Koirat.com

Bernityttö kirjoitti:

Olin suunnitellut, että oltaisiin ajettu karvat lyhyeksi kesää varten, mutta nyt on tullut luettua niin paljon sitä vastustavia artikkeleita, että ei taidakaan olla sitten kuitenkaan kannattavaa? Uimaankaan en tiedä, kuinka uskallan viedä, jos tuota hotspottia alkaa ilmaantumaan enemmänkin...

Jos koira ui paljon, ajelusta on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä iho pääsee kuivumaan ja hengittämään, eikä hotspotit tuota päänvaivaa niin herkästi. Jos taas koira ei ui, mutta on paljon ulkona, itse en ajelisi ainakaan selän päältä, koska silloin auringonsäteet pääsevät suoraan iholle, mikä voi polttaa aurinkoon tottumattoman ihon, eikä minkäänlaista eristettä ole myöskään lämpöä vastaan. Sen sijaan mahanalusen ajelisin kyllä, jos omilla kävisi kuumuus voimille. Mahanalusen ja tassujen viilentäminen on muutenkin tehokkain keino viilentää koiraa helteillä.

Isolla, pidempikarvaisella koiralla karvan voi ajella myös "raitoina", eli ajaa vaikka mahan alta ja kyljistä leikkurin levyisiä kaistaleita kaljuksi, jolloin päällä oleva karva valuu kaljujen osien päälle aurinkosuojaksi, mutta lämpö pääsee haihtumaan paremmin noista kaljuista osioista. Myös pelkkä pohjavillan trimmaaminen esim. furminaattorilla voi auttaa, kun pohjavillakerros ohenee ja ihon tuuletus sitä kautta paranee.

Koirat eivät hikoile, joten niiden lämmöntasaus ihon kautta on huomattavasti tehottomampaa kuin vaikka ihmisellä tai hevosella. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne pintaverenkiertoa säätelemällä kykenisi lämmöntasaamiseen joissain määrin.

Kiitos suibe vinkeistä! Tuota raidoittain ajamista en olekaan itse hoksannut lainkaan, eikä sitä ole kukaan muukaan aikaisemmin vinkannut. Taitaapi Messillä olla jo tänä iltana vähän vähemmän karvainen mahanalus ja kyljet.

Messi ei mun mittakaavalla ui paljoa, riippuu tietysti vähän siitäkin, missä paljon ja vähän uimisen raja menee. Tänä keväänä/kesänä on ollut uimassa kahdesti, eikä silloinkaan kuin jalkojaan kastelemassa. Nuo lutakot nyt on isompi ongelma, kun metsälenkeillä tuo onnistuu löytämään lutakon metsästä kuin metsästä, ja tietysti heittäytyy sinne onnesta soikeana ennen kuin ehdin kieltämään.

Senkin bernityttö, karkasit pennunomistajien pulinasta tänne!

Watti tuli eilen hoidosta. Edellisenä yönä näin unta, että se oli tykännyt niin hoitopaikasta, että ei halunnut tulla ollenkaan kotiin ja vain murisi mulle, kun yritin silittää. Sitten olin ihan alamaissa koko päivän, kun tuntui niin todelliselta tuo uni. Onneksi uni ei vastannut todellisuutta ja Watti oli aivan onnesta soikeana, kun pääsi kotiin. Hyvin oli kuitenkin hoidossakin mennyt. Watti oli ollut oikein reipas ja ruoka oli maistunut hyvin.

^ Kiva että hoidossa oli mennyt hyvin! Muistan viime syksynä kun Leppo oli joku vaille puolvuotias, kun lähdettiin avon kanssa Tukholman risteilylle, voi sitä ikävää ja huolta. Vaikka ihan hyvin oli heilläkin mennyt, Leppo tosin oli saanut ensimmäisen reverse sneezing-kohtauksen avon vanhempien kans lenkillä ja se oli vähän huolettanut kaikkia... Mut loppu hyvin kaikki hyvin.

