Koirat.com

Meillä pentu tottui pantaan melko kivuttomasti ja nopeasti. Panta laitetaan kaulaan ainoastaan ulkoillessa, ja alkuun tietysti rapsuteltiin jatkuvasti mutta kummasti se panta unohtu kun oli niin paljon muuta mielenkiintoista ulkona. Tosin, pari pvää sitten laitoin pantaan nimilaatan ja rapsutusta esiintyy samalla lailla sisätiloissa ennen kuin siirrytään ulos, mitä pienempänä pannan totuttelussa
Hihnaan tottuminen sitten olikin oma lukunsa. Ekalla kerralla sen kummemmin miettimättä kytkin pennun hihnaan ja ulos. Tuo rimpuili kuin villieläin hihnan päässä.
Niimpä me opeteltiin alusta asti koko homma sisätiloissa. Pentu hihnassa ja kontaktissa/seuraa käveltiin ympäri kämppää namuja satellen. Kun sujui hienosti, siirryttiin pihalle. Kun siellä sujui niin siirryttiin ulkomaailmaan ja nätisti kävelee nykyään hihnassa. (emme ota huomioon riekkumista loppu lenkistä, nimim. kankainen hihna näyttää raadellulta..)

Kadaverille onnittelut pennelistä!

Pantaongelma on vähän hellittänyt - jee! Sisällä en ole viitsinyt pitää, kun painivat sen verran paljon Helmin kanssa, äkkiä joku hammas välissä. Kiitos vinkeistä!

Löydettiin tänään Tähdelle pentukaveri. Kivaa.

Mä pidin myös molemmilla pantaa kaulassa kotonakin alussa jotta tottuvat. Enkä tehnyt siitä pannasta ja hihnasta mitään numeroa, koska ne vaan kuuluu päivittäisiin varustuksiin ja niitä on pidettävä. Nopeesti kumpikin tottui vaikka varmaan eka viikko meni rapsutellessa ja ärsyyntyessä siihen, mutta tosiaan kun pantaa piti muulloinkin kun vaan ulkoillessa niin kohta oli jo ihan normaali asia. Mä en oo koskaan palkannut pannan pitämisestä tai hyysännyt pentua siitä että inhoaa pantaa, tollaiset jutut on vaan niitä joihin on pakko tottua ilman mitään numeroita ja esityksiä. Paljon tietysti pentuna pystyi pitämään vapaanakin, mutta kyllä siihen pantaan on silti totutettava joskus, mitä pienempi sen helpommin se käy.

Tänään Lilo pääsi yllättämään mut ihan täysin! Se ei oo missään vaiheessa osoittanut kauheesti kiinnostusta minkään sortin yhdessätekemisen suhteen, se ei kauheesti tykkää temputella ja treenata jne. No, tänään oltiin kaverin kanssa aksatreeneissä, treenamassa vanhempia koiria siis. Lilo oli mukana häkkituristina, mutta kokeilin sitten päästää sen jotain tekemään sillä välin, kun Loki lepäsi.

Ja mitäs kummaa! Pieni kirppuhan oli aivan liekeissä! Se meni putkea kuin tuulispää, eikä aina ottanut namiakaan, kun tekeminen itsessään oli niin hauskaa. Se oli ihan mahtava. Täytyypä jatkossakin ottaa se mukaan, ehkä toi aksa on sille sopiva laji sitten kumminkin.

Apua, miun pieni pentuni on ensi viikolla jo puolivuotias! Eikä enää kovinkaan pieni, tänään mittasin painoksi 19,8 kiloa ja säkäkorkeudeksi noin 55 senttiä. Omaan silmään se ei kyllä edelleenkään kovin isolta koiralta näytä, vaikka rotumääritelmän mukainen säkäkorkeuden alaraja on vain sentin päässä. Mikähän jättiläinen tästä on oikein kasvamassa.

No jos se puolivuotiaana on sentin päässä alarajasta niin ei se nyt ihan tolkuttomasti enää korkeutta ota

Miten kauan teidän nartut on kasvanut korkeutta ja massaa? Meillä on nyt nelikuinen honkkeli ja yksi narttudalmiksen omistaja sanoi, että oma koiransa oli jo tyyliin viisikuisena lähes aikuiskoossaan.

^^ Toivotaan, aika tasaisella vauhdilla se vaan edelleen kasvaa. Vähän on sentään painon nouseminen laantunut siitä kilo viikossa tahdista. :D

Meillä on nyt ollut perjantaista asti tuo pentu ja mulla on ihan hirveä stressi! Ruoka ei maistu, ahdistaa ja hermostuttaa. Tuntuu siltä, ettei tuo opi kunnolla seuraamista ja hihnakäyttäytymistä. Ja eihän sitä voi viedä julkisiin tms ellei se osaa hihnassa kulkea
Onhan se ollut täällä vasta muutaman päivän, mutta silti.. Tuntuu vaan ihan kauhealta vaikka oonkin suunnitellut tuota koiran tuloa pari vuotta.

