Koirat.com

Watti-kuulumiasia taas vaihteeksi. Menee hyvin ja vähän huonosti.

Hyvää on se, että Watti on huomattavasti vähentänyt toisille koirille haukkumista, mikä kävi aika pahaksi sinä aikana, kun Watilla oli tassu paketissa ja tötterö kaulassa. Pelkäsin jo, että tuosta pojasta on kehittymässä remmiräyhä, mutta nyt on ihan nätisti ohitettu/tervehditty sellaisetkin koirat, joille tuo ennen on räkyttänyt oikein kunnolla.

Sitten ne ongelmat.

Ongelma 1: Watti on alkanut sisällä haukkua aina vaan enemmän ja enemmän. Kaikkein pahinta on kun tulee postia. Watti kiihtyy silloin nollasta sataan nopeammin kun Räikkösen Ferrari. Watti ryntää eteiseen, raapii ovea ja haukkuu ja murisee aivan raivoisan kuuloisena. Jos väliovi ei ole kunnolla kiinni, Watti "tappaa" postit . Jos sinne yrittää mennä ja joko ottaa postit tai viedä koiran pois, niin siinä saapi ihminen helposti osansa postiraivosta. Koira on niin kiihtyneessä tilassa, että tuskin tajuaa purevansa omia ihmisiään. Haukkumiseen ei tule loppua, ellei posteja (tai koiraa) vie pois. Miten ihmeessä tuon koiran saisi ottamaan postintulon vähän rennommin? Kerrostalossa kun asutaan, niin sekään ei oikein ole vaihtoehto, että koiran vaan antaisi räyhätä eteisessä kunnes se kyllästyy.

Ongelma2: Watti ei antaisi millään ihmisten lähteä ulos ilman häntä. Jos jompi kumpi meistä tai molemmat on lähdössä ulos ilman koiraa, alkaa haukkuminen ja lahkeissa/kengissä roikkuminen. Koira myös pyörii villisti ympyrää ulko-ovella. Bussille jos vaikka on menossa, niin täytyy varata muutama minuutti ylimääräistä aikaa siihen, että onnistuu pääsemään ovesta ulos niin, että tuo elohopean vikkelä koira on oven oikealla puolella. Jos kädessä vaikka roskapussi, niin sitten menee tosi vaikeaksi kun koira hyppii pussiin kiinni. Pari kertaa on roskat levinneet pitkin eteisen lattiaa, kun Watti on saanut pussista oikein kunnolla kiinni. Tiedän toki ne ohjeet, ettei lähtemisestä pidä tehdä numeroa. Vaatteet ja kengät on kuitenkin päälle laitettava, mistä koira huomaa, että ihminen on lähdössä. Kun ovesta on päästy ulos, Watti menee heti nukkumaan ja on aina uppi unisena vastassa kun tullaan takaisin, eli yksinolo ei ole ongelma, vaan juri se ihmisten lähteminen ilman häntä.

Liitynpä tänne teidän kanssa oman pentuni juttuja jakamaan. :)

Mulla on siis tosiaan 5kk vanha berninpaimenkoirapoika, ja oon niin myyty ollut sille alusta asti. :D Messi on niin helppo koira: oppii kaiken nopeasti, käyttäytyy lähestulkoon aina todella kiltisti ja rakastaa kaikkea ja kaikkia. Se on niin nuori vielä, mutta voin silti ottaa sen mukaani joka paikkaan kun voin luottaa 100% että on kiltisti ja käyttäytyy hyvin. :) Nallekarhumainen ulkonäkö kerää myös hirveästi huomiota ulkosalla liikkuessa, mistä on kyllä tosi paljon haittaakin, kun yritetään opetella remmikäyttäytymistä ja ihmisiä ja lapsia ja koiria vaan sinkoilee joka suunnasta tekemään tuttavuutta lupia kyselemättä. -.-

Onko teillä miten pennut oppineet sisäsiistiksi ja kuinka nopeasti? Messi ymmärsi idean nopeasti ja on ollut sisäsiisti nyt ehkä noin kahden kuukauden ajan, mutta välillä (kuten tänään aamulla....) niin ihan yhtäkkiä ja odottamatta pissasi matolle kuukauden sisällepissaamattomuuden jälkeen. Näytti itsekin tosi hämmästyneeltä, nolostuneelta ja vähän niinkuin siltä ettei tehnyt sitä ollenkaan tarkoituksella vaan ei vaan pystynyt pidättämään? Lueskelin netistä että isokokoisilla pennuilla varsinkin voivat munuaiset haeskella paikkaansa vielä, voisikohan johtua siitä? Raukka mökötti vielä vahinkoaan sohvan takana muutaman tunnin kun häpesi niin paljon. :(

^^Saisikos eteisen rajattua esim. kompostiaidalla? Kun lähdette, niin noin pienen koiran vois vaan nostaa aidan toiselle puolelle. Sitä vois muutenkin pitää siellä niin ei pääsisi ihan ovelle postia räyhäämään, voisi rauhoittaa.

