Koirat.com

Aikaisempi ketju: Pennunomistajien pulina 11

Aikaisemman ketjun kolme viimeisintä viestiä:

mariax kirjoitti:



Meille kotiutui eilen piiitkän odotuksen jälkeen tälläinen vähän vajaa 8 viikkoinen hurmuripentu nimeltä Veeti. :) Kotimatka meni hyvin, vaikka ajokeli oli ihan kamala. Taisi meitä ihmisiä jännittää eniten, Veeti nukkui sikeästi töyssyistä välittämättä. Ruokakin maistui mukavasti kun kotiin päästiin eikä yöllä kuulunut itkun itkua. Hyvin ylpeä oon tuosta meidän pojasta. <3 Niin ihanaa että odotus on päättynyt ja nyt päästään nauttimaan tästä pentuarjesta.

Sufa kirjoitti:

^Onnea supersöpöstä pennusta!


Meillä arki sujuu erittäin hyvin ja tasaisesti. Alusta asti oon ollut sitä mieltä, että Väinö on tosi helppo pentu, mutta nyt se on vielä korostunut. Mikä sinänsä on ihan kivaa, mutta sen takia oon jo ruvennut kärsimään kamalasta pentukuumeesta.
Vetäminen on loppunut lähes kokonaan, vastaantuleviin ihmisiin ei reagoi oikeastaan mitenkään, koiristakin päästään suht hyvin jo ohi. Ja yksi mistä olen tosi ylpeä, on luoksetulo! Se on edelleen lähes 100% tolle. Tosi paljon kuullut juttua, että puolen vuoden kieppeillä katoaa korvat luoksetulon suhteen. Ja tuo "lähes" tulee siitä, että jos Väinö on juuri löytänyt esim kepin, niin ei heti tottele käskyä. Mutta lelun (tai lumipallon ) avulla tulee kyllä luokse!
Eipä tässä ole kuin alle kuukausi, niin saadaan siirtyä tuonne teinikeskusteluun. :)

redpomelo kirjoitti:

Tuiskutin: meillä ei tuon jääräpää terrierin kanssa auttanut mikään muu kuin juuri jäähyttäminen. Watti puri hepuleissaan niin lujaa, että välillä vaan veri virtasi. Koiraihmiset sanoi, että kyllä se lopettaa, kun hampaat vaihtuu, mutta ei me kyllä oltais kestetty niin kauaa sen puremisen kanssa. Ensin jäähytettiin pentuaitauksessa samassa huoneessa kuin itse oltiin, mutta se ei aina tehonnut ollenkaan tai ainakin piti jäähyttää monta kertaa peräkkäin, ennekuin puruhepuli loppui. Sitten alettiin jäähyttää eristämällä hetkeksi kokonaan eri huoneeseen ja pureminen loppui muutamissa päivissä lähes kokonaan.

Nykyään Watti kyllä leikkiessään edelleen ajoittain käyttää hampaita ihmisiin, mutta varpaista se ottaa vain hyvin hellästi kiinni ja sormia se puree sen verran, että sen kyllä tuntee, muttei kuitenkaan satu.

Jes kiva! Ehkä minäkin koitan ottaa nyt tavoitteeksi seurailla ja osallistua täällä vähän ahkerammin!

Nova on siis 17.päivä 5kk ja hampaat alkavat olla kaikki aikalailla vaihtuneet. Yritän vieläkin etsiä jos löytyis joku kiva agilitykurssi pennuille tästä läheltä, muutaman kerran ollaan käyty testaamassa rotuyhdistyksen hallilla ja neiti näytti tykkäävän niin paljon, että haluan ehdottomasti jatkaa taino aloittaa siellä käymisen! Musta myös tuntuu että Nova on jotenkin poikkeuksellisen kömpelö, liikkeet on muuten tosi hyvät ja näin, mutta esim hyppääminen tai edes kiipeäminen tuntuu olevan täysin vieras käsite. En ole siis missään nimessä pentua yrittänyt väkisin hypyttää, mutta huomasin vaan tuon leikkiessä veljensä kanssa joka pomppi tuosta noin vaan sohvan ja sängyn kautta ja Nova jäi vain inisemään reunalle Kiivennyt tuo on pari kertaa kotona sohvalle jos on joku namipussi ollut tavoitettavissa vaan sitä kautta, mutta nyttemmin on taas ihan superlaiska ja odottaa vaan inisten että kukahan tajuais nostaa...

