Koirat.com

Omistan kolme mäyräkoiraa, narttuja kaikki, iät 8, 3 ja puolitoista vuotta. 8-vuotias on otsikossa mainittu aggressiivinen koira. Tämä koira on tullut minulle aikuisena, 6-vuotiaana. Normaalisti se on minua kohtaan todella tottelevainen (käskyt jne), miellyttämishaluinen, iloinen, leikkisä ja energinen. Se seuraa minua jatkuvasti ja näyttää rakkautensa. Muita koiriani kohtaan se on myös normaalisti ystävällinen. Nuorempaa koiraa se vahtii enemmän, ja komentaa toisinaan.
Koira on luonteeltaan aika dominoiva, laumansa pomo ja suojelija. Se ei hyväksy helpolla lauman ulkopuolisia koiria, muttei ole niille vaaraksi. Se tekee äkillisiä hyökkäyksiä muita koiria kohti, haukkuen, mutta siihen se jää. Tappelu syntyy vain jos toinen koira ei alistu, vaan provosoituu, mutta tästäkään ei ole ikinä seurannut sen kummempaa. Emme käy enää koirapuistoissa enkä päästä häntä lenkeillä vieraiden koirien luokse.
Vanhemmiten koirasta on alkanut tulla yhä arvaamattomampi. En uskalla enää leikata sen kynsiä, mikä ennen onnistui ihan normaalisti. Jos leikkaan, se puree. Tämä lienee oma mokani, sillä olen pari kertaa leikannut niin, että kynnestä on tullut verta. Koiralta ei voi ottaa pois ruokaa, luita tai uusia leluja. Enää en uskalla mennä edes lähelle, jos sillä sellaisia on. Koira murisee ensin, mutta hyökkää hyvin nopeasti kiinni. En ole ikinä yrittänyt ottaa siltä kuin varastettua ruokaa pois.
Eilen koira hyökkäsi toisten koirieni kimppuun kun ilmeisesti haistoi sängyssä aiemmin olleen luun. Tämä tapahtui kaksi kertaa. Kummallakin kerralla menin väliin peiton kanssa, jolla erotin koirat toisistaan. Toisella kertaa kun luulin tilanteen jo rauhoittuneen ja otin peiton pois, koira hyökkäsi kiinni ranteeseeni ja puri minua kolmeen otteeseen, kovaa. Olisi saattanut jatkaa ellen olisi saanut peittoa takaisin väliimme. Ajoin hänet sitten toiseen huoneeseen.
Olen miettinyt syitä tälle käytökselle. Mieleen tulee laumapaine, sillä nuorin koirani tuntuu olevan tälle vanhimmalle jonkinlainen haastaja (se ei ole niin alistuvainen kuin tuo 3-vuotiaani). Koira on kuitenkin hyökännyt muutaman kerran tuon erittäin alistuvaisen kolmannen koiranikin kimppuun, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt.
Sitten mietin kasvainta tai kipua. Osa aggressiivisuudesta varmaankin liittyy kipuun, esim. hoitotoimenpiteissä sekä tappelun jälkeen. Muuten kivusta ei ole mitään ulkoisia merkkejä: Koiran on valtavan iloinen, leikkisä ja energinen seniori. Kasvaimestakin luulisi tulevan jotain näkyviä oireita (muutakin kuin aggressiivisuus)?
Sitten mietin dominanssiongelmaa. Ajatteleeko koira olevansa laumanjohtaja, minunkin. Kuitenkaan normaalisti se ei osoita sellaisia merkkejä, joita tällaisella koiralla yleensä on; se ei vaadi minulta mitään, se heittäytyy jatkuvasti selälleen eteeni, tottelee jne.
Ehkä kyse on luottamuspulasta. Mutta miksi?
Vanhuuden höperyys? Voiko vanheneminen itsessään tehdä koirasta aggressiivisemman?
Tarvitsisin kipeästi neuvoja. Mitä MINÄ voin tehdä vähentääkseni koiran aggressiivisuutta? Onko keinoja selvittää sen syytä vai näkeekö joku tässä kertomuksessa jo jonkin vihjeen? En halua pelätä omaa koiraani. Lopettamisehdotuksia ei oteta vastaan. Ensin muut keinot käyttöön.
Koira on leikattu, jo monta vuotta sitten ennen minulle tuloa, joten hormonihäiriöstä tuskin on kyse.