Loki joskus puhisi postia, sille riitti vaan se, että olin itse mahdollisimman neutraali ja jopa kyllästyneen oloinen.

Paljonkohan tuota 3kk:n ikäistä pentua uskaltaisi liikuttaa? Nyt ollaan oltu pisimmillään reilu puoli tuntia ulkona yhteen menoon. Joko pellolla missä on saanut juosta vapaana Elenan kanssa tai sitten tuossa lidlin pihalla ihmisvilinään totuttelemassa. Kävelyä sinne ja takaisin yhteensä noin kilometri. Pellolle ehkä 200m yhteen suuntaan. Iltaisin olen ottanut Essin mukaan Helmin ja Elenan iltapissatukselle, 10-15 min hihnalenkki. Muuten on vain käynyt tarpeillaan omalla pihalla. Toki vähän kelien mukaan mennään, Essillä on vain ohut pentuhöttöturkki, joka ei yhtään suojaa saati lämmitä. Vielä sille mahtuu Helmin paksu mantteli, jonka olenkin laittanut kun pakkasta on reilummin. Essillä kyllä virtaa tuntuu riittävän pitempäänkin ulkoiluun. Elenan kanssa ei tämmöisiä tarvinnut miettiä kun se väsyi jo 10 min pellolla juoksemisesta niin että piti kantaa kotiin. Eikä Helminkään kun se ei halunnut lähteä kodin vierestä minnekään alle puolivuotiaana.

^ Me ollaan aikalailla menty Veetin jaksamisen mukaan, kun hyvin siitä huomaa milloin alkaa energia loppumaan. Kelloa harvemmin katsellaan, mutta tänään taidettiin olla melkein tunnin ajan metsällä ja jäällä ihmettelemässä. Toki tuo aika sisälsi paljon tutkimista eikä pelkkää liikkumista. Parasta liikuntaahan pennulle on se omaan tahtiin meneminen, mutta toki hihnassa kävelyä sinnejatakaisin tulee pakosti. Jos virtaa tuntuu riittävän niin kyllä mä itse varmaan lisäisin tuota ulkoilua, tosiaan niin että Essi pääsee itse määrittelemään kuinka ja miten paljon liikkuu. :)

Me olemme menneet myös pennun oman jaksamisen mukaan. Emme ole taida olleet ulkona ihan tuntia (raukka jäätyy aika nopeasti), mutta reilun puolen tunnin kävelyjä olemme tehneet. Koda kyllä näyttää eleillään, kun haluaa kääntyä takaisin kotiin

Eräskin ilta olin varautunut lyhyeeseen iltapissatukseen, mutta Koda ei kääntynytkään kotiin, vaan jatkoi matkaansa. Ajattelin sitten, että mikä ettei! Pieni lenkkihän siitä tuli loppujen lopuksi. Meidänkin kävelyt sisältävät paljon seisoskelua, ihmettelyä ja nuuhkimista, eli emme ole kokoajan tarpomassa eteenpäin.

Koda on muuten nyt kolmena peräkkäisenä iltana osannut pyytää kakalle ulos! Olen rakettina syöksynyt hakemaan takkia ja viemään ulos Vuhuu! Nyt on ollut taas aikaa harjoitella sisäsiisteyshommia kuin muitakin, kun olen tässä sairauslomalla (jälleen).

Me ollaan kanssa liikuttu ihan Messin jaksamisen mukaan, mikä ei kyllä ollut tuossa 3kk iässä kovinkaan runsasta. :D Ollaan menty hihnassa ihan maksimaalisen vähän, vaan sen verran mitä nyt ollaan opeteltu nätisti kulkemaan, mutta metsässä vapaana tuo juoksentelee monta kertaa päivässä. Silloin helposti näkeekin koska alkaa meno hiipumaan, kun alkaa se takana löntystely. :) Lenkillä jaksaminen on varmastikin hyvin koirakohtaista, ja uskon että koiransa tunteva huomaa kyllä milloin lenkki alkaa olemaan liian pitkä. :)

