Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOULUTUS JA KäYTTäYTYMINEN - Perjantaina, 03.09.2010 klo 22:51

Yksinolemisen ongelma

Siirry sivulle: 1 2 3 4 ... 20

jempo

jempo
Viestimäärä: 370

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Tiistaina, 19.07.2011 klo 21:59  
+
0
Meillä siis eri tilanne kuin Ruusulla, nimittäin koira jää rauhallisesti puuhailemaan pakettiensa kanssa, MUTTA kun tulemme kotiin niin millon mitäkin tehty. Tänään oli syönyt väliovea, ei taidetakaan pienellä pintaremontilla selvitä sitten ku muutetaan..... Vinkkejä tähän? Onko tämä vaan yksinkertaisesti tylsyyttä? Mun pitäis keksiä vissiin vaan lisää erilaisia aktivointijuttuja, koska en kyllä paljoa enempää jaksa lenkkiä tehdä :/ nyt varsinkin ku mieskin on pois niin ei mun rahkeet oikeasti riitä siihen että ensin seison töissä esim 7 tuntia ja sitten loppuilta menee koiran kanssa metsässä.:( töitä olen valmis tekemään mutta nyt ehkä tosta henkisestä väsymisestä pitäis lähtee liikkeelle eikä liikunnan lisäämisestä. Toki pyörälenkille opettaminen vois olla tosi hyvä mutta koira on alle vuoden vielä.
Sekarotuinen Riki <3 (09/10)
Rikin touhuilut.

kiivilintu

kiivilintu
Viestimäärä: 2242

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Keskiviikkona, 20.07.2011 klo 00:04  
+
0
^ Meillä Jedi kyllästyy tekemään samaa aktivointijuttua pitkään. Eli ei auta, vaikka jättäisi kongin lattialle tai jonkun luun, koska sitä on kaluttu hetken aikaa ja sitten siirrytty tekemään muita juttuja.

peppilotta kirjoitti:

Jostain luin ettei koira joka nukkuu eri huoneissa omistajansa kanssa ei voi tuntea eroahdistusta.. Mielestäni ihan pohtimisen arvoinen ajatus..



Paljon mahdollista, mutta oma tilanne ei oikein antanut periksi sitä, että pentu olisi nukkunut eri huoneessa aluksi. Asuttiin nimittäin Jedin kotiutumishetkellä asunnossa, jonka omistaja ilmoitti, ettei pissoja saa tulla parketille eli Jedin piti olla "valvovan silmän alla" kaiken aikaa. Yöllä se siis sai olla vaan sängyn ja seinän väliin rakennetussa "aitauksessa", koska sitten kuulin kun alkoi piippaus ja piti päästä ulos (juu, Jedi oppi pyytämään ulos jo ennen luovutusikää). Lisäksi sain itse helpotusta siitä, että Jedi oli vieressä, koska pelkäsin vähän, että kissat saattaisi sitä käydä härkkimässä öisin ja että siinä voisi sattua. Seli seli, selityksiä aina riittää :viheltel:
Pääosassa Jedi ja ne toiset.

zirppa

zirppa
Viestimäärä: 219

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Keskiviikkona, 20.07.2011 klo 02:12  
+
0
Puol túntia syömisen jälkeen koira rauhoittuu, siksi ruoka on hyvä antaa puol tuntia ennen kuin omaa lähtöä. Jotkin aktivoinnit voivat olla joko liian helppoja tai vaikeita ja jäävät siksi tekemättä.

Jotta saa kunnon varmistuksen kumpi on kyseessä yksinolo-onglma vai tylsyys kannattaa videkuvata koiraa sen ollessa yksin.

Koirat jotka kärsivät yksinolo-ongelmasta alkavat monesti stressaantua jo omistajan lähdöstä tai lähtöaikeista.

Yleensä koiralle kannattaa järjestää sekä fyysistä ja psyykkistä rasitusta, toisin päin. Jos koira on tylsistynnyt ei muutaman päivän tehorasituskuurilla ole pakosti vielä vaikutusta vaan koiraa pitää rasittaa useampana päivän viikossa jotta pysytään optimaalisessa tilassa. Ja 30min huomitta juuri sen vuoksi että jotkut koirat käyvät kierroksilla lenkin/leikin/koultuksen jälkeen, näin koira kerkiää tasoittua.

Huomiotta mennessä ja tullessa, ruuan antoajat, riittävä ulkoilu/aktivointi, ovat parhaimmat keinot yksinolo-onglman hoitoo, ja jos oieka ongelma on kysessä on valelähdöt elintärkeitä.
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 20.07.2011 klo 02:13)

Ruusu

Ruusu
Viestimäärä: 160

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Keskiviikkona, 20.07.2011 klo 11:18  
+
0

blanko kirjoitti:

Tuosta tekstistä ymmärsin, että olet mennyt kotiin vaikka koira on huutanut? Sitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Eli nyt vaan jätät pennun yksin rauhallisin mielin ja luulisi, että se on kahdeksan tunnin jälkeen hiljaa.