Yksinolokin ahdistaa ihan hirveästi, huomenna sen pitäisi olla neljä tuntia yksin.. Tänään se oli aamulla 50 min kun kasvattajan rohkaisemana kävin yksin kävelemässä. Päivällä olinkin poissa 1,5 tuntia ja äänitin tuon. Ei silloinkaan pitänyt ääntä, paitsi haukahti pari kertaa kait unissaan. Illalla käytiin vielä avokin kanssa puolen tunnin kävelylenkillä ja äänitettiin taas. Ei ollut pitänyt mitään meteliä. Tosin olemme jättäneetkin sen yksin silloin kun se on väsynyt.

Mietin nyt, että mites sitten huomenna aamulla, jos meillä kummallakaan ei vain ole aikaa väsyttää tuota.. Voimmeko vain jättää sen yksin ja toivoa, ettei se ala riehua ja huutaa? Tai pakkohan se on jättää yksin, kun molempien pitää mennä kouluun. Äh, eniten kaduttaa se, etten heti lauantaina (perjantaina siis tuli) aloittanut tuota kotoa lähtemistä ja tulemista ahkerasti. Tuntuu siltä, että olisin tehnyt jotain peruuttamatonta vahinkoa tuolle pennulle, vaikka tuskin se niinkään on..

Anteeksi pitkä sepustus, oli vain pakko purkaa tämä jonnekin. Kasvattaja sai jo osansa aamulla ja hienosti tsemppasi ja antoi vinkkejä..

^ Kuulostaa hyvin tutulta, olen tähän ketjuun viime vuoden puolella itsekin auennut ahdistuksestani alkuajoista Lennun kanssa. Yksinolot olivat erityisen ahdistavia ja minusta tuntui pitkään (melkeinpä pari kuukautta, tosin ensimmäiset kolmisen viikkoa olivat pahimmat), että olen vankina omassa kodissani, kun pentua ei voi jättää yksin.

Mutta kuulostaa, että teillä on kuitenkin alkanut hienosti, jos se on hiljaa ollut jo nuo teidän tähän asti tekemänne yksinolot. Onko teillä jotain tekemistä, mitä pennulle voisi jättää kun lähdette aamulla? Itse jätän Lennulle aina täytetyn kongin (tai pari, jos on pidempi yksinolo), jota työstäessään se väsähtää paremmin. Kyllä se pentu oppii siihen rytmiin pikkuhiljaa, Lennukin aina koisii aamupäivät/päivät vaikka olisinkin kotona, kun on jo tottunut siihen, että vasta iltapäivällä/illalla tapahtuu jos tapahtuu. :)

Tosi paljon tsemppiä teille, muistan kyllä miten rankkaa pikkupennun kanssa oli ja mietinkin silloin aina välillä, että olenko tehnyt elämäni isoimman virheen ottamalla pennun ja pilaanko sen täysin ja muuta, mutta ihan hyvä siitä on tullut. :) Kaikesta selviää!

^ Kiitos tsempeistä! Tällä hetkellä on ihan samanlaiset fiilikset kuin mitä sinulla oli silloin kun sait pentusi..

Kongi kyllä löytyy mutta jostain syystä se on vielä tuolla kaapin perukoilla Pitäisi alkaa sitä tosissaan käyttää. Kaikki voimat on mennyt, joten en ole sitten vain jaksanut miettiä tuota kongia sen enempää (tekosyitä). Pitäisi nyt yrittää ryhdistäytyä ja toivoa, että tuo pentu pärjää sen 4 h nukkuen ja ehkä leluilla leikkien.. Kongia voisi alkaa kokeilla heti huomenna aluksi valvotusti. :)

^ Ymmärrän täysin, että voimat ovat aika lopussa. Meillä pentu ei antanut miun nukkua kunnolla ensimmäiseen kolmeen viikkoon ja olin niin uupunut, että itkin joka päivä (useampaan otteeseen) ja kuljin ympäriinsä aika zombina. En mie edes kunnolla muista niistä alkuajoista mitään, ei hirveästi kyennyt nauttimaan siitä pikkupentuajasta.

Mutta kannattaa tosiaan kokeilla sitä kongia, ja just ensiksi valvotusti, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Itelleni se on jo muodostunut ihan rutiiniksi, että illalla ennen nukkumaanmenoa täytän kongit ja laitan pakkaseen jäätymään seuraavaa päivää varten. Toki alkuun ei kannata sitä välttämättä pakastella tai muuta, ettei mene pennulle liian vaikeaksi. Mutta kyllä se siitä lähtee!

Nyt tulee nuo yksinolot ahdistamaan entistä enemmän.. Leevi oli tosiaan tänään 4 h yksin ja ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi noin 40 min kestänyt haukku ja uikutus. Hieman alle kolmen tunnin kohdalla alkoi sitten noin puolen tunnin pituinen haukku. Pitääkö tuo nyt vaan ignoorata ja toivoa, että se loppuu?

Kokeilin tänään tuolle sitä kongia ja kyllähän se sen parissa jaksoi viihtyä. Väsyi myös nopeasti, joten ehkä uskallan huomenna jättää kongin sille kun se jää taas noin neljäksi tunniksi yksin.. Toivottavasti naapurien hermot vain kestää.

