PENTU TULEE TALOON - Keskiviikkona, 19.02.2014 klo 22:47
Pennunomistajien pulina 11
Kadaver
Viestimäärä: 4330
MÄ OLEN NIIN ONNELLINEN!!!!!!
Kusti ja Suvi nukkui viime yön samalla lampaantaljalla, kylki kyljessä! VIHDOINKIN Suvi on hyväksynyt pennun ja päästänyt sen rajojensa yli. Aluksi ei toisen tulla metriä lähemmäs. Eilen oli selvästi edistyspäivä, sillä silloin leikittiin ensimmäiset oikeat vetoleikitkin!
Kusti ja Suvi nukkui viime yön samalla lampaantaljalla, kylki kyljessä! VIHDOINKIN Suvi on hyväksynyt pennun ja päästänyt sen rajojensa yli. Aluksi ei toisen tulla metriä lähemmäs. Eilen oli selvästi edistyspäivä, sillä silloin leikittiin ensimmäiset oikeat vetoleikitkin!
"Your husband is gay, your husband is gay, he wasn't born like that, you made him that way..."
Angat
Viestimäärä: 2172
Mäkin voin lohduttaa uusia pennunomistajia: meillä pentu huusi pahimmillaan kuusi tuntia putkeen yksinollessaan, vanhemman koiran kanssa leikkivät ensimmäiset oikeat leikkinsä vasta pennun ollessa reilun viisi kuukautta, pentu ei vapaaehtoisesti suostunut tulemaan lähellekään autoa, panta oli aivan kamala ja tottuminen vei aikaa, uuteen kotiin muutettua alkoi kitistä pitkin öitä... Mutta vallan mainio junnu tuo on nykyään, meidän lauma toimii hyvin yhteen ja ollaan kaikki onnellisia. Liikaa ei kannata stressata, kyllä kaikki menee omalla painollaan vallan hyvin.
yana
Viestimäärä: 21
Meillä nuo yksinolot menee nyt ihan hyvin, ei ole pitänyt meteliä nyt ollenkaan. Mitä nyt on saattanut pissapapereitaan silputa, mutta kunhan ei huuda niin ei haittaa.
Mutta silti, mua ahdistaa edelleen ihan älyttömästi. En jaksa ton hepuleita ja koko ajan on itku kurkussa. Avokki yrittää tsempata ja rauhotella, mutta silti mulla on henkisesti ihan hirveä olo. Toivottavasti tämä menisi pian ohi, sillä mun pitäisi jaksaa keskittyä kouluun ja töihinkin. Tuntuu myös tyhmältä valittaa koko ajan samasta asiasta
muoks. ^Ohhoh, tuo meidän pentuhan käyttäytyy varsin mallikkaasti.. Mitä nyt valjaitaan pureskelee aina kun saa ne suuhunsa (eikä saa niitä itse enää suusta pois..). Autoilu menee tosiaan hyvin, tosin kasvattaja käyttikin pentuja atoilemassa jonkin verran ennen luovutusta.
Mutta silti, mua ahdistaa edelleen ihan älyttömästi. En jaksa ton hepuleita ja koko ajan on itku kurkussa. Avokki yrittää tsempata ja rauhotella, mutta silti mulla on henkisesti ihan hirveä olo. Toivottavasti tämä menisi pian ohi, sillä mun pitäisi jaksaa keskittyä kouluun ja töihinkin. Tuntuu myös tyhmältä valittaa koko ajan samasta asiasta
muoks. ^Ohhoh, tuo meidän pentuhan käyttäytyy varsin mallikkaasti.. Mitä nyt valjaitaan pureskelee aina kun saa ne suuhunsa (eikä saa niitä itse enää suusta pois..). Autoilu menee tosiaan hyvin, tosin kasvattaja käyttikin pentuja atoilemassa jonkin verran ennen luovutusta.
Japaninpystykorvauros Leevi 1/14
(Viestiä on muokattu sunnuntaina, 23.03.2014 klo 10:21)
creek
Viestimäärä: 1221
Mun pentu taitaa pokata "vuoden hirviöpentu" -pokaalin.
