Pennunomistajien pulina 12
keparti
Viestimäärä: 127
Aikaisemman ketjun kolme viimeisintä viestiä:
mariax kirjoitti:
Meille kotiutui eilen piiitkän odotuksen jälkeen tälläinen vähän vajaa 8 viikkoinen hurmuripentu nimeltä Veeti. :) Kotimatka meni hyvin, vaikka ajokeli oli ihan kamala. Taisi meitä ihmisiä jännittää eniten, Veeti nukkui sikeästi töyssyistä välittämättä. Ruokakin maistui mukavasti kun kotiin päästiin eikä yöllä kuulunut itkun itkua. Hyvin ylpeä oon tuosta meidän pojasta. <3 Niin ihanaa että odotus on päättynyt ja nyt päästään nauttimaan tästä pentuarjesta.
Sufa kirjoitti:
^Onnea supersöpöstä pennusta!
Meillä arki sujuu erittäin hyvin ja tasaisesti. Alusta asti oon ollut sitä mieltä, että Väinö on tosi helppo pentu, mutta nyt se on vielä korostunut. Mikä sinänsä on ihan kivaa, mutta sen takia oon jo ruvennut kärsimään kamalasta pentukuumeesta.
Vetäminen on loppunut lähes kokonaan, vastaantuleviin ihmisiin ei reagoi oikeastaan mitenkään, koiristakin päästään suht hyvin jo ohi. Ja yksi mistä olen tosi ylpeä, on luoksetulo! Se on edelleen lähes 100% tolle. Tosi paljon kuullut juttua, että puolen vuoden kieppeillä katoaa korvat luoksetulon suhteen. Ja tuo "lähes" tulee siitä, että jos Väinö on juuri löytänyt esim kepin, niin ei heti tottele käskyä. Mutta lelun (tai lumipallon ) avulla tulee kyllä luokse!
Eipä tässä ole kuin alle kuukausi, niin saadaan siirtyä tuonne teinikeskusteluun. :)
redpomelo kirjoitti:
Tuiskutin: meillä ei tuon jääräpää terrierin kanssa auttanut mikään muu kuin juuri jäähyttäminen. Watti puri hepuleissaan niin lujaa, että välillä vaan veri virtasi. Koiraihmiset sanoi, että kyllä se lopettaa, kun hampaat vaihtuu, mutta ei me kyllä oltais kestetty niin kauaa sen puremisen kanssa. Ensin jäähytettiin pentuaitauksessa samassa huoneessa kuin itse oltiin, mutta se ei aina tehonnut ollenkaan tai ainakin piti jäähyttää monta kertaa peräkkäin, ennekuin puruhepuli loppui. Sitten alettiin jäähyttää eristämällä hetkeksi kokonaan eri huoneeseen ja pureminen loppui muutamissa päivissä lähes kokonaan.
Nykyään Watti kyllä leikkiessään edelleen ajoittain käyttää hampaita ihmisiin, mutta varpaista se ottaa vain hyvin hellästi kiinni ja sormia se puree sen verran, että sen kyllä tuntee, muttei kuitenkaan satu.
Grande Gremin's Hippopotamus "Hemppa" s.27.4.2016
Nevskiy Legion Viking "Myrsky" 20.7.2001-25.9.2009 <3
Sagramour Silver Star "Santtu" 20.10.2006-28.6.2016 <3
neanicole
Viestimäärä: 298
Nova on siis 17.päivä 5kk ja hampaat alkavat olla kaikki aikalailla vaihtuneet. Yritän vieläkin etsiä jos löytyis joku kiva agilitykurssi pennuille tästä läheltä, muutaman kerran ollaan käyty testaamassa rotuyhdistyksen hallilla ja neiti näytti tykkäävän niin paljon, että haluan ehdottomasti jatkaa taino aloittaa siellä käymisen! Musta myös tuntuu että Nova on jotenkin poikkeuksellisen kömpelö, liikkeet on muuten tosi hyvät ja näin, mutta esim hyppääminen tai edes kiipeäminen tuntuu olevan täysin vieras käsite. En ole siis missään nimessä pentua yrittänyt väkisin hypyttää, mutta huomasin vaan tuon leikkiessä veljensä kanssa joka pomppi tuosta noin vaan sohvan ja sängyn kautta ja Nova jäi vain inisemään reunalle Kiivennyt tuo on pari kertaa kotona sohvalle jos on joku namipussi ollut tavoitettavissa vaan sitä kautta, mutta nyttemmin on taas ihan superlaiska ja odottaa vaan inisten että kukahan tajuais nostaa...
