Koirat.com

Pennunodottajien toiveet on toteutettu ja pulina laitettu pystyyn!

Haaveilupulinassa saa kertoa koira haaveistaan - menneistä ja tulevista. Pohdintoja erilaisista roduista, kasvattajista, harrastuksista jne.
Muistakaahan kuitenkin että kasvattajia ei mainita nimeltä vaan yksityisviestein!

Jes!

Tuntuu suht hölmöltä tuolla pennunodottajissa pyöriä, kun pennun tuloon on vielä ikuisuus. Ja kun kaikki on vielä niin epävarmaa. Entä jos odotan melkein vuoden, ja kuulen, että syystä tai toisesta ei saadakaan pentua. Jos, jos, jos. Haaveitahan nämä siis on, ei niinkään konkreettista odotusta.

Mutta. Haaveilen shelttipennusta. Haaveilen, että saan pennun tuolta nimenomaiselta kasvattajalta, tuolta nimenomaiselta nartulta. Haaveilen, että saan pienen ja pörröisen palleron kotiin ensi vuoden keväällä. Haaveilen, että saan siitä reippaan, aktiivisen ja rohkean harrastuskaverin ja varpaidenlämmittäjä-pussailijan. Haaveilen, että nykyinen koira saa itselleen uuden ystävän.

Haaveilen vaikka mitä muutakin, mutta eiköhän me lähdetä näillä liikkeelle.

Mun haaveet on vielä sen verran kaukaisia, että aikaisintaan 4 vuoden päästä vois toinen koira tulla meille (ainakin näillä näkymin). Rotuhaaveetkin vaihtelee vielä aika paljon. Tällä hetkellä 3 kiinnostavinta on kiharakarvainennoutaja, pk-collie ja schapendoes. Toko, agi ja ehkä pk-lajit kiinnostaa sekä jonkun verran noi noutajajutskat (ei niin paljon, että vain niiden takia noutajan hommaisin).

^^Näinpä. Meilläkin meni pentusuunnitelmat vaihteen vuoksi mytylleen, niinpä ei oikein odottajiin kuuluta mutta haaveilijoihin kylläkin!

Eräs pentue on silmään osunut ja kasvattajankin kanssa puhuttu. Tosin on hyvin epävarmaa edes koska astutus tapahtuu (syksy-ensi kevät) joten ei konkreettista odottamista ole. Nyt vain katsotaan mitä tapahtuu- jos tapahtuu. Mikäli menee myttyyn jällenkerranvaihteenvuoksi niin sitten katsotaan asiaa taas uudelleen ja haetaan vaikkapa apua pentuvälityksestä. Enää en jaksa ottaa stressiä asian tiimoilta, juts go with the flow!

Mitä tulee näihin menneisiin haaveisiin, niin aina pienenä naperona olen hokenut että "Mie tahon punasen talon, mansikkamaan sekä kaksi kultaistanoutajaa- Bernard ja Bianca". Isä jaksaa aina muistuttaa tästä sanomisesta.

^ Mä olen joskus jälkiteini-iän angstissa huutanut äitille "mä en ikinä haluu tollasta säälittävää taviselämää ku sulla! 2 lasta, mies, koira ja omakotitalo, ei todellakaan!" Äiti pikkusen jaksaa välillä tästä muistutella (omakotitalon tilalla tosin on vuokrarivari) .

Tämä haaveiluketjun perustaminen oli kyllä loistava juttu. Itsestäkin tuntui tuota edellistä vauvahauvaa odotellessa alkuun aika hassulta roikkua pennunodottajissa, kun toisilla oli edessä muutama hassu päivä ja itsellä kasvattaja hakusessa. Ainoastaan se oli päätetty, että koira tulee. Rotukin sitten otti ja vaihtui vielä matkan varrella.

Onhan vauvapalstoillakin omat osionsa vauvasta vasta haaveileville kuten odotusta odottaville yrittäjille ja sitten varsinaisille odottajille eli miksei koirapalstalla voisi olla samoin (tosin tuo yritysketju sitten jää väliin, eli haaveilijoista voi aikanaan siirtyä oikeaan odotteluun). Etenkin kun on olemassa tällaisia ikuisia haaveilijoita ja vaihtoehtojen pyörittelijöitä. Tässä sen sitten kehtaa tehdä vähän julkisemminkin ja esittää niitä pohdiskelujaan, joita haluaa esittää. Kun aiemmin ongelmana on ollut se, että moiset tuntuvat enemmän tai vähemmän aiheesta eksymiseltä esitteli niitä sitten millä palstalla tai missä topicissa tahansa.

