Koirat.com

Rupesin miettimään mikä on mielestänne "hyvä syy" teettää koiralla pentuja? Mitä "pennuttajan" pitäisi mielestänne tietää ja osata?

Onko esimerkiksi se hyvä syy tehdä pentuja, että vaikka ihan hirveästi tietoa ei asiasta ole, koiranomistaja haluaa juuri omistamansa koiran pennun itselleen? Yhdistelmällä ei niin väliä. Onko se hyvä syy että eihän koiran luonne nyt mikään kaksinen ole, mutta on se pirun hyvän näköinen? Onko se hyvä syy että "hei sain koiran ja sillä on juoksu ja naapurin Murre katsoo sitä 'sillä silmällä' ja pennutkin on söpöjä"? (No tähän ei kyllä tarvitse edes vastata, mutta kenkuttaa vain tämä yksi tapaus josta kuulin.)

Kuuluuko se ylipäätään kellekään jos nyt joku haluaa koirallaan pentuja tehdä?

Tähän olisi mielenkiintoista kuulla vastauksia niin sekarotuisten puolelta, kasvattajilta kuin "paperittomien rotukoirien" kasvattajiltakin.

Itse olen varmasti yhtä mieltä suurimman osan kanssa siitä, että mitä enemmän asioista tietää, sen parempi. Koskaan ei voi tietää liikaa kun on kuitenkin elävästä eläimestä kyse eikä pennuttaminen ole mitään leikkiä. Mutta missä menee raja? Moni kieltäisi "suunnitellut" sekarotuiset kokonaan sadasta eri syystä, mutta toisaalta ovatko nämä aina pahastakaan? Ehkä tämä oman koiran tarina siitä kuinka kasvattaja yritti kuulemma tosissaan luoda uutta rotua on jo hieman järjetön. Mutta toisaalta mitä sekään kenellekään kuuluu?

Entä onko kenelläkään ehdotuksia kuinka näitä älyttömiä "jipii ihanaa pentuja jee jee" -kasvattajia saataisiin vähennettyä?

Tuli nyt tämmönen mieleen aiheeseen liittyen: mitä se ylipäätänsä vaatii jos haluaa vaikka vain yhden pentueen teettää koirallaan? Ilman, että on mitään kasvattaja aikeita... mitä käytännön juttuja siihen liittyy?

Eevus kirjoitti:

Tuli nyt tämmönen mieleen aiheeseen liittyen: mitä se ylipäätänsä vaatii jos haluaa vaikka vain yhden pentueen teettää koirallaan? Ilman, että on mitään kasvattaja aikeita... mitä käytännön juttuja siihen liittyy?

Kasvattaja -nimikettä voi periaatteessa käyttää kuka tahansa joka on koirallaan pentuja tehnyt. Ei tarvitse olla mitään virallisia titteleitä tai kenneleitä. Jos siis meidän Fifi ja naapurin Murre saavat pentuja, voin sanoa itseäni niiden pentujen kasvattajaksi.

Tuntuu että minimivaatimus on se että omistaa narttukoiran joka hyväksyy uroksen selkäänsä hetkeksi. Muita "pakollisia" vaatimuksia ei taida juuri olla, valitettavasti.

Mutta ainakin omasta mielestäni, mikäli siis oikeasti haluaa kutsua itseään vastuulliseksi kasvattajaksi, on tiettyjä pakollisia ja tiettyjä "moraalisesti" pakottavia asioita (en nyt tähän parempaa nimitystä keksi). Oli pentue sitten vahinko tai tahallinen, lasken esimerkiksi eläinlääkärikäynnit ehdottoman pakollisiksi. Myös paperit tulee jokaiselle pennulle hankkia jos se vain on mahdollista, mutta tästä on monta mielipidettä. Käännän asian niin päin, että jos rotukoiria pennutetaan, ei ole mitään järkevää syytä olla rekisteröimättä pentuja. Lisäksi tähän lasken vastuullisuuden myös pentujen syntymän jälkeen. Kasvattajan PITÄÄ ottaa vastuu siitä jos tuleekin ongelmia, joko jo pentuvaiheessa kotona tai myöhemmin uudessa kodissa. Tästä saataisiin aivan oma keskustelunsa kasvattajan vastuusta, mutta varmasti kaikki ymmärtävät pääpiirteittäin mitä tarkoitan. Eli kasvattaja ei voi vain heittää hanskoja tiskiin ja sanoa "se on nyt sun, ei mua kiinnosta".

