Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOULUTUS JA KäYTTäYTYMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 13:57

Yliaktiivisen koiran omistaminen

Siirry sivulle: 1 2 3 ... 6

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 13:57  
+
0
Mä en nyt tiedä onko tämä meidän koira yliaktiivinen vai johtuuko se noista uroshormooneista (kastroitu vähän yli 2 viikkoa sitten), mutta tässä vaan mietiskelin, kun ei ainakaan vielä kastrointi ole muuttanut koiraa juuri mitenkään ja onhan siitä nyt vasta vähän aikaa.

Koiraa liikutetaan tällä hetkellä suurinpiirtein tähän tyyliin:

aamulla omassa pihassa vapaana hetken aikaa, työpäivän ajaksi kiinni pitkään naruun, kun ei viihdy sisällä oikeastaan yhtään. Työpäivän (6-8h) jälkeen mennään melkein heti metsälenkille, saa juosta vapaana ja ollaan metsässä yleensä 1-1,5h, toisinaan käydään myös uimassakin. Sitten koira saa olla loppupäivän pihassa vapaana ja toisinaan joinakin päivinä (nyt ei olla tehty "ylimääräisiä" lenkkejä kun on niin tajuttoman kuuma) tehdään vielä lyhyt iltahihnalenkki. Aktivointia järjestän melko usein, nenätyöskentelyä tms.

Ja koira ei väsy mistään. Viime viikolla kävimme muutamana päivänä kaverikoiran kanssa metsällä ja viihdyttiin aina n. 1h, eikä riehumisenkaan jälkeen osannut kotona rauhoittua, ramppailee vain tai jahtailee kissoja jne. On niin todella turhauttavaa, kun yritetään parhaamme mukaan järjestää koiralle liikuntaa ja silti se käy kierroksilla päivät ja yöt. Öisin siis heräilee ja saa noita läähätyskohtauksia ja ramppailee.

Rotu on siis leonbergi ja näiden ei pitäisi olla mitään ylienergisiä harrastuskoiria, eli pitäisi riittää normaali lenkitys ja aktivointi. Mutta tälle se ei riitä todellakaan. Välillä mietin että onkohan tämä meidän koira ihan väärässä kodissa.. jos sen pitäisi saada oikeasti harrastaa jotain, että se rauhoittuisi ja olisi tyytyväinen.. Itsellä ei ole haluja (eikä oikein rahaakaan) harrastaa oikeasti jotain agilityä, tokoa tms, koska alunperinkin etsin rodun, jolle riittää perus vapaana olot ja hihnalenkkeilyt ja nenätyöskentelyt ja muut kotona suoritettavat puuhailut. En vain osannut odottaa, että meidän kohdalle tulisikin tälläinen super aktiivinen leonbergi.

Koira on nuori (11kk) ja totta kai sillä on energiaa, mutta kyllä minun mielestä sen pitäisi silti osata rauhoittuakin, kun on käyty lenkillä tai puuhailtu jotain. Tätä on jatkunut jo yli puolivuotta, eli suurinpiirtein puolivuotiaana koira aloitti tämän häsläämisen ja kierroksilla käymisen.

Toisaalta on aikaista vielä miettiä, että onko meidän koira nyt oikeasti vain yliaktiivinen koira vai johtuuko se noista hormooneista, kun leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa, ettei sitä voi vielä tietää rauhoittaako leikkaus sitä vai ei. Mutta halusin silti jo tehdä tästä keskustelua, kun välillä olen vaan niin väsynyt tuohon koiraan, kun joudun suorastaan stressaamaan sen liikuttamisesta ja aktivoinnista, kun sille ei mikään riitä. On niin turhauttavaa mennä joskus reippailemaan koiran kanssa parinkin tunnin metsälenkille, kun senkin jälkeen se vain kotona ramppailee ja jahtaa kissoja tai pahimmillaan tuhoaa paikkoja tai esineitä.

Tutun kanssa oli tästä puhetta ja hän meinasi, että aktivoinko koiraani liikaa ja se sen takia käy kierroksilla.. mutta mielestäni ei ole liikaa, jos päivässä liikuntaa järjestetään 1-2h, eikö se nyt ole aika perusmäärä?

Tietysti tässä vaiheessa nyt pitää vaan odotella että tuleeko leikkauksesta jotain muutoksia, mutta mitä mieltä te olette tämän tekstin perusteella, että onko meidän koira nyt sitten jotenkin yliaktiivinen koira ja mitä mun pitäisi sen kanssa tehdä. Omistajan jaksamus tässä vaan alkaa olla hakoteillä, kun suorastaan koko elämä pyörii vain koiran ympärillä ja miettien miten sen saisi joskus rauhoittumaan ja olemaan tyytyväinen.

