Koirat.com

nolle kirjoitti:

Tuo tänne linkattu blogiteksti kuulosti kyllä toimivalta, mutta eipä vaan tunnu meillä sekään toimivan ollaan siis tehty tuota käskytystä ja palkkausta irti ja hyvinhän se toimii, mutta kun hihnan laittaa kiinni niin kaikki halut kulkea nätisti vieressä minkään käskyn tai namin takia katoaa. Meillä siis Raju on se höyryveturi johon en vaan saa hihnassa mitään kuria Rollen opetin aikoinaan osittain kuonopannan kanssa ja se menee lenkit ihan kivasti, Elsan sain opetettua ilman kuonopantaa ja se meni Rolleakin paremmin ennen kuin lähti multa, mutta Raju.. se sai kankaisen kuonopannankin poikki kun sitä tuossa vähän aikaa sitten kokeilin "viimeisenä" vaihtoehtona. Yritän mietti koko ajan uutta sotasuunnitelmaa, mutta vielä en oo keksiny meillä kun tuo pysähtelykään ei auta vaan pahentaa asiaa, Raju alkaa kiljumaan kun sillä menee niiiiiin hermo ja sitten kun liikkeelle lähdetään taas niin mun ei tarvitse kun vähän nytkähtää eteenpäin niin se jo sinkoaa täysillä eteen eli sillä tavalla meidän kävely on sitä että askel-pysähdys-askel-pysähdys-askel jne ja vieläpä ihanan kiljunnan saattelemana!

Meidän puolisakemanni oli oikea tehoveturi silloin, kun se puolivuotiaana meille saapui. Kuonopannasta piti luopua, kun se veti senkin kanssa niin, että kuono nirhaantui. Pikku hiljaa saimme hommaa vähän toimivammaksi sellaisella metodilla, jossa lenkistä yhä suurempi osuus mentiin siksakesstaasympäriämpäri huomiomerkillä suunnanvaihdot merkaten ja koiraa kehuilla ja nameilla vieressä pysymisestä palkaten. Tällä metodilla saatiin vähän toimivampaa kulkua.

Mutta varsinainen muutos tuli kuitenkin lopulta siitä, että koira vain aikuistui. Toisten juoksujen jälkeen se on vain muuttunut NIIIN paljon rauhallisemmaksi ja malttavammaksi. Eli meillä kaikki tehty duuni palkittiin lopulta, kun vain jaksoimme odottaa. Nyt lenkkeily on suorastaan nautinnollista. Se höyry ja hötky vain on poissa, joka vei koiran aiemmin mennessään, vaikka kuinka oltiin tiukkana, harjoiteltiin ja pidettiin jöötä.

Meidän koira on nyt 1,5 vuotta. Eiks Raju kuitenkin oo vielä aika nuori? Saattaa sillekin lopulta ikä tuoda malttia matkaan.

^Joo, vuoden se vasta täytti ihan muutama päivä sitten Ja voihan se olla että ikäkin vaikuttaa. Ei se ehkä ihan niin paha ole nytkään enää mitä yhessä vaiheessa, mutta siihen nähden miten paljon oon yrittänyt treenata sitä hihnakäytöstä niin tuntuu toivottomalta. Ja nyt oon jo vähän luovuttanut ja annan sen mennä välillä miten sattuu vaikka se nyt ei ainakaan ole järkevää. Ei vaan jaksa joka kerta tehdä sitä kamalaa taistelua kun hihnassa kuljetaan. Mulla kun ei omaa autoakaan ole nii joka paikkaan joudutaan kulkemaan jalkaisin, treeneihinkin kun menee niin tuntuu että savu nousee korvista jo ennen kun ehtii paikalle niin ei hyvä. Tuossa koirassa ei juuri mikään muu ärsytä kun tuo hihnakäytös, mutta se taas onkin melko iso osa meidän arkea tosiaan tuon autottomuuden takia. Kun vaan Suomessakin voisi lenkkeillä koirat vapaana.. ei olis meillä ongelmia ainakaan

nolle:

Me ei ainakaan osattu olla täysin systemaattisia. Eka koiramme, useita lenkittäjiä ja muutamakin opettamisen metodi kokeiltiin. Silti näyttää tällä hetkellä varsin hyvältä. Myös saamamme ohjeiden mukaan alkulenkki mentiin aika vapaasti ja vasta pahimpien höyryjen haihduttua lenkin lopussa treenattiin oikeaa käytöstä. Tämä osuus sitten vain pikku hiljaa piteni. Eli jo opetteluvaiheessakin välillä oli höllemmät säännöt ja välillä tiukemmat, eikä koira siitä hämääntynyt.