Näitä "moraalisesti pakottavia asioita" ovat sitten ne joita mietitään jo ennen pentujen tekoa. Siihen liittyvät mm. peruskysymykset "onko tässä järkeä?" ja "pystynkö minä tähän?" ja iso liuta muita kysymyksiä jotka tulisi kysyä itseltään. Yhtäkään pentuetta ei mielestäni tule teettää jos epäilee ettei siitä selviäkään. Ja ainakin minä olen sitä mieltä että vaikka sekarotuisia vastaan en olekaan, niissäkin pitäisi joku "idea" olla. Eli ei riitä vain että pennut on söpöjä vaan pitäisi siinäkin miettiä miksi, kenelle, mikä yhdistelmä ja mitä haluan pennuilta.

Ja kyllä, mielestäni kasvattajan PITÄÄ tietää tarpeeksi siitä mihin ryhtyy. Perusasiat pitäisi olla hallussa tai vähintäänkin joku ihminen puhelinsoiton päässä jolta voi kysyä.

Fay kirjoitti:

? Ehkä tämä oman koiran tarina siitä kuinka kasvattaja yritti kuulemma tosissaan luoda uutta rotua on jo hieman järjetön.

Whaaat!? :D Kerros tästä vähän lisää, alkoi ihan kiinnostaa?
Miten se aatteli siitä sekoituksesta rodun tehdä? Ensin vaikka 5 sekapentuetta ja sitten niitä keskenään ja keskenään, kunnes lähettää kennelliitolle jotain anomusta..? Siis ihan yksinään taikois jonkun rodun

Aiheeseen mulla ei näköjään oo mitään asiaa
No jos nyt sen ilmeisen toteaisi, että aina pitää miettiä sitä koiran parasta - myös niiden tulevien koirien (eli pentujen siis) parasta! Hyvin usein on sellainen tilanne, että ois parempi vaan jättää ne pennut tekemättä.. ihmiset on toki tyytyväisiä, kun mussukka-nassukka-söpönöpönen sai pentuja naapurin ruffen kanssa, ahh Mutta järki pitäisi kulkea mukana!

Se vaatii tietoa, taitoa ja paneutumista. Jos pennuttaja ei osaa sanoa syytä, miksi on ne pennut hankkinut (siis oikeeta syytä, ei "no koska.. no miks ei"..) niin hälytyskellot soi. Mutta ehkä toivottavasti useimmat kuitenkin miettii sitä prosessia pitkään, monelta kantilta ja järjen kanssa.

Markkinat kuitenkin on suuret, täälläkin on kova pentukuume päällä

Mondial kirjoitti:


Whaaat!? :D Kerros tästä vähän lisää, alkoi ihan kiinnostaa?
Miten se aatteli siitä sekoituksesta rodun tehdä? Ensin vaikka 5 sekapentuetta ja sitten niitä keskenään ja keskenään, kunnes lähettää kennelliitolle jotain anomusta..? Siis ihan yksinään taikois jonkun rodun

Itsehän en ollut mukana koiraa hakemassa, mutta miehenpuoli väittää kivenkovaan että siellä oltiin sanottu näin. Siis että olivat luomassa uutta rotua. Olen monesti kysynyt epäuskoisena että onkohan asia ollut nyt ihan varmasti näin ettei nyt ole tullut mitään väärinkäsitystä eikä mies yritä minua vedättää, mutta kuulemma olivat ihan tosissaan ja vakavalla naamalla sanoneet että ovat luomassa jotain uutta rotua. Hehe ja joopajoo.. Onnea vain yritykselle!

Mondial kirjoitti:

Se vaatii tietoa, taitoa ja paneutumista. Jos pennuttaja ei osaa sanoa syytä, miksi on ne pennut hankkinut (siis oikeeta syytä, ei "no koska.. no miks ei"..) niin hälytyskellot soi. Mutta ehkä toivottavasti useimmat kuitenkin miettii sitä prosessia pitkään, monelta kantilta ja järjen kanssa.

