Koirat.com

^Meillä "noniin" taas on koiralle merkki siitä, et emäntä on jo melkoisen kyllästyny

Ei muakaan haittaa jos Luna jää jotain aromia analysoimaan, mut sitä on tullu ilmeisesti niin paljo palkattua vierellä kävelystä ja kontaktista, et se ns. automaattisesti kiihdyttää vauhtia kun huomaa tippuvansa palkkapaikalta. Jos koira jää imemään aromia niin yleensä jatkan vaan kävelyä. Jos tuo ei hihnan kiristymistä huomaa niin sit käsken sen liikkeelle.

Semmonen mulla tuli mieleen vielä, et jos sä visko haluat parantaa koiran tarkkaavaisuutta sun liikkeitä ajatellen, niin suunnatkaa esim. isolle kentälle tai parkkipaikalle. Siellä kun pujottelee ja tekee suunnanmuutoksia niin uskoisin koirankin heräävän ja ns. seuraavan sua tarkemmin. Ainakin ite hoksasin, et parkkipaikkalenkkejä sais tehä useammin ku koira alko herkemmin reagoimaan hihnaan ja sen kiristymiseen. Suora tie on kuitenki suora tie, eikä siellä tarvi koiran niin paljo miettiä mihin ollaan menossa.

Kyllä meillä koira ainakin hyvin äkkiä tajuaa ton parkkipaikkatreenin, ja silloin seuraa oikeinkin hienosti, mut kun matka jatkuu taas suoraa tietä, niin huomaahan se koira sen, eikä enää kiinnitäkään samalla tavalla huomiota mun liikkeisiin.

Kinoko kirjoitti:

Kyllä meillä koira ainakin hyvin äkkiä tajuaa ton parkkipaikkatreenin, ja silloin seuraa oikeinkin hienosti, mut kun matka jatkuu taas suoraa tietä, niin huomaahan se koira sen, eikä enää kiinnitäkään samalla tavalla huomiota mun liikkeisiin.

Olisikohan sitten hyvä tehdä tavallisillakin lenkeillä aina välissä niitä äkkikäännöksiä ja suunnanvaihteluita? Itsestä kyllä tuntuisi vähän hölmöltä jos joku toinen ihminen näkisi kun poukkoilen eri suuntiin koira perässä :D

^ Niitä pitäisi tehdä koko ajan. Sama efekti ku tossa parkkipaikassa, kyllä jos muutaman kerran yllättäen vaihdan suuntaa, niin tuo alkaa keskittyä, mutta sitten taas kun ollaan menty eteenpäin jonkun matkaa, se on niin uppoutunut hajuihin yms. ettei taas keskity yhtään.

Mut suurimman osan ajasta tuo ei vedä (löysää hihnaa jos se kiristyy), joten meidän lenkit sujuu ihan leppoisasti koiran haistellessa. Ei sen tarvi mun puolesta keskittyä muhun, mulle on ihan ok että meillä pysähdytään vasta hihnan kiristyessä.

JuF kirjoitti:

Itsestä kyllä tuntuisi vähän hölmöltä jos joku toinen ihminen näkisi kun poukkoilen eri suuntiin koira perässä :D

Alku voi tuntua vähän hämmentävältä itsestäänkin, mutta siihen tottuu :D Ajattelee mitä ajattelee, hullu mikä hullu Loppupeleissä luulisin että ihmiset noin yleensä arvostavat sitä että kanssakoiria yritetään kouluttaa.

Tokossa tuli vaihteeksi taas hyvä muistutus hihnakäyttäytymisestä.. hihna on turvaväline ei hallintaväline. Koira ei vissiin tykkää kävellä varsinkaan nätisti jos tyyppi hihnan päässä repii sitä eri suuntiin..

Meillä on mennyt helpommin namujen ja naksun kanssa, ei nyt onglematonta mutta paljon helpompaa jo. "Innolla odotan" kun penska siirtyy hypoallergiselle nappulalle (ja pois jää herkut, luut ja lihat..) niin paljonkohan sitä nappaa lenkillä mun päivästä toiseen samat kuivamuonat.. saas nähä.

^ Kyllä ne papanat nappaa kun ajoitat lenkit niin, että koiralla on nälkä. Ja jos ei syö, uusi yritys seuraavalla lenkillä. Namien kanssa on ihan turha sätätä, kun koiran oman ruuan voi käyttää niin monipuolisesti hyödyksi ilman ressiä lihomisesta, suolan saannista yms.

