Koirat.com

Heipä hei!

Mulla on vajaa 11-viikkoinen shelttipentu (uros), joka on tässä asustellut nyt sen kolmisen viikkoa. Ekan tai parikin ekaa viikkoa mulla oli jonkinnäköinen puppy blues, joka on alkanut onneksi mennä jo ohi, mutta joitain askarruttavia ongelmajuttuja vielä on. Aikaisemmin ei ole pentukoiraa ollut, tai silloin kun perheen koira oli pentu niin olin itsekin, joten monen asian kanssa oon hiukan epävarma. Samassa taloudessa asuu tuommoinen 11-vuotias kodinvaihtajakiinanharjakoirauros, joka on ollut tässä noin 1,5 vuotta ja tosi tykästynyt minuun. Mutta probleemiin:

Ongelma 1: Sisäsiisteyskysymys
Ulkoilun ja kakkaamisen yhteyden tuo on sisäistänyt ja osaa "pyytää" (eli ulisee ja vouhkaa levottomana ja välillä istuu ja katsoo silmiin) ulosmenoa hädän iskiessä. Pissaamisen yhteyttä ulkoiluun tuo ei ole kuitenkaan vielä hoksannut, vaikkakin pisut tulee onneks 99% paperille ja ulkonakin pissii jos sattuu pissittämään. Mietin kuitenkin miten tästä eteenpäin. Asun kerrostalossa ja tunnustan että oon aika laiskasti tuota ulos vienyt, ehkä johtuu tuosta alkumasiksestakin. Pissat lirahtaa niin yhtäkkiä varoittamatta niin ei oikein ehdi viedä ja sen jälkeen ei enää viitsi koska "no se pissi jo". Rasittavaakin on tonne ulos aina mennä kun pitää pukea ja mennä alas ja ulos tuhannesta ovesta pentu sylissä. Mulla on parveke, jonne oon myös laittanut paperia yökakkoja varten, koska yöllä motivaatiota pukeutua ja ulkoutua on vielä vähemmän. Oon miettinyt, että jos opettaisi eka että pissat tehdään parvekepapereille (tai ulos tietysti) ja sitten kun osaa pyytää sinne, voisi alkaa viedä järjestelmällisemmin ulos, kun kaikki pissat ei enää tulisi yllärinä. Toimisikohan tämmönen vai tulisinko vaan opettaneeksi pennun pissaamaan vain partsille? Pitääkö mun vaan ryhdistäytyä ja alkaa tonne ulos itteni vääntämään sen parin tunnin välein ja toivoa pissoja tulevaksi? Oon myös kehunut aina paperille osumisesta, mikä on näköjään tuottanut tulosta niin nyt oon lopettanut sen ajatellen, että vaan ulkona (ja parvekkeella?) tulee kehuja. Missä vaiheessa kannattaisi alkaa ottamaan papereita pois? Kuinka paljon tuon ikäsellä on pidätyskykyä tai lähinnä minkä ikäisenä voi alkaa jo jotain pidättelyä odottamaankin?

Ongelma 2: Hihnassa sekoilu
Välillä pentu menee oikein hienosti hihnassa ja nameilla pystyy houkuttelemaan oikeille raiteille. Kuitenkin kun tuolla pihalla kykitään niin se kiskoo niin maan perkeleesti joka suuntaan. Oon yrittänyt sitä että kun kiskoo niin pysähdyn ja kun ottaa kontaktia kehun ja vaihdetaan suuntaa, mutta aika usein se vetää hihnan päähän ja alkaa pyöriä vaan ympyrää niin pitkällä hihnalla kun mahdollista. Mietin lähinnä, että onko elämäni suurin virhe, jos en tässä vaiheessa noilla pissakakkaulkoiluilla niin kamalasti välitä vetämisestä ja aktiivisesti opeta olemaan vetämättä, vaan alan sitä järjestelmällisesti opettaa vasta vähän myöhemmin (tyyliin 3-3,5kk eteenpäin, kun osaa ehkä keskittyä jo vähän paremmin)? Pitääkö vetämättömyys opettaa ihan alusta asti poikkeuksetta vai voiko vähän lepsuilla eka? Nyt kuitenkin kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, kaikkein eniten tuo vanhempi koira, mistä päästäänkin seuraavaan juttuun.

