Koirat.com

Meillä on käytetty ihan pennusta asti flexiä, jotta koiralla hieman enemmän liikkumavaraa. Koska asutaan sellaisella alueella, ettei koiraa voinut pitää vapaana.
Aika paljon myöhemmin ruvettiin oikein kunnolla harjoittelemaan nahkahihnassa kävelyä ja ei montaa toistoa tarvittu niin koira oppi ettei nahkahihnassa saa vetää.
-> meillä käytettiin taktiikkana pysähdys/nyppäys.
Meillä mennään lähes aina ulos kovaa vauhtia, annan koiran vetää siihen saakka että pääsee ensimmäiselle pissalle, koska tämä tapahtuu ihan lähellä. Parhaimmillaan n. 10 metrin päästä ovesta, jossa on metsikköä.
Tämän jälkeen yleensä päästään jo vähän rauhallisemmin liikkumaan.

Meillä käytetään flexiä myöskin siksi, että koiramme haluaa mennä kauemmas tarpeilleen.. Flexin avulla pääsee n. 8 metrin päähän ja osaa tulla pääsääntöisesti sotkematta hihnaansa takaisin.
Nykyään pystyy tietyissä tilanteissa todella hyvin pitämään vapaana, joka meille on kaikkein paras lenkkeilymuoto.

No niin. Ongelma on tämä: 14 vko vanha welshi narttu vetää remmissä. Haluasin sen kulkevan vasemman jalkani vieressä, istuvan siihen kun pysähdyn ja sanon "sivulle". No sitä on yritetty opettaa namilla houkutellen ja palkaten ja on pysähdytty kun se vetää. Toruttu. Aina vain pitäisi mennä minun edelleni! Mikä neuvoksi?

^
En nyt ihan täysin hahmottanut tästä, mitä haluat. Haluatko siis, että koira kulkee vetämättä hihnassa ja osaa tulla perusasentoon tarvittaessa? Vai haluatko, että koira kulkee vetämättä hihnassa ja ymmärtää istahtaa automaattisesti, kun pysähdyt?

Jos haluat, että koira toimii tuolla ensiksi ehdottamallani tavalla, puhutaan kahden eri asian opettelemisesta: vetämättä hihnassa kulkeminen ja perusasento. Nämä kannattaa opettaa kahtena erillisenä asiana. Eli treenaatte perusasentoa vaikka kotosalla ja hihnassa vetämättä kulkemista ulkosalla. Koiralle tämä on pikkuisen liian haastava kokonaisuus ymmärrettäväksi kerralla, eli treenaamalla noita molempia asioita yhtä aikaa, vain sekoitat sen pään, eikä se ymmärrä, että mitä siltä näin ylipäänsä halutaan.

Hihnakäytöksen opettelemiseen suosittelen perinteistä "pysähdytään, aina kun koira vetää ja lähdetään liikkeelle, kun hihna on löysällä"-menetelmää. Koiran liikkumavaran kannattaa olla niin pieni, että hihna kiristyy heti, jos se menee hiukan sinun edellesi. Tällä tavalla voit selkeästi kertoa sille, että missä haluat sen kulkevan. Toruminen on tällä menetelmällä täysin tarpeetonta, koska koiralta viedään kiva asia pois (=liikkuminen) pysähtymällä ja se saa palkaksi liikkeellelähdön, kun hihna on löysällä. Kannattaa myös muistaa, että hihnakäytöksen opettelu vie paljon, paljon aikaa. Harva 14 viikkoinen vielä osaa kulkea hihnassa, kun ylipäänsä ulkona liikkuminen on tuon ikäiselle vielä uutta ja jännittävää.

Perusasentoa voitte harjoitella sitten erikseen kotona namien kanssa. Kun se alkaa olla oikeasti hallussa, sitä voi lähteä harjoittelemaan ulkona. Lenkkien yhteydessä tätä on melko turha harjoitella, jos se ei ole häiriöttömässäkään tilassa hallussa. Ulkona kuitenkin on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, ettei tuon ikäinen vain osaa keskittyä. En kuitenkaan suosittele näiden kahden asian yhdistämistä (hihnakävelyn harjoittelu + perusasento) ennen kuin kumpikin asia on erillisenä kokonaisuutena hyvin hallussa. Kuten sanottu, todennäköisesti koira menee muuten tästä vain sekaisin, eikä opi kumpaakaan kokonaisuutta kunnolla.