Tänään oltiin kolmansissa mätsäreissä ja Nova esiintyi todella upeasti! Saatiin ensimmäistä kertaa punainen nauha ja värikehässä saavutettiin jopa kolmas sija! Ihan huippua!
Helmi12
Viestimäärä: 1591
Eniten nyt ärsyttää tuo haukkuminen. Essi saa joka ilta juuri ennen nukkumaanmenoa kunnon hepulin, joka vain kestää ja kestää… Se on keksinyt mennä kylppärissä pyörillä olevan laatikoston alle (en ymmärrä miten se mahtuu sinne) ja haukkuu sieltä. Kieltäminen vain yllyttää sitä haukkumaan enemmän ja pois en sitä sieltä laatikoston alta saa. Eilen ajattelin, että lähden itse pois kylppäristä, laitan oven kiinni ja jätän Essin yksin sinne haukkumaan. Mutta en ehtinyt. Se syöksyi salamana pois laatikoston alta ja meni toiseen paikkaan haukkumaan. Esim. sängyn alle. Essillä ei ole mikään pieni ääni. Ja kun Essi juoksee päättömästi edestakaisin, ärisee ja haukkuu, lähtee Helmi ja Elenakin mukaan. Helmi ei enää ihan helposti lähde mukaan, olen aina puuttunut siihen ja jos oikein paha tilanne tulee niin otan Helmin syliin, pois jaloista. Mutta Elena on ihan täysillä mukana Essin riehumisessa. Olen aina välillä päästänyt Essin tuohon pienelle takapihalle juoksemaan ja eilenkin veti rallia siellä 20 min. Silti sama meno jatkui sisällä. Välillä tuntuu, että olen ihan pulassa tuon kanssa. En muista, että minulla olisi ennen ollut tällaista pentua. Päivisin Essi on ihan mukava, kiltti ja sopivan vilkas, mutta illalla menee ihan överiksi se homma. Essi puree joka paikkaa, repii pyykkejä pyykkikorin rei’istä, retuuttaa suihkuverhoa, yrittää viedä sen mukanaan, hyökkää housunlahkeisiin ja ärisee kun retuuttaa lahjetta. Jyrsii listoja, lipaston kulmaa, pistorasioita jne. Ja nuo tapahtuu vain iltaisin. Päivällä leikkii nätisti Elenan kanssa, ei hauku, ei pureskele mitään, ei juokse ympäri kämppää.
dinski
Viestimäärä: 1209
Sit mul kävi taas mielessä se suihkepullo, mut tarviiko villakoirien trimmaamisessa/turkinhoidossa sitä? Sillä kun pääsis puuttumaan piilossa olevan koiran haukkuunkin, ja sitten kehu kun hiljenee ja vaikka lelu tai nami.
Leppo oli sen verran hidas ja kömpelö (ja myös aika nössykkä) pienenä että sen sai helposti napattua syliin kesken hepulirallin kun se vilisti ohi, eikä sylittämistä tarvinnut tehdä tolle koko pentuaikana kun muutaman kerran. Essi taitaa olla liian vikkelä semmoseen?
Leppoisaa -blogi
Reppis
Viestimäärä: 1960
Siellä voi olla sitten luvallista pureskeltavaa ja saa haukkua siellä minkä jaksaa, siihen ei vain tarvitse mennä kiinnittämään huomiota kun tietää, että se ei aitauksessa saa tehtyä mitään luvatonta.