Tänään oltiin kolmansissa mätsäreissä ja Nova esiintyi todella upeasti! Saatiin ensimmäistä kertaa punainen nauha ja värikehässä saavutettiin jopa kolmas sija! Ihan huippua!

Essi on nyt ruvennut kuuntelemaan minua paremmin ulkona ja namitkin kelpaavat. Kokeilin pihvitikkuja, paloittelin tosi pieniksi paloiksi. Ne ovat sopivan pehmeitä. Nakit kelpaavat myös. Se on jopa kesken kaivamisen tullut heti ensimmäisestä kutsusta. Olen nyt käynyt kerran päivässä Essin kanssa kahdestaan pienen hihnalenkin. Vartti ollaan oltu ulkona. Sielläkin Essi kuuntelee hyvin, jos mitään tai ketään ei ole näköpiirissä. Jos vaikka joku ihminen kävelee ohi, Essi ei kuule eikä näe muuta kuin sen ihmisen. Vaikka se ihminen ei kiinnittäisi Essiin mitään huomiota. Ei paljon hyödytä minun heilutella makupalaa tai hihkua, hypellä, ottaa juoksuaskeleita. Essi kiinnittää kaiken huomionsa siihen ihmiseen. Olen sitten vain pikkuhiljaa vetänyt hihnasta ja kun Essi lopulta huomaa minut, kehunut ja palkannut.

Eniten nyt ärsyttää tuo haukkuminen. Essi saa joka ilta juuri ennen nukkumaanmenoa kunnon hepulin, joka vain kestää ja kestää… Se on keksinyt mennä kylppärissä pyörillä olevan laatikoston alle (en ymmärrä miten se mahtuu sinne) ja haukkuu sieltä. Kieltäminen vain yllyttää sitä haukkumaan enemmän ja pois en sitä sieltä laatikoston alta saa. Eilen ajattelin, että lähden itse pois kylppäristä, laitan oven kiinni ja jätän Essin yksin sinne haukkumaan. Mutta en ehtinyt. Se syöksyi salamana pois laatikoston alta ja meni toiseen paikkaan haukkumaan. Esim. sängyn alle. Essillä ei ole mikään pieni ääni. Ja kun Essi juoksee päättömästi edestakaisin, ärisee ja haukkuu, lähtee Helmi ja Elenakin mukaan. Helmi ei enää ihan helposti lähde mukaan, olen aina puuttunut siihen ja jos oikein paha tilanne tulee niin otan Helmin syliin, pois jaloista. Mutta Elena on ihan täysillä mukana Essin riehumisessa. Olen aina välillä päästänyt Essin tuohon pienelle takapihalle juoksemaan ja eilenkin veti rallia siellä 20 min. Silti sama meno jatkui sisällä. Välillä tuntuu, että olen ihan pulassa tuon kanssa. En muista, että minulla olisi ennen ollut tällaista pentua. Päivisin Essi on ihan mukava, kiltti ja sopivan vilkas, mutta illalla menee ihan överiksi se homma. Essi puree joka paikkaa, repii pyykkejä pyykkikorin rei’istä, retuuttaa suihkuverhoa, yrittää viedä sen mukanaan, hyökkää housunlahkeisiin ja ärisee kun retuuttaa lahjetta. Jyrsii listoja, lipaston kulmaa, pistorasioita jne. Ja nuo tapahtuu vain iltaisin. Päivällä leikkii nätisti Elenan kanssa, ei hauku, ei pureskele mitään, ei juokse ympäri kämppää.

^ Hitsi, onpas kinkkinen homma ja melkoset iltahepulit. Toi kuulosti mun korvaan ideana ainakin tosi hyvältä että jättäis sen sitten yksin haukkumaan johonkin huoneeseen, voithan (jos korvat kestää) niin tehdä sitä pois toiseen huoneeseen kävelyä niin kauan että haukkuminen lakkaisi, ja jos kerkiät niin sulkea Essin eleettömästi sinne huoneeseen? Jos ei kerkiä niin sitten vaan kävelee tylsästi poispäin eikä ota hepuloivaan pentuun mitään kontaktia.
Sit mul kävi taas mielessä se suihkepullo, mut tarviiko villakoirien trimmaamisessa/turkinhoidossa sitä? Sillä kun pääsis puuttumaan piilossa olevan koiran haukkuunkin, ja sitten kehu kun hiljenee ja vaikka lelu tai nami.
Leppo oli sen verran hidas ja kömpelö (ja myös aika nössykkä) pienenä että sen sai helposti napattua syliin kesken hepulirallin kun se vilisti ohi, eikä sylittämistä tarvinnut tehdä tolle koko pentuaikana kun muutaman kerran. Essi taitaa olla liian vikkelä semmoseen?

