Koirat.com

Minulla on 6v uroskoira, joka on Suomen ajokoiran ja Labbiksen sekoitus. Luonteeltaan se on ihmisrakas, itsepäinen ja pelokas. Koulutuksen kanssa on ollut ongelmia, koska ulkona koira ei näe eikä kuule mitään kun hajut vie mennessään. Mutta suurin ongelma on koiran pelot. Se pelkää kovia, yhtäkkisiä ääniä ja käytäviä. Ja jälkimmäinen tuottaa suurta päänvaivaa. Välillä se pelkää jopa omaa käytävää, mikä on ärsyttävää, koska asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa.
Nyt tilanne on kuitenkin hankaloitunut entisestään, kun kuukausi sitten mieheni ja minä erosimme. Mieheni uusi koti sijaitsee kerrostalon 1. kerroksessa, mutta silti uusi käytävä tuottaa koiralle suurta pelkoa. Kesti melkein tunnin ennen kuin saimme maaniteltua sen sisään. Reppana tärisi ja läähätti, ja otti takapakkia heti kun hihnasta vähäsenkin nykäisi. Kantaminenkaan ei onnistu koiran ison koon takia. Mikä siis neuvoksi? Kuinka saan vähennettyä koiran pelkoa?

Koira on siis ääniherkkä ja paukkuarka. Pelkääkö se niitä käytäviä koska siellä on liukasta vai siksi koska siellä kaikuu? Oletteko koittaneet peittää koiran korvat? Korvatulpat tai pumpulia korviin, jos se toisi helpotusta?
Jos se pelkää koska siellä on liukasta niin oletteko koittaneet vähentää liukkautta? Vanha koiranäyttely kikka on suihkuttaa koiran tassuihin kokista, joka siis on tassunpohjissa tahmeaa eikä liukkaalla luista niin paljon.

Oletteko koskaan nähneet Cecar Millanin jaksoa missä se poisti tanskandogin pelon liukkaita lattioita kohtaan? Toinenkin tapaus oli, jossa labradori(?) kulki kotonaan vain mattojen päällä...
Cecar vain otti ja vei koiran lyhyen hihnan avulla liukkaillekin kohdille. Koirat ensin rimpuilivat ja vinkuivat, mutta antoivat sitten periksi.
Ei siinä auta muu kuin viedä koira itsevarmasti käytävän poikki asunnolle välittämättä rimpuiluista, muuten te saatte jatkaa sitä maanittelua vaikka kuinka pitkään...Asunnolla voi toinen odottaa palkinnon kanssa, sitten viette koiran takaisin ulos ja taas sisään missä odottaa palkinto ja jatkatte sitä niin kauan kunnes koira rauhoittuu. Mieluummin tosiaan aina niin, että asunnolla odottaa palkinto ei ulkona.
Ääni- ja paukkuarkuus on tietysti hankala asia käytävässä, jossa kuuluu kaikki kovat äänet kaikuna, mutta siihen voitte kokeilla ääniharjoituksia kotona. Säikkyykö koira kovia ääniä myös kotona? Jos säikkyy, niin voitte tehdä harjoituksia, jossa toinen syöttää koiralle koko ajan rauhallisesti makupaloja ja toinen sovitusti kolauttaa vaikka kattilankannet yhteen keittiössä. Koiralle jää äänestä hyvä muistikuva, koska se sai herkkuja kuullessaan sen äänen. Koiran pelokkuudesta riippuen voitte kokeilla eri vaikeustasoja pikku hiljaa.