Mutta onko edes mitään hyviä syitä siihen olemassakaan (eli sellaisia joita katsottaisiin hyvällä)? Jos joku haluaa koirallaan teettää vaikka yhden pentueen, pitää siitä joku itsellään ja myydä loput, niin mikä vois olla sellanen järkevä syy siihen edes? En tiedä tajuaako tästä selityksestä kukaan mitään

Eevus kirjoitti:


Mutta onko edes mitään hyviä syitä siihen olemassakaan (eli sellaisia joita katsottaisiin hyvällä)? Jos joku haluaa koirallaan teettää vaikka yhden pentueen, pitää siitä joku itsellään ja myydä loput, niin mikä vois olla sellanen järkevä syy siihen edes? En tiedä tajuaako tästä selityksestä kukaan mitään

Luulen tajuavani mitä tarkoitat. Ja juuri tätä halusin lähteä selvittämään. Ehkä raja menee siinä onko asia oikeasti mietitty loppuun vai ei. Jos siis joku haluaa pentuja vain sen takia että ne ovat söpöjä sen pidemmälle miettimättä YHTÄÄN mitään muuta, se nyt on varmasti aivan järjetöntä. Mutta en itse näe siinä varsinaisesti suurta syntiä jos asia on mietitty tarpeeksi pitkälle. (Ja mikä on tarpeeksi? Niinpä..) Voi olla että pidemmällekin asioita miettinyt saa loputtomiin selitellä epäuskoisille know-it-all -koiraihmisille miksi pentue on tehty.

Jollekin riittää motiiviksi pentujen tekemiselle se että omistaa maailman parhaan koiran ja haluaa siitä itselleen pennun. Hyvä. Mutta onko se ainoa syy tehdä pennut? Jos on, ollaan aika heikolla pohjalla. Joo itse haluaa yhden, entä ne ehkä jopa kahdeksan muuta pentua? Löytyykö niillekin varmasti hyvä koti? Ja jos ei löydy niin mitä sitten tehdään? Tai jos käykin huonosti ja emo kuolee tai maitoa ei riitä kaikille? Kun käy kaikki mieleen tulevat "mikä on pahinta mitä voi tapahtua" -kysymykset läpi ja kaikkiin löytää vastauksen tai tahon joka voi auttaa, ollaan jo pitkällä.

Haluaisin kovasti ajatella että ihmiset osaavat sen verran ajatella omilla aivoillaan että haluavat koiran parasta, mutta valitettavasti aina ei ole näin tai sitten vain tieto ei riitä siihen mikä koiralle on parasta. Juuri tästä syystä yhden pentueen "huvikseen" teettänyttä kasvattajaa katsotaan hieman kieroon ja autas armias jos on kyse vielä sekarotuisesta pentueesta. Ja kyllä myönnän joissain tapauksissa itsekin syylistyväni tähän. Olen vain niin paljon nähnyt tapauksia joissa pentuja tehdään pelkästä tekemisen ilosta mistään mitään tietämättä. Tuntuu jollain tavalla pahalta se että itse kuitenkin yrittää etsiä tietoa mahdollisimman paljon ja tehdä niin kuin koiralle olisi hyväksi ja sitten tulee joku puskajussi joka menee asenteella "ei sitä ennenkään olla mietitty" ja pitää jopa typeränä hienosteluna sitä että joku oikeasti haluaa miettiä mitä tekee ja miksi. En edes tiedä miksi otan sen niin henkilökohtaisesti, mutta joku siinä pistää vastaan ja pahasti.

Ei kaikkien tarvitse mennä sukulinjojen mukaisesti ja käydä näyttelyissä, mutta järki pitäisi olla mukana.

Rodun jalostus on yksi asia. Sekarotuisten koirien teettäminen eri.

Mä en jälkimmäisessä näe mitään pointtia. Totta, jos syntyy vahinkopentuja, kai ne on maailmaan hyväksyttävä (tehäänkö ees koirille abortteja?), mutta pitää olla aika tyhmä että vahinkoja pääsee syntymään. Ei kai se ole mikään salaisuus jos nartulla alkaa juoksut. Silloin täytyy pitää huoli koirastaan. Tahallista pennuttamista en ihan tajua.

Tälläkin hetkellä apulassa on 235 monirotuisia koiria myynnissä, 33 annetaan pois ilmaiseksi. Keltaisessa pörssissä yli 1000 koiramyynti-ilmoitusta. Nopealla vilkaisulla about puolet on "hauva-vauvoja". Ketä varten..? Onko nuo kaikki 1268 myyjää valmiit etsimään koiralle Hyvän kodin. hmph.

MissFields kirjoitti:

Rodun jalostus on yksi asia. Sekarotuisten koirien teettäminen eri.