Onko mahdollisuutta laittaa Essi pentuaitaukseen (jossa ei pääse käsiksi mihinkään luvattomaan)?
Siellä voi olla sitten luvallista pureskeltavaa ja saa haukkua siellä minkä jaksaa, siihen ei vain tarvitse mennä kiinnittämään huomiota kun tietää, että se ei aitauksessa saa tehtyä mitään luvatonta.

Toisilla on vaan pentuhepulit rajumpia kuin toisilla. Analla oli Islaan verrattuna ihan jäätävät iltahepulit.

Pentuaitausta minulla ei ole, eikä tänne sellaista mahtuisikaan. Häkkiä mietin, mutta Essi kuitenkin nostaisi vielä pahemman metelin jos sen häkkiin laittaisin. Välillä olen ottanut Essin syliin hetkeksi ja kun on rauhoittunut, päästänyt sen takaisin lattialle. Mutta vaikka se onkin rauhoittunut sylissä, niin sama meno jatkuu kun lattialle pääsee. Kun lopulta saan Elenan ja Helmin rauhoittumaan ja pääsen itse sänkyyn, Essikin rauhoittuu melko nopeasti ja menee omaan petiin nukkumaan. Jos olisi kesä, olisi helppo viedä Essi illalla aina vaikka pellolle juoksemaan vapaana niin ei tarvitsisi sisällä riehua. Mutta paljon lunta ja pakkasta ja ohutturkkinen villakoira ei ole hyvä yhdistelmä.

Eilen annoin koirille puruluut ja sen parissa Essikin jaksoi olla yllättävän pitkään. Hepuli iski vasta kun sammutin valot ja olin jo sängyssä. Mutta koska kukaan ei lähtenyt siihen mukaan ja oli pimeääkin niin se loppui lyhyeen. Annan Essille vielä ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa, kun pahin hepuli on laantunut ja syöminen kyllä rauhoittaa sitä. Ainoastaan yhden kerran riehui syönnin jälkeen niin että oksensi ruuat pois. Lipaston nurkkaa se yrittää aina jyrsiä, jos en ole muistanut hetkeen laittaa siihen hiuslakkaa.

Meeko täytti eilen 16vkoa, minne katos mun pikku karhunpoika ja luppakorvat?

Eilen saapui 8-viikkoinen pentu kotiin! Automatka meni aika rauhallisesti, mitä nyt ehkä kahteen otteeseen itki. Illalla kävimme ulkona katsomassa sisäpihaa, mutta eihän tuo liikuttanut eväänsäkään! Aivan liian pelokas ja hihnassa olo varmaan vierasta.

Yöllä itki usein, jonka takia oma uneni oli todella pätkittäistä. Laskin aina käteni pennun pedin luo ja rapsutkin hetken, jolloin tämä rauhoittui taas hetkeksi. Kävimme aamuseitsemän maissa taas sisäpihalla, mutta eipä sinne vielä pissoja tai kakkoja tehnyt! Pissat ja kakat löytyivät lattialta kun nousin

Pentu todella huomionkipeä. Ei anna minun istua sohvalla, vaan vinkuu minua alas. Ei oikein leiki omia touhujaan, vaan haluaa minun olevan vahvasti läsnä. Pitäisikö minun pikkuhiljaa vain olla välittämättä vinkumisesta? Tosiaan saavuimme kotiin vasta eilen, joten ymmärrän pennun järkytyksen.

^ Mä olin aika lailla alusta asti huomioimatta pennun vinkunaa, myös yöllä. Mun mielestä mikään ei ole niin rasittavaa kuin huomiota piippaavaa koira, ja kun Poppylla tuntuu olevan se huomion hakeminen aika herkässä, en yhtään halunnut antaa sille positiivista palautetta vinkumisesta. Sen sijaan tarjouduin leikkiseuraksi ja istuksin lattialla ihan muuten vaan, jolloin pwntukin aika nopeasti huomasi, milloin saa minusta seuraa ja millä tavalla varmasti jää yksikseen.

