Koirat.com

Okeeii No Luna ja Laku menee suurimmaksi osaksi ihan nätisti hihnassa(kaippa ne ihan kivasti kun muutamat vieraat ihmiset on jopa maininnut että kulkeepa ne nätisti) mut ei ne kyl ihan aina niin hyvin . Lunaa pidän melkein joka päivä vapaana ja tottelee tosi hyvin mutta Laku häippäsee hajujen perään seikkailee ni olen 8m flexissä ja pitkässä liinassa sitä välillä ulkoiluttanut. (ties mitä kaikkia metsästyskoiria noissa on )
Juu kolmas koira on mietinnässä ja jos semmoinen tulee niin sen tarttis olla helppo/helpohko koska mä en mitään vaativaa koiraa kolmanneksi halua. Laku on ollut aika vaativa koira =DJääräpää idiootti joskus.
Mäkin olen antanut nimen vasta sitten kun pentu on mun luona mut nimii olen kyl tietty miettinyt ennen sitä mutta lopullinen päätös vasta kun pentu kotona.

Nenetsi: Mikäs se nimi on mitä kasvattaja ei kelpuuttanut?Utelias ku olen

Hmm, olisihan sen nimen ehkä voinut päättää vasta, kun pentu kotiutuu, että näkee varmaksi, minkäoloinen kaveri se on. Mutta jotenkin kun siitä puhuu vähän väliä, on hassua puhua vaan pennusta tai koirasta. Ja kasvattajakin kyseli kahteen kertaan, joko ollaan päätetty nimi, niin sekin varmasti edesauttoi nimen päättämistä jo tälleen etukäteen.

Muillakin pentueen koirilla on jo nimet – ainakin mikäli uskomme facebookia Kasvattaja oli laittanut faceen päivityksen, jossa kertoi pentujen nimillä, keillä on jo hampaat näkyvissä ja keillä ei :D

Magik, en tiedä, kehtaako tuota nimeä sitten huudella täällä, jos kaikki muutkin kasvattajan tapaan ajattelevat sen olevan aivan outo Nimi oli siis tyyliä Albert, Herbert, Robert, muttei yksikään noista. Melko pitkä nimi se olisikin ehkä ollut kutsumanimeksi ja siitä olisi varmaan tullut useampia hellittelyväännöksiä, mutta jotain söpöä siinä vaan oli. Mutta söpö se Elmokin on

nolle: Sehän vaan kertoo siitä että oot löytänyt itelles Sen Oikean Rodun. Eikä siinä ole mitään harmittelemisen aihetta. Mutta ymmärrän kyllä pointin, jokainen rotu on vähän omanlaisensa ja olisi mieleniintosta päästä omistamaan joku aivan toisenlainen koira mitä nyt.

Mie en tiedä haluisinko mä toista corgia... Hirveen ihana toi on ja höpsö ja söpö kun mikä, mut on toi vertikaalinen rajoittuneisuus vähän säälittävää. Hyvinhän noi corgit handlaa sen kroppansa ja oppii elämään sen kanssa (käyttää mattoa/maata ja huonekaluja/ihmisiä kylkiensä ja naamansa raapimiseen, kun ei ite yllä), mut on toi kuitenkin selvästi rajoittava tekijä verrattuna pitkäkoipiin. Hassua miten sen on huomannut vasta tässä koiran omistamisen aikana, eikä aikaisemmin.
Sit ruikutan vähän vielä: Miten saada toinen koira, jos mies ei halua? Eilen ja tänään tästä keskusteltu, ja vaikka mitä positiivisia asioita kahden koiran omistamisesta kerron, miehellä on aina kortti "Mutta mä en halua toista koiraa. Meil on jo yks." Mut mä haluan!!! En ehkä just nyt, en ehkä vielä vuodenkaan päästä, mut haluan. Mitenhän tästä nyt etenis tää väittely.

Dinski, en tiedä, mitä positiivisia puolia olet jo käyttänyt perusteluina, mutta miten olisi se, mitä Leppo haluaa? Jos teitä on taloudessa 3, äänestyshän ei voi mennä tasan Jos Leppokin kaipaisi kovasti toista koiraa leikkikaverikseen?

