Koirat.com

Jatkakaa :)

Vanha ketju

Voi meidän teinineitiä. Oltiin kattomassa ratsastuskisoja ja katsomoon tuli myös puuterihuiskupentu (omistajan mukaan 7kk). Ana sai ihan kamalan innostuskohtauksen, sen oli siis IHAN PAKKO päästä sen koiran luo. Se riekku hihnassa, vinkui, tuhisi ja räpiköi...?
Siis Ana on yleensä sellanen, että kattelee kyllä muita ja haluaa päästä luokse, mutta hyväksyy "kohtalonsa" kuitenkin melkein heti kun huomaa, että nyt ei pääse leikkimään.
Tällä kertaa ei rauhottunut yhtään. Rauhoittumisessa meni varmaan puoli tuntia, ennenku anto periks.

Mietin vaan, että mitä tuommosessa tilanteessa olis hyvä tehdä? Tietty olis pitäny poistua paikalta ja toistaa sitä paikalta poistumista aina kun alkaa riekkumaan. Mutta ei siinä yleisön seassa nyt voi sellaista tehdä, ihmiset menettää hermot muhun.

Oli aika outo fiilis kyllä, ku ei tuo oo aikoihin ollu noin kiinnostunu edes muista koirista :D

^Haha, kuulostaa ihan Lokilta. Voin sanoa, että välttämättä mikään ei auta, paitsi joskus Lokilla auttaa ruoka ja temppujen tekeminen...

Olipas taas ratkiriemukas koirapuistokokemus. Enkö mä koskaan opi? Muistoksi jäi ranteeseen rotikan aiheuttamat hampaanjäljet ja harmitus siitä, että taas sai oma koira köniin. Mitään en ehtinyt tehdä, tilanne tuli päälle heti portista sisään päästyämme. Päätinkin nyt sitten, että this is it - Loki leikkii tästä lähin ainoastaan tuttujen koirien kanssa. Onneksi se saa ikioman leikkikaverin tuota pikaa...

^ No voi hitsit... Mekin poistuttiin eilen samantien koirapuistosta kun kaks vesikoiraa tuli niin Anan ihoon kiinni jatkuvasti, että Ana pakeni penkkien alle ja kerran joutui puolustautumaan näykkäsemällä kohti.
Kyllä se kannattaa ehdottomasti leikittää vaan tuttujen koirien kanssa, jos on taipumusta jäädä jalkoihin. Erityisesti tällasen pikkukoiran kanssa en kestä, jos siitä tulee remmirähjä/pelkoräksyttäjä. Kun vaan löytyis niitä tuttuja koiria.. Siks me siellä puistossa ollaan välillä käytykin koska niitä tuttuja koiria on niin vähän.

Jep, mä oon todennut jo ajat sit että myös Aapo puistoilee vain tuttujen kanssa. Paljon stressittömämpää koiralle sekä omistajalle.

Meillä Aapo on taas kipee. Vesiripulilla ollut aamusta asti, oksensi tyhjää mahaa myös. Nyt iltapissatuksella ei onneksi enää tullut mitään. Mutta katsotaan jatkuuko aamulla kun sai nyt riisiä ja seitiä pienen määrän. Canicuria ja tehobaktia myös saanut. Toivon että selvitään säikähdyksellä, Aapon kanssa on aina Se suolitukos mielessä. Toisaalta äiti sanoi että Aapo oli eilen ulkona vedellyt jotain lihapiirakan jämiä maasta. Eli hyvin mahdollista että johtuu siitäkin.

Teinipä on lyötänyt työskentelytahtonsa taas, jee!

pinn, no huh! Katsoinkin sieltä kentältä, että kävikö jotain, kun rotikka tuli päälle tosi kovaa. Sen takia en kyllä uskaltanut puistoon tulla. Mitäs omistaja sanoi, pahoitteliko edes?