Joskus harvoin voi olla parempia päiviä, että koira voi jopa lepäillä paikallaan tunninkin, mutta se on hyvin harvinaista ja yleensä jos joku liikkuu talossa, niin se on heti viivana ylhäällä ja vaatimassa tekemistä. Se on siis koko ajan sellaisessa valmiustilassa ja se reagoi kaikkeen todella nopeasti. Joskus jopa minun asennon vaihtoni saa sen jaloilleen ja se näyttää siltä että nytkö mennään tekemään jotain.
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi
(Viestiä on muokattu sunnuntaina, 20.07.2014 klo 13:58)

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 18:01  
+
0
Niin ja lisättäköön vielä, että olen tässä nyt yrittänyt ns. opettaa sitä rauhoittumaan paikalleen. Kun se tekee sitä, että käy makuulle, mutta nousee pian taas ylös ramppailemaan ja sitten taas makaa jne. Niin pyydän sitä makuulle ja menen sitten muualle tekemään omia juttuja. Jos koira nousee, käyn uudestaan pyytämässä sen makuulle. Tämä on melko hyvin toiminut, yleensä riittää kun pari kertaa käy sen käskyttämässä makuulle, niin ei enää nouse hetkeen ylös. Mutta täällä vanhempien kotona asuessa asiaa hankaloittaa se, että täällä on tosi usein melkoinen hälinä päällä (siis jos siskoni vierailevat lapsiensa kanssa täällä ja silloin sitä hälinää riittää) ja silloin koiraa on hankalempi opettaa rauhoittumaan, kun se vain innostuu kaikista ihmisistä ja etenkin lapsista.

Tänään me käytiin taas tunnin metsälenkillä ja samalla uimassakin käytiin, ja kotiin tultua se hetken makoili paikallaan, kunnes oli taas täynnä virtaa ja olisi vain menossa koko ajan. Olen nyt silti vain passittanut sitä makuulle ja tällä hetkellä se makoilee ihan rauhassa.. saa nähdä kauanko makoilee.

Mutta teenkö ihan väärin, kun tälleen yritän "opettaa sen rauhoittumaan"? Tai onko siitä mitään hyötyä edes?
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi

Reppis

Reppis
Viestimäärä: 1960

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 18:36  
+
0
En tunne leonbergiä rotuna, joten siihen aktiivisuustasoon en osaa kommentoida. Mutta uskon, että tuon asian kanssa kamppailee useampi koiranomistaja enemmän tai vähemmän. Erityisesti ensimmäisen nuoren koiran kanssa.
Analla on myös joskus tapana rampata ympäri asuntoa pitkän aktivoinnin jälkeen. Se loppuu lopulta, kun koiraan ei kiinnitä minkäänlaista huomiota. Ei edes katso siihen, ei pyydä sitä tekemään mitään.

Mietin myös toista asiaa; olet usein täällä foorumilla kertonut olevasi stressaantunut koiran suhteen. Teillä on ollut harvinaisen paljon takaiskuja heti ensimmäisen vuoden aikana ja sellaisen jälkeen kuka tahansa olisi stressaantunut/jatkuvasti varpaillaan miettien, että "mitä nyt taas seuraavaksi tulee..??".
Esimerkiksi kun meidän Analla oli pentuajasta paljon ongelmia sisäsiisteyden, juomisen, runsaan pissaamisen ja ripuloinnin kanssa, olin jatkuvasti stressaantunut ja vahtasin sitä (milloin juo ja minkä verran, kuinka monta kertaa päivässä pissaa, oliko uloste TAAS löysää jne jne).
Meidän kohdalla oma rauhoittuminen auttoi. Sellainen henkinen. Se ei ole helppoa, mutta kai se meikäläiselläkin tuli aikanaan?

Edeltävän kappaleen pointtina oli se, että omistajan stressi/ahdistus monesti tarttuu koiraan. Koirathan on niitä maailman fiksuimpia eläimiä tunnistamaan omistajan pahan olon ja stressin, jolloin ne saattavat myös muuttua levottomiksi.

Mikä mun neuvo on? Relaa ja ole välittämättä jokaisesta liikusta. Sun koira ei siitä hajoa. Laita vaikka korvatulpat korviin, älä vaadi itsestäs liikoja. :hymy:
Toki voin olla ihan hakoteilläkin, mutta tällanen fiilis mulle tulee.
Bolognesenarttu 7/2012

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 19:01  
+
0
^Itse asiassa juuri tänään kerroin miehelleni, etten yhtään ihmettele jos tuo koira on stressaantunut minun itseni takia! Tosin en ehkä oleta sen stressaavan sen takia, että kun minä stressaan sitä, vaan minulla on valtavaa stressiä ja kiukunpuuskiakin sen takia, kun joudumme asumaan vanhempieni luona ja olisi jo todella kova hinku päästä omaan kotiin asumaan. Me asuimme vähän yli puoli vuotta omillamme, kunnes tuli tilaisuus päästä omakotitaloon, mutta se on vaatinut odottelua ja tarkoitus oli päästä juhannukseksi sinne muuttamaan, mutta tilanne mutkistui ja edelleen ollaan täällä vanhempien luona. Olen ihminen, joka tarvitsee oman rauhan ja yksityisyyden, täällä sitä ei saa todellakaan ja vielä kun siskot lapsineen käyvät täällä melkein päivittäin, niin täällä on usein niin kauhea hälinä, että itseäkin ihan ahdistaa. Olen vähän erakko ihminen.. :shifty:

