Koirat.com

Heippa!

Ilmoittaudun uutena koko koirat.comiin, pari päivää täällä keskusteluja selailtuani päätin rekisteröityä. Saatiin kihlatun kanssa pari viikkoa sitten jo pitkään suunniteltua perheenlisäystä, kun meille saapui nyt 10-viikkoinen koiraherra. Pennusta löytyy sekä kleinspitziä että pomerania, mutta erottui selvästi sisarusjoukostaan ja kallistuukin ulkonäöltään enemmän pommin suuntaan. Kyseessä on meidän ensimmäinen koiranpentu, tosin kissat ja koirat on lapsuudesta asti itselle tuttuja kanssaeläjiä. :)

Poika on kyllä energinen pikkupakkaus ja ollaankin paljon harjoiteltu uusia asioita. Luoksetulo ja istuminen alkaa sujua hyvin, hihnassa kävelee yleisesti ottaen nätisti (silloin kun kävelee, krhm). Yöt antaa nukkua ja tarpeetkin tulee hienosti paperille suurimman osan ajasta. Ei-sanan merkitys on riiviöltä alkanut yhtäkkiä unohtua, mattoa ja kaapinovia on kiva järsiä vaikka sitä omaakin tekemistä löytyy. Ihanan sosiaalinen ja iloinen koira kaiken kaikkiaan - vaikka välillä näin uutena omistajana tuleekin niitä epätoivon hetkiä. :D

^ No voi hellanteetuli mikä ihana pörröpallo

^^ Ompa suloinen ilmestys sulla siellä!

Messi täytti viime perjantaina 6kk! Aika menee niin äkkiä, toisaalta tuntuu että oltaisiin juuri vasta haettu se meille ja toisaalta en enää edes muista aikaa ilman tuota iki-iloista säheltäjää.

Oon nyt yrittänyt vähän skarppailla tuon kuvailun kanssa, Messistä ei nimittäin ihan vauva-ajoiltakaan ole yhtäkään kuvaa joka ei olisi huonolaatuinen iphonella näpsäisty otos. Nyt sain itseäni sen verran niskasta kiinni että sain puolivuotiskuvat räpsäistyä ihan kunnon järkkärillä. Tuli todettua että Messi ei ehkä ole mikään paras kuvailtava: lähestulkoon jokaisessa kuvassa syödään jotain maasta löytynyttä herkkua kuten oksaa, lehtiä, kiviä, younameit.... Loppuajan syöksytään kameran kimppuun eikä puhettakaan mistään näteistä poseerauksista mitä muiden koirista aina näkee.





Etujalat aiheuttaa mulle harmaita hiuksia, niillä on tapana välillä vinksottaa vähän miten sattuu. Ruokaa on saanut lisäillä tässä lähiaikoina aika kivasti että lähtisivät siitä suoristumaan, ja huomattavasti onkin kivemman (ja normaalimman...) näköiset jo nyt. Superahneena possuna Messiä ei haittaa ruuan lisääntyminen, ei haittaa vaikka koko iso ruokasäkki kaadettaisiin kerralla tarjolle. Hainkin tuolle ruokakupin jonka pitäisi hieman hidastaa syöntitahtia, minkä se kyllä tekeekin, mutta edelleen kaveri on niin nopea että hirvittää.

^ Noiden etujalkojen kanssa ei kannata kauheesti stressailla - urokset on niin hitaasti kypsyvää sorttia että jos mä olisin pidättänyt hengitystä jalkojen suoristumisen suhteen olisin kalmana mullan alla ollut jo pitkään. t. Oma uros kaksivuotias eikä etuosa ole vielä läheskään valmis.

^ Aina yhtä ihanan rauhoittavaa kun joku kertoo että on/on ollut samanlainen tilanne oman koiran koipien kanssa.

Ollaan suht paljon Messin veljien omistajien kanssa yhteyksissä, ja kaikkien pojilla etujalat vääntyilee. Valitettavasti oon koirieni suhteen vielä vähän sellainen kanaemo, ja kaikki pienetkin normaalista poikkeavuudet saa mussa paniikkia aikaan. Välillä sitä hetkellisesti toivoo että olisi kotiuttanut itselleen jonkun vähän pienemmän koiran, joka ei kasva noin huimaa tahtia (1-1,5kg viikossa...), niin ei ehkä tarvitsisi stressata vääntyilevistä jaloista sun muista, mutta sitten sitä taas havahtuu siihen että kyllä ne isot koirat vaan on mun juttu.