Tai jos saisitte jostain hoitokoiran hetkeksi, niin ehkä miehesi huomaisikin, että elämä kahden koiran kanssa on oikeastaan ihan mukavaa Tai rupeat suunnittelemaan kasvattajaksi ryhtymistä ihan toden teolla, niin miehestäsi ei kohta enää “vain kaksi” koiraa tunnukaan pahalta ajatukselta ja sitten vaan itse “tyydyt” kasvattamisen sijaan kahteen omaan karvaturriin

^ Uu juonittelua, I like it! Tänään oikeesti ääneen mietin (ennenkö olin lukenu ton sun vastauksen) että ois se oman pentueen kasvattaminen varmaan tosi jännittävää. Varsinkin ekalla kerralla. Mies vaan kuittasi sen jollain "Niin/Mm"-kommentilla mikä sil on aina kun puhun jotain hypoteettisia koirajuttuja jotka ei sitä kiinnosta. Mut en mä uskaltais varmaan kasvattajaks ryhtyä. En ensinnäkään tiedä yhtään mitä rotua rupeis kasvattaan, saati sit oikeesti alottaa sitä hommaa ja kasvattaa kerrostalokaksiossa koiranpentuja. Iik.
Meil oli joskus ennen Leppoa shelttikaksikko hoidossa yhen viikonlopun ajan. Sinänsä niistä ei voinu oikein tehä mitään johtopäätöksiä, kun ovat niin säyseitä otuksia eikä leikkineet keskenään, plus ne oli ekaa kertaa meillä niin olivat hermostuneita ja ikävöivät emäntäänsä.

Mies on kyllä nähnyt (ja kuullut multa) moneen kertaan miten hyvä Leppo on pentujen kanssa ja rakastaa niitä, kattoo ihastuneella ilmeellä häntä heiluen jo kaukaa jos jossain menee koiranpentu. Ja sil on muutenkin ihan hyvä taju koiraetikettiin, osaa käyttäytyä hyvin mut osaa myös sanoa jos muut käy hermoille. Mitä Leppo haluaa -kortti on siis jo esillä.
Mut sit käy aina ajoittain niin, että ohitetaan lenkillä joku 2-3 koiran kanssa, joista yks kun alottaa Lepolle uffailun niin sit se yltyy rähinä- ja riekkumiskonsertiksi heidän osaltaan, ja avo vaan sanoo mulle että "Niin, on se vaan helppoo kun on vain tämä yksi."

Ja sillä on se kortti pelissä, et hänhän on jo aiemmin antanut periksi ja suostunut koiraan. Et enää hänen ei tarvitse antaa myöten. MUT sanoi kyllä tuossa taannoin että jos mä hoidan Lepon vuoden ajan täysin yksin, ilman sen apuja niin sit voi toinen koira tulla. Hmm pitäsköhän katsoa se kortti...

^Enpäs kyl tiedä miten saisit suostuteltua. Mun nykyinen mies ei ole koskaan ollut vastaan mun eläinhankintoja kohtaan =D Paitsi kissaa en saa vaikka haluisin koska mun mies allerginen kissoille
=(
Exä oli toista koiraa vastaan mutta hommasin toisen koiran silti ja sehän tykästyi siihen heti niin paljon että kun ero tuli ni se olis halunnut ostaa sen koiran multa, mutta en myynyt =D

Onse kiinnostavaa kun omalla koiralla on pennut. Lunalla on ollut kaksi pentuetta eli yhteensä Lunalla 7pentua maailmalla
Kerrostalossa asutaan ja ei ollut ongelmia.
Isoja koiria en kerrostalossa kasvattais mutta Luna on pieni.

Sisko otti yhden Lunan pennun..

Minä haaveilen kasvattamisesta, mutta ei ole varaa. Pitäisi olla ihan kunnolla säästöjä aina kun pentuja on tulossa, kun mitä tahansa voi tapahtua. Yleensähän narttu synnyttää viikonloppuyönä ja melkoisen hintavaa on jos joutuu vaikka hätäsektioon. Villakoira olisi kuitenkin se rotu. Asun pienessä kaksiossa, mutta tähän kuuluu aidattu piha, pieni sekin, mutta oikein sopiva pentujen sisäsiisteysopetteluun. Ei minulla tällä hetkellä edes ole jalostukseen sopivaa koiraa. No Oonasta ei vielä tiedä tietenkään, ei ole terveystarkkejakaan tehty. Eikä se ole vielä vuotta täyttänyt. Essi ja Helmi eivät ole jalostuskelpoisia ja Helmihän on steriloitukin. Essi ei luonteensa puolesta sovi jalostukseen ja on sillä myös hiivaherkkyyttä. Haaveena olisi kyllä Oonalle pennut teettää... Mutta tietenkin ensin pitäisi käydä kasvattajan peruskurssi (sen aion muutenkin käydä jos vain tänne lähelle sellainen tulee) ja tietenkin teettää ne terveystarkastukset. Eli silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä. Luonnehan Oonalla on ihana, eikä sillä ole ollut mahaongelmia, hiivaherkkyyttä (10-viikkoisena oli hiivaa korvissa mutta se meni lääkekuurilla ohi eikä ole uusinut). Mitään iho-ongelmia, tulehduksia ym. ei ole ollut. Mutta no, haaveita voi aina olla

