Koirat.com

Hei!

Minulla on kaksi alaskan huskya joiden kanssa lenkkeily on suoranaista painajaista. Molemmat ovat rescue koiria ja meillä on ollut pitkä tie niitten kanssa tähän tilanteeseen. Molemmat ovat olleet remmirähjiä kun ovat minulle tulleet, nykyään ohitustilanteet sujuvat jo suuremmitta ongelmitta, yli-innokkaasti mutta iloisesti.

Ongelma on kuitenkin sen, kun en voi jättää toista koiraa kotiin jos avomieheni on töissä ja minun pitäisi lähteä lenkille, koska toisella on eroahdistus joka juontaa juurensa jo hyvin kauas, ja tuntuu että vaikka koira on nykyään tyytyväinen elämäänsä, että sille on jäänyt tapa voukata ja valittaa kun jää yksin, se on tullut minulle viisi vuotiaana monen omistajan kautta. Naapureitten vuoksi olen tehnyt vain pienet lenkit jos minulla on vain toinen koira mukana.

Koirien kanssa yhdessä lenkillä käynti on öh... kamalaa. Koirat vetävät eri suuntiin, pysähtelevät eri aikaan, riekkuvat ja varsinkin toinen koira ottaa spurtteja kun energiaa olisi vaikka pienelle kylälle. Omat olkapäät kärsii kun se tekee äkkipyrähdyksiä ja reuhtaisee remmissä. Nyt kun on liukasta, ongelmat ovat kahta pahempia, kun on vaikea ottaa kunnon tukea maasta.

Silloin jos minulla on vain toinen koira mukana, koira ei edes vedä, ja lenkit sujuvat hienosti. Silloin pystyy keskittymäänkin siihen että opettaa kävelemään nätisti, mutta jos molemmat ovat mukana, keskittyminen on hankalaa ja lähes mahdotonta, molemmat vetävät niin että pihinä käy, niitä on mahdotonta saada kulkemaan nätisti yhdessä.

Kokeneemmat koiranopettajat, mitä ehdotatte? Haluan kuitenkin pystyä lenkittämään koirat yhdessä.

Kirjotin viestin joka sopii alotusviestiin. Kirjotin joko vahingos väärään aiheeseen tai muokkasit alotusviestiä.

Elikkäs mulla on nyt 7kk vanha walesinspringerspaniel narttu Peppi. Kun me ollaan (minä 11. v tyttö) kahestaan Pepin kanssa vaikka hiljaisella tiellä niin ei vedä yhtään. Sitten jos esim äitini on mukana niin Peppi hyppii, riehuu,vetää, vouhkaa.. kaikkea mahdollista! Ja sitten äiti pepin kanssa: ei tule yyyyhtääään mitään!'
Vain minun kanssa homma toimii. Miten saan loppumaan vetämisen silloin kun minulla on seuraa?

Meilläkin oli aluksi hirveä ongelma vetämisen kanssa. Vetämistä olen nyt saanut aika hyvin kitkettyä pois. Aloitin treenaamisen niin, että kävelin nopeasti ja tein yhtäkkisiä suunnan muutoksia, kääntyilin yms. Olin siis mahdollisimman ennalta-arvaamaton. Ja tarkoituksena oli ettei Nilla saanut missään kohtaan tulla ohitseni tai vetää. Eli heti kun meinasi rynnätä edelleni käännyin vastakkaiseen suuntaan eli heti kun kuono tuli jalkani ohi käännyin. Tai jos lähti vetämään johonkin suuntaan, lähdin taas siitä suunnasta pois päin. Tein tätä joka lenkin aluksi 5-20 minuuttia (ensin sai tehdä tarpeensa). Yleensä sen jälkeen loppulenkki menikin jo paljon kivammin ja käytin samaa tekniikkaa myös lenkin aikana.
Nykyään vetämisen kanssa onkin ongelmia vain kun pitäisi lähteä kävelylle toisen koiran kanssa, koska innostuu niin paljon. Mutta tämä onkin nyt seuraavana harjoituslistalla. :D

Mitä se oikein tarkoittaa kun sanotaan että vetäminen kuuluu nuoren koiran käyttäytymiseen ja miten siihen pitää oikein suhtautua? Se on siis normaalia murkkuikäiselle mutta mä hakkaan päätäni seinään vetämisen kanssa niin kauan kuin se kasvaa ulos murkkuilusta??