Mä en jälkimmäisessä näe mitään pointtia.

Kaikki eivät taas näe pointtia rodun jalostamisessa. Suurimmalle osalle ihmisiä koirat ovat vain kotikoiria, eikä sillä rodulla ole väliä. Ja jos haluaa tuoda maailmaan pentuja "maailman parhaasta omasta koirasta", niin onhan se ymmärrettävää, mikä ei tietenkään tee sitä sen järkevämmäksi.

Jos vanhemmat terveystutkitaan (kuten rotukoirienkin vanhemmat) ja tiedetään taustat, niin luulisi tällä tavalla valittujen vanhempien sekarotuisten pentujen olevan suuremman geenipoolin ansiosta jopa terveempiä kuin samanrotuisten koirien jälkeläisten - ei sukusiitosta. Se sitten, että kuinka moni terveystutkii vanhempia, joilla tehdään sekarotuisia (tai ylipäätään paperittomia) pentuja... ("Meidän Mustia ei ole tarttenut koskaan viedä eläinlääkäriin, terve kuin pukki!")

MissFields kirjoitti:


Totta, jos syntyy vahinkopentuja, kai ne on maailmaan hyväksyttävä (tehäänkö ees koirille abortteja?), mutta pitää olla aika tyhmä että vahinkoja pääsee syntymään. Ei kai se ole mikään salaisuus jos nartulla alkaa juoksut. Silloin täytyy pitää huoli koirastaan.

Hehe.. Voi kun se olisikin aina noin yksinkertaista.. Valitettavasti vain aina tuo ei ole kenenkään "vikaa".

Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Voi kun ihmisen tyhmyydestä johtuvista vahinkopennuista päästäisiinkin eroon.

Henniet kirjoitti:


Kaikki eivät taas näe pointtia rodun jalostamisessa. Suurimmalle osalle ihmisiä koirat ovat vain kotikoiria, eikä sillä rodulla ole väliä. Ja jos haluaa tuoda maailmaan pentuja "maailman parhaasta omasta koirasta", niin onhan se ymmärrettävää, mikä ei tietenkään tee sitä sen järkevämmäksi.

Nimenomaan! Moni ottaa minkä tahansa koiran koska "ei sillä rodulla ole väliä" vaikka tosiasiassa sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys, etenkin kokemattomien koiraihmisten kanssa! Kuinkahan monta dalmatialaista on joutunut vääriin käsiin kun on katsottu kuinka kivoja koiria leffassa on? Tai kuinka moni on ottanut valkoisen länsiylämaanterrierin kun se on niin söpö siinä mainoksessakin ja tekee kivoja temppuja? Tällä vastauksella ei kai ollut muuta pointtia kuin se että tätä tapahtuu niin rodullisissa kuin roduttomissakin. Ja pentutehtaat kukoistavat kun ihmiset eivät ota asioista selvää ja otetaan mikä tahansa söpö pentu.

Ymmärrän jotenkin tarkoitukselliset sekarotuiset tietyissä tapauksissa, mutta kyllä niitä vähemmänkin saisi olla. Nuo luvut kyllä ovat aika jäätävää luettavaa. On aika kammottavaa lukea ilmoituksia joissa mainostetaan kahden aivan ääripäärodun sekoituksia kivoina kotikoirina kun ei voida yhtään tietää millaisia pennuista tulee isona. Erityisesti jos toisena rotuna on käytetty jotain haastavaa rotua jonka kanssa kuka tahansa vain ei pärjää. Itseni on ainakin helpompi hyväksyä esimerkiksi kaksi erittäin hyvät metsästystaipumukset omaavaa koiraa risteytettynä jotta saadaan mahdollisesti erittäin hyvillä metsästystaipumuksilla varustettuja pentuja. Tai jopa sellainen yhdistelmä on "ihan ok" että kaksi rotuominaisuuksiltaan hyvin lähellä toisiaan olevaa rotua sekoitetaan esim. seurakoiriksi. Mitään jalostuksellisesti arvokasta tällä ei saavuteta, mutta voidaan saada aivan ihania koiria "ihan normaaleiksi kotikoiriksi". Niin kauan kuin tämä tehdään ajatuksen kanssa ja vastuunsa tuntien, se olkoon minun mittapuuni mukaan ok.

