Koirat.com

No ilmeisesti pidät toivottavana sitä, että koko ajan liikutaan, kun olet sen aina napannut syliin kun on jäänyt paikoilleen. Kukin toki taaplaa tyylillään, mutta minusta tuollaiset hihnakävelyt eivät kuulu vielä ollenkaan noin pienten pentujen ohjelmaan. Se on kuitenkin tosi rasittavaa (siis fyysisesti) kävellä koko ajan tasaista tahtia. Pienelle pennulle olisi tärkeää saada liikkua mahdollisimman paljon vapaana ja omaan tahtiin, sekä tutustua maailmaan myös niin, että aina välillä istahdetaan aloilleen ja katsellaan ympärille. Pennun kanssa ehtii kyllä sinne hihnakävelyille ja remmikäytöstä opettelemaan myöhemminkin. Toki 11-viikkoinen ei ole ihan pieni enää ja jaksaa jo paljon enemmän kuin esim. 8-viikkoinen, mutta se on silti edelleen aivan vauva. Mun nuorimmaiseni oli 11-viikkoisena kävellyt hihnassa ehkä viitisen kertaa, ja meidän ulkona pörräämiset tapahtui ihan parinsadan metrin säteellä omasta kodista.

innna kirjoitti:

No ilmeisesti pidät toivottavana sitä, että koko ajan liikutaan, kun olet sen aina napannut syliin kun on jäänyt paikoilleen.

Kysy mieluummin kuin oletat. Olettavat, luulevat ja etenkin sellaiset, jotka haluavat uskoa pahaa ovat todella ikävystyttäviä ihmisiä.

Haluan, että joskus liikutaan, esimerkiksi tien yli mentäessä.

En nappaa aina syliin kun pysähtyy, tutkia ja haistella saa. Mutta ei saa pysähtyä istumaan paikoilleen ja tuijottamaan mua silmiin, että pitäisi mennä toiseen suuntaan.

Kukin toki taaplaa tyylillään, mutta minusta tuollaiset hihnakävelyt eivät kuulu vielä ollenkaan noin pienten pentujen ohjelmaan.

Minusta pennulle opetetaan niitä asioita jo pienenä, mitä halutaan sen isona osaavan.

Se on kuitenkin tosi rasittavaa (siis fyysisesti) kävellä koko ajan tasaista tahtia.

Puhuinko tasaisesta tahdista? Ihan väärät lähtökohdat keskustelulle että mun pitäis noteerata sun oletuksia.

Pienelle pennulle olisi tärkeää saada liikkua mahdollisimman paljon vapaana ja omaan tahtiin, sekä tutustua maailmaan myös niin, että aina välillä istahdetaan aloilleen ja katsellaan ympärille.

Olen samaa mieltä ja niin pentuni saakin.

Pennun kanssa ehtii kyllä sinne hihnakävelyille ja remmikäytöstä opettelemaan myöhemminkin.

Siinä on kyse niin paljon muustakin: erilaisiin tilanteisiin totuttelemisesta. Olemme 90% ulkoilusta ja koko hereilläoloajasta lähimetsässä/puistoaukealla missä pentu on vapaana. Monilla kävelyteillä on vapaana ainakin niin että hihna laahaa maata. Joskus tämä ei ole mahdollista jos menee esimerkiksi pyöriä koko ajan ohi. Ja joskus on käytävä ihmisten ilmoilla lähiöostareilla ja kohtapuoliin myös vieläkin vilkkaammissa paikoissa.

Mun nuorimmaiseni oli 11-viikkoisena kävellyt hihnassa ehkä viitisen kertaa, ja meidän ulkona pörräämiset tapahtui ihan parinsadan metrin säteellä omasta kodista.

Jos mä haluaisin olla ilkeä ja olettaa, kummeksuisin nyt tapaasi olla totuttamatta pentuasi ympäröivään maailmaan. Vaan mä en oleta, vaan kysyn: Miten hoidit sen puolen? Miten koirasi nyt käyttäytyy (ja kuinka vanha se on) ihmisten ilmoilla ja hihnassa?

