Koirat.com

Pakko vaan avautua jonnekin ja toivon että täältä sais järkeviä kommentteja ja ehkä vertaistukea. Minua ei tarvi syyllistää tai haukkua, piiskaan itseäni jo tarpeeksi muutenkin.

Minulla on aivan ihana 5kk vanha pentu ja varmaan tämä rakkauden määrä on järkyttänyt. Olen kamalan huolissani että pystynkö tarjoamaan koiralle tarpeeksi hyvän kodin ja onko sillä kaikki hyvin. Ajatukset on lähtenyt ihan laukalle ja olen järjestänyt jo itselleni ajan ammattiauttajan juttusille. Koen että huolestuneisuuteni ei ole enää ihan normaalia.

Taustoja ehkä sen verran tilanteestani, että olen toimistoaikana töissä käyvä n. 30 vuotias ekan oman koiranomistaja. Asun yksin tai nyt siis koiran kanssa kaksin. Meillä oli lapsuuden perheessäni koira, joka tuli meille kun olin 16 vuotias., Nyt usean vuoden harkinnan jälkeen päätin hommata oman. Ja nyt tavallaan kaduttaa ja hirvittää mitä tuli tehtyä. Ei siksi että koira olisi millään tavalla hankala (vaikka onse pentu joskus sitäkin) tai liiaksi vaivaksi ja minusta on vaan ihana kun joku ulkoiluttaa minua joka päivä :)

Mulla on menny pennun kanssa kauheen hyvin! On oppinut jo melkein sisäsiitiksi ja meillä sujuu hoitotoimenpiteet ja olen saanut tästä itselleni aivan ihanan ystävän. Mutta mulla on alkanut hirvittämään riitänkö minä koiralle. Varsinkin yksinolosta on tullut mulle isomörkö, vaikka sekin sujuu jo tosi hienosti mun pennulta. Ongelmat on ehkä enemmän mun korvien välissä.

Mutta niin harkitsin koiraa pitkään (usean vuoden) ja kuvittelin että ymmärrän mihin sitoudun. Mutta minulle on vasta nyt selvinnyt että koiran ei olisi hyvä olla ikinä yksin yli kuutta tuntia. Ruotsissa tästä on tehty lakikin. Hävettää miten multa on mennyt tämmöinen info ohi, vaikka olen käyttänyt kauheasti aikaa asioiden selvittämiseen ja googlannu ja etsinyt tietoa roduista ja kasvattajista yms. Suomessa vaan tuntuu olevan aika tiukassa sellainen olettamus että kyllä ne työpäivän pärjää yksikseen ja lapsuuden kodissanikin koiramme oli joskus jopa 10h yksin. Näin on myös useammilla kavereillanikin, joilla on koira ja täällä tämä on normaalia. Ja koska olin ottamassa koiran yksin, valitsin tarkoituksella itsenäisen rodun koska tiesin että välillä koiran pitäisi pärjätä itsekseen liikaa siitä ahdistumatta. Mutta jotenkin minunkin päässä oli ajatus, että kyllä työpäivä (noin 8h matkoineen) menee helposti, kun siihen hyvin vain kouluttaa ja totuttaa maltillisesti yksin oloon.

Punnitsin kamalan kauan onko nyt hyvä hetki elämässä ottaa koira ja jaksanko/pystynkö hoitamaan sen yksin. Tuli vain sellainen olo et kyllä kaikki asiat selviää ja mulla on paljon perhettä ja ystäviä joille sen voi viedä hoitoon ja joilta voin saada apua. Mutta hekin käyvät töissä. Jos tarvitsin viikonlopuksi tai iltaisin hoitoapua ei olisi mitään ongelmaa. Ikinä ei ole täydellinen elämäntilanne hankkia koiraa ja sitten päätin toteuttaa unelmani, kun en keksinyt tarpeeksi hyvää syytä miksi ei. Noh nyt taisin keksiä, vain puolivuotta liian myöhään, kuset ovat jo housuissa niin sanotusti. Hirveetä kun pitkään odotettu koira aiheuttaakin näin paljon ahdistusta ja tekis mieli synkimmillä hetkillä peruuttaa koko homma. En voisi ikinä luopua hänestä mut jos voisin menneisyyden minälle soittaa nii en ehkä hankkisi koiraa yksin. En tiedä, hankalia tunteita.

Yksinolo on sujunut hyvin enkä ole löytänyt viitteitä että pentu olisi stressaantunut tai ahdistunut niistä paitsi alkuun välillä uikutti, mutta sitten vaan helpotettiin harjoitusta. Harjoittelu aloitettiin heti pennun saavuttua ja nyt pentu on ollut jo useasti puolikkaan työpäivän yksin. Olen jättänyt asuntoon valvontakameran mistä olen seurannut sen touhuja. Kerran se oli jo kokonaisenkin työpäivänkin yksin. Kun käydään aamulla rauhassa lenkki jonka aikana saa nuuskutella ja ihmetellä ja leikitään hetki, pentu nukkuu melkein koko poissaolon ajan ja jos se on käynyt hereillä niin se on leikkinyt nätisti ja syönyt luita. En ole kuullut että se olisi itkenyt, mutta en minä ihan koko ajan sitä pysty etänä seuraamaan.

Eikä tämäkään nyt kuoleman vakava ongelma ole, kyllä sen järki sanoo, mutta ahdistus on ollut iso. Pystynkö käymään töissä seuraavan noin 15 vuoden ajan hyvillä mielin?

Nyt teen kaksi päivää viikosta etänä ja loput kolme olen tähän asti tehnyt puoleksi etänä, mutta nyt esimies vähän jo toivoi et tulisin ne kolme päivää koko päiväksi toimistolle. Asun onneksi aika lähellä työpaikkaa, että voin varmaa ruokataolla piipahtaa moikkaa koiraa. Olen kyllä miettinyt auttaako se vai sekoittaako että lyhyesti vaan käyttää pissalla ja lähtee sit heti uudestaan pois. Onneksi asun pk seudulla nii täältä löytyy joitain koiranhoitoloitakin minne koiran voi joskus viedä. Vaikka olin laskenut että koira maksaa nii ne hoitolat on kyllä aika suolasen hintaisia joka työpäiväksi viedä. Olen myös katsellut eripalveluista koiranulkoiluttajaa, mutta nämä vähän vielä mietityttävät.

Että sellasta, jos olet joku joka miettii koiran hankintaa kannattaa ottaa tämmönenki seikka huomioon ja jos olet joku jolla olisi tähän mitään viisasta tai lohdullista sanottavaa niin mielelläni kuulisin.