Toisilla on vaan pentuhepulit rajumpia kuin toisilla. Analla oli Islaan verrattuna ihan jäätävät iltahepulit.
Helmi12
Viestimäärä: 1591
Eilen annoin koirille puruluut ja sen parissa Essikin jaksoi olla yllättävän pitkään. Hepuli iski vasta kun sammutin valot ja olin jo sängyssä. Mutta koska kukaan ei lähtenyt siihen mukaan ja oli pimeääkin niin se loppui lyhyeen. Annan Essille vielä ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa, kun pahin hepuli on laantunut ja syöminen kyllä rauhoittaa sitä. Ainoastaan yhden kerran riehui syönnin jälkeen niin että oksensi ruuat pois. Lipaston nurkkaa se yrittää aina jyrsiä, jos en ole muistanut hetkeen laittaa siihen hiuslakkaa.
norah
Viestimäärä: 864
miwa
Viestimäärä: 29
Yöllä itki usein, jonka takia oma uneni oli todella pätkittäistä. Laskin aina käteni pennun pedin luo ja rapsutkin hetken, jolloin tämä rauhoittui taas hetkeksi. Kävimme aamuseitsemän maissa taas sisäpihalla, mutta eipä sinne vielä pissoja tai kakkoja tehnyt! Pissat ja kakat löytyivät lattialta kun nousin
Pentu todella huomionkipeä. Ei anna minun istua sohvalla, vaan vinkuu minua alas. Ei oikein leiki omia touhujaan, vaan haluaa minun olevan vahvasti läsnä. Pitäisikö minun pikkuhiljaa vain olla välittämättä vinkumisesta? Tosiaan saavuimme kotiin vasta eilen, joten ymmärrän pennun järkytyksen.
suibe
Viestimäärä: 1153
schippn 08/2014
mariax
Viestimäärä: 65
Ihmetystä herättää hieman Veetin ulkoilu; ulkona ollessamme alkaa välillä vetämään ja pomppimaan hihnassa samalla vinkuen. Haluaisi aina noissa tilanteissa lähteä takaisin kotiin päin, vaikka yleensä ollaankin ihan siinä kodin vieressä. Noissa tilanteissa olen aina kyykistynyt ja kutsunut pentua luokse; yleensä hetken päästä Veeti kyllä reagoi kutsuun ja tulee hetkeksi, jonka jälkeen aloittaa temppuilun uudellen. Parhaiten nuo "kohtaukset" loppuvat sillä, että itse menen vähitellen kauemmaksi ja kutsun pentua mukana, jolloin se kyllä tulee ja aika nopeasti unohtaa tuon repimisen. Kotiin päin mennessä kuitenkin vipeltää hirveää vauhtia eteenpäin, hieman kiiruhtaen sisälle. Mistäköhän tuokin johtuu, aristaako vielä ulkona olemista vai..?
miwa
Viestimäärä: 29
Ehkä tuokin tottuu vielä ulkoilmaan. Onneksi sentään pakkasta ei ole paljoa.
SiljaSiili
Viestimäärä: 398
mariax
Viestimäärä: 65
Tänään käytiin moikkaamassa muutamaa kaveria + chihupentua. Veeti olisi hirveästi halunnut chihun kanssa leikkiä, mutta koska chihun pää oli Veetin tassun kokoinen, jätettiin rajuimmat leikit väliin. Hyvin tuli pojat toimeen ja tuosta omasta poitsusta sai olla ylpeä, kun ilman mitään ongelmia nukkui päiväunet uudessa paikassa hälinän keskellä.
