Koirat.com

^Ei ole tuo LPN1 ja LPN2, vaan ihan eri asia. En tiedä tuleeko sulle leot-lehteä, mutta nyt seuraavassa lehdessä on juttua näistä äkkikuolemista. En voi hirveästi paremmin kertoa, koska olen itsekin vielä ihan yhtä pihalla näistä asioista. Tänään otettiin tosiaan verinäyte ja lähti samoin tein postissa kohti Hesan yliopistoa.. katsotaan koska sieltä kuuluu jotain..

Mutta näin suomeksi sanottuna: koira (nuori koira, esim. Pontuksen veli kuoli 6kk iässä ja sisko kuoli 1v 5kk iässä) kuolee äkkinäisesti ilman mitään oireita. Eli ihan täysin äkkikuolema vaan. Sydänperäinen siis.

Ja sitten Malluun.. Eläinlääkäri tutki Mallun kliinisesti ja sanoi, että kaikki ok, närästys vain vaivaa. Ohjeeksi antoi: syötä samaa nappulaa 3vkoa ja vettä, ei mitään muuta. Pyysin verikokeita, mutta ell ei nähnyt sitä tarpeelliseksi. Muutenkin, kun kerroin oireita, niin ell tyrmäsi kaikki nämä oireet.. esim. kun kerroin Mallun arkuudesta, joka tuli kuvioihin tosi äkkinäisesti, niin ell tokaisi typerästi: "eihän se muakaan pelkää" Joo, no miks se sitten minuutti sitten kusi allensa kun nostetiin se pöydälle ja aloit kopeloimaan mahaa.. Ruokinnasta en pystynyt kertomaan juurikaan, kun en saanut sanottua kuin pari sanaa ja se alkoi höpöttää omia juttujaan ja ohjeitaan. Mulla jäi tuosta lääkäristä tosi huono fiilis ja sanoinkin jälkeenpäin miehelle, etten astu tuohon laitokseen eläinteni kanssa enää ikinä. Siellä on ainut yksi hyvä eläinlääkäri ja ikinä mä en pääse sille elukoitteni kanssa Tämä oli nyt siis mulle uusi lääkäri. Ja 50 euroa maksoin siitä, että käskettiin syöttää nappulaa

Mä nyt ens viikolla soitan toiselle eläinlääkärille ja pyydän heti puhelimessa, että voiko koiraltani ottaa verikokeet ja jos ei käy, niin ei sitten tulla ollenkaa paikan päälle. Tiedän ettei verikokeistakaan välttämättä mitään poikkeavaa löydy, mutta saanpa itelle mielenrauhan ja ehkä se sitten tosiaan on sitä närästystä ja jos se sitä vain on, niin sitten alkaakin yritys närästyksen poistamiseen/helpottamiseen.

^Aa, mä en tuollaisesta sairaudesta tiennytkään! Kuullostaa aika pahalta Toivotaan, ettei Pontuksella ole geenivirhettä.

Ilman muuta jos haluat otattaa verikokeet, ilmoitat asian jo aikaa varatessasi. Sinä olet asiakas ja voit vaatia Ja jos et paikan päällä saa sinulle luvattua palvelua, voit kääntyä jo aulassa pois.

^^ Voi kääk mikä eläinlääkärikokemus. Mikä voi olla raivostuttavampaa kuin se, että lääkäri/eläinlääkäri totaalisesti ignooraa hänelle kerrotut oireet ja muutokset eläimen käytöksessä. Että hän siis muutaman minuutin perusteella pystyy paremmin arvioimaan koiran mielentilaa kuin ihminen joka koiran kanssa elää? Ei kun toiselle eläinlääkärille vaan. Toivotaan, että oireille löytyy selkeä syy ja hoito.

