Koirat.com

Kuonopannan kanssa kannattaa käyttää myös normaalia pantaa ja kahta hihnaa. Eli toinen hihna normipantaan, toinen kuonopantaan ja normihihna hitusen lyhyemmäksi kuin kuonopannassa oleva, jotta ensin kiristyy aina normaalipanta ja jos siinä vaiheessa koira ei älyä löysätä niin sitten kääntyy pääkin. Kannattaa opettaa kontaktin ottamista ja vahvistaa sitä, sitten vierellä kulkiessa kontaktista aina palkkaa.

Itse oon leikkinyt myös koiran kanssa seuraamisleikkiä lenkeillä, jos sen kiinnostus ja motivaatio kauniisti kulkemiseen on alkanut hiipumaan. Eli kaikesta minuun kohdistuvasta liikkeestä palkkaa ja iloiset kehut. Näytän varmaan ihan idiootilta aina tuolla hyppiessäni sivuaskelia, peruutellessani ja ottaessani parin askeleen juoksupyrähdyksiä, hiipiessäni jne. Pääasia, että koira innostuu liikkeestä ja pitää hommaa leikkinä, jossa innokkaasti mukana kulkemalla saa nameja. Namit voi myös heittää maahan ja koiran löydettyä taas lähteä uuteen suuntaan.

Yleisesti meillä on myös viime aikoina auttanut hirveästi koirajuoksuvehkeiden hommaaminen. Koiralla ei alkuun varsinkaan meinannut keskittyminen riittää pitkien lenkkien tekemiseen jatkuvasti vierellä kulkien, kun on tottunut haistelemaan ja vetämään. Nyt pystyy tekemään sen päivän pitkän lenkin vyön kanssa, jolloin koiralla on lupa vetää, se on jopa suotavaa ja vain lyhkäsemmät lenkit, joilla koiran keskittyminen riittää, tehdään pannassa.

Mitähän te keksisitte meille. Vanhempi koira tuli minulle n. 2-vuotta sitten ja vetää kuin höyryjuna hihnassa. Pantaa ei voi käyttää, koska alkaa hinkumaan hengitys pidemmän päälle, eikä tee niskallekkaan varmaan hyvää. Käytössä siis perusvaljaat tai Y-malliset. Kuonopanta auttaa hetkellisesti, mutta heti kuonopannasta siirtyessämme valjaisiin, alkaa veto. On kokeiltu pysähtyä, mennä toiseen suuntaan ja nykäistä ja kieltää. Heti kun tietää, että mennään suuntaan X, hihna kireänä. Vedonestovaljaat eivät ole vaihtoehto, koska koira on karvaton ja uskon, että valjaat hiertäisivät ihon rikki, kun 99% vaatteiden resoreistakin jo tekee sen. Väsyttäminen ei myöskään auta; mm. viimekesänä 3h lenkki josta osa aikana vapaana juoksemista/riehumista, ei mitään vaikutusta.

Oon huomannu, että koira joka on jo oppinu vetämään on tosi vaikea opettaa pois tavasta.. Tärkeintä on mun mielestä se, että koira ei tästä eteenpäin pääse vetämällä mihinkään. Lenkit voi kestää pienen ikuisuuden mutta kyllä koira jossain kohtaa hoksaa idean. :D Voit myös opettaa koiralle käskyn ja tietyn käytöksen, jonka voit liittää hihnassa kävelemiseen. Ensin vaikka ihan sisätiloissa opettaa koiralle haluamasi käytöksen eli palkata kun kävelee oikealla paikalla, sitten sama ulkona ja sitten lisäämällä hihnan mukaan treeniin.