Lisäksi Pontus voi olla stressaantunut tuosta vanhempieni koiran seurasta (ja toisinpäin), koska Pontuksella on vielä halut tallella leikkauksesta huolimatta ja kuitenkaan se ei voi astua narttua haluistaan huolimatta kun narttu kieltää, niin sekin voi olla syy tuohon vouhottamiseen. Siinä huomaa pienen eron, jos tuo narttu ei ole kotona, niin Pontus osaa olla hieman maltillisempi ja esim. nytkin se on nukkunut melko levollisesti jo tunnin ajan, ja narttu on nyt poissa kotoa. Heti kun narttukoira tulee kotiin, niin Pontus aloittaa sen ahdistelun ja taas kierroksilla käyvä. Sen takia tässä odotellaankin, että Pontukselta häviäisi nuo seksihalut, niin varmasti sekin auttaisi tähän meidän ongelmaan, ainakin kun loogisesti ajattelee...

Tämä koko koiran vouhotus ja läähätys alkoi juuri samaan aikaan kun kaverini koiralla alkoi ensimmäiset juoksut ja me oltiin näiden koissujen kanssa silloin metsällä. Mutta silloin en edes tajunnut yhdistää sitä siihen, koska Pontus oli niin nuori etten ajatellut sen vielä tajuavan astumisjuttuja ym, vaikka se silti jo yritti mukamas astua tätä kaverin narttua (ei ollut tärpit joten koira ei antanut astua ja me vahdimme kovasti ettei pääse käymään vahinkoa). Tästä alkoi myös merkkailut. Tämän vuoksi minulla on suuuret luulot, että tämä levottomuus ja läähätys johtuisi hormooneista, mutta ainakaan vielä ei ole koirassa mitään muutosta. Mutta on tässä vielä aikaa...

Se on kyllä todella vaikeaa yrittää olla stressaamatta tuota koiraa ja olla huomioimatta sen levottomuutta ym, mutta parhaani yritän kyllä. Toivon mukaan asiat helpottuvat, kun pääsemme taas omaan kotiin asustelemaan ja saadaan sellainen rauha maahan. Nyt on minulla ainakin niin tukalat oltavat täällä vanhempien luona asuessa (älkää ymmärtäkö väärin, mutta siis haluan vain sen oman rauhan ja yksityisyyden) ja ei mikään ihme jos koirakin sen aistii eikä itsekään viihdy täällä.

Huhhuh, paljon tekstiä :hymy: Paljolti tulee mietittyä ja eniten jotenkin kallistuisin stressiin, koska en oikein enää tiedä mitä muutakaan se voisi olla, kun koira on nyt kuitenkin terve (ei ole mitään sydänvikaa, eikä vajaatoimintoja jne. ainoastaan tuon vatsan kanssa on ongelmia, mutta sekin näyttäisi parantuvan koko ajan kun ollaan siirrytty raakaan). Stressi voisi myös aiheuttaa näitä Pontuksen vatsaongelmia.. siitä asti kun tämä vouhotus alkoi, niin on myös ollut vähän väliä
vatsaongelmia. Stressihän voi kuitenkin aiheuttaa mahankin kanssa ongelmia?

Stressi on tyhmä asia. Itse olen todella kova stressaamaan pieniäkin asioita ja usein mieheni saa minua toppuutella, etten stressaisi itseäni kuoliaaksi ihan tyhmienkin asioiden takia. Ja täytyy kyllä sanoa, että miehestäni on ollut minulle valtava apu tämän koiran kanssa. Luultavasti olisin varmaan jo hengetön kun olisin stressannut itseni yksikseni kuoliaaksi :nauru:
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi

Tingelstiina

Tingelstiina
Viestimäärä: 510

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 20:03  
+
0
Pennuilla/nuorilla koirilla (osalla vielä aikuisenakin) on helposti mahalla stressaamista eli mahavaivat voivat helpostikin johtua stressistä. Uroskoiralle on myös hyvin stressaavaa olla lähellä juoksuista narttua, joten se kannattaa pitää mielessä jatkossa. Koirasi on toki leikattu, mutta osa uroksistahan käy kuumana narttujen perään leikkauksesta huolimattakin.

Suurin osa koirista lienee enemmän tai vähemmän herkkiä aistimaan omistajansa stressiä ja henkistä pahoinvointia. Usein tulee miettineeksi, että mikäköhän tuota koiraa taas vaivaa, kun se käyttäytyy noin (tähän lankean itse turhan usein vieläkin, vaikka saisi itseänsä katsoa peilistä). Järkevämpää olisi useimmiten miettiä, että mikäköhän itseäni vaivaa, kun koira sekoilee normaalia enemmän. Rauhoittuminen tosiaan lähtee aina omistajasta ja sepä se toisinaan onkin sitten vaikeaa. Koiraa kun ei voi huijata ja näytellä rauhallista. Pitäisi olla ihan oikeasti rauhallinen ja levollinen. Stressaantuneena ajatus siitä, että pitäisi rauhoittua stressaa jo itsessään, joten saapa sitä yrittää.