Meilläkin on nyt parina viime iltana ollut tuollaista huomionhaku piippaamista kun ollaan menossa nukkumaan. Hirveästi Veeti haluaisi aina alkaa siinä vaiheessa leikkimään kun valot menee pois. Rauhoittuu kyllä nopeasti nukkumaan kun ei anna sille mitään huomiota. Itse tarvitsen kunnon yöunet, sillä väsyneenä mua ei kestä kukaan, en edes minä itse.. :D

Ihmetystä herättää hieman Veetin ulkoilu; ulkona ollessamme alkaa välillä vetämään ja pomppimaan hihnassa samalla vinkuen. Haluaisi aina noissa tilanteissa lähteä takaisin kotiin päin, vaikka yleensä ollaankin ihan siinä kodin vieressä. Noissa tilanteissa olen aina kyykistynyt ja kutsunut pentua luokse; yleensä hetken päästä Veeti kyllä reagoi kutsuun ja tulee hetkeksi, jonka jälkeen aloittaa temppuilun uudellen. Parhaiten nuo "kohtaukset" loppuvat sillä, että itse menen vähitellen kauemmaksi ja kutsun pentua mukana, jolloin se kyllä tulee ja aika nopeasti unohtaa tuon repimisen. Kotiin päin mennessä kuitenkin vipeltää hirveää vauhtia eteenpäin, hieman kiiruhtaen sisälle. Mistäköhän tuokin johtuu, aristaako vielä ulkona olemista vai..?

mariax, meillä aika samanlaista tuo ulkoilu! Koda seisoo aina ulos saavuttuaan hölmönä ja vasta minun kutsuessa uskaltaa lähteä liikkeelle. Menee omia reittejään tuossa sisäpihalla, mutta välillä pistää taas jarrut pohjaan ja sitten ihmetellään. Kävimme vilkkaalla kävelykadulla tänään ihmettelemässä maailman menoa, mutta Koda tärisi ja vinkui niin paljon, ettei siitä tullut mitään.

Ehkä tuokin tottuu vielä ulkoilmaan. Onneksi sentään pakkasta ei ole paljoa.

^ jostain luin, että pennulle on ikävää lähteä kotoa kauas, ja sen takia pois päin kotoa ei ole juuri kulkuhaluja, mutta kotiin kiiruhdetaan senkin edestä. Pikkupentua on varmasti hyvä kutsua ja maanitella pois päin, eli positiivisella kannustaa kaikkea pois päin tulevaa liikettä, mutta meidän jo vähän vannemman pennun kanssa olen nyt lopettanut tuon kutsumisen. Se kun inhoaa vetistä säätä, niin laittaisi jarrut päälle kun huomaa että lähdetään kadulle kotoa pois päin. Aluksi kutsuin aina luokse, annoin namin, kuljin eteenpäin, kutsuin luokse, annoin namin jne. Edistystä ei noissa huonon sään lenkeissä tapahtunut, niin ajattelin, että pakko muutta toimintatapaa. Aloinkin tehdä niin, että lopetin kutsumisen ja asettauduin aina vain seisomaan oma profiili kulkusuuntaan ja selkä hidastelevalle pennulle. Kyllähän se lopulta aina tuli sivulle. Sivulle tullessa naks ja nami, olen sen naksuttimella siihen muutenkin opettanut. Sitten taas eteenpäin ja kun hihna kiristyy, eli pentu jää taakse, pysähdyin taas odottamaan hiljaa, kunnes tullaan sivulle. Se onkin alkanut toimia tosi hyvin! Nykyään sen saa kans houkuteltua esim. tienpientareen hajuilta niin, että kääntää profiilin toiseen suuntaan, niin se ajattelee, että jaahan, tonneko me mennään!

^ Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla jos tuo "ongelma" ei hälvene ajan kanssa. Veetihän on siis myös 8-viikkoinen, joten toistaiseksi tuo rohkaisu on varmaan fiksua. Kuitenkin kaikki on niin uutta ja jännää ja hieman myös pelottavaa.

Tänään käytiin moikkaamassa muutamaa kaveria + chihupentua. Veeti olisi hirveästi halunnut chihun kanssa leikkiä, mutta koska chihun pää oli Veetin tassun kokoinen, jätettiin rajuimmat leikit väliin. Hyvin tuli pojat toimeen ja tuosta omasta poitsusta sai olla ylpeä, kun ilman mitään ongelmia nukkui päiväunet uudessa paikassa hälinän keskellä.