Ongelma 3: Koirien nihkeähkö toimeentuleminen
Tuo vanhempi koira on aika pitkään elänyt ainoana koirana, vaikka joskus nuorempana samassa perheessä oli toinenkin koira, tämän sisko jos oikein oon ymmärtänyt. Nyt kuitenkin pentu on vanhuksesta niin innoissaan, että aina kun se tuolta norsunluutornistaan eli sängyltä lattialle tulee, niin pentu juoksee heti sen luokse ja alkaa näykkimään ja puremaan, kiipeilee sen päälle ja hakkaa naamaa tassuilla. Sitten kun vanhus perääntyy ja kääntyy pois niin tuo alkaa haukkumaan. Jos tulee ärähdys niin tuo lähinnä innostuu ja taas haukkuu. Huomiota oon yrittänyt ottaa muualle ja sitten palkita hiljaisuudesta, mutta kun vanhus on maailman kiinnostavin juttu, niin eipä siinä huomiota muulle riitäkään. Välillä kieltäminen auttaa haukkumiseen, välillä ei. Lähinnä tässä kai kaipaan että porukka sanoo tän olevan täysin normaalia ja että ajan kanssa paranee ja haukkuminenkin loppuu kunhan vaan ei palkitse haukkua. Sillon kun pentu on rauhallinen niin vanhuskin sietää sitä ihan hyvin, eli tuo riekkuminen sitä lähinnä ärsyttää. Kai tuo pentukin sitten ajan kanssa tajuaa, että riehumisella ei saa huomiota ja alkaa vähentää sitä ja leikkimään eri tavalla?

Ongelma 4: Kynsienleikkuu
Juu. Ekan kerran meni hyvin, koska nukkui. Seuraavan kerrankin unisena kokeilin, mutta havahtui siinä sitten eikä mennytkään niin hyvin. Tuo vetää aina tassua pois ja venkoilee ja inisee. Pidän sitä selällään sylissä tai vierelläni. Aina kun otan tassun käteen, kaivan sen kynnen esiin ja vien sakset lähelle, se vetäisee tassun pois ja alkaa luikerrella karkuun. Tää on ihan mahdotonta, koska kuitenkin sen verran tarkkaa hommaa, että pitäisi olla heilumatta. Yhtäkään kynttä ei antaisi leikata. Nameja tuputan aina välillä, ja ne se syökin mutta heti alkaa sätkiminen taas kun otan sen kynnen saksien väliin. En kumminkaan luovuttanut ennenkuin sain kaikki kynnet leikattua, mutta järkyttävän suuren vaivan takana se oli. Vinkkejä?

Tuossapa noita isoimpia juttuja. Lisäksi kiinnostaisi tietää kuinka kauan tollanen kamala piraijavaihe kestää, nyt nimittäin on hampaat ahkerasti käytössä ja kaikkea pitää vähän maistaa. Ihmisten pureminen on vähentynyt tosi paljon eikä mitään suurempaa tuhoa ole saanut aikaan muutenkaan, mutta muiden koirien kanssa leikkiminen näyttäisi koostuvan lähinnä näykkimisestä, puremisesta ja hampailla turkissa tai korvissa roikkumisesta ja ajoittain painista. Kai sekin sitten on ihan normaalia?

Pitkä teksti, toivottavasti ongelmanratkaisijoita ja tsemppaajia löytyy!

Täällä yksi aikuisen shelttiuroksen omistaja

Todetaan nyt heti alkuun, että KAIKKI mitä kerroit, on täysin normaalia pennun käyttäytymistä. Pentusi on tooodella nuori. Siis todella. Aivan vauva. Joten relax