Ihan kaikkea en enää viikolleen muista, mutta tässä lainaus 18. marraskuuta Ilon ja Pessin blogista:

Inna kirjoitti:

Kylläpä on ehtinyt pitkä tovi vierähtää sitten viime päivityksen. Ei kyllä johdu siitä, etteikö mitään olisi tapahtunut. Ilo on käynyt melkein joka päivä jossain uudessa paikassa, mm. Oulun keskusta ja Stockmann on nähty, samoin Prisman edustalla käytiin ihmettelemässä ostoskärryjä ja ihmisiä, toisella Prismalla tutustuttiin koirahäkkiin, ollaan käyty Musti&Mirrissä, Tuomon kämpillä, serkkuni Miian kotona... Paljon uusia lenkkimaastoja on myös nähty, ollaan ajettu autolla jonnekin uuteen paikkaan ja käyty vähän seikkailemassa. Tänään oli sitten semmoinen reissu, että ensin ajettiin auto talvirenkaiden vaihtoon ja siinä odotellessa käytiin puolen tunnin lenksu, vähän pyöräteitä pitkin (hihnakävely sujuu ainakin silloin kun Pessi on mukana antamassa vauhtia!) ja lisäksi sitten piskit kirmasivat jollain pellolla joka sattui siihen viereen. Käytiin myös sisällä renkaidenvaihtomestassa. Tämän jälkeen ajettiinkin auto katsastukseen. Meille oli varattu aika ja oltiin puoli tuntia ajoissa, joten käytiin uusi lenkki lähistöllä. Tapojeni mukaan poikkesin heti ekaan pöpelikköön johon pääsi, ja sielläpä olikin läheisen ratsastustallin maastoesterata! Ilo on muuten jo tosi nopea, pärjää Pessin vauhdissa vaikeammassakin maastossa. Puoli kahdeksitoista mentiin katsastuskonttorille takaisin ja odoteltiin sitten sisällä kun auto tsekattiin. Ilo oli ensin ihan jännittynyt kun se olisi niiiin kovasti tahtonut mennä ja rakastaa kahta muuta asiakasta, mutta rauhoittui nopeasti ja pisti nukkumaan! Ihan vieraassa paikassa! Huippu pentu. :)

Eli paljon ollaan käyty vieraissa paikoissa autolla/bussilla/sylissä kantamalla. Paljon liikuntaa Ipana on kyllä saanut, mutta olen yrittänyt pitää remmissä kävelyt minimissään. Meillä kävi myös kotona muutaman ensimmäisen viikon ajan tosi tiheästi vieraita kylässä. 12-viikkoisena pentu rupesi kulkemaan mun ja Pessin matkassa agilitytreeneissä.
Nykyään Ilo on himpun vajaa 8 kuukautta vanha, ja ollaan käyty kahdestaan junareissu Helsingissä ja Espoossa. Noustiin kahdeksan aikaan yöjunasta Helsingin rautatieasemalla aamuruuhkaan, olin valmistautunut jännäilyyn ja muuhun, mutta pentu käveli reippaasti häntä pystyssä kohti uusia haasteita. Toki Ilon oma perusluonne vaikuttaa tähän, se on ollut jo pentulaatikossa tosi avoin ja rohkea, eikä sitä ole vielä mikään uusi tilanne kammoksuttanut.

Ei tarvitse ottaa niin raskaasti jos joku kritisoi sinun toimintatapaasi. Minusta 3 km on vaan aika paljon kävellä remmissä, etenkin kun annoit ymmärtää että nyt pentu käveli kuitenkin reippaasti sinun tahdissasi koko matkan (= ei tarvinnut nostaa syliin kuin alussa pari kertaa). Tottakai pennun pitää jo pienestä opetella niitä taitoja, joita se tarvitsee myös isona, ei kai sitä ole kukaan kieltänyt. Eikä kolme kilsaa sinänsä ole varmaan matkanakaan liian pitkä, mutta siinä hihnassa ei voi oikein toteuttaa sitä koiralle luontaista tapaa edetä - välillä nuuskutellaan, välillä spurttaillaan.

muok. Omani hihnakäytöksestä en muistanut mainita. Eli ei todellakaan ole täydellisissä kantimissa, ja pysähdellään edelleen lähes jokaisella remmikävelyllä. Pessille oon satunnaisvahvistellut vierellä kävelyä, joten se kävelee siinä aika hyvin, mutta Ilo kävelee hihnan nokassa tasan niin kaukana kuin voi ilman että remmi on kireällä. Ilo on ollut aika paljon myös "ihmisten ilmoilla" vapaana silloin ihan pienenä, ja jos mulla ei ole Pessiä mukana voi(si)n melko huoletta pitää sitä pyöräteilläkin irti, koska se on kuuliainen ja osaa tulla tykö kun vastaan tulee ihmisiä.