Hieman kyllä harmitti yhden "kaverin" arvostelevat kommentit Veetistä, kuulemma "todella tylsä kun vaan nukkuu, onks toi ees koiranpentu, tajuaako se ees mitään, mä en kestäisi noin laiskaa tapausta" .. Niin, se että näkee parin tunnin ajan koiran käytöstä väsyneenä kertookin kaiken. Onneksi se riittää että Veeti on meille juuri sitä mitä haluttiin ja ollaan ylpeitä päivittäin meidän pienestä. :)
suibe
Viestimäärä: 1153
mariax kirjoitti:
Hieman kyllä harmitti yhden "kaverin" arvostelevat kommentit Veetistä, kuulemma "todella tylsä kun vaan nukkuu, onks toi ees koiranpentu, tajuaako se ees mitään, mä en kestäisi noin laiskaa tapausta" .. Niin, se että näkee parin tunnin ajan koiran käytöstä väsyneenä kertookin kaiken. Onneksi se riittää että Veeti on meille juuri sitä mitä haluttiin ja ollaan ylpeitä päivittäin meidän pienestä. :)
Ei tosiaan kannata välittää tuollaisista kommenteista. Oman koiran tuntee itse parhaiten, hyvässä ja pahassa. Jos pentu on normaalin aktiivinen ja utelias, tykkää puuhailla vaikka väsähtääkin nopeasti, "kaverisi" kommentin voi jättää omaan arvoonsa. Jostain syystä ihmisillä on mielikuva, että koiran pitäisi olla koko ajan intona mukana ja tekemässä tai se on sairas tai vähintäänkin outo, mutta todellisuudessa noin pieni pentu tarvitsee vielä paljon unta. Lisäksi uudet tilanteet, joita tuon ikäiselle väkisinkin tulee vastaan jos ei nyt päivittäin niin useamman kerran viikossa, ovat kyllä omiaan hetkellisesti uuvuttamaan sen vilkkaammankin pennun. Nauti entiseen tapaan pentusestasi, äläkä huomioi typeriä kommentteja!
schippn 08/2014
Hanma
Viestimäärä: 362
Malluhan on raa'alla, toisinaan saa herkkuja koulutuksen ohella (hauhaun täyslihaherkut) ja joskus harvoin purutikunkin saa. Lihoista menee pääasiassa kanaa, kalkkunaa ja heppaa (valitettavasti nyt on kalkkuna ja heppa loppu, mutta tällä viikolla pääsen taas hakemaan lisää sapuskaa). Sunnuntai-iltana päätin laittaa Mallun ruokakippoon possun jauhelihaa, koska ajattelin koittaa, että aiheuttaako se kutinaa. No, eipä ainakaan parin päivän kokeilun perusteella aiheuttanut, mutta oksennusta, läähätystä, levottomuutta, maiskuttelua ja mahan kurinaa ainakin aiheutti, ainakin otaksun niin. Mallulla on kyllä aiemminkin jotain noita oireita ollut, mutta se on ollut niin vähäistä, etten ole kiinnittänyt huomiota sen kummemmin.
Tänään iltapäivällä kun aikani katselin Mallun läähätystä ja levottomuutta ja maiskuttelua, päätin antaa sille puolikkaan Pepsid-tabletin, eikä olekaan sitten enää iltapäivän jälkeen läähätellyt tms. Tosin vähän ennen iltaruokaa neiti päätti oksentaa (ruskeaa limaa ja oli siellä seassa jotain moskaa tms pientä ja vähän vaahtoa). Aamulla Mallu oksensi myös, eilisillan sulamattomat ruuat.
En voi kuin miettiä, että mitä pahaa olen tehnyt, kun kummankin koiran kanssa saa painia ruoka-asioiden kanssa.. Pontuksen kanssa meni silloin yli puoli vuotta että löydettiin oikea ruokavalio ja sen kanssa on edelleen tarkkaa ruuan suhteen, ettei mene vatsa sekaisin. Mallun kanssa sitten nämä kutinat ja näemmä nyt sitten närästyskin
Eläinlääkäriin mennään, jos alkaa mennä pahemmaksi tai hankalaksi. Muuten pentu on kuitenkin oma itsensä, energinen jne.