Se on maailman iloisin pentu, rrrakastaa aivan kaikkea, ei pelkää oikeen mitään. Kiva juttu toisaalta. Mutta kyllä mä kateuksissani eilen kattelin penturyhmässä, kun toisten pennut pysytteli omistajan lähellä ja nätisti tutustuivat toisiinsa. Mun pentu rallas pitkin ja poikin ihmisten ja koirien välillä "jipiijipiijipiii, hauskaahauskaa"! Arimmat pentu rievut saivat varmaan slaagin tuosta, ihmiset hymyili jäykästi "onpas se energinen ja villi. Heh heh."
Jos en päästäny toisten luo, niin tämä haukkua louskutti, eikä vissiin hävettäny yhtään.
Kotona pentu osaa käyttäytyä hienosti, osaa olla rauhallinen, kuuntelee, ottaa kontaktia ja toimii hyvin suurimman osan ajasta. Mutta ootahan kun on häiriötä, niin korvat katoavat ja minä muutun täysin näkymättömäksi. *hengitä syvään, ulos..*
Se on maailman iloisin pentu, rrrakastaa aivan kaikkea, ei pelkää oikeen mitään. Kiva juttu toisaalta. Mutta kyllä mä kateuksissani eilen kattelin penturyhmässä, kun toisten pennut pysytteli omistajan lähellä ja nätisti tutustuivat toisiinsa. Mun pentu rallas pitkin ja poikin ihmisten ja koirien välillä "jipiijipiijipiii, hauskaahauskaa"! Arimmat pentu rievut saivat varmaan slaagin tuosta, ihmiset hymyili jäykästi "onpas se energinen ja villi. Heh heh."
Jos en päästäny toisten luo, niin tämä haukkua louskutti, eikä vissiin hävettäny yhtään.
Kotona pentu osaa käyttäytyä hienosti, osaa olla rauhallinen, kuuntelee, ottaa kontaktia ja toimii hyvin suurimman osan ajasta. Mutta ootahan kun on häiriötä, niin korvat katoavat ja minä muutun täysin näkymättömäksi. *hengitä syvään, ulos..*
Pixu
Viestimäärä: 1319
^ hah, tiedän tunteen näin suht energisen koirarodun ja erittäin energisen pennun omistajana Ronja ei kyllä hauku, mutta muuten on kyllä erittäin kovasti menossa kaikki moikkaamaan ja painimaan ja ja ja..
Täytyy myös hieman kehaista tuota. Oltiin eilen ensimmäisissä mätsäreissä ja Ronja oli aivan mielettömän hieno! Malttoi keskittyä, seisoi upeasti ja ravasi vierellä, ei laukannut. Ihana pikku likka! Alkaa myös oppia talon tavoille pikkuhiljaa ja on jo muutaman kerran pyytänyt ulos kun on hätä. Sisälle ei pissoja eikä kakkoja ole tullut nyt varmaan enää pariin viikkoon.
Täytyy myös hieman kehaista tuota. Oltiin eilen ensimmäisissä mätsäreissä ja Ronja oli aivan mielettömän hieno! Malttoi keskittyä, seisoi upeasti ja ravasi vierellä, ei laukannut. Ihana pikku likka! Alkaa myös oppia talon tavoille pikkuhiljaa ja on jo muutaman kerran pyytänyt ulos kun on hätä. Sisälle ei pissoja eikä kakkoja ole tullut nyt varmaan enää pariin viikkoon.
Dalmikset Rölli & Ronja
creek
Viestimäärä: 1221
^Huojentavaa kuulla että on olemassa jollakin muullakin edes vähän samankaltainen pentu
Toivottavasti tämä on ohimenevää ja korjaantuu ajan sekä harjoittelun kanssa. Vähän aika sitten tuo meni ihan vain ohi menevistä ihmisistä täysin pähkinöiksi, nyt sentään pysyy neljällä tassulla kun joku tulee vastaan
Pakko muokata: "koska olen iloinen, niin iloinen, aina aina iloinen!" (huomatkaa korvat, jotka ovat kadonneet.)
Toivottavasti tämä on ohimenevää ja korjaantuu ajan sekä harjoittelun kanssa. Vähän aika sitten tuo meni ihan vain ohi menevistä ihmisistä täysin pähkinöiksi, nyt sentään pysyy neljällä tassulla kun joku tulee vastaan
Pakko muokata: "koska olen iloinen, niin iloinen, aina aina iloinen!" (huomatkaa korvat, jotka ovat kadonneet.)
(Viestiä on muokattu maanantaina, 24.03.2014 klo 19:02)
Umber
Viestimäärä: 572
Mun pieni apinavauvani, nti 8vk, kiipesi tänään ihan omatoimisesti sohvalle .