Kannattaa myös muistaa, että olet tekemisissä pienen pennun kanssa, jonka keskittymiskyky huitelehtii todennäköisesti maksimissaan jossain muutaman sekunnin paikkeilla. Tämän ikäistä ei voi pitää pitkiä aikoja käskyn alla, koska koira ei siihen henkisellä puolella vielä kykene ja tästä seuraa vain takapakkeja (kun koira kyllästyessään toimii oma-aloitteisesti niin kuin tykkää). Ennen kaikkea harjoittelemisesta pitää tehdä koiralle kivaa puuhaa ja sellaista, että se kokee tottelemisen kannattavaksi. Ja vaikka hihnakäytöksen opetteluun suosittelenkin lyhyen liean käyttämistä (että saadaan se oikea paikka kerrottua koiralle selvästi), koiralle kannattaa opettaa vaikka erillinen vapautuskäsky sitä varten, kun se on vapaa koluamaan tien pientareita vähän löysemmässä lieassa. Jos koiran pitää kulkea pitkiä matkoja jalkasi vieressä, se voi olla liikaa vaadittu pennulta, joten pienet tauot (ja näitä tiheästi) ovat paikallaan. Itse käytän haistelumahdollisuutta palkkana, kun haluamani (vaihteleva) matka on kuljettu nätisti hihnassa. Jos nuorelta koiralta vaatii liikaa, eli sen pitäisi keskittyä johonkin toimintoon liian pitkä aika, se kyllästyy helposti ja otetaan takapakkeja. Meillä on myös erillinen käsky sitä varten, kun koiran pitäisi kulkea jalkani vieressä hihna löysällä (tällöin haistelu on kiellettyä), mutta lähellekkään niin tiivistä kulkemista en tällöinkään vaadi, kuin esim. seuraamisessa.

itse tapaan tehdä yllättäviä käännöksiä ja "äkkipysähdyksiä", välillä kävelen hitaasti, välillä nopeasti. tällöin (ainakin minun) koira oppii kuuntelemaan ja seuraamaan omistajaa.

Joo. Niin että se kulkee vasemman jalan vieressä hihna löysällä. Mutta silloinhan se ei voi mennä haistelemaan hajuja!? Vai oisko koira "hyvin" koulutettu jos se menee koko remmin pituudelta mutta ei vedä? Mietin vaan että toimisko semmone et koira saa kulkee remmissä missä vain mutta tulisi vasemman jalan viereen kun käsketään "sivulle"?
Ja se istuisi automaattisesti kun pysähdytään? pentu ei yleensä paljoa vedä, usein menee nätisti mutta olisi ehkä kiva jos se kulkisi vieressä...

Mutta se osaa paljon temppuja!

^Minulla on varsin luupäinen koira tässä vetämisasiassa ja meillä mennään niin, että hihna on lyhyt siitä syystä, että koira tietää aina alueen, jolla se voi liikkua hihnan ollessa löysä. Tälle koiralle on pitänyt ikään kuin vääntää asia rautalangasta. Jos hihnan pituus vaihtelee, koira ei pysty ennustamaan, että missä vaiheessa hihna kiristyy ja missä ei. Siksi lyhyt hihna on kätevä opetteluvaiheessa, kun koira näkee oikean paikan suoraan ihmisen sijainnista. Kyllä koiran voi opettaa kulkemaan vetämättä koko remmin pituudenkin verran, mutta opetteluvaiheessa koiran kannalta kaikista selkeintä on lyhyt hihna. Erityisen tärkeää on se, että hihnan pituus on koiran kannalta aina sama (niin koira oppii ennakoimaan etäisyyttä, jonka jälkeen hihna kiristyy), riippumatta siitä, että käyttääkö lyhyttä hihnaa vai ei. Jos koira alkaa jossain vaiheessa selvästi omaksua, että kiskominen on kiellettyä, eli hiljentää/pysähtyy hihnan kiristyessä automaattisesti, liekaa voi myös tällöin lähteä pidentämään.