Olihan tuolla pennunodottajissa roikkuminen ihan hauskaa, mutta tosiaan siinä vaiheessa, kun itsellä ei ollut vielä hajuakaan mistä se koira lopulta tulee, tunsi olonsa jokseenkin ulkopuoliseksi.

Oi loistavaa! Mä kuulun ehkä enemmänkin tänne kuin odottajiin. Mulla tosiaan se tilanne, että meillä sijoituksessa oleva narttu astutetaan nyt seuraavista juoksuista, ja mä haaveilen että saisin narttupennun sieltä itselleni. Ongelma vaan on siinä, että kasvattaja vissiin tahtoisi ensin omansa/sijoitukseen menevän, ja sitten olisi meitin vuoro, jos mä ymmärsin oikein. Ongelmahan on siinä, että mä haaveilen kasvattamisen aloittamisesta joten pennun pitäisi olla sen tasoinen, että tämä (ehkä) onnistuisi. Eli ei saisi olla häntämutkaa, purentavikaa, värivirhettä tms. Mun onnella syntyy vaan uroksia, ja ehkä yksi narttu joka sitten menee kasvattajalle...
Jos ei synny sopivaa pentua, katsotaan mitä keksitään. Rotuja on vaikka kuinka paljon mistä haaveilen. Vinttariryhmä ja myös tietyt rodut 5 ryhmästä , aaah Vakavissani olen harkinnut Faaraokoiraa, cirnecoa ja italianvinttikoiraa. Ainainen haave staffi taitaa jäädä pois laskuista suuren koiramäärämme vuoksi, mä en uskalla ottaa sitä tähän laumaan. Sen tilalle onkin yllättäen tullut ranskanbulldoggi! Tässä rodussa on vaan se terveys iso mutta.
Niin ja jos ei saada pentua tästä meidän nartun pentueesta, siirtyy koirasuunitelmat varmaan ainakin parilla vuodella eteenpäin.

Mulla oli ihan pienestä pitäen Saluki haaverotuna, sen jälkeen kun näin Kolme muskettisoturia piirrettynä ja siinä oli D'artagnianin roolissa saluki Mut oikeesti mä oon lapsesta asti haaveillu ihan vaan koirasta, oli se mikä tahansa. Äiti sano että naapuruston koirat sai ainakin hyvin liikuntaa kun olin penska kun kokoajan olin juoksuttamassa niitä jossain, ja sen lisäks treenasin tokoa laina-koiralla.

Ihanaa, mäkin kuulun varmaan tänne enemmän kun ei vielä ole tietoa pennusta saati kasvattajasta vaikka etsintä on kova. Eli haaveissa ois heinäkuulle saada toinen labbis kunhan lähialueelta löytyis sopiva kasvattaja ja pentue. Yksi labbis siis on jo kotona ja pentukuume on valtava. Haaveiltu on jo muutama vuosi, mutta piti odottaa että tää yks kotona oleva jästipää kasvaa ensin henkisesti aikuiseksi ennenkuin pystyi edes suunnittelemaan toisen ottamista. Nyt se on 6v ja ainakin esittää aikuista eli vois olla hyvä aika pennulle. Voi olla että teen ison virheen, tai voi olla että en tee, sen näkee sit. Yksin olen koiran kanssa ja teen vuorotyötä joten vapaaaikaa tuskin on sen jälkeen kun pentu on tullut, mutta viis siitä. Hulluilla on halvat huvit

Rotuakin mä pyörittelin vielä vuosi sitten, että otanko cockerin vai sen toisen labbiksen. Mutta kyllä nää lapukat on niin sulattanut mun sydämen, että jatketaan niillä. Ja kun mä haluan kokea sen yhden edes vähän terveen labbiksen kun tää nykyinen on läpensä sairas. Voin sit vaihtaa rotua kun oon todennut kyllästyväni labbiksiin, jos sellaista edes koskaan tapahtuu.

Muahah, mäkin haaveilen vieläkin siitä nahkacolliesta (tosin ransa ja muut pirulaiset, kyllä toi pehkoversiokin on alkanut kiinnostamaan!), asia kylläkin on ajankohtainen vasta useamman vuoden päästä.
Mut olis sellanen vaan niin kiva. Ja hieno. Ja tarpeellinen - kyllä jokaisella nyt yksi iso koira pitää olla...