Onneksi rotu ei ole yhtä energinen noin lähtökohtaisesti kun teillä, toi energia meinaa täälläkin vähän kuplia yli.. Nyt onneksi simahti hyljeasentoon nukkumaan metsässä remuamisen jälkeen..
Onneksi rotu ei ole yhtä energinen noin lähtökohtaisesti kun teillä, toi energia meinaa täälläkin vähän kuplia yli.. Nyt onneksi simahti hyljeasentoon nukkumaan metsässä remuamisen jälkeen..
Newfoundlandinkoira 2011
Amerikanakita 2014
Amerikanakita 2014
(Viestiä on muokattu maanantaina, 24.03.2014 klo 18:36)
annajaada
Viestimäärä: 675
Mä oon varmaan jo niin tottunut tällaisiin hurrikaanipentuihin, että en pidä mitenkään outona, että välillä pennun on vaan saatava juosta täysiä mua ympäri kesken lenkin kun on energiaa purettavana :D Myös lelujen ja luiden heittely pitkin seiniä on ihan tavallista täällä. Ei vaan, Soma osaa kyllä useimmiten käyttäytyä. Ihmiset on niin ihania, että niitä kohti yritetään turhan innokkaasti rynniä ja muutenkin toi maltti on välillä vielä hakusessa kun ollaan jossain uudessa paikassa. Hoitotoimenpiteet on myös hankalahkoja kun kaikki pitää yrittää pistää leikiksi.
Huomenna mennään poistattamaan maitokulmuri, joka ei suostu irtoamaan. Pitäisi olla helppo homma, mutta nukutus aina pelottaa.
Huomenna mennään poistattamaan maitokulmuri, joka ei suostu irtoamaan. Pitäisi olla helppo homma, mutta nukutus aina pelottaa.
"Dogs are the leaders of the planet. If you see two life forms, one of them's making a poop, the other one's carrying it for him, who would you assume is in charge?" -- Jerry Seinfeld
Rorys
Viestimäärä: 5244
Siirynpäs tänne kirjoittelemaan kun tuo pennu tuossa jaloissa nyt makaa. Tyyppi on paljon rauhallisempi kuin tuo mun vanhempi narttu on ollut öö... ikinä. Rohkea, itsevarma, avoin ja miellyttämisenhaluinen. Tulee ihan hirveää vauhtia luokse kun sitä kutsuu, nimim. aamukahvit sylissä ja pitkin pöytiä. Välillä se saa hepuleita jolloin se juoksee pitkin metsää tai kämppää ympäri ja viskoo leluja tai käpyjä ympäriinsä Oppii nopeasti ja osaa keskittyä hienosti. Kauheasti en kyllä ole vielä kouluttanut, antaa toisen kotiutua ensin kunnolla, lähinnä istumista (ranskankielinen käsky vaihdettu onnistuneesti suomeksi) ja ruokakupille luvan saamisen odottamista ollaan harjoiteltu. Yöt nukkuu hyvin portilla eristettynä muista koirista ja meilläkin on makkarin ovi kiinni. Ei kitise tai herää rallamaan.
annajaada
Viestimäärä: 675
Eilen oli kulmurin poisto ja sen jälkeen käytiinkin vaan pihassa pissalla. No, tänään oli ilmeisesti vähän energiaa kertynyt, kun aamulla heräsin siihen, että Soma nakersi seinää Lähdinkin heti sellaiselle reippaalle aamukävelylle kun oli sopivasti kaunis auringon nousu. No melko nopeasti se reippaus ja mukavuus katosi kun tuo päätti alkaa esittämään ihan ihme kuritonta kakaraa. Nyki hihnassa ihan mihin sattuu, mm. toiselle puolelle tietä ihan yhtäkkiä. Hyppi tuulen mukana menevien lehtien perään, eikä ottanut kontaktia kuin vasta ehkä kolmannella pyynnöllä. Mentiin sitten pikku metsikköön, jossa pidän tota usein vapaana, että saisi rallatella vähän isoimpia energioita pois. Sieltähän se sitten löysi pupun ja juoksi noin sata metriä sen perässä. Tuli kyllä takaisin heti kun sanoin vähän totisempaan sävyyn. Kun käveltiin takaisin kotiin, vastaan tuli monia työmatkalaisia ja voi että kun hävetti..