Scorpion
Viestimäärä: 358
Noiden kertojen jälkeen pidin seuraavan päivän paaston (koska oli ihan sama mitä se suuhun laittoi, närästys alkoi heti). Seuraavana päivänä se söi vain 2 kananmunaa, sitä seuraavana 4 kpl + pienen määrän lihaa. Eli annoin mahalle aikaa toipua. Nykyään joudun syöttämään kahdesti päivässä ruokaa, jotta annos on pienempi. Ei ole kalan kanssa tullut ongelmia, lihaisen rasvan jätin kokonaan pois. Myös possun jauheliha sisältää rasvaa paljon!
Joillakin koirilla on kroonista närästystä, eli sama mitä syö, alkaa aina närästää. Ihan kuten ihmisilläkin. Meillä, onneksi, noihin kohtauksiin löytyi syy, vaikkakin olivat julmaa katsottavaa
BaeLiana
Viestimäärä: 1860
Hanma kirjoitti:
En voi kuin miettiä, että mitä pahaa olen tehnyt, kun kummankin koiran kanssa saa painia ruoka-asioiden kanssa..
Valinnut väärät rodut? En mä nyt oikeasti rupea syyttelemään enkä edes tiedä, kuinka tyypillisä ruokaongelmat ovat noilla roduilla. On tuo kyllä kettumaista. Mä kun olen vuosikaudet jo hokenut, että haluan mahdollisimman terveen rodun edustajan, niin kyllä mun mielestä lyötäisi karmalla päähän, jos tolle mun porokoiralle tulisi jotain, mitä tahansa vaivoja (Pienen ajan sisällä tullut kaksi "otan terveen rodun eli porokoiran" ja sitten toisella todettiin epilepsia ja toisella kasvuhäiriö jalassa. Tuollaisessa tilanteessa se tuntuu aina siltä, että kaikki on kiinni tuurista.) Ei mutta oikeasti, niin oon tottunut tuohon omaan rautamahapystykorvasekoitukseen, joka syö mitä vaan eikä maha mene "mistään" sekaisin, että koirien syömättömyydet ja sitten varsinaiset ruokarajoitteet tuntuvat kovin rasittavilta ajatuksilta. Tsemppiä vaan tollasten kanssa!
Mä voin jo vähitellen vähän hengähtää Heilin pissailujen kanssa, vaikkei vieläkään voi täysin sisäsiistiksi kehua näin 6 kk:n ikäisenä about. Pidätyskyky kuitenkin onneksi parantunut. Ehkä tää vielä tästä *huoh*
löytökatti Sulho 2013 ->
porokoira Heili 2014 ->
http://baeliana.kuvat.fi/#/
Scorpion
Viestimäärä: 358
Ei koirat, kuten ei mitkään eläimet, ole mitään super-eläimiä, jotka eivät sairastuisi mistään tai niillä ei olisi mitään ongelmia. Aina kaikessa on, ihmisissäkin. Joillakin on lonkat kipeet, toisilla selkä, jotkut kärsii atooppisesta ihottumasta, astmasta, joillakin maha menee sekaisin ruisleivästä. Se on sitä erilaisuutta Ja lopetan ennen kuin edes aloitan, heh
Niii
Viestimäärä: 4297
Isovillakoira-13
Maatiaiskissat -07 -08
BaeLiana
Viestimäärä: 1860
Scorpion kirjoitti:
Huono tuuri vain käynyt, tai sitten se on vain ihan normaalia.
Tähän mä vähän viittasin sillä, kun porokoira kuitenkin on jossain määrin sieltä terveimmästä päästä rotuja - ja silti on osunut kohdalle noita onnettomia tapauksia, joista lähin kaiken lisäksi mun pentuni veli. Niin, ja siis munhan rautamanhakoira on puoliksi suomenpystykorva, joten "samanlainen" sekoitus kyseessä
löytökatti Sulho 2013 ->
porokoira Heili 2014 ->
http://baeliana.kuvat.fi/#/
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28161 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6321 |
Viestejä yhteensä | 545650 |
Uudet käyttäjät tänään | 1 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265822 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 18.04.2024 klo 08:15) |