Koirat.com

Koirahan on älyllisesti parhaimmillaankin vain kahdeksan kuisen suden pennun tasolla. Ne vietit, mitkä koirien esi-isällä on terässään, ovat osittain koiralta kokonaan kadonneet. Sen aivot ovat myöskin niiltä osin surkastuneet. Mitä tulee aisteihin, koiran aistit ovat vain suuntaa antavasti verrattavissa suden aisteihin, koiralla jokin aisti voi olla huomattavasti surkastunut verrattuna kantaisäänsä suteen, kuten tunto, kun taas toinen aisti, kuten haju, voi olla huomattavasti kehittyneempi.
Tämä myös mahdollistaa ihmisen ja koiran ihmeellisen suhteen ja osan aivojen surkastumisen tuloksena koira on voinut kesyyntyä ja sopeutua ihmisperheeseen. Koira on selviytyjä, mutta suteen verrattuna koira on kehno hankkimaan ruokansa itse tai selviytymään esimerkiksi pohjolan ankarasta talvesta. Kesykoira myös hyvin harvoin pärjää täysin yksin.

Kun pohja koiralle lajina on luotu, on kehitys suunnattu sen monimuotoiseen käyttökelpoisuuteen. Eri rotuja on jalostettu eri tehtäviin. Toiset koirat ovat jo perusluonteeltaan itsenäisiä ja kykenevät tekemään ratkaisuja ilman apua. Toiset rodut taas ovat jalostettu ihmisen kanssa tiiviiseen yhteistyöhön, joka edellyttää koiran olemaan kuulias. Juurikin näille roduille, kuten paimenkoirat ja karjakoirat, että täysin seuraksi jalostetut koirat kärsivät helpommin yksinolosta. Niiden tehtävä tässä maailmassa on toimia omistajan kanssa.
Tälläinen koira kuuluisi opettaa heti pentuna olemaan yksin, kun taas itsenäistä koiraa ei ihanne tilanteessa siihen tarvitse opettaa.
Eroahdistuksen ainekset siis ovat valmiina jo rotunakin, jos esimerkiksi paimenkoirasta puhutaan.

Eroahdistusta aiheuttaa myös purkamaton energia. Koiralla on yksinkertaisesti tylsää ja ajan mittaan se menettää kontrollin eli pimahtaa ja purkaa energiansa tuhoamalla asuntoa. Koira siis viihdyttää itseään. Kun omistaja tekee tästä tietenkin vielä numeron, koira hermostuu ja ahdistuu entisestään. Oravanpyörä valmis.
Energiset rodut, kuten valjakkokoirat ja metsästyskoirat on syytä opettaa suuntaamaan energiavaransa johonkin muuhun kuin uuteen sohvakalustoon. On ihmisen tehtävä huolehtia riittävästä liikunnasta ja aivojumpasta.

Sitten... eroahdistus voi olla ongelma korvien välissä. Koiria on monen rotuisia ja ne ovat alunperin jalostettu toimittamaan tiettyä tehtävää kautta maailman ja koirien historian. Ensin oli metsästys- ja vartiointikoiria. Sitten paimen- ja vetokoiria. Sitten seuralaisia jne. Vaikka rotuja on useita satoja, jopa tuhansia, notkuvat tietyt rodut suosituimpien rotujen listojen kärjessä vuodesta toiseen. Kun tietyllä rodulla on paljon kysyntää, sitä myös teetetään paljon. Geenipohja on olematon, sitä on hankala laajentaa, koiria tuotetaan koko ajan lisää, myös jalostukseen kelpaamattomilla koirilla, terveys kärsii, luonne kärsii, syntyy sisäsiittoisuutta ja siitä johtuvia ongelmia, sitten näillä teetetään pentuja ja niiden pennuilla pentuja, jopa sukulaisilla keskenään. Syntyy siis erittäin sairas rotu. Rodun yksilö, joka on tarkoituksena hankkia, on syytä valita huolella ja perehtyä kaikkiin asioihin ennalta, ottaa selvää ja udella.
Kun otetaan tälläisen taustan omaava pentu, ei voida vähimmäisyyksissäänkään olettaa koiran olevan terve. Syntyy siis tyhjäpäitä ja oikeasti päävikaisia koiria.
Eroahdistus on tälläisen koiran yksi tyypillisimmistä tunnusmerkeistä ja valitettavan usein vain yksi iso ongelma muiden isojen ongelmien joukossa.