Rollellakin aikoinaan etujalat ja varsinkin ranteet hakivat paikkaansa. Yhdessä vaiheessa hirvitti katsoa, mutta kyllä ne siitä sitten suoristuivat :)

Me ollaan menossa eläinlääkäriin maanantaina.. Pontuksella viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset (ja verikoe, josta tarkistetaan kantaako Pontus geeniä joka aiheuttaa äkkikuoleman, koska sen sisaruksia on tähän nyt kuollut) ja samalla tarkistutan tuon Mallun.. en vaan saa mielenrauhaa, kun tuntuu ettei tuolla pikkutirriäisellä ole ihan kaikki kunnossa.

Mallu on ruvennut aristelemaan vatsaansa, eli jos vatsaan koskee, niin "puree" kättä ja yrittää vaan tilannetta pakoon ja luimistelee. Närästysoireet jatkuu ja tällä hetkellä sen maha kestää oikeastaan vaan "puhdasta" (ihmispuolen) vähäprosenttista naudanlihaa, ja kaikki lisät ja öljyt on pitänyt jättää pois, mahaoireiden vuoksi Ja mua vaan on hirveesti epäilyttänyt, että kun nämä kummalliset oireet alkoi, niin juuri samoihin aikoihin Mallun rohkea luonne muuttui araksi ja se pelkää nykyään kaikenlaista ja parhaillaan pissaa allensa jos pelkää jotain. Tiedän, että pennun luonne muovautuu kasvaessaan, mutta että ylirohkeasta pennusta muuttuu lähes "salamannopeasti" arka ja pelokas? Ja onhan noita kaikenlaisia muitakin oireita, mutta en nyt jaksa enempää ruveta sepustelemaan, tuossa nyt tuli ne selvimmät oireet.

En vielä tiedä mitä Mallulle tehdään ellillä, mutta itse toivoisin, että otettaisiin ainakin verikokeet (etenkin haima-arvot haluaisin tietää..).

^ Hyvä, että päätit tutkia Mallun. Ei minun korvaan tuo käytös kyllä enää kuulosta normaalin, terveen pennun käytökseltä. Pyydä laaja verenkuva, siinä näkyy maksa-, haima- ja tulehdusarvot, leukosyytit, oikeestaan aikalailla kaikki. Ja sit kannattaa mahdollisesti ultrata sitä vatsaa, ettei ole mitään sisäisiä vuotoja tai esim repeämiä maksassa ja/tai haimassa, pernassa jne. En osaa tarkalleen sanoa, miten hyvin näkyvät ultrassa, mutta tutulta koiralta on näitä käsittääkseni ultralla tutkittu, ell varmasti neuvoo enemmän. Toivottavasti saatte syyn oireille ja sopivan hoidon, ja Mallu tulisi pian kuntoon! Ja toivotaan, ettei Pontuksella ole tuota todella hurjalta kuulostavaa geenivirhettä

Me mennään taas ens vkolla lääkäriin Poppyn kanssa. Olisin halunnut tälle vkolle ajan, mutta meidän tutuksi tullut ortopedi oli opetushommissa ja toinen suunnittelemani lääkäri kuoli, joten ei sitten yllättäen onnistuttu saamaan aikaa. Nyt Poppy ontuu mun mielestä eestä ja takaa. Varmaan tuo etuosa kuormittuu, kun keventää takajalan käyttöä. Ja edestähän tää kaikki alkoi... Kuvataan varmaan tassu ja ehkä selkä, jos lääkärille se on ok. Jos mitään ei löydy, haluaisin tutkia myös nivelsiteitä ja jänteitä, en tiedä sitten olisko ultra siihen ok vai pitääkö yrittää päästä magneetteihin...? Kipulääkkeen haluan nyt Poppylle, koska mua huolestuttaa tuo väärin liikkumisen aiheuttama kuormitus nivelille, ja siitä mahdollisesti seuraavat kulumat, virheasennot ja tottuminen vääränlaiseen tapaan käyttää kroppaa. Kuitenkin niin nuori koira kyseessä, ettei nyt ainakaan vielä toivois aiheuttavansa sille nivelrikkoa...

Ilman ontumisongelmia meidän arki ois just kivaa. Popoy on aika iisi kaveri, energinen ja reipas, muttei mikään mahoton termiitti kuutenkaan. Se haukkuu ulkona tosi herkästi kaikelle ja kaikille, mutta muuten on hyvin tottelevainen ja tykkää tosi paljon puuhailla mun kanssa. Sisäsiisteyskin menee koko ajan parempaan suuntaan, joten eiköhän kesään mennessä saada uudet matotkin vihdoin lattioille. Nyt mulla on mökiltä ja sukulaisilta pummittuja vanhoja räsyjä lattioilla, kun Pippy ei sais liukastella ja muutenkin lattiat on tähän aikaan vuodesta inhottavan kylmät.