Otin uuden koiran noin viikko sitten perheestäjossa ei jaksettu enää sitä hoitaa. Doris on narttu ja kohta kaksi vuotias. Se on sekarotuinen (Dalmatialaista ja vironajokoiraa). Doris vetää ihan hulluna. Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olen kokeillut sitä kikkaa että aina kun se vetää niin heti pysähdyn ja odotan että se tulee minun vierelle. Mutta tällä hetkellä se on tajunnut että liikutaan aina silloin kun hihna on löysä. Hyvähän se on että sen verran osaa käyttää aivojaan mutta heti kun aletaan liikkua se ottaa kunnon spurtin. Miten saisi koiran joka ei ole ollut minulla ihan pennusta asti uskomaan ettei saa vetää. Nykäiseminen on ihan turha koska se vaan innostuu siitä enemmän ja enemmän. Hirveä jääräpää se on ja kun siinä on sitä ajokoiraa niin tajuan että sillä on se metästys vietti, mutta tuota vetämisesta pitää saada loppu. Olisiko mitään hyviä neuvoja viisaammilta tälle koiralle? =)

^ No jos energiaa on ihan tuhottomasti niin itse hankkisin kuonopannan ja koiralle paljon aktivointia. On kyllä sellaiset rodutkin koirassa että liikunta on ihan ykkösprioriteetti. Muut vedonestokonstit löytyy kyllä tästä ketjusta jos luet alusta alkaen.

Vedonestopannat, vedonestovaljaat ym. on minun mielestä ihan turhia koulutus vaiheessa, käytän esim. vanhemmalla cavalierilla JOS lähetää jonnekki muualle kuin koti ympäristöön niin vedonestopantaa (kotiympäristössä kävelee nätisti). Kun tiiän että jos Doris oppii olee vedonestopannalla se kävelee nätisti VAIN kun vedonestopanta on päällä. Olen niin kauan kun Doris on ollut mulla niin pysähtyny ja odottanu että se palaa sivulle ja hihna on löysä. Pitkä prosessi mutta huomasin eilen että se on paras vaihto ehto sen kannalta. Auttaa myös vähän oppimaan kärsivällisyyttä, että kyllä hajuille pääsee rauhassakin. Pidän sitä joka päivä päivälenkillä vapaana: pellolla, metsässä, hiekkateillä ym. missä vaan, että näen sen kokoajan. =)

Ok, no ilmeisesti et sitten tarvinnutkaan neuvoja?

kuten huomasit viesti lähetetty 31.01 keskellä päivää milloin en ole kotona koiria lenkittämässä. mutta onko mitään muuta keinoa, kun pysähtyminen ja odottaminen opettaa koiralle ettei liikuta jos hihna on löysä, mutta heti kun lähetään liikkeelle veto alkaa. nykäiseminen takaisin ei auta, olen kokeillut. haluaisin viisaammilta neuvoa koiran kouluttamiseen vetämisen suhteen ilman jotain typeriä vedonestojuttuja. käytettävissä:panta ja hihna

Tiedä nyt sitten siitä omasta viisaudesta, mutta...
Meillä toimii aika hyvin kun koiran vetäessä pysähdyn ja peruutan muutaman askeleen. Koira kääntyy ja tulee mukana vierelle asti, kunnes matka taas jatkuu. Tässä vaiheessa sanon vihjesanan "nätisti" joka meillä tarkoittaa vetämättä kävelemistä ja jota olen sanonut aina koiran kävellessä hienosti.
Plus tietenkin palkkaus siitä nätisti kävelemisestä.

Enää ei tarvitse pysähdellä ja peruutella paljoakaan, lähinnä jos ollaan menossa johonkin koiralle ihanaan paikkaan. Jos huomaan että vauhti alkaa kiihtyä muttei vielä vedä, sanon jo siinä vaiheessa "nätisti" -> koira hidastaa mun tahtiin sopivaksi -> palkkasana ja palkka. En palkkaa ruoalla enää joka kerta/jatkuvasti, vaan kehun (joka on omalle myös palkitsevaa) ja sillointällöin ruokaa nassuun.

Minoon kans alkanu tuota pysähdy ja odota taktiikkaa käyttämään.Lisäksi vielä olen muutellut
lenkkireittiä siten että käänöksiä tulee niin mielestäni on veto alkanut vähenemään.