Osaisko kukaan neuvoa, miten tällänen kohta 4v uroksen saa opetettua yksinoloon? Eroahdistus kun on järkyttävän suuri. Kyseessä ei todellakaan ole se, että koira tylsistyisi, vaan heti kun ollaan lähdössä, on koira ihan paniikissa.
Saku tuli meille ollessaan 11kk vanha, ja ei ollut ollut ikinä yksin (omistajalla kaksi bokseria Sakun lisäksi). Meille tullessaan ei yksinolosta tullut mitään: tuhosi tavaroita ym, erityisesti minun huoneesta. Tämän jälkeen sitten alettiin jättään sitä eristetympään tilaan, mutta tämän kodinhoitohuoneenkin onnistui tuhoamaan täysin. Ovenkarmit oli syöty/raavittu hajalle, hyllyt kaadettu ja tyhjätty, jopa pesukoneen säätönappula oli revitty kerran irti. Joskus onnistui avaamaan ovenkin lukosta, kunnes lukko siirrettiin toiselle puolelle ovea...
Valitettavasti kiireiltä ei sitten ehditty kouluttamaan, ja tuollainen isohko metallihäkki sitten ostettiin. Ei siinä mitään, koirathan tykkää tuollaisista pesämäisistä paikoista, ja tämäkin herra kyllä häkissänsä aikaansa viettää omasta tahdostaan useinkin. Mutta kun yksin jätetään, niin sitten ollaan niin stresseissä.. Häkissä se sitten pyörii ja läähättää ja kuolaa koko yksinoloajan. Ja lähes aina tekee myös sen, että heti kun aletaan suunnitteleenkin lähtöä, niin herrapa päättää sitten painua toisesta ovesta pihalle, eikä varmasti tule sisälle, ellei sen sitten jollain lelulla onnistu huijaamaan.. jelppiä tarvittais!

Kannattaa lenkityksen lisäksi rauhoittaa koira ennen lähtöä. Laittaa se (enim.)omalle pedille ja odottaa, että on ihan rentona. Kaikkein tärkeintä on itse pysyä rauhallisena, jos alkaa ahdistua/ turhautua koko urakka on ihan turhaa! Kun on tähän asti mennyt hyvin, voi siirtyä ulko-ovelle ja (oma koira reagoi tässä vaiheessa->) jos lukkoa avatessa (koko lähtörituaalissa) koira ryntää pois paikaltaan, menet määrätietoisen rauhallisena laittamaan sen takaisin paikoilleen ja aloitat alusta.
:)
Oma koirani (nyt 2,5v) ahdistui aina lähtiessäni kotoa. Suurin vika piileskeli omassa ajattelutavassani, eli olin ehdollistunut siihen, että Kiko hermostuu, kun alan tehdä lähtöä ja itse aloitin homman ahdistumalla jo ennen kuin aloin käytännössä lähteä.
Päälle puoli vuotta sitten rupesin "totuttamaan", siis tein tuon rituaalin aina kun olin lähtemässä jonnekin. Kokeilin tuon yhteydessä feromonia -> huomasi jotakin muutosta koiran käytöksessä. Sitten yhtelä päivänä hermoilu loppui ja Kiko jäi ihan rauhallisena makaamaan petiinsä eikä naapurit enää kertoneet, että koira haukkuu. Aikaa meni muutama viikko. Ja Kiko on bordercollie, eli mielettömän herkkä, mikä hankaloittaa kaikkea "siedätystä"(? en tykkää käyttää tuota sanaa D: ) ja arkielämää, mutta toisaata myös helpottaa.. ja opettaa. Nyt on helpompaa ja omia mielentiloja ja tunteita on paljon helpompi hallita ja sille asettaa kaikista suurimman arvon. Kikon käytös on pohjimmiltaan kuitenkin seurausta omasta olostani juuri tällä hetkellä. (:

^Kiitos neuvoista! Pitääpä näitä kokeilla! :)

Moppe, oletteko kokeilleet Clomicalm-lääkitystä?
Meillä on ongelmakoirakouluttajan meille tekemä yksinolotreeni ja Clomicalm tuottanut tuloksia :).

