Koirat.com

Auttaisko jos kävelisi osan lenkkiä tien puolella eli ei pientareella?
Hihna olisi lyhyt ja jos jumittuu, et ole huomaavinasi , vaan jatkat kulkua eteenpäin.
Jos pyrkii ryntäämään, niin ohjaat jalallasi puolihuolimattomasti kulkusuuntaa + napakka ä-ä- ja jatkat matkaa. Hihna voisi kulkea takana toisen puolen käteesi ja koiran puoleinen käsi pitäisi myös hihnaa lantion kohdalla. Ja kun koira kulkee hienosti, niin kehut vaimeasti, jotta koira tietää mitä siltä odotetaan.
Näin pääset lenkillä eteenpäin ja koira saa liikuntaa, jota se kaipaa.
Tämmöiset hihna-sulkeiset lenkin alkupuolella kun energiaa ja intoa liikaa.
Vähitellen sitten haistelemaan ja tekemään tarpeitaan.

Nenne kirjoitti:

juu ei naurata ei
uros tää on ja kaikki hajut on niiiiin ihania. tyhmä kysymys, mutta tasottuuko tämä vaihe iän mukana vai onko miedän lenkkeily aina tällaista? (titenkään en anna koiralle periksi ja anna sen mennä nuuskuttaa mitä halua ja pysähtyä milloin haluaa) Vai onko tää tätä hormonien tuomaa vemkoilua?

Riippuu koirasta ja rodusta, mutta jos et ole saanut käsiisi yliseksuaalista tapausta (jolloin koira kannattaa leikkauttaa) niin ei se aina tuollaista ole se lenkkeily. Helpottaa kun ikää ja järkeä tulee päähän lisää ja ne nyt huomatut nartut ei enää oo niin uus juttu. Voi paheta ajoittain myöhemminkin jos lenkkireitillä on himmaillut joku ihana juoksuinen narttunen. Mutta eiköhän valtaosa uroksista kävele lenkillä ihan nätisti nartuista huolimatta :) Eli sinnikkäästi vaan vaadit koiralta sitä jo opetettua nättiä hihnakäytöstä ja koitat toisaalta samalla olla hermostumatta kokonaan tai vaipumatta epätoivoon, sillä aika moni uros unohtaa hetkellisesti käytöstavat murkkuiässä (joko sen murkkuilun takia tai sitten siksi kun hormoonit vie nuorta koiraa enempi kuin järki ehtii ohjata). Meillä helpottu muistaakseni huomattavasti ennen kuin koira ehti täyttää vuoden (ja perseily alkoi samaan aikaan eli n. 9kk iässä), nyt 8 vuoden ikäinen uros elää kahden nartun kanssa samassa laumassa edelleen leikkaamattomana (tytöt myös leikkaamattomia) ja lenkillä mennään ihan nätisti.

Äitipuoleni koiralla (musta labbisnarttu) ainakin autto veto-ongelmissa tosi paljon vedonestovaljaat ja ainakin kun koira veti niin kevyt nyppäys hihnasta ja pysähtyminen (jotta koira oppi että jos vedetään nii ei kävellä ollenkaan) ja tiukka kieltosana.

Meilläkin on kokeiltu tuohon vetämättömyyteen kaikkia konsteja. Tuntuu et silti yritetään poukkoilla joka suuntaan. Ollaan kokeiltu pysähtymistä ja suunnanvaihtoa. Jos palkitsen siitä että kulkee nätisti, niin rupeaa kehujen ja namien jälkeen edistämään ja vetämään. Miten olette tehnyt jos koira vetää myös sivullepäin eli penkan puolelle? Paremmin kulkee silloin jos mieheni on myös mukana ja koira kulkee meidän välissä. Niin silloin ei vedä. Mutta ei onnistu jos jompikumpi taluttaa yksin, heti ollaan poikkoilemassa joka suuntaan..

Minä sain kummasti hillittyä kiellolla ja pysähdyksellä hajujen perässä ryntäävän norjanharmaan vetämistä. Mutta tuo peitsaaminen, sitä Se kulkeminen on nyt suurimman osan lenkistä, kun koira ei voi pyrähdellä omaa vauhtiaan. Kumpi on pahempi koiralle: jatkuva veto ja nykiminen vai peitsaten liikkuminen?

Koira adoptoitiin meille lähes viisivuotiaana eikä ole koskaan lenkkeillyt vetämättä. On siis tottunut peitsaamaan. Flexiä käytetty tähän asti, että voi tehdä pyrähdyksiä, sillä irti sitä ei voi pitää missään. Nyt vetämisen lopettamiseksi on flexi kuitenkin toistaiseksi pois käytöstä. Palautuukohan hihnakäytös takaisin höyryveturityyliseksi, jos flexin ottaa käyttöön uudelleen?