Katsoisin, että kyseessä valtapeli.
Koira kuvittelee hallitsevansa sinua ja oikeastaan se hallitseekin. Ei anna leikata kynsiä, ei anna koskea ruokakuppiin tai leluun. Miten näin onkin päässyt käymään? Pikkuhiljaa ja huomaamatta arvatenkin.
Nyt sinun vaan pitäisi ottaa komento takaisin. Kuulostaa simppeliltä mutta ei se taida olla. Tottelevaisuus koulutus voisi olla hyvä juttu mistä alkaisi. Ihan istumista, paikallaan oloa ja muuta minkä koira jo hallitsee. Ja jos ei hallitse niin opeta uutena.
Ruokinta lähtee sinusta. SINÄ annat luvan aloittaa ruokailu. Esim "istu" ja kuppi maahan ja jos persus irtoaa lattiasta ennen kun on saanut luvan ruokailuun, niin kuppi ylös. Kun on aloillaan niin "ole hyvä" tms anta luvan syömiseen. Kaikille koirille sama juttu.
Kynnet leikataan kun on leikkaamisen aika. Kuonokoppa käyttöön ja tiukka linja. Kehuja silloin kun on kehumisen aihetta. Tukeva ote koirasta ja työhön.
Murinan kieltämiselle on kaksi linjaa. Toiset sanovat , että murina täytyy kieltää , toisten mielestä kielto taas aiheuttaa suoran toiminnen eli puraisun. Murinahan on varoitus, mutta se itsessään ei ole ongelma, vaan koiran kuvittelema pomona oleminen. Osasinkohan nyt ilmaista mitä halusin?...
Tuo puolitoista vuotias koira on varmaankin sekoittanut lauman valtasuhteet ja 8 vuotias tuntee valtansa murenevan. Tähän en osaa antaa neuvoja.
Entisellä naapurilla oli useita koiria. Olivat kaikki narttuja. Vajaa 2 vuotias italianvinttikoira keksi ,että se on lauman pomo ja alkoi tapella verissä päin muiden kanssa. Tilanne ei rauhoittunut ennen kuin tuo italjaano siirtyi sukulaisen hoiviin.
Mutta ehkä siihen ei tarvitse mennä jos jollakulla täällä olisi asiaan valaistusta.

Minä sanoisin, että sulje kiputilat pois ennen kuin hakeudut ongelmakoirakouluttajan luokse. Ja tutki silmät samalla. Jos koirasta ei löydy mitään, niin sitten kouluttajan luokse puhumaan.

Jos tilanne olisi vähän enemmän hallinnassa, niin mä sanoisin tohon sulle murisemiseen, että missään nimessä et peräänny siinä kohtaa, koska se ruokkii sitä käytöstä. Mutta koska se on käynyt sinuun kiinni, niin paikoillaan pysyminen luultavasti pahentaa tilannetta, etenkin, koska pelkäät sitä. Koira aistii sen kyllä, jolloin se melko varmasti käy kiinni, vaikket perääntyisikään. Mutta siihen voi käyttää vaikka jotain esinettä ja kättä pidempää, jos haluat ottaa lelut tms pois. Silloin ei tarvitse pelätä, että se käy sinuun kiinni, vaikka pysyisit murinasta ja kiinnikäymisestä huolimatta tilanteessa.

triikki kirjoitti:

Katsoisin, että kyseessä valtapeli.
Koira kuvittelee hallitsevansa sinua ja oikeastaan se hallitseekin. Ei anna leikata kynsiä, ei anna koskea ruokakuppiin tai leluun. Miten näin onkin päässyt käymään? Pikkuhiljaa ja huomaamatta arvatenkin.

Voiko valtapeli koskea tuolla tavalla vain yhtä osa-aluetta, ruokaa? Kynsienleikkuussa tuskin on kyse siitä. Kuten sanoin, antoi ennen leikata, vaikka silloinkin jo pelkäsi, mutta sen jälkeen kun muutamaan otteeseen onnistuin leikkaaman vertavuotavasti koira on alkanut pelätä toimitusta hullunlailla, tästä merkkinä mm. kamala tärinä.
Meillä on nyt kuonokoppa tätä varten. Koira saa herkun aina onnistuneen kynsien leikkuun jälkeen, joten ehkä oppii taas luottamaan, jos en minä enää mokaa.

triikki kirjoitti:

Nyt sinun vaan pitäisi ottaa komento takaisin. Kuulostaa simppeliltä mutta ei se taida olla. Tottelevaisuus koulutus voisi olla hyvä juttu mistä alkaisi. Ihan istumista, paikallaan oloa ja muuta minkä koira jo hallitsee. Ja jos ei hallitse niin opeta uutena.

