Koirat.com

Kuinka moni on huomannut että koira alkaa perseileen kun itellä on huono päivä? Käsi ylös!

Näinhän se menee. Toimii muidenkin elikoiden kanssa, itse en esim. ratsasta hepalla mitään vaikeeta jos v**uttaa koska seurauksena on hermostunut hevonen ja vielä äksympi minä.

Tigru kirjoitti:

^Miten muuten kuin vedonestovälineillä olet opettanut koiraa olemaan vetämättä?

Pidän koiraani ihan vierelläni kokoajan. Nyin pieniä nykäyksiä itseeni päin aina kun käy vetämään. Se auttaa hetkittäin kun koira ei pysty nojautumaan hihnaan. Normaalilla kaulapannallakin on helpompi käyttää tämä lenkillä kuin millään vedonestovälineillä. Monesti pysähdyn kokonaan ja vaadin koiran huomion ennenkuin jatketaan matkaa. Saksanpaimenkoira kennelistä kehotettiin että pitäisin sitä tällä taktiikalla vierelläni 2 kertaa päivässä reippaalla kävelyllä. ja kerran päivässä rennompi hajulenkki että koira saa lepposasti haistella ja leikkiä samalla. Meneekö koira sekaisin kun kerran päivässä hihnaa pidetään pidempänä kun kahtena muuna kertana?

Lisäksi vielä tähän, koira ei syö minkäänlaista makupalaa lenkin ainaka :( Toiseksi kysyin vielä että mitä tekisin kun tulee toinen koira vastaan? Siitä tämä innostuu ja haluisi niin mennä haistelemaan ja leikkimään. Ei nää eikä kuule mitä muualla tapahtuu, kuhan vain pääsisi toisen koiran luo. Kun koira on mennyt jo ohi, vetäminen tämän jälkeen vahvistuu puolella..

Anttila kirjoitti:

Lisäksi vielä tähän, koira ei syö minkäänlaista makupalaa lenkin ainaka :( Toiseksi kysyin vielä että mitä tekisin kun tulee toinen koira vastaan? Siitä tämä innostuu ja haluisi niin mennä haistelemaan ja leikkimään. Ei nää eikä kuule mitä muualla tapahtuu, kuhan vain pääsisi toisen koiran luo. Kun koira on mennyt jo ohi, vetäminen tämän jälkeen vahvistuu puolella..

Koiran koko ruoka lenkillä palkintona hyvistä suorituksista (kävelee vieressä, ohituksissa, luoksetulo yms), niin alkaa maistumaan.

Ohittamiset on ihan omassa ketjussaan.... Meillä kun oli sama ongelma, niin kasvatettiin välimatkaa ohittettaviin ja ohitukset nameilla (toimiiks teillä esim lelu/pallo kuminarussa yms paremmin??) Eli kun koira tulee vastaan niin vaihdetaan kadun puolta, mennään tielle jos ei ole autoja ja kävellään eteenpäin kun toinen on mennyt ohi ja sit takas. Ja välimatkaa ohitettaviin lyhennetään sitä mukaa kun sen mielenkiinto alkaa laskea. Pointtina siis mulla oli viedä sen huomio pois toisesta koirasta välimatkalla + namilla/paremmalla palkinnolla kuin toisen koiran haistelu. Enimmäkseen voidaan nykyään ohittaa toiset läheltäkin (namittamalla tosin vielä).

Anttila kirjoitti:

Pidän koiraani ihan vierelläni kokoajan. Nyin pieniä nykäyksiä itseeni päin aina kun käy vetämään. Se auttaa hetkittäin kun koira ei pysty nojautumaan hihnaan.

Tuo nojautumisen estäminen on tavallaan hyvä pointti, mutta itse en kyllä nykisi hihnasta. Koira turtuu siihen ja kuten itse sanoitkin se toimii vain hetkittäin. Omalla pupsilla toimii parhaiten pysähtyminen vedon alkaessa, ja viestiä voi vielä vahvistaa kääntämällä suuntaa 180 astetta jolloin vetämisestä tulee tavallaan vieläkin epämiellyttävämpää, kun ei pääse eteenpäin.

Saksanpaimenkoira kennelistä kehotettiin että pitäisin sitä tällä taktiikalla vierelläni 2 kertaa päivässä reippaalla kävelyllä. ja kerran päivässä rennompi hajulenkki että koira saa lepposasti haistella ja leikkiä samalla. Meneekö koira sekaisin kun kerran päivässä hihnaa pidetään pidempänä kun kahtena muuna kertana?