Meillä on iso ongelma. Tai useampikin, mutta yksi hankala. Kun Essi kuulee yhdenkin haukahduksen vaikka kauempaakin, menee se ihan paniikkiin. Häntä alas ja hihnassa kiskoo joka suuntaan, yrittää pakoon. Ei pysty syömään, eikä reagoi mihinkään mitä minä teen tai sanon. Ongelma tämä on siksi, kun parin viikon päästä alkaa pentukurssi, joka on hallissa. Siellä toisella puolella (verho vain välissä) on usein agilitytreenit ja siellä koirat haukkuvat. Eihän Essi pysty mitään tekemään eikä keskittymään mihinkään. Mitä voisin asialle tehdä? En tiedä sellaista paikkaa missä kuuluisi koirien haukuntaa, minne voisin mennä. Sekin riittää, että lenkillä Helmi haukahtaa. Sitä tosin tapahtuu erittäin harvoin, Helmi haukkuu enemmän sisällä kuin ulkona. Mutta sisälläkin jos Helmi haukahtaa kun kuulee ulkoa jotain, Essiä rupeaa pelottamaan. Leikkiessä jos Helmi haukkuu, ei Essiä pelota. Eilen kun käytiin Essin kasvattajan luona ja kun yksi kasvattajan koira päästi yhden vaimean haukahduksen, Essiä rupesi pelottamaan. Vaikka se ei niitä koiria pelännytkään.

^^^^ Harmi että teillä ei oikein synkannut eläinlääkärin kanssa. Ottaa kyllä aivoon jos ell ei kuuntele ollenkaan mitä yrittää sanoa, kuitenkin jokainen koiransa itse parhaiten tuntee, joten luulisi eläinlääkärinkin olevan kiinnostunut omistajan mielipiteestä koiran vointiin liittyen. Usein koira kaikenlisäksi käyttäytyy vastaanotolla ihan erilailla mitä aikaisemmin kotona.

Mun pitäisi varmaan lopettaa netissä pyöriminen, kun löytyy aina niin ristiriitaista tietoa isorotuisten pentujen liikunnan määrästä. Rupeaa ahdistamaan että liikutanko tuota liikaa, kun joka toinen jättirotuisen omistaja tuntuu olevan sitä mieltä, ettei alle yksivuotias saa liikkua ollenkaan. Meillä käydään tuon päälle puolivuotisen kanssa kerran päivässä pidempi lenkki (keskimäärin 1-1,5h) metsässä vapaana, ja sitten perus lyhyitä pissatuksia (metsässä useimmiten vapaana nämäkin) kolme neljä päivässä. Messi jaksaisi varmaan enemmänkin, mutta loput energiat oon purkanut erilaisilla aivojumpilla. Ettei etujalkojen vääntyily olisikin sitten kuitenkin mun tuolla lenkkeilyllä itse aiheuttamaa? Pidemmillä lenkeillä mennään Messin omaan tahtiin kyllä, että en juoksuta sitä enempää kuin mitä se on itse halukas juoksemaan. Auttakaa hätähousua ja kertokaa mielipiteenne

Helmi12 kirjoitti:

Meillä on iso ongelma. Tai useampikin, mutta yksi hankala. Kun Essi kuulee yhdenkin haukahduksen vaikka kauempaakin, menee se ihan paniikkiin. Häntä alas ja hihnassa kiskoo joka suuntaan, yrittää pakoon. Ei pysty syömään, eikä reagoi mihinkään mitä minä teen tai sanon. Ongelma tämä on siksi, kun parin viikon päästä alkaa pentukurssi, joka on hallissa. Siellä toisella puolella (verho vain välissä) on usein agilitytreenit ja siellä koirat haukkuvat. Eihän Essi pysty mitään tekemään eikä keskittymään mihinkään. Mitä voisin asialle tehdä? En tiedä sellaista paikkaa missä kuuluisi koirien haukuntaa, minne voisin mennä. Sekin riittää, että lenkillä Helmi haukahtaa. Sitä tosin tapahtuu erittäin harvoin, Helmi haukkuu enemmän sisällä kuin ulkona. Mutta sisälläkin jos Helmi haukahtaa kun kuulee ulkoa jotain, Essiä rupeaa pelottamaan. Leikkiessä jos Helmi haukkuu, ei Essiä pelota. Eilen kun käytiin Essin kasvattajan luona ja kun yksi kasvattajan koira päästi yhden vaimean haukahduksen, Essiä rupesi pelottamaan. Vaikka se ei niitä koiria pelännytkään.