Mutta entä kun koira on jo erittäin tottelevainen? Normaaliolosuhteissa käskyjen tottelemisessa ei ole ollut ongelmaa (tottelee heti, kerta käskyltä), paitsi jos kyse ruuasta, joka sillä jo on. Ei-normaaliolosuhteilla tarkoitan tilanteita, joissa koira pelkää hullunlailla (esim. kynsien leikkuu) tai sillä on raivo päällä (hyökkää toisten kimppuun).

triikki kirjoitti:

Tuo puolitoista vuotias koira on varmaankin sekoittanut lauman valtasuhteet ja 8 vuotias tuntee valtansa murenevan.

Olen ajatellut samaa...

triikki kirjoitti:

Entisellä naapurilla oli useita koiria. Olivat kaikki narttuja. Vajaa 2 vuotias italianvinttikoira keksi ,että se on lauman pomo ja alkoi tapella verissä päin muiden kanssa. Tilanne ei rauhoittunut ennen kuin tuo italjaano siirtyi sukulaisen hoiviin.
Mutta ehkä siihen ei tarvitse mennä jos jollakulla täällä olisi asiaan valaistusta.

Ainakaan tähän mennessä tuo nuorin ei ole minun silmiini osoittanut halua pomottaa muita. Mutta sehän ei tietenkään tarkoita etteikö vanhin silti tuntisi sitä uhaksi asemalleen.

Minä en sulkisi kipuilua. Ongelmakoirakouluttaja on jees, mutta itse ekana kävisin kuvauttamassa koiraa, ettei varmasti mitään ole, koska sillonhan ihan turhaa olisi se kouluttaja, jos syy olisi kasvain tms.

Tutullani oli koira, joka tuli sille 3 vuotiaana. Koira oli mukava ja toisista koirista oikein välittänyt. Käytös muuttui ihan päivissä, koira ei koskaan omistajalle tehnyt mitään, oli normaali itsensä, mutta lenkillä rupesi vaanimaan toisia koiria, sekä hyökkäilemään ihmisiä kohti.
Niitäkin ihmisiä, joita oli aikaisemmin nähnyt ja nuollut naamaa, nyt yritti hypätä kaulaan.
Tuttu kävi kuvauttamassa koiran ja paljastui kasvaimia elimissä, se selitti muutoksen käytöksessä, koira valitettavasti lpetettiin, koska ennustus oli huono leikkaukseen.

Ei ole pelottelua, vaan esimerkki.
Ja tuon kyseisen jutun takia, lämpimästi suosittelen tutkituttamaan koirasi, ennenkuin ajattelet eteenpäin. Jos koira on terve, ongelmakoirakouluttajalle sitten.

Tottakai kipuilu tai mahdolliset sairaudet katsotaan ensin, eli meillä on eläinlääkäri varattuna maanantaiksi. Eläinlääkäri ehkä osaa myös antaa jotain neuvoja, vaikka fyysistä vikaa ei löytyisikään.

Tottelevaisuuskoulutusta ajattelin lähinnä sen vuoksi, että siinähän koiran on toteltava sinua eikä voi pomotella.
Olen niin vanhanaikainen, että mikään koira ei saa purra omistajaansa vaikka olisi mikä. Kun tulee purruksi , niin minusta koira silloin OTTAA liikaa valtaa. Ja kun kynsien leikkuun yhteydessä purraan, on valta- asema on väärä.
Ootko pitänyt puhuttelua koirallesi? Siis napakka ote koirasta, tuima katse silmiin ja hyvin matalalla äänellä sitten puhutat koiraasi kun se on hammastellut sinua tai muuten käyttäytyy todella huonosti. Jos koirasi alkaa hyvitellä ja pyydellä anteeksi niin laukase tilanne olemalla iloinen itsesi. Vaikka olisi hermot kireällä.
Puhuttelu ei aina ole toimiva juttu. Katso ettei koira ole liian lähellä ja nappaa nenästäsi kiinni.

triikki kirjoitti:

Ootko pitänyt puhuttelua koirallesi? Siis napakka ote koirasta, tuima katse silmiin ja hyvin matalalla äänellä sitten puhutat koiraasi kun se on hammastellut sinua tai muuten käyttäytyy todella huonosti. Jos koirasi alkaa hyvitellä ja pyydellä anteeksi niin laukase tilanne olemalla iloinen itsesi. Vaikka olisi hermot kireällä.
Puhuttelu ei aina ole toimiva juttu. Katso ettei koira ole liian lähellä ja nappaa nenästäsi kiinni.