Meillä on auttanut tosi nopeasti kouluttajan neuvo, joka perustuu uudelleen ehdollistamiseen(jos tälläistä termiä nyt voi käyttää). Eli aina hihnan kiristyessä (itse käytän merkkinä sitä, että rentona sivulla roikkuva hihnakäsi nousee) pidetään hihna tiukalla ja lähdetään peruuttamaan/liikkumaan rauhallisesti vastakkaiseen suuntaan koirasta. Heti, kun koira tulee kohti ja hihna löystyy, kehutaan ja annetaan nami koiralle. Meillä ei toiminut peruutus ennen tätä namiasiaa, koska koira ei tullut mun luokse asti löysättyään hihnan, jolloin se alkoi vetää samantien uudestaan. Sitten turhauduttiin molemmat, kun eteenpäin ei päästy kerralla puolta askelta enempää. Nyt ollaan 6 päivää tätä tehty ja koira kulkee paaaljon paremmin ja monesti en ehdi lähteä edes peruuttamaan, kun koira jo löysää ja tulee luokse hakemaan namia. Tottakai samalla palkataan myös vierellä kulkemista ja kontaktia, jottei koira aloita ketjua hihnan päähän-löysäys-nami-hihnan päähän jne... Pelkkää vierellä kulkemista horisonttiin katsellen ei palkata, koska koira ei osaa yhdistää nameja vierellä kulkemiseen, vaan esim. siihen, mitä se katsoo sillä hetkellä ja koirasta voi tulla laiska tekemään omistajan tahtomia asioita, jos namia saa milloin mistäkin. Siksi on parempi kannustaa katsekontaktiin, josta saa aina namin. Koiran ei tarvitse kulkea omistajaa tuijottaen, vaan lyhyt kontakti vierellä on namin arvoinen asia. Kulkiessa voi myös kääntyillä, kiertää puita, kiivetä kivelle ja tehdä kaikkea "yllättävää", jotta koira oppii seuraamaan omistajan liikkeitä ja aina seuraamisesta palkkaa.

Tällä hetkellä mä voin jo lähteä liikkeellekin hihnan löystymisen jälkeen ennen kuin koira on tullut noutamaan namia ja se tulee vierelle kontaktiin kunnes saa namin, eikä ryntää samantien eteenpäin, kun mä liikahdan, kuten ennen teki.

Olen käyttänyt "nameina" koiran perusruokaa, joka tällä hetkellä tulee kaikki lenkeillä tai yksinoloharjoitusten tai kissankanssasamassahuoneessa-harjoitusten aikana. Koiran mielenkiinto alkaa viimeistään parin päivän päästä kohdistua omistajaan, jos ruokaa ei muulloin saa kuin ulkona. Sama homma on käytössä ohituksissa. Jos koira vetää, lähdetään hitaasti vastakkaiseen suuntaan. Kysyin kouluttajalta, että mites, jos koira on selkeästi kiihtynyt, voiko palkata, kun löysää hihnaa, vai kannustanko sitä siinä kiihtymisestä. Sanoi, että mielentila tulee lähinnä sivutuotteena aikanaan ja tärkeintä on palkata oikeasta toiminnasta, koska koiran tulisi kyetä toimimaan opetetulla tavalla kaikissa mielentiloissa, eikä pelkästään rauhallisena. Mikä kuulostaa minusta järkevältä.

Meillä oli lenkkeily aiemmin silkkaa kiskomista joka suuntaan ja tuntui ettei tuo otus tajunnut yhtään mitään siitä, että pysähdyin sen vetäessä. Yritin myös takaisin kääntymistä aina kun veti, mutta allekirjoittanutta alkoim lähinnä oksettaa se pyöriminen. Olin aika hukassa kun namit kiinnostavat tuota ulkomaailmassa aika satunnaisesti, koska hajut on vaan paljon jännempiä Iskan mielestä kuin ihminen tai namit.

Mieleen juolahti jostain kokeilla taktiikkaa, jonka avulla on nyt jo saavutettu lenkkejä joilla ei ole vedetty kuin muutama kerta lenkin aikana. Välillä tietysti tulee takapakkia ja näkyy kyllä kiskomisen määrässä jos ei ole käyty juoksemassa vapaana hetkeen. Päätin siis kokeilla sellaista, että kun kerran ulkomaailma on parasta ja jännintä ikinä, niin siihen jännyyteen ei pääse käsiksi koskaan vetämällä. Tätä olin ajatellut silloinkin, kun pysähdyin tuon kiskoessa, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi. Nyt olen tehnyt niin, että aina hihnan kiristyessä kiellän ja otan tuon viereen istumaan ja vaadin katsekontakia ja sitten vasta jatketaan matkaa. Harjoittelun alussa kaikki käskyt meni aika kuuroille korville, mutta kyllähän se ennemmin tai myöhemmin aina istahti maahan kun tarpeeksi kauan odotteli (ja oppi muuten nopeasti että istumalla saa jatkaa matkaa!). Aluksi 15 minuutin pikalenkkiin meni 40 minuuttia kun sai suunnilleen metrin välein istuttaa koiran, mutta jo ekan harjoittelulenkin jälkeen kyllä tapahtui edistystä ja nyt kun on harjoiteltu jo yli kuukausi, niin homma sujuu jo aika hyvin.

Ohituksissa tuo menee edelleen aika kierroksille (haluaisi leikkiä kaikkien kanssa), mutta niissäkin on tapahtunut edistystä vaikka en ole erikseen harjoitellutkaan niitä. Lähinnä olen yrittänyt pitää huolen siitä, että kiskomalla ei pääse lähemmäs toista koiraa ja että hihna on niin lyhyellä ettei pääse hillumaan ihan miten sattuu. Ohituksissa en siis istuta vaikka hihna kiristyisi, koska itseäni ärsyttää vastaantulijat, jotka istuttavat koiransa ja jäävät tapittamaan ja itse pitäisi yrittää siitä sitten kulkea nätisti ohi. Joskus olen kyllä vastalauseena istuttanut omankin koirani ja katsonut jäädäänkö siihen tuntikausiksi istumaan.. Mieluummin kyllä väistän jostain pusikon kautta, koska välillä ohitukset menee jopa ilman riehumista jos välimatkaa on tarpeeksi. En oikein tiedä miten jatkaisi ohitusten opettamista, koska ainakaan tähän mennessä namit tai lelut eivät ole kyllä voittaneet ikinä toisia koiria kiinnostavuudessa. Toisaalta nuorempana Iska halusi myös tervehtimään kaikkia ihmisiä, mutta enää ne eivät kiinnosta. Ehkä kiinnostus vähenee jos se oppii, että muiden koirienkaan luokse ei yksinkertaisesti pääse koskaan hihnassa. Jotain aktiivisempaa opetusta olisi silti kiva kokeilla, mutta se taitaa olla jo toisen threadin aihepiiriä.