Olen siis tosiaan mennyt sisälle takaisin vasta kun pentu on ollut hiljaa, en siis sen haukkuessa/ inistessä/ ulvoessa. Taidan siis huomenna jättää pennun yksin kotiin duunipäivän ajaksi ja toivoa, että se ei aiheuta katastrofia. Tänään testaan vielä vähän pidemmällä kauppareissulla reaktiota yksinoloon. :wink:

jempo

jempo
Viestimäärä: 370

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Keskiviikkona, 20.07.2011 klo 20:38  
+
0
Siis riki on ratkonut kaikki pakettinsa ja puuhaillut niiden kanssa selvästi mutta luihin ei koske yksinollessaan. Lähtiessä ei jää ikävöimään mutta selvästi on ikävöinut jossain vaiheessa koska purkaa kaiken tuhouilun eteiseen ja raapii ovea yms. Se oli avon vanhemmilla hoidossa ja oli ikävöidesään meitä kuulemma tehnyt samaa: vetänyt maton rullalle ja raapinut ovea ihan paniikissa. Ei ollut meinannut rauhoittua vaikka siellä oli ihmisiä ja muita koiria. Okei tämä oli epätyypillinen tapaus mutta sitä vaan meinasin että "livenä" myös nähty miten tämä tapahtuu. Pitäis kyl kuvata, ehkä saatais ratkaisua ongelmiin jos tiedettäis mihin aikaan tämä kaupaus alkaa !?! Kyllä joskus on niitäkin päiviä kun on vaan 1-2 tuntia yksin eikä oo tehnyt mitään. Tämä on kyllä "harvinaista herkkua".. Ja ihan varmasti tuhoaisi jos tarpeeksi houkuttelevaa (kengät) olisi esillä.
Sekarotuinen Riki <3 (09/10)
Rikin touhuilut.

Ruusu

Ruusu
Viestimäärä: 160

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Torstaina, 21.07.2011 klo 11:49  
+
0

jempo kirjoitti:

Siis riki on ratkonut kaikki pakettinsa ja puuhaillut niiden kanssa selvästi mutta luihin ei koske yksinollessaan. Lähtiessä ei jää ikävöimään mutta selvästi on ikävöinut jossain vaiheessa koska purkaa kaiken tuhouilun eteiseen ja raapii ovea yms. Se oli avon vanhemmilla hoidossa ja oli ikävöidesään meitä kuulemma tehnyt samaa: vetänyt maton rullalle ja raapinut ovea ihan paniikissa. Ei ollut meinannut rauhoittua vaikka siellä oli ihmisiä ja muita koiria. Okei tämä oli epätyypillinen tapaus mutta sitä vaan meinasin että "livenä" myös nähty miten tämä tapahtuu. Pitäis kyl kuvata, ehkä saatais ratkaisua ongelmiin jos tiedettäis mihin aikaan tämä kaupaus alkaa !?! Kyllä joskus on niitäkin päiviä kun on vaan 1-2 tuntia yksin eikä oo tehnyt mitään. Tämä on kyllä "harvinaista herkkua".. Ja ihan varmasti tuhoaisi jos tarpeeksi houkuttelevaa (kengät) olisi esillä.



Ehkä olette tätäkin jo kokeilleet, mutta kysyn nyt kuitenkin vielä, että oletteko kokeilleet tilan rajoittamista niin, että Riki ei pääse tuhoamaan mitään muuta kuin sille tarkoitettuja juttuja?

blanko

blanko
Viestimäärä: 1890

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Torstaina, 21.07.2011 klo 14:43  
+
0

Ruusu kirjoitti:

Olen siis tosiaan mennyt sisälle takaisin vasta kun pentu on ollut hiljaa, en siis sen haukkuessa/ inistessä/ ulvoessa. Taidan siis huomenna jättää pennun yksin kotiin duunipäivän ajaksi ja toivoa, että se ei aiheuta katastrofia. Tänään testaan vielä vähän pidemmällä kauppareissulla reaktiota yksinoloon. :wink:



Juu, eiköhän se sinne rauhoitu lopulta ja ajan kanssa huomaa, että te tulette aina takaisin... :) Ja kuten tuolla ylempänäkin neuvottiin, kannattaa videoida välillä koiran yksinoloa ja katsoa mitä se puuhailee!

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Perjantaina, 22.07.2011 klo 13:08  
+
0
Siirrettyjä viestejä:

CHANEL kirjoitti:

Hei,

Olemme ajautuneet ikävään tilateeseen 4 vuotiaan labradorinnoutajamme kanssa. Koiralla on aina ollut ongelmia yksin jäämisen kanssa, mutta nyt ongelmat ovat vain pahentuneet. Koiramme ei ole kovin kauaa edes yksin n. klo 10- 15.30 joka päivä ja tarjoamme koiralle tekemistä ennen ja jälkeen yksinolon.

Yksin jäädessään lapukkamme pitää kamalaa meteliä ( aloittaa sen vasta kun me lähdemme mutta olen kuullut kun olen hiljaa hiipinyt oven taakse takaisin tullessani) ja matot on aina käännetty eteisestä ympäri sekä tummalla laminaattilattialla näkyy kuolatahroja päivittäin.

Olemme kokeilleet moni eri keinoja esim. erilaisia johtajuus ongelma keinoja ( emme tervehdi koiraa kun tulemme, emme huomio sitä ennenkuin lähdemme, panostamme muutenkin siihen että koira tietää ettei ole johtaja), olemme laittaneet ovia kiinni menessämme erihuoneisiin ( koira marhaa perässä usein kun on innoissaan), Olemme jättäneet sille aktivointileluja ja muuta puuhaa ( namit syöty mutta huutoa on silti kuulunut), olemme harjoitelleet yksinoloa pienemmissä erissä... ja uusimpana olemme kokeilleet apteemista saatavaa feromonialaitetta joka suihkii huonetiloihin tietyinväliajoin..

Pahinta on että asumme rivitalossa ja seinänaapurimme on äkäinen vanhus, joka viettää päivänsä kotona ja tekee meistä jatkuvasti valituksia. Vastuullisina koiranomistajina yritämme kaikkemme, ettei hänen tarvitsisi kuunnella koiramme meteliä edes sitä muutamaa tuntia päivässä, mutta emme kai kykene siihen. Toivottavasti joku osaisi auttaa, uskon itse ongelman johtuvan siitä että koira ikäänkuin suuttuu koska talon ulkopuolella on niin paljon enemmän tekemistä ja me jätämme sen pois tekemisestä. Johtajuusongelmaan en usko, koska olemme panostaneet siihen mutta eipä sitäkään koskaan tiedä. Ainakin muuten koira tottelee todella hyvin ( on ollut minulla harrastekoirana) ja tietää kuitenkin paikkansa ( ei vedä hihnassa, kysyy usein lupaa jne.)