Se on totta, että todella lyhyessä hihnassa koira ei myös pääse haistelemaan. Jos päätyy käyttämään hihnakäytöksen opettelussa lyhyttä liekaa, kannattaa tosiaan opettaa koiralle vapautuskäsky, jolla sen voi palkita päästämällä sen vapaasti haistelemaan vähän pidemmässä hihnassa. Meillä on käytössä vapautuskäsky "nyt" TOKOssa ja kaikessa muussakin, jolloin koira tietää olevansa vapaa koluamaan tienpientareita. Lisäksi lenkillä on käytössä käsky "riitti" (eli haisteleminen riittää), jolla ilmoitan koiralle, että haisteleminen riittää ja se hakeutuu oikeaan paikkaan. Palkitsen hienon hihnakäytöksen aina vapautuksella, ja hajujen perään olevalle koiralla tämä toimii oikein hyvänä palkkana. Käytännössä lenkit menevät varmaan matkallisesti n. 50/50 vapaalla haistelulla ja hihnakäytöksen opettelulla.

Sitä en pidä järkevänä ratkaisuna, että koira istahtaisi normaalilenkillä jokaikinen kerta, kun pysähdytään. Tällöin koiran pitäisi olla koko ajan käskyn alla, mikä on liikaa vaadittu koiralta kuin koiralta. Jopa huippuunsa koulutetut palveluskoirat tarvitsevat taukoja, jolloin voivat mennä aivot off-asennolla. Mikä tahansa käsky alkaa kokea inflaatiota, jos sitä käytetään liikaa. Jos tarvitsee, koiran voi käskeä istumaan erillisellä käskyllä, mutta tätäkään ei missään nimessä tulisi tehdä joka pysähdyksen aikana.

Ja sitten tuo, että koira tulisi vasemman jalan viereen istumaan, kun se käsketään "sivulle" ei sinänsä liity mitenkään hihnakäytökseen. Se on perusasennon (tai jonkun vastaavan) opettelua, eikä kerro koiralle, että missä sen tulisi kulkea. Se on vain temppu muiden joukossa, enkä suosittele sen liittämistä hihnakävelyn opettelemiseen - menee koko koira sekaisin.

itse olen tyytyväinen kun koira ei vedä. ei aina tarvi kävellä vierellä. välillä kuitenkin pyydän (käsken) vierelle, ja silloin pitää myös katsekontaktia olla. mutta se ei minusta liity lenkkeilyyn. saa nuuhkia ja teitenkin pissalla/kakalla käydä rauhassa.

sliippi kirjoitti:

Ja sitten tuo, että koira tulisi vasemman jalan viereen istumaan, kun se käsketään "sivulle" ei sinänsä liity mitenkään hihnakäytökseen. Se on perusasennon (tai jonkun vastaavan) opettelua, eikä kerro koiralle, että missä sen tulisi kulkea. Se on vain temppu muiden joukossa, enkä suosittele sen liittämistä hihnakävelyn opettelemiseen - menee koko koira sekaisin.

Meidän muori oli opetettu edellisessä kodissaan juurikin niin, että 'reunaan' oli oikeata reunaa merkkaava käsky, jolloin koira sai kulkea vapaammin, kunhan pysyy taluttajan oikealla puolella tien reunassa. Vasemmalle puolelle vievä käsky taas oli nimenomaan tämä 'sivulle' jolloin koira tiesi, että sen paikka on taluttajan vasemmalla puolella ja silloin mennään ihmisen vieressä, oli ihminen sitten reunassa tai ei. Ja siitä huolimatta se osaa myös perusasennon hienosti, samalla 'sivulle' käskyllä. 'Seuraa' on meillä taas se käsky, joka vaatii kontaktin.

kadi kirjoitti:

Meidän muori oli opetettu edellisessä kodissaan juurikin niin, että 'reunaan' oli oikeata reunaa merkkaava käsky, jolloin koira sai kulkea vapaammin, kunhan pysyy taluttajan oikealla puolella tien reunassa. Vasemmalle puolelle vievä käsky taas oli nimenomaan tämä 'sivulle' jolloin koira tiesi, että sen paikka on taluttajan vasemmalla puolella ja silloin mennään ihmisen vieressä, oli ihminen sitten reunassa tai ei. Ja siitä huolimatta se osaa myös perusasennon hienosti, samalla 'sivulle' käskyllä. 'Seuraa' on meillä taas se käsky, joka vaatii kontaktin.

Näin myös meillä ja ihan hyvin toimii. Reunaan mennään lähes aina kun auto tulee vastaan/ohi.
Reunaan käskyllä se ei pysy sivussa jos koira tulee vastaan, vaan silloin meillä käytetään "ohi"-käskyä, joka tarkoittaa että ohi mennään ripeästi eikä mennä vastaantulijaa haistelemaan. Silloin koira on kutakuinkin sivulla, muttei kuitenkaan seuraa käskyn alaisuudessa. Seuraa käskyä käytetään meillä lähinnä treeneissä.