Entäs jos menet sinne hallille pennun kanssa istumaan ja oleilemaan vaikka useampana iltana jo nyt ennen teidän kurssin alkua? Siellä varmasti on niitä haukkuvia aksakoiria nytkin. Tarkoituksena siis turruttaa se siihen haukkumisen ääneen. Meillä oli muutama vuosi takaperin todella hissukka pentu, joka pelkäsi suurinpiirtein kaikkea, pahimpia asioita toiset koirat ja autot. Se sinkosi välittömästi auton kuullessaan niin pitkälle kun hihnassa vaan pääsi, häntä luimussa ja paniikissa. Sama homma koirien kanssa, sillä erolla että silloin alkoi myös haukkuminen. Kouluttaja sanoi ensimmäiseksi ohjeeksi että sen on saatava perääntyä, kaikista pahinta on pakottaa se kohtaamaan esim.niitä vieraita koiria. Auto-ongelma ratkaistiin juurikin turruttamisella. Minä istuin pennun kanssa bussipysäkeillä ja kauppojen parkkipaikoilla ehkä tunnin kerrallaan muutamina päivinä, kunnes tilanne oli parantunut niin että pentu ei juurikaan reagoinut autojen ääniin tai liikkeisiin. Alkuun se oli ihan paniikissa, mutta kun antaa sen peruuttaa niin kauas kun hihna antaa myöten ja on itse rauhassa, ihan niinkuin mitään ei tapahtuisi alkavat reaktiot vähitellen helpottaa. Jos pentu tulee luokse, asiaa ei voivotella, vaan sitä kehutaan iloisesti ja palkataan siinä vaiheessa kun se käyttäytyy reippaasti tai muuten toivotulla tavalla. Tämä vaatii malttia ja rauhallista olemusta, sinun tulee olla se tuki ja esimerkki joka näyttää pennulle että vaikka ääniä kuuluu, sille ei tapahdu pahaa eikä sillä ole hätää. Kahdessa viikossa ennen kurssia ehdit saada paljon aikaiseksi, jos vaan joudat hallille menemään ja siellä aikaa viettämään. Hyviä nameja ja jossain vaiheessa lelukin mukaan, pennun kanssa voi myös leikkiä tai tehdä mukavia, helppoja koulutusjuttuja kun se on asettunut, sillon se alkaa vähitellen liittää halliin ja meteliin paniikin sijaan hyviä mielikuvia. Suosittelen kokeilemaan :)

Bernityttö kirjoitti:

Rupeaa ahdistamaan että liikutanko tuota liikaa, kun joka toinen jättirotuisen omistaja tuntuu olevan sitä mieltä, ettei alle yksivuotias saa liikkua ollenkaan. Meillä käydään tuon päälle puolivuotisen kanssa kerran päivässä pidempi lenkki (keskimäärin 1-1,5h) metsässä vapaana, ja sitten perus lyhyitä pissatuksia (metsässä useimmiten vapaana nämäkin) kolme neljä päivässä. Messi jaksaisi varmaan enemmänkin, mutta loput energiat oon purkanut erilaisilla aivojumpilla. Ettei etujalkojen vääntyily olisikin sitten kuitenkin mun tuolla lenkkeilyllä itse aiheuttamaa? Pidemmillä lenkeillä mennään Messin omaan tahtiin kyllä, että en juoksuta sitä enempää kuin mitä se on itse halukas juoksemaan. Auttakaa hätähousua ja kertokaa mielipiteenne