Meillä on viime aikoina mennyt tosi kivasti lenkeillä kun Soma on oppinut ottamaan kontaktia ja saan sen istutettua hyvin jos vaikka tien toisella puolella menee joku. Ihan vierestä menevät koirat ja ihmiset on vielä liian vaikeita, mutta tänään tosiaan riitti että näköpiirissä oli mitä tahansa niin tolta katosi korvat ihan täysin. Kotona se hyppi mua vasten kun keitin kahvia ja kun komensin sen odottamaan samaan paikkaan, missä se aina odottaa ruokaansa, se alkoi hyppiä ja purra mua selästä ja kyljestä Siinä vaiheessa oli pakko ottaa aikalisä ja hypätä portin toiselle puolelle odottamaan, että Soma rauhoittui. Kyllä se sitten rauhoittui aika nopeastikin. Ruuan annoin pienen koulutussession yhteydessä ja sen se teki kokonaan tosi hienosti ja keskittyi taas hyvin. Ihme hirviökohtaus.
Meillä on viime aikoina mennyt tosi kivasti lenkeillä kun Soma on oppinut ottamaan kontaktia ja saan sen istutettua hyvin jos vaikka tien toisella puolella menee joku. Ihan vierestä menevät koirat ja ihmiset on vielä liian vaikeita, mutta tänään tosiaan riitti että näköpiirissä oli mitä tahansa niin tolta katosi korvat ihan täysin. Kotona se hyppi mua vasten kun keitin kahvia ja kun komensin sen odottamaan samaan paikkaan, missä se aina odottaa ruokaansa, se alkoi hyppiä ja purra mua selästä ja kyljestä Siinä vaiheessa oli pakko ottaa aikalisä ja hypätä portin toiselle puolelle odottamaan, että Soma rauhoittui. Kyllä se sitten rauhoittui aika nopeastikin. Ruuan annoin pienen koulutussession yhteydessä ja sen se teki kokonaan tosi hienosti ja keskittyi taas hyvin. Ihme hirviökohtaus.
"Dogs are the leaders of the planet. If you see two life forms, one of them's making a poop, the other one's carrying it for him, who would you assume is in charge?" -- Jerry Seinfeld
Pixu
Viestimäärä: 1319
belgilö
Viestimäärä: 494
Meillä on myöskin tuo pentu kova heittelemään itselleen esineitä. Luunmurikat vaan kolisee kun se ottaa niitä suuhunsa ja viskoo menemään laminaattilattialle. Muut koirat poistuu huoneesta turvaan muualle.
Yks ilta olohuoneesta alkoi kuulua kolinaa kun olin kaakaokuppisella. Aattelin,että taas luut alkoi lentelemään enkä mennyt heti katsomaan. Kun sitten hetken päästä menin olkkariin,näin että mun kamerahan se siellä iloisesti lentelee Se olikin sitten entinen kamera se!
Mutta harmitus ei ole kovin suuri sillä kamera olikin jo n 10 v vanha ja uuden hankinta on ollut harkinnassa.
Yks ilta olohuoneesta alkoi kuulua kolinaa kun olin kaakaokuppisella. Aattelin,että taas luut alkoi lentelemään enkä mennyt heti katsomaan. Kun sitten hetken päästä menin olkkariin,näin että mun kamerahan se siellä iloisesti lentelee Se olikin sitten entinen kamera se!
Mutta harmitus ei ole kovin suuri sillä kamera olikin jo n 10 v vanha ja uuden hankinta on ollut harkinnassa.
Canttarelli
Viestimäärä: 139
Soman hirviökohtaus kuulostaa ihan peruspäivältä Priman kanssa. :D Okei, onhan tää vähän nuorempi, joten noi ohitukset hihnassa menee välillä (jos tulevat erityisen lähelle) vähän niin ja näin, kun ihmiset on NIIIN ihania. Samasta syystä me myös tällä hetkellä ulkoillaan pihassa liinassa (jonka päälle voin tarpeen vaatiessa tallata), koska Prima keksi, että kaikkia pihassa kulkijoita on kiva käydä moikkaamassa. Meidän talon vieressä on siis kansalaisopisto, joten porukkaa kulkee päivisin aika paljon, ja nyt on ollut myös työmiehiä pihassa, jotka ovat ihan suosikkeja.