1. Itse asuin kerrostalossa kun Atlas tuli. Paperit oli, niihin tuli ja tuli paljon muuallekin. Tuon ikäinen ei voi millään vielä pidättää kunnolla. Itse ignoraisin täysin väärään paikkaan tehdyt (jopa paperille) pissat ja juhlisin aivan älyttömästi ulos tulleita pissoja. Itse en henkilökohtaisesti pistäisi parvekkeelle. Nimimerkillä aussie on tottunut tekemään omaan pihaan asioita ja tekee ne myös vanhemmilla parvekkeelle ei osaa erotella niitä, mutta tuokin on aivan vauva.
Että kyllä, sun pitäis aktivoitua. Itse saatoin ravata talvipakkasilla tunnin välein pihalla. Pienen hetken päästä syömisestä, herättyä ja leikittyä. Ja ulkona oltiin tasan niin kauan kun hätä tuli ja jos satuttiin takas sisälle tuleen ja vahinko tapahtu niin kylmästi koira kainaloon (koira ei muuten pissaa jos nostat sen ylös syyliin, lopettaa tekemisen) ja ulos takaisin. Vaikka sinne ulos ei tulisikaan mitään. Ei voi olettaa sisäsiiteyden tapahtuvan, jos sen eteen ei tee töitä

2. Voi tuota hihnassa sekoilua on pari ekaa kuukautta. Riekutaan, huudetaa, purraan hihnaa. Se on outoa pennulle; yhtäkkiä jotain raskasta ja "kuristavaa" kaulassa. Ei kai siitä voi tykätä! Itse pysähtyisin aina kun vetää ja kehuisin kun ottaa kontaktia - vaikka olisitte vain asioita tekemässä. En nää eroa siinä, koska pitää osata hihnassa kulkea teki asioita tai ei. Vetämisen pystyy varmasti myöhemminkin opettaa pois, mutta vie varmasti enemmän aikaa (nimim. kokemusta on).

3. Vanhempi koira on aina nihkeä pentua kohtaan. Omani ainakin on sitä mieltä, että pentu on ällö ja eikö se voisi jo muuttaa pois Mutta ajan kanssa.. se viä aikaa. Pentu maistelee maailmaa, koska niillä ei ole sormia kuten meillä joilla kokeilla. Sen on kokeiltava ja maisteltava kaikkea, jotta tutustuu niihin. Ajan kanssa tuo helpottuu ja tasoittuu. Jos tuntuu, että pentu on liian raju ja vanhempi selvästi ahdistunut, kannattaa opettaa pennulle esimerkiksi oma rauhoittumispaikka mihin sen voi laittaa jos alkaa liian villi meno. Meillä toimii aussielleni häkki omana paikkana. Sinne se menee rauhoittumaan, jos tuntuu et kierrokset nousee ja vanhempi ei sitä jaksa.

4. Kynsienleikkuu on vaan asia johon on totuttava. Piste. Eikä poikkeuksia. Sheltti on niin pieni, että kyllä sen paikallaan saa pidettyä. Omani inisee HYVIN epätyytyväisesti edelleen kun leikkaan kynsiä, mutta kun ei vaan anna periksi ja namittelee niin se sujuu. Vaikka siitä ei pitäisikään Itse tykkään siitä, että koira makaa selällään sylissäni ja siinä leikkaan kynnet. Itse tein pennun kanssa niin että leikkasin yhden kynnen -> nami, seuraava -> nami. Saatoin leikata vain yhden tassun ja sit mentiin leikkimään ja nukuttiin. Sit taas seuraava. Aikaa, systemaattisuutta ja kärsivällisyyttä

Piraijavaihe voi että. Kyllä ne puree ainakin sen aikaa kun hampaat vaihtuu 4-5kk aikoihin. Jos se on ihan hirveää, niin sit vaan kaikki kiva loppuu kun puree liian kovaa. Leikkipureminenhan on oikeastaan hellyydenosotusta eikä pentu osaa sitä mieltää vääräksi. Liian kovan puremisen yhteydessä leikki seis ja huudat kovaa "AIJ!". Kyllä se siitä sitten. Ja kaikki tuo pureminen, turkissa roikkuminen jne. Normaalia.

Tsemppiä, kyllä se siitä

Juu, sitä olen tässä alkanutkin sisäistämään että tuo on vasta vauva (tosin eipä ole vauvoistakaan kokemusta että). Aluksi just sekin sai ahdistumaan kun ootin ihan liikaa sekä pennulta että itseltäni, ja nyt oon alkanut ottaa vähän rennommin. En kumminkaan tarpeeks rennosti, kun just monessa kohtaa mietin että onko tää normaalia tai että opetanko vahingossa jonkin asian täysin väärin ja stressaan asioita kärsimättömänä. Jotenkin sellanen fiilis että kaikki pitää opettaa nyt heti tai peli on menetetty iäksi.