Joo mäkin aikani sitä pyörittelin, että vienkö lääkäriin vai en, mutta nyt kun oikeesti aloin miettimään, että tuolla koiralla voi oikeasti olla jokin vikana, niin en kestäisi sitä, jos en tee asialle mitään ja sitten vika pahentuisi entisestään tai ei voitaisi enää hoitaa tms.

JOS lääkäri ei otattaisi verikokeita (kyllä varmaan ottaa, koska verikokeella kuitenkin selviää niin paljon..), niin enkö silti asiakkaana saa vaatia sitä ottamaan, tai niin kuin että jos mä sanon, että haluan laajat verikokeet, niin pitääkö silloin ellin totella vai voiko pistää vastaan? Pontuksen kanssa silloin vuosi sitten kun rampattiin lääkärissä, niin eräs eläinlääkäri ei ottanu oireita tosissaan ja jos esim. vaadin jotain, niin en saanut vaatimuksia menemään läpi.. ollaan nyt menossa samaan eläinlääkäriasemaan, mutta en tiedä kelle lääkärille (oman kokemuksen mukaan siellä on se yksi lääkäri josta en oikein tykännyt.. juurikin tuon vähättelyn vuoksi) ja pelottaa, että joudutaan sille lääkärille ja sitten se ei tutkisikaan Mallua tarpeeksi hyvin..

Noh, ei saisi etukäteen murehtia tälläsiä..

^Mä olen sanonut usein eläinlääkärissä, että haluan sitä, tätä ja tuota tutkimusta. Usein tuntuu muuten eka käynti menevän harakoille, koska yleisin ohje on "seuraillaan ja tulkaa takaisin, jos pahenee". Ja ainahan ne tuppaa pahenemaan Viimeksi kun joulukuussa Pennyllä oli omituisia oireita, jotka lopulta johtuivatkin emätintulehduksesta, pyysin erikseen ultraamaan kohdun varmuuden vuoksi. Ell oli ensin ottamassa vain pissanäytteen ja verikokeen, mutta koska oireet hänenkin mukaansa olisivat voineet johtua myös märkäkohdusta/kohtutulehduksesta, halusin ehdottomasti ultran. Periaatteessa eläinlääkäri voi kai olla suostumatta joihinkin tutkimuksiin, jos katsoo ne täysin epäolennaisiksi, ja silloin kai vakuutusyhtiökin voi olla maksamatta korvausta näistä turhista tutkimuksista, esim. jos silmätulehduksen oireiden kanssa otetaan selkäkuvat. Mutta mun ymmärtääkseni ell:t kuitenkin aika hyvin suostuu yhteen jos toiseenkin tutkimukseen, jos omistajalla on maksuvalmiutta ja tutkimus todella saattaisi tuoda jotain esiin tai sulkea jotain pois epäilyistä. Mä olen aina saanut vaatimani tutkimukset koirilleni, kissoilleni ja aikanaan myös kesyrotilleni, mutta olen kyllä joskus joutunut suht tiukastikin pyytämään tiettyjä juttuja. Mä olen vähän semmoinen, että mielummin tutkin liikaa kuin liian vähän, ja vien aika herkästi lääkärille, jos en ole 100% varma, että vaiva menee itsestään ohi ja on eläimelle sinänsä harmiton.

Laitan tänne kysymyksen, mitä tässä ensimmäisen koiranpennun omistajana olen miettinyt. Meillä on siis 3,5 kk ikäinen Phalene-uros, joka on nyt tällä vkolla keksinyt "peppujuoksun". Tai siis sillä nimellä minä sitä kutsun, kun en tiedä mitä se olisi. Eli yhtä äkkiä pentu vaan lähtee juoksemaan, kuin istuen juoksisi, eli selkä on tosi pyöreänä, mutta vauhti hurjaa. Tätä on tullut tilanteissa, jolloin komensin kaluamasta kaapin ovea, mutta eilen "peppujuoksuhepuli" tuli kun pentu oli kaluamassa luutaan aivan rauhassa.

Onko kenelläkään muulla kokemusta, onko tälläinen "istueltaan juokseminen" vain pennun perushepulointia vai jotain muuta? Tää pohdituttaa...