Olen viimeiset 2 - 2,5 kuukautta kulkenut vetävän koiran kanssa, eikä mikään tehoa, ei mikään. Se aloitti sen siinä 7kk kieppeillä sen jälkeen kun oli pentusena oppinut kulkemaan nätisti, pari kolme viikkoa se sujui hyvin ja sitten alkoi murkkuilu.

Me ollaan tehty kaikkea,

1) pysähdytty - hihna löystyy - jatketaan matkaa,
2) pysähdytty - vaadittu koiraa viereen ja kontaktia - namitettu - jatkettu matkaa,
3) pysähdytty - käännytty takaisin - odotettu että koira tulee viereen, ottaa kontaktia - jatkettu alkuperäiseen suuntaan,
4) pysähdytty - kävelty takaperin, että tulee viereen - jatkettu matkaa,
5) pysähdytty- kävelty ympyrää, kolmioo, neliöö, you name it- että koira seuraa perässä- jatkettu matkaa,
6) namittanut vieressä kulkemisesta ettei se pääse edes etenemään- mielenkiinto nameihin herpaantuu jossain vaiheessa - jatkaa matkaa.
7) murahdettu vetämisestä-pysähdytty-jatkettu matkaa

Nämä keinot johtavat siihen että koira pysähtyy, löysää hihnaa, ottaa kontaktia, ottaa namia ja JATKAA taas vetämistä. Ja näin me ollaan kävelty 2,5 kk joka ikisellä lenkillä neljä kertaa päivässä.

Mä en keksi nyt muuta kuin vedonestovaljaat (nou nou), vedonestokuonopanta, ongelmakoirakoulutus. MÄ en jaksa nimittäin enää senttiäkään. Eikä varmaan koirakaan...

ONko murkkukoiralle edes mahdollista opettaa mitään?

^Liputan kuonopannan puolesta nim. riekkuva, kiskova ja toisista koirista kierroksia ottava ohittaa enää pienillä puhinoilla jopa toisia koiria.

Kokeillaan vaikka ensiviikolla, miten Misch suhtautuu tuohon kapistukseen.?

Tonteria kirjoitti:

^Liputan kuonopannan puolesta nim. riekkuva, kiskova ja toisista koirista kierroksia ottava ohittaa enää pienillä puhinoilla jopa toisia koiria.

Kokeillaan vaikka ensiviikolla, miten Misch suhtautuu tuohon kapistukseen.?

Ai teillä on sellainen käytössä? Kuulostaa hyvältä, kokeillaan pois vaan! :D

MissFields, Ootko kokeillut naksutinta? Mä olen koulinut pennun hihnakäytöstä naksulla heti siitä lähtien kun se tuli. Olen naksutellut aina kun pysyy vierellä, jatkaa ripeästi kun on hetken haistellut jne. Sitten on myös vetämisen vastaehdollistaminen, eli naks kun koira vetää --> tulee hakemaan palkkion = veto loppuu, mutta tästä tekniikasta ei ole itsellä käytännön kokemusta. Ja ruuan on pakko kiinnostaa, tai muuten jää nälkäiseksi. (Saa siis kaiken ruuan lenkillä ja temppujen opettelussa.) Kyllä varmasti murkkuikäinenkin oppii, täytyy vaan löytää ne jutut jotka hormonihirviötä motivoi.