Melkein parhaiten meillä toimii normipanta ja talutin.Toisaalta ei reilu 4kk vanhalya koiralta mielestäni voikkaan vaatia täydellistä hihnakäyttäytymistä mutta pikkuhiljaa.

Autoista tuo meidän poika on kiinostunut ja silloin kun niitä ohi menee niin perään pitäis päästä.
Tästä tavasta pitäis jollain konstilla päästä eroon vai loppuneeko kiinostus iän myötä tiedähäntä.

^ Ei tosiaan 4kk ikäinen koiralta voi vaatia kunnon hihnakäyttäytymistä kun meillä 2,5 v koirakin urpoilee :D Tuo on mun mielestä niin nuori että uusia juttuja tulee koko aika. Mutta jos jatkat hyväksi havaittua tekniikkaa koira ehkä jo vuoden ikäisenä osaa kävellä kivasti :)

laitinen93 kirjoitti:

haluaisin viisaammilta neuvoa koiran kouluttamiseen vetämisen suhteen ilman jotain typeriä vedonestojuttuja. käytettävissä:panta ja hihna

Kuulostaa suhteellisen ylimieliseltä tekstiltä minulle omaan korvaan. Dallun (pienemmän jopa) omistajana (ja lojaalina vielä nykyisenä kuonopannan käyttäjänä, ja kukaan joka minut tuntee ei voi sanoa etten olisi samalla koko ajan kouluttanut koiraani) sanon että moni dallu vetää, samoin kuin jollakin huskylla, se on oikeasti rotuominaisuus. Ja kun se on vielä kodinvaihtaja jolla on pinttynyt tapa ja itsenäistä ajokoiraa mukana miksissä niin ihan oman henkikullan kanssa leikkimättä sitten liukkailla keleillä, sitä kuonopantaa tmv voi kokeilla. Se että sitä käyttäisi koulutuksessa apuna kun/jos tulee tilanteita ettei koira ole 100% ja pitäisi pystyä hallitsemaan.
Pääasia kuonopannassakin on että koira vetää->pää sivulle. Sitä voi käyttää myös niin että on kaksi hihnaa (joka on itseasiassa alkuperäinen idea), toinen kuonopannassa, toinen kaulapannassa. Koira ehdollistuu=> kaulapanta/hihna kiristyy=pää sivulle. Lopulta koira ei enää vedä. Näin yksinkertaisuudessaan.

Musta on vaan niin huvittava lukea näitä "tiedän että se oppii sitä ja tätä" vaikka koira ei ilmeisesti ole edes kauemmin ollut uudessa kodissa. Mistä sinä voit tietää?
Entäs sitten kun koirasi löytää verivihollisen pikkufifistä ja yrität raukka pysyä paikoillasi liukkaalla ja kaulapannalla? Siinä sitten ollaankin otsikoissa seuraavana päivänä.

Jos etsit apua, ole edes hieman nöyrä ja vastaanottavainen, kukaan ei halua auttaa tuollaisella asenteella kirjoittavaa.

myrkku kirjoitti:

[quote=laitinen93]haluaisin viisaammilta neuvoa koiran kouluttamiseen vetämisen suhteen ilman jotain typeriä vedonestojuttuja. käytettävissä:panta ja hihna

Kuulostaa suhteellisen ylimieliseltä tekstiltä minulle omaan korvaan. Dallun (pienemmän jopa) omistajana (ja lojaalina vielä nykyisenä kuonopannan käyttäjänä, ja kukaan joka minut tuntee ei voi sanoa etten olisi samalla koko ajan kouluttanut koiraani) sanon että moni dallu vetää, samoin kuin jollakin huskylla, se on oikeasti rotuominaisuus. Ja kun se on vielä kodinvaihtaja jolla on pinttynyt tapa ja itsenäistä ajokoiraa mukana miksissä niin ihan oman henkikullan kanssa leikkimättä sitten liukkailla keleillä, sitä kuonopantaa tmv voi kokeilla. Se että sitä käyttäisi koulutuksessa apuna kun/jos tulee tilanteita ettei koira ole 100% ja pitäisi pystyä hallitsemaan.
Pääasia kuonopannassakin on että koira vetää->pää sivulle. Sitä voi käyttää myös niin että on kaksi hihnaa (joka on itseasiassa alkuperäinen idea), toinen kuonopannassa, toinen kaulapannassa. Koira ehdollistuu=> kaulapanta/hihna kiristyy=pää sivulle. Lopulta koira ei enää vedä. Näin yksinkertaisuudessaan.