Vääriin paikkoihin tarpeiden teon oonkin vaan ignoorannut ja sitten niitä sanomalehtiä kehunut, että saisi sisällä keskitettyä yhteen paikkaan kun kumminkaan en voi olla täällä 24/7 vahtimassa ja ulkoiluttamassa. Nyt kun se sujuu, niin ajatus olisi jättää kehut vaan sinne ulos. Tostakin on niin eri koulukuntia että saako koiran nostaa kesken pissaamisen, tuota Tuire Kaimion kirjaa oon lueskellut ja siinä mun mielestä oli oikein painotettu että ei saa koskaan keskeyttää nostamalla syliin. Oon sitten ollut nostelematta, mutta moni tuntuu niin tekevän ja siitä hyötyvän. Pureminen taas on enimmäkseen ongelma tuon vanhemman koiran kohdalla. Itse just voi lopettaa leikin ja kaiken kun puree tai haukkuu, mutta tuo koira ei jotenkin saa pennulle ilmaistua samaa. Vähän kuin pentu ajattelisi sen olevan lelu itsessään.

Vanhempi koirakin on vähän kynsien leikkaamista vastaan, mutta antaa kumminkin leikata, kattoo vaan silleen järkyttyneesti ja pihisee protestoivasti. En tietenkään vaadi tai oleta että kynsienleikkuun tulisi olla pennun mielipuuha numero yksi, mutta kun vaan pysyisi paikallaan ettei lähde koko varvas. Toisaalta pelkään vähän sitä, että jos pakolla pidän sitä paikoillaan ja leikkaan huudoista huolimatta, niin vaan pahennan asiaa ja aiheutan sille kynsienleikkauspelkoa.

^Kynsienleikkuuseen en osaa sanoa miten muuten tekisin, jos pelkää, että aiheuttaa pelkoa kyseistä toimenpidettä kohtaan. Mullakin kumpikin koira luimistelee ja tuhisee kun ei siitä pidä, mutta en vaadikaan sitä, että siitä pitäisi pitää. Mulla se on vaan sellanen "deal with it" -juttu oikeastaan. Oon aina vaan kylmästi leikannut kynnet namitellen, sanonut koira mitä vaan niin nykyään ne jo tietää ettei siitä pääse ennenkun homma hoidettu

Sisäsiisteyden kanssa on kyl monia eri tapoja. Itsekin käyttänyt pariakin eri tapaa kahden koiran kanssa. Nyt kun on oma piha, en oo käyttänyt papereita ollenkaan. Enkä varmaan tulevaisuudessakaan tuu niitä käyttämään - turha välivaihe mielestäni. Tuntuu hullulta opettaa, että "paperille on ok pissata", mutta sit yhtäkkiä paperit lähtee ja ei ookkaan ok pissata paperille vaan pitäis ulos. Papereita oon pitäny vaan rajatussa tilassa missä pentu viettäny yksinoloajat. Muuten oon kylmästi siivonnut kaikki lattioilta pois Sheltilläni oli kyllä paperit aikoinaan, mutta nykyään en niitä pitäisi.

Itsellä on ollut tapa opettaa pääpiirteittäin näin;
Ihan pentuna ignorannut väärään paikkaan tehdyt, jos saanut kiinni itse teosta niin nostanut ja vienyt ulos. Kehunut aina ulkona. Sit kun on jo vähän ikää ja pidätyskykyä pitäisi jo jonkunverran löytyä, niin huomatessani pennun ettivän pissapaikkaa olen sanonut kylmänviileesti "ei" ja napannut syliin -> ulos. Jotkut eivät tuosta tavasta pidä, mutta itse olen kokenut sen omilla toimivan. Opettanut selvästi, että tänne ei sovi tehä, tuonne sopii. Lisäksi en oo vienyt yöllä ulos. Yöllä ei tulevaisuudessakaan pääse ulos, niin ei oo päässyt myöskään pentuna. Yöllä on saattanut paperit olla, josko niihin osuisi, mutta eihän se aina niin mene
Koulukuntia on niiiin monia ja jokaisella hieman oma variaatio. Mutta näillä itse olen mennyt ja hyvin on kumpikin ollut sisäsiisti 5kk iän paikkeilla, aussie jo aiemmin.