Mun mielestä on hyvä, että koiralle opetetaan rauhoittuminen, vaikka sitten tietyn käskyn kautta. Osa koirista rauhoittuu ihan luonnostaan, mutta ainakin aktiivisen ja vilkkaan nuoren koiran kohdalla käy helposti niin, että kierrokset jää päälle. Ainakin itsestäni tuntuu, että helposti jauhetaan vain aktivoinnin ja liikunnan tärkeyttä ja sitten helposti unohtuu se, että koiran pitää osata myös olla rauhassa. Kun koira vain lisää kierroksia, aktivointia lisätään, eikä mietitä olisiko syytä tehdäkin juuri toisinpäin. Tämä nyt ei ole osoitettu sinulle, vaan tuli mieleen aiheeseen liittyen.

Tsemppiä teille. Olen lukenut sinun ongelmista koiran kanssa ja harmitellut, kun on osunut niin paljon murheita kohdalle. Toivottavasti alkaa hiljalleen helpottaa - niin omistajalla kuin koirallakin :hymy:
Vpn 06/13

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Sunnuntaina, 20.07.2014 klo 20:18  
+
0
^Näinpä. Pontus tosiaan tykkää ahdistella narttuja, oli niillä juoksut tai ei. Mutta toivottavasti halut loppuisi ajan kanssa, niin helpottaisi koiran elämää varmasti paljon.

Meillä on nyt ensi viikolla muutto edessä, mikäli kaikki menee niin kuin pitää ja olen kyllä suunnattoman helpottunut, tosin vieläkin pitää silti n. viikko odotella, mutta lähellä ollaan jo! Katsotaan nyt onko muutolla mitään merkitystä mihinkään. Omalla kohdallani ainakin siihen, ettei tarvitse enää stressata tätä vanhempien luona asumista, se kun on suurin syy miksi itse juuri nyt stressailen.
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Maanantaina, 21.07.2014 klo 12:10  
+
0
On normaalia, että koira ilmentää omistajansa stressiä. Niin herkkiä ne ovat vaistoamaan ihmisen mielentiloja. Koirasi aistii myös sen, että asumisjärjestelynne on tilapäinen. Se "odottaa" muuttoa ihan niinkuin sinäkin. Kun pääsette omaan kotiin, sinä ja koirasi huokaatte helpotuksesta. Luotte omat päivittäiset rutiinit ja oman rauhallisen kotiympäristön. Ja vasta sitten sinulla on koira, joka osaa rauhoittua. Ympäristötekijät ja kodin tunneilmasto ovat avainasemassa. Rauhallisella omistajalla on rauhallinen koira.

Scorpion

Scorpion
Viestimäärä: 358

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Maanantaina, 21.07.2014 klo 16:02  
+
0
Onkohan omistajan vaikutus muka noin suuri... jos koira ei parin tunnin lenkin jälkeen pysty rauhoittumaan edes hetkeksi, on siihen oltava jokin muu syy kuin pelkkä omistajan stressaava luonne. Hormonit tulee ensimmäisenä mieleen. Ainakin käytöksen alkamisikä olisi kohdillaan, läähätys, levottomuus ja myös tuo nartun läsnäolo. Ja ymmärtääkseni koira on vireystilassa omistajan nukkuessakin?

Kyllä tiedän sen, että omistajan käytös vaikuttaa pitkälti koirankin käytökseen. Esimerkiksi jos itse olen kylässä koirani kanssa paikassa (sukulaisilla -.-), jossa koira ei saa oksentaa, kusta, riehua, nuolaista huonekaluja tai tiputtaa yhtä karvaakaan, olen kyllä stressaantunut ja kyttään koiran tekemistä jatkuvasti. Silloin myös koira on levottomampi, muttei sentään niin paljoa kuin tässä aloittaja kuvaili. Jos itse istun sohvalle, koira kyllä käpertyy jalkoihin nukkumaan.

Tuli mieleen sellainen, että miten koirasi käyttäytyy metsälenkillä irti ollessaan (siis yksin sinun kanssasi)? Nuuskiiko rauhassa ja ihmettelee, vai kiitääkö eteenpäin ja sinä juokset perässä?

Reppis

Reppis
Viestimäärä: 1960

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Maanantaina, 21.07.2014 klo 18:33  
+
0
^ No itsellä tulee mieleen oma stressi kun Analla niitä ongelmia oli; säpsähtelin itse jatkuvasti kun Ana teki tai oli tekemättä jotain. Nousin seisomaan ja kävelin nurkan taakse katsomaan aina kun Ana nousi (kun pelkäsin, että tekee taas tarpeitaan sisälle tai järsii huonekaluja tms).
Että jos tuo ei vaikuta koiraan, niin on ihme. Oikeen huvittaa miten hysteerinen olin ekan koiran kohdalla.