Mä jo tuolla temppupuolella mainitsinkin, mutta laitanpa nyt tännekin. Eli siis mä olen havainnut hyväksi tekniikan, jossa pysähdytään hihnan kiristyessä ja kun koira katsoo ohjaajaan, sille annetaan herkku ohjaajan jalasta kiinni. Meillä toimi erinomaisesti ja alle kuukaudessa saatiin homma toimimaan vrt. neljä vuotta sitä ennen taisteltu vetämisongelman kanssa. Perus pysähdy ja jatka matkaa hihnan löystyessä -tekniikka ei toiminut, koira ei ikinä ymmärtänyt ideaa. Ympäri kääntyminenkään ei toiminut, koira vaan tyytyväisenä jatkoi matkaa, kun käännyttiin. Tolla namin antamisella sain tuon ymmärtämään, että mun luokse tuleminen (=hihnan löystyminen) on se juttu, mitä mä haluan. Ja kun tuohon lisäsi sen, että aina palkkaa, kun koira otti katsekontaktin, pian mulla oli koira, joka kulkee nätisti vierellä ja jos jostain syystä sattuikin hihna kiristymään, se kääntyy katsomaan.

Onawelle erityisesti: miltäs tällainen vaikuttaa? Noi on suus vedonestovaljaat, mutta niissä ei ole hankausefektiä. Vastaavat löytyy myös topcanisilta, tosin hintavampina ja y-mallisina. Tuolla Haltin esittelyssä on mainittu, ettei varsinaista koulutusta tarvita. Itse kuitenkin tekisin niin, että pistäisin selkärenksuun hihnan hiukan lyhyemmälle kuin rintarenksuun. Koiran vetäessä selkärenksun hihna siia kiristyisi ensin ja jos koira ei tajuaisi kääntyä, kiristyisi hihna myös rintarenksusta. Mä myös palkkaisin, kun koira kääntyy omistajaa kohden vaikutuksen tehostamiseksi.

Miten saisin koiran kulkemaan vierellä ja lopettamaan vetämisen hihnassa?

Ootko lukenut tän ketjun alusta loppuun?

Hei!

Päälisinpuolin silmäilin läpi kaikki sivut, enkä löytänyt tätä kysymystä. Kuuluu aihealueeseen "vetäminen", mutta eri suuntaan kuin yleensä...

Koiramme, 3v ajokoira/sefer mix uros on pitkällisen opettelun tuloksena oppinut olemaan vetämättä hihnassa. Tähän ollaan päästy niin, että aina kun hihna kiristyy, matka stoppaa, otan askeleita taaksepäin kunnes koira tulee viereen, sitten pysähdys, ja matka jatkuu. Mutta nyt kun eteenpäin vetäminen on karsittu, koira jumahtaakin haistelemaan hajua, ja jää jälkeen. Välillä oikein kiintoisan hajun kohdalla se oikein kääntää peräpäänsä lenkittäjälle, ja ottaa sellaisen *en liiku mihinkään*-asennon. Tämä käytös vahvistuu, kun ollaan palaamassa lenkiltä kotia päin, koirasta tulee maleksimisen ja jumittamisen kuningas.

Koirassa tosiaan on puolet ajokoioraa, ja kuono maassa kulkeminen on sen luonto. Olemme lenkittäneet 3-5m hihnalla, vaihdellen koettaneet pantaa ja valjaita. Ihanne toki olisi, jos koiraa voisi lenkittää vapaana, mutta kokemus on, että kissan tai pupun jäljen haistaessaan hurtasta tulee kuuro, ja se karkaa omille teilleen. Koska asumme taajamassa, jossa on paljon muitakin koiria, ja jonkin verran liikennettä, tuo on niin vaarallista, etten enää uskalla riskeerata. Sen sijaan pyrin mahdollisimman usein kulkemaan koiran kanssa 20m liinassa metsissä samoillen, että saisi kunnolla toteuttaa nuuhkimisvimmaansakin.

Ideoita, ajatuksia, kokemuksia? Nyt siis nimenomaan tähän taakse jumahtamiseen ja hajuun "kiinni jäämiseen"? Kiitos!

Pitää päästä vähän tuulettamaan tuntoja.

Meillähän alettiin kahden koiran voimin treenata vetämättömyyttä ihan tosissaan kesäkuussa, sitä ennen seniori oli saanut koikkelehtia hihnassa vähän miten tykkäs useamman vuoden (ei siis ollut mitenkään mahdoton jonka vuoksi tähän ei oltu tarpeeksi lujasti puututtu) ja juniorista ei ollut tietoa paljonko oli joutunut elämänsä aikana hihnassa olemaan.