APUA TARVITAAN!

volkodav kirjoitti:

En minäkään usko, että kyse on johtajuudesta tai sen puuttumisesta, tai muustakaan mikä aiheeseen voi vähääkään liittyä.
Koira ahdistuu, kun jää yksin/ ei pääse mukaan. Tapa on ensinnäkin pinttynyt, mutta myös selvä oire. Koirat yleensä ahdistuvat yksinjäädessään itse yksinäisyydestä, tekemisen puutteesta tai jostakin rituaalista mikä lähtöön liittyy, joka viittaa siihen, että koira ei pääse oman "laumansa" mukaan, joka usealle koiralle on rangaistus. Myöskin yksinolo ongelmat kertoo melko usein jostakin isommasta ongelmasta, kuten koiran heikosta itsetunnosta ja kypsymättömyydestä, pentumaisesta jatkuvasta riippuvaisuudesta ihmiseen. Kun koira aikuistuu, sen pitäisi kyetä olemaan myös yksin. Toisille yksinjääminen pitää opettaa, toiset pennut/ nuoret koirat selviävät yksinolosta täysin ongelmitta ilman erityistä ohjausta.

Minun mielestäni teidän kannattaisi lähteä ensin hakemaan koiralle onnistumisia ja antaa sille tehtäviä joissa se joutuu tekemään päätöksiä itse, ilman minkäänlaista ohjaajan apua. Jäljestys on yksi hyvä vaihtoehto - tässä koira johdattaa ohjaajaa ja vain koira tekee ja pystyy tekemään päätöksiä. Ongelmanratkaisu tehtävät ovat myös hyviä harjoituksia, kuten namien piilottaminen, pahvilaatikon sisään piilotettu esine jne. Liian vaikeat harjoitukset eivät palvele mitään vaan tehtävien täytyy olla niin helppoja, että koira varmasti niistä suoriutuu. Tälläiset tehtävät kasvattavat pikkuhiljaa koiran itsetuntoa/ itseluottamusta - koira tavallaan aikuistuu.
Mielestäni kannattaa myös alkaa opetella ihan uusin kujein yksinoloa. Anna koiralle tehtävä, kuten pahvilaatikon sisään piilotettu super mahtava esine ja lähde itse pois huoneesta. Jos koira jää hyvillä mielin touhuamaan ja mahdollisesti suorittamaan toistakin tehtävää, voit nostaa panoksia laittamalla oven hieman raolleen, sitten kiinni. Niin kauan kun koira ei ahdistu, nostetaan panoksia ja pyritään siihen, että oven voi laittaa kokonaan kiinni, koiran asiasta juurikaan välittämättä. Kun homma toimii yhdessä huoneessa muutamien sekuntien-minuutin ajan, pidennä aikaa parilla minuutilla. Kun varttitunti onnistuu, jätä koiralle tekemistä ympäri asuntoa ja lähde ulos. Riittää, että menet ulos, laitat oven kiinni perässä ja tulet välittömästi takaisin. Jos koira pärjää tämän ajan, sekunnin pari, ollaan kuules jo voiton puolella. Pidennä aikaa alle puoleen minuuttiin, siitä minuuttiin, pariin minuuttiin, varttiin jne. Jos koira pärjää tunnin yksin, se pärjää kyllä toisenkin. Koira elää hetkessä, eikä se tiedä onko ollut yksin puolituntia vai viisi tuntia.
Huolehdi, että koiralla on todellakin jotain tekemistä, jossa se joutuu käyttämään aivojaan ja sillä menee tehtävien suorittamiseen jonkun verran aikaan. Kongit ovat hyviä leluja, niihin voi piilottaa vaikkapa maksamakkaraa tai muuta koiran herkkua. Kannattaa valita jokin yksinolo herkku - tätä herkkua ei saa milloinkaan muulloin kuin yksinollessa - koira yhdistää superherkun yksinoloon ja siitä tulee koiralle siltä osin miellyttävää.
Lähdöstä ei kannata tehdä mitään numeroa - takki niskaan, kengät jalkaan ja ulos. Ei huudella koiralle heippoja tai jännitetä jo etukäteen kuinka monta sohvaa on syöty, kun tullaan takaisin tai montakohan tuntia sesse tänään huutaa kurkku suorana.

Käytä tosiaan lenkillä ennenkuin koiran jätät yksin. Pyörälenkki olisi hieno juttu, koska koira saa todellakin liikuntaa ja fyysistä rasitusta aivan toisella tavalla kuin kävellessä.
Radio myös kannattaa jättää päälle. Monella koiralla toimii radion päälle jättäminen - salaisuus lienee, että kuuluu ihmisten ääntä tai ääntä yleensäkin.
Koiralle voisi myös opettaa "oman paikan", joka tarkoittaa rauhoittumista ja rentoutumista, kuten näyttelyhäkki tai viltti. Itse tykkään näyttelyhäkkien ehdottelusta jo siksikin, kun niitä tarvitsee aina silloin tällöin milloin missäkin, mutta myös häkin voi peittää esimerkiksi viltillä tai pyyhkeellä - rauhoittaa koiraa.

tarumieli kirjoitti:

Olethan huomannut, että haulla löytyy jo huomattava määrä ketjuja yksinolosta ja eroahdistuksesta, joista voisit löytää myös apua?

volkodav kirjoitti:
Käytä tosiaan lenkillä ennenkuin koiran jätät yksin. Pyörälenkki olisi hieno juttu, koska koira saa todellakin liikuntaa ja fyysistä rasitusta aivan toisella tavalla kuin kävellessä.