Luna synnytti ensimmäisen pentueensa tiistaina alkuillasta ja toisen pentueen la aamulla. Huh tuli valvottua melkein koko pe-la välinen yö kun oli avautumista ym niin piti vähän katsoa perään. La Aamulla aikasin synnytti . Eikä ollut mitään ongelmia mun ei onneksi tarvinnut puuttua mitenkään. Luna tosi hyvä äippä,söi jopa kaikki kakat pentujen perseestä luovutusikään asti ja pissat nuoli lattialta. Että sillätavalla pääsin kyllä helpolla.
Mut tosiaan kaikkeen pitää varautua että voi tulla vaikeuksia ja pitää mennä pahimmassa tapauksessa esim sunnuntai yöllä/illalla päivystykseen jos tulee synnytysvaikeusksia tms. Ja se on kallista lystiä.

On se varmasti tosi antoisaa se pentujen kasvattaminen... Mut voi olla myös tosi hurjaa, surullistakin (jos käy jotain) ja kuten jo puhuitte, rahaa vievää. Saa nähdä jos itsekin joskus johonkin rotuun tykästyn niin kovasti, että haluan alkaa kasvattajaksi.

Voi, meinasin tänään aamulla seota ja vetää näkkärit väärään kurkkuun kun facen avasin. Japaninpystykorvan urospentuja ois vapaana yhellä kasvattajalla.. Tutkitut vanhemmat vieläpä, mikä on mulle tosi tärkeetä, eikä niin kovin kaukana täältä. Ette uskokaan miten kovasti teki mieli ottaa heti yhteyttä!
Onneks (ja valitettavasti) mies sai mut järkiini... Toisaalta riipii ihan hirveesti kun kuume on kova, toisaalta oisin hullu jos nyt yhtäkkiä ottaisin toisen koiran tähän. Suunnitellaan pientä lomamatkaa, saattaa tulla muutto parinkin kuukauden sisään jos miehellä tärppää ja saa työpaikan, lisäks Lepon kans harrastamiseen menee aikaa enkä mä (nyt taas pitkästä aikaa järkevästi ajateltuna) viittis ottaa pentua imemään huonoja vaikutteita Lepon vielä keskeneräisestä käyttäytymisestä autojen ja ajoittain myös ohitettavien koirien suhteen.

Jestas mitä vuoristorataa nää tunteet käy!