Ensin mentiin y-valjailla (topcanis) niin että remmi oli etulenkissä. Kun hinattiin, tuli pysähdys, kun koira kääntyä luokse/katsomaan kehuttiin, pyydettiin sivuun ja jatkettiin matkaa. Sama uusiksi jos hinuritoiminta jatkui.
Molemmat oppivat etulenkissä ollessaan käyttäytymään asiallisesti eivätkä muutama kuukausi myöhemminvetäneet enää laisinkaan mutta auta armias kun ollaan yritetty treenata samaa "normaalihihnassa" eli remmit selkälenkissä.
Etulenkissä siis opeteltiin n. 4-5kk ja nyt ollaan parisen kuukautta opeteltu takalenkkiä uudelleen.

Molemmat osaavat "palautuksen" mutta parhaimmassa tapauksessa sinkoavat täysillä eteenpäin kun matka jatkuu. Palavaat kyllä kuin vieterit viereen, mutta taas singahdetaan kun matka jatkuu. Lenkistä puolet voi hyvin olla tätä jojoilukävelyä jonka jälkeen pystyvät hieman asettumaan ja kävelemään nätisti.

Tämä erityisesti silloin kun yksi ihminen taluttaa molempia. Koirille tulee kilpailuviettiä ja tuntuu että se kaiffari vierellä kiihdyttää menoa.

Molemmat myös osaavat kävellä erinomaisen kauniisti jos pidän hihnat lyhyellä ja kävelevät ns. käskyn alla eli haistella tai poukkoilla ei saa, mutta välittömästi sen luvan tultua (eli saa haistella, tehdä asioitaan) alkaa rynniminen ja urpoilu.
Ei siis auta jos puolet lenkistä kävellään käskyn alla ja sitten vasta pahimpien höyryjen purkauduttua saa haistella, koska tuntuu että jos haistella ei saa lainkaan alussa höyryt ovat kahta pahemmat.

En tiedä odotinko vähän liian nopeita tuloksia kun tuo eturemmissä käveleminenkin onnistui jo niin kauniisti eli viekö tämän takaremmin opettaminen vähintäänkin yhtä kauan, ottaen huomioon että seniori jolla tämä pahempi sinkoilu ja ryntäily on tapana sai puuhastella omaan tapaansa monta vuotta. Tapa on vain kiihtynyt ja pahentunut kun yrittää rynniä hyviä hajuja/paikkoja kohti ennenkö junior pääsee samoille apajille....



Ihteään saa syyttää, alkaa olla vaan niska ja kädet kovilla.

Ehli kirjoitti:


Ideoita, ajatuksia, kokemuksia? Nyt siis nimenomaan tähän taakse jumahtamiseen ja hajuun "kiinni jäämiseen"? Kiitos!

Mulla on noista ajokoirista tullut kokemusta ja olen jumahduksen iskiessä ensin nyppäissyt hiukan hihnasta ja sanonut "mennään". Jos ei se toimi, niin sitten vaan tylysti teen niin, että palaan koiran luo itse ja tuuppaan sen liikkeelle ja toistan sen "mennään". Liikkuu se siitä, jos muuten uhkana on jäädä ylikävellyksi! Nuo ajurit on juuri semmosia, että kaikki pitäs nuuhkia ja paluumatkalla se hidastelu oikein toden tosiaan saattaa alkaa.

Meillä on nyt ihan parissa päivässä tapahtunut jonkinlainen läpimurto tässä vetämisasiassa. Kaiken lisäksi tuntuu, että suurin muutos on tapahtunut mun oman pääni sisällä :D Kirjoittelinkin sisäsiisteysketjuun siitä, että meillä poika on nyt muutamaan otteeseen nostanut jalkaa sisällä. Tämä ei varsinaisesti liity asiaan muuten kuin siten, että itselläni kaatui kuppi nurin sen verran, että päätin että on aika lopettaa pellossa eläminen muiden ongelmien suhteen ja se päätös taisikin olla tässä se ratkaiseva juttu.