Pahoittelut jos kysymys on jo tuolla aiemmin esiintynyt mutttta! Meiltä löytyy kohta puolivuotias saku poika, joka vetää hihnassa varsinkiin puistoon mennessä yms. Pojalla on perus nahka panta tällähetkellä ja kävelyt on juurikin sitä että koira vetää jolloin pysähdyn/ vaihdan suuntaa koko ajan! Lenkit alkaa pitenemään ja kokoa tulee lisää. Sen takia haluaisin että tämä jääräpää tajuaisi jo että miksi pysähdytään jne.
Siispä mietin puolikuristavaa pantaa tehostamaan koulutusta. En vain tiedä onko koira liian nuori tähän. Vedonestovaljaat ja kuonopannat haluan jättää viimeiseksi vaihtoehdoksi!
Ja kyllä! Toistoja koiran kanssa tehdään JOKA ikinen lenkki ja pannan tultua ei tätä unohdeta.

Kiitos jo valmiiksi vastauksista :)

Deks kirjoitti:


Ohituksissa tuo menee edelleen aika kierroksille (haluaisi leikkiä kaikkien kanssa), mutta niissäkin on tapahtunut edistystä vaikka en ole erikseen harjoitellutkaan niitä. Lähinnä olen yrittänyt pitää huolen siitä, että kiskomalla ei pääse lähemmäs toista koiraa ja että hihna on niin lyhyellä ettei pääse hillumaan ihan miten sattuu. Ohituksissa en siis istuta vaikka hihna kiristyisi, koska itseäni ärsyttää vastaantulijat, jotka istuttavat koiransa ja jäävät tapittamaan ja itse pitäisi yrittää siitä sitten kulkea nätisti ohi. Joskus olen kyllä vastalauseena istuttanut omankin koirani ja katsonut jäädäänkö siihen tuntikausiksi istumaan.. Mieluummin kyllä väistän jostain pusikon kautta, koska välillä ohitukset menee jopa ilman riehumista jos välimatkaa on tarpeeksi. En oikein tiedä miten jatkaisi ohitusten opettamista, koska ainakaan tähän mennessä namit tai lelut eivät ole kyllä voittaneet ikinä toisia koiria kiinnostavuudessa. Toisaalta nuorempana Iska halusi myös tervehtimään kaikkia ihmisiä, mutta enää ne eivät kiinnosta. Ehkä kiinnostus vähenee jos se oppii, että muiden koirienkaan luokse ei yksinkertaisesti pääse koskaan hihnassa. Jotain aktiivisempaa opetusta olisi silti kiva kokeilla, mutta se taitaa olla jo toisen threadin aihepiiriä.

Meilllä on pennun kanssa myös tämä ongelma (noutajarotuinen). Tosin meillä ei pelkästään koirat aiheuta tätä, vaan kaikki mahdollinen liikkuva (autot, pyörät, ihmiset jne). Ihmisten kohdalla on ongelmana se, että kun yritän kouluttaa pentua, tulevat ihmiset silittelemään ja "älä nyt, sehän on pentu" tyylillä vähättelemään tekemisiäni... Raivostuttavaa. Onhan se kiva, että on sosiaalinen koira, mutta emme taida ikinä oppia näitä ohitustilanteita, kun kaikki haluavat rapsuttaa. Nyt olen jo etukäteen ilmoittanut ihmisille, että koulutustilanne, olisitko ystävällinen ja jatkaisit matkaa (siis jos huomaan, että ovat tulossa rapsuttelemaan pentua). Olenko julma?

^Et ole. Mä ainakin sanon varmaan 99,9% ajasta ihmisille että "voisitko jatkaa vaan matkaas, me harjotellaan ihmisten ohittamista", jos ne jää tota pentua tuijottelemaan tai alkaa jutella sille moikkausmielessä. Tässä mun kotipiirissä on niin paljon trafiikkia, että jos alettais kaikkia halukkaita moikkaamaan ni ei päästäis tosta kotiovelta paria metriä kauemmas. Kyllä ihmiset sen yleensä ihan hyvin ottaa, ja vaikka ei ottais ni mitä väliä, tuskimpa niitä samoja tyyppejä tulee kauheesti myöhemmin tapaamaan. Tai ite en ainakaan jaksa välittää siitä jos joku mummeli nyt tuolla kadulla pahastuu ku ei pääse silittelemään Cosmoa. Yks mikä toimii kans on "menisitkö vaan ohi, tää puree", ni ei varmana haluu kukaan silitellä enää. Tällä mä karkotan ne sinnikkäimmätki "mä vaan äkkiä vähän rapsutan ja sit voitte jatkaa koulutusta" -tyypit.