^^
Tuossahan nimenomaan oli kiinnostusta opettaa koira tulemaan ilmeisesti perusasentoon käskettäessä. Edelleenkään tämän opettaminen ei liity mitenkään hihnakävelyn opettamiseen (se ei kerro koiralle, että missä sen pitää kulkea, jos se käsketään paikallaan ollessaan tulemaan perusasentoon aivan kuin vaikka tokotreeneissä). Minusta yleisesti koirankoulutuksessa eri asioille kannattaa olla eri käskyt. Eli en suosittelisi käyttämään perusasentokäskyä siihen, että koiran tulee tulla perusasentoon ja siihen, että koira saa kulkea jalan vieressä ilman katsekontaktia. Jos TOKOsta puhutaan, niin se katsekontakti on aika tärkeä säilyttää perusasennon yhteydessä. Ei-niin-tavoitteellisessa treenissä tuolla ei tietty sit ole niin hirveästi väliä.

Meillä on kolmenlaisia käskyjä käytössä lenkillä:
- käsky, jota käytetään, kun koiran pitää kulkea jalan vieressä ja haistelu on kiellettyä (en vaadi katsekontaktia)
- käsky, jota käytetään, kun koiran pitää kulkea vasemmalla puolella katsekontaktissa (tämä ei ole sama kuin seuraaminen, seuraaminen on vielä tiiviimpää)
- käsky, jota käytetään, kun koira on vapaa koluamaan tienpientareita (vapautuskäsky, yleensä käytän tätä palkkana)

sliippi kirjoitti:

^^
Tuossahan nimenomaan oli kiinnostusta opettaa koira tulemaan ilmeisesti perusasentoon käskettäessä. Edelleenkään tämän opettaminen ei liity mitenkään hihnakävelyn opettamiseen (se ei kerro koiralle, että missä sen pitää kulkea, jos se käsketään paikallaan ollessaan tulemaan perusasentoon aivan kuin vaikka tokotreeneissä). Minusta yleisesti koirankoulutuksessa eri asioille kannattaa olla eri käskyt. Eli en suosittelisi käyttämään perusasentokäskyä siihen, että koiran tulee tulla perusasentoon ja siihen, että koira saa kulkea jalan vieressä ilman katsekontaktia. Jos TOKOsta puhutaan, niin se katsekontakti on aika tärkeä säilyttää perusasennon yhteydessä.

En osannut taas ilmeisesti selittää :D

Tarkoitin siis näin: Eli kävellään lenkillä koira on remmissä ja kävelee oikeassa reunassa nätisti, vapaammin. Vastaan tulee esim. koira samaa reunaa, mitä me kävellään, vaihdan liikkeessä tien vasempaan reunaan ja käsken koiran 'sivulle'. Koira kiertää mut takakautta, menee mun vasemmalle puolelle, ja jatkaa liikettä mun mukana lähellä. Kontaktia ei vaadita, mutta koira kulkee pääasiassa niin, että sen oikea lapa kulkee mun reiden kohdalla. Ja matka jatkuu kokoajan.

Kentällä taas jos käsken koiran 'sivulle' (perusasentoon) olen itse paikallani ja koira tietää, että kun en liiku, sen pitää istua ja ottaa kontakti.

Eli liikkeessä 'sivulle' tarkoittaa vasenta puolta ja lähellä kulkemista, paikallaan 'sivulle' on perusasento, liikkeessä kontaktilla kulkemiseen on käsky 'seuraa'.

^Selevä. :)

Tämä minun junnuni on niin opportunisti, että meillä on pakko olla niin, että perusasentokäsky on vain perusasento (jolloin on katsekontakti) ja sitten erilliset käskyt ilman katsekontaktia jalan vieressä kulkemiselle ja "kunnon" seuraamiselle. Olen ihan varma, että tämä lähtisi sluibaamaan myös niissä tilanteissa, joissa pitäisi olla katsekontakti, jos käyttäisin samaa käskyä myös tilanteissa, joissa katsekontaktia ei tarvita. Tämä on sellainen koira, että löysäilee taatusti käskyjen kanssa, jos siihen antaa pienimmänkin mahdollisuuden, joten meillä on tehtävä hommat tiukasti ja siksi pitää myös olla erilliset käskyt mm. TOKOa ja peruslenkkeilyä varten (eli tiukempaa ja löysempää tottelemista vaativissa tilanteissa). TOKOssa kuitenkin saa helposti otettua takapakkeja, jos tällainen koira pääsee kerrankin löysäilemään (nimimerkillä "kokemusta on"). Mutta hyvä, jos teillä toimii tuollainen "lepsumpi" lähestymistapa! Yksilöitähän nämä ovat ja toisissa on vähemmän opportunistin vikaa kuin toisissa. :)