Kyseessä on 13 kg koira eikä vetäminen ole se takia ollut aivan mahdoton ongelma, vaikka tuo onkin puskenut eteenpäin kuin höyryjuna. Nyt olen todennut, että meidän koiran kohdalla on tehty kaksi virhettä, jotka ovat estäneet sen, ettei todellista oppimista nätisti hihnassa kävelyyn koskaan tapahtunut. Ensinnäkin meidän asenne on ollut pielessä; koiraa on yritetty opettaa niin, että pysähdytään joka kerta kun hihna kiristyy - ja kun se on kiristynyt kerta toisensa jälkeen uudestaan ennen kun ollaan päästy ottamaan askeltakaan, ovat omistajat luovuttaneet ennen koiraa ja se on saanut vetää välillä koska minä en ole jaksanut enää pysähtyä kun "eihän se nyt niiin iso ongelma tämän kokoisen koiran kanssa ole". Toinen ongelma oli se, että olemme yrittäneet opettaa koiraa alusta lähtien ilman nameja niin, että palkkana toimii eteenpäin pääseminen ja siihen riittää pelkkä istahtaminen. Nyt taktiikkaa muutetiin siten, että namit ovat mukana ja koiran täytyy palata luokseni hakemaan se ilman erillistä käskyä eikä pelkkä istuminen tai hihnan löysääminen sentillä riitä. Eli nyt pysähdytään ihan oikeasti JOKA kerta, kun hihna kiristyy ja matka jatkuu vasta kun koira on palannut taaksepäin (tässä kohtaa nami) ja hihna on taas kunnolla löysä. Esimerkiksi eilen tehtiin kahden tunnin lenkki, jonka aikana en antanut periksi kertaakaan vaikka olihan siinä kädet jäässä ja hermo koetuksella. Olen kuitenkin ihan hämmästynyt, miten nopeasti tämä on tuottanut tulosta vaikka tietenkin ymmärrän, että oikean hihnakäytöksen opettelu on pitkä tie ja meillä ollaan vasta alussa. Muutos siihen entiseen nelivetoon on kuitenkin huikea. Meidän koiran kohdalla saa ja täytyykin todella olla mustavalkoinen omissa toimissaan, jotta tulosta syntyy. Takapakkia varmaan on vielä luvassa, mutta täytyy sitte käydä lukemassa uudestaan tämä tänään kirjoittamani pätkä ja muistuttaa itseä siitä, että välillä homma myös toimii kunhan pysyy sitkeänä ;) Harjoittelu jatkukoon siis!

Kyllä namit on lenkillä tosi hyvä juttu. Ei tarvitse edes paljoa olla mukana. Meillä toimii hyvin kun alussa palkkaa useasti lähellä pysymisestä ja lenkin aikana silloin tällöin. Koiralla on silloin koko ajan vire, että mulla on jotain hyvää, minkä eteen kannattaa pysytellä lähellä.

Meillä sujuu 5kk pennun kanssa jo hihnalenkit aika hyvin. Olen opettanut johdonmukaisesti alusta alkaen, että namit tulee vasemmalta sivulta, ja siihen koira yleensä hakeutuu. Vapailla metsälenkeilläkin tulee usein siihen kulkemaan. :D Meillä on pitkähkö (oisko 3m) nahkahihna, johon olemme "luoneet" kaksi asentoa: joko se on vyyhdillä niin, että koira ei pääse sivulta pois, tai sitten se on vapaana, jolloin koira saa kulkea hihnan matkan päässä -sillä ehdolla, ettei ole vetoa. Kun hihna on pitkänä, sanon aina "vapaa" merkiksi että nyt saa mennä pois sivulta. Kun otan koiran lähelle, palkkaan muutaman kerran kontaktista ja annan "seuraa" käskyn, jota palkkaan useasti etäisyyttä pidentäen ja lopulta vain kehun. Jos tulee painetta hihnaan, useimmiten pysähdyn, odotan hiljaa kontaktia, ja palkkaan eteen päin lähtemisestä. Jos tämä toistuu liian usein, otetaan pari "seuraa" harjoitusta suuntaa vaihdellen. Näitä tiukkoja seuraamisia ei voi kyllä koko lenkin aikana tehdä kovin paljoa, kun on innokas pentu kyseessä, jolla ei ole keskittymiskykyä vielä niin paljoa. Pitkässä hihnassa sama tekniikka jos tulee painetta: pysähdys, remmi kireällä niin kauan että tulee kontakti, ja heti kontaktista remmi löystyy ja matka jatkuu. Jos koira on levoton, eli edessä jotain minne selvästi haluaa, otan sen lähelle, vaihdetaan suuntaa, ja mennään edes takaisin niin kauan, että rauhoittuu. Joskus maassa on esim. jonkun koiran jäljet, joita olisi hirveä into lähteä seuraamaan.