Muoks. laitoinpa nyt lainauksen Rez:iltä, toivottavasti ei haittaa

Rez kirjoitti:

Tavoite opetuksessa oli, että hihnan kiristyessä koira kääntyy _heti ympäri ja tulee syömään. Varsinaista vetämistä ei tapahdu siis lainkaan, vaan nykyään jos hihna jostain syystä kiristyy, koira kääntyy salamana mun vierelle. Palkkasin koiraa myös, kun se käveli mun vierellä, joten tasapaino säilyi hyvin. Toi oikeesti haluaa sitä mitä mulla on sille tarjota, joten halu syödä on kova. Mutta tää nyt menis taas paremmin tuonne koulutuspuolelle!

Mä tiedän ettei klikkerikoulutuksessa teoriassa ole mitään "taikaa" tai muuta ihmeellistä, mutta käytännössä sillä tuntuu ainakin tässä vetämishommassa jotain kummallista tehoa olevan.

Mä olen tässä jo viikkoja ihmetellyt miksi pentu ei opi kävelemään hihnassa, vaikka aina sen lähtiessä kiitämään eteen kiellän stä, sitten tulee hihnasta stoppi ja ohjaan sen oikeaan paikkaan jalan viereen. Ja kehun heti ja kehun ja palkkaan vähän väliä kun se pysyy siinä lähellä eikä hihnan päässä. Mutta ei, vaikka mun logiikalla pennun pitäis tajuta homma, niin pentu pysyy vierellä yleensä metrin verran, joskus kolme maksimissaan.

Äsken kokeilin ottaa naksun iltalenkille. En sanonut pennulle sanaakaan, en ohjannut hihnalla tai kieltänyt. Naksutin vaan kun hihna pysyi löysällä ja jos kiristyi, pysähdyin ja odotin, että pentu löysää hihnaa ja heti naks. Ja helkutti, se käveli rauhassa ilman ainuttakaan sinkoamista ja kulki kymmeniä metrejä ilman hihnan kiristymistä.

^^ ja ^, Meillä on kanssa perus hihnakäyttäytyminen opeteltu naksun kanssa (sivulla kävelemisestä palkkaaminen, kaulanpaineeseen vastaehdollistaminen), mutta jostain syystä vasta kuonopanta on saanut ohitustilanteet rauhoitettua. En sitten tiedä johtuuko omasta itsevarmuudesta, kun tietää ettei koira vaan saa kiskottua minua kumoon, mutta nyt mennään koko ajan pienemmillä ja pienemmäillä kierroksilla ohi. Tavan panta on koko ajan kaulassa, ja hihnan toinen pää on siinä kiinni, eli kuonopantaa "joutuu käyttämään" vastan siinä kohtaa, kun tulee toisia koiria vastaan.

Muoks.
Ja mitä Mischasta tiedän, niin neiti aivan takuuvarmasti osaa kävellä hihnassa, se on vain samaa kaliiberia kuin meidän junnu, on kaikesta mahdollisesta niin innoissaan, että järki katoaa päästä. MissFields voi toki korjata, jos meni pahasti metsään..

Naksutin jäi tuosta listaltani pois. Ollaanhan me sitä. Mutta sehän perustuu samaan asiaan kuin nami. Ei se mun mielestä ideologisesti siitä poikkea. Jossain kohti lenkkiä se ei enää jaksanut kuunnella naksutinta ja muut hajut oli kiinnostavampia kuin mun tyhmät namit ja paineli menemään entiseen tapaan.

Sitäkin tein, että annoin koiran koko päivän ruoan lenkillä hyvästä käyttäytymisestä. Silloin se vasta alkoi oppimaan. Nyt kun siirryttiin liharuokintaan, on oikeastaan käyttäytyminen huonontunut (+ se murkkuilu) kun en oikein voi jauhettua broilerin lihaa taskussa pitää :) Ja siitä se motivaatiokin on varmaan kärsinyt..

^;) Osaahan se kävellä nätisti! Siitä ei ole kysymys, sehän on sen oppinut. Mutta kun sitä EI KIINNOSTA. Näin on. EI nappaa. Eilenkin käveli kuin enkeli 200 m ihan vieressä (5 min kahden tunnin lenkistä, ja arvatkaa olinko onneni kukkuloilla). Toki sitä edelsi 2h rymyäminen hihnassa ja 2 koirapuistoilua..