Jaahas. Poppy kävi äsken fysioterapeutilla, koska ontumista on edelleen esiintynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Löytyi ihan uusia juttuja, mm. reisien lihasepätasapaino, ja Poppy ei varaa tasaisesti painoa molemmille takajaloille. Meidän etujalan ontuma saattaakin siis olla takajalan ongelma. Polvet on kahteen otteeseen tutkittu terveiksi, joten seuraavaksi pitäisi lähteä tutkimaan lonkan ja lannerangan aluetta, josko sieltä löytyisi syy oireiluun. Vähän jännittää, mitä sieltä mahtaa löytyä. Toivottavasti ei mitään peruuttamatonta! Lepoa määräsi fyssari samalla kaavalla kuin aiemminkin, ainakin niin kauan että syy ontumalle selviää. Oli kyllä ihana, tosi mukava ja asiallinen fyssari, jonka palvelua käytän mielelläni uudelleen! Tuli meille kotiin tutkimaan, mistä olin kiitollinen, koska Poppy jännittää lääkäriympäristöä niin paljon.

^ Millaista ontumista?

Poppy on nyt reilun kuukauden ajan ontunut säännöllisen epäsäännöllisesti oikeaa etujalkaa. Varaa painoa siihen ja astuu jalalla, mutta ontuu. Ontuminen on ollut useimmiten hetkittäistä, muutamia minuutteja levon jälkeen. Ontumista on usein edeltänyt jalan rasitus esim. pitkä lenkki, ja tosiaan sen jälkeisten unien jälkeen on ilmennyt ontumaa. Koira on ollut pirteä ja muuten normaali, vain liike on epänormaalia. Ei ole muulla tavoin aristanut jalkaa. Nyt sitten löytyi takajaloista tuo eroavaisuus, ja liikeradatkin olivat hiukan erilaiset takajaloissa, joten lähdetään tutkimaan sitä. Koirilla (tai nelijalkaisilla yleensäkin) takajalan ongelmat voivat aiheuttaa ristikkäisen etujalan kuormittumisen, jolloin oireilu voi alkuun näkyä ns. väärässä paikassa. Eläinlääkäritkään eivät huomanneet takajaloissa mitään, mutta fyssari onneksi huomasi, niin päästään etsimään syytä sieltä, kun eturaajasta ei ole löytynyt mitään poikkeavaa.

muoks. Voi elämä tuota pennun ajatuksenjuoksua. Äsken se meni lipittämään vettä juomakupille. Hetken tuumaili siinä, ja sitten kääntyi, ja mennä lorotti isot pissit sinne vesikuppiin Mistä lie moinen idea sen päähän putkahtanut, mutta en mä voinut kuin nauraa. Hassu otus

^ Oolrait! Mua kiinnostais tuo fyssarin nimi ja paikkakunta. Jos voit laittaa vaikka yksärillä?

suibe kirjoitti:

Voi elämä tuota pennun ajatuksenjuoksua. Äsken se meni lipittämään vettä juomakupille. Hetken tuumaili siinä, ja sitten kääntyi, ja mennä lorotti isot pissit sinne vesikuppiin Mistä lie moinen idea sen päähän putkahtanut, mutta en mä voinut kuin nauraa. Hassu otus

Voi luoja kun sain tästä päivän naurut :DDD Osaisin kuvitella meidän veijarin tekevän jotain vähintäänkin yhtä "viisasta". Kaippa hän vain ajatteli täyttävänsä juomakuppiaan omatoimisesti? :D

suibe kirjoitti:

Voi elämä tuota pennun ajatuksenjuoksua. Äsken se meni lipittämään vettä juomakupille. Hetken tuumaili siinä, ja sitten kääntyi, ja mennä lorotti isot pissit sinne vesikuppiin Mistä lie moinen idea sen päähän putkahtanut, mutta en mä voinut kuin nauraa. Hassu otus

Ehkäpä se merkkas vesikipon omakseen, juunou, tää on mun omaisuutta!

Moikka, olen täällä palstalla uusi ja olisin kysynyt teidän kokemuksianne liittyen pennun tavaroiden/housun punttien jäytämiseen? MIten olette saaneet tuon ei-toivotun käytöksen loppumaan?


Meillä on 10 viikkoinen Phalene-pentu; tässä ollaan pelisääntöjä kovin tehty selväksi ja arki alkaa onneksi vähän sujumaan jo paremmin!

pinn: Laitoimme eilen pentuaitauksen rajaamaan ovelle johtavan osan T-kirjaimen muotoisesta eteisestämme. Kyllä se saattaa auttaa haukkumiseen. Watti on kyllä juossut tavalliseen tapaan eteiseen haukkumaan, mutta haukkuminen on loppunut nopeammin, kun koira on nähnyt koko ajan ihmiset, ettei kukaan kiinnitä mitään huomiota asiaan.