Saattaa mennä vähän OT:kis, mutta olen itse sitä miettinyt, kun pentu meille jossain vaiheessa tulee, että miten hoidan tuon vapaana lenkityksen. Asuntaan siis kaupunkialueella taajamassa, asunnon vieressä menee iso tie ja lähimmälle alueelle, missä pentua voisi turvallisesti pitää vapaana, on useampi kilometri. Pissatukset varmaan väkisinkin joutuu hoitamaan hihnassa, mutta miten muuten? Onko parempi ajella esim. autolla ulkoilemaan jonnekin, missä pentua pystyy pitämään vapaana päivittäin vai tutustua kodin lähialueeseen hihnassa ja käydä sitten useamman kerran viikossa autolla ulkoilemassa vapaana?

^ Kaikilla ei ole autoa.

Joidenkin mielestä pitäis varmaan jättää koira ottamatta silloin.

innna kirjoitti:

annoit ymmärtää että nyt pentu käveli kuitenkin reippaasti sinun tahdissasi koko matkan (= ei tarvinnut nostaa syliin kuin alussa pari kertaa).

Sä et ymmärrä. Mä kävelen pennun tahtiin paitsi tien ylityksissä. Pysähdyn kun katselee, haistaa tai kaivaa jotain. Tutkiminen on sallittua. Tänään pysähdyttiin esimerkiksi kun iso varis pensasaidan toisella puolella oli kiinnostunut pennustani. Se käveli kohti, raakkui, käveli viistoon, taas kohti ja raakkui. Pentuni sai katsella sitä ihan rauhassa useita minuuttia. Joidenkin mielestä varmaan paha juttu: oppii isona jahtaamaan lintuja. Teit niin tai näin niin aina väärin.

Mun pentu käveli innoissaan tänään, en tehnyt mitään väärää. Joten miksi ihmeessä pitää kritisoida sitä etten estäny sitä kävelemästä?

Enimmäkseen meni mun edellä hihna kuitenkin vähän löysällä (vetämisen osaa yhtä lailla kuin jumittamalla määräilemisen), oli tosi kiva lenkki. :)

Miten muuten innna oot toteuttanu sillon alussa ton Ilon raahaamisen mukana agitreeneissä? Onko sulla joku apuna mukana, vai pidätkö ihan remmissä kentän laidalla vai autossa vai häkissä vai miten...? Meillä olis ja kohtapuoliin edessä, kun Elmo saa rokotukset.

JA ihan kohteliaasti kysyisin, onko sulla franja ihan yleisestikin tapana kommentoida noin kärkkäästi..?

^ Yleensä oon ihan yksin. Aluksi Ilo oli remmissä siinä silmäin alla mut nykyään joko häkissä "odotushuoneen" puolella tai autossa. Se huutelee siellä häkissä keskenään, niin oon sit vieny sitä autoon huutelemaan. :D Pessi on pois autosta/häkistä vaan oman suorituksensa ajan, että sillä pysyy vire yllä, joten ehdin ihan hyvin vaihtaa koiraa. Ja Ilo harjoittelee kaikkea normaalia käyttäytymistä myös silloin kun ei ole mun vuoro radalla ollenkaan, joten tää on ollut ihan sopiva järjestely.

Avo on ollu siis kerran vaan mukana, niin se oli ihan okei, mutta en oo kokenut mitenkään pakolliseksi apukäsiä tuossa.

Me pyörittiin Hukan ollessa pentu pääasiassa tuossa meidän talon vieressä olevassa metsässä. Lähes poikkeuksetta vapaana, mutta pitihän siihen hihnaankin totuttautua. Välillä kävimme 100 m päässä olevalla Siwalla ihmettelemässä autoja ja ihmisiä. Pikkupentuaikana kerran käytiin bussilla keskustassa ihmettelemässä, käytiin mm. eläinlääkärillä vaa'alla sekä eläintarvikeliikkeessä. Silloin tuli aika paljon kävelyä, kun ajattelee Hukan olleen vielä pikkupentu, mutta mentiin kuitenkin rauhalliseen tahtiin ja Hukka sai rauhassa haistella ympäristöä.

Vinkkejä kaipailtaisiin. Meidän 3,5kk ikäisestä pennusta on tullut ilmeisesti hieman itsepäinen, eikä sitä saa kirveelläkään kävelemään pihalla jos on pimeää, tuulee, on märkää tai mitä tahansa muuta "inhottavaa". Kuivalla kelillä päivisin kävelee nätisti vaikka välillä silloinkin pitää pistää hanttiin kun ei tahtoisi millään ulos lähteä. Onhan se tietysti mukavampaa olla sisällä lämpimässä, kun talvi on kovasti tuloillaan..

