Koirat.com

^ Joo. Mä ostaisin Lepolle varmaan kankaisen kevythäkin (eli vähän ku kantolaukku, niitäkin on niin monen mallisia, mut neliskanttinen ja niitä saa isompina kuin laukkuja) jos joku tarvis ostaa. Ovat just siitä hyviä kun menee samalla tavalla kasaan silloin kun ei tarvitse. Toistaseks ollaan menty niinä harvoina kertoina kun on tarvittu (eli sillon kun on ollu pallopaimennusesityksiä) niin lainahäkeillä, metallisissa ja muovisissa häkeissä Leppo ei oo tainnu ollakaan kun vaan hallilla hetken aikaa oottamassa. Kun on toi herra sen verran iso kuitenkin että ei sitä siellä häkin sisällä pysty oikein kantamaan, häkki on vaan sellanen parkki- ja odottelupaikka sille.

Mekin kateltiin noita kevythäkkejä, mutta ne putos vaihtoehdoista aika nopeesti sen takia, ettei niissä ilmeisesti voi kantaa? Tai siis ainakin esim. kaikissa zooplussan kevythäkeissä sanotaan: "Huomaa: Tämä tuote ei sovellu lemmikkisi kantamiseen. Sitä ei voi käyttää varsinaisena kuljetuslaatikkona. Se on suunniteltu käytettäväksi lepopaikkana kotona, matkoilla ja näyttelyissä, ja sopii lisäksi autokäyttöön." Juuri niin kuin sanoitkin, että teillä olisi ehkä sellaiselle kuitenkin eniten käyttöä.

Me taas mietittiin, että jos jonkinlainen matkustushärpäke joudutaan kuitenkin hankkimaan, niin mieluummin sellainen, jossa sitten tarvittaessa voi kuitenkin myös kantaa, vaikka yleensä mentäisiinkin kävellen. Bichoni ei kuitenkaan ihan hirveän painava kannettava ole, joten sikäli toi laukku toivottavasti ajaa asiansa :D

^ Aijaa, voi hyvinkin olla! En oo ite koskaan nähtävästi sit lukenu niin tarkkaan ees että oisin tollasen tekstihuomion nähny. Kyl niissä olkahihna ja pienempi hihna on, mut varmaan tarkotettu just sit itse häkin siirtelyyn koottuna tai kasattuna, ehkä niiden pohja ei oo sit niin kestävä. Oon mie kyl nähny monesti juna-asemilla ihmisten kuljettavan pieniä, n. tiibetinspanielin kokoluokkaa olevia koiria kevythäkkien sisällä. Koiranäyttelyssä oli keskikokosessa kevythäkissä varmaan kymmenen chihua samassa. Sitä häkkiä ei kyllä kannettu, vaan vietiin kärryllä.

Jos minulle tulisi pentu NYT (linkki)

Mietiskelin, mitä tekisin samalla tavalla kuin olen tehnyt Titon ja Totin kanssa. Aina tulee pohdittua, mitä tekee seuraavan kanssa toisin. Virheet korjataan ja kaikki tehdään täydellisesti heti pennun kotiuduttua. Mutta sitten tapahtuu elämä. :D Eikä kaikki menekään ihan suunnitellusti. Jossain koen kuitenkin onnistuneeni.

Teki hyvää miettiä niitä onnistumisia! Miettikää tekin ja jakakaa vaikka tänne tai tuohon blogitekstiini. :)

^Kiitos tuosta tekstistä. Rohkaisevaa, kun välillä tuntuu tässä pentua odotellessa, että "mitä jos pilaan sen ja entäs jos siitä ei ikinä tule yhteiskuntakelpoista"... Ehkä mekin vielä onnistutaan tässä kasvatustehtävässä :)