En yritäkään tässä olla mikään asiantuntija tai varsinaisesti neuvoakaan, mutta siis ainakin meillä tosiaan ikä toi toisen vaihteen hommaan. Miksei siis teillekin voisi myös aika auttaa. Toki kandee koko ajan työstää asiaa, mutta ehkä antaa toivoa ja jaksamista ajatus, että pelkkä ajan kuluminenkin voi jo olla se viimeisen silauksen tuova tekijä.

Kolme villiä lasta kasvattaneena olen opetellut aika hyväksi siinä, että kiinnitän huomioni niihin pieniinkin onnistumisen hetkiin ja lähes näkymättömäänkin edistymiseen. Pontevasti siis onnittelen itseäni askelista eteenpäin, joita ehkä kukaan muu ei huomaakaan. (Kuten vaikkapa viimeksi siitä, että meidän remmirähjä oli kohtaamistilanteessa se koira, joka kulki ohi, kun se toinen meni pusikon puolelle odottamaan. Vielä hetki sitten me olimme aina se, joka heti toisen koirakon nähdessään väistää niin kauas kuin vain pääsee heti ensimmäisenä.)

Täällä yksi uusi ilmoittautuu eli perheeseemme saapui n. viikko sitten karkeakarvainen mäyräkoira. Täytyy kyllä tunnustaa, että alku on tuntunut aika haastavalta vaikka kolme lasta on kasvattanut. Pentu puree vimmatusti ja hyökkii sukkiin & varpaisiin. Miten ihmeessä olette saaneet tuota puremisvimmaa hillittyä? Kun pennun keskittymiskykykin on niin rajallinen, että ns. oikeat leikit auttavat vain hetken. Lapset odottivat koiraa kovasti mutta nyt jopa hieman pelkäävät pentua joka innostuessaan ryntää hampaat valmiina painiin lasten luokse. Kauhulla odotan jo sitä, kun pentulomani loppuu ja lasten pitäisi olla koiran kanssa iltapäivisin koulun jälkeen ilman, että kukaan vahtii....

muskottipippuri kirjoitti:

Täällä yksi uusi ilmoittautuu eli perheeseemme saapui n. viikko sitten karkeakarvainen mäyräkoira. Täytyy kyllä tunnustaa, että alku on tuntunut aika haastavalta vaikka kolme lasta on kasvattanut. Pentu puree vimmatusti ja hyökkii sukkiin & varpaisiin. Miten ihmeessä olette saaneet tuota puremisvimmaa hillittyä? Kun pennun keskittymiskykykin on niin rajallinen, että ns. oikeat leikit auttavat vain hetken. Lapset odottivat koiraa kovasti mutta nyt jopa hieman pelkäävät pentua joka innostuessaan ryntää hampaat valmiina painiin lasten luokse. Kauhulla odotan jo sitä, kun pentulomani loppuu ja lasten pitäisi olla koiran kanssa iltapäivisin koulun jälkeen ilman, että kukaan vahtii....

Onko pentu pentueensa ainoa pentu? Ainoilla pennuilla tuntuu olevan kovasti hakusessa se, kuinka kovaa muita voi leikissä purra, osittain siksi, että niillä ei ole ollut pentulaatikossa sisaruksia vinkaisemassa, kun purukalustolla käydään kiinni liian kovaa. Mä kokeilisin jotain tai kaikkia seuraavista:

1) Huomioimattomuus. Kun pentu puree, KAIKKI yhteinen kiva loppuu siihen kuin seinään. Purtu ihminen voi vikaista tai kiljaista, jolloin pentu toivottavasti huomaa, että pureminen sattuu, ja oppii hillitsemään puruvoimaa. Jos olette esim. leikkimässä, ja pentu puree --> kiljaisu, leikin lopettaminen ja pennun totaalinen huomioimattomuus hetken aikaa. Tätä toistamalla pentu mahdollisesti oppii, että pureminen ei ole sallittua, ja kivat asiat loppuu, kun hampaat käy kiinni ihmiseen.

