Koirat.com

Pentua saattaa monesti hieman jännittää eikä suostu liikkumaan. Tämä on monesti ohimenevä vaihe. muistakaan kuitenkin jos houkuttelette nameilla sitä aina eteenpäin, tokihan se oppii että istumpa nyt tässä niin saan namin :)

Rauhassa vaan ja vaikka ilman hihnaa, niin on parasta opetella kävelemään vierelläkin.

Meijän neiti ei suostu millään kävelemään eteenpäin hihnassa.

Alkuun kulki tosi nätisti mut nyt viimesenä parina päivänä on iskenyt jarrut totaalisesti päälle. Pantaan alkaa olla vähitellen tottunut mutta hihna tuntuu häiritsevän pentua ylitsepääsemättömän paljon. Pääosin oon yrittänyt houkutella neitiä kävelemään eteenpäin ja kehunut kun kävelee edes muutaman askeleen, mutta sitten iskee kuitenkin peppunsa maahan eikä suostu liikkumaan. Enkä tahdo siinä ruveta kiskomaan edes vähän kun on niin pieni koira kyseessä (painoa vähän päälle kilo) ettei käy mitään.

Ilman hihnaa kulkee nätisti rinnalla tai vähän perässä, mutta en haluais totuttaa siihen että 'vapaana' saa kulkea nätisti ja hihnassa temppuilla. Vapaana en muutenkaan haluais kauheesti pitää ennenkun tottelevaisuus on saatu kuriin kun meinaa neiti jokaiseen ohikulkevaan ihmiseen, pyöräilijään, koiraan yms. lähteä tutustumaan. Hihnassakin alkaa ohitustilanteissa riehumaan ja haluais päästä irti eikä sitä vähennä se että suurinosa ihmisistä on niin ihastuneita neitiin että on pakko päästä silittämään vaikka kuinka yrittäisin sanoa että en tahdo että pentua koko ajan silitellään kun menee koulutukset sekasin.

Namit eikä lelut auta. Oon myös kokeillu huijata neitiä kulkemaan hihnassa silleen että vetää itse hihnaa perässään mutta heti jos otan hihnasta kiinni ni täys stop.

Vähitellen loppuu huumorintaju..

^Luru kirjoitti:

Yritin aikasemmista ketjuista etsiäkin jo tietoa, mutta laihoin tuloksin.

Ongelmana on siis pennun kanssa lenkkeily. Neiti ei suostu millään kävelemään eteenpäin hihnassa.

Alkuun kulki tosi nätisti mut nyt viimesenä parina päivänä on iskenyt jarrut totaalisesti päälle. Pantaan alkaa olla vähitellen tottunut mutta hihna tuntuu häiritsevän pentua ylitsepääsemättömän paljon. Pääosin oon yrittänyt houkutella neitiä kävelemään eteenpäin ja kehunut kun kävelee edes muutaman askeleen, mutta sitten iskee kuitenkin peppunsa maahan eikä suostu liikkumaan. Enkä tahdo siinä ruveta kiskomaan edes vähän kun on niin pieni koira kyseessä (painoa vähän päälle kilo) ettei käy mitään.

Ilman hihnaa kulkee nätisti rinnalla tai vähän perässä, mutta en haluais totuttaa siihen että 'vapaana' saa kulkea nätisti ja hihnassa temppuilla. Vapaana en muutenkaan haluais kauheesti pitää ennenkun tottelevaisuus on saatu kuriin kun meinaa neiti jokaiseen ohikulkevaan ihmiseen, pyöräilijään, koiraan yms. lähteä tutustumaan. Hihnassakin alkaa ohitustilanteissa riehumaan ja haluais päästä irti eikä sitä vähennä se että suurinosa ihmisistä on niin ihastuneita neitiin että on pakko päästä silittämään vaikka kuinka yrittäisin sanoa että en tahdo että pentua koko ajan silitellään kun menee koulutukset sekasin.

Alkaa itsellä olla keinot lopussa. Mikä avuksi?