Lisäksi aikaisemmin teki sitä, että tuli viereen suorittamaan "seuraamista" mitä tokossa ollaan opeteltu, siis ihan käskemättä, tuli tohon seuraamaan. No mä namitin sitä kun se kerran seurasi itekseen. Ja sitten taas paineltiin menemään.

Ohitukset meillä menee nameilla yleensä ihan hyvin, jos ajoissa ehdin vetää lapasellani namin taskusta, jos en ehdi, niin sitten taas mennään täysillä kohti. Mutta joo. Ohitukset ei periaatteessa ole suuri ongelma, vaan vetäminen, mut se kuonopanta sit seuraavaksi.

Pitäisköhän sitä palkkausta miettiä uudestaan + naksutinta.

Helpointahan ois pitää koira vapaana ja antaa painella ilman huolen häivää, niin kuin tuo naapuri pennunsa kanssa. Menee riekkumaan kun menee. hälläpä tuolla väliä " Mun edellinen koira oli aina vapaana, ja mä opetan tätäkin." Problem solved!

MissFields kirjoitti:

^;) Osaahan se kävellä nätisti! Siitä ei ole kysymys, sehän on sen oppinut. Mutta kun sitä EI KIINNOSTA. Näin on. EI nappaa.

Mun koira ei sais tossa tilanteessa lainkaan ruokaa. Raaka peli, mutta koira tottelee, jos se on sen mielestä kannattavaa.

^^ Jos meillä mentäis kokoajan vapaana me terrorisoitais varmaan koko viikkiä. Nero lähtee jokaisen koiran perään jos on vapaana.

Muuten kyllä ollaan melkein vetämättä, kävellään tosin "remmi tiukalla", muttei kuitenkaan vedetä. Tosin välillä pysähdyn ja odotan, että remmi kunnolla löysällä...

Rez kirjoitti:


Mun koira ei sais tossa tilanteessa lainkaan ruokaa. Raaka peli, mutta koira tottelee, jos se on sen mielestä kannattavaa.

Hmm mitäköhän tarkoitat raa'alla pelillä? Olen siis jossain välissä jättänyt namit pois kokonaan "vetoharjoituksissa" ja eteenpäin ollaan menty vain kun hihna löystyy, eli eteenpäin meneminen on palkka. Ei nameja. Ei auta.

Namittomuuteen päädyin lähinnä siksi kun alkoi tuntumaan että se ymmärsi saaneensa palkan vetämisestä + luokse tulosta eikä siitä että ei vedä. Mikskä tätä kutsutaan "ketjuuntuminen" vai mikä. Koska namittaminen johti siihen että vetää-merkki/pysähdys-tulee hakee palkan-vetää jnejne.

Lisäksi olen kuullut koirista jotka juoksee metrin eteenpäin-palaa viereen -juoksee eteenpäin-palaa viereen. Ja tämän oppii siitä että annetaan namia vetämisestä pois opittaessa.

Että HUoh.

Tänään sitten oli joku break through. Otin siis broilerin kivipiiraita lenkille ja naksuttimen. Ja mitä tää tekee, kävelee niin kuin pitää. Melkein koko ajan. Siis fantastista! Palattiin siis vanhaan. Tietenkin menin hävittämään sen naksuttimen samalla lenkillä.

Kauankohan tätä kestää, ollaan nähty tää jo aiemmin, kohta sen mielenkiinto namiin hiipuu eikä se jaksa keskittyä kävelemään nätisti. Seen that.

^ Tarkoitin siis, ettei koira sais ollenkaan ruokaa jos perseilee (= ei nameja, vaan ruokaa). Seuraavaks olis mahdollisuus syödä illalla/seuraavana aamuna. Voi voi, se on syötävä mun ehdoilla tai ei lainkaan. Siinä mielessä "raakaa". Tosin toi nykyään seisoo vaikka päällään jos sitä ruokaa on mahdollisuus jotenkin ansaita..