^Ja minä haaveilen siitä pienestä, joka sitten taas olisi minun "näyttelykapistus" kuten italiaano aikanaan. Luultavasti nimittäin sitä tympiintyy, kun muutaman kerran raahaa tuon collikan näyttelyyn ja kamalan läjän tavaraa ja alkaa ajatella, että pienempi olisi sellaisessa ympäristössä niin paljon helpompi kuljettaa mukana.

Eli seuraavaksi sitten joku kompaktimman kokoinen mukana kuljetettava. Bedlingtonnarttu... tai tiibetinspanieli... tai sheltti... tai perhonen... tai...

Ja tietenkinhän sitä pitää miettiä myös pitkällä tähtäimellä ja ajatella Minnin jälkeistä aikaa joskus reilun kymmenen vuoden päästä. Silloin sitten toinen porkkis... tai partacollie... tai kelpie...(jos ei lisää collieita siunaannu) Silloin on sitten aikaa harrastaa isommalla volyymilla, kun kaikki kaksijalkaiset tenavat ovat jo isoja.

Vinttikoira-ajatuksista nyt toistaiseksi olen taistellut itseni eroon, kun noiden ihmistenavien kanssa saa vääntää ja kääntää joka asiasta niin on se vain sittenkin ihanaa, että perheestä löytyy edes joku jäsen, joka ottaa vastaan ohjausta myös minulta, joten palveluskoiria kohtaan kiinnostus senkuin lisääntyy.

Mulla on taas se että jollain tapaa sitä on itse niin 'roisi' ettei voisi kuvitella mitään perhosta tms. taloon. Ja näyttelyissä pitääkin olla se iso koira, jota ei tarvi nostella pöydälle koposteltavaksi..
Toki meitäkin kulkee näyttelyissä iso porukka ja kaikilla on keskikokoiset koirat, että tilaahan se vaatii, mutta sopu sijaa antaa :)

Mä haaveilen siitä Airedalenterrieristä. Yhdessä vaiheessa vähän kyselinkin yhdistelmiä, mutta päätin siirtää ärrierin hankinnan joskus tulevaisuuteen. Semmonen rotu mistä mulle kelpaavia yhdistelmiä löytyy ehkä yks kymmenessä vuodessa.. Ja kyllä se toinen belgi sit puski aika kovasti sieltä takaraivosta joten se tervunarttu sit ens vuonna!

Oon kyllä salaa jo haaveillut ja suunnitellut mikä kolmas koira tulee oleen.. Belgi kans ja narttu, mutta en tiedä vielä gronttu vai tervu. Niin ja tää tulee sit ulkomailta! Mut se tulee vasta sitten kun Veikka on vanha vaari eikä sen kanssa tuu enää harrastettua mitään.

Haaveilen myös Leonbergistä.. Ehkä joskus

Ehkäpä voisin liittyä joukkoonne...? :D

Haaveissa olisi (ja on ollut jo pitkään) ensimmäinen koira, tosin tuntuu aina, että nämä haaveet siirtyy eteenpäin. Koirakuumetta ei tunnu helpottavan mikään ja koko ajan huomaan katselevan pentuilmoituksia, miettivän koiranpennulle nimeä ja miettiä mikä rotu sopisi minulle parhaiten. Viimeksi tänään huomasin hypisteleväni pentupantoja eläinkaupassa :)

Rotuakaan en ole päättänyt, olen miettinyt tusinaa eri vaihtohtoa, sekä sekarotuista. On kuitenkin rotu, joka on aina ylitse muiden ja TIEDÄN, että minulla tulee sellainen olemaan ja olkootkin yleinen tai yliarvostettu niin olen niin rakastunut saksanpaimenkoiriin♥

Mäkin haaveilen aina ties mistä. Kovasti haluttaisi nyt ottaa toinen bordercollie, mutta sen aika on aikaisintaan kahden vuoden päästä, luulisin. Samalla haaveilen monista muista roduista, niin isoista kuin pienistä. Olen viehättynyt mm. belgeihin, pehkocollieihin, schipperkeihin, aussieihin, salukeihin, venakoihin, flatteihin, rhodesialaisiin... Kivoja rotuja on tosi monia, mutta kaikkia en voi saada. Ja onhan bc aivan passeli, jätte fint meikäläiselle. Jatkan haaveilua ja itseni piinaamista löytämällä mahtavia bortsupentueita ja lueskemalla pentublogeja.