2) Vaihtokauppa. Pennun puriessa irrota päättäväisesti, mutta hellästi sen ote kädestä, jalasta tmv ei-sallitusta purukohdasta, ja samalla tarjoa sille suuhun joku sallittu pureksittava, kuten puruluu tai lelu. Toimii myös irtaimiston järsimisen kanssa. Jos pentu ymmärtää kieltosanan, sitä voi käyttää, kun hampaat käy kiellettyyn kohteeseen, ja kun pentu sitten alkaa jyrsiä tarjottua luvallista lelua/luuta, sitä voi kehua.

3) Jäähy. Jos pentu puree kierrosten nousemisen yhteydessä, eikä huomioimattomuus, kertakiljaisu tai vaihtokauppa toimi, pennun voi laittaa jäähylle. Jäähypaikan tulee olla sellainen, että pentu ei siellä riehuessaankaan voi itseään satuttaa, eikä se saa myöskään päästä omatoimisesti karkaamaan jäähyltä. Jäähyttäminen tapahtuu niin, että pennun villiintyessä puremaan pentu napataan kerrasta kiinni määrätietoisesti, pentua kuitenkin satuttamatta, ja viedään mitään sanomatta jäähypaikkaan, jonne se jätetään yksin. Pentu vapautetaan jäähyltä vasta, kun kierrokset ovat laskeneet ja se odottaa täysin hiljaa ja rauhassa poispääsyä. Mikäli riehuminen alkaa heti uudelleen, pentu jäähytetään uudelleen. Jos pentu huutaa jäähyllä, sitä ei tule huomioida, muuten se oppii vain huutamaan lisää. Muista, että myös negatiivinen huomiointi (kielto) on huomiota, ja siten palkinto pennun huomionhakuisesta käytöksestä! Jäähyttämispaikkana voi käyttää esim. häkkiä tai toista huonetta.

Jos mikään näistä ei tuota tulosta, myös paineilmasuihkua (petcorrector esimerkiksi) tai suihkepulloa voi kokeilla. Se on vaan hankala saada käsiin juuri oikeaan aikaan.

Lasten kanssa pyri siihen, että he tekevät pennun kanssa vain mukavia, pentua rauhoittavia ja kierroksia laskevia juttuja. Sopivia leikkejä ovat esim. namien tai lelun piilotus, odottamisharjoitukset jne. Lasten ei kannata heitellä koiralle palloa tai harrastaa vetoleikkejä, jos ne nostavat koiran kierroksia ja johtavat puremiseen. Vanhemman kannattaa seurata lasten ja koiran tekemisiä, ja puuttua tilanteeseen ennenkuin koiran kierrokset nousevat tappiin ja/tai lapset ehtivät säikähtää. Jos koira alkaa purra lasta, lapsi alkaa helposti kiljua, sätkiä, ehkä juosta karkuun, ja se vaan villitsee ja palkitsee koiraa, koiran mielestä kyseessä on siis hauska leikki. Aikuisen tehtävä on lopettaa touhut ennen kuin tapahtumat pääsevät tähän pisteeseen asti.

Jos pentuloman loppuminen hirvittää, kannattaa opettaa lapsille tietty toimintamalli koiran kanssa näitä tilanteita varten jo ennakkoon. Selkeät rajat siitä, mitä koira saa tai ei saa tehdä, ja miten lasten tulee tilanteessa toimia. Koira voi myös olla lasten kanssa eri huoneissa, jos teillä on mahdollisuus se esimerkiksi portin avulla eristää toiseen tilaan. Silloin lapset voisivat halutessaan käydä koiran kanssa leikkimässä, mutta pääsisivät siitä myös turvallisesti "karkuun", jos koiran leikki käy liian rajuksi. Samalla koira oppii olemaan erillään "tapahtumapaikasta". Lapsia voi vaikka neuvoa tekemään koiran päiväruuasta namipiilotusleikin sinne koiran omaan tilaan, jolloin koira jää sinne mielellään, vaikka lapset siirtyisivät toiseen huoneeseen.

