Koirat.com

Aikauhia jo etukäteen, potkaisen nyt varmaan muurahaiskekoon oikeen täydellä latauksella mutta senverta mielenkiintoinen ketju että pakkohan tähän on yhtyä!

En koe itseäni oikeen kumpaankaan leiriin, en rotu-enkä sekasellaisiin. Ruuti on mäyräkoira-mäyräkoira vahinkopentu, rekisteröimätön. Tiedän että nyt viidesosa saa rytmihäiriöitä ja olen täysin valmis pentutehtailumyllytykseen mutta ihan oikeasti vahinkojakin sattuu, ne ei koiraa pahenna.

Ja asiaan, lähinnä tässä kiehtoi ajatusmalli että sekarotuisien hankkiminen on epäilyttävämpää terveyssyistä (tai lähinnä että halpa hinta houkuttaa ei niin loppuun asti ajatelleita omistajia). Tottakai, rotukoiralla on perimä tiedossa jne miljoona muuta syytä terveydellisesti varmempaan valintaan, mutta mitäänhän tuo rotuisuus ei itsessään takaa, oli suku millainen tahansa. Ehkä jopa joissain tilanteissa seropin omistaja on onnellisen tietämätön sukurasitteista terveen koiransa kanssa, wko knows. Koirahan taitaa olla kaikkinensa juuri niin terve millaiseksi sen tekee valinnoillaan, toki geenien antamat edellytykset mahdollistaa hyviä juttua jos sukukin on terveemmästä päästä.

Mietin tämän vielä uusiin sfääreihinkin :D Ajatusleikkinä, mites paperittomat rotukoirat? Halvempia ehkä juu, (nyt ei sitten edes puhuta mistään pentutehtailusta) rotukoiran ominaisuudet kaupanpäälle.

Muttamutta, taisi rönsyillä ohi aiheen melkoisesti. Loppujaan luulen että otti millaisen otuksen tahansa, jos tekee selvitystyönsä kunnolla ja omistaa maalaisjärkeä luulisi, ettei valinta voi mennä kovasti vikaselleen. Kiitos avautumismahdollisuudesta! :D

Essinoora kirjoitti:

Aikauhia jo etukäteen, potkaisen nyt varmaan muurahaiskekoon oikeen täydellä latauksella mutta senverta mielenkiintoinen ketju että pakkohan tähän on yhtyä!

Miten niin muurahaiskekoon? Ehkä mulla on jotkut KC-gogglesit täällä aina päässä, mutta musta tässäkin ketjussa on lähinnä tarkasteltu kriittisesti asioita eikä erityisemmin riehuttu.

Essinoora kirjoitti:

En koe itseäni oikeen kumpaankaan leiriin, en rotu-enkä sekasellaisiin. Ruuti on mäyräkoira-mäyräkoira vahinkopentu, rekisteröimätön. Tiedän että nyt viidesosa saa rytmihäiriöitä ja olen täysin valmis pentutehtailumyllytykseen mutta ihan oikeasti vahinkojakin sattuu, ne ei koiraa pahenna.

Juu, niin sattuu. Mullakin on sellainen.

Essinoora kirjoitti:

Ja asiaan, lähinnä tässä kiehtoi ajatusmalli että sekarotuisien hankkiminen on epäilyttävämpää terveyssyistä (tai lähinnä että halpa hinta houkuttaa ei niin loppuun asti ajatelleita omistajia). Tottakai, rotukoiralla on perimä tiedossa jne miljoona muuta syytä terveydellisesti varmempaan valintaan, mutta mitäänhän tuo rotuisuus ei itsessään takaa, oli suku millainen tahansa.

Näinpä, ja näin olemme muutamaankin otteeseen edellisillä sivuilla todenneet.

Essinoora kirjoitti:

Ehkä jopa joissain tilanteissa seropin omistaja on onnellisen tietämätön sukurasitteista terveen koiransa kanssa, wko knows. Koirahan taitaa olla kaikkinensa juuri niin terve millaiseksi sen tekee valinnoillaan, toki geenien antamat edellytykset mahdollistaa hyviä juttua jos sukukin on terveemmästä päästä.

Millä omilla valinnoilla vaikutetaan koiran terveyteen? Avaisitko tätä hieman. Se kun tiedetään jo, että sillä ei tule autuaaksi oli paperit tai ei.

Essinoora kirjoitti:

Mietin tämän vielä uusiin sfääreihinkin :D Ajatusleikkinä, mites paperittomat rotukoirat? Halvempia ehkä juu, (nyt ei sitten edes puhuta mistään pentutehtailusta) rotukoiran ominaisuudet kaupanpäälle.

Jos puhdasrotuisilla pennuilla ei ole papereita, siihen on joku syy, joka ei mun kirjoissani saa olla laiskuus tai se ettei näistä tule näyttelykoiria tai mitä noita vakiolauseita nyt on. Jos pevisa ei esimerkiksi täyty niin jää pennunottajan vastuulle ottaako pennun tietoisin riskein vai ei, toivottavasti syy kuitenkin selvitetään. Yleensähän nämä eivät ole edes merkittävästi edullisempia vaikka niiden suositushinta Kennelliiton silmissä on satasen luokkaa.