Okei, kiire ei ole mihinkään, mutta esim. aamulla ennen töihin lähtöä on turhauttavaa kun ei voi tuntitolkulla siellä pihalla seisoa odottelemassa, josko pentu viitsisi liikuttaa töppöstä toisen eteen :)

Olen yrittänyt kehua aina kun lähtee liikkeelle ja houkutellutkin sitä välillä nameilla eteenpäin, mutta eihän sitä loputtomiin voi tehdä niin että toinen liikkuu metrin kerrallaan ja sitten taas istuu alas kitisemään. Välillä nostan syliin ja kannan vähän matkaa. Yleensä kun ollaan menossa takaisin kotiin päin, vauhti kiihtyy nollasta sataseen sekunnissa. Silloin ei taas malttaisi pysähtyä tai kävellä rauhallisesti millään.

Tietysti tuo näin syksyisin vallitseva sää on varmaan iso vaikuttaja tässä hommassa. Mutta ei välttämättä tarvitse edes sataa, riittää että on pimeää. Pelottaako sitä? Vai ei vaan huvita, ja koettelee milloin omistaja antaa periksi?

Help!

^ Samaa täälläkin harjoitellaan :)
Saa nähdä millaista on sitten kun lumi tulee, huomenna pitäisi ekat loskat tulla...

Mutta itse tein niin, että kannoin aina pennun suoraan sisältä vaan tietyn matkan päähän kotoa. Eli en nostanut sitä maasta ylös, vaan ihan suoraan sisältä käsin vaan kannoin sen kauemmas kotoa. Sieltä sitten joutui kävelemään inhottavassakin säässä kotiin. Meillä jotenkin vaan meni tuo ihan hyvin, ja Ana alkoi tekemään aina sinne kauemmas tarpeet.
Kävelyn aikana en kuitenkaan sitä syliin ota, vaikka kuinka vinkuu tai säikähtelee jotain. Ettei opi pyytämään syliin.

Ja tosiaan touhutaan kaikkea hauskaa aina vapaanakin ollessaan inhottavalla kelillä. Kun ulkona tuulee ja sataa, ei muuta kun vaatetta tarpeeksi päälle ja ulos heittelemään keppiä/lelua.
Eli ei aina mennä ulos vain sillon kun aatellaan, että nyt tulee pissa. Vaan muistakin syistä heti vaan ulos :)

Mutta tosiaan joka kerta kun tulee jotain uutta (eli seuraavana varmaan tuo lumi), joudutaan aloittamaan jotenkuten alusta hommat.

^ Reppis, ollaan nyt kokeiltu tuota pidemmälle kantamista. Välillä se toimii, välillä se vaan siellä pidemmälläkin jää istumaan ja rupeaa kiskomaan takaisin kotiin päin.. Sitten kun ollaan menty jonkun kriittisen kohdan yli se suostuu kävelemään. Mene ja tiedä nyt sitten :D

Onneksi se ei kuitenkaan halua syliin aloittamalla vikinää tai mitään muuta, protestoi vaan kävelyä vastaan istumalla alas.

Meillä oli (ja on vieläkin joskus) samaa, että kiskottiin kotia kohti. Mutta siinä onkin hyvä aloittaa talutusharjoitukset samalla :) Itse opetin sanan "katso", jolloin annoin herkun. Kun tämä sana muuttui vahvaksi, aloin käyttää sitä aina kun pentu veti kotiapäin. Sanoin "katso" ja kun pentu kääntyi katsomaan, annoin herkun. Nykyään ei tarvitse edes antaa herkkua kovin usein (varmuudelta otan mukaan kun tiedän, että pentu haluaa kotiin; esim. sadekelit). Ja pentu on aika hyvin jo oppinut, että kun vetää liikaa -> pysähdyn ja tuolloin pentu istahtaa ja ottaa katsekontaktin.
Mutta pitkäjänteistä työtä, ja mekin ollaan vasta alussa! Tsemppiä vain! :)

Meiän harjotukset oli tänään kiskon minkä jaksan eri suuntaan tai istua tönötän. Lyhyt matka meni iloisesti kävellen rentona, mutta alku ja loppu aika kaoottista. Onkohan mun reitillä joku mitä pelkää, yhden kohdan ohi päästiin niin silloin alko yhtäkkiä kävellä hienosti ja suunta oli pois kodista. Ja kotimatka taas hirveetä vetämistä äkkiä kotiin. Kun veti pysähdyin, pentu aina istu, katsekontaktista kehuin ja otin askeleen ja taas veti. Askel kerrallaan.

Vaihdoin tänään valjaat, sisällä anto niiden olla ok, kun laitoiin niihin hihnan niin ihmetteli. Voi olla palaankin pantaan kun sitä viikon jo pitänyt.