Täällä saapui postipaketteja. Tosin ei ihan ongelmitta. Ensimmäisessä paketissa, joka tuli eilen, oli trimmaussakset ja fööni. Paketti tuli nopeasti, mutta siitä valitettavasti puuttui hieman osia. Onneksi palvelu oli mukavaa ja sujuvaa ja kaikki puuttuvat osat tulevat todennäköisesti huomenna. Toisen paketin piti tulla vasta maanantaina kotiinkuljetuksella. Tänään oli sitten postissa lappu, että saa hakea lähimmästä postista. Argh. Jos sivuilla olisi alunperinkin sanottu, että ainoa toimitusmahdollisuus postipaketti ja sillä hyvä, niin olisi vain iloinen, että paketti oli etuajassa. Mutta kun luvataan kotiinkuljetus ja sitten sitä ei tulekaan, niin onhan se ärsyttävää. Enkä todennäköisesti ehdi kuitenkaan hakea pakettia ennen maanantaita, joten ei edes etuajassa oleminen nyt auttanut. Mutta jos ja kun siellä on kaikki tilattu, niin sitten olisi kaikki Elmoa varten valmiina :D

Todella jännää, enää kaksi viikkoa

^^ Toi oli hyvä teksti, myway. Helpostihan sitä tulee aateltua aina että mitä virheitä ei seuraavan koiran kans ainakaan tee, semmosia mitä on edellisten koirien kans ehkä tehnyt. Mut niinhän se toisaalta menee että virheistään oppii, tietääpähän sit mihin panostaa vähän eri tavalla seuraavan koiran kanssa. Mut kyl niistä onnistumisistakin oppii, niitä ei vaan tule ajateltua niin herkästi! Jos jokin asia on mallillaan niin se ei paljoa tuolla mielen sopukoissa pyöri.

Jos nyt keskityn oikein kunnolla niin tämmösiä juttuja tuli mieleen omasta kokemuksesta, mitä aion seuraavankin pennun kans toteuttaa/noudattaa:
- pentukoulu/pentujen leikkikoulu osaavan kouluttajan pitämänä. Vaikka se onkin enemmän sen kouluttajan ja niiden muiden pentujen ansiota kun minun, mut Leppo osaa lukea muita koiria hyvin ja kommunikoida niiden kanssa, on kärsivällinen ja omaan silmään oikeudenmukainen muita kohtaan. Saa kokemuksia ja itsevarmuutta, sinne siis seuraavankin koiran kanssa.
- yksinolo. Meidän ekalla koiralla meni mönkään, Lepolla onnistunut vallan mainiosti. Uusi pentukin tulisi jo jostain toisesta tai kolmannesta päivästä lähtien oppimaan, että ihmiset voi lähteä toisiin huoneisiin tai viemään roskat ja käymään kaupassa, ja se on ihan ok ja osa elämää.
- irtipito ja kiinni laitto. Tää on hyvin rotu- ja yksilökohtaistakin, mut oli meillä Leppoakin varten varmuudeksi ostettuna pitkä liina hihnatta ulkoilun harjoitteluun, siltä varalta että ne ei suju. Lepon kanssa on taidettu onnistua niissä alusta pitäen, kun liinaa ei ole tarvinnut koskaan käyttää. Lähtökohdat oli kyllä rodun puolestakin hyvät irti pitämiselle, mutta tiedetään myös kuinka toimia jos ne ei sujukaan.
- hoitotoimenpiteet ja käsiteltävänä olo. Täällä sujuu kylvyt ja kynsienleikkuut, lääkkeiden annot ja hampaiden harjaus sekä hammaskiven rapsuttelut helposti yhden ihmisen voimin, ja niiden helppouteen panostetaan jatkossakin.
- yhdessäon kiva tehdä. Ei lisättävää.

Siinä oli ehkä ne meidän vahvuudet! Toki jokainen koira tuo omat haasteensa, ei varmaan yksikään toimi oletuksena ihan samoilla kaavoilla edellisten kanssa. Siinä kun oppii sen pentunsa tuntemaan, niin muokkautuu ne tavat mitkä sille koiralle toimii, kuten siekin blogitekstissä kirjoitit.

Uu, Nenetsille on tullu siellä postipaketteja! Mikään ei ole mukavampaa kuin koira-aiheiset paketit. Toivottavasti tulee/tuli loput tarvikkeet niin kuin piti!