Mun mielestä, oli koiran aikuiskoko mikä tahansa, vapaana liikkuminen (varsinkin metsässä) tekee koiralle vain ja ainoastaan hyvää. Varsinkin kun liikutte noin kohtuullisen määrän, eri asia olis jos olisitte metsässä neljä tuntia. Ja sit taas toisinpäin, jos toi tunti/puoltoista olis hölkkää tai reipasta kävelyä asfaltilla hihnassa, siitä olisin huolissani jättirotusen pennun kanssa.
Jättirotusilla muutenkin jalat kääntyilee ja vääntyilee kasvun aikana, kuten monilla muillakin roduilla. Ruokinnalla siihen ei ole vaikutusta ellei pentu syö pelkkää makaronia desin päivässä, tai ole sairaalloisen lihava, näin niinkun kärjistettynä. Mun mielestä asfaltilla liikkuminen on pahempi kuin metsässä kulkeminen, ja liikkumatta jättäminen se kaikista pahin mitä voi tehdä. Miten muuten ne lihakset kehittyy ja kasvaa oikeanmallisiksi tukemaan luustoa jos ei liikkumalla?
Mun mielestä sä liikutat pentuasi ihan oikein.

Samaa mieltä Dinskin kanssa! Jalat voivat näyttää kieroilta, kun rintakehä ja runko hakee vielä muotoaan. Mun kääpiökokoisella koirallani oli 1,5-vuotiaana molemmat etujalat ihan vinossa, varpaat sojottivat lähes suoraan sivulle. Siitä puoli vuotta eteenpäin rintakehä oli kehittynyt huomattavasti aikuismaisemmaksi ja täyteläisemmäksi, ja samalla kuin itsestään jalatkin asettuivat suoraan. Aika tosi paljon ja raskaasti saa koiraa liikuttaa, että sen luut vääntyy vinoon, ja ruokinnankin tulis olla ihan tosi surkeella mallilla, että se niin voimakkaasti vaikuttaisi koiran kasvuun, ja silloinkin todennäköisin vaikutus olisi alkuun kasvun pysähtyminen, ei kova kasvuvauhti kieroon. Ole siis huoleti, ja anna pennulle aikaa kehittyä ja kasvaa, vaikka siellä metsässä juoksennellen. Tuskin siitä ainakaan haittaa koiralle on, pikemminkin päinvastoin :)

Se vain, että sinne hallille ei voi ulkopuoliset mennä. Pääsen sinne vasta kun pentukurssi alkaa. Enkä tiedä muuta paikkaa missä tuota voisi harjoitella.

Helmi12 kirjoitti:

Se vain, että sinne hallille ei voi ulkopuoliset mennä. Pääsen sinne vasta kun pentukurssi alkaa. Enkä tiedä muuta paikkaa missä tuota voisi harjoitella.

Voisikohan sieltä kysyä, jos saisi poikkeuksellisesti mennä sinne hengailemaan. Selität syyn, joka mun mielestä on ihan hyvä.

Toinen vaihtoehto on käydä esimerkiksi koirapuiston liepeillä hengailemassa.

--

Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että omasta pihasta ei kamalasti ole hyötyä Heilin kohdalla. Saakelin kakara keksi jo ajat sitten aidan yli hyppäämisen ja nyt tilanne on vain pahentunut. Naapurin perhe varmaan arvostanut kamalasti, kun pienen ajan sisällä kakara hypännyt kolme kertaa aidan yli treffaamaan heidän koiraansa, kun ovat olleet lenkillä. Eihän tuo toki mitään tee, mutta naapurin rouvakin viimeksi mulle "valitteli" siinä, että hänen on vaikeaa pidellä innoissaan hyrräävää koiraansa - joka btw on cockeri

Nyt Heili ulkoilee omalla, aidatulla pihallakin hihnan päässä, kunnes mä joskus tulevaisuudessa saan hoidettua korotusprojektin. Talvella tää olisi vielä mennytkin, mutta kesällä sitä olisi vähän puuhailtavaa pihalla, niin ei jaksaisi roikkua hihnassa kiinni eikä sen puolen sitoa minnekään sotkeutumaankaan (muutama puska ja puu pihassa).