Minulla on yksi vähän ikävämpi kokemus pennuttamisesta. En sano kasvattamiseksi kun minulla ei ole kennelnimeä ja olen kasvattanut vain yhden pentueen. Mutta siinä yhdessä kaikki meni pieleen oikeastaan ihan astutuksesta lähtien. Kyllä se narttu kantavaksi tuli, mutta ei ollut halukas, ei olisi millään antanut uroksen astua. Jo siinä vaiheessa olisi pitänyt älytä että ei kannata jatkaa. Mutta pideltiin vain nartusta kiinni ja uros astui. Ultrassa näkyi että 4 pentua olisi tulossa ja 2 syntyikin ihan normaalisti. Tai melkein. Toinen pentu syntyi perätilassa ja kun nartulle tuli sitten kovat kivut, niin se heitti yhden pennun pois pentulaatikosta (ei ehditty estää). Siitä sitten lähdettiin aika vauhdilla eläinlääkäriin hätäsektioon. Nartulla oli kohdunkiertymä, eli ne 2 muuta pentua eivät päässeet syntymään. Ne ehtivät kuolla ja nartunkin selviytyminen oli siinä ja siinä. Mutta se selvisi. Ja ne 2 pentua selvisivät. Maitoa ei tullut tipan tippaa, eikä silloin ollut nettiä että olisi voinut etsiä varaemoa. Eli minä syötin pentuja korvikemaidolla tunnin välein vuorokauden ympäri. Tätä jatkui viikon ja voitte kuvitella kuinka väsynyt olin. En saanut nukkua kuin alle tunnin yhteen menoon. Sitten ruokintaväliä pidennettiin tunnilla. Narttu hoiti pennut muuten kyllä hyvin. Kun pennut alkoivat syödä kiinteää ruokaa, sain vihdoin nukkua koko yön yhteen menoon. Se toinen pentu, joka oli lentänyt pentulaatikosta, oli saanut jotain vammoja. Se kehittyi erittäin hitaasti ja syöminen oli vaikeaa. Maitoa meni enemmän ohi kuin suuhun. Kyllä eläinlääkäri sitä tutki säännöllisesti, mutta ei oikein osannut sanoa mitään. Kun se kuitenkin kasvoi, vaikka hyvin hitaasti. Toinen pentu kasvoi ja kehittyi normaalisti. Urospennusta kehittyi oikein hyvän kokoinen ja terhakka pentu ja se meni uuteen kotiin 8-viikkoisena. Narttupennun pidin kotona 12-viikkoiseksi, silloin se saavutti kilon painon ja alkoi olla muutenkin jo ihan reipas. Liikkui hyvin jne. Sillä meni kuitenkin pitempään se liikkeelle lähteminen, eli uros oli jo juoksennellut ympäriinsä kun narttu vasta kömpi pentulaatikosta pois. Eläinlääkäri teki pennulle perus neurologiset testit, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Mutta se pentu kuoli puolivuotiaana. Oli kaatunut hyppiessään, lyönyt päänsä ja kuollut siihen. Näin jälkeenpäin ajateltuna sillä oli todennäköisesti vesipää. Harmi kun eläinlääkäri ei ultrannut sen päätä silloin, siitä olisi nähnyt jos olisi ollut vesipää. Kuvia kun katsoo niin sen pää oli villakoiraksi liian pyöreä ja se piti päätä kallellaan kun seisoi. Ja urospennun tyhmyyksissäni myin osamaksulla, enkä koskaan saanut siitä täyttä hintaa. Ostaja katosi jäljettömiin, eikä perintätoimistonkaan kautta saatu rahoja. Onneksi tällainen epäonni on harvinaista, mutta noinkin voi käydä.

^ Oijoi... Hurja kertomus, enkä kertomus-sanalla tarkota mitään satua vaan oikeeta elämää. Huhhuh. Voin kuvitella miten pulassa sitä tuntee olevansa, ekan pentueen kanssa eikä mikään suju niin kuin pitäisi. Ja helppohan se on aina jälkeen päin tilannetta tarkastella ja miettiä että olisi pitänyt tehdä näin tai noin. Vaan ei voi siinä tilanteessa tietää, ymmärtää kaikkea.
Sulla on ainakin sitten omakohtasta kokemusta siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Eli todellakin tiedät mihin olet ryhtymässä jos ihan kasvattajaksi joskus ryhdyt.

^^Voi ei mikä kokemus. Rankkaa oli varmasti.
Narttua ei pitäis ikinä pakottaa astutukseen. Jos ei suostu niin jotain häikkää on kyl...Epäsopiva uros tai nartussa jotain vikaa tms.

Mut kyllähän villakoirilla yleensä synnytykset ym menee ihan hyvin?? Näin olen ainakin käsittänyt.

dinski: Ei mua tietenkään periaatteessa harmita se että oma rotu on löytyny, muotoilin ehkä vähän huonosti meinasin sitä että tykkäisin pitää kahta koiraa, mutta jaksan aktiivisesti treenata (kisat tähtäimessä) vain yhtä koiraa kerrallaan joten olis mukava löytää sellainen rotu joka "tyytyy" aktiiviseen seurakoiran elämään. Mutta vaikka kuinka pallottelen eri rotuja päässä niin tuntuu että kaikista puuttuu joku juttu.

Onpas kurja kokemus Helmi12lla .
Muakin toisaalta kasvatus kiinnostaisi ja kennelnimellekin olisi yksi vaihtoehto mielessä, mutta en usko että niin tulee ikinä tapahtumaan. En ainakaan oman rodun parissa usko että tietämys tulee koskaan riittämään että saisin oikeasti vietyä rotua eteenpäin..