Tsemppiä pennun kanssa! Pikkupentuaika voi olla stressaavaa, mutta päättäväisellä ja määrätietoisella toiminnalla saatte varmasti koirastanne mukavan kaverin niin itsellesi kuin lapsosillekin :)

Saatoin ehkä antaa Essistä sellaisen kuvan, että se vain riekkuu kaikki hihnalenkit eikä siihen saa mitään kontaktia. Ei tilanne onneksi niin paha ole. Pääasiassa Essi siis kävelee nätisti tien reunassa vetämättä. Ottaa itse kontaktiakin välillä. Ihmisten ohittaminen sujuu yleensä hyvin namien avulla, kunhan vain itse huomaan vastaantulijan ensin ja ehdin kiinnittää Essin huomion itseeni ajoissa. Tosin vaikka se ehtisi ruveta haukkumaan, niin silti reagoi kun sanon sen nimen ja ottaa kontaktia ja lopettaa haukkumisen. Mutta koirien ohitukset ei suju mitenkään. Teen aina niin, että väistän mahdollisimman kaukaa muut koirat ja palkkaan Essiä aina kun ottaa kontaktia ja pysyy hiljaa. Jos ei ole mahdollista väistää, seison Essin edessä ja yritän pitää sen huomion minussa ja nameissa niin pitkään kuin mahdollista. Pikkuhiljaa sille on ruvennut namit kelpaamaan paremmin ja haastavammissa tilanteissa. Mutta etenkin pimeällä se haukkuu paljon myös ihan tyhjälle. Eli kun missään ei näy ketään eikä mitään. Myös tuota pomppimista ja hihnan repimistä on ollut nyt vähemmän. Se on myös uskonut kun olen tiukasti kieltänyt ja kun lopettaa riekkumisen, ottaa kontaktia omasta halusta. Edistystä siis tapahtuu koko ajan.

Ensimmäinen kerta pentukurssiakin on takana. Essi oli todella reipas, ei hirveästi pelännyt, vaikka viereisellä kentällä koirat haukkuivat. Mutta ei se oikein malttanut keskittyäkään kuin vasta lopussa. Essi vain kiskoi joka suuntaan ja kävi ihan kierroksilla. Häntä heilui koko ajan. Namit kuitenkin kelpasivat ja lopussa jo keskittyi minuun niin, ettei minun tarvinnut pitää hihnasta kiinni.

Haa, meillä kävi tänään koiravieraita, kun kaveri otti chihunarttunsa mukaan kyläilemään. Narttu on tosi epävarma ja on aina räkyttänyt kauheesti Martille, mutta se oli valtavan innoissan pennusta. Hassua, kun mun alle 8-viikkoinen oli jo niin paljon isompi kuin meksikolainen!

Koirat otti kyllä pari kertaa rähinällä yhteen Mä en ihan tiedä, mitä tommosessa olis paras tehdä.. Nyt menin väliin ja komensin pentua, minkä jälkeen annoin uuden mahdollisuuden sievempään yhteiseloon. Melvinin ollessa pentu mä muistan antaneeni sen ottaa köniinsä, jos se kerran oli menny aikuista haastamaan.. Voi olla, että jos nytkin kyseessä olis ollut yhtään itsevarmempi aikuinen, niin olisin antanut sen hoitaa pennun komentamisen, mutta nyt katsoin parhaaksi mennä väliin ja olla tilanteen rauhoittaja. Ehkä onkin hyvä, että minä olen se, joka ilmaisee, ettei mikään rähinä ole sallittua -Melvinin kanssa ainakaan lopputulos ei ollut kovin onnistunut..

^Mä oon antanut kaikkien varoitusrähinöiden ja muiden mennä aina ohi, mut jos se kurnutus ei lopu niin sit oon komentanut. Lunasta huomasi, et mamma päättää millon on sopivaa ärähtää kun jossain vaiheessa se jopa odotti mun lupaa Eli mä ainakin liputan oman kokemuksen perusteella sille, et myös sanoo koiralleen kun homma ei enää toimi. Saa katkaistua kivaatkin tilanteet kun asiaan kiinnittää huomiota jo pennusta asti.