Mä oon miettiny noita koiran karvan ajelujuttuja ja ihmetellyt minkälaisia skandaaleita se on aiheuttanut. Luulisi ettei se lyhyeksi ajellun karvan takia paljastuva iho olis yhtään sen herkempi auringossa palamiseen kuin vaikka villakoirilla, joilla monesti kesäturkki on tosi lyhyt tai takapäästä paljas? Näin yks kesä nöffin, jolla oli karva lyhennetty semmoiseks n. 5cm pituiseksi (tai sit oli kasvanut siihen mittaan jo, oli keskikesä), pystyiskö niillä koirien trimmauslaitteilla saamaan sen pituista ajojälkeä? Jäisi vähän turkkia suojamaan auringolta, mutta kuitenkin lämmön haihtuminen iholta olisi tehokkaampaa kuin paksun ja pitkän turkin alta ja kosteuskin haihtuisi paremmin. Kaiketi. Leppoa ei oo tarvinnut sheivata kun turkki on muutenkin aika lyhyt ja kesäkarva on näköjään aika hillitty (lue: kynitty kana ), mutta näitä on kiva mietiskellä. Tuo raidoittain ajaminen vaikuttais kyllä lämmön haihtumisen kannalta aika kekseliäältä keinolta!

Meidän kuulumisia ei hirveän pitkälti tarvitse puida kun mitään ihmeempää ei ole tapahtunut:
Erämessuilla oltiin pallopaimennusesityksessä viikonloppuna, muuten ollaan vaan nautittu ulkoilmasta ja koirakaverin kans lenkkeilystä, niin ja stressattu ton hauvan kutinoita. Joskus jo ennen vappua ne alkoi ja ei oo näyttäny vielä loppuvan ja oon miettiny jo eliminaatiodieettiäkin. Tosi lievää on kutina kyl ollut viimeaikoina... Mut sit meiltähän putos makkaraperunalautaselta (typerät pahvilautaset, tuulinen sää ja seisaaltaan syönti) muonaa siel messuilla maahan eikä ehditty kunnolla estämään, ja nyt tuo kutisee taas ihan järkyttävästi parin perunan- ja makkaranpalan takia ja kaikki pitää alottaa alusta. Olin siis pohtinu että voisko peruna olla se allergian aiheuttaja nyt, mut nyt kun se tod.näk. haukkas makkaranpalankin niin taas pitää ootella että possusta johtuvat kutinat lähtee. Tai sit tää koko rumba onkin possuallergian lisäks siitepölystä johtuvaa, sen näkee sit ens keväänä. No, onneks iho on viel koiralla terve ja ehjä ettei oo raapinut ruvelle.

^ Peruna ei yleisimmin ole allergisoiva (pelkkää tärkkelystä), ja epäilen vähän voiko muutama makkaranpalakaan moista aiheuttaa. Siitepölylle sen sijaan on monikin atoopikko allerginen ja samoin huonepöly, varastopunkki ym. Ruoka-aineallergiat on muutenkin harvinaisempia kuin aiemmin mainitut punkit, olikohan että vaan 30% allergioista oli ruoka-aineista johtuvaa? Joka tapauksessa esim. allergiatestit kannattaa ottaa eläinlääkärillä, siitä selviää nuo punkkiallergiat ja siitepölyt. Itse taistelin siis allergisen koiran kanssa monta kuukautta ennen kuin ELL ehdotti allergiatestejä ja ne sitten avasikin paljon Tsemppiä!

^ Okei, hyvä tietää tosta perunasta. Nää Lepon kutinathan alko joskus huhtikuussa ihan yhden yön aikana kun meillä oli ollut kavereita yökylässä ja koira oli saanut pari juustonaksua. Niiden lisäksi olin käyttänyt jonkin aikaa lähes päivittäin nameina juustonpaloja, ja tyhjiä rahkapurkkeja saanut nuolla jne, ja nappula sisälsi maissia. Joten siinä oli mun pääepäilyt peruna, maito ja maissi ja nyt on kaikki ne ollu tauolla. Maissi on poistunut ruokavaliosta kokonaan nelisen viikkoa sitten, muut jo aikasemmin joten olin jo itekin vähän siihen suuntaan kallistumassa ettei olis ainakaan perunasta johtuvaa. Kutinat ei ollu missään välissä kokonaan loppunut mut nyt erämessujen jälkeen reaktio paheni selvästi (taas yhden yön aikana et seuraavana aamuna huomattiin), siihen malliin että jopa ulkona joskus saattaa rapsuttaa tai keskellä yötä (eli ei vieläkään yhtä rajusti mitä pentuna). Possunlihalle Leppo on allerginen ainakin meidän omien kokeilujen mukaan, ja ennen on kutinat lakanneet possun poisjäämisen myötä ja palanneet väh. pariks päiväksi jos on antanut vaikka vähän nakkia, tai nuolla astian jossa on säilytetty/valmistettu possua. Ja tää on valitettavasti toistunut vuodenajasta riippumatta. Mut siitepölyallergiaakin tämä nykynen kutina voi olla, pitää kattoa lähteekö oireet loppukesästä tai syksyllä itsekseen jos ruokinta ei tuota muutosta. Allergiatestejähän ei vissiin kannata ollaa silloin kun on oireet päällä jos oon oikein ymmärtänyt? Onko koiralle saatavilla mitään "heinänuha"lääkkeitä ilman reseptiä että voisi kokeilla auttaako, vai kannattaako ryhtyä kokeilun vuoksi kokeilemaan?