Tilanteita pitäisi itse nähdä ja olla kokemassa jotta voisi todeta, että onko kyse omistajan stressaamisesta. Koska itse muistan niin selvästi ne ajat, voin sanoa suoraan, että kyllä koira minun vuokseni stressasi ihan selvästi.

Pienikin oire voi aiheuttaa ahdistusta omistajassa, joka näkyy ihan konkreettisina toimina, joka taas vaikuttaa koiraan ja oire voi vielä siitä pahentuakin. Siitä tulee sitte sellanen oravanpyörä, jonka voi katkaista vain omistaja itse.
Bolognesenarttu 7/2012

CaiusLa

CaiusLa
Viestimäärä: 635

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Tiistaina, 22.07.2014 klo 16:40  
+
0
Kastroinnista on tosi vähän vielä aikaa, ei voi vielä sanoa mitään sen vaikutuksista.

Lisäksi minun korvaani kuulostaa ihan normaalilta nuorelta koiralta. Tosin vaikea täältä kirjoitetusta tekstistä nähdä sitä todellisuutta. Liikunnan ja aktivoinnin määrä on kyllä hyvä, mutta en nyt sanoisi että mitenkään yliampuva tai liiallinen. Kyllä rauhallisempikin rotu on nuorena aika aktiivinen. Liikunta- ja aktivointimäärät on ihan hyviä tuollaiselle rodulle mutta kyllä ne vielä nuorena jaksaa painaa. Kaksi-kolme-vuotiaana alkavat rauhoittua enemmän. Lisäksi koira saattaa yöllä läähätellä ja liikuskella, koska on todella kuuma. Siihen vielä lisäksi häiriönä se narttukoira. Todellisen "säheltämisen" määrää et hirveästi kuvaillut, mutta on ihan normaalia että nuori koira tunnin metsälenkin jälkeen lepäilee vain vähän aikaa ja on sitten taas valmis menoon.

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Tiistaina, 22.07.2014 klo 17:29  
+
0
Itse jotenkin kaikkein eniten uskon ja ajattelen, että tuo yletön hössöttäminen ja läähätys johtuu hormooneista (toki se läähättää kuumuudestakin varmasti, mutta läähätystäkin on niin monenlaista.. Pontuksen läähätys (esim kun heräilee öisin ihan yhtäkkiä ja alkaa se läähätyskonsertti) on todella kiivasta ja se ainakin naamastansa (noh silmistä siis) näyttää todella ahdistuneelta ja siitä tulee heti mieleen että koiraa sattuisi johonkin kovasti kun on niin ahdistuneen näköinen, silmät siristelee ja katse on "harhainen" jne.. Ja sen läähätys on todella kovaäänistä, vaikka onhan koira tosi iso ja senkin takia ääntä lähtee, mutta siis sen kuulee ihan hyvin toiseen huoneeseen ja siihen läähätykseen minä usein heräänkin enkä minä nyt yleensä kovin herkästi heräile ääniin. Ja Pontus läähätti talvellakin, ulkona lumihangessakin, vaikka vaan istuskeli tai makoili.. Enkä ole nähnyt Pontusta läähättämättä yli puoleen vuoteen (lukuunottamatta muutamaa kokonaista päivää talvella sekä todella lyhyitä hetkiä silloin tällöin). Jotenkin outoa, että koira läähättää siis ihan koko ajan. Tässä kesäkuulla kun oli niitä tosi kylmiä ja sateisia päiviä, niin silti koira läähätti ulkonakin kuin hullu, vaikka se olisi vain istunut tai maannut. Ja se teki just sitä, että se saattoi pari minuuttia makoilla hiljaa paikallaan ja sitten yhtäkkiä nostaa päänsä ylös ja hirveä läähätys alkoi. Se saa siis sellaisia läähätyskohtauksia niinku :mietiskel:

Torstaina meillä on tosiaan tuo lekurireissu patin takia, joka saattaa olla kasvain tai imusolmukesyöpä, niin samalla reissulla otetaan verikokeet ja aion pyytää myös sellaisen verikokeen mistä näkee kilpirauhasarvot.. Eräs leonbergin omistaja mulle vinkkasi tuosta kilpparin vajaatoiminnasta ja kertoi oman koiran kokemuksista. Pontukselta ei ole otettu sitä, koska sen verikokeet on aina olleet muuten ok, niin ei periaatteessa ole ilmeisesti tarvinnut huolestua kilpparin vajaatoiminnasta.

Ja se on totta, että kastroinnista on niin vähän aikaa, ettei mikään ihmekään, jos ei muutoksia vielä näy. Siitä on nyt 2 viikkoa ja 6 päivää.

