miten on? Mitä mieltä olette kuristuspannasta? koskaan ei ole koirilla ollut kuristuspantaa.

zirppa kirjoitti:

Te keillä on pentuja niin menkää pentukurssille, siellähän sitä opetetaan, niin ei tarvitse miettiä puolikuristavia(joka oikean kokoisena ei edes kurista) kuristavia sun muita vehkeitä. Tokihan näitä voidaan käyttää mutta tarkoitus on käyttää niitä koulutuksen apuvälineinä ei keinona lopettaa vetäminen. Jos joku ei jaksa/osaa jotain opettaa niin neuvoja saa aina, niin kuin täällä monet jo kysyykin, kannattaa olla vain kriittinen joskus neuvojen suhteen. Jos ei jaksa muuta tehdä kuin ostaa vehkeitä jotka aiheuttavat koiralle kipua niin parempi jättää koira ostamatta.

Vastaan nyt tähän, jos tämä edes oli mulle suunnattu. Siksi minä tätä panta-asiaa tiedustelenkin, koska minulla ei ole tietoa eri pantamallien soveltuvuudesta. Olen saanut jos jonkinmoista ohjeistusta eri ihmisiltä tuohon, aina siitä lähtien että leveällä pannalla on turha opettaa koiralle mitään, siihen että sillä ei ole mitään väliä ja kaikkea siltä väliltä. Tällähetkellä koiralla on siis leveähkö solkipanta. Puolikurkkari, kuten sanotkin, ei kurista oikeankokoisena, enkä minä sitä mihinkään vedon pois opettamiseen olisi käyttämässäkään, kunhan nyt samaan syssyyn kysyin kun noista leveistä pannoista minua on ohjeistettu. Minä haluaisin käyttää leveää vinttarimallin puolikurkkaria ihan siitä syystä että se on helppo (en pidä koirallia sisällä pantaa) ja ei aiheuta painetta liian kapealle alalle. Kuonopantaa mietin ihan siitä syystä, että koiralla voimat kasvaa päivä päivältä ja kun se kerran välillä ryntäilee vaikka muuten hienosti meneekin, on silloin kauhean vaikea opettaa koiralle mitään jos ei voimat riitä. Minä en ole mikään heiveröinen naisihminen, mutta kädet huutaa punaisena välillä kun ei koiralla meinaa keskittymiskyky piisata nätteihin ohituksiin jatkuvalla syötöllä, ja vierasta koiraa puskee joka puskasta ja kulman takaa eteen. Tai sitten vain halutaan rymytä kaikkiin pusikoihin. Riippuu päivästä ja vireystasosta. Ei kait oikeankokoinen pehmeää nahkaa oleva kuonis mitään kipua koiralle aiheuta? Kurkkari, no minähän mainitsin että se tuskin on tarpeen. En sellaista koiralleni edes haluaisi, en tiedä miksi sen mainitsin edes. Ei siitä sen enempää. Muotoilin ehkä viestini sitten huonosti, jos viestistäni sai sen käsityksen että yritän varusteilla koirani opettaa, enkä käyttää niitä vain mahdollisina apuvälineinä. :)

Muoks: Kummallisia lauserakenteita muokkailin. Varmaan niitä siellä vieläkin on, mutta antaa olla. :D

Tuplamuoks: Meillä nuo ohitukset menee pääpiirteittäin ihan hyvin, mutta välillä tulee tilanteita että koira on liian täynnä intoa. Jos lenkillä tulee vastaan pari koiraa, se menee ihan ok, mutta asumme aika vilkkaalla asuntoalueella ja välillä niitä koiria puskee joka tuutista. Silloin se on sen seitsemännen koirakon kohdalla ratketa liitoksistaan. Onneksi ei ole vihamielinen tapaus, lähinnä innokas. :)

Itellä myös vähän ongelmana tuo, että koiralla voimaa ja itse tämmönen pienirakenteinen ihminen. Ja oikeastaan en uskalla koirani kanssa lähteä ohittamaan toista koiraa, jos sillä ei ole kuonopantaa. Muutaman kerran kyllä ollaan toinen koira ohitettu että omalla koirallani on pelkkä kaulapanta, mutta kyllä siinä on itte meinannu lentää. Oikeestaan ei tossa muuten ongelmaa ole, kuin se että koirani on hieman arvaamaton, eli voi tulla just tollasia tilanteita että mutkan takaa tulee koira ja sitten oma koira alottaa hyökkäämisen. Kuonopanta on ollut täällä käytössä paljon, mutta nyt ongelmaks on muodostunut se että kuonopanta näyttää kutittavan koiraa paljon. Ei ole koko ajan hinkkaamassa sitä kuonopantaa, mutta välillä saattaa ruveta hinkkaan sitä kuonoa minun jalkaani tai sitten ruohikolla tai menee puskiin yms. Ja siitähän se iho ärsyyntyy. Punoittaa välillä ja hilseilee paljon kuonon alueelta. Olen koittanut kyllä välillä ihan että mennään pelkällä kaulapannalla, yleensä jos kellonaikakin on sellanen ettei tulis kauheesti toisia koiria, ettei tulis yllättäviä tilanteita.