Riittävä aktivointi ja liikunta on kyllä a ja o vetämisen kitkemisessä. Huomaa omasta pennustakin selkeästi että alkulenkistä tekisi mieli ripustaa puuhun roikkumaan ja loppulenkistä kulkee tosi nätisti hihna löysällä.
Totta kai voit tehdä erilaisia kävelyitä mutta kyllä vetämistä täytyy kitkeä ihan joka ikisellä lenkillä. Siitä se menee kyllä sekaisin jos esim. aamulla saa vetää ja illalla ei.

Onko kukaan teistä koskaan kuvannut niitä vetoestoharjoituksia? Tämä tuli mieleen kun näin yhden naisen kamppailemassa koiransa kanssa yhä uudestaan ja uudestaan. Naisen koulutusmetodi näytti täysin epäloogiselta ja epätoimivalta. Teki melkein mieli mennä neuvomaan ihan ystävällisessä mielessä, mutta en kyllä kehdannut kuitenkaan.
Ajattelin että naista olisi hyödyttänyt erittäin paljon oman toimintansa kuvaaminen ja ehkä sen avulla hän olisi huomannut antavansa ristiriitaisia viestejä.

Itekkin voisin kuvata meidän tokotreenit ja miettiä sitten kuvanauhan avulla tiettyjä liikkeitä, joita me hiotaan aina ja aina, eikä editystä tunnu tulevan..

Ja jos jollain nyt heräsi mielenkiinto niin nainen toimi suunnilleen näin: koira vetää innokkaasti eteenpäin, nainen ei pysähdy heti vaan kävelee viitisen metriä hihna kireällä, sitten pysähtyy ja vetää koiran hihnasta luokseen, antaa istu käskyn, odottaa hetkisen ja palkkaa iloisesti jatkaen iloista kehua kun koira lähtee taas eteenpäin --> alkaa heti vetää. Ja taas vetää iloisesti viitisen metriä, nainen vetää koiran luokseen, istu!, 5 sek hiljaa, isot kehut ja koira taas liikkeelle.. Ymmärrän kyllä että nainen luuli varmaan palkkaavansa koiraa siitä, että se on häntä lähellä tai tulee luokse, mutta toteutus vaan tökki niin kovaa.. Mutta ei sitä tuntemattomalle vaan kehdannut mennä "neuvomaan" (ja mitä minäkin muka tiiän..) vaikka kuinka tarkoittaisi hyvää.

Anttila kirjoitti:


Pidän koiraani ihan vierelläni kokoajan. Nyin pieniä nykäyksiä itseeni päin aina kun käy vetämään. Se auttaa hetkittäin kun koira ei pysty nojautumaan hihnaan. Normaalilla kaulapannallakin on helpompi käyttää tämä lenkillä kuin millään vedonestovälineillä. Monesti pysähdyn kokonaan ja vaadin koiran huomion ennenkuin jatketaan matkaa. Saksanpaimenkoira kennelistä kehotettiin että pitäisin sitä tällä taktiikalla vierelläni 2 kertaa päivässä reippaalla kävelyllä. ja kerran päivässä rennompi hajulenkki että koira saa lepposasti haistella ja leikkiä samalla. Meneekö koira sekaisin kun kerran päivässä hihnaa pidetään pidempänä kun kahtena muuna kertana?

Lisäksi vielä tähän, koira ei syö minkäänlaista makupalaa lenkin ainaka :( Toiseksi kysyin vielä että mitä tekisin kun tulee toinen koira vastaan? Siitä tämä innostuu ja haluisi niin mennä haistelemaan ja leikkimään. Ei nää eikä kuule mitä muualla tapahtuu, kuhan vain pääsisi toisen koiran luo. Kun koira on mennyt jo ohi, vetäminen tämän jälkeen vahvistuu puolella..

Kuulostaa tosi raskaalta tavalta koiran kannalta lenkkeillä koko ajan aivan vierellä... mutta toki jos koira saa kerran päivässä kävellä kauempana niin ehkä se toimiikin. Se nykiminen ja pysähtely ei monellakaan koiralla auta. Meillä parhaaksi todettu tapa opettaa vedosta pois on kääntää suuntaa heti kun veto alkaa 180 astetta ja jatkaa reippaasti eteenpäin. Se opettaa koiralle ettei se vetämällä pääse koskaan sinne minne se haluasi sillä päästä.