^Koiraa tuntematta, ja näkemättä, en lähtisi ensimmäiseksi suosittelemaan pakottamista. Ja vaikka itse Millanista pidänkin, niin myöskään hänen toimintatapojaan en ihan ensimmäiseksi suosittele kenellekään. Ero Millanin ja meidän palstalaisten välillä on se, että Millan menee paikan päälle ja näkee koiran. Ja suurin ero Millanin ja monen "tavis" koiranomistajan kanssa on se, että Millan tietää mitä tekee.

ressukka82 kirjoitti:

Säikkyykö koira kovia ääniä myös kotona? Jos säikkyy, niin voitte tehdä harjoituksia, jossa toinen syöttää koiralle koko ajan rauhallisesti makupaloja ja toinen sovitusti kolauttaa vaikka kattilankannet yhteen keittiössä. Koiralle jää äänestä hyvä muistikuva, koska se sai herkkuja kuullessaan sen äänen. Koiran pelokkuudesta riippuen voitte kokeilla eri vaikeustasoja pikku hiljaa

Minusta tässä on vaarana että palkkaa pelkotilasta eikä asia etene mihinkään. Koira voi joko ajatella ääni=makupala TAI ääni=pelko=makupala.

Oletan, että koira pelkää käytäviä äänien takia, on se tosin pentuna liukastunutkin siellä. Se pelkää käytävää myös kotona, varsinkin kun sieltä kuuluu ääniä eli joku lyö oven kiinni tai kolistelee vähän äänekkäämmin. Tällaisessa tapauksessa olen joskus joutunut viisikin minuuttia maanittelemaan. Uutena vuotena koiraa ei kuuden jälkeen saa ulos, vaikka kuinka olisi hätä. Täytyy kokeilla niitä korvatulppia, tosin koira ei tykkää kun sen korvia räplää. Mutta se on kuitenkin pienempi paha. Pakottamista olen joskus kokeillut, mutta koira on sen verran voimakas, että sitä kun vetää yhteen suuntaan, niin se menee vastakkaiseen. Ja pistää sen verran lujaa vastaan, että meinaa henki loppua. Koiralla siis, enkä sitä sitten kuristaa viitsi. Sitä haluaisin vielä kysyä, että miten siihen pelkoon pitäisi reagoida? Vai yrittää olla kokonaan reagoimatta? Siis kehua, komentaa vai olla huomioimatta? Kiitoksia neuvoista, kokeilen niitä mahdollisimman pian.

Onko sen koiran korvat terveet? Eihän sillä vain ole (kroonista?) korvatulehdusta?
Jos koira menee täysin lukkoon, niin mielummin työnnä, älä vedä. Olet tehnyt ihan oikein, ettet kurista sitä hihnasta, se vain lisää koiran paineistumista.
Ja pelkoon kannattaa reagoida rauhalla ja rohkaisulla. Älä kehu, älä palkkaa, äläkä komenna, äläkä sääli. Ole rauhallinen ja ota "höpö höpö" asenne, että nyt mennään, tässä ei tapahdu mitään. Pidä äänenpaino tasaisena, vältä hihkumista.

Ja edelleen, koiraa näkemättä ja tuntematta, jos koira on noin voimakkaasti paukkuarka, niin onko siitä eläjäksi? Millainen sen hermorakenne on? Stressaako se muuten asioita herkästi ja kauanko sillä kestää palautua ja toipua stressistä? Jos se säikkyy kaikkea kolinaa, niin millaisessa pelossa ja stressissä koira elää elämänsä? Enkä siis halua arvostella mitenkään sinua tai tapaasi käsitellä koiraa (jossa en näe mitään väärää), sinä et tietenkään ole voinut koiran synnynnäisiä ominaisuuksia siihen luoda.
Enkä halua nyt koko koiran maailmaa lytätä, mutta koira on jo kuusi vuotias ja noin voimakkaasti paukkuarka, joten voi olla että sen pelkoihin ei paljon enää pysty vaikuttaa. Sen elämää voi yrittää monin eri tavoin helpottaa ja sitä voi alkaa siedättää paukkuihin, mutta sitä elkoa ei sieltä mitenkään pysty poistamaan.
Mutta nyt ensitöikseni hankkisin HUI KAUHISTUS CD-levyn ja aloittaisin heti sille siedätyshoidon ennen kuin seuraava uusi vuosi tulee.