Prima on ollut myös pienestä pitäen (jo ennen luovutusta) aika kova puremaan käsiä, joten nyt on pitänyt olla tosi mustavalkoinen sen kanssa. Nykyään kylläkin osuu käsiin oikeastaan vaan silloin tällöin, kun tavoittelee lelua (tykkäisi ottaa mahdollisimman läheltä kättä kiinni). Kämppistä kyllä koettelee puremisen suhteen vieläkin aika ajoin. Vaatteitakaan ei oo mennyt rikki enää pariin viikkoon, hyppimisen kitkeminen on vielä kesken. Luvan kanssa saa sitten hillua.
Myös meillä kolisee luut ja pullot parkettilattialla harvase päivä. Yöksi oon ottanut äänekkäät lelut pois, koska se oppi, että kolisuttamalla luuta saa mut aamulla hereille. Onneksi parketti on jo muutenkin kärsinyt, niin ei tarvitse pelätä sen puolesta. :D
Prima on ollut myös pienestä pitäen (jo ennen luovutusta) aika kova puremaan käsiä, joten nyt on pitänyt olla tosi mustavalkoinen sen kanssa. Nykyään kylläkin osuu käsiin oikeastaan vaan silloin tällöin, kun tavoittelee lelua (tykkäisi ottaa mahdollisimman läheltä kättä kiinni). Kämppistä kyllä koettelee puremisen suhteen vieläkin aika ajoin. Vaatteitakaan ei oo mennyt rikki enää pariin viikkoon, hyppimisen kitkeminen on vielä kesken. Luvan kanssa saa sitten hillua.
Myös meillä kolisee luut ja pullot parkettilattialla harvase päivä. Yöksi oon ottanut äänekkäät lelut pois, koska se oppi, että kolisuttamalla luuta saa mut aamulla hereille. Onneksi parketti on jo muutenkin kärsinyt, niin ei tarvitse pelätä sen puolesta. :D
Coton de tuléar "Iira" 06.09.2004.
Auskel "Prima" 11.12.2013.
Auskel "Prima" 11.12.2013.
annajaada
Viestimäärä: 675
Soma oli jo jonkin aikaa käyttäytynyt niin hyvin, että ehdin jo tottua siihen. Tänään se on kyllä taas muuten ollut kiltisti, toivottavasti se oli vain hetkellinen riiviökohtaus :)
Kuvautin tänään koirat valokuvaajalla kaupungissa ja molemmat kyllä yllätti tosi positiivisesti. Kuvauspaikalla oli muita ihmisiä, koiria ja oravia(!) eikä kumpikaan edes yrittänyt lähteä mihinkään. Soma tietysti yritti rynnätä kuvaajaa päin joka kerta kun hän meni kyykkyyn, joten siitä ei saatu ihan yhtä montaa kuvaa kuin Aadasta. Lisäksi sitä ärsytti kun tuuli osui sen korviin, eli joka kuvassa korvat oli jotenkin höröllä tai takana :D Hölmö. Nyt on taas pentu väsytetty kun oli ensin agitreenit ja sitten vielä kuvaukset päälle. Jospa seinä pysyisi rauhassa tän illan.
Kuvautin tänään koirat valokuvaajalla kaupungissa ja molemmat kyllä yllätti tosi positiivisesti. Kuvauspaikalla oli muita ihmisiä, koiria ja oravia(!) eikä kumpikaan edes yrittänyt lähteä mihinkään. Soma tietysti yritti rynnätä kuvaajaa päin joka kerta kun hän meni kyykkyyn, joten siitä ei saatu ihan yhtä montaa kuvaa kuin Aadasta. Lisäksi sitä ärsytti kun tuuli osui sen korviin, eli joka kuvassa korvat oli jotenkin höröllä tai takana :D Hölmö. Nyt on taas pentu väsytetty kun oli ensin agitreenit ja sitten vielä kuvaukset päälle. Jospa seinä pysyisi rauhassa tän illan.