Millä voisin rajata eteisen ja olkkarin toisistaan? Kyseessä siis vähän "vino" tila, välissä siis ei ole kynnystä tai ovea tms.. Ollaan mietitty että rikin eroahdistus helpottaisi jos ei pääsisi eteiseen (jää huutamaan välillä sinne kun lähdemme). Eteinen on siis paikka missä pahimmat tuhot tehdään. Kengät, takit, eteisen matto ja toisinaan välioven avaaminen ja postien syöminen rassaa... Ollaan mietitty että koira voisi rauhoittuakin kun se pääsisi olemaan vaan olohuoneessa.
Oltiin eläinkaupassa ja pentuaitauksen osien ostaminen ja virittäminen olisi ollut turhan hankalaa ja kallista. Ns. Lapsiporttia tai vastaavaa ei voida laittaa kun tuo tila ei tosiaan mene suoraan seinästä seinään (toisella puolella seinä ja toisella puolella alkaa naulakot.

Muutenkin vinkkejä otetaan vastaan! Koira on ahdistunut, ennen sentään söi ennen tuhoamista jätetyt herkut yms mutta nykyään aloittaa heti tuhoamisen.. Olis kiva pitää poissaollessaan kenkiä ja takkeja ymym paikoillaan..

Kyselenpäs taas. Meidän 7kk junnulla on vähän hankaluuksia yksin jäämisessä. En viitsisi puhua mistään eroahdistuksesta, kun ei se kovin pahaa ole, mutta kuitenkin. Aluksi meille tullessaan se saattoi vähän ulista jäädessään yksin, mutta nyt se ei onneksi tee enää sitä. Mitään se ei ole onneksi koskaan myöskään tuhonnut. Kun se tajuaa että aion hylätä sen yksin kotiin, se alkaa pyöriä ympärilläni. Yritän järjestää asiani niin että pääsen lähtemään kiireettömästi ja olen sen huomannut hieman helpottaneen. Yleensä se lähtöni jälkeen käy paukuttamassa ovea, jonkin aikaa, mutta minä en ole sen kuullut hetkeen ulisevan eivätkä naapuritkaan ole valittaneet. Lisäksi jos toinen meistä, mieheni tai minä, menemme takapihalle töihin niin koira saattaa juosta takaoven ja olkkarinikkunan (josta näkee siis takapihalle) väliä ja kitistä. Koira on aamulla ennen lähtöä kävelytetty sen verran että saa kakattua ja pissattua sekä vähän nuuskuteltua, eli ehkä jonkun vartin verran. Lisäksi jätän sille ruokaa erilaisissa pahvijutuissa, kongin ja ehkä mahdollisesti tuoreluun. Joskus jätän jonkun lelun ja joskus en. En ole varsinaisesti ollut huomioimatta koiraa ennen lähtöäni, mutta en ole myöskään hössöttänyt sen ympärillä ja lietsonut sitä. Haluaisin puuttua nyt tähän käytökseen ennenkuin se mahdollisesti pahenee. Riittääkö viiden minuutin huomioimattomuus lähtiessä, vai pitääkö olla koko aamu? Onko edes tarpeellista jättää koiralle ruokaa piiloihin vai pitäisikö se syöttää ihan kiposta ennen lähtöä. Ruokin sitä myös lenkillä, mutta aamulenkin aikana se ei kauheasti huoli. Olen ymmärtänyt että kotiin tullessakin pitäisi olla huomioimatta koiraa jonkin aikaa. Meillä oli aikaisemmin ongelmana tavattoman riehakkaat vastaanotot ja korjasimme ongelmaa ns. namipurkkisysteemillä. Eli niin kauan kun koiraa hyppii, haukku, riehuu ei huomioida ja muutenkin riisuutumiset, kauppakassien viemiset keittiöön yms. toimenpiteet hoidetaan koiraa huomioimatta ensin. Sitten menemme keittiöön ja otamme namipurkista jonkun pienen namin ja koiran ollessa rauhoittunut käskemme sen istumaan, annamme namin ja tervehdimme. Tämä on auttanut ja koira on rauhallisesti. Voiko tätä systeemiä jatkaa, sillä haluan opettaa koiran odottamaan tietyssä paikassa, vaikka käyttäisi tuota huomioimattomuutta? Miten tuon omalla pihalla puuhastelun suhteen tulisi toimia, aina kun emme voi ottaa koiraan pihalle mukaan?