Koira on minun ensimmäinen, joten en ymmärtänyt totuttaa sitä korvien kosketteluun. Korvissa ei siis ole vikaa. Ja koira on paukkuarka ulkona, ei niinkään kotona. Siis toki pelästyy, jos pudotan kattilan kannen eikä tykkää olla imurin lähellä, mutta pitää kotia niin turvallisena ettei uutena vuotenakaan sisällä hirveästi stressaa. Onneksi. Muutamaa lähelle osuvaa rakettia se pelästyy, mutta en ole huomannut stressioireita. Säikyksi se muuttuu, kun mennään ovesta ulos ja stressaamaan se alkaa vasta jos joutuu vieraaseen käytävään, tai uutena vuotena iltalenkille. Ja kun tilanne on ohi, koira muuttuu omaksi itsekseen. Ei siis elä jatkuvassa stressissä. Ja voin ilokseni kertoa, että ainakin tämä yksi käytävä on nyt voitettu. Viikonloppuna pääsimme sisään muutaman minuutin maanittelulla. Kiitos.

Meillä koira pelkäsi hissiä, sekä kerrostalon portaita (luultavasti, koska ne olivat liukkaat). Meillä meni sitten yhdenkin kerran puoli tuntia, ennen kuin koira suostui hissiin, ei suostunut tulemaan portaisiinkaan. Omassa kotonamme ei ole portaita eikä hissiä, mutta siis isäni luona kerrostalossa on. Koirani on muutenkin hieman arka ja säikky.
Yhtenä kertana, kun tulin koirapuistosta, jäin portaalle istumaan. Istuin siinä noin 5 min ja houkuttelin makkaralla. Koira tuli muutaman askeleen portaita, ja annoin aina sen palata takaisin. Tämän toisti muutaman kerran ja lopulta se juoksi kaikki portaat ylös ripeää vauhtia : D. Sen jälkeen ei ole portaita tässä kyseisessä kerrostalossa pelännyt ja hissin kanssa kun toimittiin samoin, tottui koira siihenkin lopulta :) Eli minun mielestä parasta on vain antaa koiran itse päättää meneekö vai eikö ja samalla houkutella. Ja jos koira tulee, niin ei pidä hihnaa kireällä, vaan antaa koiran peruuttaaa pois, jos se haluaa. Silloin koira ajattelee, että se voi aina palata takaisin, eikä sitä pakoteta mihinkään.. :D Näin meillä..

En oikein tiennyt mihin tämä kysymys olisi pitänyt laittaa, mutta laitanpa sen nyt tänne...

Minulla on 11kk vanha "pentu" ja kaikki on sujunut ihan hyvin tähän asti. Vähän arka se on joissain asioissa esim. pelkäsi vastaantulevia koiria jonkin verran ihan pienenä, mutta vastaehdollistamisella ollaan päästy pitkälle.

Eli meidän ylitsepääsemätön ongelma on niinkin arkinen asia kuin katuviemärit vai miksi niitä kutsutaan?! Koira menee melkein paniikkiin kun se näkee tai haistaa jossain sellaisen. Ja tuntuu, että aina kun asfaltilla kävellään, niin on jotenkin varuillaan koko ajan. En tiedä onko se joskus pentuna pelästynyt sitä oikein kovin ja olen tietämättäni vahvistanut sitä jotenkin. Tätä on nyt jatkunut jo yli kuukauden, että mitään mörköilyä se ei enää varmaan ole.

Ensin yritin olla huomaamatta kun huomasin tämän pelon kohteen, mutta kun sekään ei auttanut, niin olen koittanut nameilla ohittamista, ei ole auttanut sekään. Ohi siis menee, mutta olisi kiva ohittaa nämä arkiset jutut ihan normaalisti, eikä pakenemisreaktion vallassa.

Oliskohan jollain antaa jotain vinkkejä, miten päästäisiin eroon tästä ongelmasta.