"Dogs are the leaders of the planet. If you see two life forms, one of them's making a poop, the other one's carrying it for him, who would you assume is in charge?" -- Jerry Seinfeld
Ninnipieni
Viestimäärä: 56
Nauhoittelinpas pennun vajaan tunnin yksinoloa. Penska on yksinolot keittiössä koska en luota vielä koiria keskenään yksin. Minun/meidän kotiin tullessa vinkuu ja itkee, lähtiessäkin paitsi jos on tarpeeksi hyvää herkkua jätetty viemään huomio pois ihmisten lähdöstä. Elin siinä toivossa että muun ajan yksinolosta penska olisi kuitenkin hiljaa ja esim. nukkuisi, mutta p*skanmarjat. Oli aika sydäntäraastavaa kuunneltavaa, melkeen koko ajan vähintäänkin pientä kitinää ja aika paljon itkua/huutoa/ulvontaa
Eli pitääpä aloitella yksinoloharjoittelu sitten alusta. Onneksi mulla on ensi kuu lomaa niin voi paneutua hommaan kunnolla. Vanhemman koiran kans tää suju aikoinaan niin helposti että nyt iski heti kauhea ahistus että ihan varmasti tuosta penskasta nyt tulee kamalan eroahdisteinen
Onneksi tuo on muuten ihanan reipas ja rohkea tapaus, vielä mahtavampi luonne kuin osasin odottaa
Eli pitääpä aloitella yksinoloharjoittelu sitten alusta. Onneksi mulla on ensi kuu lomaa niin voi paneutua hommaan kunnolla. Vanhemman koiran kans tää suju aikoinaan niin helposti että nyt iski heti kauhea ahistus että ihan varmasti tuosta penskasta nyt tulee kamalan eroahdisteinen
Onneksi tuo on muuten ihanan reipas ja rohkea tapaus, vielä mahtavampi luonne kuin osasin odottaa
Keeshond 6/11
Kiinanharjakoira 12/13
Kiinanharjakoira 12/13
creek
Viestimäärä: 1221
Voi että on mukava kuulla muidenkin pentujen riiviöintiä! Emme olekkaan ainoaita
Mitä teidän pennut tekee ohitustilanteissa, ja mitä te teette?
Mun pentu alkuun heitti ittensä selälleen jokaisen ohikulkijan kohdalla, nyt pysyy pystyssä mutta keksi yhestä kerrasta haukkumisen: en päästänyt ohikulkijan luo, alkoi haukkumaan ja ohikulkija tuli paijaamaan ennen ku kerkesin mitään sanoa. Sai siis palkan. Siitä se sitten lähti.
Nyt ihmisten ohittaminen onnistuu hiljaa 50/50, namitan siis jatkuvalla syötöllä kun on hiljaa/ihminen lähestyy. Mutta toiset koirat(!) Mikään nami ei oo mahtavempaa, kuin haukkua koiralle joka mukavasti vastaa takaisinkin. Ffff..toivottavasti saan tuon kitkettyä pois, rotu kun nyt ei muutenkaan mikään hiljainen ole.
Mutta on se hienokin. Käytiin tänään hallilla "treenaamassa" toisen pennun kanssa, parhaan kaverin vielä ja malttovat höpöt kuunnella omistajiaankin. Pikku rimpulat.
Mitä teidän pennut tekee ohitustilanteissa, ja mitä te teette?
Mun pentu alkuun heitti ittensä selälleen jokaisen ohikulkijan kohdalla, nyt pysyy pystyssä mutta keksi yhestä kerrasta haukkumisen: en päästänyt ohikulkijan luo, alkoi haukkumaan ja ohikulkija tuli paijaamaan ennen ku kerkesin mitään sanoa. Sai siis palkan. Siitä se sitten lähti.
Nyt ihmisten ohittaminen onnistuu hiljaa 50/50, namitan siis jatkuvalla syötöllä kun on hiljaa/ihminen lähestyy. Mutta toiset koirat(!) Mikään nami ei oo mahtavempaa, kuin haukkua koiralle joka mukavasti vastaa takaisinkin. Ffff..toivottavasti saan tuon kitkettyä pois, rotu kun nyt ei muutenkaan mikään hiljainen ole.
Mutta on se hienokin. Käytiin tänään hallilla "treenaamassa" toisen pennun kanssa, parhaan kaverin vielä ja malttovat höpöt kuunnella omistajiaankin. Pikku rimpulat.
Pixu
Viestimäärä: 1319
Meillä on ihmisten ohitukset ihan katastrofaalisia, seistään kahdella tassulla kun pitäisi syliin päästä. Ristus.. No eilen aloitettiin vastaehdollistamisen kautta harjoittelu ja jo nyt hiffaa juonen Nopsaa vaan vilkaisee ihmistä ja ottaa heti kontaktin. Tokihan mulla on namipussi mukana niin se on helppoa, mikään ei ole parempaa kuin namut!