Tähän sanoisin vielä omasta kokemuksesta sen, että lenkin jälkeen pitää olla noin puolisen tuntia "rauhoittumisaikaa" ennen yksinjäämistä, koska koira jää muuten kierroksille reippaan tekemisen jälkeen. Meillä ainakin haukkumista ilmenee aina, jos koira ei ole rauhoittunut ennen yksinjäämistä.

CHANEL kirjoitti:

Voi hitsi. Kun meillä on aina radio päällä, joskus telkkarikin kun yritetään jättää olot kotona mahdollisimmat samanlaisiksi kuin olisimme sielä ettemme muuta mitään kun lähdemme.. ei auta :/ En ymmärrä miten asia on vain voinut pahentua.

Lapukkamme on jälki ja metsätyskoira ja kyllä siltä löytyy myös itseluottamusta esimerkiksi haavoittunutta lintua etsiessään saattaa kadota jopa näkyvistä koska on niin intensiivisesti keskittynyt. Jäljessäkin luottaa itseensä (tosin jäljestää tositilanteissa joten on hihna mukana ettei mene ampuma alueelle hirvimetällä) On kehuttu myös jäjestystaitojakin. Käyttölinjaisena koirana se tietenkin on kovin energinen, mutta hyvä käyttökoira osaa myös rauhoittua. Koira on hyvin rauhallinen kun olemme paikalla.

Mutta tekemistä voisi kokeilla, lapukkamme on hyvin leikkisä ja kyllä se on vieläkin hyvin pentumainen. Ehkä vielä enemmällä leikkimisellä ja tekemisellä sen saisi rauhallisemmaksi? Mutta en tiedä keskittyisikö se tekemiseen kun eroahdistuss "piikki" koittaa. Ehkä jos laittaisi erilaisia herkkuja ja tekemistä :) (labbiksena rakastaa ruokaa) tosin aivan yli lemppari asiat ovat sillä kaninnahka dummy ja ilmapallot joiden kanssa en kyllä uskalla jättää. Mutta pahvilaatikko hierottuna kaninnahan hajuun ja täytettynä herkulla voisi viedä yksinolon korjuuden ehkäpä pois. Voisimme käyttää nauhoitusta apunamme, olemme välillä nauhoittaneet ja välillä kyselleet naapureilta.

(Viestiä on muokattu perjantaina, 22.07.2011 klo 13:09)

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Perjantaina, 22.07.2011 klo 13:08  
+
0
jatkuu...

volkodav kirjoitti:

Jos ei noilla keinoin tehoa, että yksinolo opetetaan uudelleen, koira purkaa ylimääräiset energiansa + saa rutkasti tekemistä myös aivoilleen ja muutakin ajankulua yksinollessa, on keinot aikaslailla vähissä.
Seuraava osoite on sitten eläinlääkäri, joka tarkastaa koiran fyysisen kunnon ja lähtee etsimään jotakin syytä ahdistukselle, kuten kipuja, jäykkiä lihaksia, suuongelmia jne. Jos fyysisessä puolessa ei ole mitään vikaa, kannattaa soittaa kasvattajalle ja kertoa tilanne. Kaikki ei ole ok, jos koira silmittömästi ahdistuu yksinolosta. Hyvä hermoinen, terve ja tasapainoinen koira kykenee olemaan yksinkin, siitä enempää stressaantumatta.
Jossakin vika on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Joko vika on fyysisessä puolessa tai sitten psyykkisessä, jos koirassa vikaa on. Jos vika ei ole koirassa, vika on teissä. Se vika pitäisi löytää.
Jos koiran päässä on vika, eläinlääkäri on oikea henkilö miettimään ratkaisuja ongelmaanne. Joillekin pahasti ahdistuville koirille määrätään myös rauhoittavia lääkkeitä yksinoloon, mutta se lienee jo äärikeino.
Harmi juttu, kun noinkin hyvästä koirasta on kysymys.

zirppa kirjoitti:

Äärimmäisenä keinona voidaan käyttää masennuslääkitystä, silloin rinnalle on parast hankkia ongelmakoirakouluttaja. Lääkitys ei paranna mutta toimii apuna, joten pelkkä lääkitys ei riitä. Normi eroahdistuksen raameihin koira ei mene, niinpä ehdotan että otatte selvää ja tarkkailette onko kyse oikeasta yksinolo ongelmasta vai siitä että koiralla on tylsää?
Onko elämässä ollut muutoksia, treenien loppuminen, muutto, perhesuhteet, muut eläimet taloudessa, opiskelut, työttömyys, lenkkien pituus? kaikki nämä ovat laukasevia tekijöitä. Jos kyse on oikeasta yksinolo ongelmasta, kannattaa alkaa seuraamaan mikä on ensimmäinen laukaseva tekijä, eli mikä teidän tekeminen saa koiran stressi tason nousuun, sitten alatte sitä tekemmään niin kauna (pienissä osissa) ettei se aenää laukase stressiä, valelähdöt, vaatteitten pukeminen ja tv katsominen, huomiotta 30min enene ja jälkeen tulon ja lähdön. Ei ruokaa 30min sisällä tulosta tai lähdöstä. Laventelin tuoksu, DAP, radioon voluumia sen verran että peittää ulkoa kuuluvat äänet. Aktiviteeti toki.

CHANEL kirjoitti:

En tiedä olisiko siinä perää että koira voi kaivata minua. En itse asu enää lapukkamme kanssa, mutta olen koiran kouluttanut kokonaan. Käyn itse kyllä viikoittain kotona (voi olla että tämä on oikea laukaiseva piikki koiralle). Koira viettää onneksi mökillä suurimmanosan kesästä, missä ei itseasissa tee yksinollessaan juuri mitään. Saa olla päivät vapaana ulkona niin ehkäpä se rauhoittaa. Yritämme parhaamme aina, äiti koirapuistoilee ja käyttää juoskemassa pellolla ja menemme välillä vartavaste mökille uittamaan koiraa. Tekemisen puutteesta ei minun mielestäni pitäisi olla kyse.