Meillä oli sama ongelma. Ilmeisesti se lorina siellä kannen alla oli jotenkin kovin kummallista ja noita piti väistää. Meillä auttoi se, että pysähdyttiin ihmettelemään niitä. Laitoin namia maahan sellaiselle etäisyydelle, johon koira uskalsi tulla ja siitä pikkuhiljaa lähemmäs. Sitten kun se kykeni ottamaan niitä kannen päältä, houkuttelin sen kävelemään kannen yli. Taidettiin ihan yhdellä tai maksimissaan kahdella eri kerralla pysähtyä ja sen jälkeen niissä ei ollut enää meillä mitään kummallista.

Meillä on kohta 3-vuotias pk-chihu uros (ei-leikattu) ja 7kk vanha kleiniuros. Chihumme tuli meille noin 5,5kk vanhana eikä sitä oltu sosiaalistettu oikein yhtään ennen tätä. Alkuun se ei tehnyt edes hätiä lenkillä, koska oli niin pelokas ja meni useampi viikko ellei jopa useampi kuukausi ennen kuin teki hädät lenkillä normaalisti. Nykyäänkin chihu pelkää lenkillä ja kyttää joka puolelle, on varuillaan koko ajan. Kun liikumme kotimme lähettyvillä, chihu kulkee häntä pystyssä vähän rennommin, mutta mitä kauemmas menemme sitä enemmän se kyttää ympärille, haluaa kääntyä ympäri ja kulkee pääosin häntä kopien välissä. Tätä tapahtuu joka kerta, vaikka kuljemme ihan tutuilla reitellä, joista osaa käytämme lähes päivittäin. Chihu tottelee käskyjä odota, paikka, reunaan yms. mutta silloinkin pälyilee eikä huomio ole varsinaisesti kiinnitettynä minuun. Kun vastaan tulee toinen koira, se yleensä rähisee (menee matalaksi ja murisee sekä haukkuu). Kaikki koirat eivät aiheuta tätä efektiä vaan joitakin uskaltaa jopa nuuskia ja tekisi mieli leikkiäkin, jotkut taas eivät herätä minkäänlaista reaktiota vaan ohi kävellään vilkaisematta. Suurimmalle osalle kuitenkin rähisee. Osaan jonkin verran ennakoida ja tunnistaa piirteitä, mitkä edeltävät rähinäreaktiota. En kuitenkaan ole saanut tätä tapaa chihultamme pois eikä se yleensä tässä vaiheessa enää kuule mitään käskyjä. Monesti otan sen syliini, jossa se pysyy hiljaa ja vain katselee kun toinen menee ohi. Chihu ei yleensä suostu syömään mitään herkkuja lenkillä pelkonsa takia, joten niidenkään käytöstä ei ole apua. Eniten tässä tilanteessa harmittaa, että chihun pelko meinaa tarttua pentuumme. Pentu reagoi enemmänkin chihumme reaktioon kuin toiseen koiraan. Siksi chihun pitäminen sylissä on ollut järkevää, pentu ei silloin yleensä reagoi toiseen koiraan vahvasti vaikka vähän jännittääkin. Pentu myös syö nameja lenkillä yms. joten koulutus on ollut helpompaa. Chihu saattaa välillä rähistä myös ohikulkeville ihmisille (siis ilman koiraa kulkeville), mutta harvemmin. En ulkoisesti huomaa mitään erityistä syytä sille, miksi jotkut koirat/ihmiset aiheuttavat reaktion ja jotkut eivät. Koiran koko ei ainakaan merkitse mitään. Monesti myös jos toinen koira alkaa haukkumaan tai rähisemään ensin, niin chihumme vain tuijottaa pelokkaana, mutta ei itse ala rähisemään. Pyrin itse olemaan reagoimatta vastaantulijoihin, mutta pienien koirien ollessa kyseessä, tarkkailen joskus isojen ja vilkkaiden koirien liikkeitä (ja nimenomaan jos epäilen omistajan kykyä hallita koiransa).