Kotoa lähtemistä tuo aita ainakin on helpottanut kovasti. Watti tosin haukkuu aivan vimmattuna, kun ei pääse aidan toiselle puolelle, mutta haukku loppuu välittömästi, kun ihminen on oven perässään sulkenut.

No Essillä näytti olevan hirveästi virtaa kun olin lähdössä eilen aamulla lenkille Helmin ja Elenan kanssa joten otin sen mukaan. Käytiin pellolla missä Essi ja Elena saivat olla vapaana. Tunnin verran siellä oltiin. Hyvin Essi jaksoi, kotiin päästyä meni kyllä nukkumaan ja oli nukkunut sen pari tuntia minkä koirat olivat yksin. Mutta hyvin jaksoi kävellä kotiin asti, vähän haittasi vain lumipaakut turkissa lopussa.

Essin korvat vain huolettavat. Sillä siis löytyi korvatulehdus (kokkibakteereja) viime viikon torstaina. Maanantaina käytiin uudestaan ell kun oireet eivät yhtään helpottaneet. Korvat puhdistettiin ja karvat nypittiin rauhoituksessa. Pari päivää meni hyvin, mutta eilisestä asti taas ravistelee päätä jatkuvasti ja rapsuttaa korvaa. Mitään ihmeellistä ei korvassa näy. Kipeät ei korvat nyt vaikuta olevan, mutta kutittaa vain hirveästi. Itsestä vain tuntuu niin pahalta katsella kun toisen korvia kutittaa koko ajan. Soitin tänään ell mutta sanoivat että tarkkailla viikonlopun ajan ja jos ei helpotu niin soittaa maanantaina uudestaan.

Reppis kirjoitti:

^ Oolrait! Mua kiinnostais tuo fyssarin nimi ja paikkakunta. Jos voit laittaa vaikka yksärillä?

Laitoin sulle yksäriä :)

Poppy on nyt yksin kotona. Vein Pennyn viikonloppuhoitoon vanhemmille, että Poppyn tulisi oikeasti levättyä. Ajattelin, että yksinjääminen voi olla hankalaa, kun joskus Pops huutaa jäädessään ilman seuraa, mutta tänään jäi ihan nätisti ja hiljaa syömään dentasticksiä, kun lähdin töihin. Olen pitänyt sillä BOT-loimea eilen ja tänään, josko auttaisi noihin ontumavaivoihin. Etujalkaa ei eilen illalla ontunut ollenkaan, takaa on epämääräinen vielä, mutta parempi. Johtuuko levosta, loimesta vai siitä ettei jalkaa ole torstain jälkeen väännelty, en tiedä.

Siis tuo meidän huomenna 11 viikkoinen (apua, miten aika menee näin nopeasti ) natiainen ei ole kolmeen päivään tehnyt mitään tarpeita sisälle, yötkin täysin kuivia. Uskallettiin ottaa paperitkin pois, kun tuntuu niin hyvin pidättävän ulos asti. Positiivinen yllätys, varsinkin kun luultiin että menee ikuisuus sisäsiisteyden opettamiseen kun täältä kerrostalon neljännesta kerroksesta joutuu aina lähtemään. Toki vahinkoja varmasti tapahtuu vielä tulevaisuudessa, mutta silti oon niin ilonen!

Veeti on välillä vähän nirsoillut ruuan suhteen, mutta nyt löydettiin sellaista makkaraa, että ruokakuppi on tyhjentynyt vauhilla. :D Hyvä vaan, kerkesin ottaa stressiä siitä, että syökö tarpeeksi. Muutenkin kaikki sujuu tällä hetkellä niin kivasti, Veeti tuntuu oppivan kaiken (tosin myös huonotkin asiat.. :D) ihan tajuttomalla vauhilla ja äiti eilen kehui, miten onnelliselle se vaikuttaa meidän luona. On se vaan niin iloinen kaveri, häntä heiluu kokoajan kujeet mielessä.

Koirakontakteja täytyy vaan reenata ja reenata. Veeti siis haluaisi leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta alkaa samantien hyppiä muiden koirien päälle ja käymään ylikierroksilla. Sen pitäisi varmaan saada kunnolla turpaan, että tajuaisi ettei jokaisen selälle ja naamalle kannata hyppiä.