^ Joo, siis oonki antanu Martin ärähtää, kun pentu on härppinyt liian pitkään, mutta chihun kanssa homma meni ihan painiksi ja rähinäksi. Pirpanalla ei ole edes kunnon hampaita vielä!

Eli mua ei niinkään mietitytä tilanteet, joissa aikuinen komentaa pentua ja tämä väistää vaan jos / kun tämä taas joskus pistää hanttiin ja ottaa haasteen vastaan.. Tosin nyt kun sen kirjoittaa, niin on selvä, että noihin pitää puuttua selkeästi. Kohta se on jo muita koiria isompi (mutta itsevarmuutta ohittaa haasteet ei varmaan olis vielä vuosiin), joten pitää jo tässä vaiheessa tehdä rajat selviksi. Meillä ei tapella. Koskaan. Yhtään.

Siis mulla on mennyt ihan ohi, mutta onko Raju nyt sulla omana koirana, Nolle? Bongasin sun allekirjoituksesta, että Raju on entinen poliisikoiraprojekti. Miksei se ole enää poliisikoirakanditaatti?

Nyt mekin päästään pulisemaan pennunomistajissa. Tämmönen toukka muutti meille!

^ Ihana toukka!

Mulla ei ole enää pentua, vaan joku koiraksi naamioitunut pirulainen. Tuo on päivät ihan mielipuoli, riehuu ja puree ja roikkuu vanhemman koiran naamassa, pissaa kaikkialle ja syö kakkaa. Mutta on se ihan söpö nukkuessaan Kajo ryömii aina mahdollisimman lähelle mun naamaa yöllä, yleensä änkeää tyynylle siten että voi pitää päätä mun kaulalla. Pieni Kaaleppi..

Jännä miten tuo nukkuva pentu vaikuttaa, tänään aiemmin olin ihan valmis lähettämään riiviön raketilla kuuhun, mutta nyt se on maailman söpöin ikinä. :D

^^Voi eiiii. Saatkin pommittaa tänne kuvia oikein mielinmäärin, leonbergi on kiehtonut mua ihan pienestä pitäen, on jotenkin niin ylitsepääsemättömän hieno koira.

Onpas Scorpiolle muuttanut ihanuus!

Meille tuli 3kk täyteen ja sisäsiisteydessä ollaan otettu aimoja harppauksia. Osaa pyytää jo ulos ja työpäivän/yön aikana on vain parit pissat lehdillä. Ollaan käyty pentumätsäreissä turistina treenailemassa häiriössä toimimista ja eilen käytiin ampumaradalla tsekkaamassa mitä pentu meinaa paukuista. Voisin sanoa ettei ainakaan paukkuarka ole

mannaa kirjoitti:

Siis mulla on mennyt ihan ohi, mutta onko Raju nyt sulla omana koirana, Nolle? Bongasin sun allekirjoituksesta, että Raju on entinen poliisikoiraprojekti. Miksei se ole enää poliisikoirakanditaatti?

Joo, Raju on nyt mun oma noin puoli vuotiaana Raju alkoi kiertämään liikkeessä toista takajalkaa ulospäin. Ei se kierto siis mitenkään iso ollut, mutta sellainen että kiinnitin siihen huomiota kuitenkin. Sitä silloin tutkittiin, polvia epäiltiin mutta mitään selittävää syytä ei löytynyt ja Rajuhan oli sitten sen 3 kuukautta suunnilleen levossa (ihanaa aikaa! ) Sitten käytiin Viikissä "paremmissa" tutkimuksissa ja ainoa selitys joka löydettiin oli C/B lonkat. Poliisi ei uskalla tietysti ottaa riskiä jos koira ei käyttöä kestäkään, mutta ell vakuutteli ettei tuon pitäisi perus harrastuskoiran arkeen juurikaan vaikuttaa. Ei siis varsinaisesti mennyt hylkyyn tuon tuomionsa C/B takia, vaan siksi että kiersi sitä jalkaa. Nyt kuitenkin kun oon saanut normaalisti liikuttaa Rajua ja lihasta on alkanut kehittymään pikkuhiljaa niin jalkakaan ei kierrä enää samalla tavalla. Onhan tuossa omat riskinsä tietenkin, tiedän ettei koira ole ihan priimaa, eikä sen etupäätä tai selkääkään ole kuvattu, mutta en tuosta pystynyt luopuakaan kun on sen verran kiva koira! Ja yritin järkeillä sitä niin etten tietäis uudesta pennustakaan mitä siitä tulee