^ Peräpään hinkkaaminen on usein merkki anaalirauhasongelmista. Rauhaset saattaa olla täynnä ja vaatia tyhjentämistä. Millaisia jätökset on olleet? Anaalirauhaset saattaa täyttyä varsinkin, jos uloste on liian pehmeää, mutta joillain koirilla ne ei muuten vaan tyhjene kunnolla. Onko mitään muita oireita: Haisteleeko takamustaan? Varooko esim. hyppäämistä tai liikkuuko muuten erikoisesti?

Täällä sujuu pennunomistamisen arki hyvin ja tasaisesti. Veeti kasvaa ja samaa vauhtia kasvaa sen energiatasot, välillä on rauhoittumisen kanssa ongelmia. Varsinkin illalla väsyneenä kierrokset lähtee helpolla nousuun, sylittäminen onneksi toimii hyvin rauhoittumisena. Yksinolotkin sujuvat, mitä nyt Veeti aina keksii jotain omaa kivaa päivän aikana. Tän hetken hullaantuminen on eteisen kynnysmattoon, joka on hirveän kiva raahata olohuoneeseen ja repiä lankoja irti.. :D Tosi hauskaa, varsinkin mun mielestä kun työpäivän jälkeen kämppä on hiekkaa täynnä.

Ulkona saadaan ajottain jo hyviä kontaktipätkiä, mutta muiden koirien ohittaminen vaatii vielä treenausta ja paljon. Veeti jää aina kyttäämään ja haastamaan leikkiin jokaista vastaantulevaa koiraa. Mutta kuhan saadaan kontaktit kunnolla kuntoon, niin eiköhän tuo ohittaminenkin ala sujumaan. Veeti keksi hetki sitten, että vetäminen olisi myös hirveän hauskaa. Sekin saatiin samalla vauhilla kytkettyä (ainakin osittain) pois, on se vaan niin nopea oppimaan. :)

Ainut murhe viime aikoina on ollut varsinkin aamuisin rähmivät silmät. Tulehtuneelle eivät näytä, vaan rähmivät pelkästään. Pian on onneksi tehosterokotukset, niin voi samalla tuosta kysellä. (Toki jos nyt alkavat menemään huonompaan suuntaan niin mennään erikseen näyttämään.) Ruokavaliollahan ilmeisesti voi olla tähän arpaa, onko kellään kokemuksia..?

^ Meil kans tol corgilla pentuna rähmi silmät ja joskus vieläkin, nimenomaan aamusin oli rähmäpallerot silmäkulmissa (ei siis sen enempää) ja ruokavaliolla on kyl ollu hieman vaikutusta. Toihan on muutenkin allerginen possulle (aiheuttaa kutinaa), mutta hyvin maissipitoinen nappula on kyllä meillä saanut silmät rähmimään ja korvat hieman likaantumaan. Nyt kun meillä on ollut toista nappulaa käytössä, ei aamurähmiä oo näkynyt.
Mut tietysti huonepölykin ja mahdollinen veto lattiatasolla ja nukkuminen saattaa saada silmät rähmäisiksi, kyllähän sitä immeisilläkin on usein yön jäljiltä vähän rähmää silmäkulmassa. Nappulakokeilulla mahdollisesti selviää, mikäli siis teillä nappulaa tulee käytettyä.

^Meidän pommi/kleinipennulla tulee myös rähmät aamuisin silmien alle, en tiedä johtuuko nappuloista vai onko vaan tyypillistä kun on kuitenkin tuollaiset vähän ulkonevat silmät. Toisaalta pentu tykkää nappuloistaan ja muuten on sopinut, mutta meilläkin ekaa rokotuskäyntiä odotellessa, että pääsee kysymään eläinlääkäriltä. :)

Pikkuherralle tulee yhä vaan enemmän ja enemmän energiaa! Nukkuu selvästi vähemmän päikkäreitä ja leluja pitäisi saada suuhun mielellään monta kerralla. Nyt ollaan vietetty viikonloppua perheeni luona tutustumassa kouluikäisiin lapsiin ja äitini chihuun, ja poika on ihan onneissaan. Pakko sanoa, että on kyllä kauhean sopeutuvainen pentu - bussimatka sujui ongelmitta ja asettui tänne kuin kotiinsa. Sama juttu oli kun pentu tuli meille, nukkui ensimmäisestä yöstä nätisti omalla paikallaan ja uikutti ehkä pari kertaa.

Tämä voi muuten kuulostaa vähän hassulta kysymykseltä, mutta en ole löytänyt vastausta. Onko kaikilla koirilla kannuskynnet? Meidän pikkuherralta löytyy kyllä kannukset, mutta kynsiä niistä en ole vielä etsimisen tuloksenakaan löytänyt.