Mutta. Oisko jollakulla hyviä vinkkejä flexin opetteluun? Olen hankkinut 5m flexin metsälenkkejä varten, jolloin en pidä vapaana. Se toimii suurimmaksi osaksi hyvin, koira kulkee luontaisesti max 5m päässä minusta ja antaa kontaktin kutsuessa, jää odottamaan jne. Mutta esim. eilen meidät ohitti pari juoksijaa koiran kanssa, jonka jälkeen meidän koiralla alkoi hillitön vimma päästä kovaa niiden perään. Oli tosi vaikea saada koiraa enää seuraamaan tai tulemaan lähemmäs kulkemaan, kun se oli koko lenkin saanut olla "vapaana" flexissä eikä tuntunut tajuavan olevansa kiinni.

^ Auttaisiko jos pysähtyisit ettekä liiku ennen kuin koira tulee odottamaan nätisti vierelle/rupeaa kuuntelemaan ohjeitasi/hakee kontaktia? Heitin vaan mututuntumalla, itse varmaan kokeilisin vastaavassa tilanteessa eka näin (jos ymmärsin selityksesi oikein)..

Joo, no niin mä toiminnan yleensä aina kun on vetoa, että otan joko kontaktin tai kutsun luokse, ennen kuin matka jatkuu. Olin ehkä tolla lenkillä vähän kärsimätön, kun koira kulki niin nätisti pysytellen lähellä ennen noita juoksijoita, joiden jälkeen olisi halunnut niiden perään. Siinä sitten syyttää mieluummin välineitä kuin itseään. :D Kai mä tavallaan teidänkin mitä tehdä noissa tilanteissa, mutta odotan pennulta varmaan liikoja.

Yritin lukea kokonaan tämän ketjun, mutta...

Onko kenellekään tuttu ns. "jojoilu" eli kun harjoitellaan vetämisen lopettamista (pysähdytään, tulee luokse, kehu) niin opettaakin koiran vahingossa tulemaan luokse pysähtymällä itse ja sitten taas pinkaisemaan eteenpäin vetämään, pysähdys ja luokse, pinkaisu... Meillä kävi näin ja aloin turhautumisestani huolimatta tai sen takia nauramaan, kun ajattelin että näinkö sitten.
Ollaan kyllä menossa koirakouluun, mutta siihen on vielä aikaa joten ajattelin tutkia asiaa täältä. Kellään tietoa miksi/miten opetin koirani säntäilemään edestakaisin?

edit: niin siis ilmeisesti ei yhdistä koko hommaa vetämiseen laisinkaan, vaan että pysähtyminen->tule luokse, mutta muilla on kuitenkin onnistunut? Mitä kummaa.

^ON. Oma nyt 3 vuotias Cosmo oppi myös ton aikanaan sen sijaan että olisi lopettanut vetämisen. Tiesi, että kun hihna kiristyy pitää tulla vierelle ja katsoa silmiin niin sit matka jatkuu. Meillä toi jojoilu kesti yleensä 5-15 minsaa lenkin aluksi (tai jos mentiin siihen suuntaan missä oli koirapuisto niin siihen asti että oltiin menty puistosta ohi) ja sen jälkeen Cosmo alko kävellä nätimmin.