Jos otan koirasta kiinni puremistilanteessa tai samantien sen jälkeen (ennen kuin tilanne on ehtinyt laueta), se yrittää purra hulluna joka paikkaan mihin vain osuu. Komennan sitä äänellisesti tällaisissa tilanteissa, fyysinen kontakti ei oikein toimi, ellen halua tulla raadelluksi. Kerran yritin selättää koiran, mutta siitähän se vaan hermostui enemmän. Puremistilanteissa sillä on aina sellainen raivo päällä. Kun tilanne laukeaa, se alkaa hyvittelyn ja näyttää siltä kuin olisi todella allapäin. Minä en ole silloin huomioinut sitä mitenkään. Pitäisikö tässä kohtaa tehdä toisinpäin? Saako koiraa rangaista sillä ettei sitä huomioi kauankin puremisen jälkeen vai pitäisikö vain olla niin kuin ennenkin (sen jälkeen kun on tietty ensin komentanut koiraa ja tilanne mennyt kunnolla ohi)?

Viestistä saattaa saada kuvan, että koira purisi jatkuvasti, mutta näin ei siis ole. Se kuitenkin pitäisi saada kokonaan pois.

^^Minusta tuo puhuttelu ei missään purematapauksissa voi olla järkevä.
Itsellä tietty kaksi iso koiraa (~35kg ja 40kg), jolloin tilanne pitäisi saada vain haltuun heti.

Itselle tulisi mieleeni tuollaisesta puhuttelusta uusintaa vaan. Koira puree -> puhuttelu -> koira "pyytää anteeksi" -> olen iloinen -> koira huomaa tuon toimivan, miksei voisi siis uudestaan tehdä, koska muuta ei tapahdu kuin puhuttelu? Helpolla selviäisi.

Itselläni jos olisi pieni koira, joka purisi, saattaisin selättää ja kunnes rauhottuu olla huomioimatta koiraa, vaikka loppu päivän tai niskasta vienti vaikka vessaan. Siellä saa olla hyvän tovin ja kun ottaa pois sieltä, en huomioisi.
Kyseisestä tilanteesta ei kuitenkaan ole minulla kokemusta, jonka takia en voi neuvoa oikein, mutta mitä itse kokeilisin.
Ainoastaan on kokemusta siitä, kun koira käy "ylikierroksilla" kun näkee tutun, jolloin koira menee jäähylle vaikka sinne vessaan, jos ei kommennus jostain syystä toimisi. Tämä "jäähy" on toiminut meillä hyvin, koska koira tajuaa ettei pääse olemaan meidän kanssa jos ei osaa käyttäytyä. Mutta tuo iloinen vouhotus on eriasia kuin pureminen, joka on tärkeää saada loppumaan heti.

Jos koira ell. tarkastuksen jälkeen todetaan terveeksi, menisin kouluttajan puoleen, he osaavat asiansa ja ei tule väärin tehtyä.

Paljon tsemppiä tilanteeseen, toivottavasti koira terve ja kouluttaja sitten saa neuvottua oikeat kikat, jotka toimii ja rauha palaa taas perheeseenne!

*muoks. Pennulle puhuttelu voisi vaikka toimia (ainakin jotenkin). Jos pentu käyttää hampaita väärään kohteeseen, itse olen komentanut jämäkästi ja antanut koiran oman lelun, jota saa purra ja riepotella, jolloin taas olen kehunut. Jos kuitenkin esim. minua tullut puremaan, ja komennus ei toiminut, pentu menee esim. omaan petiin rauhottumaan.