Mikä ihme neuvoksi tällaiseen tilanteeseen? Tiedän kyllä hyvin tehneeni virheitä chihun koulutuksessa ja kasvatuksessa, koska se on ollut ensimmäinen koiramme, mutta toivon, että voisin edes jollain tavalla parantaa tilannetta. Chihu on muuten muutenkin hitaastilämpenevä muiden ihmisten suhteen ja tutustuu varovasti. Vapaana ollessaan leikkii yleensä innoissaan muiden koirien kanssa, mutta toki voi alkuun olla varuillaan, etenkin jos on kokoeroa. Chihu tottelee välillä vain niin itse halutessaan, ainakin jos on vapaana ulkona ja huomio kiinnittyy muualle... Eli luoksetulo ei toimi niinkuin pitäisi ja tätäkin tarkoitan, että virheitä on tullut tehtyä enkä siis ole osannut silloin pentuna opettaa chihua tulemaan aina käskystä luokse. Muuten oppii kyllä temppuja helposti ja on sisällä melko tottelevainen. Chihu ei myöskään ole perusräksyttävä pikkukoira vaan räksyttää harvoin ja pääosin lopettaa käskystä. Rivarimme pihalla rähisee/räksyttää aidan takaa ohikulkevat naapurit ja reagoi silloinkin voimakkaammin jos mukana on koira. Yleensä kontaktin saa, jos se rähisee ohikulkevalle naapurille mutta jos mukana on koira, voi kontaktin saaminen olla hankalaa.

Kaikki vinkit otetaan vastaan! :)

Hei Sannnna
Olet kuvannut hyvin teidän elämää. Et ole varmasti ainoa, jolla on tuonkaltaisia ongelmia.
Koira on stressaantunut ja sillä on liian iso vastuu kannettavanaan. Lenkillä se puollustaa sinua ja itseään kaikkia uhaksi kokemiaan vastaan. Kun tehtävä käy sille liian suureksi se lamaantuu. Se ei selvästikään luota sinuun ja koe sinua turvaksi. Luoksetuloa ja muita käskyjä koira tottelee kun se sille sopii. Eli koira sanelee säännöt, niin kuin kunnon johtajan kuuluu.
Ensimmäinen tehtävä olisi kääntää tuo asetelma päälaelleen. Sinun tulisi alkaa käyttäytyä luotettavan johtavan tavoin.
Ensimmäinen ohje mistä ehdottomasti aloittaisin on olla huomioimatta koiraa tilanteissa, joissa se tulee itse sitä hakemaan (tuomaan lelua leikkiä varten, pyytämään silityksiä/ruokaa/lenkille lähtöä --> mitä tahansa). Koiran kanssa voi touhuta niin paljon kuin jaksaa kunhan sinä olet se joka tekee aloitteen ja myös lopettaa sen ennen kuin koira ehtii kyllästyä. Alkuun koiran käytös voi pahentua ja se voi yrittää entistä sinnikkäämmin saada tahtonsa läpi. Silloin ei saa missään nimessä luovuttaa, muuten koira oppii vain olemaan entistä sitkeämpi. Voi olla ettei koira reagoi aloitteisiisi näin alkuun, joten on ehkä parempi odotella hetken aikaa. (Ylempi harvoin vastaa alemman kutsuun).
Kun tulet kotiin olet välittämättä koirasta ja sen vastaanottoseremonioista, vasta jonkin ajan kuluttua -jos sinulle sopii- voit kutsua sen luo.
Toinen neuvo on olla ehdottoman luotettava ja varma. On ehdottoman oikein, ettet itse kiinnitä vastaantulijoihin mitään huomiota. Sillä tulee olemaan merkitystä, kun koira oppii pitämään sinua luotettavana johtajanaan ja katsoo mallia sinun suhtautumisesta (ts. jos olet rauhallinen, silläkään ei ole syytä huolestua, koska se luottaa sinuun).
On myöhäistä reagoida ja kieltää siinä vaiheessa kun koira jo rähisee. Kiellon pitää tapahtua silloin kun koira vasta ajattelee "pahaa". Usein se tuijottaa hetken korvat tiukasti eteenpäin. Samoin kuin muillakin käskyillä kielloillakaan ei ole juuri merkitystä ennenkuin koira kuuntelee sinua. Koira tekee aina oikein omalta kannaltaan. Jos se kokee, että sen tehtävä on suojella laumaa se tekee, mitä sen vaistot käskevät.