Vähän nauratti päivällä (vaikka ei pitäisi), kun iso rotikkauros ärisi meille kadun toiselta puolelta, mitä tekee Ronja? Alkaa haukkua takaisin Täytyy kyllä kitkeä tuo haukkuminen pois.
Vähän nauratti päivällä (vaikka ei pitäisi), kun iso rotikkauros ärisi meille kadun toiselta puolelta, mitä tekee Ronja? Alkaa haukkua takaisin Täytyy kyllä kitkeä tuo haukkuminen pois.
Dalmikset Rölli & Ronja
annajaada
Viestimäärä: 675
Meillä on ohitukset aika vaihtelevia, kauempaa menevät ihmiset yleensä ohitetaan toiveikkaan hännän heilautuksen ja vilkuilun kera, mutta ihan lähellä menevien kanssa on vielä vaikeaa. Soma on kanssa saanut niin monta kertaa palkan kun ihmiset pysähtyvät lässyttämään kun se yrittää niitä kohti. Ja kun lelu on palkkana namia parempi niin vähän on hankalaa. Lelulla palkatessa se saattaa siltikin ihmisen kohdalla nykäistä kohti. Tarvii varmaan alkaa lenkkeillä kun se on tositosi nälkäinen jos namitkin olisi suuremmassa arvossa. Eiköhän se siitä kun toi kontaktikin saataisiin parempaan kuntoon ja sitä voisi hyödyntää enemmän.
"Dogs are the leaders of the planet. If you see two life forms, one of them's making a poop, the other one's carrying it for him, who would you assume is in charge?" -- Jerry Seinfeld
Miips
Viestimäärä: 239
Meillä oli aluksi hankaluuksia ohitusten takia juurikin sen takia, että Kurko olisi halunnut päästä jokaista vastaantulijaa moikkaamaan, mutta nyt tuottaa reaktiota enää vain vastaantulevat koirat.
Ittellä auttoi se aika paljon, että mulkoilin vastaantulijoita ja koitin itse näyttää mahdollisimman antisosiaaliselta etteivät he vaan pysähtyisi silittelemään :D
Mutta sitä en ole onnistunut kokonaan kitkemään pois, että toisia koiria ei myöskään mennä tapaamaan. Istutan aina Kurkon vierelle ja pysähdytään odottelemaan että vastaantulija menee koiransa kanssa ohi, mutta joko ne tunkevat meidän luokse tai sitten Kurko sprinttaakin yhtäkkiä niiden luokse..
Pitäisiköhän kokeilla sitä keltaista nauhaa laittaa hihnaan, jos ihmiset sitten tajuaisivat viestin? Onko tästä kellään kokemuksia, toimiiko se juttu että keltainen nauha / huivi koiralla tai hihnassa merkkaa sitä, että koirakontaktit eivät ole suotavia?
Ittellä auttoi se aika paljon, että mulkoilin vastaantulijoita ja koitin itse näyttää mahdollisimman antisosiaaliselta etteivät he vaan pysähtyisi silittelemään :D
Mutta sitä en ole onnistunut kokonaan kitkemään pois, että toisia koiria ei myöskään mennä tapaamaan. Istutan aina Kurkon vierelle ja pysähdytään odottelemaan että vastaantulija menee koiransa kanssa ohi, mutta joko ne tunkevat meidän luokse tai sitten Kurko sprinttaakin yhtäkkiä niiden luokse..
Pitäisiköhän kokeilla sitä keltaista nauhaa laittaa hihnaan, jos ihmiset sitten tajuaisivat viestin? Onko tästä kellään kokemuksia, toimiiko se juttu että keltainen nauha / huivi koiralla tai hihnassa merkkaa sitä, että koirakontaktit eivät ole suotavia?
Pixu
Viestimäärä: 1319
^ Mä voisin veikata, ettei suurin osa ihmisistä tiedä tuon nauhan merkitystä. Meillä päin on ainakin todella paljon näitä ns. fifien omistajia ja olen lähes varma, ettei he tiedä nauhalla olevan mitään suurempaa merkitystä. Etkö voi vaikka kiertää muita koiria tai mennä syrjempään istumaan? Me aina kierretään muut vaikka puskien kautta, koska en vaan jaksa pysähdellä muita morjenstamaan, etenkään jos on kaksi isoa koiraa mukana.
Dalmikset Rölli & Ronja
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545431 |
Uudet käyttäjät tänään | 2 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 2 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 9 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265760 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 19:30) |