Tilannetta pahentaa vain se että yksi naapureistamme valittaa koiran haukunnasta, ja vanhempani ottavat valitukset itseensä - kouluttajassa vikaa. Olemme jutelleet kasvattajalle ja hän on antanut meille ihan hyviäkin neuvoja, mutta tuntuu että mikään ei auta. Äiti sanoi viimeviikonloppuna jopa että voisi olla parempi jos joku isän metsästyskaveri ottaisi koiran maalle asumaan. Meille se olisi kuitenkin maailman loppu, niin ihana koira juuri sellainen millaista toivoimme (muttemme noin suuren eroahdistuksen kera)

Minulla on yksi hyvin järkyttävä taphatuma mielessäni, kun jätimme lapukan kerran helsingissä asuvalle sukulaisellemme kun menimme itse käymään kaupungilla. Koiralle oli aidattu iso tila pentuaitauksessa (oli silloin hyvin nuorikin). Sukulaiseni kävi vain lähi kaupassa ja tullessaan takaisin lapukkamme odotti rappukäytävässä! Se oli kaatanut aitauksen ja avannut oven ja odotti rappukäytävässä että joku avaisi käytävän oven ! Olimme saada sydärin koska sukulaiseni asuu lähes helsingin keskustassa vilkkaan tien varrella. Hän oli poissa n. 5min. Tämä on jäänyt kummittelemaan päähäni että koira voi oikeasti vahingoittaai itsensä vielä kun oikein eroahdistus iskee:(

Kannattaisiko käydä palveuskoirapuolen koulutuksissa kysymässä neuvoa? Olen käynyt koulutuksissa joskus siellä ja ihan osaavaa porukkaa ovat, jos heillä olisi jokin uusi näkemys.

Kondo kirjoitti:

^ Mä kyllä suosittelisin ottamaan yhteyttä ihan ongelmakoirakouluttajaan. Saisitte juuri teidän tapaukseenne perustuvat neuvot, eikä mututuntumalla annettuja yleismies-neuvoja, joita "ehkä kannattaa kokeilla..".

MariaR kirjoitti:

Itselläni oli eroahdistuskoira ja ikävä kyllä pakko sanoa, että joihinkin tapauksiin ei vain yksinkertaisesti auta mikään. Edesmennyt koirani oli minulla pennusta saakka ja opetin sitä olemaan yksin kuin mitä tahansa muutakin koiraa, mutta eipä kelvannut neidille.. Kokeilin seropinartun kanssa kaikkea maan ja taivaan välillä (aktivointilelut, DAP, armoton lenkkeily, 1-5 koirakaveria seurana, radio&televisio päällä, sitruunapanta, piilotettuja herkkuja, sulkeminen yhteen huoneeseen, johtajuusharjoitteet, you name it, I did try it), mutta mikään ei auttanut pätkääkään. Koirani ei tuhonnut mitään, mutta huuti kuin syötävä. Yhdestä asunnosta sain koirani vuoksi häädön ja toisesta oli häätö tulossa, kun mittani täyttyi ja ostin omakotitalon, jossa oli iso, valmiiksi aidattu piha. Oma reviiri ja miljoona kertaa päivässä pihalla notkuminen helpotti hieman, mutta viimeiseen päiväänsä asti koirani kärsi eroahdistuksesta. Nykyinen uusi tulokas on taas ollut alusta saakka täysin ok yksinolemisen kanssa. Melkoinen kulttuurishokki minulle, hyvässä mielessä :)

jempo

jempo
Viestimäärä: 370

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Sunnuntaina, 24.07.2011 klo 21:16  
+
0
[b]Ruusu[b/], aika nopeasti huomasimme et ongelma on nimenomaan eteisessä, ei tuhoa muualla kuin siellä todella harvoin. Rajasimme eteisen aidalla joka piti rakentaa itse kun toi tila on vino ni ei pystytty ostaa. Eläinkaupasta oltais yks aita ostettu joka oli tarpeeksi korkea mut se oli loppu. No, riki söi itsensä siitä rakentamammasta aidasta läpi! Oli muutenkin tosi ahdistunut siitä portista vaikka yritettiin totuttaa. No kai se vielä sen oppis mutteitiedetä miten rajattais se eteinen pois :/ makkariin ei pääse. Alue siis on eteinen+oh+kk.
Sekarotuinen Riki <3 (09/10)
Rikin touhuilut.

Emuli

Emuli
Viestimäärä: 326

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Maanantaina, 25.07.2011 klo 18:13  
+
0
Ajattelin kertoilla tänne onnistumistarinan :) Meillä on ollut koko koiran meilläoloajan eroahdistusta ja pahimmillaan ollut niin paha että koira on ulvonut lähtöhetkestä paluuseen saakka miltei tauotta (mikrofonilla äänitettiin). Toivottomuus meinasi jo iskeä kun kaikkea kokeiltiin: tekemistä yksinolon ajaksi, DAP haihdutinta, huomioimattomuutta, koiran väsytystä ennen lähtöä... Mikään ei tuntunut toimivan. Nyt olen ollut kesätöissä 3 kuukautta. Säännöllisesti 8-16 ja joka aamu teen samat rutiinit tasan samalla tavalla, koska muuten en ehdi ajoissa töihin. Lenkitän koiran, annan ruuan ja sen jälkeen en huomoi ollenkaan koska meikkaan ja syön yms. Lähden aina samalla tavalla ja annan lähtiessä yhden purutikun koiralle, jonka se syö alle minuutissa. Alkukesästä koira siis ulvoi ja huusi niin että rappukäytävä raikaa. Rutiinit ovat nyt kuitenkin ilmeisesti rauhoittaneet koiran niin että tämän päivän nauhoitus paljasti sen tosiseikan ettei se ole edes uikuttanut kun lähden. En jätä mitään puuhapalloja tai muuta, pari lelua (ei vinku) ja puruluun joihin ei yleensä ole edes koskettu. Opiskeilijoilla ei ole aikaisemmin ollut kunnon rutiinia tulemisissa ja menemisissä joten nuori koira ei näköjään ole voinut luottaa siihen että aina takaisin tullaan. Nykyään ei touhota eteisessä vaan pötköttää sohvalla kunnes tulee hakemaan purutikun ja minä lähden. Meidän piti vain löytää se yhteinen sävel lähtöön :)
Beagletyttönen Ava (10/2010)
Beagletyttönen Ellu (6/2012)
Avan blogi