Melko stressikästä elämää on meillä omistajilla nyt, koska tosiaan kumpikaan meistä ei viihdy täällä hälinän keskellä eikä varmasti koirakaan.. olettaisin että nuorikin koira halajaisi joskus olla oikeasti rauhassa mutta jos aina on hälinää, niin eikai se nyt osaakaan rauhoittua.. tosin kyllähän me sillon omillaan asuttiin kun tämä oireilu alkoi.. mutta niin. Tosi vaikeeta. :eitietoo:
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi
(Viestiä on muokattu tiistaina, 22.07.2014 klo 17:35)

CaiusLa

CaiusLa
Viestimäärä: 635

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Keskiviikkona, 23.07.2014 klo 10:37  
+
0
Sitten on tietysti poissuljettava mahdollinen kipu myös, jos läähätys on ihan jatkuvaa. Se on mahdollinen selitys kaikenlaiselle oudolle käytökselle. Kilpirauhasta en lähtisi tutkimaan ensimmäisenä, jos mikään muu ei viittaa kilpirauhasongelmiin.

Toki myös hormonit voivat vaikuttaa! Parhaiten tilanne varmaan selviää sinulle viimeistään, kun pääsette muuttamaan omiin oloihin pois narttukoiran jatkuvasta läheisyydestä.

CaiusLa

CaiusLa
Viestimäärä: 635

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Keskiviikkona, 23.07.2014 klo 10:54  
+
0
Katselin vielä hiukan tuota blogiasi. Teillähän näkyy olleen myös terveysongelmia, giardia, panosteiitti (meniköhän se kirjoitusasu nyt oikein...), pitkittynyt suolistotulehdus (ruokaongelmat)... kaikki nämä voivat aiheuttaa koiralle kipua ja levottomuutta, joka voi ilmetä läähätyksenä, levottomuutena ja aggressiona.

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Keskiviikkona, 23.07.2014 klo 17:17  
+
0
Juu, on tässä ollut kaikenlaista sairautta tai tautia, mutta kaikki on hoidettu. Lisäksi koira on tutkittu ja sen kanssa onkin käyty yli 10 kertaa eläinlääkärissä puolen vuoden aikana. Otettu lukuisia verikokeita ja sydän ultrattu ja vatsa kuvattu, sappihappotestit otettu jne. Mikään ei viittaa että koiralla olisi terveydessä ongelmia ja eläinlääkäri joka Pontusta hoitikin, niin sanoi lopulta että ei hän enempää tee tutkimuksia kun koira on terve (mulla kyllä jäi ikävä tunne tuosta lääkäristä..), vaikka olishan koiralle voinut vielä jotain tutkimuksia tehdä (vatsan tähystys tai mikä se nyt oli)..

Kilpirauhasarvot aion joka tapauksessa pyytää, kun ei siitä haittaakaan ole. Ja sain vinkin eräältä leoihmiseltä, jonka koiralla oli kilpirauhasen vajaatoiminta ja sekin huomattiin vasta kun katsottiin kilppariarvot (muuten verikokeet oli täysin ok ja sen takia kilpparia ei epäiltykään). Ja tosiaan normi verikokeet aion pyytää ja lisäksi ell ottaa noista kahdesta patista näytteet. Toivottavasti huomenna siis ehkä jotain selviää..
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi

Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Perjantaina, 25.07.2014 klo 20:12  
+
0
Jokatapauksessa, millaista liikuntaa ja aktivointia ehdottaisitte tälläiselle energisille koiralle?

Meillä on nyt pian muutto edessä ja liikuntaa suunnittelin tälläiseksi:

- Aamulla ennen töihin lähtöä 20-30min hihnalenkki. Sitten koira saa olla tarhassa työpäivän ajan.
- iltapäivällä 30-40min hihnalenkki
- illalla 1-1,5h metsässä vapaana tai vähintäänkin liinassa jos mennään sellaiseen paikkaan ettei uskalla pitää irti.

Sitten vain vielä johonkin väliin kerran päivässä nenätyöskentelyä (piilotan tarhaan ruokaa).

Miltä kuulostaisi? Liikaa, liian vähän? Laatu? Aktivointia lisää, vähemmän, jotain muuta?

Muoks// Lisäksi me käydään kaverikoiran kanssa metsällä kuukausittain, työvuoroista riippuen 2-5krt kuukaudessa. Sen verran satunnaista on tämä kaverikoirailu, ettei siitä varmaan näennäistä hyötyä ole energian purkamisen kannalta.. jos saisi riekkua kaverikoiran kanssa viikoittain, niin sitten siitä voisi olla "hyötyäkin".. :mietiskel:
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi
(Viestiä on muokattu perjantaina, 25.07.2014 klo 22:35)

SanttuJ

SanttuJ
Viestimäärä: 5302

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Perjantaina, 25.07.2014 klo 23:13  
+
0
En tiedä oonko yksin ajatukseni kanssa, mut oikeasti aktiivista koiraa on mun mielestä turha kokeilla väsyttää. Lunan kans olis nuorempana saanut riehua vaikka koko päivän eikä se siitä varsinaisesti väsynyt. Parhaimmillaan se on riehunut, uinut ja lenkkeillyt kello yhdestätoista ilta yhdeksään ja lopetti vasta kun käskettiin se rauhoittumaan. Harvalla ihmisellä on oikeasti aikaa käyttää suurinta osaa valveillaoloaikaansa koiran väsyttämiseen, joten miksi nähdä se vaiva kun ei siitä koirallekaan ole vastaavaa hyötyä?