Huomiottamuus on yksi oleellisimmista varsinkin tulotilanteissa aikaa 10-30 min. myös ruoka pitää antaa 30min ennen lähtöä ja vasta reilu 30min päästä kun on tullut kotiin. koiralle kannattaa jättää kaikkea mahdollsita joka päivä vaikka ei ole tuhonnutkaan mitään. Myös odota käskyn voi opettaa, eli tarkoitan sillä että kun lähdette voitte sanoa "musti odottaa" näin se ymmärtää että ei pääse mukaan. Kun olette pihalla antakaa oikein herkkuluu, rustoluuta yms. ja vain jätätte. Liika hössötys hermostuttaa koiraa vain turhaa. Valelähtöjä kannattaa tehdä paljon, jotta koira ei reagoi niihin enää.

Rutiinit ja rauhallisuus on meillä auttanut koiran yksioloon paljon. Koira on tottunut, et kun omistajat siistii romut pois pöydiltä, sitoo kaapinovet kiinni, jättää koiralle tekemistä ja tuo vesikupin makkariin niin sitä seuraa yksinoloa. Alussa sanoin koiralle "Hei hei" kun lähdin asunnosta, mut tämä ei toiminut alkuunkaan. Vielä nykyäänkin tuon sanan kuuleminen saa koiran hätääntymään. Mahdollisimman eleettömästi asunnosta ulos ja lähdön kanssa ei kannata kiirehtiä. Jos kiireellä lähtee niin koiraan tuntuu tarttuvan se ihmisen hössöttäminen joten yksinolostakin tulee rauhaton.

Ruoka meillä annettiin ensin juuri ennen kun lähdettiin asunnosta. Lähtö saatiin rauhotettua sillä, et koira tosiaan söi sillä aikaa kun ovi kävi. Nykyään ruokaa ei enää tarvi tarjoilla lähdön yhteydessä vaan koira saa evästä pakertamalla dogpyramidin sekä itsetehtyjen aktivointilelujen kanssa. Harvemmin koiran tarvii enää purkaa levottomuuttaan leluihin vaan päivä menee pitkälti nukkuessa.

Kotiin tullessa otetaan kengät ja muut ulkovaatteet päältä pois ja odotetaan, et koira istuu. Tästä rauhoittumisesta koira saa ainoastaan palkaksi tulla tervehtimään omistajaansa. Sitähän se eniten siinä tilanteessa haluaa eli tervehtiä omaa laumaansa.

Mä oon semmosta miettinyt pitkän aikaa ja heitänki kysymyksen tässä ketjussa kun aiheeseen niin hyvin sopii. Mitä mieltä olette, onko mahdollista, että suurinosa koirien yksinolo-ongelmista johtuu siitä, et omistaja tekee siitä liian suuren numeron? Tällä tarkoitan sitä, et keston rakentaminen tehdään niin hitaasti, et koko prosessista tulee melkoista hössöttämistä. Muutamalla tutulla on koirat ihan loistavia olemaan yksin ja heillä yksiolot on aloitettu heti kunnon pätkästä eli puolesta tunnista tai jopa tunnista. Seuraavalla kerralla on siirrytty kaks kertaa pidempään aikaan ja niin edelleen. Tuossa tyylissä on mun mielestä se etu, et pentukoira kerkeää pitkälti jo puolessakin tunnissa jonkun verran rauhoittua (jos se nyt on alun alkaenkaan edes hätääntynyt) ja yksinolosta ja päälimmäiseksi mieleen vaan lepo. Mun mielestä nykyinen sekunnista-minuuttiin -malli on siinä mielessä ongelmallinen, että tuossa ajassa ei koira kerkeä kunnolla rauhoittua vaan luultavasti seisoo samoilla jaloilla kun omistajan lähtiessä. Lähdönhän pitäisi olla sellainen, et se omistaja vaan lähtee sieltä asunnosta ilman sen ihmeempiä juhlallisuuksia. Miten käyttäytyy koira, jonka yksinoloa ei ole varsinaisesti harjoiteltu? Eli on vaan käytännössä eletty normaalia elämää ja lähdetty kun lähdon paikka on tullut ja koira vaan jäänyt kotiin.