^ Usko pois, kyllä se menee ohi. Meillä oli yksinolot ekat pari viikkoa vähän vaikeita, eli siis pentu jäi kiljumaan täyttä kurkkua kotiin kun lähdin vanhemman kanssa ulos, ja olin ihan itku kurkussa et nyt se on eroahdistuvainen ym. jep jep, siis se oli 7-9 viikkoinen pentu. Nykyään jää nätisti kotiin kun ymmärtää, että takaisin tullaan kuitenkin. Ja mekin asutaan kerrostalossa ja meidän älypää alakertalainen hakkasi kattoaan kun ilmeisesti otti päähän pennun huuto.

Harjoittelisin ylsinoloja siten, että avaat vaikka ensin oven ja laitat samantien kiinni, kävelet pois, avaat uudestaan jne. Sitten menet rappuun ja heti takaisin. Siten, että pentu tottuu ja ymmärtää, että tulet takaisin kuitenkin.

^ Kiitos vinkeistä.

Olen nyt tehnyt pari kertaa niin, että jätin Leevin pentuaitaukseen, puin päälleni ja poistuin ovesta hetkeksi. Kuulostelin oven takana vähän aikaa ja palasin takaisin. En huomionut pentua, vaikka se vähän aitausta vasten hyppelikin. Kun se oli rauhoittunut ja hetken aikaa makoillut, toistin tuon. Nyt se nukkuu tuossa aitauksessaan edelleen. Heräsi kyllä, kun tulin takaisin, mutta rauhoittui sitten melko nopeasti. Avokki on kyllä kotona, mutta toisessa huoneessa.

Tein myös aiemmin sitä, että kun menin esim. makuuhuoneeseen laitoin oven kiinni perässäni ettei tuo pentu koko aikaa seuraa minua. Menin sitten jonkin ajan päästä takaisin ja se olikin mennyt makoilemaan muualle, mutta tuli taas perässäni.. Tuntuu siltä, että se alkaa kiintyä muhun "liikaa".

yana: Ootko lukenu tämän aiheen? Tuo ainaki helpotti mua sillon alussa. Tuntui, että en koskaan tuu oppimaan tekemään mitään oikein koiran kanssa ja tuntu myös, että en osaa jättää sitä yksin kotiin kuitenkaan jne. Ihan kamalaa oli alku
Ihan oikeasti. Se menee ohi. Anna itsellesi ja pennullesi aikaa :)

^ En ollut lukenut tuota, kiitos! Kyllä tuo helpottaa, kun lukee miten monella on ollut samanlaisia tuntemuksia. Jotenkin tuntuu siltä, että mä en kiinny tohon pentuun silleen miten pitäisi.

Hihnakäyttäytyminen on nyt parantunut, kun olen alkanut laittaa hihnan sille ahkerasti aina kun menemme tuohon pihaan ja palkkaan hyvästä käytöksestä. Tuo yksinolo vain stressaa vielä ihan älyttömästi

Pixu kirjoitti:

Miten kauan teidän nartut on kasvanut korkeutta ja massaa?

Mun valkkarineiti ei ole tainnut juurikaan enää kasvaa korkeutta puolen vuoden iän jälkeen. On sille saattanut sentti ehkä tulla korkeutta lisää, mutta ei mitään huomattavaa (on nyt 9 kk). Massan suhteen kehitys on ollut hitaampaa, mutta niinhän se taitaa olla yleensäkin. Nuori koira on aika honkeli ja se rotevuus tulee sitten myöhemmin aikuistumisen myötä.

Eka yö ipanan kanssa takana, ja meni kyllä super hyvin, tuo ei itkenyt lainkaan! Pari kertaa itse heräilin kuuntelemaan ja katselemaan, että mitä se nyt puuhaa, ja kerran se tuli sanomaan sängyn viereen räks räks häntä heiluen. Rauhoittui kuitenkin välillä pissille päästyään uudestaan nukkumaan :)

Mun "itsenäinen" neiti kulkee mun perässä täällä sisällä heti jos itse liikun, tulee selän taakse istumaan ja tuijottamaan Voisin luulla valkkariksi jos en itse rotua tietäis.. Mitään herkkuja en ole antanut jos olen itse syönyt ja heti kun meen jääkaapille ja teen itselleni leivän tms, käy ihan kierroksilla niinko ei olis koko päivään ruokaa saanut.. Ehkä se tuon kerjäämisenkin kohta tajuaa turhaksi.

Mun nyt 5kk ikäinen pentu on jo äitinsä korkuinen(47cm), eli ei luultavasti ainakaan montaa senttiä tästä kasva. Painoa sitten tuleekin vielä pari-kolme kiloa lisää, kun nyt tuo on tuollainen honkkeli. Painoa on 10,6 kiloa, että siitä voi jotain päätellä. Tää näyttää vähän bc:n ja vinttikoiran sekoitukselta :D Korkeutta tuli siinä 3-4 kuukauden välissä tosi nopeasti lisää ja sitten kasvu hidastui pikkuhiljaa.