Ja kynsien leikkuuseen. Meillä oli myös aikaisemmin pitti, joka tuli 6v:nä. Edellinen omistaja käytti ell. leikkuuttamassa kynnet, koska eivät saaneet leikattua 4 ihmisen voimin ja kuonokopan kanssa, koira riehui ja yritti silti purra, joten helpommaksi tekivät tuon ell.
Minä en yksinkertaisesti rahaa tunge siihen, että veisin koira ell. kynsien leikkuuseen (koska koira pitäisi rauhoittaa yms. kalliiksi tulisi pitkän päälle).
Itse laitoin kuonokopan päähän koiralle, käskytin istumaan ja rupesin muutenvaan räveltämään kynsiä. Kun koira tottui, ettei mitään tapahdu, otin sakset ja niillä koskettelin kynsiä. Koira ei panikoinut tai muuta, leikkasin yhden kynnen. Ekalla kerralla yritti päästä kiinni minuun, mutta oli se kuonokoppa, joten minua ei pelottanut, vaikka koira oli 30kg vaan asetin sen uudestaan istumaan, otin jalasta kiinni (ajatellen miten hevosten kaviot putsataan) ja leikkasin loput kynnet. Kyllähän siinä tovi vierähti ja myöskin aika pitkään, ennenkuin koira oikeasti luotti, ettei sille käy mitään, vaikka kynnet lähtee, mutta lopulta pystyin leikkaamaan ilman kuonokoppaa ja koira istui rauhallisesti odottaen, että homma on tehty.

Nykyinen pitti on rescue, joka tuli 2011 joulukuussa meille, on 3v, ei ikinä ole leikattu kynsiä (Espanjassa kun on asfalttia, jossa kynnet kuluneet), opetin mieheni kanssa senkin, että me leikataan ja siinä ollaan kunnes kaikki kynnet leikattu. Olen leikannut pari kertaa niin, että tullut verta, jolloin koira säikähtänyt, mutta itse olen pysynyt rauhallisena ja antanut asian olla ja jatkanut leikkausta, eikä koira ole stressaantunut/panikoinut siitä, koska en ole minäkään.
Jos leikkaa liikaa, se homma pitää vaan loppuun tehdä, ei silitellä/pyydellä anteeksi/ei lopeteta siihen tai saa itse panikoida/säikähtää siinä tilanteessa.
Saisitko jonkun pitämään koiraa kiinni, sen aikaa kun leikkaat kynnet? Koiralle kuonokoppa ja leikkaatte vaan. Tottuisi/luottaisi ajan myötä, ettei siinä käy mitään, vaikka ne kynnet lähteekin. Tai tietenkin on se ell. vaihtoehto, eihän se hirmusen kallis toimenpide ole, mutta itse yritän ne vähäsetkin rahat säästää

jambalee kirjoitti:



fyysinen kontakti ei oikein toimi, ellen halua tulla raadelluksi. Kerran yritin selättää koiran, mutta siitähän se vaan hermostui enemmän. Puremistilanteissa sillä on aina sellainen raivo päällä.

Kun tilanne laukeaa, se alkaa hyvittelyn ja näyttää siltä kuin olisi todella allapäin. Minä en ole silloin huomioinut sitä mitenkään. Pitäisikö tässä kohtaa tehdä toisinpäin? Saako koiraa rangaista sillä ettei sitä huomioi kauankin puremisen jälkeen vai pitäisikö vain olla niin kuin ennenkin (sen jälkeen kun on tietty ensin komentanut koiraa ja tilanne mennyt kunnolla ohi)?

.

Koirakuiskaaja-ohjelma jakaa paljon mielipiteitä. Sitä pitää katsoa kriittisesti. Siinä ohjelmassa koira laitettiin kyljelleen vaikka rimpuilisi vimmatusti ja huutaisi. Toiset koirat hurjistuivat asennosta ja olivat jonkin aikaa paniikissa.
Tukeva ote kaulan alueelta, jotta pää ei nouse liikaa. Koiralle ei kannata silloin puhua mitään, koska se on tilassa, jossa mikään ei mene perille. Kaikki koirat rauhottuivat lopulta ja olivat normaaleja kun nousuvat ylös. max 10 kg mäyris on vahva, mutta painoeroa on niin paljon, että kyllä pärjäät. Toimit kokoajan tyynen rauhallisesti . Tätä ei kannata tehdä kevyin perustein, juuri puremisen yhtydessä saattaisin kokeilla.

Hyvittely osoittaa, että se kyllä kokee sinut pomokseen. Laimea hyväksyntä koiraa kohtaan saattaisi olla paikallaan tuolloin.