^No meillä ei ole koskaan virallisesti harjoiteltu yksinoloa. Ensimmäinen yksinolo oli n.1½h, ellei enemmänkin. Vähän oli seinää maistanut ja ovea raapinut, mutta muuten ei mitään. Seuraava yksinolo olikin jo 3h. Ja koira oli tällöin n. 11 viikkoinen. En nää tarpeelliseksi hössöttää sekunneilla, edes minuuteilla. Tottakai koira voi aluksi olla hölmistynyt että mihinkäs ne kaikki katos, ja siitä saattaa seurata erillaisia stressi toimintoja, mutta kyllä tervejärkisen pennun tulisi pystyä olemaan yksin.
Ajattelen myös näin että ei se yksinolo ole se juttu, vaan että omistaja käyttäytyy oudosti, yhtäkkiä. Juuri niinkuin SanttuJ pohti myös. Koko pentu ajan omistaja on ollut iloinen ja rauhallinen kunnes ensimmäinen yksinolo päivä avautuu, ja omistaja on jo aamusta ihan paniikissa, että miten se meidän musti nyt pärjää.

Tulipa sekavaa, mutta oon siis sitä mieltä, että yksinolosta ei kannata tehdä "istu" käskyä vaikeampaa opeteltavaa. :)

SanttuJ:n pohdinnat varmasti osaksi ihan totta ja aiheellisia, mutta meillä veikkaan että yksinolot ovat menneet pieleen juurikin siksi ettei niitä pienenä harjoiteltu. Nämäkin siis omia pohdintojiani vaan mutta... Rikillä meni yksinolot aluksi ihan hyvin. Ei jäänyt vinkumaan, oikeastaan yleensä nukkui kun lähdimme. Koira rupesi jossain vaiheessa tietenkin kiintymään meihin enemmän ja tällöin myös jonkinasteinen ahdistuminen alkoi, lähtö meni edelleen hyvin mutta kotiintullessa odotti yleensä joku kiva yllätys kuten syödyt kengät. Tavarat otettiin pääosin ulottuvilta, ruvettiin antamaan lähtiessä enemmän herkkuja ja luita ym ym.. Koira alkoi kasvamaan ja ylettymään vähän joka paikkaan. Pari kuukautta sitten meillä oli aivan toivoton tilanne, välillä itku pääsi kun kotiin päästiin. Lenkkiä, rauhoittumista, aktivointia ym alettiin lisäämään ja nyt ollaan siinä tilanteessa että koira jää rauhallisesti touhuamaan "puuhapakettiensa" kanssa. Kuitenkin tuhoaa jos on mahdollisuus (eli postit tuhotaan jos saa välioven auki, mutta ei onneksi saa useimmiten koska meillä sellainen narusysteemi siinä..) mutta tarkoitus olisikin nyt että koira oppisi olemaan yksin ja sitten palauttaisimme pikkuhiljaa tavaroita takaisin.. Tuhoamiskohteena siis postien lisäksi kaikki mikä liittyy meihin vahvasti eli kengät, takit ym. Huonekaluihin ei ole koskenut, onneksi!! Elelemme toivossa että koira rauhoittuu vanhetessaan (nyt 10kk), sillä en tiedä mitä tehtäis enää paremmin. Toki siis lenkkiä, aktivointia ym. voi lisätä, mutta rahkeet ei hirveästi enempään ainakaan lenkin osalta riitä ja tuntuu koirankin puolelta että se saa tarpeeksi lenkitystä päivässä enkä osaa sanoa mitä tarvis enemmän.. aivotyötä? Vinkkejä edelleen otetaan vastaan.. :)
Tosiaan siis lähdöt ollaan saatu hyvään malliin ja koira tietää jäävänsä yksin kun paketteja aletaan tekemään ja on sinut asian kanssa. Jos kuitenkin koiralle tulee 8h yksinoloa niin en pysty keksimään tekemistä koko ajalle eikä koira selvästikään jaksa nukkuakaan niin pitkää yksinoloa.

p.s tuo aikaisempi viesti mitä kysyin muutama kuukausi sitten, niin ostettiin k-raudasta aitaa ja tehtiin hienot viritelmät mutta koira söi itsensä siitä läpi :D metalliaitaa siis ei haluta.. joten siksi meillä tuo narusysteemi välioven ja oven välissä, takit siirretty muualle ja kengät kaapissa. Näin meillä :D Koira siis pääsee edelleen myös eteiseen.