Ite oon kokenut tärkeäksi löytää semmoinen tasapaino, jossa koira saa tarpeeksi liikuntaa niin, että se pysyy hyvässä fyysessä kunnossa. Vapaana on hyvä juoksuttaa, mutta mun mielestä on ihan yhtä tärkeää joillakin lenkeillä riehua koiran kans ihan kunnolla ja joillakin kerroilla vaan leppoisesti vaeltaa. Mitä monipuolisempaa se liikunta on, niin fyysiseltä kuin henkiseltä rasitukseltaan, niin sitä parempi. Opetetaan käskylläkin rauhoittuminen ja tarjotaan tarpeeksi ajatustyötä niin, ettei koiran elämänhalu sentään katoa. Tarjotaan luita kaluttavaksi, hellyyttää ja laatuaikaa omistajan kanssa, leikitää ja eletään. Jos se koira tulee viereen vinkumaan tekemistä, niin ei se siitä rikki mene, jos sen käskee poistumaan. Niin kauan kun omistajalla on kivaa sen koiran kans touhuta, niin sitä stressittömämpää se koirankin elämä on. Ei se koira siitä nauti, ku omistaja vahtaa kelloa tai miettii päänsä puhki sillä, et millon se koira on saanut tarpeekseen.
bokseri Luna 14.8.2009 - 13.3.2015
labradorinnoutaja Inni 31.3.2014
(Viestiä on muokattu perjantaina, 25.07.2014 klo 23:14)

nolle

nolle
Viestimäärä: 874

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Perjantaina, 25.07.2014 klo 23:52  
+
0
^Komppailen. Mullakin on nyt todella aktiivinen pentu kasvamassa ja vaikka se on vasta sen n. 4 kk niin ei sitä silti liikunnalla väsytettyä saa!

Väittäisin että rauhallisella aivotyöskentelyllä (esim. juuri nenähommilla) saa väsytettyä koiraa paremmin kuin liikunnalla, oman kokemuksen mukaan riehumisesta jää päinvastoin joillekin koirille helposti kierrokset päälle ja sen jälkeen ne ei ihan heti rauhoitukaan.
spu-Raju s. 03/2014 entinen poliisiprojekti
spu-Roti s. 06/2016 poliisiprojekti

Muistoissa
xu-Rolle s. 10/2010 - 12/2015♥



Hanma

Hanma
Viestimäärä: 362

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Lauantaina, 26.07.2014 klo 08:02  
+
0
Juu no sen olen kyllä huomannut, ettei tuota väsytettyä saa oikein millään :hymy: Ainut, mistä voisin väittää sen vähän väsyvän, on uiminen (ja sekin niin, että vähintään 2h ja koko ajan uiskennellen, noutaen leluja jne).

Leikkimisestä... mä leikitän Pontusta valitettavan vähän, koska se muuttuu niin vakavaksi leikkiessä, ettei se mun mielestä enää mitään kivaa ole eikä voida puhua leikkimisestä.. esim. vetoleikit: koiran silmät nauliintuu leikittäjän silmiin ja sen katse on pelottava, tuntuu että se voisi suorastaan tappaa katseellaan. Se ei päästä lelusta irti sitten millään, että väkisin se pitää siltä aina ottaa. Olen yrittänyt namilla sitä opettaa, että kun päästää lelusta irti, niin saa namin, mutta ei sitä kiinnosta se nami. Se ei murise leikkiessä, mutta on muuten vain oikeasti todella vakavana. Kai sitä leikkimistä pitäisi vaan harjoitella tai jotain? :roll: Pienempänä tuolla ei ollut yhtään taistelutahtoa ja leikkiessä se oli ihan normi leikkisä pentu, nyt kun ikää on tullut, niin se on hirveen vakavaksi muuttunut.

Palloleikkejä me ei juurikaan enää harrasteta, koska pallon heittelystä sillä nousee todellakin kierrokset taivaisiin. Se vauhkoontuu, eikä se näe enää mitään muuta eikä kuule mitään. Ja jos pallon laittaa piiloon taskuun, niin se kyttää siinä vieressä kauan aikaa ja sillä kestää palautua "ennalleen".