Nyt on viimeisetkin tavarat saapuneet. Oli kyllä tuskaa kantaa valtava postipaketti kilsan päästä, kun ei tullutkaan luvatusti kotiin. Mutta nyt on sentään söpö peti, kantokassi, ruoka- ja vesikupit ja vähän lelujakin :D Kaikki tarvittava on siis jo kasassa, enää koira puuttuu!

Huomenna päästään vielä katsomaan melkein seitsemän viikkoista Elmoa ja ensi viikolla se onkin jo sitten kotiutuminen edessä

Liityn tänne haaveilijoiden pariin.

Pakko myöntää, että kyllä pennun etsiminen on toisinaan kuluttavaa puuhaa. :D Kymmeniä viestejä vaihdettu kasvattajien kanssa etsien juuri sitä meille sopivaa. Yli puoli vuotta mennyt, ja edelleen haaveiluvaiheessa. (Rotu ja koiranhankinta on olleet haaveena jo vuosia, mutta elämäntilanne tasoittunut nyt vasta niin, että pystyi oikeasti alkamaan etsimään sitä meille oikeaa kaveria.)

Pettymyksiäkin tietty osunut matkalle, koska koskaan ei tiedä millaisia pentuja tulee ja minkä verran. Välillä suorastaan hermoja raastavaa touhua. :D Varsinkin kun kauheassa pentukuumeessa tahtoisi sen oman pennun nyt ja heti kotiin.

Oli pakko avautua, kun elämme jännittäviä aikoja: yksi pentue syntyi juuri, mistä meille voisi tulla pentu, sen näkee parin viikon päästä millaisia tyyppejä niistä lähtee kehittymään. En kestä, jos ei vieläkään löydy meille sopivaa kaveria.

hennunen, toivottavasti pentueesta löytyisi teille sopiva :) Saako rotua udella?

Meillä kasvattajan löytyminen oli oikeastaan lopulta todella helppoa, eikä pentuakaan jouduttu kauan odottelemaan. Ensin oltiin kuitenkin toista rotua miettimässä ja tutustuttiin yhteen kasvattajaan. Saatiin häneltä koira yökyläilemään ja todettiin, ettei allergian takia rotu sovikaan. Sen jälkeen siirryttiin sitten meille jo aiemmin sopivaksi todettuun rotuun, bichon friseehen ja sen suhteen asiat sitten etenivätkin helposti ja nopeasti. Huomattiin, että pentuja oli suunnitteilla kasvattajalla, jolta mieheni lapsuudenkodissa ollut bichon oli. Otettiin kasvattajaan yhteyttä ja hän muisti 14 vuotta sitten myymänsä koiran ja perheen, johon koira meni... Ja sieltä meille on nyt sitten tulossa alle viikon päästä (hui!) pieni bichon uros

Uijjui, täällä vaan jännenee entisestään. Elmo kotiutuukin jo torstaina! Kasvattaja kysyi, voimmeko hakea jo päivää aiemmin ja onnistuuhan se :D

Ihanaa saada Elmo jo kohta kotiin, mutta rupesin silti hieman "mustasukkaiseksi". Miehellä on pe ja ma vapaata ja itse joudun olemaan töissä. Entäs jos Elmo kiintyykin enemmän mieheeni, vaikka minä olin meistä alun perin se, joka koiran ylipäätään halusi? Pitääköhän mun lahjoa Elmo puolelleni vai merkkaavatko nuo pari päivää mitään, jos jatkossa kuitenkin minä puuhastelen todennäköisesti enemmän koiran kanssa?