Itselläni on nyt 14 vkoinen pentu kotona ja yksinoloharjoitukset on meneillään. Kaksi kertaa olen ollut vähän pidemmän aikaa poissa (kaupassa ja muilla asioilla), eikä ole onnistunut. Pentu on haukkunut ja ulvahdellut, joten nyt on alkanut koko opettelukunnolla ihan A:sta järjestelmällisesti. Vaikka asiantuntija en missään nimessä ole, olen saanut sellaisen käsityksen, että erittäin hyvä tapa auttaa koiraa tottumaan yksinoloon on ns. turruttaa koira ulko-oven käymiseen ja omistajan poistumiseen. Eli toistetaan lähtörutiineja (avaimet, laukku olalle, kengät jalkaan, jne), ulko-oven avaamista, siitä poistumista, takaisintuloa ilman minkäänlaista numeroa niin, että on ihan luonnollista omistajan menevän ja tulevan miten sattuu. Koiran ei tarvitse siitä huolestua eikä seurata perässä. Sinnikkäällä toistolla ahdistuneemmankin koiran luulisi kyllästyvän jatkuvaan omistajan toimien seuraamiseen. Kaikille ei tosin selvästikään tämä konsti auta, mutta uskoisin useimmille ainakin.

Muoks: Ja vielä niin, että silloin kun koiran on tarkoitus tulla mukaan, se erikseen kutsutaan luokse. Muulloin omistaja saa mennä menojaan.

Meilläkään ei ole varsinaisesti harjoiteltu koskaan yksinoloa. Olen vain mennyt ja olettanut koiran pärjäävän. Kauppareissut on hiljalleen venynyt pitempiin poissaoloihin, reilu 15vk pennun "ennätys" yksinolo onkin 6h, ei tuhoja, ei huutoja, hyvin harvoin edes pisuja.
Kameralla ollaankin seurailtu pennun touhuja ja samantien kun ovi menee kiinni, pentu ottaa luun/lelun suuhun ja menee pedille. Nukkuu suurimman osan ajasta.

saije kirjoitti:

Meilläkään ei ole varsinaisesti harjoiteltu koskaan yksinoloa. Olen vain mennyt ja olettanut koiran pärjäävän. Kauppareissut on hiljalleen venynyt pitempiin poissaoloihin, reilu 15vk pennun "ennätys" yksinolo onkin 6h, ei tuhoja, ei huutoja, hyvin harvoin edes pisuja.
Kameralla ollaankin seurailtu pennun touhuja ja samantien kun ovi menee kiinni, pentu ottaa luun/lelun suuhun ja menee pedille. Nukkuu suurimman osan ajasta.

saije: Voi että kun se olisi meilläkin noin yksinkertaista, vaikka hyvää edistystä onkin tapahtunut...
Ole iloinen, että teillä on noin helppo tapaus!

Ruusu kirjoitti:


saije: Voi että kun se olisi meilläkin noin yksinkertaista, vaikka hyvää edistystä onkin tapahtunut...
Ole iloinen, että teillä on noin helppo tapaus!

Onhan tuo ollu monessa asiassa helpompi mitä on ajatellut, mutta omia vinkeitähän tuoltakin löytyy jotka aiheuttaa harmaita hiuksia.. :)

Mulla alkaa pää sekoamaan ton Jedin eroahdistuksen kanssa. En tajua, että mistä se alkoi. Ollaan pennusta asti jätetty Jediä yksin kohtuullisiksi ajoiksi ja otettu sitä myös mukaan paikkoihin, jotta se tottuisi olemaan mukana. Autoonkin Jediä on jätetty, aluksi ihan pieniä aikoja (mentiin ulos ovesta ja tultiin takaisin) ja myöhemmin sitten esim. pikaisen kaupassa käynnin ajaksi. Ollaan myös jätetty Jediä tuttuihin paikkoihin (esim. avon siskolle, jota Jedi näkee monta kertaa viikossa ja joka ottaa Jediä myös lenkeille mukaan, ja mun isälle, jonka Jedi myös tuntee hyvin) hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Onhan toi aina jäänyt vähän ovelle itkemään, vaikka ei olla tehty lähtemisestä mitään numeroa. Yleensä huikataan vaan, että moikka ja laitetaan ovi kiinni.