Siksi kuitenkin lähtökohtaisesti suosittelen käyttämään näissä em. tilanteissa eri käskyjä, koska se on myös sitten enemmän varman päälle, koska tuo, että yksi ja sama käsky tarkoittaa tilanteesta riippuen 2 eri asiaa ei varmasti toimi kaikilla koirilla.

^Jep, onhan koirissa eroja :) Ja koulutustyyleissä. Hyvin huomaa varsinkin silloin, kun saa käsiinsä tuollaisen 'valmiin paketin', jonka käskyt joku toinen on tehnyt valmiiksi. Siinä saa vähän itsekin opiskella :P Onneksi tuo muori tuntuu ymmärtävän puhetta muutenkin, sen kanssa elämä on helppoa. Vanha ja viisas <3

Meillä on viikon kuluttua omalle kouluttajallemme aika taas, tällä kertaa hihnakäytöksen takia. Minä en kuitenkaan pysty odottamaan viikkoa ja toivoisin jotain hätäapuneuvoja.

Olen aivan rättipoikki jokaisen lenkin jälkeen. Jouduimme luopumaan kuonopannasta 10kk käytön jälkeen kun se alkoi yht'äkkiä hiertää ja ostin sellaisen pannan joka kestää, ei tee pahaa kurkulle vaikka vetää eikä pääse päästä pois: eli vinttaripannan.

No, sinne valahti 12kk työ, alas viemäristä ensimmäisellä lenkillä pelkän pannan kanssa. Säännöt on minulta samat: koira ei kiristä hihnaa.
Olimme päässeet jo siihen vaiheeseen asti (kuonopannan kanssa) että Mindi ei vetänyt, vaan palasi aina luokseni kun hihna kiristyi liikaa, 95% ajasta automaattisesti ne 5% pienen kröhömin tai nykäisyn avulla.
Mutta pelkkä panta päässä Mindi tuntui unohtaneen kaiken! Varmasti vaikuttaa moni asia: lähestyvät juoksut (1kk sisään pitäisi tulla), toinen murrosikä alkaa lähestyä selkeästi ja se että koiralla on aina hemskatisti virtaa kun ulos lähdetään eli poukkoilua suuntaan jos toiseen on jo ihan energiatason puolesta.

Mutta mikään näistä ei oikeuta tietenkään koiraa kiskomaan lujaa. Jostain syystä kiskominen eteenpäin palasi takaisin, testaa luultavasti voiko näin tehdä uudessa pannassa.
Odotan tai nykäisen tai kröhömmään aina jos ei tule automaattisesti takaisin. Mutta heti kun ollaan taas sivulla ja otan parhaimmillaan vain eleen eteenpäin niin Mindi ryntää taas.

Muoks. Tähän väliin piti kertoa millaista se vetäminen on. Hurjaa. En tajua miten 25kiloisella koiralla voi olla näin paljon voimia. Jos on joku haju jonne pitää päästä ja sillä hetkellä en päästä haistelemaan voin nojata kaksin käsin hihnaa pidellen aivan rennosti taaksepäin ja koira puskee niin lujaa kuin pääsee.
Varomaton lentäisi helposti kumoon.
Jos mennään liian hitaasti ja koira on kärsimättömällä päällä alkaa tasajalka pomppiminen ylös minun korkeudelle. Harvoin ehdin reagoida. Nyt pari kertaa jopa minua päin ja sain huuleeni haavan kun Mindin pää osui leukaani ja sen takia hampaani huuleeni.