Sinulla kolme koiraa. Ongelma voi kertautua ja kumuloitua. Pitäisikö kysäistä koirakouluttajalta neuvoja asiassa? Mäyris on kuitenkin määrätietoinen ja aika itsepäinenkin rotu. Niillä on suuri ego ja pieni koko. Laumassa on valtataistelu nuoremman ja vanhimman kanssa ja siihen asiantuntijan apua tarvittaisiin.

jambalee kirjoitti:



Mutta entä kun koira on jo erittäin tottelevainen? Normaaliolosuhteissa käskyjen tottelemisessa ei ole ollut ongelmaa (tottelee heti, kerta käskyltä), paitsi jos kyse ruuasta, joka sillä jo on. Ei-normaaliolosuhteilla tarkoitan tilanteita, joissa koira pelkää hullunlailla (esim. kynsien leikkuu) tai sillä on raivo päällä (hyökkää toisten kimppuun).

Mä en ymmärrä miksi koiralta pitää ottaa annettu ruoka pois. Tietysti sitten on eri asia, jos koira on napannut ruuan ilman lupaa. Omalta koiralta en ota ruokaa pois, poikkeuksena oli luut silloin kun vielä sai niitä. Luut aina otettiin vaihtokaupalla pois eli luuna tilalle sai jonkun muun esim. namin.

jambalee kirjoitti:


Jos otan koirasta kiinni puremistilanteessa tai samantien sen jälkeen (ennen kuin tilanne on ehtinyt laueta), se yrittää purra hulluna joka paikkaan mihin vain osuu. Komennan sitä äänellisesti tällaisissa tilanteissa, fyysinen kontakti ei oikein toimi, ellen halua tulla raadelluksi. Kerran yritin selättää koiran, mutta siitähän se vaan hermostui enemmän. Puremistilanteissa sillä on aina sellainen raivo päällä. Kun tilanne laukeaa, se alkaa hyvittelyn ja näyttää siltä kuin olisi todella allapäin. Minä en ole silloin huomioinut sitä mitenkään. Pitäisikö tässä kohtaa tehdä toisinpäin? Saako koiraa rangaista sillä ettei sitä huomioi kauankin puremisen jälkeen vai pitäisikö vain olla niin kuin ennenkin (sen jälkeen kun on tietty ensin komentanut koiraa ja tilanne mennyt kunnolla ohi)?

Viestistä saattaa saada kuvan, että koira purisi jatkuvasti, mutta näin ei siis ole. Se kuitenkin pitäisi saada kokonaan pois.

Mun silmään tää näyttää sille, että koira on keksinyt, miten saa sut pois sen "kimpusta". Pureminen toimii ja jos ei riitä niin purraan kahta enemmän. Meillä on ollut koiran ollessa pikkupenut samantapaista. Hoitotoimenpiteissä alkoi aina hirveä murina ja sitten puri, jos en luovuttanut. Tästä päästiin yli sillä, että koiran yrittäessä purra, otin niskasta kiinni enkä irrottanut ennen kuin koira rauhottui. Itse olen niin heikolla itsesuojeluvaistolla varustettu että lähtisin kokeilemaan tätä ainakin mäykyn kokiselle koiralle, JOS koira todetaan terveeksi.

Miana kirjoitti:


Mä en ymmärrä miksi koiralta pitää ottaa annettu ruoka pois. Tietysti sitten on eri asia, jos koira on napannut ruuan ilman lupaa. Omalta koiralta en ota ruokaa pois, poikkeuksena oli luut silloin kun vielä sai niitä. Luut aina otettiin vaihtokaupalla pois eli luuna tilalle sai jonkun muun esim. namin.

Ei siltä annettua ruokaa otetakaan pois, mutta varastettua kyllä. Koiralla valtava himo ruokaan ja syö vaikka muovia, jos se haisee ruualle. Luita olen myös ottanut pois silloin kun se on syönyt omansa ja varastanut sitten toiselta koiralta toisen. Sillä menee maha helposti sekaisin jos syö liikaa luita.
Tuon vaihtokaupan opettamista olen ajatellut ainakin tuon luiden pois saamiseksi. Varastetun ruuan kanssa tuskin tulisi toimimaan, sillä koira ehtisi hotkia ruuan ennen kuin minä ehtisin etsiä mitään vaihdoksi kelpaavaa...

triikki kirjoitti:


Koirakuiskaaja-ohjelma jakaa paljon mielipiteitä. Sitä pitää katsoa kriittisesti. Siinä ohjelmassa koira laitettiin kyljelleen vaikka rimpuilisi vimmatusti ja huutaisi. Toiset koirat hurjistuivat asennosta ja olivat jonkin aikaa paniikissa.
Tukeva ote kaulan alueelta, jotta pää ei nouse liikaa. Koiralle ei kannata silloin puhua mitään, koska se on tilassa, jossa mikään ei mene perille. Kaikki koirat rauhottuivat lopulta ja olivat normaaleja kun nousuvat ylös. max 10 kg mäyris on vahva, mutta painoeroa on niin paljon, että kyllä pärjäät. Toimit kokoajan tyynen rauhallisesti . Tätä ei kannata tehdä kevyin perustein, juuri puremisen yhtydessä saattaisin kokeilla.