^ Aa joo nyt mä ymmärsin mitä meinasit. Saatto olla lukijankin päässä vika. Ymmärrän kyllä hyvin ton pointin. Itekin oon miettiny et jos mulle nyt, kun Leppo on vielä elämänsä kunnossa, nuori ja vetreä ja innokas työskenteleen, tulis toinen pentu niin kyl sen ois hyvä olla vähän rennompi seurasesse. Ihan vaan varmuudeksi, koska en tiedä jaksaisinko treenailla niin aktiivisesti kahden koiran kans mitä Lepon kanssa. Vaikka corgejakin on kyllä ihan vaan seurakoirina joille opetetaan temppu tai pari silloin tällöin, mut toi rrrrakastaa tekemistä yli kaiken ja tuntuu että se myös kaipaa sitä, niin sen takia tehäänkin sit niin paljon.
Btw nolle, mulle yks tosi kokenut corgikasvattaja aikoinaan kuvaili rotua "hyväpäiseksi sakemanniksi pienemmällä vahtivietillä"... Tosi monilla oon tuol netissä nähny corgin kaverina sakun tai valkkarin, ja meidän entisen valkkarin ja Lepon perusteella jotain samaa näis otuksis on.
Mutta ymmärrän että kaikkia ei suinkaan toi corgin rakenne miellytä tai muuten vaan sytytä, en mäkään noista lyhyistä koivista niin välitä.

Mut siitä vaan vaikka koirarotutestejä pyöritteleen ajan kuluksi, ja sitä kautta tutustumaan uusiin tuttavuuksiin!

Niin, narttua ei koskaan pitäisi pakottaa, jos se ei halua että uros astuu niin homma pitäisi jättää siihen. Tuo oma narttu oli halukas niin kauan kunnes uros yritti selkään. Silloin ärähti. Vaikka oli tärppipäivät. Mutta tuo narttu oli sellainen että se ei koskaan tullut toimeen vieraiden koirien kanssa, eikä juoksu ollut poikkeus. Siinä taas yksi syy miksi olisi pitänyt jättää astuttamatta. Minulla oli apuna kokenut villakoirakasvattaja kyllä. Hän tuli synnytykseen auttamaan ja muutenkin kävi joka päivä pentuja hoitamassa ja syöttämässä. Mutta narttu oli kuitenkin minun koira ja asui minun luona. Minulla oli tuolloin emon lisäksi 2 muutakin aikuista koiraa ja nekin piti lenkittää ja hoitaa. Sen verran tuuria oli kuitenkin että koirani alkoi synnyttää arkiaamuna klo 8 Olin ollut yhteydessä tuonne eläinlääkäriasemalle jo etukäteen, siltä varalta että jotain sattuu niin he ovat heti tilanteen tasalla ja apua saa nopeasti. Ja niin saikin, päästiin sisälle ja koira leikkaussaliin samantien kun paikan päälle mentiin. Niin ja tämä narttu sairastui vielä epilepsiaan vajaa vuosi pentujen saamisen jälkeen...

No toinen koirani oli sijoituskoira ja sai kahdet pennut kasvattajansa luona. Kumpikin synnytys meni täysin ilman ongelmia alusta loppuun. Ensimmäisellä kerralla syntyi 6 tervettä urospentua, toisella kerralla 1 terve urospentu. Että tuli aika pian hyvä kokemus tuon huonon jälkeen. Vaikka ne pennut eivät minun luona kasvaneetkaan. Mutta kävin niitä katsomassa melkein joka päivä ja ne olivat viikon minulla hoidossa kun kasvattaja oli jossain reissussa.

Mutta jos pentuja joskus vielä koiralleni teetän, pakko olla säästössä vähintään pari-kolme tonnia rahaa...