Mä vaihdoin Hertalle penturuoan merkkiä aikoinaan, kun selkeästi silmät rähmi jatkuvasti vihreää rähmää, vaikka ruoka muuten tuntui sopivan, vatsa toimi normaalisti ja koira söi hyvällä halulla. Merkkivaihdon jälkeen rähmiminen loppui.

Meillä ei viikonloppu alkanut kovin mukavissa merkeissä... Torstai-iltana varattiin bussiliput netistä ja olisin lähtenyt lauantaina Neron kanssa Orimattilaan serkkujen luo reissuun, mutta hetken päästä lippujen tilaamisesta se alkoi yskiä Aluksi luulin Neron kurkkuun juuttuneen jotain, kun se kakoi näytti kun yrittäisi oksentaa, kuitenkin pian muuttui yskäksi ja yski ihan limalammikoita lattialle. Eli kennelyskähän se oli. Nero yski tosi kovasti koko illan ja yön, yöllä istuin sen kanssa kylppärissä höyryhengittelemässä.

Perjantaiksi olin varannut lääkäriajan muutenkin kutinaongelmiin ja samalla lääkäri sitten vahvisti diagnoosiksi kennelyskän, vaikka olihan tuo ilmiselvää. Saatiin yskänlääkettä ja lepoa, lepoa.. Itse lääkärillä käynti ei sujunut kovin hyvin, Nerolla jäi ekasta rokotuskerrasta ilmeisesti aika pahat traumat, kun sen jälkeen joka lääkärikäynti on ollut yhtä tappelua. Päädyttiin laittamaan kuonokoppa, kun ei olisi tutkimuksista tullut mitään muuten ja silti Nero kiljui ja vinkui.. Otettiin siis ihonäytteet, joista ei mitään löytynyt, joten nyt aloitettiin elimnaatiodieetti, jotta saataisiin vihdoin kutinalle selvyys.

Yskä on onneksi selvästi helpottanut. Eilen yski ainoastaan kerran aamulla, kun panta kiristyi ja painoi kurkusta. Tänään aamullakaan ei ole köhinyt, jospa tästä selvittäisiin nyt helpolla. Lepoahan täytyy nyt silti jatkaa ja pariin viikkoon ei nyt uskalla tavata ketään muita koiria.

mariax, minkä väristä Veetin rähmä on? Vihertävä rähmä on usein oire tulehduksesta. Alissallakin rähmi silmät pentuna yhessä vaiheessa ja aina aamusin oli rähmää silmänurkissa. Kyselin siitä rokotuksilla ja lääkärin mukaan se oli ihan normaalia, ku silmätkin oli kirkkaat ja terveen näköset. Lopulta mentiin sit eri lääkärille, ku rähmiminen vaan jatku ja vilkkuluomien alta paljastukin nuorilla koirilla tosi yleinen follikuliitti, eli rakkulainen sidekalvon tulehdus, joka meni antibioottitipoilla ohi. Toi tulehdus uusii tosi helposti ja sit ne jää koiran aikuistuessa pois. Tulehduksia voi jatkossa ehkästä huuhtelemalla silmiä apteekista saatavilla silmävesillä, sillä toi follikuliitti saa yleensä alkunsa siitä, et silmiin menee pölyä ja roskia. Alissakin möyri pentuna ties missä, ni mä huuhtasin ulkoilujen jälkeen silmistä hiekat ja roskat pois, ni pysy tulehdukset poissa.

^ Rähmä on ns normaalin kirkkaan väristä. Fieldien silmät saattavat välillä rähmiä "muuten vain" + alettiin avon kanssa miettimään, että tuo Veetin nukuinen nukkumapaikka saattaa myös vaikuttaa asiaan. Peti sijaitsee ulkoseinän vieressä, joten vetoa saattaa tulla öisin. Täytyy koettaa vaihtaa pedin paikkaa ja katsoa vaikuttaako.

Enpä ole ennen follikuliitista kuullutkaan! Täytyy rokotuksien yhteyksistä kysyä siitä, kun Veetikin möyrii ulkona ties missä ja täällä on aikamoiset määrät hiekkaa ja pölyä tällä hetkellä. Varmasti simmuihin myös päätyy välillä roskaa, kun naama vilistää enemmän maassa kuin ilmassa..

Hanma, mikä tuo Pontuksen geenitestaus "äkkikuolemasairauteen" on? Tarkoitatko LPN1 ja LPN2? Meidän tulevan pennun (tässä nyt ollut monta epäonnistumista, mutta ehkäpä se sieltä kohta putkahtaa) vanhemmat on testattu noiden geenien osalta.

Selvisikö muuten Mallun suhteen mitään eläinlääkärissä?