Koira on ehkä pieni, mutta sillä on kuitenkin sen verran puruvoimaa, että saattaa tulla pahaa jälkeä jos yritän pitää sitä paikallaan tuossa tilanteessa. Tarvitsisin todennäköisesti ainakin pari harjoituskertaa, että osaisin pitää sitä paikoillaan niin ettei se pääse puremaan. Siinä vaiheessa voipi olla jo sormet syöty...

triikki kirjoitti:


Sinulla kolme koiraa. Ongelma voi kertautua ja kumuloitua. Pitäisikö kysäistä koirakouluttajalta neuvoja asiassa? Mäyris on kuitenkin määrätietoinen ja aika itsepäinenkin rotu. Niillä on suuri ego ja pieni koko. Laumassa on valtataistelu nuoremman ja vanhimman kanssa ja siihen asiantuntijan apua tarvittaisiin.

Hyvin todennäköisesti hankkiudun koirakouluttajan pakeille sen jälkeen kun olemme käyneet eläinlääkärissä ja jos mitään fyysistä vikaa ei ole.

Eläinlääkärissä on nyt käyty eikä mitään fyysistä vikaa löytynyt. Koira on perusterve ja eläinlääkäri ehdotti käytösneuvontaa. Hänen mukaansa kuulostaa siltä, että nuorin koira on sekoittanut laumajärjestystä niin, ettei vanhin enää tiedä paikkaansa ja on hämmentynyt. Kuulostaa minusta ihan järkevältä.

Omalla koiralla on just nyt kanssa ollut tota uhmaikää, mutta mä en jotenkin usko tohon selätykseen. Toki collie ja mäyräkoira on hyvinkin ääripäitä, mäyräkoirathan on todella itsepäisiäkin jopa ja omapäisiä. Colliet taas enemmän sitten ehkä ihmisen tahtoon helposti taipuvia.

Tuolla omalla oli kiukuttelua autoon menossa ja ei millään olisi halunnut mennä. Pannasta ei myöskään saanut ottaa kiinni, vaan iski käteen kiinni (ei kuitenkaan niin, että jälkiä olisi jäänyt). Kylmän rauhallisesti vain pidin sitä pannasta kiinni, en tehnyt mitään, en huomioinut tai muuta. Se vain lopetti kun tajusi, ettei saavuta tuolla mitään ja hyppäsi kiltisti autoon.

Hommahan lähtee siitä, että kun minä haluan että koira tekee jotain, se tehdään. Jos haluan leikata kynnet, ne leikataan. Kaikki ja kerralla, vaikka koira purisi ja rimpuilisi kuinka paljon. Ekoilla kerroilla tuokin "puri" ja oli mahdoton. Se vain pistettiin seinän ja mun väliin ja kynnet vain leikattiin. Sen jälkeen naama happamana ollaan leikattu, mutta ilman pelleilyjä.

Mutta otetaan huomioon, että tuo ei pure oikeasti sata lasissa. Se ei uskalla/halua purra täysillä, se vain yrittää ns. säikäyttää. Harvoin se on mitään pientäkään jälkeä saanut muhun tehtyä. Mutta se on silti iso, 32 kg ja 61 säkäinen, että ihan mitään pientä taistelua ei ole ollut. Kannattaisin vain johdonmukaisuutta ja sitä, että asiat tehdään sinun tavallasi. Koiraa pitää kuitenkin myös muistaa kehua hyvistä asioista. Kuullostaa vaan, että olet antanut sille enemmän vapautta, mitä ennen oli tarkoituksena antaa. Ja kun kynnen leikkaa ja siitä tulee verta, niin oma kasvattaja sanoi, ettei se oikeastaan haittaa ellei itse mene siitä mitenkään paniikkiin. On vain kuin ei huomaisikaan, että hups meni liikaa.