Siirrettyjä viestejä:

Harmaan kirjoitti:

Ylläpito siirtäköön vetämisketjuun, jos näkee aiheelliseksi. Mielestäni päälimmäinen kysymys tässä ei ole kuitenkaan vetäminen, vaan se, missä asioissa riistaviettisten koirien kohdalla tulisi joustaa.

Eli olen yrittänyt nyt netistä ja koirakirjoista lukemieni oppien mukaan kouluttaa 5-vuotiasta norjanharmaatamme olemaan vetämättä lenkillä. Sillä kun on aika paljon voimaa. Sitä ennen kokeilin vedonestovaljaita ja reaktiovaljaita. Vaikutus oli vain hetkellinen.

Täälläkin sanotaan, että koira kyllä sitkeällä koulutuksella oppii olemaan kiskomatta. Olen nyt viikon päivät kokeillut seuraavaa taktiikkaa: kun hihna kiristyy liikaa (joskus hankala määritellä, mikä sitten on vetämistä ja mikä ei), olen pysähtynyt ja kieltänyt. Silloin kun koira hajuttomammalla alueella tai takaisin kotiin päin kääntyessä on kulkenut ajoittain vetämättä, olen palkinnut makupaloilla. Tuloksena on se, että koira ei enää näytä nauttivan lenkeistä, kuten en minäkään.

-Ne kuuden ja seitsemän kilometrin päivittäiset lenkkimme, joihin ennen meni yli tunti, vievät nykyisin kolmatta tuntia. Minulla ei tahdo olla aikaa eikä kärsivällisyyttä sellaiseen. Kylmäkin tulee. Koiran kanssa joutuu menomatkalla pysähtelemään koko ajan, joten lenkit ovat kutistuneet kolmeen tai neljään kilometriin. Hirvikoiralle huono, koska energisenä tyyppinä sen liikunnantarve on suuri.

-Hihnakoulutuksessa flexi on poissuljettu. Tämän takia koira ei ole yhtään päässyt spurttailemaan ja pomppimaan, kuten se ennen on voinut tehdä. Kun koira ei voi liikkua ollenkaan omaan tahtiinsa, se peitsaa koko lenkin ajan. Ei varmaan ole hyvä juttu, kun se ei voi vaihdella askellajiaan. Lenkit ovat sen ainoa liikuntamuoto, koska nyt susihavaintojen räjähdettyä, sitä ei ole voinut päästää edes omaan metsään tutkan kanssa, kuten päästimme silloin tällöin edellisen koiramme.

-En ole voinut ottaa koiraa juoksulenkeille, koska niiden yhteydessä koulutus ei ainakaan onnistu.

-Isäni (koiran varsinainen omistaja) ei osaa kouluttaa koiraa eikä ole siis voinut nyt lenkittää koiraansa tänä aikana.

-Ei ole kiva katsella ilotonta koiraa, jolta kielletään sen luontainen vauhti ja kaikki kiva. Hirvikoira ei normaalisti mene mielenkiintoisia hajuja kohti kävellen vaan juosten.

Uskotteko että aikuisen hirvikoiran voisi muokata väkisin hitaaksi ja sen tärkeimmät kiinnostukset (hajut) unohtavaksi tottelijaksi? Jos kokemusta asiasta löytyy, niin kertokaa ihmeessä vinkkinne.

Minä aion jatkaa tätä kouluttamista vielä muutaman päivän. Jos vaikutusta ei siihen mennessä ala näkyä, niin sitten ostan koiralle kaupan parhaat y-valjaat, otan flexin taas käyttöön ja annan spurttailla ja vetää sydämensä kyllyydestä! :)

Ennen kuin joku ihmettelee, miksi olemme ottaneet riistaviettisen aikuisen koiran, niin kerronpa syyn: se ei haukkunut hirveä, joten makoili vain tarhassaan ilman tekemistä ja odotti lopetusta. Otimme koiran sen ihanan luonteen vuoksi, samoin kuin myös edellisen hirvikoiramme. Vetäminen ei ole meille mikään suuri kysymys. Kunhan nyt halusin vain kokeilla koulutuskikkaa, jonka väitetään toimivan. Rajansa kuitenkin sillä, miten kauan näin rajoittavaa ja turhauttavaa koulutusta kannattaa jatkaa.

Vanis kirjoitti:

Ketju saattaa kyllä mennä lukkoon, sillä samat periaatteet pätee hirvikoiriinkin, ei ne sen kummallisempia ole kuin muutkaan.

Riistaviettiä hirvikoirilla toki on, mutta se on pelkkä tekosyy antaa koiran kiskoa lenkillä. Riistaviettisenkään koiran ei tarvitse käyttää sitä viettiään kävelyillä. Kävelyllä mennään taluttajan ehdoilla. Mikään koira ei kärsi siitä, että sen ei anneta mennä viettinsä varassa aina ja kaikkialla. Hysteerisesti paimentavien koirien ei kuulu paimentaa autoja, mopoja ja polkupyöriä lenkillä, vaikka ne niin kovasti tykkäisivät tehdä niin. Saalisviettisten koirien ei anneta saalistaa jäniksiä lenkillä, koska ne nyt vain ovat niin saalisviettisiä. Puolustusviettisten koirien ei anneta purra vastaantulijoita lenkillä, koska ne nyt vain kokivat sen tarpeelliseksi. Koiran ei tarvitse olla viettinsä orja, vaan siltä voidaan edellyttää paljon muutakin.