Monessa rodussa taas on menty jalostuksellisesti kammottavan pitkälle joka taas on se toinen ääripää. Onko sitten parempi ottaa pitkälle jalostettu rotukoira jonka järjettömän kalliin hinnan mukana saa kaupanpäälle vielä kaikki suvun sairaudet? Miksi tällaisia koiria sitten pennutetaan vaikka tiedetään kuinka suuria ongelmia niillä on? Ei varmaan ole yhtään rotua joka täysin terve olisi, mutta on yleisesti kuitenkin tiedossa että jotkut rodut ovat vain sairaampia.

Fay kirjoitti:

Monessa rodussa taas on menty jalostuksellisesti kammottavan pitkälle joka taas on se toinen ääripää. Onko sitten parempi ottaa pitkälle jalostettu rotukoira jonka järjettömän kalliin hinnan mukana saa kaupanpäälle vielä kaikki suvun sairaudet? Miksi tällaisia koiria sitten pennutetaan vaikka tiedetään kuinka suuria ongelmia niillä on? Ei varmaan ole yhtään rotua joka täysin terve olisi, mutta on yleisesti kuitenkin tiedossa että jotkut rodut ovat vain sairaampia.

Juu. Olen törmännyt lähesestikin ihmisiin, jotka ovat rotukoiria vastaan :D Bernit esim. on koiria siitä sairaimmasta päästä. Itse hyväksyn jalostamisen vain täysin terveiden yksilöiden välillä, ei sairaiden, eikä "siinä rajalla" olevien välillä. Jalostamisella pitää olla joku pointti, mitä sillä halutaan saavuttaa? Terveempää kantaa, korostaa tiettyjä ominaisuuksia?

Ei rotukoira ole "järjettömän" kallis :D Tai no kaikki on suhteellista ;)

Fay kirjoitti:

Hehe.. Voi kun se olisikin aina noin yksinkertaista.. Valitettavasti vain aina tuo ei ole kenenkään "vikaa".

Kerrotko lisäää? :) Multa meni varmaan sun sanoma ohi ;)

Omistaja on vastuussa koirastaan. Vahinkopennut on omistajan vika.

Mullahan ei juoksevaa narttua vielä ole ollut. Ymmärtäisin, että kun nartulla on juoksut, se pidetään sen ajan kytkettynä, ei päästetä juoksemaan metsään/koirapuistoon, missä "vahinkoja" voisi tapahtua. Jos taloudessa on uros, se on leikattu tai pidetään eri tiloissa. Kuulostaa mun mielestä yksinkertaiselta. Ymmärsinkö jotain väärin?

Fay kirjoitti:

Rupesin miettimään mikä on mielestänne "hyvä syy" teettää koiralla pentuja? Mitä "pennuttajan" pitäisi mielestänne tietää ja osata?

Noita "hyviä syitä" on varmasti lukemattomia. Syitä voi olla esim. se, et se koira on todella "laadukas" rotunsa edustaja tai haluaa omasta hyvällä luonteella varustetusta koirasta itsellensä pennun. Ja tuon kaltaiset syyt ainakin itse hyväksyn. Monet myös saattavat teettää ekan pentueen sillä, et haluavat selvittää olisko itsestä ihan "viralliseksi" kasvattajaksi." Pennuttajan" aka. kasvattajan tulisi vähintään osata hoitaa, ruokkia ja sosialistaa pennut luovutusikäiseen asti oikeaoppisesti ja tämän tiedonhan saa jo ihan kirjoista sekä internetistä selville. Ite en näe mitään pahaa sekarotuisen pennuttamisessa. Jos emä on upea luonteinen/tervepäinen niin keneltä se on pois jos sillä pennut teettää? Sitä en ymmärrä, et fyysisesti/psyykkisesti sairaalla/epävakaalla koiralla tehdään pentuja. Toki eihän luonteen periytyminen ole mitenkään selvää, mut "huonoluonteisen" koiran kohdalla on mielestäni suurempi todennäiköisyys saada aikaiseksi mätiä omenia.

Henniet kirjoitti:

Ja jos haluaa tuoda maailmaan pentuja "maailman parhaasta omasta koirasta", niin onhan se ymmärrettävää, mikä ei tietenkään tee sitä sen järkevämmäksi.