Meillä ainakin sheltti on oppinut ajan kanssa ilmaisemaan aussie-pennulle, kun sen kuuluu lopetta sählääminen. Se voi viedä aikaa. Jotkut ei opi ikinä, mutta sit on myös sun tehtävä opettaa pennulle koska riittää.

//muok. Ja siis tuo ahdistus siitä tekeekö kaikki oikein ja oppiiko pentu tarpeeksi - tuttua. Itsellä oli ekan koiran kanssa myös useamman viikon "pentublues". Usko pois, se helpottuu kun arki tasottuu. Voin sanoa et sen koiran ei tartte ekojen kuukausien aikana oppia mitään muuta kun että SINÄ olet maailman paras asia maailmassa. Sitä kautta alkaa luonnistumaan kaikki muu. Luot suhdetta sen pennun kanssa; opettelette pikkutemppui, LEIKITTE PALJON jne. Nauti pentuajasta, kohta se on tollanen iso möhkäle jo..

Älä huoli, tuollainen "apua teenkö tän nyt ihan väärin!" -tunne on ihan normaalia. Mä ainakin stressasin tosi paljon pentuni kanssa aluksi ekat viikot, kun siinä on just niin paljon kaikkea mitä ottaa huomioon, ja kokoajan miettii, että miten sen nyt parhaiten tekisi...

Meillä pentu oli kai jo kasvattajalla tottunut tekemään paperille. Niitä pissoja tuli ainakin ekoina kolmena viikkona niin usein, enkä osannut vielä yhtään tulkita, milloin se pitää viedä ulos, että olin tyytyväinen kun pentu haki aina paperin ja teki siihen. En keskeyttänyt niitä puuhia, toki joskus ehdin väliin kun pentu oli juuri kyykistymässä. Pian vakiintui "kerran tunnissa" käytäntö, eli katsottiin aina kellosta milloin pitää seuraavan kerran viedä. Nyt kohta 16vko väli on jo puolitoistatuntia. Ekasta yöstä lähtien on kuitenkin yöt olleet kuivia, vaikka aamuisin (n. klo 5 yleensä) tuli kyllä aina kova kiire, että ehtii pukea ja viemään pennun ulos.
Parin viikon jälkeen pentu keksi, että niitä sanomalehtiä on kiva silputa, ja se olisin sitten niiden loppu. Toisaalta hyvä, koska sen jälkeen kun paperit lähtivät, niin pisuja on tullut mielestäni vähemmän sisälle. Ehkä pentukin oli liiaksi tottunut niihin ja kun ne lähtivät, alkoi pentu tyytymään siihen, että odottaa sen aikaa että pääsee ulos.
Minäkään en opettaisi parvekkeelle. Ajattele että tämä tiheä pissatusvaihe kestää kuitenkin luultavasti vain 1-2kk enää.