Koira alkaa pitää oma-aloitteisesti katsekontaktia ohjaajaansa kun suhde on kunnossa. Myös luoksetulo alkaa sujua ilman, että sitä pitää erikseen harjoitella (Toki koiran pitää ymmärtää mitä tänne tarkoittaa, mutta sen ihmeempiä kommervenkkejä se ei vaadi.)

Itselläni on toisen koiran kanssa luottamusongelmaa ja sitä rakennetaan pikkuhiljaa uudelleen kouluttajan ohjauksessa. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin, että tietää mitä tekee ja omalla kohdallani etenkin luottamus itseen ja omaan toimintaan joka heijastuu välittömästi koiraan.
Toinen koirista on nyt lopettanut kokonaan aidantakana rähisemisen ja hyppimisen, eikä sitä ole missään vaiheessa erikseen harjoiteltu. Jos en halua sen edes menevän aidan luo yksi ei yleensä riittää.

En näe mitään syytä miksei teillä ei olisi edessä varsin valoisa tulevaisuus ja väitän, ettei se vaadi mitään kovin suurta ja ihmeellistä. Pienillä asioilla saavutetaan paljon, kun ne vain viestivät koiralle oikeita asioita. Tietoa pitää olla, että toimii koiran kannalta oikein.

Minulla on myös todella arka chihu, jolla ikää kohta 10 kk. Pahin pelkovaihe oli kun koira oli 5-6 kk:n ikäinen. Ulkona koira pelkäsi kaikkea, jopa tuulen heiluttamia pensaita, toisista koirista puhumattakaan. Lenkeillä se kulki juurikin häntä alhaalla ja pelokkaasti ympärilleen pälyillen. Namitkaan eivät maistuneet. Siinä vaiheessa aloin syöttää koiralle Sereneä. Kun se oli pari viikkoa sitä syönyt, tapahtui todellinen muutos sen käytöksessä. Lenkeillä se alkoi kävellä reippaasti häntä pystyssä. Toiset koirat se ohitti välinpitämättömästi. Namitkin alkoivat maistua ulkonakin. Edelleen koira on todella arka, pelkää vieraita ihmisiä ja koirille se on alkanut rähistä. Se ei uskalla leikkiä kuin yhden koiran, ystäväni bichonin, kanssa. Mutta se kuitenkin kulkee reippaasti lenkeillä ja nyt harjoitellaan koirien ohittamista namien avulla. Se onkin tehonnut, koira ei enää rähise jos minulla on nameja mukana. Pahimmat pelot loppuivat Serenekuuriin. Vaikka koira ei enää sereneä syökään, ei se enää pelkää niin paljon. Toki koiran arkuus vaikuttaa edelleen elämäämme, mutta kun se ei ole enää niin pahaa, voi sen kanssa elää. Koirakaan ei ole enää niin stressaantunut, kun ei tarvitse koko ajan pelätä.