jokkis

jokkis
Viestimäärä: 5

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Lauantaina, 30.07.2011 klo 22:46  
+
0
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Tiedostan sen että koira ei ole oppinut olemaan yksin. Koiran ollessa pentu se "oppi" olemaan yksin, huuti vain 15 minuuttia poistumisesta. Tällöin molemmat poistui aamulla kotoa. Sen jälkeen koiran yksinolon suhteen asiat meni niin että joko minä tai avopuoliso oltiin kotona tai koira oli mukana. Erittäin satunnaisesti ollaan koira jätetty kotiin ja kynnys kokoajan kasvaa sillä huutaminen jatkuu monta tuntia.
Itse en usko tässä olevan eroahdistusta sillä kun lähdemme kotoa pois, niin koira yleensä makaa omalla pedillä. Haukunestopantaa kokeilimme, mutta koira vähät välitti siitä. Olemme jättäneet luun koiralle mutta sitä ei ole syöty, alkaa syömään vasta kun tulemme kotiin.
Eli pystyykö koira oppimaan ns. epäsäännölisesti olemaan yksin? Ja kuinka. Noin vuoden päästä koira tulisi olemaan säännöllisesti yksin, ja tähän mennessä haluaisin koiran olleen oppineen olemaan yksin.

Eldarwen

Eldarwen
Viestimäärä: 2007

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Maanantaina, 26.09.2011 klo 14:40  
+
0
Myönnän, etten ihan kaikkia viestejä lukenut läpi, mutta vinkkejä tarvittaisiin tänne.

Blake pian 17 viikkoa huutaa kuin sitä kidutettais kun mä katoan näkyvistä. Riittää että meen toiseen huoneeseen, niin alkaa sellanen huuto että korviin sattuu. Jo silloin kun haettiin Blake kasvattajalta, se huus ihan koko matkan niin lujaa kuin keuhkoista lähti. Kukatietää oliko kasvattajan vai äidin perään, mutta nyt se kohde olen minä, ja jos jätän koiran yksin edes hetkeksi niin alkaa ihan tajuton meteli. :eitietoo:

Suurin ongelma varmaan on se, että meillä olisi pian muutto kerrostaloon. Eikä siellä katota oikein hyvällä jos koira huutaa täyttäkurkkua aina kun me ollaan koulussa/töissä. Oon koittanut lenkittää ennen yksinoloa, antaa rauhottua, keksiä paljon tekemistä.. Saa aina jotain superherkkua kun jää yksin.
Oon myös ihan harjotuksenvuoks välillä pitänyt koiraa viereisessä huoneessa ja sen hiljaa ollessa käynyt antamassa namia. Mutta se huuto vaan alkaa aina uudestaan. Varmaan luulee, että huudolla mut saa tulemaan, niin siks oon välttänyt sitä. En esim. ikinä mene takaisin sisälle jos huutaa.

Eläinlääkärissä kun käytiin, äiti piti Blakea ja mulla oli Bailey. Mä olin ihan vaan toisella puolella huonetta mutta tarpeeksi kaukana, ja niin alkaa taas ihan hirveä huuto. Se ei oo ees haukkumista vaan ulvomista, valitusta ja itkua.

Mikä kumma siinä on että se huuto alkaa heti kun välimatka kasvaa tarpeeks? Namit ja herkut ei kelpaa sillonkun huutokohtaus iskee, näkee ainoastaan sen minne mä katosin ja pyrkii sinne. Tuhoja ei tee yksinollessaan, huutaa vaan kuin joku kiduttais. :eitietoo:
(Viestiä on muokattu maanantaina, 26.09.2011 klo 14:42)

Chocolate

Chocolate
Viestimäärä: 3

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Maanantaina, 26.09.2011 klo 15:38  
+
0
Omalla koirallani on ollut eroahdistusta ja siis tosiaan on ollut ei ole enään. :) Onneksi teillä on vielä niin nuori pentu että voitte hyvinkin estää sen kärjistymistä ihan eroahdistukseen. Pentuhan jo viestittää teille että kaikki ei ole hyvin ja nyt on aika reagoida siihen. Ettehän missään nimessä rauhoittele pentua kun se hermostuu/alkaa huutamaan. Tiedän kyllä että on todella paljon eri mielipiteitä koiran kasvattamisesta ja näin mutta yksi asia joka pitää paikkansa ja olen sen myös käytännössä huomannut monin eri tavoin on että koiranomistajan pitää valita erittäin tarkaan milloin antaa hellyyttä/rakkautta koiralleen. Koiralle ei pitäisi koskaan antaa hellyyttäviä viestejä tai mitään minkä koira voi tulkita rakkaudeksi kun se on hermostunut (esim. silittäminen, paijaaminen, rauhoittava puhe, jne). Koira ei jostain syystä osaa prosessoida sitä niin kuin me ihmiset esim. lasta voi rauhoitella jos se itkee ja se ymmärtää sen. Koira puolestaan tulkitsee sen niin että jos sä annat rakkautta koiralle kun se on hermostunut se luulee että sä sanot sille "hyvä kun käyttäydyt näin", "näin mä halun että sä reagoit". Eli vahingossa me vahvistetaan juuri sitä käyttäytymistä mitä me ei haluta. Tämä oli mulle ainakin semmonen kunnon "ahaa" hetki ja ekaa kertaa ymmärsin mitä olin tehnyt väärin. Eli koiran pitää antaa itse käsitellä se hermostuneisuus ja se pystyy siihen aivan mainiosti. Kannattaa aloittaa pienillä harjoituksilla ja edetä pennun ehdoilla. Vaikka te ette tue pentua fyysisillä eleillä se tuntee teidän rauhallisen mutta samalla jämptin energian (eli asia on nyt vaan näin ja sitä ei pääse pakoon) harjoitusten aikana ja se auttaa sitä voittamaan hermostuneisuuden. Pitää myös varoa harjoitusten aikana ettei tunne myötätuntoa, pelkoa, syyllisyyttä, huolestuneisuutta jne pentua kohtaan. Tiedän kyllä että nämä ovat erittäin inhimillisiä reaktioita mutta niitä vastaan pitää taistella. Ne eivät auta pentua millään tavalla käsittelemään tätä hermostuneisuutta. Ainoastaan positiivista ja kannustavaa asennetta tarvitaan. :)