Jos hihna tuntuu tuottavan vaikeuksia pitäkää hihnaa sisällä jotta koira siihen tottuu, tai tehkää siitä ihana asia, eli näytätte hihnaa ja annate namin, toistot koirasta kiinni.

Ulkona voi myös tehdä niin että antaa hihnan kulkea perässä, tai mennä metsän/kentälle ja lähteä juoksemaan pennusta pois päin pitäen "mölinää" iloista sellasita. Ylensä pentu ampasee perään koska ei uskalla jäädä yksin, kn se tulee kehut jo matkalla ja namia kun luokse pääsee.

Kävin äsken vastahakosena ostamassa flexin ja pentuhan kulkee sen kanssa kun unelma!

Vähän häiritsi uus talutin neitiä mut ei pysähdelly enää. Mitä nyt pari vastaantulijaa piti tervehtiä ja pisulla käydä mut ei enää mitää 'minähän en liiku'- meininkiä..

Tarvii varmaan omistajan ruveta muuttamaan mielipidettään flexeistä...

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millä tavalla pentu alkoi kulkemaan flexin kanssa paremmin? :)

Mentiin ihan normaalisti lenkille ja annoin Mimin kulkea ensin hetken aikaa vapaana ja sit laitoin flexin kiinni. Samoin ku oon tehny hihnan kanssa. Neiti ei kuitenkaan flexin kanssa pistäny jarruja päälle vaan matka jatku ihan ku ei ois remmissä ollu kiinni ollenkaan

Yleensä siis hihnan kanssa ollaan päästy ehkä kolme askelta eteenpäin ku Mimi iskee perseen penkkiin enkä oo saanu houkuteltua millään kulkemaan. Ainoo ratkasu on ollu ottaa hihna irti kokonaan niin että ollaan saatu edes lenkki tehtyä.

Illalla mentiinki sit jo alusta asti kiinni flexissä jota piti ihmetellä vähän enemmän kun edellisellä kerralla mut päästiin lenkki ilman mielenosotuksia

Kohta ollaan lähdössä aamulenkille ja toivottavasti menis yhtä hyvin kun eilen

Muoks. Aamulenkki meni melkein yhtä hyvin ku eilen. Yön aikana oli vaan ilmestyny jotain ihme märkiä länttejä (lätäköitä) joita piti kummastella

Mä olen vähän kanssa ihmetellyt tota meidän pennun lenkkeilymeininkiä.
Se kävelee niitä tuttuja, pieniä lenkkejä ihan kiltisti. Mutta kun yrittää pidentää lenkkiä, lyö herra perseen maahan ja haluaan vain mennä kotiin päin. Jos yrittää hellästi vetää pentua perässä, kävelee muutaman askeleen ja lyö perseensä uudelleen maahan. Kaipa se maailma on sitten kuitenkin vielä 11-viikkoiselle pennulle niin ihmeellinen, ettei halua liikkua kuin niitä jo tutuksi tulleita reittejä. Pitäisi ehkä tuota kokeilla kantaa pienen matkaa. Yhden kerran se ainakin toimi. Mutta jospa se siitä, kun pennulle tulee ikää lisää. :)

Ehdin jo hätääntyä, että oonko saanut nyt super aran ja epävarman pennun, mutten onneks ole ainut jonka pentu on vielä haluton liikkumaan ulkona. Penska on kohta vasta 9 viikkoa eli kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Tuo istahtelee ulkona ja joskus on vaikea päästä edes muutamaa metriä eteenpäin rappukäytävän ovelta, alkaa itku ja parku ja hirveä kiire olis takas kotiin. Täytyy vissiin vaan pysyä ite rentona eikä ainakaan mennä pennun halujen mukaan.

Vanhemman koiran kanssa liikkuu paljon innokkaammin, mutten haluis että oppii vaan sitä seuraamaan. Vai mitä olette mieltä, kannaisko pitää nyt ainakin alussa vanhempaa koiraa mukana, että olisi pennulle kunnon tuki ja turva ulkona? Ehkä se siitä reipastuu ja innostuu ulkoilusta eikä kohta enää tarvi vanhan herran tukea!