Nykyään toi yksin olo ja ihmisten pois lähteminen alkaa olemaan jo ongelma. Toisinaan. Välillä Jedi jää nätisti kotiin, kun lähdetään pois. Toisinaan sitten alkaa ihan hirveä huuto, joka kaikuu rapussa ja kuuluu vielä parkkipaikalle asti suljettujen ikkunoiden läpi. Ja sama homma autossa; joskus Jedi käpertyy vaan nukkumaan, niinkuin se yleensä tekee autossa, ja joskus alkaa kuulumaan ihan järjetön huutaminen ja kiljuminen. Lisäksi esim. avon siskon tai hänen miehensä lähtö esim. meidän autosta pois aiheuttaa Jedissä sellaisen kohtauksen, että se uikuttaa pikkasen ja tuijottaa hulluna perään. Ja jos minä tai avo lähdetään, alkaa sellainen paniikki ja huuto (vaikka toinen meistä jäisikin Jedin kanssa), että oksat pois. Tänään avo lähti yövuoroon täältä anoppilasta, missä ollaan talon vahteina, ja Jedi huusi ovella puoli tuntia perään, vaikka mä istuin samassa huoneessa sohvalla.

Mua häiritsee, kun en löydä mitään loogista selitystä tohon ongelmaan, koska periaatteessa ihan sama asetelma saattaa joskus aiheuttaa Jedille ton ahdistuksen ja joskus taas ei. En enää keksi, että mistä se voisi johtua, mutta ei toi nyt ihan normaalia ole, koska kyse ei ole mistään pienestä piippaamisesta, vaan oikeasti puolikin tuntia kestävästä huutamisesta. Mitään ideoita, mistä voisi johtua ja että miten ton saisi loppumaan?

saije kirjoitti:


Onhan tuo ollu monessa asiassa helpompi mitä on ajatellut, mutta omia vinkeitähän tuoltakin löytyy jotka aiheuttaa harmaita hiuksia.. :)

No näinhän se taitaa olla joka pennun kanssa: aina löytyy jossakin asiassa petrattavaa, vaikka joku toinen juttu sujuu tosi helposti.

Tuli vielä mieleeni kysyä täällä josko joku osaisi auttaa, nimittäin tosiaan 14 vkoisen pennun kanssa opetellaan nyt yksioloa ja muutamia minuutteja jaksaa olla yksin hiljaa, mutta tulee kuitenkin aina odottamaan ovensuuhun paluutani. Joskus oikein väsyneenä ei tule ovelle, mutta jos olen vähänkin "liian" kauan pois, tulee kyllä ovelle odottelemaan. Olen edennyt opettelussa nyt niin, että olen mennyt ovesta ulos kaikkine romppeineni, ollut hetken pois ja kun pentu on odotellut tovin hiljaa, tulen takaisin. Odotan siis, että tosiaan on hiljaa eikä inise.

Mutta, oletteko sitä mieltä, että minun pitäisi vain olla reilusti poissa pidemmän aikaa? Olen kaksi kertaa ollut pidemmän ajan poissa kaupassakäynnin ajan, tuloksena jatkuva ulina/ haukku, ininä kunnes olen palanut takaisin. Olisiko ns. "shokkihoito" tarpeen vai edelleen jatkaa hitaasti yksinoloaikaa pidentäen? Olen ottanut pennun nyt töihini päivisin mukaan, kun jotenkin tuntuu, että 8 tuntia täysin yksin tuntuu julmalta vielä tässä vaiheessa. Toisaalta, tämä ei ole yhtään edesauttanut pennun oppimista yksinoloon, mutta en ole tässä vaiheessa muuta uskaltanut kokeilla. Olisiko kuitenkin parempi jättää vain pentu kylmän rauhallisesti yksin koko duunipäivän ajaksi (tietty lenkityksen ja puuhasteluruuan kanssa)?

^ Mä en usko, että koiralle on väliä kuinka kauan olet poissa. Vaikka itsestä tuntuu jumalle jättää koira 8 tunniksi yksin, koiralle on ihan sama oletko poissa 30min vai 8 tuntia (no ainakin lähes sama). En nyt huomannut lukea tuolta ylempää, mitä olit jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta lähtiessä kannattaa tehdä aina samat lähtörutiinit, eli olla huomioimatta koiraa jne., ja sitten tulla takaisin vasta kun koira on hiljaa. Tuosta tekstistä ymmärsin, että olet mennyt kotiin vaikka koira on huutanut? Sitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Eli nyt vaan jätät pennun yksin rauhallisin mielin ja luulisi, että se on kahdeksan tunnin jälkeen hiljaa. Kyllä koirasi jossain vaiheessa oppii, että sä lähdet joka päivä pois, mutta tulet aina takaisin.