^Omistaja ei totta tosiaan pahoitellut, eikä tehnyt mitään. Kun sanoin, että voisitko vähän katsoa, ettei sun koira pääse pureskelemaan toisia koiria (ja ihmisiä) niin se alkoi vähätellä koko juttua. Rotikka kuulemma "vain leikkii" ja mä olen ylihysteerinen. Just. Kivaa leikkiä se semmoinen, että koiran niskassa on reikä ja mun ranteessa mustelmat...

^ Mä en tajua mikä noita omistajia vaivaa! Onko niin vaikeaa myöntää itselleen, että oma koira toimii väärin/on huonosti koulutettu tai sosiaalistettu/ei sovi puistoon? Mä en ainakaan veisi Pennyä puistoon, jos se kävisi kiinni muihin koiriin, ihmisistä puhumattakaan! Ja Penny on kuitenkin niin pieni, että ei saa juurikaan vahinkoa aikaiseksi. Siltikin. Mä ihmettelen myös, kun kerran puistossa kaverin koiralla tuli rähinä toisen uroksen kanssa, ja tän toisen uroksen omistaja jo puistoon tullessaan totesi, että "se on jännä kun mun koira normaalisti rähisee kaikille mutta joskus puistossa se osaa olla nätisti." Siis oikeesti. Jos se koira normaalioloissakin yleensä vaan rähisee, miksi se täytyy tunkea puistoon tuntemattomien koirien kanssa? Me kanssa kierretään nyt koirapuistot vähän varauksella, kun niin paljon lähiaikoina sattunut ja tapahtunut - itselle ja muillekin.

Reppis kirjoitti:

Mietin vaan, että mitä tuommosessa tilanteessa olis hyvä tehdä? Tietty olis pitäny poistua paikalta ja toistaa sitä paikalta poistumista aina kun alkaa riekkumaan. Mutta ei siinä yleisön seassa nyt voi sellaista tehdä, ihmiset menettää hermot muhun.

Oli aika outo fiilis kyllä, ku ei tuo oo aikoihin ollu noin kiinnostunu edes muista koirista :D

Minä oon yleensä ihan kieltänyt, jos menee älyttömäksi käytös.

Laku ei jää ikinä isommankaan koiran jalkoihin kun se on niin itsevarma rämäpää. Se ei oikein ihan pienten koirien kanssa voi leikkiä kun yleensä ihan pienet koirat pelkää tota kun se on niin innokas leikkimään. Ja sitten katkee pieniltä koirilta luut,siltä se on joskus näyttänyt! Joten lähes aina olen mennyt koirapuistossa isojen puolelle. ..siellä se menee hyvin. Tosin viime viikolla olin koirapuistossa ja 8kuukautinen uros bullmastiffi pelästyi lakua jostain syystä?? ja se sit ärähti lakulle ja meinas käydä päälle! Kyl mä lähtisin koirapuistosta, jos huomaan että oma koira on ihan ahdistunut!!

innna kirjoitti:


Minä oon yleensä ihan kieltänyt, jos menee älyttömäksi käytös.

Tuohan on selvää. Mutta sehän ei tietenkään auta kun on korvat hukassa

Huikeeta! Me päästiin ohjattuun agilityn alkeisryhmään! Jesjesjes

^ Jei! Mä niin odotan, että mekin päästään. Täällä on vuoden jonot ja ilmotin meidät joulukuussa...

Kannattaa muistaa että myös koirapuistot monesti stressaa koiraa, eli jopa se koira joka ei oikeesti ikinä ole sellainen voi käyttäytyä puistossa ihan eri tavalla. Mä onneksi luulen tuntevani omat koirani sen verran hyvin, että Taavin kanssa en edes yritä puistoilla vieraiden urosten kanssa, tiedän ettei kannata edes yrittää. Aapon kanssa melkolailla sama homma nykyään. Aapolle tosin sopii urokset jotka ei oo ite provosoivia, eli sellaiset nössöt ja aina kiltit koirat jotka on vähän hönttejä, sellaiset on aapolle hyvinä uroskavereita. Mutta jos vähänkin on ärähtävää sorttia niin Aapo kyllä antaa takaisin satavarmasti.