Heili ei myöskään ole vieläkään oppinut oikeasti pidättämään. Välillä saattaa olla pissaamatta jopa työpäivän ajan, mutta pääasiassa joka aamu käy ennen mun herättämistä pissalla ensin ja töiden jälken saan siivota samaa paikkaa. Oh well, tähänkin tilanteeseen on tottunut ja käy sentään samoilla seuduilla keittiössä aina. Eniten ketuttaa ne tilanteet, kun ulkona käymisestä ei oikeasti ole kuin tunti tai pari ja silti on ilmestynyt lätäkkö. Meillä on vaan mennyt jokin vikaan tässä homassa, joten mä olen luovuttanut ja päättänyt vain odotella, että pidätyskyky kasvaa. Eikö tämä ole ihan hyvä ratkaisu?

Luoksetulot eivät ole hanskassa. Eihän tuo mihinkään kauas karkaa, mutta edelleen saattaa juosta juuri vastakkaiseen suuntaan, jos kutsuu luo. Uskaltaa pitää kyllä vapaana, jollei ole autoteitä lähellä tai muuta vastaavaa, mutta onpa silti rasittavaa. Tosin eilen illalla metsälenkillä taas oli paljon parempi, vaikka jouduinkin vähän käyttämään vanhempaa koiraa houkutuslintuna. Ensin Ronja luo, kun se sentään nykyään pääasiassa tottelee, ja sieltä se Heilikin sitten spurttasi joka kerta luo. Mukava lenkki siihen edelliseen kertaan verrattuna, kun Ronja jumittui ensin pellolle myyriä metsästämään eikä liikkunut sieltä mihinkään, vaikka myö Heilin kanssa jatkettiin matkaa varmaan melkein vartin. Kun Ronja oli taas kiinni, niin Heili ei tullut lähellekään autoa. Pakkasin Ronjan autoon ja lähdin ajamaan pois. Kyllähän se kakara sitten tuli, kun takaisin ajoin.

Mutta on tuo silti niin mukava lapsikoira. Minkäänlaista uhmaikää ei ole muuten ollut. Urbaanilegenda meidän perheessä sellainen juttu, että pentukoirat käyttäisivät hampaitaan ihmisiin Vaikkei varsinaisesti ollakaan treenailtu kamalasti, niin työmotivaatio (lue: namihimo) tolla saattaa olla tulevaisuudessa ihan mukava. Nytkin jaksaa mun mielestä oikein mukavia pätkiä touhuta ja "tokoilla". Oltiin myös talkoohommissa agikisoissa ja Heili sai paljon kehuja, että vaikuttaa oikein mukavaluonteiselta. Niin ihanan hiljainen verrattuna Ronjaan, joka räjähtää mistä milloinkin. Häkissä ei ole koskaan ollut, mutta siellä se sitten muutaman tunnin istuskeli ja pällisteli ohikulkijoita pitämättä itsestään minkäänlaista meteliä. Väliajat patsasteli hihnan pässää. Halu olisi kova moikkaamaan jokaista koiraa ja ihmistä, mutta hyvin jaksoi keskittyä muhun ja paikallaan istumiseen.

Kiitos rohkaisevista sanoista Suibe ja Dinski! Heti tulee rauhallisempi olo, kun kuulee muiden mielipiteitä ja kokemuksia eikä vääntele ja kääntele asioita yksin päänsä sisällä.

Huomenna me mennään muiden bernien kanssa tokoilemaan, vähän jänskättää kun meillä on tosiaan vaan alkeet pohjana ja nekin vähän niin ja näin. Käytiin siis pentutokokurssilla muutama kuukausi (?) sitten, mutta en ollut oikein tyytyväinen koulutuksen tasoon ja tuntuu, ettei meille jäänyt käteen oikein mikään muu kuin sivullemeno. Messi onneksi oppii nopeasti, mutta ei tee kyllä mitään ilman namipalkkaa. Se siitä miellyttämisenhaluisesta bernistä.