^ Ei ne pari päivää mun mielestä merkkaa mitään. Koiraan voi kehittää hyvän suhteen missä vaiheessa vain, varsinkin jos paljon puuhastelet kivoja juttuja pennun kanssa niin hyvä tulee.
Meillähän Leppo suhtautuu ihan eri lailla minuun ja mieheen, ja yleensäkin miehiin. Miesten kanssa reuhataan ja hassutellaan enemmän, ja ollaan äijiä ja tovereita yhdessä, multa (ja muilta naisilta) haetaan hellyyttä, turvaa ja lohtua/apua. Eikä Leppo ole ainut uroskoira jonka olen kuullut suhtautuvan erilailla miehiin ja naisiin. Mut silti, kun minä olen ollut se joka koiran kanssa harrastaa kaikkea, niin Lepon työmoodi ja vire on mun kanssa ihan omaa luokkaansa.

^Joo, eiköhän kaikki mene ihan hyvin ja mekin ehditään pennun kanssa tutustumaan, vaikka olenkin töissä ekan päivän. Jännittää vaan Huomenna se on jo menoa! Kuinka sitä jaksaa odottaa huomisen työpäivän, että pääsee hakemaan pentua...? :D

Mulle on nyt vähän epäselvää että kuulunko tänne vai odottajiin. Pennut on syntyneet, uros olisi sieltä jonossa, mutta kun kävi niin kivasti että mun toinen käsi on käyttökelvoton, eikä ole tietoa että palautuuko se enää käyttökuntoon. Yhdellä kädellä kaksi aussieta ei mene mitenkään. Onneksi kasvattaja on huippu ja lupasi pitää pennun varattuna tänne niin kauan kunhan käden tulevaisuus selkenee.

^^ kyllä mä olin täällä haavelijoissa ihan loppuun asti. Lähinnä siksi, että odottajissa ei ollut ketään Nyt ei ehkä enää voi hengata täällä, vaan täytyy siirtyä tonne omistajien puolelle. Elmo nimittäin kotiutui eilen illalla. Ja on se ihan mahdottoman suloinen!

Yksi haaveilija täällä moi! Silmissä siintää se oma pieni karvavauva, toivottavasti jo tämän kevään/kesän aikana. Lueskeltu on, pohdittu, keskustelua käyty avopuolison, vanhempien, siskon kanssa.... kyllä se koira on tultava. Mutta vasta se sopiva, se karvapallo joka tietää jo minut nähdessään että "tässä on se minun ihminen." En haluaisi asettaa pennuille paineita, mutta on kutina, että sellainen minua jossain odottaa!

Kovasti olisi haaveissa isommatkin koirat, susikoirat ja semmoset. Mutta niiden aika ei ole vielä, ne tulevat sitten kun ikä ja resurssit on erilaiset. Nyt olisi kamala kuume bordercollieen tai lapinporokoiraan, etenkin ensimmäiseen. Pelottaa vaan valtavasti, entä jos ei itse riitäkkään? Entä jos "pilaan" pennun jotenkin? Entä jos koira ei ole onnellinen tai ei pidä minusta?
Toivoisin vain sitä omaa karvakorvaa jolle kertoa huolet, murheet, ilot ja riemut. Joka saisi olla kaikessa mukana. Oman luonteensa mukaisesti tehdä ja toimia, kasvettaisiin ja koettaisiin yhdessä. Tarvittaessa paras halikaveri ja nopein kirittäjä. Niin se varmaan kaikilla on se oma koira se ihmisen paras ystävä.

Tämä haaveilija odottaa tietoa saanko pennun kesän aikana vai en. Hirveän raskasta tää odottaminen ja kun joutunut pettyynki jo muutaman kerran. Eli pennuille vientiä niin paljon että omat mahdollisuudet huonot.

Tsemppiä odotukseen Meow! Toivottavasti tällä kertaa tärppäisi!

Nenetsi kirjoitti:

Tsemppiä odotukseen Meow! Toivottavasti tällä kertaa tärppäisi!

Ainakin nyt vaikuttaa lupaavalta. Päivät menee niin hitaasti kun odottaa tietoa riittääkö minulle pentua Hyvä jos penkillä pysyy

Apuva! Kyllähän se nyt siltä kuulostaa että saan haluamani pennun Toki muodolliset asiat yms vielä tehdä mutta nyt on minulle ensisijaisesti pentu varattu

^ Onnea! Ihanaa aikaa tuo pennunodotus, voi jukra.