Jos koira olisi lähtötilanteesta stressaantunut ja huutaisi (tai muuten osoittaisi sitä) jo silloin, harjoittelisin erilailla eli lyhyillä poissaoloilla, missä koira ei ehtisi hätääntyä kun ihminen poistuu näköpiiristä. Mutta teidän tilanne kuulostaa siltä, että jättäisin sen vaan yksin ja luottaisin, että tottuu ajan kanssa siihen.

^^ Kiivilintu, meidän tilanne kuulostaa samanlaiselta ku teidän. Joskus osaa olla ihan hyvin yksin, joskus taas ei. Ja lauman hajoamisesta Pablo hätääntyy hirveästi ja uikuttaa perään ties miten kauan. Tähän ollaan saatu neuvoksi, että koiraa ei saisi huomioida silloin, mutta ei se meillä toimi. Olen huomannut, että paljon paremmin toimii se, että kun lauma hajoaa, ei me jäädä itkemään sen perään vaan lähdetään reippaasti puuhailemaan jotain muuta, jolloin hätä unohtuu. Eli lähdetään lenkille, leikitään tms. Eihän se sinäänsä ongelmaa poista, mutta helpottaa ainakin niitä tilanteita.

Meillä Werneri 4kk (ollut meillä 5päivää) on aloittanut vähitellen yksinolon harjoitukset. Osaa jäädä hiljaa toisen koiran kanssa, mutta kun ennen meille tuloa ei ole ollut ilman koirakaveria, niin jää huutamaan 2-5min kun lähdetään vanhemman koiran kanssa pois. Tarkotus on ensi viikolla alottaa treenit kunnolla kun pääsemme viimein omaan kotiin..

Joku pohti ettei ole rahkeita lisätä koiran fyysistä aktiivisuutta.. Meillä ainakin lähti ekoina päivinä illat ihan lapasesta, koiralla oli kyllä yllin kyllin ollut fyysistä rasitusta, mutta ei se riittänyt. Nyt muutama päivä menny aivan loistavasti kun pennulle on annettu wc-paperihylsyjä, kong tai herkkuhyrrä. Simahtaa aina heti. Eli aion ensi viikolla käyttää näitä älyjuttuja apuna, mahdollisesti annan pennun rauhottua jyystämään kongiaan ennen kuin lähden ja poistun sitten huomaamattomasti. Älyjutut väsyttää ainakin meidän pentua paljon enempi kuin fyysinen aktiivisuus.

Lisäksi kasvattajan pentuohjeissa todettiin ettei kyse ole niinkään siitä kuinka kauan pentu joutuu olemaan yksin vaan siitä mitä pennun kanssa tehdään silloin kun ollaan kotona eli jos touhuaa pennun kanssa paljon kotona niin kai sekin sitten huokasee kun saa vähän aikaa levähtää ilman aktivointia omistajan lähtiessä.

Aion myös harjotuttaa ihan kotona ollessakin tästä vanhemmasta koirasta irtautumista laittamalla makuuhuoneen ja olohuoneen välille aidan, iso pääsee yli, pentu ei. Eli opetan pennun hyväksymään ettei ison koiran luokse pääse aina. Pyrin myös siihen että makuuhuone olisi pennulta kielletty alue niin kauan kunnes on iso ja viksu. Eli nukkuisi ainakin pentuajan olohuoneessa. Katsotaan miten onnistuu, asumme kerrostalossa niin yöllä jos rupeaa mesoamaan niin tulee äkkiä sanomista, eli sitten voi olla, että pentu saa tulla nukkumaan makuuhuoneeseen yöksi ja opetan että makuuhuone on vain nukkumista varten, josko sitten ymmärtäs aina rauhottua kun viedään makuuhuoneeseen. Ehkä sinne voi sitten jossain vaiheessa viedä yksin jäädessäkin..
Jostain luin ettei koira joka nukkuu eri huoneissa omistajansa kanssa ei voi tuntea eroahdistusta.. Mielestäni ihan pohtimisen arvoinen ajatus..

Jos joku haluaa komentoida jotain koulutussuunnitelmistani, niin otan mieluusti ajatuksia ja ideoita vastaan. Vanhempi koira tuli minulle aikuisena, eli pentua en ole ennen kouluttanut ja vanhempi koira oli muutenkin alusta asti "täydellinen koira"..