Hei!
Meillä on nyt 6kk vanha valkoinenpaimenkoira tyttö. Taustatietona voisin kertoa, että yleisesti ottaen pentu on varsin rohkea, ei pelkää kovia ääniä tms. ja jos pelästyy jotain niin palautuu nopeasti.
Kuitenkin toiset koirat ovat olleet alusta asti hankalia. Lenkeillä pentu haukkuu muille koirille, tätä se on tehnyt siitä asti kun muutti meille. Koitimme käydä koirapuistossa, mutta pentu vaan istui jaloissamme ja muiden koirien lähestyessä alkoi huutaa, joten emme enää käy siellä kuin tuttujen kanssa. Olemme koittaneet tutustuttaa pentua mahdollisimman moneen hyväkäytöksiseen koiraan ja sillä onkin jo paljon kavereita, joiden kanssa se leikkii innoissaan. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut lenkkikäytökseen. Hihnakäytöstä olemme yrittäneet parantaa koko ajan, mutta emme oikein ole edistyneet. Niinpä olemmekin ilmoittautuneet pian alkavalle ohituskurssille.
Varsinainen ongelma, josta haluaisin täällä kysellä on se, että metsässä liikkuessamme koira pelkää kaikkia muita kulkijoita, sekä ihmisiä että koiria. Ihmisistä se ei muualla välitä. Jos siis metsässä sattuu joku muu liikkumaan ja pentu huomaa sen, se alkaa ensin pöhistä. Me olemme toimineet niin, että jos joku tulee vastaan ja pentu on irti, kutsumme sitä ja juoksemme poispäin. Pentu on kuitenkin sen verran peloissaan, että se ei kuuntele meitä, vaan lähtee kyllä perään mutta koko sen huomio on vastaantulijassa. Otamme pennun kiinni (kun se tulee kosketusetäisyydelle, koska varsinainen luoksetulo ei onnistu tässä vaiheessa), siirrymme sivummalle ja odotamme että se rauhoittuu. Emme siiis reagoi jos se haukkuu, emme lohduttele emmekä mitään. Vasta kun se on rauhoittunut, matka jatkuu. Sama ongelma on myös, jos pentu on hihnassa metsässä, se koittaa kiskoa karkuun ja kun ei pääse niin rähjäys alkaa. Myös hihnassa toimimme samoin, eli siirrymme sivummalle ja odotamme että pelko menee ohi. Myös metsässä koirat aiheuttavat suuremman reaktion kuin ihmiset.
Olisiko kellään ideoita, joilla voisimme opettaa pennulle, että metsässä kulkijat eivät ole vaarallisia? Muuten se viihtyy metsässä todella hyvin, eli itse metsä ei sitä pelota vaan se kulkee siellä innoissaan.

Kiitos Lusu vastauksestasi! Olenkin jo arvellut luottamuspulan olevan ongelma, mutta näillä neuvoilla asia alkaa toivottavasti pikkuhiljaa korjaantumaan. Vaikka tämä arkuus ei ole varsinaisesti elämäämme vaikuttanutkaan kuten Helmi12:lla, niin en halua chihumme stressaavan normaaleja tilanteita. Chihullamme on siis useampi koirakaveri ja ihmiskaveri ja voimme myös vaikka tarvittaessa viedä koiramme hoitoon yms. ilman sen kummempaa paniikkia.

Eilen lenkillä vastaan tuli pikkuterrieri ja otin Chihumme ensin syliin ja sai siitä sitten rauhassa nuuskia toista. Päästin tämän jälkeen chihun alas eikä mitään ongelmaa ollut. Tai no leikkiähän olisi kiva jatkaa pidempääkin kuin muutaman minuutin ja ilman hihnaa :)

Pakko kysyä, mitä tuo Serene on?

Serene Um on luontaistuote, joka on tarkoitettu pääasiassa ilotulitepelkoon, mutta sitä käytetään myös muihin pelkoihin sekä levottomuuteen ja aggressiivisuuteen.

Mutta hyvä, ettei arkuus vaikuta teidän elämään sen kummemmin :) Aran koiran kanssa eläminen ei ole ihan yksinkertaista...

Siirrettyjä viestejä:

ressaantunut kirjoitti:

Hei, olen tällä hetkellä aivan neuvoton. Meillä on 7-vuotias (leikattu) rescuekoira, ollut meillä nyt 6 vuotta. Tyttö näyttää jonkin verran sakemannilta, mutta tietoa vanhemmista ei ole. Koira on ollut alusta asti paukkuarka, pelkää ilotulitusta ja ukkosta ja menee yleensä suihkukaappiin (perimmäiseen nurkkaan) piiloon, mutta tulee esim. heti ukkosen loputtua pois ja käyttäytyy normaalisti.