Tuo tuntuu olevan myös kateellinen leluista.. jos maassa on lelu ja menen ottamaan sitä, niin se tulee samantien paikalle ja yrittää väkisin ottaa lelun ennen mua ja jos mä saan sen ensin, niin yrittää vielä kädestäkin viedä sen, ei aina, mutta useimmiten. Kieltänyt olen aina, jos yrittää tollalailla tehdä, mutta ei sille tunnu menevän kiellot perille.. teen myös sellaista, että jos haluan ottaa lelun maasta ja koira siinä kyttää, niin käsken koiraa istumaan tai makaamaan ja näin saan yleensä otettua lelun ihan rauhassa, kun koira on käskyn alla. En tiedä teenkö ihan väärin, mutta tuo on kuitenkin toiminut ihan hyvin.

Vaikeaa voi olla koiran leikittäminenkin.. :roll:

Muoks// Taisin juuri tajuta minkä virheen itse teen vetoleikissä.. minähän vastaan koiralle haasteeseen, katsomalla itsekin sitä silmiin. Hetki sitten kävin koiran kanssa aamulenkillä ja sen jälkeen leikin sen kanssa. Vetoleikkiä leikittiin ja tällä kertaa en vahdannut koiraa silmiin ja muutenkin olin vähän vinottain koiraa kohti, en siis ollut "uhkaava". Leikki sujui heti paljon paremmin, se tuntui leikiltä, eikä miltään vakavalta taistelulta! :jjei: Ehkä mä vielä opin leikkimään koirani kanssa... :shifty:
u. Leonberginkoira "Pontus" s. 22.8.2013
n. Mittelspitz-sekoitus "Mallu" s. 6.8.2014

blogi
(Viestiä on muokattu lauantaina, 26.07.2014 klo 08:42)

mimmu87

mimmu87
Viestimäärä: 304

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Lauantaina, 26.07.2014 klo 21:00  
+
0
Mun mielestä teidän liikunta kuulostaa hyvältä enkä usko, että syy koiran levottomuuteen olis siinä, että liikuntaa olis liikaa tai liian vähän.
Täältäkin löytyy vilkas koira, joka kuitenkin pennusta pitäen on hyvin rauhoittunut kotona, jos mitään äksöniä ei ole ympärillä ja helposti vetelis unia koko päivän.
Oon pyrkinyt siihen, että kotona koiraa ei juurikaan huomioida ja jos se kovin levottomasti pyörii niin murahdan sen paikallensa maate. Uskosin, että teillä kyllä pitkälti johtuu tuo levottomuus noista muutoksista joita koiran elämässä on ollut ja tuosta hälinästä mitä vanhemmillasi asuessa on ollut ympärillä. Ei ihme ettei nuori koira tuommoisessa kykene rentoutumaan. Omituiselle silti kuulostaa nuo läähätys kohtaukset, toivottavasti syy on hormoneissa..
Ja tuohon leikittämiseen.. Me ei nykysin enää juuri koskaan leikitä pallon heittely leikkejä. Juuri tuon takia, että meidän pallohullu vetää siitä niin hirveet kierrokset päälle. Niinkun muustakin turhan villiinnyttävästä toiminnasta, joten koitetaan välttää sitten semmosta. Vetoleikkejä leikitään palkkiona välillä. Tosissaan meilläkin lelua kiskotaan eikä tosiaan irrotettas, joskus saattaa leikkisästi muristakin. Ite en kyllä tuosta mitenkään huolissaan ole ollut, oon aatellut, että on vain taistelutahto kunnossa.
Kannattaa leluista luopumista opettaa ensin vaikka namin kanssa. Koira saa namin vasta kun oppii luopumaan siitä. Jättää namin rauhaan ja katsoo suhun. Siihen liittää käsky vaikka jätä. Sitten ruveta liittään tuota käskyä muihinkin tilanteisiin.
Jos omistajan käsistä koira tulee leluja repimään on mun mielestä ihan paikallaan ärähtää.
Ja leikittäminen on vaikeeta! :D Ite oon koittanut ihan treenata sitä. Onneks tätä meidän sekopäätä onnistuu kuka vaan leikittään niin, että koira innostuu. :)
(Viestiä on muokattu lauantaina, 26.07.2014 klo 21:01)

nolle

nolle
Viestimäärä: 874

VS: YLIAKTIIVISEN KOIRAN OMISTAMINEN - Maanantaina, 28.07.2014 klo 21:17  
+
0
^^Oletkos kokeillut kahden lelun leikkiä? Se ainakin Rajulla toimii kun ei sekään leikkiessään nameista välitä. Oon tehnyt ihan sitä että heti kun irrottaa niin saa palkaksi sen toisen lelun. Noudon alkeitakin opetin niin, kun toi toisen lelun käteen asti niin sai toisen lelun palkaksi :hymy: siihen sitten alkaa liittämään käskysanaa kun sujuu!
spu-Raju s. 03/2014 entinen poliisiprojekti
spu-Roti s. 06/2016 poliisiprojekti

Muistoissa
xu-Rolle s. 10/2010 - 12/2015♥




  Siirry sivulle: 1 2 3 ... 6
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28097
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6266
Viestejä yhteensä545431
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265761
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 00:45)