^ Tää menee ot:n puolelle, mutte sähän syötät ainakin osittain raakaruokaa? Kuinka käytännössä kuljetat esim. jauhelihaa mukana lenkeillä? Jossain purkissa tai pussissa?

^ Tästä oli vissiin ennenkin jossain juttua? No joo eniveis, lenkeillä mulla on yleensä mukana pilkottuja siipiä tai kevyesti turvotettua kuivamuonaa. Jotain valmispakastetta/lihaakin joskus ja sillon tosiaan on purkissa liivin taskussa. Yleensä tällöin on ajatus tehdä vaan joku luoksetulo (siis tottismainen) tai yrittää hakea joku superhankala häiriötreeni. Usein meen kuitenkin pyörällä, juosten tai molempien koirien kanssa, jolloin en ota ruokaa mukaan. Tällöin mulle riittää, että mennään tien reunassa turpa rullalla.

Todellakin on raakaa peliä jättää koira nälkäiseksi jos totteleminen ei kiinnosta. Mitä tekee koiran aineenvaihdunnalle saada ruokansa ripoteltuna pitkin päivää? Nälkäinen koira on stressaantunut ja pällimmäisenä tarpeena on saada vatsa kylläiseksi ja taata riittävä ravinnonsaanti, ei uusien asioiden oppiminen.

Lellutuuli kirjoitti:

Nälkäinen koira on stressaantunut ja pällimmäisenä tarpeena on saada vatsa kylläiseksi ja taata riittävä ravinnonsaanti, ei uusien asioiden oppiminen.

Eiköhän tuo ole se ajatuskin. Uusien asioiden opettelussa on ihan hyväkin, ettei ainakaan ahne koira ole niin nälkäinen, ettei malta keskittyä uuden opetteluun, mutta jos koira varmasti jonkun asian osaa, on mielestäni ihan ok, että se jää ilman palkkiota, jos asian tekeminen ei kiinnosta. Ja totuus nyt vaan on se, että kaikki koirat eivät koe palkinnon jäämistä pois mitenkään ongelmalliseksi, jos se safka tippuu iltakahdeksalta kuppiin muutenkin. Terve koira ei pienestä paastosta kärsi ja onhan sillä myös keinot päättää oma paastoamisensa (mikä onkin siis olennaista, että koira ymmärtää sen, miten sitä ruokaa saa).

Juu, näinkin ollaan tehty, että olen käsiruokkinut pitkin päivää onnistuneista suorituksista kun se motivaatio oli heikoimmillaan. Kyllä se parissa päivässä sen hoksasi, ettei ruokaa enää tipu illalla kuppiin, vaan se täytyy ansaita. Alkoi toimimaan.

Kun siirryttiin liharuokintaan, se ei enää onnistunut. Tai koen sen vaan itse hyvin hankalaksi pakkasella lapasella kaivaa lihapaloja taskusta, mission impossible, lisäksi koirapuistossa kaikki koirat seuraavat kuin hai laivaa, vähän epämiellyttävää.

Enkä koe että pentuni olisi mitenkään epämuodostunut, koira ei kasva väärään suuntaan jos sen ruokkii kädestä (kaikkea sitä on kuullut) ja vatsaongelmia sillä nyt on ollut aina eikä se johdu pitkin päivää syöttämisestä vaan ihan eri syistä (niitä oli siis ennen käsiruokintaa). Ainakin tällä tyypillä aineenvaihdunta säilyi säännöllisenä.

Kävin hakees uuden naksuttimen ja kokeilen kuivattaa osan päiväruoasta (lähinnä nyt sian palalihaa mitä voi alkaa antaa jossain järkevässä muodossa) uunissa jotta sen voi ottaa lenkille. Kokeillaan.

Ja sit sitä kuonopantaa..