Meillä Muhku alkoi vetää kamalasti vähän aikaa sitten 6 kuukautisena (ilmiesesti murrosikää havaittavissa) vaikka sitä ennen osasi hienosti käskystä kävellä vierellä ja olla vetämättä.

Nyt ollaan sitten kokeiltu pysähtymistä jos hihna kiristyy, ei toivoakaan että auttaisi.
Myös suunnanvaihtoa aina kun vetää ollaan kokeiltu: ei toivoakaan. Neiti kimpoaa aina sinne suuntaan mihin käännyn, ei sitä varmaan mikään tietty kiinnosta kohan kimpoilee vaan. Välillä tuntuu että se vaan ärsyttää minuu ihan tarkotuksella. Siinä se tänään tosin onnistukin kun ei mikään auttanut, koko ajan hirveä veto päällä. Kiroilin tuolla keskellä tietä ja pompin hyvä etten tasajalkaa, tämä tosin varmasti "edesauttaa" koulutuksessa Kotiin asti tultiin silti aina pysähtymällä kun koira veti, oli pakko mennä tupakalle heti.

Kiitoksia vinkeistä. Täytyy kokeilla vähän aktiivisemmin näitä kun tuppaa menemään hermot heti kättelyssä. Käydäämpä heti kokeilemassa. Mutta mitä mieltä olitte siintä että kannattaako sitä koiraa pitää siinä vierellä kokoajan, ja vaan kerran päivässä pidemmällä hihnalla vapaata haistelua?

(toimiiks teillä esim lelu/pallo kuminarussa yms paremmin??)

Koiran huomion saa todella helposti pois toisesta koirasta jos satun olemaan toisella puolella tietä tai vastaavaa. Mutta samalla tiellä ohittaessa en tiedä mitä tekisin, ei reagoi oikee mihinkää. Tässäkin tilanteessa tuntuisi loogiselta kääntää suunta aina kun alkaa vetämään, ja mennä ohi vasta kun vetäminen ja vauhkoominen loppuu.

mmaija kirjoitti:

Kiroilin tuolla keskellä tietä ja pompin hyvä etten tasajalkaa, tämä tosin varmasti "edesauttaa" koulutuksessa Kotiin asti tultiin silti aina pysähtymällä kun koira veti, oli pakko mennä tupakalle heti.

Pennun kanssa ulos lähtiessä ( tai minkä tahansa hihnassa kävelyä opettelevan koiran ) kannattaa ehkä ottaa sellainen asenne, että noh, se alkaa ovesta ulos astuessa vetää ja miten silloin reagoin ja käyttäydyn (että miettiis etukäteen tilanteita, ettei sitten hermostu). Eikä aseta korkeita tavoitteita (että pitäisi 2kilsaa kävellä hihnassa, kun ei se sata metriäkään onnistu). Voi ehkä silleen asennoitua, että 100 metrin kävelyyn meillä menee nyt sen vartin verran, mutta menkööt. Ei kiirettä lenkillä siis. Sen kun itsekin aina muistaisi Mutta viime aikoina oon jo enemmän säästynyt hermoromahduksilta.

Sitten miten sitä liikuntaa saisi koiralle enemmän, jos ei heti ulko-ovelta pääse metsään vapaana juoksee tai koirapuistoon... kun ei vetävän koiran kanssa ole mitään toivoa lähteä hihnassa liikkumaan niitä kilometrejä... Itse menen aina eka koirapuistoon purkaa energiapatoumat (kun se on meillä tässä ihan lähellä) ja sitten vasta hajulenkille. En tiedä miten muut tän ratkoaa