Olen kokeillut keinoja:
-Suunnan vaihtaminen (tähän mennessä parhaiten toiminut mielestäni)
-Pysähtyminen ja odottaminen että koira palaa (koiralla kestää palata, haluaisin automaattisen palaamisen sillä nanonsekunnilla kun hihna kiristyy)
-Pysähtyminen ja käsky palaamiseen
-Varoittava nykäisy ennen kuin hihna on aivan pinkeänä (ei toimi)
-Huomion herättäminen käskyllä/tai millä tahansa ennen kuin hihna kiristyy (mutta, tämäkin tuntuu ei-niin-hyvältä-keinolta)
-Ja viimeisimpänä tänään ensimmäisen kerran kokeilin sitä että olin paikallani niin kauan kunnes koira luovuttaa. Aikaa kertyi n.1h. Minä välillä istun, välillä seisoin, ja koira vinkui ja hyppi ja juoksi eteenpäin. Päädyin luovuttamaan siinä pisteessä että alkoi tehdä omiaan, jyrsiä keppejä jne. Ehkei olisi pitänyt, mutta olen niin pinna tiukalla tällä hetkellä että päätin näin.
-Muoks. Se että kävellään toodeeeelllaaaaa hitaasti eteenpäin, koira yleensä turhautuu tästä ja alkaa hyppimään.
(voi olla että unohdin jonkun keinon mitä olen kokeillut, mainitsen jos tulee vastaan. Olen myös käyttänyt kuonopantaa käytettäessä samoja keinoja mutta ne toimivat silloin 150% paremmin..)

Olen todella hermorauniona, väsyttää, käsissä on kovettumia (seuraavalle lenkille taidan laittaa ratsastushanskat) ja kädet tärisee väsymyksestä. Itse itken henkisestä väsymystä.

Minkä haluan olevan lopputulos olisi se että koira kävelee vierellä, käden mitan päässä minusta korkeintaan ja pääsee haistelemaan ja tarpeilleen kun päästän (eli usein, koska pidän siitä että koira saa haistella nurmikolla ja lenkkireittien varrella on paljon nurmikoita/heinää/ojaa).

^en tiedä kuulostaako sinusta liian rajulta konstilta, mutta suosittelisin kuristavaa ketjupantaa. (Riisenillä se on ns. rotupanta ja meillä junnulla ollut käytössä jo puolivuotiaasta lähtien. Ilmeisen suurta tuhoa ei olla sen kaularangalle saatu aikaiseksi, kun ihan normaali suora selkäranka sillä on ja henki kulkee niinkuin ennenkin. Ja Mindihän on kasvunsa jo kasvanut. Fyysisesti siis.)

Me vaihdettiin pantaa hetkeksi nahkaiseen puolikuristavaan (leveään, ei vinttari mutta normaalia leveämpi) ja palauduin aika pikaisesti takaisin ketjuun, kun lenkin jälkeen oli juuri kertomasi kaltainen olo. Kädet aivan sohjona niin lihaksista kuin kämmenistäkin, hermo niin tiukalla että itkussa oli pitämistä ja huono omatunto siitä, että toisen koiran lenkki meni aivan pilalle juniorin pöllöilyn takia.

Kovastihan tolla ei saa rempoa, mutta kyllä sillä näitä 'merkitseviä nykäyksiä' voi kohtuuden rajoissa antaa. Lisäksi siinä on se ekstrapointti, että kun kaulaimen laittaa aivan niska/kurkunpää -seudulle, koira ei pysty vetämään. Eli jos käyttäydytään huonosti, ketju kurkulle ja sit mennään nätisti. Koira saattaa ketjua vastaan provosoida varsinkin sillon, kun se on tuolla 'kuristusasennossa', mutta itse vaan rauhassa antaa toisen tempoilla, ei se kauaa jaksa. Ja kun rauhoittuu, matka jatkuu.

Mutta niinkuin sanoin tuolla toisessa ketjussa, tämä voi olla tyyntä myrskyn edellä meillä(kin). Juniori on kuitenkin ketjupanta-tukiopetuksen jälkeen oppinut lenkillä kulkemisen niin hienosti, että pystyn pitämään sitä osittain jopa irti kävelytiellä kulkiessa ja se kuuntelee. Ja tätä en olis uskonu tosta koirasta ikipäivänä. Ennenku nyt.

^Tottistellessahan minä käytän ketjukurkkaria, sellaista isolenkkistä, en tosiaan mitään pienilenkkistä. Ja menee paremmin kuin normi pannalla menisi.

Periaatteessa voisi kokeilla, alkuaikoina kun koulutus oli aivan alkua sitä testasin, toimi kunnes koira tuli vastaan.