Jos koira on elänyt 5-vuotiaaksi pellossa tai lähinnä makoillut tarhassa, on aika luonnollista ettei hihnassa kävely suju mallikkaasti. Sillä voi olla vuosia edessäpäin vaikka kymmenen, joten kannattaa tosiaan miettiä, haluaako todella tanssia koiran pillin mukaan niin pitkään. Hihnassa kiskominen on varsinkin pidemmän päälle todella raivostuttava tapa.

Viikko on todella lyhyt aika aikuisen koiran käytöksen korjaamiseen. Ei vielä kannata luovuttaa, vaan jatkaa sinnikkäästi kunnes oppi menee perille. Koira ei noista asioista päätä, vaan omistaja. Hirvikoirienkin kanssa käydään juoksu- ja pyörälenkeillä, eikä siitä mitään tulisi jos koirat kiskoisivat mielensä mukaan. Hajujen perässä voi mennä sitten vaikka liinassa metsässä.

Kouluttaminen voi olla tosi turhauttavaa ja pitkäveteistä, mutta kannattaa pitää mielessä kuinka paljon helpompaa elämä tulee koiran loppuelämän ajan, jos nyt jaksaa vähän panostaa.

Harmaan kirjoitti:

Ymmärrän toki, ettei koirien voi antaa toteuttaa vapaasti kaikkia viettejään, silloin kun niistä on haittaa. Enkä vertaisi vetämistä esim. aggressiivisuuteen. Vetäminen ei tosin meidän kohdallamme kaada maailmaa ja vähenee iän myötä, kun koira rauhoittuu.

Aiheen voi kyllä lukita, mutta kaipaan silti ensisijaisesti kokemuksia samantyyppisten koirarotujen opettamisesta. Väitän että on täysin eri asia yrittää kouluttaa riistan perään säntäilevää hirvikoiraa kuin seurakoiraksi tai ihmisen kanssa tiiviiseen työskentelyyn taipuvaista koiraa. Hajut vain kiinnostavat koiraa enemmän kuin mikään muu maailmassa. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole koskaan omistanut pentuna kouluttamatonta metsästyspystykorvaa.

Tämä koira havahtuu kutsuttaessa ja makupalaa taskusta kaivaessa, ottaa vastaan rapsutuksen tai makupalan ja säntää sen jälkeen täyttä höyryä eteenpän. Sitten pysähdys, metri eteenpäin ja taas pysähdys. Koira näyttää todellakin siltä, ettei se saa lenkeistä enää mitään, ja juuri siksi haluan luovuttaa kuten tein edellisenkin koiran kanssa. Haluaisin nähdä sen mieluummin innoissaan flexissä kuin jatkuvasta pysähtelystä hämmentyneenä ja päätään roikottaen. Toisaalta olen jatkuvasti epävarma siitä, missä vaiheessa pysähtyä, ja opetuksen johdanmukaisuus kärsii. Höyryveturimeininkiin totta kai reagoin, mutta missä menee liian kireän hihnan raja?

Jos juoksuttaisimme sitä pellolla pitkässä narussa, se vetäisi sielläkin. Silloin myös juoksutus olisi yhtä nykivää opetustilannetta, mutta vain hieman useampi metri kerrallaan.

Vanis kirjoitti:

Harmaan kirjoitti:

Väitän että on täysin eri asia yrittää kouluttaa riistan perään säntäilevää hirvikoiraa kuin seurakoiraksi tai ihmisen kanssa tiiviiseen työskentelyyn taipuvaista koiraa. Hajut vain kiinnostavat koiraa enemmän kuin mikään muu maailmassa. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole koskaan omistanut pentuna kouluttamatonta metsästyspystykorvaa.

Ilman muuta on. Palvelualttiin koiran voikin opettaa vaikka seuraamaan liimautuneena omistajaansa kilometrikaupalla, kun taas hirvikoiraa välttämättä ei (tosin niitäkin tiettävästi löytyy), mutta sitä tässä tuskin haetaankaan.

Rotutyyppejä on paljon enemmänkin, kuin hirvikoirat ja seurakoirat. On jäljestävää, ajavaa, ylösajavaa, näöllä metsästävää, noutavaa, pidättyväistä, yltiösosiaalista, varautunutta, puolustusviettistä, paimentavaa ja vaikka mitä. Viettejä ei saa koirasta pois, mutta niitä pystyy hallitsemaan tiettyyn pisteeseen saakka. Hihnassa käveleminen vetämättä onnistuu ihan jokaiselta rotutyypiltä, kunhan vain viitsii nähdä vaivaa. Eihän vetokoiratkaan kaahota remmilenkillä, vaikka valjakossa kuuluukin vetää. Paitsi jos niiden antaa vetää. Kyllä koirillekin kehittyy tilannetajua, ja ne oppivat mitä niiltä milloinkin vaaditaan. Ihan varmasti hirvikoirakin oppii nauttimaan niistä remmilenkeistä, vaikka ei kieli sinisenä kiskoisikaan. Et varmaan kulje koirasi perässä ihan mihin tahansa se tahtoo, vaan sinä määräät reitin. Ihan sama asia: koirasi vietti sanoo yhtä, sinä sanot toista.

Eihän se vetäminen haitallista kenellekään muulle ole, mutta kysymys olikin, että voiko hirvikoiran opettaa kulkemaan nätisti hihnassa, ja vastaus on kyllä. Se ei välttämättä tapahdu viikossa eikä kahdessa, mutta se on aivan yhtä mahdollista kuin muiden rotujen kanssa.