kyselin jo tuolta varuste-ketjusta, mutta laitan nyt tännekkin.
Onko kellään kokemusta hyvistä reaktiovaljaista? Meillä on ollut vetämisongelmaa tasasin väliajoin koko tuon pojan elämän, nyt ei vedä mutta nykii hajujen perään, ja jos kuuluu esim. rapinaa lumihangesta niin otta spurtin ja hyppää sinne, jolloin seuraus yleensä on että mun käsi meinaa irrota ja koiran niskat vääntyy.
Normivaljailla tuon ulkoiluttaminen on aina yhtä h*lvettiä, me kun ollaan vaan käytetty valjaita vetoharrastuksissa niin yhdistää ne vetoon ja vauhtiin, vaikka siis olis eri valjaat eri tilanteissa.
Kuonopantaa kokeilin joskus teinivuosien ajan, ja koiralta meinas niskat vääntyä, kun tuo toimii vähän niin kuin hevonen, eli on hirveän herkkä sille, että jos jostain puristaa/vetää. Yritti päästä tilanteesta pois pakittamalla mun ympäri, ja mitä enemmän kuonopanta kiristy niin sitä enemmän kasvo koiran paniikki. Parin harjoituskerran jälkeen kulki nätisti niin kauan kunnes kuonopanta kiristy, silloin iski taas paniikki.
Vedonestovaljaita en halua, en usko että ne auttais yhtään meidän ongelmaan, saattaisivat jopa pahentaa sitä kun tuo tosiaan vetää vaan enempi mitä enemmän painetta siihen kohdistuu.

Luin käyttäjäkokemuksia reaktiovaljaista, ja esim. helposti stressaavien koirien omistajat sano että koirat tuntu rauhoittuvan niistä.
Olen katsellut näitä: vgw-valjaat, mutta tuon sivun mukaan niitä on vain ruotsissa.
Onko kukaan nähnyt vastaavia Suomessa? En halua halteja, pitäisi olla pehmeät ja kestävät koska iso koira kyseessä joka hinkkaa helposti itsensä verille.

^ yhdessä koirakoulussa myydään sellaiset valjaat jotka toimii samalla periaatteella kuin kuonopanta, mutta siis valjaat ja hihna kiinnitetään etuosaan, jos koira vetää, se kääntyy sinuun päin. Jos et asu pk-seudulla, voit kysellä niiltä merkkiä ja jos tietävät jälleenmyyjän Suomessa tai lähettäisivät teille postissa?

Valjaat vedon estämiseen

Tuo nojautumisen estäminen on tavallaan hyvä pointti, mutta itse en kyllä nykisi hihnasta. Koira turtuu siihen ja kuten itse sanoitkin se toimii vain hetkittäin. Omalla pupsilla toimii parhaiten pysähtyminen vedon alkaessa, ja viestiä voi vielä vahvistaa kääntämällä suuntaa 180 astetta jolloin vetämisestä tulee tavallaan vieläkin epämiellyttävämpää, kun ei pääse eteenpäin.

Jos "nykii" ennemmin sivulle päin kuin taaksepäin, saa koiran kiinnittämään nykäykseen enemmän huomiota, eikä koira turru nykäykseen, koska se ei normaalisti vedä sivusuunnassa itse.

Itse olen meidän itsepäistä pentua opettanut niin, että aina vetäessä pysähdyn, eikä matka jatku ennenkuin koira on tullut sivulleni. Aina välillä vaadin myös kontaktin ennen matkan jatkumista. Ainut palkka näissä tilanteissa on se matkan jatkuminen, ei nameja. Normaali panta on mielestäni paljon parempi apuväline kuin valjaat. Olen myös huomannut, että oma koirani rauhoittuu heti huomattavasti, kun panta astetaan aivan kaulan yläosaan, vaikka remmi olisi ihan löysällä (panta tosin ei kauaa pysy kaulan yläosassa, vaan valuu alaspäin :D)

Olen myös opettanut koiralle erikseen "saa mennä" vapautuksen, jolloin saa lähteä niin kauas kuin remmiä riittää ja mennä siellä. Tästä se tietää sitten, että ilman vapautusta remmin päässä ei kuljeta.

Meillä ollaan ihan pulassa ton vetämisen kanssa. Vanhempi koira vetää ihan jatkuvasti, enkä voi sitä ilman vedonestopantaa käyttää ulkona, vaikka neidillä onkin puolikuristava panta muutenkin. Mut toisaalta taas tuntuu etten osaa käyttää tota vedonestopantaa käyttää kunnolla. Se siis sellainen että kun koira vetää sen pää kääntyy sivulle. Ideoita?