^Joo, se on totta, että joskus sattuu haavereita niin, ettei kukaan osaa sitä odottaa. Voi olla, että kimppuun käyvä koira on aina ennen ollut kaikkia kohtaan kiltti ja sosiaalinen. Silloin on kyse vain huonosta säkästä. Se päälle käyminen tietysti harmitti, mutta paljon enemmän harmitti tuo "hälläväliä"-asenne... Loki ei ole ikinä kenenkään kimppuun käynyt, mutta jos kävisi, niin todellakin olisin siitä pahoillani ja kauhuissani, enkä missään nimessä vähättelisi "uhrin" sanomisia.

No onneksi meillä on paljon kivoja koirakavereita, joiden kanssa Loki voi leikkiä ilman stressiä ja pelkoa. Ei me koirapuistoja tarvita!

^Joo, toki omistajan pitää ottaa vastuu koiransa tekemisistä, oli mikä tilanne tahansa. Mutta valitettavasti kaikki ei osaa lukea koiraansa ja joidenkin mielestä joku tappelu on "pojat vaan leikkii"-juttua. Mutta aika paljon puistoissa tapahtuu oikeesti noita yhteenottoja sellaisten koirien aloitteesta jotka ei normaalisti ole mitenkään aggreja muille koirille. Ne kaikki vieraat koirat, muiden elekieli ja vieraat laumat (joltain voi olla esim. 2-3 koiraa puistossa, samalta omistajalta siis) aiheuttaa aika helposti tilanteita mitä ei ihminen välttämättä tajua edes.

Toki on myös sit niitä aggreja jotka oikeesti on aggreja mutta omistaja ei vaan välitä. Mä itse yhden uros-aggren omistajana oon tarkka siitä etten anna Taavin olla muiden vieraiden urosten kanssa nenäkkäin. Miks sen pitäis olla kun se ei nauti siitä? Välimatkalla urokset menee, esim. treenatessa ja lenkillä kunhan ei iholle tule, jos tulee iholle niin Taavi kyllä rähähtää ja pahastikin voi sen tehdä. Mä en halua tieten tahtoen aiheuttaa koirilleni tilanteita mistä ne ei nauti, urosviha on yks näistä. Jotku asiat on sellais amitkä pitää tehdä vaikkei tykkäiskään, mutta uroskontaktit ei meillä kuulu siihen. Oma lauma pitää sietää, enempää en vaadi. Ja se että nätisti ohitellaan, ei tartte olla kaveri muiden kanssa jos ei halua.

Reppis kirjoitti:

^ Jei! Mä niin odotan, että mekin päästään. Täällä on vuoden jonot ja ilmotin meidät joulukuussa...

Meillä kävi niin hyvä tuuri, että yhdestä ryhmästä vapautui paikka ja näin siitä ilmoituksen tänään. Soitin ryhmän vetäjälle ja päästiin samoin tein paikkaamaan perunutta! :)

Kyllä minun mielestä pitäis yli yhdeksän kuukauden ikäisen koiran kanssa olla jo sen verran neuvoteltu noita pelisääntöjä, että riittää on riittää ja ei on ei, eikä silloin koira lällättele korvat hukassa. Eri asia tietenkin, jos koira on vaikka pelkoreaktion takia täysin lukossa.

^ Mä ainakin yritän välttää sitä jatkuvaa "ei, ei ei" jos koira ei sillä hetkellä ole sille asialle/sanalle vastaanottavainen. Jos sanallisesti kiellän koiraa, joka sillä hetkellä keskittyy muuhun, ei asialla ole vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Ihanteellistahan olisi omistaa koira, jolla on aina korvat 100% tallessa. Meillä kun harvoin on noin käynyt, niin mietin nyt keinoa mahdollista seuraavaa kertaa varten.
Ja kyllä, koiraa on koulutettu ja opetettu asioihin pikkupennusta lähtien. Mutta ei se sano sitä, etteikö korvat joskus katoa?