Watti on vihdoin melkein 9kk ikäisenä (ens viikolla teinimutantteihin!) oppinut tai paremminkin uskaltautunut menemään itse portaat myös alaspäin. Ylöshän se on niitä kiivennyt jo pikkupennusta saakka, mutta alas meno on ollut hirveän pelottavaa. Ihan pelkästään hyvä asia tämä ei nyt sitten ole. Eilen kävi kaksi pikkupoikaa keräämässä rahaa luokkaretkeen. Watti pisti tietysti heti ovikellon soitua haukut käyntiin ja lapsia nähdessään ryntäsi innoissaan suoraa rappuun, kun ovi avattiin. Pojat säikähti ja lähti juokseen portaita alas - ja ei kun koira perään (takaa-ajoleikki JEE). Pojat juoksi koira perässään suoraa katutasoon asti (me asutaan neljännessä). Turhaa siinä huutelin Wattia takaisin. Juoksevat lapset oli vaan ihan liian jänniä. Huusin vaan pojille, että älkää vaan avatko alaovea. Että ei ole meillä luoksetulo kovin luotettava

Minusta näyttää, että Essin arkuus ja pelot ovat pahentuneet. Joka lenkillä tulee muutama sellainen tilanne, että Essi ei pysty syömään makupalaa. Tai jos ottaa suuhun, niin tiputtaa heti maahan. Yleensä ei edes suuta avaa kun tarjoan makupalaa. Silloin kun sitä ei pelota mikään, ottaa kyllä mielellään makupaloja ja kontaktiakin tarjoaa makupalan toivossa. Eilen katsoin muutaman agilityvideon, missä koirat haukkuivat. Essi oli sohvalla pelokkaan oloisena ja koko loppuillankin ihan apaattinen. Tänään katsoin taas agilityvideoita, Essi sylissä tässä tietokoneen ääressä. Sitä pelotti niin, että tärisi. Muutaman videon katsoin, en puhunut Essille mitään, pidin vain siitä kiinni niin, ettei se päässyt lähtemään sylistä pois. Päästin sen pois vasta kun olin jo jonkun aikaa katsellut ihan muita juttuja, mistä ei kuulunut mitään ääntä ja Essin tärinä oli loppunut. Silti se oli pitkään pelokkaan oloinen. Ei halunnut leikkiäkään. Hetken päästä tarttui kuitenkin leluun, mutta kun painoin lelussa olevaa vinkua, irrotti heti otteen ja perääntyi häntä alhaalla. Ei se ennen ole noin ääniherkkä ollut. Ja se huolestuttaa kun sillä kestää kauan palautua tuommoisista. Mitä ihmettä tälle voisi tehdä? Siedättäminen näyttää vain pahentavan tilannetta. Vai pitääkö minun vain hyväksyä, että minulla on arka ja pelokas koira, josta ei koskaan voi tulla harrastuskoiraa? Olenko minä jotenkin pilannut tämän pennun?

^Mä pystyn niin samaistumaan sun fiiliksiin... Malluhan on myös arka ja pelkää joitain asioita niin paljon että voi pissata allensa.. Alle 5kk iässä se ei pelännyt mitään, mutta nykyään se on tommonen vellihousu.

Mä oon yrittänyt siedättää Mallua niihin asioihin joita se pelkää. Esim. Muovipussit. Mun ei tarvi kun ottaa muovipussi käteen, niin Mallu juoksee korvat luimussa pakoon. Siedättänyt olen leikin varjolla. Eli olen itse leikkisä ja vieritän pussia maassa sinne tänne ja näin olen saanut Mallua rohkaistumaan. Nyt se ei pelkää enää juurikaan muovipusseja, paitsi jos pussia rapisuttaa kovaa ja äkkinäisesti.

Mutta ihan kaikkeen tuota ei saa siedötettyäkään tai sitten se vaatii tosi paljon aikaa. Mallu on myös alusta-arka. Ostin kerran lampaanvillataljan ja Mallu pelkäsi sitäkin kuollakseen. Eikä se uskalla astua edes jumppapatjan päälle.

Nämä on aika hankalia juttuja ja välillä itseä masentaa kun koira on tuollainen.. Ja koska koira on arka ja säikkyy kaikkea helposti, niin koira on varmasti myös aika stressiherkkä..