JuF kirjoitti:

Itse olen meidän itsepäistä pentua opettanut niin, että aina vetäessä pysähdyn, eikä matka jatku ennenkuin koira on tullut sivulleni. Aina välillä vaadin myös kontaktin ennen matkan jatkumista. Ainut palkka näissä tilanteissa on se matkan jatkuminen, ei nameja. Normaali panta on mielestäni paljon parempi apuväline kuin valjaat.

Meillä taas ei toiminut se, että matkan jatkuminen olisi se palkka. Luonnolliselta kuulostaisi mutta ei mitään tehoa. Kun tää oli niin nähty "palkkio" 3kk harjoitusten jälkeen otin esiin naksuttimen ja namit niin eikö ala likka tajuamaan mistä on kyse ja enemmän pysyy sivulla eikä vedä. Kaksi päivää mentiin hihnassa kuin enkeli kunnes lenkillä tuli vastaan kaksi älykääpiötä jotka alkoi yhtäkkiä meidän kohdalla silittelee ja mussuttaa tälle ja tää meni siitä ihan sekaisin. Ja loppulenkki oli ihan pomppiva riiviö. Kaikki alkaa sitten TAAS alusta. Sanonko v***u mitä. Miksi ihmiset ei tajua ettei koiraa saa mennä paijaa ilman lupaa.

Mulla on alusta asti ollut pieni ongelma koiran hihnakäyttäytymisen kanssa. Se ei siis vedä, mutta ei tavallaan seuraa minun liikkeitäni hihnassa ollessaan lenkillä. Se jää vähän väliä taakse haistelemaan, jolloin saan sen mukaani joko käskyllä tai hihnasta vetämällä. Se pääsääntöisesti tottelee kyllä käskyä (mennään, tule, oikeastaan mikä vaan äänimerkki käy), mutta kun sille joutuu hokemaan jatkuvasti, palaa itsellä käpy. Samaten se kulkee edellä niin paljon, että pysähtyessäni se ei pysähdy mukana ennen kuin hihna kiristyy. Tämä jatkuva vempoilu menee vielä yhden koiran kanssa, mutta mitäs kun niitä on ehkä kohta kaksi...

Tavoitteena ei siis ole opettaa sitä kulkemaan vierellä, minusta saa ihan vapaasti kävellä hihnan mitalla tien reunassa ja haistella, kunhan hihna ei missään vaiheessa kiristy. Eli haluaisin sen pysyvän minun tahdissani. Olen nyt lähtenyt tätä vempoilua opettamaan pois naksulla niin, että palkkaan aina kun se haistelemaan jäätyään jatkaa itse matkaa ilman mitään käskyä/hihnan kiristymistä. Samaten palkkaan sen kun itse pysähdyn ja koira pysähtyy ennen hihnan kiristymistä. Hihnan kiristyessä kävellään muutama askel paluusuuntaan, näin opeteltiin hihnakäytös alunperinkin.

Olen toteuttanut tätä vasta pari päivää, mutta ongelma on vähän siinä että kun koira huomaa minulla naksun, se alkaa tarjota kontaktia vierellä. Ja sitä en siis kaipaa (ellei ohiteta toista koirakkoa). En ole siitä palkannut, mutta se tarjoaa tätä heti palkan saatuaan kuitenkin. Kannattaakohan minun jatkaa tätä tyyliä? Kaipa koira jossain vaiheessa ymmärtää ettei nyt saa palkkaa siitä kontaktikävelystä... En ole sitä suuremmin palkannut myöskään ilman katsekontaktia sivulla kulkemisesta, koska en sitä tavallaan tavoittele... Joskaan en myöskään sitä että koira palkan toivossa seilaisi eestaas... Lopullisena tavoitteena on, ettei minun tarvitsisi lenkillä kiinnittää koiraan mitään huomiota vaan se pysyisi tahdissani hihnan kiristymäti ihan itsekseen. Se muuten tarjoaa nyt kontaktia itse myös tienpätkillä, joilla olen sitä vetämättömyydestä palkannut. Mennäänköhän me oikeaan suuntaan tällä? Ollaan välillä harjoiteltu ihan seuraamistakin lenkin yhteydessä, sekoittaakohan se näitä asioita..? Tällä minun tyylillänihän se ei nyt tavallaan pysty tarjoamaan oikeaa toimintaa heti uudestaan, mikä on kai tavallaan väärin... vai?

Mutta mistä koira tietää kun on mennyt sua edemmäs, että sä jäit taakse ja pysähdyit, eihän sillä ole silmiä selässä Jos pysähdyn, niin antaisin merkin, että "käännypä takaisin ja pidä mua silmällä" tms. hmm...