Oih, minäkin taidan kuulua näihin haaveilijoihin! Odottajiin en vielä voi itseäni laskea.

Kasvattajan kanssa ollaan tavattu, ja emä on katsastettu pariinkin kertaan. Pentue on suunnitteilla vasta loppuvuodeksi, joten mikävain voi vielä muuttua. Ei tiedä tuleeko narttu kantavaksi, riittääkö juuri minulle pentua, jne. Toiveikas kuitenkin olen asian suhteen

Itseä mietityttää vielä monikin asia. Ajatus tuntuu niin hassulta jostain ihan vieraasta yli ihanasta pennusta, joka on kuitenkin ihan tuntematon alkuun. Kasvaako siitä automaattisesti ihan yhtä tärkeä elukka kuin Moonasta? Osaanko kouluttaa toisenlaista koiraa kuin Moona on? Hmmm..

Ah, ihana ketju.

Täällähän haaveillaan tosiaan isommasta harrastuskoirasta 1-5 vuoden-ikuisuuden päähän. Haaveiltavat rodut vaihtelee säännöllisin väliajoin, mutta kaikki harkitut rodut sentään löytyy paimenkoirista. On briardia, beauceronia, saksanpaimenkoiraa jne. Pääsin tässä muutama päivä sitten hetken aikaa touhuamaan siskon koiran kanssa, joten briardi on taas noussut harkittujen rotujen kärkeen (tiedä sitten kuinka pitkäksi aikaa... ). Oli se vaan niin ihmeellistä miten koiralle riitti palkaksi ihan vaan se tekeminen. eikä tarvinnut olla kasaa nameja taskussa, jotta koira tekee innolla asioita.

Harrastustoiveinahan mulla olisi toko ja jokin pk-laji. Haku olisi päällimmäisenä mielessä, mutta tarkoituksena olisi kuitenkin kokeilla vähän kaikkea ja katsoa sitten, että mihin lajiin lähtee panostamaan.

// Tuli mieleen, että mähän valehtelin. Onhan mulla yhtenä rakkautena suursnautserikin, mutta kai sitä pitää seuraavaksi koiraksi hommata se kauan haaveiltu paimen.

Mä ensin aattelin et haluan koiran vaan seurakoiraksi, mut nyt on pikku hiljaa alkaa kiinnostamaan jokin toimintakin, mut onhan tässä aikaa miettiä kun ei se koira ihan heti oo tulossa... valitettavasti.

Mua kiinnostais niin sakemannit, belgit, rotikat ja useat muut :)

Ai niin, aiemmin mainittujen (kiharan, pk-collien ja schapendoesin) lisäksi mä haaveilen jack russelista. Ensin pitää saada iso harrastuskoira ja sit toi pieni.

Tää on niiiin mun ketju! Haaveissa siis kettuterrierityttönen ehkä ensi vuoden kesäksi... Tavallaan odotan vain, että joku sanoo että älä ny hulluja puhu, etsä semmosen kaa pärjäis.

Carloshan on tosiaan puoliksi kettis, toisesta puolikkaasta ei ole tietoa. Enkä todellakaan arvannut, minkälainen pakkaus tuo tulis olemaan. Monesti ollaan hampaita kiristelty ja kauhisteltu, mutta toisaalta olen aivan rakastunut tuon loputtomaan temppuiluun, energiaan, terävyyteen ja itsepäisyyteen...

Ainoo vaan etten mä sitten kuitenkaan vielä tiedä, minkälaisia kettikset on luonteeltaan. Täällä palstalla ei taida olla ketään kyseisen rodun omistajaa, ainakaan aktiivikirjoittelijaa. Eli saa turinoida jos jotain kokemuksia on!

Tarkoitus ois ainakin tohon Tampereen näyttelyyn mennä pällistelemään kaikenmaailman terrierit, en sit tiiä uskaltasko siellä kellekään ruveta rupattelemaan...?

^Älä nytte, serkkuperheellä on aivan mahtava 4-vuotias(?) kettistyttö! Se on täpäkkä, muttei mitenkään mahdoton, aivan ihana pikku puikkonokka