Meillä painitaan nyt uuden ongelman kanssa..

Elikkäs kun laitan Mallulle sapuskaa kippoon ja kun lasken kipon maahan, niin Mallu lähtee häntä koipien välissä piiloon. Ei _mitään_ hajua mikä tämä juttu nyt on. Se ei tee tuota joka kerralla, koska pakosti sillä tulee niin nälkä jossain vaiheessa, että sen on pakko uskaltaa mennä syömään. Mutta se saattaa syödä vain kerran päivässä eli puolet ruoka-annoksesta ja se on kyllä liian vähän, joten pakko olisi saada se taas syömään normaalisti. Tuo on muutenkin vähän hoikassa kunnossa, niin ei ainakaan tarttisi enää yhtään laihtua.

Mielessä kävi, että voisko tämä(kin) johtua tulevista juoksuista? Kun tuon käytös on nyt muutenkin jotain ihan muuta mitä se oli esim. kuukausi sitten. Hyvä jos tunnen koko koiraa enää Varmaan ainoa asia mitä ei ole vielä tapahtunut, on korvien katoaminen. Eli kuuntelee kyllä (vielä) käskyjä jne. Mutta muuten tuo on tosi paljon muuttunut ja erittäin ärsyttävään suuntaan (kamalan rauhaton, läähättää, seuraa aina joka paikkaan, "vihoittelee" Pontukselle välillä jne).

Toisena kävi mielessä, että onko tuolla koiralla stressiä. Mutta mikä ihme olisi stressin aiheuttaja? Ei meidän elämässä mitään kummempaa ole tapahtunut, liikuntaakin ollaan vähän lisätty kun Mallulle on tullut enempi ikää. Mutta tuskin se nyt stressiä aiheuttaisi, etenkin kun se on metsässä vapaana juoksua. Muutaman kerran viikossa käydään mun vanhempien luona ja koirat tulee lähes aina mukaan, koska täällä me käydään myös metsälenkeillä, kun meidän oman kodin lähellä ei ole sellaista mahdollisuutta. Mutta jos tuo voisi aiheuttaa stressiä, niin pitääkö mun aina ruveta jättämään Mallu kotiin yksin, mutta se tarkoittaa myös sitä, että lenkkimäärä vähenee, koska tulee ihan tuhottoman kalliiksi ajella edestakaisin. Hihnalenkki ei ole mulle oikein vaihtoehto, koska se on aika turhaa, kun Mallu ainakin rakastaa vapaana juoksentelua.

Oivoi, missä olet ruusuinen arki.. Kaikki oli niin hyvin vielä kuukausi sitten..

Meillä oli tänään pentujen jatkokurssin viimeinen tunti. Lepomääräyksistä huolimatta mentiin Poppyn kanssa tunnille, koska pikkuhiljaa meillä molemmilla alkaa hajota pää tähän neljän seinän sisällä hengailuun. Poppy oli niin silminnähden onnellinen päästessään treenikentälle, että en voinut kuin todeta tehneeni oikean ratkaisun! Poppy teki töitä todella hyvällä intensiteetillä, keskittyi lähes 100%sti muhun ja yhdessä puuhaamiseen. Tänään teemana oli tehdä kokeenomaisesti kurssilla opittuja perusasioita, mm. käskyjä, seuruuta ja luoksetuloa houkutusten highwayllä. Kaikki sujui, ja ehkä eniten ylpee olen meidän houkutusten highwayn suorituksesta. Poppy ei vilkaissutkaan kujan reunoilla olevia ihani leluja ja juttuja, vaan kiisi ihan täysillä mun luo! Ihana pieni riiviöni <3

Huomenna meillä on taas ortopedikäynti, ja mitä todennäköisemmin kuvataan varmuuden vuoksi tuo vasen takanen. Jos mitään ei löydy, en tiedä, mitä voin enää asian eteen tehdä. Olen itse tullut melko vahvasti siihen tulokseen, että jos takajalassakaan ei löydy vikaa, Poppylla voisi olla panosteiitti eli kasvukipu, vaikka se ei pikkukoirilla olekaan tyypillinen. Kuitenkin Poppy on nyt parissa kuukaudessa yli tuplannut kokonsa, eli kasvuvauhti on ollut hurja! Penny kasvoi tuon ikäisenä paljon maltillisemmin, ja se saavuttikin aikuismitat vasta parivuotiaana. Koirathan ovat nyt saman kokoisia tai Poppy oikeastaan ihan vähän isompi, ja ikää Poppylla on alle 6kk...