^^Mitä se haittaa jos koira satunnaisesti lenkillä kontaktia ottaa ilman et kyseessä on ohitustilanne? Katsomallahan se koira tarkistaa, et missä omistaja kulkee. Jos tavoitteena ei ole se, et koira kulkee vierellä lenkillä niin mä lähtisin palkkaamaan koiraa siitä kun se kulkee sopivalla etäisyydellä olematta jalassa kiinni. Eli naksauttaisin siitä kun koira on esim. metrin etäisyydellä minusta. Toki koira alkaa näin tehdessä kuitenkin tarjoamaan kontaktia, mut silloihan sä olet just saavuttamassa lenkkikaverin, joka itse pitää huolen siitä, et se pysyy sun tahdissa mukana. Minun nähdäkseni.

Mitä tulee pysähtelyyn niin itse annan koiralle merkkisanan milloin pysähdytään. "Oota vähä" ja koira tietää, et nyt mennään joko suojatielle tai vaihdetaan toiselle puolen tietä. Jos koira taas nuuhkii seläntakana penkkoja, eikä meillä ole tarkoitus pysähtyä, niin silloin vaan kävelen menemään.

SanttuJ kirjoitti:

^^Mitä se haittaa jos koira satunnaisesti lenkillä kontaktia ottaa ilman et kyseessä on ohitustilanne?

Siis ei toki periaatteessa haittaakaan. Ei se minua ärsyttäisi vaikka koira kulkisi koko lenkin ajan katsekontaktissa, mutta ajattelen tällaisen olevan koiralle vähän epäreilua, ja tähän ollaan siis nyt hyvää vauhtia menossa... Siis että se todella vahtaa minua ihan koko ajan.

Niin, täytyy myöntää etten ole ajatellut, että jospa koira ei tosiaan huomaa pysähtymistäni. Olen ajatellut, että kyllähän sen pitäisi huomata ihan kuulon ja hihnan tunnun perusteella milloin kävelee liian edelle. Ja jos se ei kulkisi liian edessä, sen pitäisi mielestäni nähdäkin sivusilmällään missä minä kuljen... tämä on siis ongelma lähinnä siksi, että minun ei varsinaisesti tarvitse pysähtyäkään, kävelytahdin (pienikin) muutos jos vaikka vähän vilkuilen maisemia riittää hihnan kiristymiseen. Kyllä se siis pysähtyy jos käsken, se ei ole ongelmana...

Minä en siis vaan jaksaisi peruslenkillä jatkuvasti käskyttää koiraa, en suullisesti enkä hihnalla. Sillä tavallahan minä joudun koko ajan seuraamaan koiran tekemisiä, kun haluaisin että se seuraisi minua sen verran, että huolehtisi omasta mukana pysymisestään. Ajattelin, että voisin opettaa vaan nämä "ääriasennot" pois niin, että koira saisi kuitenkin edelleen haistella pientareita. Mutta ehkä se on loogisempaa sitten naksutella vaikka metrin sisällä pysymisestä. Lenkkeillään kuitenkin suurimmaksi osin vapaana, niin tarvinneeko sen sitten niin hihnassa haistella.

^ Meillä kans on "oota" kun pysähdyn esim. kaivamaan nenäliinaa taskusta. Pessi kulkee yleensä hieman mun edelläni, ja sillä on lupa pysähtyä käytännössä koko lenkin ajan nuuhkimaan jos hyvä tuoksu sattuu kohdalle, paitsi juoksulenkeillä ja käskyn alla (esim. kiireessä sanon "reipas"), ja kun se 1,5-2 m hihnaa, mitä tilaa taaksepäin on, loppuu ja jos Pessi ei ite tule mukaan niin tokaisen "noniin". Tosin mua ei myöskään haittaa sillointällöin pysähtyä odottamaan, että koira saa nuuhkimisensa nuuhkittua. Eikä haittaa jutella koiralle lenkillä, eli vaikka joutuisin useinkin sanomaan "noniin", niin en ärsyynny. Se on Pessille sellainen merkki että noniin matka jatkuu. Osaa pitää myös itse huolta, mutta joskus kun se uppoutuu johonkin tuoksuun, niin eihän sitä välttämättä hoksaa.