Hieman kyllä harmitti yhden "kaverin" arvostelevat kommentit Veetistä, kuulemma "todella tylsä kun vaan nukkuu, onks toi ees koiranpentu, tajuaako se ees mitään, mä en kestäisi noin laiskaa tapausta" .. Niin, se että näkee parin tunnin ajan koiran käytöstä väsyneenä kertookin kaiken. Onneksi se riittää että Veeti on meille juuri sitä mitä haluttiin ja ollaan ylpeitä päivittäin meidän pienestä. :)

mariax kirjoitti:


Hieman kyllä harmitti yhden "kaverin" arvostelevat kommentit Veetistä, kuulemma "todella tylsä kun vaan nukkuu, onks toi ees koiranpentu, tajuaako se ees mitään, mä en kestäisi noin laiskaa tapausta" .. Niin, se että näkee parin tunnin ajan koiran käytöstä väsyneenä kertookin kaiken. Onneksi se riittää että Veeti on meille juuri sitä mitä haluttiin ja ollaan ylpeitä päivittäin meidän pienestä. :)

Ei tosiaan kannata välittää tuollaisista kommenteista. Oman koiran tuntee itse parhaiten, hyvässä ja pahassa. Jos pentu on normaalin aktiivinen ja utelias, tykkää puuhailla vaikka väsähtääkin nopeasti, "kaverisi" kommentin voi jättää omaan arvoonsa. Jostain syystä ihmisillä on mielikuva, että koiran pitäisi olla koko ajan intona mukana ja tekemässä tai se on sairas tai vähintäänkin outo, mutta todellisuudessa noin pieni pentu tarvitsee vielä paljon unta. Lisäksi uudet tilanteet, joita tuon ikäiselle väkisinkin tulee vastaan jos ei nyt päivittäin niin useamman kerran viikossa, ovat kyllä omiaan hetkellisesti uuvuttamaan sen vilkkaammankin pennun. Nauti entiseen tapaan pentusestasi, äläkä huomioi typeriä kommentteja!

Tuolla terveyspuolella kävinkin jo sepustamassa, mutta me painitaan nyt sitten närästyksen kanssa (ainakin vahvasti oireet viittaa siihen).

Malluhan on raa'alla, toisinaan saa herkkuja koulutuksen ohella (hauhaun täyslihaherkut) ja joskus harvoin purutikunkin saa. Lihoista menee pääasiassa kanaa, kalkkunaa ja heppaa (valitettavasti nyt on kalkkuna ja heppa loppu, mutta tällä viikolla pääsen taas hakemaan lisää sapuskaa). Sunnuntai-iltana päätin laittaa Mallun ruokakippoon possun jauhelihaa, koska ajattelin koittaa, että aiheuttaako se kutinaa. No, eipä ainakaan parin päivän kokeilun perusteella aiheuttanut, mutta oksennusta, läähätystä, levottomuutta, maiskuttelua ja mahan kurinaa ainakin aiheutti, ainakin otaksun niin. Mallulla on kyllä aiemminkin jotain noita oireita ollut, mutta se on ollut niin vähäistä, etten ole kiinnittänyt huomiota sen kummemmin.

Tänään iltapäivällä kun aikani katselin Mallun läähätystä ja levottomuutta ja maiskuttelua, päätin antaa sille puolikkaan Pepsid-tabletin, eikä olekaan sitten enää iltapäivän jälkeen läähätellyt tms. Tosin vähän ennen iltaruokaa neiti päätti oksentaa (ruskeaa limaa ja oli siellä seassa jotain moskaa tms pientä ja vähän vaahtoa). Aamulla Mallu oksensi myös, eilisillan sulamattomat ruuat.

En voi kuin miettiä, että mitä pahaa olen tehnyt, kun kummankin koiran kanssa saa painia ruoka-asioiden kanssa.. Pontuksen kanssa meni silloin yli puoli vuotta että löydettiin oikea ruokavalio ja sen kanssa on edelleen tarkkaa ruuan suhteen, ettei mene vatsa sekaisin. Mallun kanssa sitten nämä kutinat ja näemmä nyt sitten närästyskin

Eläinlääkäriin mennään, jos alkaa mennä pahemmaksi tai hankalaksi. Muuten pentu on kuitenkin oma itsensä, energinen jne.

^Mun koira on saanut pari kertaa pahan närästyskohtauksen: levoton, läähättää, yrittää syödä kaikkea matosta verhoihin, ulisee ja nieleskelee, kakii, yskii, oksentaa. Molempina kertoina kohtaus alkoi, kun oli syönyt ison annoksen lohta (+auringonkukkaöljy) tai lihaista rasvaa. Silloin ruokin kerran päivässä. Eli liika rasva kerralla aiheuttaa meillä närästystä.