Hurja kokemus Helmillä! Onneksi kuitenkin myöhemmin pari hyvääkin kokemusta :)

Täällä on pojan kotiutumiseen alle 3 viikkoa! Hui!
Ilmoitettiin Elmo jo kouluunkin Ihan kuin johonkin erityiskouluun, johon lapset pitää ilmoittaa ennen syntymää Mutta sattui löytymään just hyvänoloinen pentukurssi melko läheltä. Kurssi on tarkoitettu 2-5kk pennuille, max. 4 koirakkoa/kurssi, opetellaan ihan perusjuttuja. Vähän aikasessa toki ollaan, mutta tuntui olevan täysiä jo nyt monet huhti/toukokuun kurssit, joten piti varata paikka. Elmo ehtii olla pari viikkoa kotona ja totutella meihin ennen kurssin alkua, joten toivottavasti kaikki menee sitten hyvin

^Ihana juttu, Nenetsi! Paljon onnea jo etukäteen uuden perheenjäsenen johdosta! ♥

Mulla on tässä about vuoden sisään koirakuume kiihtynyt entisestään aivan eksponentiaaliseen kasvuun! Onneksi sitä voi purkaa hoitamalla perheen koiraa, se ei tietenkään pistä pahakseen ylimääräistä lenkkeilyä ja erilaisten jippojen opettelua. Silti kaipuu ikioman pennun kasvatukseen on kova - nimi-ideoitakin olen huvikseni laatinut jo lukuisten vihkonsivujen verran

Hyvä puolihan tässä sopivan ajankohdan odottelussa on se, että on riittämiin aikaa vertailla eri rotuja ja kasvattajia sekä tehdä suunnitelmia. Ja voihan sitä aina pikkuhiljaa hamstrailla tarvikkeitakin, eipähän tule sitten kerralla maksettavaksi niin suurta summaa jahka pennun aika koittaa Enimmäkseen olen tutkinut ja ihastellut noita valkkareita - ai että, kun sellaisen saisi harrastuskaveriksi ja ystäväksi... Voitaisiin yhdessä opetella ja puuhata kaikkea kivaa ja tutkia maailmaa

Nonii, nyt on kaikki viimeisetkin perustarvikkeet lähteneet tilaukseen :D Eilinen selailtiin verkkokauppoja ja käytiin Mustissa ja Mirrissä palloilemassa. Kaupasta tarttui heti mukaan ainoastaan hihna, panta ja nimilaatta.

Loput pistettiin tilaukseen, kun verkkokaupoissa oli huomattavasti halvempaa. Peti, kuljetuslaukku, ruokakupit löytyi. Kaikenlaisia söpöjä vaihtoehtoja näytti olevan netti pullollaan. Samalla hamstrasin pari lelua ja vähän herkkujakin, tulevia koulutushetkiä varten

Toivottavasti tilauksissa ei käy mitään ikävää ja kaikki tulee niin kuin pitääkin, ettei jouduta sitten ihmettelemään Elmon kanssa, mitäs nyt tehdään. Mutta on tässä onneksi se n. kolmisen viikkoa aikaa eli pitäisi olla ihan hyvin ylimääräistäkin aikaa :)

Ilex: Niinpä, hiljaa hyvä tulee! Pystyy tehdä kunnollisen pohjatyön rodun ja kasvattajan valinnassa, ja nimenomaan ostella sitten pikku hiljaa tarvikkeitakin. Mieki ostin Lepolle pentupannan jo kauan ennenkö oltiin edes ruvettu aktiivisesti pentuja ettimään, tiesin kuitenkin että jossain kohtaa se pentu tulee ja kyseinen panta oli söpö ja edullinen.

^ Kiva että alkaa olemaan kaikki tarvikkeet hankittuna! Ostitteko sellasen kassi-/laukkumallisen kuljetuslaukun vai ihan häkin mallisen? Mielenkiinnosta kyselen vaan, en oo koskaan ostanut koiralle kuljetuslaukkuja tai häkkejä niin mietin minkälaisen koitte kätevimpänä.

^^ laukkumalli ostettiin. Kysyttiin kasvattajalta hieman vinkkiä ja hän sanoi, että periaatteessa sellainen muovinen kuljetusboksi olisi paras, mutta jos liikkuu paljon julkisilla, niin laukkumalli voisi olla kätevä. Me liikutaan lähtökohtaisesti aina julkisilla, kun ei omisteta autoa, joten päädyttiin sen takia kantolaukkuun. Laukku menee myös pieneen tilaan (=taittuu sellaisen tietokonelaukun näköisen laukun sisään), kun sitä ei tarvitse, joten myös siitä syystä tosi kätevä. Ei vie paljon tilaa kotona. Hankala sanoa vielä, onko laukku oikeasti kätevä ja kuinka se toimii käytännössä, mutta ainakin lähtökohtaisesti vaikutti ihan näppärältä