Minulle tuli 2,5-vuotiaana tiibetinmastiffi, joka ei käytöksestä päätellen ollut ikinä kävellyt hihnassa. Se kiskoi kuin hullu, veti kieli sinisenä nenä maassa lenkin pituudesta riippumatta, eikä siihen saanut mitään kontaktia edes makupalojen avulla. Vastaantuleville koirille se sai hillittömät raivarit, ja siinä oli pitelemistä kerrakseen. Koska koiralla on kokoa ja ennen kaikkea voimaa, ei tullut kysymykseenkään, että antaisin sen toteuttaa itseään tuolla tavoin. Ongelma ei todellakaan korjaantunut hetkessä, mutta vaivannäkö kannatti. Oppi lopulta kävelemään niin kuin muutkin, eikä sitä juuri hihnan päässä tunnekaan. Kävelee nätisti, vetämättä ja turhia pysähtelemättä.

Umber kirjoitti:

Oletko harkinnut valjaiden ostoa juoksulenkkejä varten, tai jos nyt on käytössä valjaat niin kaulapantaa kävelylenkeille? Kokeilisit ehdollista koiraa siten, että kaulapannan kanssa kävellään nätisti ja ei edes haistella muuten kuin jos sinä sen sallit ( eli ei jatkuvasti jos se koira siitä kerää kierroksia..), ja toisaalta juoksulenkeillä valjaissa voisi vetäminen olla sallittuakin.

Jos pysähtely tuntuu vaikealta ja kylmältä puuhata, voihan pysyä liikkeessäkin, hihnan kiristyessä käännyt tulosuuntaan kävelemään ja kuljette jatkuvasti sinun ehdoillasi. Kyllä se koira pikkuhiljaa tajuaa, ettei vetämällä pääse haluamaansa suuntaa ja hajujen perään. Sen, että koira ei ole muutoksista alkuun innoissaan ei pitäisi loputtomiin kestää :)

Oppii se harmaakin ainakin aivan jatkuvasti vetämättä kulkemaan, mutta hiton paljon tarvitsee vain kärsivällisyyttä, toistoa, toistoa ja toistoa. Lenkkien ajallinen kesto venyy varmasti moninkertaiseksi, mutta se on sen opettamisen hinta. Flexi ei ole hyvä tosiaankaan tämän asian opetteluvaiheessa, vaan ihan tavallisenmittainen metrin, puolentoista tukeva talutushihna. Huomaan ainakin ajokoirasta ja karhukoirankin kanssa joskus aikonaan, että vetämästä kieltämisten teho vähenee jo heti niiden flexin joustamien muutamien metrien päässä, mutta kun on lyhyempi hihna niin koira on heti enemmän "kuulolla". Kauempana se vähän niin kuin unohtaa, että pitäs kuitenkin mennä ton muijan tahtiin eikä ihan omaan.

Itse olen mennyt esim. tämän ajokoiran kanssa juuri sillä taktiikalla, että jos hihna kiristyy, niin ei liikuta mihinkään. Vasta kun koira lakkaa vetämisen ja ehkä katsoo minuun, jatkuu matka. Pääasiassa Tito osaa mennä lenkeillä nätisti, mutta kiskaisee se joskus, kun esim. näkee lumessa jäljen, mutta enpä ole siitä viitsinyt alkaa kieltää. Metsästyskoira on metsästyskoira. Se on kyllä pakko sanoa, että noilla se touhu vain niin helpolla lipsahtaa vietin puolelle hajujen perään ja kun niillä luonne on itsenäinen niin ettei se hae kontaktia ihmiseen samalla lailla kuin vaikkapa paimen, niin sillä ei tosiaankaan ole komentojen tai kieltojen vastaanottavuus kovin suuri eli korvat jäävät helpolla koristeeksi vain. Joskus on tullut kävelylenkeillä kokeiltua sitäkin, että en anna koiran haistella ollenkaan, mutta normaalisti jatkuvasti nenä maassa kulkevalle ajokoiralle ainakin se on melko iso vaatimus eikä koira oikein lenkistä tunnu nauttivankaan sillä tavalla. Tai jos ei haistella saa, niin sitten pitää vauhdin olla sellainen, että se saa ilon siitä juoksemisesta irti.

Sitä hainkin, että miten rauhallista ja vietitöntä menoa voi metsätyskoiralta hakea? Hihna täysin löysällä vai riittääkö vain, jos ei vedä jatkuvasti ja voimalla? Tätä ei saa tosiaan kävelemään vauhtiani, koska se liikkuu ravaten ja juosten. Se menee hihnan löysän vällin luontaista vauhtiaan kunnes hihna kiristyy. Sitten pysähdytään ja lähdetään liikkeelle: Koira menee taas pari metriä omaa vauhtiaan kunnes hihna kiristyy ja joudun pysähtymään.

Pantaa en halua koulutettaessa käyttää, koska pelkään sen niskan kärsivän. Se aina eteenpäin rynnätessään joutuu stoppaamaan hihnan kiristyessä, mikä aiheuttaa kunnon nykäisyn. Pannalla se sitä paitsi vetää vielä kovemmin.

Vastakkaiseen suuntaan en voi vetämisen alettua lähteä kulkemaan, koska maantien reuna on kapea ja autoliikenne vilkas. Sellainen pyöriminen tien reunalla ei olisi turvallista.