^ Essi ei onneksi ihan noin arka ole, eikä ole koskaan pissannut alleen. Se ei myöskään ole alusta-arka, reippaasti kiipeilee eri paikkoihin, laatikoitten päälle, eikä kerrostalon liukas rappukäytäväkään pelottanut, vaikka ei sellaisessa olekaan juuri ollut. Portaatkin meni kuin vanha tekijä kun reilu viikko sitten kokeilin ensimmäisen kerran viedä sen portaisiin. Pahin on tuo koirien haukkuminen. Essiä ei voi rohkaista noissa tilanteissa, koska se menee niin lukkoon, ettei reagoi mihinkään. Ei minun ääneen, makupaloihin, leluihin.

Helmihän oli aika lailla Mallun kaltainen pentuna. Sen arkuus ja pelokkuus suorastaan räjähti käsiin kun se täytti 5kk. Vasta nyt reilun puolen vuoden aikana se on reipastunut todella paljon ja Helmi täyttää huhtikuussa 3v. Edelleen Helmi pelkää kovia ääniä, muovipusseja, kaikkea poikkeavaa. Sitäkin, jos vahingossa tiputan avaimet lattialle. Nykyään se kuitenkin käy reippaasti tervehtimässä vieraita ihmisiä, jos joku lenkillä jää juttelemaan. Vieraat koiratkaan ei aina saa sitä paniikkiin.

^Mallun pelkojen kanssa on kyllä sinänsä jännä juttu, että ei Mallukaan silti kaikkea pelkää, tai se voi pelätä jotain ihan tyhmää asiaa/esinettä, mutta sitten kuitenkin jotain mitä vois oikeasti pelätä, niin se ei pelkää. Vaikka Mallu on alusta-arka, niin silti rappusia se menee ihan reippaasti ja sen voi nostaa pöydälle ja se rentoutuu siinä suht nopeasti. Riippuu niin paljon koiran mielentilastakin.. jos se on jo valmiiksi stressaantunut/peloissaan, niin sitten se pelkää ihan mitä vaan. Ja jos Mallu oikein pahasti pelkää jotain, niin siedätyksistäkään ei mitään apua, kun koira on just niin lukossa.

Ihmisiä Mallu ei sinänsä pelkää, joitain yksittäisiä voi vähän aristella, mutta pääasiassa pelot kohdistuu juurikin esineisiin ja ääniin.

Mä kyllä vielä elättelen toivoa, että nämä pelot olis jotain ikään liittyvää vaihetta.. Kuitenkin niin outoa, että ensin koira oli ylirohkea ja meni kaikkialle uteliaana ja nyt on sitten ihan eri koira.

Toivon minäkin, että nämä liittyy tähän ikään ja helpottuu kun pentu kasvaa. Essi on kasvanut lapsiperheessä, jossa ei juuri koskaan ole hiljaista tai rauhallista. Se on tottunut koviinkin äkillisiin ääniin ihan pienestä asti. Kasvattajalla on myös aikuisia koiria, jotka olivat olleet pentujenkin kanssa tekemisissä koko ajan. Silti Essi pelkää nyt kovia ääniä ja vieraita koiria. Enkä minäkään ole Essiä pumpulissa enkä koko aikaa sisällä pitänyt. Ainoastaan koiriin se ei ole päässyt tutustumaan, siis vieraisiin. Yhden kerran käytiin pentukerhossa, siellä Essi oli koko ajan vähän syrjässä eikä oikein halunnut leikkiä. Viikko sitten käytiin Essin kasvattajan luona, siellä on myös Essin sisko sekä kääpiövillakoira (Elenan emä) ja portugalinvesikoira. Ensin Essiä pelotti hirveästi jopa oma sisko, mutta pian rohkaistui ja leikki siskonsa kanssa. Eikä se sitten yhtään pelännyt sitä julmetun isoa portugeesiakaan.

Huomenna on aika eläinlääkäriin kun Essi on ripuloinut lauantai-illasta asti. Viime yönäkin sitä piti käyttää useamman kerran ulkona. Ihan virkeä se on ollut kyllä, ainoastaan syönyt huonosti ja kakannut monen monta kertaa päivässä. Tänään aamulla myös oksensi. Silti sillä on virtaa niin paljon, että ihan hirvittää välillä.