Nyt tämän uuden vuoden jälkeen arkuus on "räjähtänyt käsiin" ja tällä hetkellä koira pelkää joka ikistä ääntä aivan suunnattomasti ja on ruvennut hyppimään ulko-ovea vasten. Ulko-ovi on raavittu pahasti naarmuille (se on vain materiaa, ei haittaa). Mutta hyppimistä ja raapimista tapahtuu nyt öisin ja nukkuminen toisina öinä on käytännössä mahdotonta. Yritin aluksi lenkittää öisinkin, monta kertaa yössä, mutta heti sisään päästyä saattaa kuulu rasahdus tms. ääni, jota ihmiskorva ei välttämättä edes erota. Ja hyppiminen ja raapiminen jatkuu. Yritin myös olla reagoimatta, mutta naapurit ovat nyt hermostuneet asiaan.

Koira säikähtelee myös ulkona ja haluaa äkkiä takaisin kotiin, vaikka yleensä on nätisti remmissä. Ja kotiin päästyä äänen kuultuuaan, esim auton oven sulkeminen, hyppii taas ulko-ovea vasten. Mennään vielä lääkäriin tutkimuksiin, onko jotain mahd. kipuja. Kyselisin sitä ennen kokemuksia, onko muilla ollut vastaavia tilanteita. Koira on tosiaan ollut 6 vuotta talossa ja yhden illan (uuden vuoden) jälkeen muuttui, kuin se olisi nyt täysin vieras eläin. Olin uuden vuoden kotonoa, niin kuin aina, koiran kanssa, koska se pelkää, eikä silloin tapahtunut mitään poikkeavaa.

Kiitoksia, jos joku jaksaa vastata :) Jonkin verran oli ketjuja aiheesta mutta niissä puhuttiin yleensä nuorista koirista.

Rez kirjoitti:

^ Täällä myös ääniarka koira, täyttää toukokuussa 7 vuotta. Ääniarkuus puhkesi 1-vuotiaana ku koira näki taivaalla liihottavan kuumailmapallon, sen jälkeen säikyttiinki hetki kaikkea lyhtypylväistä ja savupiipuista kaivonkansien kolahduksiin. Nykyään pelkää lähinnä ukkosta ja raketteja kuten sinunkin koira, mutta ajoittain saattaa säikkyä esim. purkkapallon poksausta tai vesiputkista kuuluvia ääniä.

Kun koiran käytös on muuttunut noin radikaalisti yhtäkkiä, vois olla paikallaan käyttää se eläinlääkärissä. Ihan varmuuden vuoksi. Perustarkastus ja pieni verenkuva esim. Lisäks fysioterapeutti tai hieroja vois tarkistaa, missä kunnossa tuki- ja liikuntaelimistö on. Asuntoon vois hommata DAP-haihduttimen ja koiralle kaulaan DAP-pannan, niistä erittyy koiraa rauhoittavaa feromonia. Serene Um-luontaistuotteet on meillä hyviks todettu vuodenvaihteen aikaan.

Siirretty viesti:

loyya kirjoitti:

Minulla on 1.5 vuotias jackrusell amerikan spanieli sekoitus.On ollut meillä yli vuoden ja viimeisen parin viikon aikana on tullut ongelmia..... Lekillä ollessamme jos kuuluu jotai kovia ääniä niin alkaa kauhea vetäminen kotiin päin tai sitten jarrut pohjaan. Koiramme on ollut aina hieman arka.

Toivoisin että kertoisitte miten voisin saada koirastani ''rohkeamman''
Olemme leikkineet leikkejä joissa hän ''voittaa'' ja olemme myös olleet agilityssa ja aiomme jatkaa sitä keväälla.