Tänä aamuna teki taas mieli luovuttaa, koska koira ei saa näistä lenkeistä mitään. Lenkkiin oli tunti aikaa ennen töihin lähtöä, ja lenkki jäi kahteen ja puoleen kilometriin. Se kun ei onnistu niin, että kunnon lenkkiin käyttäisi vain monta kertaa enemmän aikaa, koska olen työssäkäyvä ihminen. Illalla töiden jälkeen aikaa on oltava myös omalle lenkille juosten, jolle tavallisesti olen ottanut usein koiran mukaan (maratoonari ei voi lakata juoksemasta viikoiksi).

Entä sitten, jos saankin sen opetettua kulkemaan suurimman osan lenkistä kiskomatta? Olen kaksi kuukautta täällä lapsuudenkotonani töiden vuoksi, ja sitten lenkitys taas siirtyy vanhemmilleni. He eivät osaa kouluttaa koiraa. Unohtuvatko opit koiralta sen siliän tien, kun vetäminen taas olisikin sallittua vai pysyykö kerran opetettu asia hirvikoiran päässä ilman ylläpitokoulutusta?

Myös vanhempani ovat sitä mieltä, ettei tällaista kouluttamista kannattaisi jatkaa koiran elämänilon ja liikunnansaannin kustannuksella. Heille vetämisestä ei ole ollut haittaa eikä se minuakaan ole erityisemmin häirinnyt. Aloin kokeilla siinä vain siinä toivossa, jos tämä yksilö olisi edellistä välinpitämättömämpi ympäristöä kohtaan. Kokeilen vielä muutaman päivän, ja sitten ostan paremmin pehmustetut valjaat. :)

Edellisen ollessa 14-vuotias muistan olleeni vain onnellinen siitä, että vanhus veti. Sitten loppuaikoina, kun sen lonkka alkoi reistailla ja vauhti nhidastua, kaipasin niitä aikoja, kun sain vielä pidellä flexistä kaksin käsin.

^Minkä takia koiran liikunnan pitäisi olla vain hihnassa kulkemista? Koiran kanssahan voi harrastaa vetojuoksua, -hiihtoa, vedättää potkuria tai juoksuttaa pyörän vierellä. Koira ehdollistuu aika äkkiä välineisiin eli jos käyttää valjaita vetotouhuissa ja sitten pantaa tavallisilla hihnalenkeillä, niin aika äkkiä se koira oppii yhdistämään välineet tiettyyn tekemiseen. Kun koira pääsee purkamaan energiaa juoksemalla, voisi uskoa hihnassa kulkemiseen oppimisenkin olevan helpompaa.

Mie myöskin olen sitä mieltä, että riistavietti ei ole oikein puolustus sille, että koira saa vetää hihnassa miten mielii. En miekään anna saalisviettisen paimeneni rynnistellä jahtaamaan autoja ja sen asian kanssa on tahkottu 7 viikkoisesta asti. Vieläkin tuo melkein 8 kuukauden ikäinen koira jahtaisi autoja sille päälle sattuessaan, jos antaisin siihen mahdollisuuden. Jos koira on aikuisikään asti elänyt kuin pellossa, ei se muutos tule kovin äkkiä. Ei se pitäisi silti mahdotonta olla. Niin näkyy tässäkin kaupungissa olevan riistaviettisiä ja hyvin metsällä toimivia metsästyskoiria, jotka osaavat silti kulkea hihnassa rynnistelemättä sinne sun tänne kuin päättömät kanat.

Harmaan kirjoitti:

Sitä hainkin, että miten rauhallista ja vietitöntä menoa voi metsätyskoiralta hakea? Hihna täysin löysällä vai riittääkö vain, jos ei vedä jatkuvasti ja voimalla?

Myös vanhempani ovat sitä mieltä, ettei tällaista kouluttamista kannattaisi jatkaa koiran elämänilon ja liikunnansaannin kustannuksella. Heille vetämisestä ei ole ollut haittaa eikä se minuakaan ole erityisemmin häirinnyt. Aloin kokeilla siinä vain siinä toivossa, jos tämä yksilö olisi edellistä välinpitämättömämpi ympäristöä kohtaan. Kokeilen vielä muutaman päivän, ja sitten ostan paremmin pehmustetut valjaat. :)

Metsästyskoira oppii hihnassa käyttäytymisen ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin mikä tahansa muukin koira. Se taas miten sen koiran pitäisi kulkea hihnassa ja millaista menoa tulee hakea, niin nämä ovat siitä koiran omistajasta kiinni. Jos omistajia ei haittaa koiran vetäminen eikä koira vedä niin että happi loppuu ja silmissä sumenee eikä koiran vetäminen aiheuta haittaa muille kulkijoilla, niin antaa koiran vetää. Minä ainakin kehtaan myöntää että mun omat koirat vetää ajoittain eikä se mua juurikaan haittaa. Jos eivät vedä niin kovaa, että kädet irtoaa ja koira kuristuu, mutta meillä ei todellakaan kuljeta aina hihna löysällä ja koira vierellä ympäristöstä välittämättä. Mulle riittää että koirat tottelee ja kuuntelee, sillä ei sitten ole merkitystä, jos niiden hihnat välillä kiristyy.

^Olen aika samoilla linjoilla ollut koirieni kans, ja kun mulla ei ole omakohtaista kokemusta muista kuin näistä erittäin riistaviettisistä tapauksista, niin ei niiltä oikeasti ole edes järkeä vaatia pitkiä lenkkejä mitään sivulla tiukassa katsekontaktissa kulkemista. (Tämä edellinen siis kärjistys, onhan niitä välimuotoja tuon ja henki hieverissä vetämisen väliltä sitten monia.) Tärkeintä mulle on, että saan koiran kuitenkin aina kulkemaan siihen suuntaan mihin minä olen menossa, enkä raahaudu perässä kuin riepu, vaikka hihna hetkellisesti hiukan kiristyisi. Mitäs siinä tosiaan, jos ei se vetäminen ole ihan niin hirveää, että ote ei meinaa pysyä tai koira saada happea.