Kaveri antoi vinkin, että menis johonkin ihan vieraaseen metsään pennun kanssa, niin että alkuun kantaa sitä siellä ympäriinsä, sitten lykkää pennun maahan ja lähtee tarpomaan eteenpäin kovaa kyytiä. Pennunhan on ihan pakko tuossa vaiheessa seurata kun ei ole uskallusta jäädä yksin kököttämään. Hetken päästä taas pentu kainaloon ja kävelyä ja sama uudestaa, pentu maahan ja tarpomaan! Ja täytyis ite olla niinkun ei oliskaan, ei puhetta eikä ylimääräistä taputtelua.. Sitten vaan muina miehinä taas pentu kainaloon ja pois koko tilanteesta..

Itse olen antannut pennun aivan rauhassa sopeutua, kyseessä on kuitenkin nuori kaveri. Kaikki pennut ovat samanlaisia. Pahimassa tapauksessa pentu saisi pelkoehdollistumisen metsää kohtaan, joten itse en henk.koht. sitä suosittele, vaan antaa pennun käppäillä toisen koiran kanssa joka päivä muutama metri kauemmas, muutamassa viikossa reviiri laajenee kyllä.

Meillä jo vähän vanhempi pentunen, 6kk ranskis ja se ei oikein välitä liikkua ulkona. Joskus paremmin joskus ei laisinkaan.. Oon ite miettinyt tuota flexin ostoa jos sit pentu tuntis olevansa "vapaa".. meillä vaan kun opetellaan sisäsiisteyttä niin olis kiva kun liikkuis ulkona jotta sinne jotain tulis...

Meidän Nooa käveli ensiimmäiset viikot tosi nätisti hihnassa, mutta sitten se keksi jostain ettei nyt huvita kävellä enää yhtään ja useimmiten istahti parin metrin "lenkin" jälkeen istumaan . Eikä liikkunut mihinkään paitsi sisälle olisi ollut kova halu päästä . Pentukurssilla sitten saatiin tähän hyvät neuvot, joiden kanssa ollaan tästä istuakököttämisestä aika hyvin eroon. Kouluttaja neuvoi nappaamaan koiran kainaloon ja kävelemällä määrätietoisesti jonkin matkaa eteenpäin ja sitten laskemalla pentu maahan. Koiralle ei saa antaa katsetta eikä sanoa mitään. Sitten tätä samaa jatketaan niin kauan (vaatii hieman kärsivällisyyttä omistajalta, mutta omalla kohdalla pidin tätä välillä suorastaan huvittavana ) Pikkuhiljaa koira ymmärtää ettei istumalla saa mitään ja että eteenpäin kulkeminen on hauskempaa Tämä vinkki toimii pienten koirien kanssa...ja tietysti isompienkin koirien kanssa, jos omistaja vaan jaksaa koiraansa kantaa

Meillä alkanut samantapainen ongelma 3vk sitten. Neiti on 1,2v. Helteillä oli laiska kävelemään koska oli kuuma, mutta nyt kun ilmat on hiukan viilentyneet, ei suostu enää kulkemaan remmissä juuri ollenkaan. Välillä vetää jo eteisessä jarrut pohjaan. Kun kaikin keinoin houkuttelen neidin ulos, löntystelee pikkuhiljaa jonkin matkaa. Kun päästän vapaaksi, alkaa tulemaan perässä, tosin vähän omia polkuja tallaten, mutta pitää kuitenkin silmällä missä päin liikun.

Tänään viimeksi ulkoilu kesti 3h, matkaa kertyi yht. n. 3km. Tästä ajasta ehkä noin 45 min olimme tarkoituksella viettämässä aikaa muiden koirien kanssa. (Paikalle ei osunut kuitenkaan yhtään leikkisää koiraa). Takaisinpäin tullessa sai olla vapaana, kunnes kotimme lähistöllä ei enää tullutkaan perässäni vaan katosi omille teilleen. Onneksi löysin sen ihan läheltä ja laitin remmiin kiinni. Loppumatka olikin sitten jo ihan pakkopullaa, vedän välillä osan matkaa väkisin ja välillä odottelen kun neiti istuu tai menee makaamaan johonkin puskan juureen.