^Tekstisi alun perusteella suunnittelin jo vastaavani että mikset sitten käytä kuonopantaa jos se kerran toimii, mutta onpas kurja jos se kutittaa! Millaista materiaalia se on ja istuuko se koiralle hyvin? Tuolla aikuisten puolella olevassa koirien varusteketjussa on nimittäin ollut kuvia ja juttua mittatilatuista kuonopannoista jotka aika moni on kokenut paremmiksi kuin kaupasta ostetut. Saa just omalle koiralle sopivan ja esim pehmonahkainen ei varmaan kutitakaan niin paljon kuin nylonin tms. Eli voisiko sellaisesta olla teille apua?

Elenya kirjoitti:

Meillä mennään muuten ihan hienosti hihnassa näin muuten, mitä nyt välillä tuo puolivuotias innostuu riuhtomaan johonkin puskaan kaikin voimin. Ongelma on siis seuraavanlainen, mulla ei piisaa voimat kohta enää. Tuo painaa jo nyt 24kg eikä mitään havaintoa kuinka iso siitä tulee, seropi siis kyseessä. Tuo tuli mulle n. puolitoista kuukautta sitten, joten pikkupentuajan koulutukseen en ole voinut vaikuttaa. Olen tehnyt sitä itseni juurruttamista silloin kun tuo yrittää lähteä jonkun hajun perässä vetämään pitkin ojia ja puskia mutta välillä jo nyt huomaa, että voimat ei tosiaan meinaa riittää. Normaali vetäminen ollaan saatu melkein kokonaan karsittua sillä että hihnan kiristyttyä pysähdytään ja matka jatkuu jahka herra viitsii ottaa katsekontaktin ja löysätä narua. Tuohon se ei ole vielä tepsinyt. En pidä siitä, että mun pitäisi nyppiä koiraa hihnasta, joten mikä neuvoksi? Kuonopanta? Kysyn nyt tässä vielä, että onko koiran koulutukseen vetämisasioissa merkitystä sillä millainen panta on? Sillä on nyt suht leveähkö nahkainen solkipanta, mutta puolikiristävää mun tekisi mieleni sille hommata sen helppouden takia. Onko se vasta sen vaiheen panta kun koira ei enää vedä? Kokokuristava tuskin on tarpeen.

Jos omat voimat ei tahdo tavallisella pannalla (joo mulle leveä puolikuristava on tavallinen panta ) riittää koiran hallintaan niin kyllä mä silloin kokeilisin esim sitä kuonopantaa. Se kuitenkin tekee isommankin koiran hallinnasta fyysisesti helpompaa koska en usko että monikaan koira viitsii kiskoa niskat vinossa ihan samalla lailla kuin pannassa. Sehän näissä välineissä on että eri koiralle ne toimivat eri tavoin. Meillä esim on kaikki lopettaneet pentuna vetämisen kuin seinään jos niille on laittanut valjaat. Toiset taas kertovat että valjailla koira vasta vetääkin kun se ei tunnu niin ikävältä kuin pannalla. Minusta puolikuristavaa leveää pantaa voi käyttää vetävälläkin koiralla (kunhan se on leveä ja oikein mitoitettu) siinä missä muitakin pantoja. Pannan kanssa on toki aina niskavaurioiden riski ja sen takia itse olen halunnut käyttää mieluummin valjaita. Tosiaan koirasta riippuu mikä väline toimii ja mikä ei (olen nähnyt useita vedonestovaljaissa kiskovia koiria) ja osa oppii että tietyssä välineessä ei voi vetää mutta muissa voi. Meillä ei ole koskaan toiminut se seisomistaktiikka jossa pysähdytään ja odotetaan että hihna löystyy, voi tosin olla etten ole koskaan ollut sen kanssa tarpeeksi kärsivällinenkään. Sen sijaan se että lenkin suunta kääntyy 180 astetta siinä vaiheessa kun koira alkaa kiskoa on toiminut tosi hyvin. Siinä ideana on että koiran ei kannata vetää koska se ei koskaan pääse vetämällä haluamaansa paikkaan.

^Kiitti vastauksesta ja vinkeistä :)