Jojoilua tapahtuu edelleen sillon tällön, mutta se ei oo enää päivittäistä (lähinnä tapahtuu nykyään sillon kun ollaan menossa metsään, missä C saa juosta vapaana). Aloin vaan yhdessä vaihessa muuttelemaan mitä vetämisestä tapahtuu: välillä käännyttiin ympäri ja jatkettiin toiseen suuntaan, välillä pyysin vierelle ja seisottiin paikallaan vähintään pari minuuttia kunnes Cosmo rauhoittui (lopetti läähättämisen ja vinkumisen) ja sit jatkettiin matkaa, välillä peruutettiin, välillä pysähdyttiin tekemään temppuja jne. Eli vaihtelu oli se mikä meillä vaikutti auttaneen tuohon jojoiluun. Ja se, että palkkaa ei enää tullut siitä että tulee sekunnin sadasosaksi vierelle, vaan vasta kun siinä on pysytty sekunti tai pari (tätä kokoajan pidentäen) ja matkan jatkuessa heti kun pysyy vähänkin aikaa vierellä kävelemässä kehuja + nami. Kontaktin vahvistaminen myös tuntu auttavan vierellä kävelyn opettamisessa.

Meillä 11vk pentu alkaa riekkumaan ja vetämään hihnassa aina kun käännytään kotiin päin. Mikä avuksi? Olen tehnyt niin että kun vetäminen alkaa niin pysähdyn ja kun koira istuu niin kehun mutta 50 metrin matkaan saattaa kulua aikaa jopa 15min ja hermot loppua

^Jatka vaan samalla taktiikalla, kyllä se siitä! 11 viikkonen on vielä ihan napero, kyllä se hiffaa homman jujun varmasti pikkuhiljaa kun jaksat olla johdonmukainen. Kannattaa myös muistaa kehua ja palkata pentua aina silloin, kun se kulkee nätisti vierellä (oli suunta kotiin tai sieltä poispäin).

Tätä taktiikkaa olen käyttänyt pian kolme viikkoa ja lenkkeily alkaa pikku hiljaa olla jopa nautittavaa.

Jos vähän vinkkejä sais meidän neidin kanssa kulkemiseen. Muuten kävelee tosi hienosti mitä nyt välillä menee liian kauas mutta käskyllä reunaan tulee tien reunaan kävelemään. Mutta sitten nämä kohtaukset. Hän pysähtyy haistelee ja kun tulee käsky mennään niin lähtee kun aropupu yhtä lujaa ja pomppien. Itse pistän iän piikkiin on siis vasta 9kk. On yritetty saada pois tätä mutta ei onnistu. Joten vinkkejä kehiin. Meillä on myös valjaat käytössä jolla ei vedä. Kaulapannalla vetää mutta kun päätimme kokeilla valjaita niin vetäminen loppu kun seinään.

Friiduu kirjoitti:

Jos vähän vinkkejä sais meidän neidin kanssa kulkemiseen. Muuten kävelee tosi hienosti mitä nyt välillä menee liian kauas mutta käskyllä reunaan tulee tien reunaan kävelemään. Mutta sitten nämä kohtaukset. Hän pysähtyy haistelee ja kun tulee käsky mennään niin lähtee kun aropupu yhtä lujaa ja pomppien. Itse pistän iän piikkiin on siis vasta 9kk. On yritetty saada pois tätä mutta ei onnistu. Joten vinkkejä kehiin. Meillä on myös valjaat käytössä jolla ei vedä. Kaulapannalla vetää mutta kun päätimme kokeilla valjaita niin vetäminen loppu kun seinään.

Olisiko sinulla laittaa kuvaa valjaista? Osa talutusvaljaista on sellaisia, jotka estävät koiran normaalin liikkeen edestä ja eivät siten ole hyväksi.
Tarkoitatko koiran kanssa kulkemisella hihnassa vai ilman? Koiran on hyvä saada koheltaa ja painella menemään (vapaana), mutta silloin kun pitää kulkea nätisti sitä ei tietenkään sallita. 9kk osaa ja jo paljon nuorempikin.