Ulkona kova tuuli, sekottikohan se vain tänään? Selvästi pelotti välillä. Metsässä jaksoi kyllä hyvin, kiipeää kiville, hyppii kiveltä kivelle, ja pienien ojien yli rohkeasti hypäten. Metsässä pitkässä liinassa. Tien reuna vaan tuntuu olevan vaikea.

Herkut ei kävellessä oikein kelpaa, iloiset kehut paremmin (sama luoksetuloissa).

Tästä hihnakävelystä ollaan montaa mieltä, jotkut alottaa myöhemmin ja jossain neuvotaan se opetetaan heti 8-9vk iässä. Varmaan jokaisen elämäntilannekin ja asuinympäristö vaikuttaa, mulla on tässä metsää mutta katuakin pitäis kävellä että kauppaan pääsee ja näkee ihmisiä ym.

hei, mulla perhoskoira tyttö kolme kk,tta tuli juuri viime viikonloppuna täyteen. Ei millään lähde omasta piha alueelta kävelemään, tai on usein lähtnyt nykimällä, ei s kivaa ole, leluilla ja nameilla yritin mutta on se leikkiä eikä sitä aina pidä olla jatkossakaan, juuri samoja oireita kun teilläkin ollut. Yritin tuota kanna ja odota hiljaa katse poissa koirasta..ei onnistu, vinkuu vaan ja jumii, naukuu kuin kissa. eilen meni hermot ja vähän väliä vaan vedin jotta päästiin edes vähän matkaa, n 300m kääntymässä, heti kun kääntyy kotia päin niin kävely on mallikelposta kuin mikä, kehun silloin kovasti mutta anna olla toisinpäin. virtaa on kun kotipihaan päästään ,pistää semmost rallit ja leikitäänhän me sitten usein piilosta ja haku leikkiä kun tarpeet tulleet.
ihan paha mieli kun tulee vedettyä, onneksi usein valjaissa mutta ei sitä tarviisi, ymmärrättekö, joskus palaa pinna eikä vaan jaksa, viet vesisateesen ja odotat tarpeita skä himpun edes askelita ja ei muuta kun vinkuu..mutta joka karta yritän kestää ja kestää vaan koska tämä on väliaikaista, muuta on sisäsiisti ja jää yksinkin mallikkaasti, yöt nukkuu tai pyytää tarpeill, tehdään omaan takapihaan rivitalossa, yöllä ei lähdetä kauemma. KERTOKAA MIKÄ VOISI TÄHÄN AUTTAA.

Kaipaisin vinkkejä. Pentu on nyt vähän päälle 8 viikkoa (ollut viikon kotona) eli pieni vielä, mutta se osaa olla välillä hyvinkin jääräpäinen. Hihnassa kävely onnistuu jo hyvin. Silloin kun pentu haluaisi mennä toiseen suuntaan kuin minä tai pitäisi mennä ulkoilun jälkeen sisälle, pentu lyö jarrut pohjaan ja/tai istahtaa eikä liikahda mihinkään.
Aluksi tuo käytös vaikutti johtuvan ainakin osittain jännittämisestä, mutta nyt ympäristö lienee niin tuttu etten enää jännittämiseen usko.

Olen koittanut houkutellua pentua nameilla liikkeelle oikeaan suuntaan, olen tietysti myös kehunut kun on tehnyt mitä pyysin. Tämä keino on muuten hyvä mutta namin saatuaan pentu liikkuu taas ehkä metrin ja jumittaa taas - ja sama kuvio toistuu ja toistuu.

Vähän sama juttu on tosiaan kotiinmenon kanssa. Ulko-ovelle asti kyllä päästään mutta kun avaan oven ja yritän houkutella pentua eteiseen, pentu ei tule millään. Kun siellä ulkona olisi niin paljon kivempaa Mikä neuvoksi?

TwoBeans kirjoitti:

^ Ehkä teilläkin on kyse häpeäliivi-syndroomasta... Luna on aina muuten innoissaan lenkille lähdössä, mutta kun heijastinliivin ottaa esille, se painuu korvat luimussa pöydän alle. Liivi on kevyt, eikä hierrä tai purista, mutta onhan se tietysti noloa kirkkaankeltanen liivi päällä kävellä julkisesti.

Meillä oli sama syndrooma. Ulos on superkiva mennä kaatosateellakin, mutta sadeliivin kun otti esiin niin energinen koira hyppäsi saman tien sohvan nurkkaan ja mulkoili minua sangen pettyneenä muotitiedottomaan valintaani. Herkuilla herran sai yleensä ulos asti, mutta ensimmäiset 5-10 minuuttia seistiin aina visusti ulko-oven edessä siinä toivossa, että annan periksi ja mennään takaisin sisälle.

Ei onnistunut :P