Itse huomaan kyllä hihnakäytöksessä Titollakin eron aina koiran energisyyden mukaan. Mehtäpäivän jälkeen kun illalla mennään sille perinteiselle ehkä kilsan tarpeidentekokierrokselle, niin eipä se paljon enää jaksa vetää, mut annas jos aamulla mennään kun koira on pirteä... onhan se vähän sellasta sinkoilua... Meillä muuten tuo kiskoo noin yleensä ottaen eniten silloin kun se hakee pökälepaikkaa. Sit kun tuo osuus on hoidettu nii meno rauhottuu!

Tingelstiina kirjoitti:

^Minkä takia koiran liikunnan pitäisi olla vain hihnassa kulkemista? Koiran kanssahan voi harrastaa vetojuoksua, -hiihtoa, vedättää potkuria tai juoksuttaa pyörän vierellä. Koira ehdollistuu aika äkkiä välineisiin eli jos käyttää valjaita vetotouhuissa ja sitten pantaa tavallisilla hihnalenkeillä, niin aika äkkiä se koira oppii yhdistämään välineet tiettyyn tekemiseen. Kun koira pääsee purkamaan energiaa juoksemalla, voisi uskoa hihnassa kulkemiseen oppimisenkin olevan helpompaa.

Mie myöskin olen sitä mieltä, että riistavietti ei ole oikein puolustus sille, että koira saa vetää hihnassa miten mielii. En miekään anna saalisviettisen paimeneni rynnistellä jahtaamaan autoja ja sen asian kanssa on tahkottu 7 viikkoisesta asti. Vieläkin tuo melkein 8 kuukauden ikäinen koira jahtaisi autoja sille päälle sattuessaan, jos antaisin siihen mahdollisuuden. Jos koira on aikuisikään asti elänyt kuin pellossa, ei se muutos tule kovin äkkiä. Ei se pitäisi silti mahdotonta olla. Niin näkyy tässäkin kaupungissa olevan riistaviettisiä ja hyvin metsällä toimivia metsästyskoiria, jotka osaavat silti kulkea hihnassa rynnistelemättä sinne sun tänne kuin päättömät kanat.

Juoksulenkeiilleni koira onkin normaalisti päässytkin mukaan silloin kun mahdollista. Siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, vaikka vetääkin ojaan päin. Minä vain asun siellä vanhempieni luona nyt väliaikaisesti. Normaalisti se siis pääsee juoksemaan kanssani noin kuukauden välein. Muuten kaikki liikunta koostuu ihan tavallisista lenkeistä vanhempieni kanssa.

On varmaan selvää, ettei sinne tänne nykivän koiran kanssa voi turvallisuussyistä kokeilla suksia tai polkupyörää. Tai kerran kokeilin edellisen kanssa, ja sitten olinkin jo ojassa ja koira karkuteillä. :)

Mutta, kokeilen vielä ihan hetken. Onneksi vetäminen ei kuitenkaan ole sellainen juttu, jonka kanssa ei pärjäisi. Koira on kuitenkin täysin hallittavissa eikä vedä itseään kuristuksiin.

Onko koira siis metsästys käytössä? En nyt muista enää oliko puhetta kuonopannasta tai vedonestovaljaista, eli onko niitä kokeiltu?

Harmaan kirjoitti:


On varmaan selvää, ettei sinne tänne nykivän koiran kanssa voi turvallisuussyistä kokeilla suksia tai polkupyörää. Tai kerran kokeilin edellisen kanssa, ja sitten olinkin jo ojassa ja koira karkuteillä. :)

Jostainhan se on aloitettava. Koira on nopea oppimaan ja aluksi pyörän vierellä poukkoileva Nimuekin oppi ihan hienosti juoksemaan pyörän vierellä. Ei mitään ongelmaa enää. Aluksi toki ja nykyisinkin koira on minulla joustohihnassa kädessä, jolloin suureet nykäykset ei vedä niin nopeasti ojaankaan.

Kyllä se hirvikoira oppii olemaan vetämättä siinä missä paimenkin. Meillä ajoittain jälkien perässä vedetään, mutta kerta pysähdys riittää. Aluksi lähdettiin liikkeelle siitä että aina kun veti- suunnan vaihdos ja kehuja kun ei vetänyt. Äkkiä meillä hirvikoira idean tajusi, mutta toki piti muistuttaa ajoittain että kuinka mennään.
Flexissä sitten saa haistellakkin, kunhan ensin hihnakäytös on muistissa. Nimue on nyt 3v ja hyvin on muistissa
Pitkässä liinassa mennään kun riehutaan jängällä valjaissa, potkurin kanssa valjaissa joustohihnan kanssa ja pyörällä valjaissa. Meillä menee yksinkertaisesti niin että valjaissa vedetään- pannassa ei. Meillä on leveä pehmustettu panta mahdollisia nykäisyjä ja vetoja pehmittämään koiran kaulassa.

Olisiko antaa selkeitä ohjeita, kuinka kouluttaa kuonopannan kanssa? Kaikenlaista on kokeiltu, mutta älytön kiskominen ei vain lopu. Nyt sitten ostin kuonopannan.