Onko täällä muita hulluja pennunomistajia jotka nyt jo haaveilee toisesta pennusta? Messi on ollut (tähän mennessä) niin helppo pentu, että on helppo haaveilla jo toisesta. Narttuberni tuolle kaveriksi olisi aika täykky. Pakko nyt sen verran hillitä itseään että odottelee ainakin vuoden vielä. Voihan se olla, että murrosiän iskiessä tuosta tuleekin niin hirveä tapaus, ettei toinen pentu kuulostakaan enää hyvältä vaihtoehdolta. Alunperin ajatus lähti siitä, kun tokotreeneissä ollaan nyt avokin kanssa melkeinpä revitty hihnaa toistemme käsistä ja tapeltu kumpi saa harjoitella, mutta kun täytyy aina innostua kaikista ohimenevistäkin ajatuksista niin täysillä...

Muuten meille ei kuulu sen ihmeempiä. Messin etujalat koki parin päivän aikana ihmemuutoksen, ja ne rupeaa näyttämään jo siltä mitä toivoinkin niiden näyttävän. Vaikka kaippa ne ehtii tuosta vielä moneen otteeseen harottaa miljoonaan eri ilmansuuntaan, ennen kuin tuo etupää on kunnolla "valmis". Ulkoiltu ollaan vielä normaaliakin enemmän ihanan ilman ansiosta, ja tokoa ollaan treenailtu suht ahkeraan. Rallytokokärpänenkin iski, mutta pohdin vielä kannattaako ruveta treenaamaan vielä sitäkin, että meneekö meillä sitten tokon kanssa kaikki persiilleen (taas tarvittaisiin sitä toista pentua.. ).

Täällä! Tosin olen aina tiennyt haluavani useamman koiran ja uutta kissaakin suunnittelen nyt vakavasti ja haaveilen muutenkin kasvattamisesta ja kunnon eläintarhasta, joten minä heh.
Olen varmaan täällä maininnutkin, mutta Novan kasvattajan kanssa suunnitellaan jalostusuroksen tuontia ulkomailta, joten se tulee varmasti seuraavaksi koiraksi, toivottavasti loppuvuodesta tai ensi keväänä riippuen miten tulee pentuja ja tuleeko tarpeeksi tasokasta
Kolmas koira tulee toivottavasti olemaan jotain muuta rotua, kovasti haaveilen cirnecosta, mutta myös muutama muu kiinnostaa... Tässä vuoden sisällä tulisi toivottavasti myös kissa taloon, sfinxineiti sijoitukseen toivottavasti
Avo sitten ei olekaan ihan niin innostunut mun eläintarhahaaveista...

Noniin, Mallun kans tultiin just eläinlääkäristä. Mukava eläinlääkäri oli!

Ensiksikin eläinlääkäri kuunteli tosi tarkkaan kun kerroin oireet ja miten olen tähän asti yrittänyt itse sitä hoitaa ja millainen ruokavalio on ollut viimeiset 2-3kk. Tämän jälkeen otettiin verikoe (laaja verenkuva, eli maksa, haima, munuaiset jne). Sitten kysyin vielä tuosta Mallun emätinvuodosta.. kun sillä on ollut jo tovin aikaa tuollaista vaaleaa vuotoa alapäässä ja putsaa sitä tosi ahkerasti. Eläinlääkäri sitten ultrasi kohdun ja siellä kaikki ok. Erite ei vaikuta "vaaralliselta", eli todennäköisesti on jotain juoksuihin liittyvää, kun niitä juoksujahan tässä koko ajan odoteltu.

Huomenna saadaan tietää verikokeen tulokset. Mutta hoidoksi saatiin nyt alustavasti kolmen päivän ab-kuuri gastriitin ja ruokatorven ärsytyksen hoitoon. Huomenna jutskaillaan lisää ellin kanssa kun saa vielä tietää nuo verikoetulokset.