Eldarwen

Eldarwen
Viestimäärä: 2007

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Maanantaina, 26.09.2011 klo 15:56  
+
0
^Joo, tähän oon pyrkiny ihan alusta asti! Yleensä huutokohtauksen tullessa oon ollu lähinnä täysin väliinpitämätön, en ees kato päin. Koiran luo menen vasta sitten kun se on hiljaa ja rauhottunut. Tota rauhottumista vaan kestää sen n. 30 sekuntia, ja sitten sama huutokonsertti alkaa.
Luulis että se lopettais kun huomaa ettei sillä oo mitään merkitystä vaikka huutaakin, mutta kuulemma huutaa täällä lähes suoraa kurkkua koko päivän kun ollaan poissa. Ja kun tullaan kotiin käpertyy nukkumaan kun kaikki on vihdoin hyvin.

Ikinä ei oo mitään pahoja kokemuksia ainakaan meillä yksinolosta tullut, mutta nää samat oireet oli selvästi huomattavissa jo sillonkun joutui kasvattajasta/emosta eroon. Tuntuu kuin olisi nyt vaan vaihtanut muhun. :eitietoo:

Teenkö oikein vai väärin tässä tilanteessa?:
Pentu on olohuoneessa portin takana. Mä menen keittiöön ja huuto alkaa. Pysyn keittiössä kunnes huuto lakkaa ja koira rauhottuu. Menen takasin ja annan jotain superherkkua? En nää kuitenkaan järkeä mennä takasin sillonkun huuto on meneillään, ettei opi siihen että huutamalla mä tuun takaisin. :eitietoo:

Chocolate

Chocolate
Viestimäärä: 3

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Maanantaina, 26.09.2011 klo 16:50  
+
0
Ahaaa se on siis mennyt jo noin pitkälle. Joo teet siinä tapauksessa aivan oikein mutta nameja ei kanata jakaa, ei ne sen koiran oloa sen paremmaksi tee. Toinen juttu on sitten se että miten käyttäydyt/käyttäydytte kun lähdette ja tulette takaisin kotiin esim. töistä? Esimerkkinä oma koirani: en enään sano sille hyvästi lainkaan kun lähden ulos, mä vaan lähden. Olen kuullut että jos välttämättä haluaa sano jotain se kannattaa tehdä vaikka puoli tuntia ennen kun oikeasti lähtee. Sama juttu kun tuun kotiin koirani riehuu aivan valtavasti. Yleensä se kestää noin 2-5 min ennen kuin se rauhoittuu riippuen vähän kuinka kauan se on ollu kotona yksin, jne. Tänä aikana en mitenkään huomioi koiraa. En katso sitä, en puhu sille, en koske siihen. Mä vaan jatkan askareitani ihan kuin koiraa ei olisi olemassakaan. Kun se sitten rauhoittuu ja olen täysin varma että se on myös rauhoittunut se saa palkinnoksi lenkin. Ennen sitä en ota edes hihnaa esille tai mitään mikä viittaisi lenkkiin. En myöskään tässä vaiheessa silittele tai muuten koske tai puhu koiralle vaan me lähdetään heti sen rauhoiduttua lenkille missä se pääsee purkamaan energiaansa. Tässäkin on oiva esimerkki siitä milloin ei kannata jakaa rakkautta koiralle. Kun sä tuut takas töistä ei se koira sun pusuja ja haleja halua vaan se haluaa ulos lenkille. :)

Jos kuitenkin teet kaiken tämän ja ongelma on edelleen yhtä paha kuin mitä kerroit niin siiten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkia apua. Voi mennä ihan ongelmakoirakouluttajille tai eläinlääkärille. Itse olin kokeillut kaikkea mitä vaan markkinoilta löytyi paitsi lääkkeitä ja lopuksi en enään keksinyt muuta ratkaisua kuin ryhtyä hieman radikaalimpiin otteisiin eli meidän piti ottaa koirani kanssa kaikki perusasiat ihan uudestaan käyttöön. Tiedän kyllä että jotkut ovat ratkaiseet ongelmat näillä perusmenetelmillä mikä on tosi hieno juttu mutta oman koirani kohdalla ne eivät toimineet. Joten lopulta aloin perehtyä enemmän koira psykologiaan ja mikä ylipäätänsä aiheuttaan tuollaisen ahdistuneisuuden koirassa ja mitä minä voin tehdä että se loppuu. voin toki laittaa sulle yksityisviestiä jos sua kiinnostaa tietää mitä sain selville. Täällä on nimittäin erittäin vahvoja mielipiteitä koirien koulutusmenetelmistä ja mikä on oikein ja väärin enkä jaksa alkaa kenenkään kanssa riitelemään. Mutta jokatapauksessa kannattaa tehdä jotakin asian suhteen. Eroahdistus vain pahenee entisestään ajan kuluessa ja mitä pitemmälle se menee sitä hankalampaa se on pois opettaa.