Mä otin aikani ennen kuin lähdin pennun kanssa varsinaisesti "lenkkeilemään". Pennulla on kokoajan ollut tukevat valjaat ja alussa käytin pitkää hihnaa. Aivan alussa pentu sai ulkona ollessaan aika vapaasti tutkiskella tässä lähialueen puskia ja nurmikoita, ja seurasin pitkälti minne se meni. Jos huomasin, että nyt se lähtee pinkomaan johonkin, tiputin mieluummin hihnan kuin aiheutin vetoa. Pyrin siihen, että tulisi mahdollisimman vähän tilanteita, joissa syntyisi painetta hihnaan.
Harjoitukset oli sitten erikseen. Rauhallisella paikalla harjoiteltiin ensin kontaktia ja sitten lyhyitä seuraamispätkiä. Vasta muutaman viikon jälkeen lähdettiin ekalle korttelinympärilenkille, jossa pidin suurena onnistumisena jos pentu seurasi minua lyhyissä pätkissä. Muutoin sielläkin sai pysähtyä haistelemaan. Jos tuli muita koiria vastaan, otin pennun syliin aluksi, koska se ei todellakaan olisi osannut olla lähtemättä toisen koiran perään. Meillä on ollut alusta asti sääntönä, ettei lenkillä mennä tapaamaan muita koiria. Vaikein asia siinä on saada se toisten koiranulkoiluttajien tajuntaan. :D Olen järjestänyt koirakontakteja sosiaalistamista varten muualla.
Ja noiden namien merkitys on muuten suuri, millaisia ne ovat. Pennun tavallinen ruoka ei välttämättä vetoa, mutta jos on mukana jotain erihyvää, niin tottelukin on aivan eri luokkaa. Kokeile esim.keitettyä lihaa, sydäntä, juustoa, jne. jotain kosteaa ja tuoksuvaa.
Nyt 15vko jäljeen lenkit ovat olleet jo 20-30 min maksimissaan, ja työ on alkanut tuottaa hedelmää! Kannatti tehdä pohjatyö huolella.
Ja meillä on aina ollut sääntö, että vetämällä ei voi päästä sinne minne haluaa. Jos tulee vetoa, pysähdys, odotan katsekontaktin, ja matka jatkuu. Jos vetäminen jatkuu, suunta vaihtuu. Minusta tuntuu että pentu tajusi sen melko pian, koska todella harvoin tulee tilanteita, että pentu kiskoisi jonnekin. Yleensä pysähtyy odottamaan. Mutta esim. toiset koirat saavat edelleen aikaan vetoa, ja nyt onkin ohitukset työn alla.

Kiitoksia vastauksista, lisää vaan tulemaan!

Tämä pentu onneksi vaikuttaa ihan fiksulta tai joitain juttuja on oppinut tosi nopeasti. Esim. irti-käsky leikkiessä luonnistuu jo tosi hyvin, vaikka ihan silleen päämäärättömästi vähän kokeilin että josko toimisi, ja tuo tajusi sen heti. Toivoa siis on, että jos vaan itse ryhdistäydyn ja ramppaan ulos, niin tuo äkkiä oivaltaisi mistä on kyse. Vähän sellanen "kovapäisyys" vaivaa että jos jotain haluaa niin ei ihan heti luovuta, ja rauhoittuminenkin on välillä ihan mahdoton tehtävä. Lenkkejä me ei olla vielä varsinaisesti tehty kuin ihan pari kertaa on pitänyt kävellä koiratreffeille tai pois (mikä menee kyllä hienosti sillon, kun ei ole mitään äärimmäisen ylijännää häiritsemässä), eli ulkoilut koostuu lähinnä tossa pihalla nurmialueilla höntsäilystä. Vapaaksi en uskalla laskea kun tuo raketti juoksee aina pyörien alle, sillä on joku kummallinen fiksaatio pyöriin. Tässä on kuitenkin sen verran porukkaa aina liikkeellä että jotain jänskää löytyis koko ajan. Että jos tää pihalla hengailu menisi enemmän pennun ehdoilla (minä seuraan niin, että ei välttämättä pääsisi edes vetämään) ja sitten kun lenkkeilemään ryhdytään, niin ne menisi minun ehdoilla? Osaako pentu erottaa nämä kaksi asiaa sitten toisistaan, lenkit ja hengailun?

Jotenkin sellanen tyhmä stressi päällä koko ajan että jatkuvasti pitäisi olla jotain opettamassa ja kouluttamassa nyt kun tuo on vielä nuori ja oppivainen. Ihan kuin se ei 3kk iän saavutettuaan enää koskaan oppisi mitään. Sitten on huono omatunto, kun huomaa että ei ole useampaan päivään aktiivisesti opettanut esim. mitään temppuja tai muuta. Ajatuksena olisi tuon kanssa kyllä alkuvuodesta mennä pentukurssille ja sitten jatkaa koulutusharrastusta tokon parissa, niin en tiedä luoko tuo tokohaave nää kaikki onnistumispaineet.

