Koirat.com

Dragonflame's kennelistä :)

Ilmottaudun myös neljän vuoden jälkeen taas odottajiin vaikka aina olenkin sanonut, että ei enää, eikä varsinkaan kolmatta yhtäaikaa, mutta ups, jotenkin vahingossa vähän niinkö pentu varattiin.. avo puhui pari vuotta suomenpystykorvasta ja itse en siihen oikein ole ikinä lämmennyt, joten oon pehmittänyt sitä itäsiperianlaikaan, josta itse oon aina tykännyt tosi paljon. Vein sitten avon käymään kasvattajan luona kuuntelemassa tarinat rodusta ja tutustumaan aikuisiin yksilöihin, niin avohan innostui rodusta tosissaan ja kuoppasi pystärin samantien ja nyt ole muusta rodusta puhunutkaan :D

Toki hieman vähän mietityttää se, että olisi kolme koiraa hoidettavana, mutta toisaalta onneksi tässä on aikaa vielä pitkän matkaa jos tuntuu, että se kolmas on kuitenkin liikaa. Voi perua hyvillä mielin varauksen ja katsella sitten paremmalla ajalla uudestaan. Kasvattaja oli aivan huippu heti kertalaakista ja järki päässä, joten sekin olisi siis nyt valmiiksi katsottu. Emäehdokkaalla alkoi vasta sunnuntaina juoksut juuri meidän tullessa kasvattajan luokse, joten menee tuonne kevääseen pennun saanti. Toisaalta sitten ollaan ensi syksynä jo heti valmiudessa metsälle, vaikkakin metsästysroduissa paras syntymäaika olisikin keväällä eikä talvella. Mut ihan uus aluevaltaus tää itäsiperianlaika, joten kaiken kaikkiaan innolla odotetaan mitä tuleman pitää.

Aikamoinen juonikuvio tuli. Iitälaikan osalta astutus ei onnistunut ja nyt tuli aivan yks kaks puskan takaa toinen vaihtoehto, joten kyllä se kolmas koira kotiutui sitten kuitenkin eilen illalla.. :---D Rotu tosin vaihtui sitten kuitenkin takaisin suomenpystäriin. En edelleenkään rotua rakastamalla rakasta, mutta kun jälkikäteen mietti monena iltana astutuksen mentyä pilalle, niin ei se itälaika sitten ehkä kuitenkaan olisi ollut paras vaihtoehto meidän tarkoitukseen vaikka rodusta niin tykkäsinkin. Koska metsäkanalintukoira oli kuitenkin hakusessa, ja vaikka koitettiin katsoa että olisi lintuun menevästä suvusta, se hirvivietti on kuitenkin se mikä eniten itälaikaa vie metsässä. Joten halusimpa tai en, suomenpystäri sopii parhaiten ja tuossahan se nyt on.

Nanosta mulla ei ole epäilystäkään etteikö toimeen tulisi. Käyttäytyi kuten aina ennenkin, haisteli hetken aikaa ja sitten touhus omiaan. Seurailee pennun puuhia ja välillä yrittää vähän kovakouraisesti leikkiin, mutta aikalailla neutraali pennun suhteen. Väpän suhtautuminen jännitti vähäsen, kun se on hieman aggre pennuillekin ja yleensä ollaan porukoitten pihalla tutustutettu pentuihin, mutta nyt piti kotona. Perus haistelut ja länkytykset, mutta yö menikin jo kivuttomasti ja melko lähekkäin jopa nukkuivat. Pentu lukee hyvin vanhempaa ja antaa tilaa sille, eikä väkisin yritä tulla lähelle. Vielä Väpä seurailee pentua ulkona jännittyneenä ja meinaa rähjätä välillä jos pentu ottaa vauhtia, mutta yleensä kuukaus tuolla on mennytkin ennen kun kunnolla hyväksyy uuen koiran. Saa nähä miten vanhemmiten menee, narttukokemukset tuolla varsinkin on ollut aika huonoja aikaisemmin. Ainakin porukoiden nyt aikuistuneiden urospentujen kanssa se on fine, mutta tosiaan aika tarkka omasta tilastaan tuo ajokki on ollut kautta aikain. Oon kyllä antanu sen komentaa muita jos päin näköä tullaan riehumaan ja leikkimään mistä se ei tykkää yhtään, mutta (resurssi)perseilyn kanssa on nollatoleranssi. Jospa tuosta pennusta muovautuis sellainen, että ei anna takaisin ja ei edelleen yritä väkisin. Sillä vähän koitinkin valkata kahesta nartusta tän vähemmän rähisevän ja omiaan puolustavan.

Mites muuten muilla on onnistunut pennun tulo ja yhteiselo aikuisina jos talossa on vähän aggressiivisempi koira?

Löytyykö täältä muita pennun odottajia? Olisi kiva saada vertaistukea

Meille on tulossa elokuussa karvaista perheenlisäystä. Odottavan aika on toodella pitkä... Erehdyin jo laskemaan päiviä ja viikkoja, ja muutenkin pentu pyörii mielessä 24/7. Välillä on hankalaa jopa nukkua kun on niin innoissaan. Onneksi tuo jo talossa oleva koira on olemassa, se vie väkisinkin ajatuksia muualle edes välillä. Voi kun se tietäisi mikä yllätys sitä odottaa elokuussa! Olen melkein satavarma siitä, että koirani ottaa pennun vastaan suurella riemulla. Ajatella että piakkoin silläkin on ikioma kaveri

Vaikka keskustelu ei kovin aktiivisesti rullaakaan enää, ilmottaudun pennun odottajaksi. Juhannuksena pitäisi kotiutua sekarotuinen ajokoira syksyn jahteihin :)