Mä täällä just odottelen kauhulla ens kesää.. Naapurustossa on yks sievä mäykkyneiti jota leikillä kutsumme Hugon tyttöystäväksi, ja tämän emäntä on nyt ilmeisesti jo meidänkin puolesta päättänyt, että meidän koirat tekee pentuja ens kesänä.
Perustelut on nää perinteiset; pitää pennuttaa vähintään kerran ettei tule ongelmia (ja eikö tääkin ollut kukkua?) ja kyllä tollaset pienet sekarotuiset menee vaikka kuumille kiville, rahaakin saa vähän tienattua, ja itelle jätetään sitten yks ja teille tietysti toinen.

Mä koen nyt hienoisesti sen tunteen, joka varmaan on näillä "mutkun olis niin kiva saada pentu omasta koirasta ku se on niin kiva ja söpö" -ihmisillä aika vahvana mielessä. Tunne on hämmentävä. Oishan se joo ihan kiva, mutta...? Jos mä haluan nimenomaan Hugosta pennun, oon kyllä valmis ottamaan selvää, onko sillä rodun puolesta jne rahkeita siihen. Jos ei ole, niin onhan mulla Hugo kuitenkin, ja maailma on pullollaan ihan yhtä mukavia koiria. Eikä Hugon poika kuitenkaan olis Hugo.

Sitte vaan miettimään miten sen kauniisti sanois, että tattis vaan, ei meiän puritanistihienostorasistikoira sekaannu muun rotuisiin.

^ Kerro tädille, että Hugolla on jokin perinnöllinen sairaus ettei voi käyttää
Ja samalla hienovaraisesti ettei muutenkaan tuollainen touhu ole kovin suositeltavaa. Muista myös mainita "tuttusi nartusta, joka kuoli vaikeaan synnytykseen".

....

Ennen vanhaa kuviteltii että nartusta tulee agressiivinen jos sillä ei pentuetta teetä. Korjatkaa joku toki jos olen väärässä, näin olen kuitenkin kuullut ja moni etsii nartulleen viellä tänä päivänä urosta kyseisen asian vuoksi..

TeJo kirjoitti:

Ennen vanhaa kuviteltii että nartusta tulee agressiivinen jos sillä ei pentuetta teetä. Korjatkaa joku toki jos olen väärässä, näin olen kuitenkin kuullut ja moni etsii nartulleen viellä tänä päivänä urosta kyseisen asian vuoksi..

Miten itse olen asian ymmärtänyt niin ei se ole mitenkään kiinni siitä että tekeekö sillä nartulla pentuja vai ei. Joku asiasta vielä enemmän tietävä voi korjata jos olen väärässä, mutta käsittääkseni narttu ei a)kaipaa mitään pentuja elämänsä aikana, se on stressaavaa nartullekin hoitaa ympäri vuorokauden niitä yms b)tule aggressiiviseksi jos ei saa pentuja. Eli ihan puppupuhetta. Korjatkoon joku jos tietää paremmin.

Minä en oikeasti tiedä täydellisesti minun kantaa mihinkään, mutta sen tiedän kaikenlainen järjetön pennuttaminen on minusta tyhmää. Oli se koira sitten jalostuskoira, rekisterissä tai ei, puhdas-tai sekarotuinen.
Kaikkein tärkeintä on se että pentujen teettäjä osaa hommansa, etsii hyvät kodit, maksaa vaikka muutamia tonneja jos komplikaatioita nartulla esiintyy missään vaiheessa. Eli on omistautunut oikeasti asialleen.
Harvemmin sekarotuisten pennuttajista löytyy järkeviä syitä, en ole kuullut vielä täysin kattavaa selitystä yhdellekään pentueelle.
Joskus niitä kyllä löytää ihan rotukoirienkin pennuttajista.

Sanotaanko näin että kaikkea voisi aina parantaa

lapatossu kirjoitti:

Mä en oo kuullukaan että se on nartulle jotenki terveydelle haitallista jos ei teetä yhtä pentuetta? Mikä tää juttu on?

On näitä samoja uskomuksia kuin se, että naaraskissan pitää saada yhdet pennut ennen leikkausta.

Mä muistelisin et tolla pennuttamisella oli jotain tekemistä kohtutulehduksen tmv (nisäkasvaimet?) kanssa, ja että "jokaisella nartulla tulisi teettää vähintään yhdet pennut ennen leikkausta". Vaikka emt sitten, eihän kohtutulehdusta tule leikatulle nartulle...? Huomaa kyllä, että meillä ei oo ollu kuin poikakoiria...