Viritelmästä voisi tehdä varman ja ystävällisen niin että kun on monitoimihihna että ottaa tuon toisen pannan myös kaulaan ja siihen toinen pää hihnasta ja toisen pään ketjukurkkariin ja siksi tällainen varotoimenpide että jos toinen koira tulee vastaan ja Mindi pääsee "haluan murhata tuon"-mielentilaan niin kuristava voi tehdäkin jälkeä tai pahimmassa tapauksessa päästä siitä pois.
Kuulostaako liioitellulta suojelulta?

^ei kuulosta :) Ja nyt kun mainitsit, niin meilläkin tais penskana olla alkuun tollanen viritelmä, kun en tosiaan luottanut siihen ettei tosta ketjusta voi karata... Meillä oli tavan solkipanta ja sit se ketju.

Ja tosiaan isolenkkinen täälläkin, ei se pienlenkkinen pysyny vauhdissa mukana vaan kaks niistä on jossain tuolla metikössä.. Toi isolenkkinen pysyy kaulassa vaikka koira olis irti.

Mitenkään en halua tuomita kenenkään apuvälineiden käyttöä, tietysti niitä pitää käyttää, jos tuntuu että koira muuten karkaa käsistä. Yllä kuitenkin myrkku ja kadi luetteli hyviä syitä, miksi itse en koskaan vaihtanut pois leveästä vinttaripannasta parantaakseni hihnakäytöstä. Pelkäsin nimittäin, että käy juuri kuten Myrkku kuvaili; koira menee nätisti vaan silloin, kun on se tietty apuväline, vaikka ketjukurkkari tai kuonopanta, ja kun palataan takaisin vanhaan, alkaa ongelmakäytös uudestaan. Mut toisaalta mulla koira ei oo ikinä kiskonut täysiä eteenpäin ollessaan hihnassa. Tai en tiedä, on se varmaan, mutta mulla ei ole ikinä ollut sellainen olo, että en kykenisi sitä hallitsemaan fyysisellä voimalla ilman ponnistuksia. Meillekin on suositeltu mm. ketjukurkkaria, kun Tomolla oli (ja on edelleen) innostuessaan tapana sinkoilla hihnassa. Ehkä se olisi tuonut nopeamman avun, mutta mä olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen, että pysyin tavallisissa, leveissä pannoissa. Koira ainakin reagoi toivomallani tavalla, oli varuste mikä hyvänsä, kun hihna kiristyy. Ja toisaalta, mulla ei ikinä ole olleet kädet kipeät siksi, että koira olisi vetänyt/sinkoillut niin paljon. Talven liukkailla menin pari kertaa kumoon, mutta pitävällä pinnalla olisin pysynyt pystyssä.

Mutta kuten sanottu, en missään nimessä halua saarnata tai mitään, kerroin vain, miksi itse sanoin tiukasti ei, kun kouluttaja suositteli meille ketjukurkkaria, tai täysin ulkopuolinen henkilö ehdotti kuonopantaa.

^jep. Meillä tuo ketju oli alunperin (sillon puolivuotiaan pennun kanssa) ihan rotukysymys. Vähän niinkuin noutajilla on noutajahihna, riisenillä on ketjupanta.. Sit halusin junnulle kuitenkin sellasen nahkasen niittipannan, kun se oli vaan niin hieno. Mutta koska se ei siinä kulkenut, palasimme ketjuun. Kyllä koira käsissä pysyi nahkapannallakin, mutta sellasta voimien taistoo ja hampaiden+hermojen kiristelyä, ettei mitään järkeä.

Ja nyt menemme ketjulla tai sit koira on irti. Enkä koe, että ollaan 'jämähdetty apuvälineeseen' koska koira toimii myös kokonaan ilman pantaa ja remmiä.

^ No se on tietysti ihan loistavaa, että koira toimii ilman pantaa ja hihnaa. :) Meillä ei toimi, koira heti hoksaa, kun hihna on irti, että hei, voin tehdä mitä huvittaa. Tässä menty vikaan alunperin, eli rajoitettu koiran liikkeitä liikaa nimenomaan hihnalla, jolloin se ei tietenkään tottele silloin, kun hihnaa ei ole, eikä mitään, millä voi rajoittaa tai luoda fyysisen pakotteen tarvittaessa... Asia, joka korjataan seuraavan koiran kohdalla. Mut tää menee jo sen verran ot että lopetan tähän ;o