Täällä myös sheltin omistaja, jolle tuo on ensimmäinen koira ikinä ja pentubluesista kärsittiin täälläkin!

Kynsien leikkuusta: Mä muistaakseni hoidin myös homman Saarameown tyylin, eli alkuun yksi kynsi kerrallaan palkka, sitten seuraava ja palkka jne jne. Ja meillä myös homma oli niin, että kynnet leikataan ja piste, pois ei pääse, jos rimpuilee. Se vaati aikaa ja vaivannäköä, sillä meilläkään pedikyyrit ei olleet kovin korkealla pennun arvostusasteikossa, mutta lopputuloksena oli koira, jonka kynsien leikkaamiseen menee pari minuuttia. Meilläkin kynsien leikkuu hoidetaan niin, että istun itse haara-asennossa kylppärin lattialla, ja Hertta on selällään mun jalkojen välissä.

Sisäsiisteydessä: Hertta oli ensin ihan pikkupentuna yöt ja yksinolot aitauksessa keittiön nurkassa, ja pian alue laajennettiin koko keittiöksi. Siellä oli paperit, mutta kun olimme kotona ja pentu poissa aitauksesta, en jaksanut levitellä mitään papereita. Meillä oli vanhat, huonot matot lattioilla, sillä kasvattajalta tuli ohje, että ne olisivat paljon paremmat kehittyvän pennun luustolle kun laittia, jolla liukastellaan menemään jatkuvasti. Tottakai pentu pissassi ja kakkasi matoille monet kerrat, kun en ehtinyt ulos kiikuttamaan, mutta oppi silti sisäsiistiksi n. 5kk ikäisenä. Öisin en kiikuttanut pihalle, vaan siivoilin sitten aamulla likaiset lehdet ja ohimenneet lattioilta. Tästä syystä meillä oli pennun tila rajattu yksinolojen ja öiden ajaksi, ei tarvinut siivota koko kämppää. Kun oltiin kotona, niin kiikuteltiin pentua pihalle aina kun oli herrännyt, hetki syömisen jälkeen ja kun näytti siltä, että pennulla mahdollisesti ehkä voisi olla hätä.

^^Minä opetin vanhemmalle koiralleni joka on myös ensimmäinen oma koira, tyyliin kaikki temput heti, mutta toisen kanssa oon ottanut ihan iisisti ja sitä mukaa mitä tarttee :) En ole vieläkään opettanut esimerkiksi irti- käskyä sille vaikka lähestyy jo 2v Mutta ei sitä ole tarvinnutkaan. Koira kyllä oppii koko ikänsä joten ei kannata murehtia ollenkaan. Mun mielestä on tärkeämpää että totuttaa pennun kaikkeen muuhun mahdolliseen tuossa iässä kuten niihin ohi ajaviin pyöriin jne ja muutenkin keskittyä siihen pennun hyvän käyttäytymisen opetteluun.

Ite otin ton villiksen heti ensimmäisinä päivinä "lenkeille" mukaan, tuli siis 8vk ikäisenä. Käveltiin pikku matka tohon lähimetsään ja sai siellä touhottaa ja tutkia maailmaa:) Tosin Mila tuli kesällä joten ulkona pystyi muutenkin ihan vaan hengailemaan pitempiä aikoja. Ja ihan pennun jaksamisen ja vauhdin mukaan mentiin tottakai.

Tipopo: kyllä mä luulen että se koira oppii erottamaan ne "pihahöntsyilyt" ja lenkit toisistaan. Meillä ainakin on opittu. :) Ja koirahan oppii tunnistamaan aika hyvin eri tavaroista, mitä ollaan tekemässä: esim. tietty hihna (se lyhyempi esim.) tarkoittaa lenkkiä, ja pitkä hihna pihassa oloa. Meillä pentu on musta oppinut hyvin tunnistamaan, milloin mä otan sellaisen namipussukan mukaan ja milloin en. Tavallisille pissatuksille mennään ilman, mutta jos valmistelen jotain nameja pussukkaan niin pentu tietää, että nyt harjoitellaan jotakin ja kannattaa pysyä lähellä. :) Se lähtee jo ovelta ottamaan kontaktia eikä suuntaa "pissapaikoille". :)