Essinoora kirjoitti:

Muttamutta, taisi rönsyillä ohi aiheen melkoisesti. Loppujaan luulen että otti millaisen otuksen tahansa, jos tekee selvitystyönsä kunnolla ja omistaa maalaisjärkeä luulisi, ettei valinta voi mennä kovasti vikaselleen. Kiitos avautumismahdollisuudesta! :D

Näinpä, tai sitten saa silti sen otuksen joka lopetetaan kaksivuotiaana kyynärvarren nivelrikkoon. Tää on tämmöstä. Kuten aiemmalla sivullakin totesin, on henkisesti helpompaa usein hyväksyä lopputulos silloin kun on edes yrittänyt.

Mä otin ensimmäiseksi koirakseni labbisristeytys uroksen koiratarhalta kodinvaihtajana. Mutta en kyllä ikinä uskaltaisi ottaa "oikeasti" sekarotuista pentua vaikka vanhemmat olisi kuinka hyvin hoidettuja tai tutkittuja tahansa. Oikeasti sekarotuisella viittaan koiraan, joka polveutuu joko pelkästään seropeihin useamman sukupolven ajalta tai jonka suvusta löytyy niitä useampia. Oma koirani oli vähän vajaa seitsemän vuotias kun hankin sen. Ennen päätöstä ulkoilutin koiraa kahden viikon ajan päivittäin, testasin sen reaktioita erilaisiin tilanteisiin ja asioihin, jotka koin itselleni tärkeäksi ja koira kävi meillä kerran päiväseltään sekä oli myös yökylässä viikonlopun ajan ja paperit kirjoitettiin vasta kuukauden kuluttua (joskin molemmista osapuolista riippumattomista syistä). Vaikka luonteen ja vietit sain hyvin selville tuona aikana jäi mm. koiran terveyshistoria sekä suvunhistoria pimentoon.

Suurimmaksi eroksi näen, että risteytyksen kohdalla voin tehdä jonkinlaista riskiarviota perustuen koiran sukuun (parhaimmillaan, jopa koiranetin avulla). Risteytyksessä voin arvioida mitä viettejä pennulla saattaa mahdollisesti olla ja kuinka vahvoina, minkä kokonein siitä saattaa tulla (minkä kokoisia ovat pienimmät rodut, entä suurimmat?), millaisia mahdollisesti voimakkaitakin luonteenpiirteitä koirassa saattaa esiintyä yms. Terveystarkastuksetkin saattaa olla tehtynä ja jos ei ole niin siinä vaiheessa kun kuitenkin puhutaan koirasta, joka polveutuu jopa pelkästään rotukoirista alkaa kyllä hälytyskellot soimaan, ellei sukua ole edes tutkittu.

Sekarotuisella taas ei voi mitenkään ennustaa millainen siitä tulee, kenelle se sopii ja kuka pennunostajista pystyy varmasti täyttämään koiran tarpeet. Mikäli en koskaan haluaisi lapsia, asuisin maalla tai olisin valmis ajamaan maaseudun metsiin useamman kerran viikossa ja aktivoimaan enemmän kuin keskiverto koiraa tarvitsee, turkin hoito ei huolettasi, vahtivietti ei häiritsisi, koiran terveys ja sukurasitteet eivät kiinnostaisi sekä olisin riittävän hyvä kouluttaakseni minkä tahansa koiran haluamalleni koulutustasolle niin silloin olisin valmis ottamaan sekarotuisen pentuna. Pennun ominaisuuksia ei kuitenkaan ole luovutusiässä löyty vielä lukkoon. Mitä jos sekarotuiseni olisikin aktiivisuudeltaan kuin bordercollie? En varmasti jaksaisi aktivoida sitä riittävästi tai mitä jos riistaviettiä olisikin niin paljon, etten saisi opetettua sille riittävää luoksetuloa enkä voisikaan ulkoiluttaa koiraa vapaana lähiseudun metsissä, en usko että pystyisin silloin tarjoamaan koiralle hyvän elämän. Entäpä jos koiralla olisikin hyvin haastava turkki kuten afgaaninvinttikoiralla? En ikinä jaksaisi enkä haluaisi käyttää niin paljoa aikaa koiran turkkiin. Itse haluan pentua hankkiessani saada mahdollisimman suurella todennäköisyydellä koiran, jonka tarpeet kykenen täyttämään ilman sen suurempia ponnisteluja ja joka sopii ominaisuuksiltaan ja luonteenpiirteiltään elämääni.

Sekarotuinen on oikea valinta ihmiselle, jolle käy millainen tahansa rotukoira, mutta joka ei jostain syystä halua valita yhtä rotua vaan mielummin yllättää itsensä. Harvassa vain ovat ihmiset, jotka todella kykenevät tarjoamaan mille tahansa koiralle hyvän kodin. Siitä syystä monet suhtautuvat hieman varovaisesti sekarotuista koiraa etsiviin ihmisiin. Läheskään kaikille kokeneillekkaan koiraihmisille ei sekarotuinen olisi oikea valinta, joten monesti kun tutustuu vain netin välityksellä muutaman viestin perusteella haluavat koiraihmiset varmistaa, että sekarotuisesta haaveileva todella tietää mihin on päänsä pistämässä.