Eldarwen

Eldarwen
Viestimäärä: 2007

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Maanantaina, 26.09.2011 klo 16:53  
+
0
Ihan ekasta päivästä lähtien ollaan oltu tarkkoja kaikkien näitten asioitten suhteen, luulen että tää ongelma on alkanu jo ennenku pentu edes tuli meille. En huomioi Blakea ikinä ennenkuin se rauhottunut ja rentoutunut.

Dazzle

Dazzle
Viestimäärä: 225

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Torstaina, 06.10.2011 klo 13:58  
+
0
Jossain sanottiin, ettei eroahdistusta ja silkkaa turhautumista pidä hoitaa samalla tavalla. Joten... nauhoitin juuri ensimmäistä kertaa koirani yksinoloaikaa, koska se tuhoaa tavaroita. Itse olin poissa tunnin, ja puolen tunnin kohdalla veljeni tuli kotiin. Koiraa on pidetty eteisessä juuri tuon tuhoamisen takia. Lähes koko puoli tuntia koira istui tapittaen ulos ja/tai ulvoi todella sydäntäsärkevästi. :suru: Veljeni tullessa kotiin koira rauhoittui ja meni hänen mukaansa eikä ääntäkään kuulunut sen jälkeen.
En nyt ymmärrä mitä tässä pitäisi tehdä? Koira tuhoaa vain pientä irtaimistoa jos siihen on mahdollisuus, ei siis syö itseään seinistä läpi, tuhoa huonekaluja tms. Kaikki luut yms. syö mitkä sille on yksinoloaikaa varten annettu. Ei ole myöskään yhtään ahdistunut lähtötilanteessa. Tämän takia yllätyin todella kovasti koiran reaktiosta.
"Life is short, art is long, opportunity fleeting, experimenting dangerous, reasoning difficult."
Hippocrates

ps suomenlapinkoirauros 8/2010
2 gerbiiliä
2 marsua

Eldarwen

Eldarwen
Viestimäärä: 2007

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Lauantaina, 08.10.2011 klo 14:10  
+
0
Aiemmin kävin täällä kertomassa ongelmasta Blaken kanssa, nyt tulin kuitenkin kertomaan että meidän ongelma on ratkaistu kokonaan. Monet varmaan on sitä tekniikkaa vastaan mitä käytettiin, mutta kerron kuitenkin miten meillä kävi.

Kaverin koiralla oli aikanaan kuulemma sama ongelma kuin meillä. Koira ei pahemmin tuhonnut, mutta omistajan kadotessa näkyvistä alkoi lohduton huutokonsertti. Kyseessä ei ollut eroahdistus, vaan yksinkertasesti turhautuminen sen takia kun olisi halunnut päästä mukaan. Kaveri kertoi tehneensä niin, että sulki koiran kylpyhuoneeseen, ja huudon alkaessa oli avannut oven ja suihkauttanut vettä naamaan ja sulkenut oven uudestaan. Vähän kyseenalaistin tämän, mutta päätin itsekin yrittää koska en uskonut että Blakea vaivasi eroahdistus.

Meillä meni tasan yksi päivä että Blake oppi. Joka kerta kun ulvominen alkoi, avasin oven ja koira sai kylmää vettä naamalle. Ei toistettu kuin pari kertaa. Seuraavana päivänä toistettiin, mutta huutoa ei enää tullut. Kun avasin oven, oli Blake lelunsa kimpussa omassa sängyssään. Nykyään huutoa ei enää tapahdu ollenkaan vaan Blake menee leikkimään leluillaan/nukkumaan samantien kun suljen oven. :hymy:

En tosiaan sano että tota tekniikkaa pitäs kokeilla, varmaan tekee vain enemmän vahinkoa jos koiralla on eroahdistusta. Mutta meidän tapauksessa se oli ihan pelkkää tylsistymistä, turhautumista ja pinttynyt tapa. Tekniikka olkoon kyseenalainen, mutta meillä se toimi. :peukku:

jonzku

jonzku
Viestimäärä: 206

VS: YKSINOLEMISEN ONGELMA - Lauantaina, 22.10.2011 klo 00:46  
+
0
Meillä on nyt ilmennyt tällainen ongelma, että siskoni asuu luonani belggarinsa kanssa ja minulla on tolleri.
Belggari on puolivuotias tyttö, jolla on kärsimättömyyttä. Yksinollessa belggari rupeaa haukkumaan ja ulvomaan tylsyyttään, johon minun tolleri sitten lähtee mukaan tietysti, siinähän meillä on ooppera valmis.
Tiedetään, että se on tylsyyttä, sillä olemme videoineet tätä menoa ja n. puoli tuntia menee hyvin, mutta sitten alkaa. Tekemistä jätetään paljon, mutta eipä auta.
Edellispäivänä kävi niin, että sisko lähti töihin jätti nauhotuksen päälle, josta minä sitten katsoin, että koska ja miksi tuo huutaa, n. puolentunnin jälkeen belggari yhtäkkiä päätti, että enpäs jaksa enää näitä tekemisiä ja rupeanpa komentamaan tota tolleria.
Tolleri oli sängyllä nukkumassa, mutta yhtyi sitten tuohon huutoon ja naapurinkin koira sitten päätti tähän vielä yhtyä.
Ollaan nyt tilattu sellainen ultraäänipannan, joka pitää ääntä kun koira haukkuu ja jos ei tuo auta niin belggarilla tuo auta niin sitruunapanta, kun naapureilla menee hermo.
Tuliskos täällä kenellekään mitään ideoita mieleen?

  Siirry sivulle: 1 2 3 4 ... 20
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28097
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6266
Viestejä yhteensä545431
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265761
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 07:45)