Hän saa olla yl. aidatulla pihallamme vapaana, ja käyttäytyykin kotona ihan normaalisti, leikkii kun leikitään, on iloinen kun kohdataan jne. Ei joudu olemaan yksin juuri koskaan, aina on joku kotona. Ennen lähti aina mielellään lenkillekin ja remmikäyttäytyminen on ollut kunnossa. Aina on naksuja mukana, jolla palkitsen jos käyttäytyy hyvin jne.
Onkohan hän sen takia laiskistunut, kun saa pihalla ulkoilla monta tuntia päivässä? Epäiltiin että on juoksu alkanut ja on sen takia omituinen lenkillä, mutta urokset eivät ole hänestä sillätavalla kiinnostuneita, joten ei varmaan siitäkään johdu....
Alkaa jo hermot mennä kun olisi niin kiva lenkkeillä koiran kanssa, sitä vartenhan koira tuli hankittuakin :)

Meidän neiti (täyttää lauantaina 2kk) taas kävelee hyvin hihnassa kauemmas kotoa, mutta tietyillä reiteillä kun pitäisi mennä takaisin kotiin päin, iskee neiti persuksensa maahan eikä liiku siitä mihinkään. Mikään ei auta, ei kannustus, herkut saatikka lelutkaan.
Olen tullut siihen tulokseen ettei niitä reittejä enään käytetä, mutta sitten toisaalta en haluaisi luovuttaa, koska silloinhan pentu saa tahtonsa läpi. Joten onko ehdotuksia, alkaa omat keinot näet loppua?

^ Meillä Hukka teki samaa ensimmäiset pari viikkoa. Istui maahan eikä liikkunut vaikka takaa olisi tullut kymmenen panssarivaunua. Kehujen, namien ja lelujen kanssa räpeltäminen ei auttanut. Lopulta vain jätin pennun siihen hihnoineen päivineen ja jatkoin matkaa. Muutama sekunti ja Hukka juoksi perään. Kyllä se siitä. Nyt meillä kuljetaan hihnassa nätisti. :)

kiitos neuvoista innna! :)

^ Joko Bella on reipastunut?

Tuttua juttua tässä ketjussa. :)

Tänään meni uskomattoman hienosti kolme kilometriä! Olen tehnyt tuota pikkupätkien kantamista, tehoaa selvästi parhaiten kun nappaa syliin samantien kun jumahtaa eikä jää odottamaan. Mutta tänään ei tarvinnu kuin ihan alussa pari kertaa. :)

En ole varma, mutta luulen pentuni kävelevän hihnassa paremmin nälkäisenä. ;)
Ruuan antaminen on vaikea ajoittaa kun haluaisi sen syövän ja ulostavan ennen kuin jää yksin kotiin eli jos annan ruuan vasta lenkin jälkeen vastassa on joko yksinolo tai yö ja haittaa sitten sisäsiistiksi oppimista. Mutta mm. tämän aamuinen lenkki oli niin ihanaa että ehkä mä tingin siitä sisäsiisteydestä sitten.

^ Mmmiksi pennun pitäisi parin kuukauden ikäisenä kävellä kolme kilometriä? Ja ilmeisesti vielä remmissä?

innna kirjoitti:

^ Mmmiksi pennun pitäisi parin kuukauden ikäisenä kävellä kolme kilometriä? Ja ilmeisesti vielä remmissä?

kuka on sanonu että pitäis? Tänä aamuna se vain käveli selvästi tyytyväisenä. En ollut ajatellu, että noin paljoa kävellään. Valmius on aina hypätä bussiin jos ei jaksa. Yleensä kyllä on vapaana metsässä.

muoks: enkä minä tiedä, tuliko siitä kolme kilometriä vai kaksi, ei ollu mittaria mukana. Joka tapauksessa oli hirmu paljon pidempi matka kuin kertaakaan aiemmin.