Olen itse koiratarhalla pyöriessäni törmännyt valitettavasti useampaankin sekarotuiseen, jotka etsivät uutta kotia vain sen vuoksi kun omistajalle ei kelvannutkaan millainen tahansa koira tai taidot eivät riittäneetkään.

Sekarotuinen on oikea valinta ihmiselle, jolle käy millainen tahansa rotukoira, mutta joka ei jostain syystä halua valita yhtä rotua vaan mielummin yllättää itsensä. Harvassa vain ovat ihmiset, jotka todella kykenevät tarjoamaan mille tahansa koiralle hyvän kodin. Siitä syystä monet suhtautuvat hieman varovaisesti sekarotuista koiraa etsiviin ihmisiin. Läheskään kaikille kokeneillekkaan koiraihmisille ei sekarotuinen olisi oikea valinta, joten monesti kun tutustuu vain netin välityksellä muutaman viestin perusteella haluavat koiraihmiset varmistaa, että sekarotuisesta haaveileva todella tietää mihin on päänsä pistämässä.

^Tuohon tekstiin viitaten
Kröhöm. Mulla on kaksi sekarotuista monirotusia (sisarukset). Tiedän kolme rotua mitä niissä on muut on arvailujen varassa ja mulle ei todellakaan käy kaikki rotukoirat . Tiedän millainen on näiden isä ja emä luonteeltaan ja ulkonäöltään niin siitä voi jo päätellä aika paljon minkälaisia näistä tuli. Kaikille ei ole niin justiinsa tietää millainen se koira aikuisena tulee luonteeltaan olemaan. Ihan kerrostalossa taajama alueella asustelen että se ei ole este sekarotuisen ottamiselle.
Mutta se on kyl totta että jos esim sekarotuisen pennun ottaa niin on hyvä tietää edes vähän mitä rotuja siinä pennussa on ja vanhempien luonteet. Ettei esim sohvaperuna ota suber energistä koiraa ja et osaa ottaa oikean kokoisen koiran jne =D
Mut nää mun koirat onkin yksityiseltä "kasvattajalta" ei löytökoirataRhalta,. Sieltä kun ottaa pennun niin ei varmaan tiedäkkään mitä saa?

magik kirjoitti:

Kröhöm. Mulla on kaksi sekarotuista monirotusia (sisarukset). Tiedän kolme rotua mitä niissä on muut on arvailujen varassa ja mulle ei todellakaan käy kaikki rotukoirat . Tiedän millainen on näiden isä ja emä luonteeltaan ja ulkonäöltään niin siitä voi jo päätellä aika paljon minkälaisia näistä tuli. Kaikille ei ole niin justiinsa tietää millainen se koira aikuisena tulee luonteeltaan olemaan. Ihan kerrostalossa taajama alueella asustelen että se ei ole este sekarotuisen ottamiselle.
Mutta se on kyl totta että jos esim sekarotuisen pennun ottaa niin on hyvä tietää edes vähän mitä rotuja siinä pennussa on ja vanhempien luonteet. Ettei esim sohvaperuna ota suber energistä koiraa ja et osaa ottaa oikean kokoisen koiran jne =D
Mut nää mun koirat onkin yksityiseltä "kasvattajalta" ei löytökoirataRhalta,. Sieltä kun ottaa pennun niin ei varmaan tiedäkkään mitä saa?

On aivan eri asia kun tietää koirassa olevia rotuja. Risteytyksen voisin itsekin ottaa myös pentuna, mikäli vaan rodut ja muut kriteerit täsmäisi. Sellaista sekarotuista, jonka roduista ei ole tietoa en kuitenkaan itse voisi ottaa, sillä vaikka itselleni kävisikin millainen koira tahansa en edellenkään koe pystyväni tarjoamaan sopivaa elinympäristöä mille tahansa koiralle. Täytyy kuitenkin muistaa, että on olemassa myös sekarotuisia, joiden suvuissa viimeisimmät rotukoirat saattavat olla useiden sukupolvienkin päässä ja koira saattaa kuitenkin periä ominaisuuksiaan myös kauempaa suvusta. Sekarotuisten ominaisuuksia voi olla kuitenkin hankala selvittää, sillä kukaan ei välttämättä muista millaisia koiran isovanhemmat olivat yms. Rotukoirat (rekisteröidyt) ovat kuitenkin helposti yksilöitävissä virallisen nimen perusteella, joka helpottaa taustojen tutkimista huomattavasti.

Selvennykseksi vielä, että tuo mun risteytys/sekarotuinen tuli mulle vasta 7-vuotiaana, joten vietit ja luonteenpiirteet olivat jo kehittyneet. Sekarotuista pentua en kyllä olisi uskaltanut ottaa, enkä omaanikaan pentuna, sillä siitä on kuitenkin roduista vain labbis tiedossa ja muita voipi vain arvailla.