Musta on vaan niin huvittava lukea näitä "tiedän että se oppii sitä ja tätä" vaikka koira ei ilmeisesti ole edes kauemmin ollut uudessa kodissa. Mistä sinä voit tietää?
Entäs sitten kun koirasi löytää verivihollisen pikkufifistä ja yrität raukka pysyä paikoillasi liukkaalla ja kaulapannalla? Siinä sitten ollaankin otsikoissa seuraavana päivänä.

Jos etsit apua, ole edes hieman nöyrä ja vastaanottavainen, kukaan ei halua auttaa tuollaisella asenteella kirjoittavaa.[/quote]

olen omalla kokemuksella huomannut ettei kuonopanta auta täysin, vain siksi aikaa kun se on päällä. Meillä päin käytetään kaksi puolista hihnaa (kahessa hihnassa menee ihan solmuun). Mutta totta kai se oppii, onhan se nuori ja halu oppimaan. Vaikka onkin jääräpää. Ja kun sanotaan että rotuominaisuus. Olen nähnyt monta dallua jotka ei vedä. Ja huskyt on luotu veetämään rekiä ym. et ei voi niitä ihan vertailla. ja se eestinajokoira estää vähän sitä oppimista, mutta kärsivällisyys on valttia (joka on vaikeeta Dorikselle kuin minullekkin).

Hilex kirjoitti:

Autoista tuo meidän poika on kiinostunut ja silloin kun niitä ohi menee niin perään pitäis päästä.
Tästä tavasta pitäis jollain konstilla päästä eroon vai loppuneeko kiinostus iän myötä tiedähäntä.

Mun tietääkseni tuohon kannattaa puuttua jo silloin, kun tapa on vasta "puhkeamassa". Nopeasti ohi sujahtavat autot kun voivat olla sopiva ärsyke jonkinlaisen vietin puhkeamiseen, ja kun niiden perään pääsee vähänkin singahtelemaan, saattaa tapa vain voimistua.

Eli auton tullessa näköpiiriin, kannattaa huomio kiinnittää vaikka herkuilla tai koittaa ottaa katsekontakti, jolloin enemmän vahvistuu tapa ottaa kontakti omistajaan, kuin vaania ohi sujahtavaa liikennevälinettä .

laitinen kirjoitti:

Otin uuden koiran noin viikko sitten perheestäjossa ei jaksettu enää sitä hoitaa.

Viikko on aika lyhyt aika odottaa vetävältä koiralta tuloksia, toisethan taistelee tämän asian kanssa kuukausitolkulla. Lisäksi se on vasta tutustumassa sinuun, uuteen kotiin ja kotiympäristöön, on varmaan muutenkin pää pyörällä eikä keskittyminen ihan kympin luokkaa (?)

Meillä on hyvin toiminut (toimii tosin vain tutuissa maisemissa) pysähdys, naksutus, koira hakeutuu lähelle ja nami - matka jatkuu. Aluksi namin hakemisen jälkeen se spurttasi taas vetämään.. ja oli hieman turhauttavaa. Ei auttanut muu kuin pysähdellä, naksautella, pysähdellä ja pysähdellä ja pysähdellä.. Mutta kyllä se siitä pikkuhillja tajusi homman nimen. Lisäksi voisi auttaa jos yrittää poistaa energioita ensin ja sitten lähtee harjoittelemaan hihnassa kulkemista kun se on tarpeeksi väsynyt.

Niin.. ja väsyneenä yms v***neena on ihan turha yrittää mitään harjoitella, sä oot kiree ja koira aistii sen varsin hyvin ja perseilee sitäkin kauheammin :D

Juu kyllä se on vaan niin että maltti on valttia.Ei ne opit aina laakista päähän tartu vaikka omistaja niin haluais.Enkä ole sitä vaatinutkaan kun pikkuhilaa edetään niin uskon että
ajan mittaan koulutus tuottaa hedelmää.Tänään käytiin kaupungilla taas totuttelemassa
liikenteeseen ja ihmisiin ja ihan kohtuudella selvittiin.Tässäkin edetään hissuksiin kun
koiraa kuitenkin ympäristö kiinostaa nuori kun on.

Se on niin hyvä kun täältä lueskelee näitä apuja esim.tähän vetämiseen niin kun eri menetelmät
on sovellettavissa omallekin koiralle ja voihan niitä aina jalostaa mieleisekseen.Pääasia että
menetelmä toimii.