Noiden kertojen jälkeen pidin seuraavan päivän paaston (koska oli ihan sama mitä se suuhun laittoi, närästys alkoi heti). Seuraavana päivänä se söi vain 2 kananmunaa, sitä seuraavana 4 kpl + pienen määrän lihaa. Eli annoin mahalle aikaa toipua. Nykyään joudun syöttämään kahdesti päivässä ruokaa, jotta annos on pienempi. Ei ole kalan kanssa tullut ongelmia, lihaisen rasvan jätin kokonaan pois. Myös possun jauheliha sisältää rasvaa paljon!

Joillakin koirilla on kroonista närästystä, eli sama mitä syö, alkaa aina närästää. Ihan kuten ihmisilläkin. Meillä, onneksi, noihin kohtauksiin löytyi syy, vaikkakin olivat julmaa katsottavaa

Hanma kirjoitti:

En voi kuin miettiä, että mitä pahaa olen tehnyt, kun kummankin koiran kanssa saa painia ruoka-asioiden kanssa..

Valinnut väärät rodut? En mä nyt oikeasti rupea syyttelemään enkä edes tiedä, kuinka tyypillisä ruokaongelmat ovat noilla roduilla. On tuo kyllä kettumaista. Mä kun olen vuosikaudet jo hokenut, että haluan mahdollisimman terveen rodun edustajan, niin kyllä mun mielestä lyötäisi karmalla päähän, jos tolle mun porokoiralle tulisi jotain, mitä tahansa vaivoja (Pienen ajan sisällä tullut kaksi "otan terveen rodun eli porokoiran" ja sitten toisella todettiin epilepsia ja toisella kasvuhäiriö jalassa. Tuollaisessa tilanteessa se tuntuu aina siltä, että kaikki on kiinni tuurista.) Ei mutta oikeasti, niin oon tottunut tuohon omaan rautamahapystykorvasekoitukseen, joka syö mitä vaan eikä maha mene "mistään" sekaisin, että koirien syömättömyydet ja sitten varsinaiset ruokarajoitteet tuntuvat kovin rasittavilta ajatuksilta. Tsemppiä vaan tollasten kanssa!

Mä voin jo vähitellen vähän hengähtää Heilin pissailujen kanssa, vaikkei vieläkään voi täysin sisäsiistiksi kehua näin 6 kk:n ikäisenä about. Pidätyskyky kuitenkin onneksi parantunut. Ehkä tää vielä tästä *huoh*

Sen kummemmin puuttumatta. Ei kyllä minun mielestä leonbergi tai mitteli-pystykorva ole mistään ruokaherkimmästä tai muutenkaan sairaimmasta päästä. Huono tuuri vain käynyt, tai sitten se on vain ihan normaalia. Pontuksella oli ruokavaivoja nappulan suhteen, niin ei kai se ihme ole kun koiraa ei ole nappulaa luotu syömään. Mallun kutinatkin johtuneet ilmeisesti jostain nappulassa olevasta allergeenistä? Ja närästys voi johtua liiasta rasvasta.

Ei koirat, kuten ei mitkään eläimet, ole mitään super-eläimiä, jotka eivät sairastuisi mistään tai niillä ei olisi mitään ongelmia. Aina kaikessa on, ihmisissäkin. Joillakin on lonkat kipeet, toisilla selkä, jotkut kärsii atooppisesta ihottumasta, astmasta, joillakin maha menee sekaisin ruisleivästä. Se on sitä erilaisuutta Ja lopetan ennen kuin edes aloitan, heh

helmi12 minä laitoin Milan komeroon jäähylle jos meinasi alkaa viiraamaan ihan kunnolla eikä kuullut mitään. Ja komero siksi ettei näe mitä muualla tapahtuu eli on tooodella tylsää. Tosin Milahan oppi hyvin nopeasti itse juoksemaan komeroon kun aavisti että on jäähyn paikka, kylläpä ärsytti

Scorpion kirjoitti:

Huono tuuri vain käynyt, tai sitten se on vain ihan normaalia.

Tähän mä vähän viittasin sillä, kun porokoira kuitenkin on jossain määrin sieltä terveimmästä päästä rotuja - ja silti on osunut kohdalle noita onnettomia tapauksia, joista lähin kaiken lisäksi mun pentuni veli. Niin, ja siis munhan rautamanhakoira on puoliksi suomenpystykorva, joten "samanlainen" sekoitus kyseessä