^No sehän kuulosta hyvältä. Periaatteesa kuitenkin terve koira ja ootte pitkään tehneet yhteistyötä, niin ehdottomasti kannatti pitää, kun kerran tilaisuus tuli

Kiitos kaikille! Bernityttö, kuvia on varmasti tulossa kyllästymiseen asti! Mä olen muuten itse haaveillut bernistä ties kuinka monta vuotta

Me ollaan kyllä saatu tosi rauhallinen pentu...Hyvä että jaksaa kävellä kynnyksen yli asunnon sisään, kun tullaan pissatukselta Jos muistelen collikkaa pentuna, oli meno kyllä ihan toisenlainen! Sisäsiisteydenkin suhteen ollaan samassa tilanteessa nyt 8 viikkoisena, kuin collie oli 4 kk ikäisenä. Yöllä tulee korkeintaan yksi pissu, joskus ei mitään. Wuhuu

Koulutuskin sujuu ihan mukavasti. Onhan tuo melkoinen puupää collieen verrattuna, mutta hiljaa hyvä tulee Mutta yksi probleema....kissa! Miten saan sen elukan tottumaan pentuun? Oon leikannu siltä kynnet tyngiks, ettei pääse raapaisemaan pennulta silmää puhki.

^Ootappa vaan kun se kasvaa, niin rauhallisuus on tipotiessä

^^ Aijaa! Leonbergi ja berni on kyllä ainakin ulkonäöllisesti vähän samanlaisia koiria, niin ei ehkä ihmekään että usein berni-ihmiset pitää leoista ja toisinpäin.

Messi oli meillä kanssa ehkä ensimmäisen kuukauden (?) ihan superrauhallinen. Pihalla vaan toljotti ja tuijotti ja sisälläkin suurimmaksi osaksi nukkui. Heti kun alkoi ikää tulla vähän lisää, niin jostain alkoi tulla energiaakin roppakaupalla ja nykyään on lähestulkoon ADHD ennen kuin pääse jokapäiväiselle pitkälle metsälenkilleen. Joten tilanne voi vielä sielläkin suunnassa muuttua ja paljon! Mä olin ihan huolissani silloin, kun se oli niin rauhallinen, että mikä ihme on hätänä, kun kuitenkin pentujen usein olettaa olevan hirveän vilkkaita.

Sama muuten tuon älykkyysasian kanssa, tuo oli niin yksinkertainen ja hölmö nuorempana ettei mitään rotia. Juurikin eilen puhuttiin avokin kanssa, kuinka se vaan söi, joi, pissasi ja kakkasi, eikä mitään merkkiä mistään järjellisestä elämästä pään sisällä. Nykyään voin kuitenkin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa sitä melko fiksuksikin koiraksi. Ehkä isot koirat kehittyy jotenkin tosi hitaasti? Hassua että meidän veijari on vasta 7kk, mutta muuttunut ihan älyttömän paljon siitä kun meille saapui, juurikin mitä tuohon vilkkauteen ja älykkyyteen tulee.

Me käytiin tänään moikkaamassa Tolvin veljeä.

Sai kyllä olla tosi ylpeä pienestä pennusta -se on niin reipas Muitta mutkitta teki paikkaa tutuksi, haastoi veljeään eikä piitannut mitään heidän kumeasti haukkuneesta aikuisesta riisenistäänkään. Pentu uskaltautui hyvin suoraviivaisesti jopa nuuhkimaan pihalla laiduntaneen ponivanhuksen turpavärkkiä, mitä veli ei kuulemma ole tehnyt vielä tähän päivään mennessäkään. Perhe olikin pyytänyt hieman lunkimpaa urosta, joten kasvattaja on siis hienosti osannut valita pennunoastajille toiveidensa mukaiset koirat.