Juu ei tää aina helppoa ole allergisen hauvan hoivaaminen, onneks Lepolla ei ole vielä ainakaan iho mistään rikki ja kutinat ei oo niin pahoja kun vois olla.

^En oikein osaa sanoa tuohon testien ajankohtaan mitään... Ainakaan kortisonia tai muuta lääkettä ei saanut syödä mutta jotenkin loogisesti ajateltuna se kutina ei haittaisi? Koirille voi antaa myös ihmisten allergialääkettä mutta en muista annostusta, sen voipi tarkistaa lääkäriltä. Tästäkin olen kyllä kuullut, että auttaa vain harvoja

^ Okei... Tarviipa tutkia/kysyä ell:ltä tuosta allergialääkkeestä, että oisko haittaa jos testaisi. Mä muistan jostain internetin uumenista lukeneeni että jos ne allergiaoireet on just päällänsä niin sit testi saattaa herjata sen verran et koira vaikuttais reagoivan vähän kaikkiin ympäristöallergeeneihin. En kyl enää muista mistä näin luin ja voin olla väärässä mut semmonen käsitys mulle on tullut noita allergiajuttuja kahlatessa läpi.
Mut pentuna Leppoa kutitti kyl hirmusen paljon enemmän/rajummin ja se vaikutti usein harmistuneelta oloonsa ja siihen kutinaan, nyt ei oo onneksi ollenkaan niin paha niin en oo hötkyillyt asian kanssa. Mut tietenkin se silti huolettaa hieman kun ei voi olla vielä varma mistä johtuu.

^ Meillä on myös kutinaa ja eliminaatiodieeteistä ei ole ollut helpotusta, joten ell epäili juurikin tuota siitepölyallergiaa. Testeihin mennään syksyllä ja puhuttiin myös mahdollisesta siedätyshoidosta, mutta siitä täytyy ottaa selvää vielä enemmän. Mutta siis, ell ainakin meille sanoi että syksyllä voitais nää testit tehdä, enkä kyllä tosin tajunnut kysyä että miksi juuri syksyllä
Tällä hetkellä meillä on kortisonikuuri menossa, joka näyttää onneksi helpottavan.

^ No voi kurjuus. Hyvä kuitenkin että kortisoonikuuri on auttanut, toivon mukaan testeissä selviäis oireiden aiheuttaja(t)! Olikos se noissa siedätyshoidoissa niin että koiraan pistetään niitä allergeenejä pieniä määriä pistoksina, kunnes ajan myötä kroppa oppii niitä sietämään?

MUOKS: Just kun lueskelin koiralle annettavan (ihmisten) allergialääkkeen annostuksesta niin jokin eläinklinikka mainitsi fb:n kyselypalstallaan seuraavasti: "Allergiatestit kannattaa muutenkin ottaa vasta syksyllä kun pahin altistus on ohi. Tällöin tulokset ovat luotettavimmat."

Voi ei Scorpion, en tajunnut edes ilmoittaa mitään, pahoittelut! Oon näköjään täällä yhtä hajamielinen kuin "oikeassakin" elämässä.

Mulla melkein sydän repee, kun tiedän joutuvani jättämään Messin parin viikon päästä kahdeksi (!!) viikoksi hoitoon. Ollaan varattu avon kanssa yhteiselle kesälomalle lomamatka aikoja sitten, ja nyt kaduttaa, vaikka tuo nyt erinomaiseen hoitoon pääseekin. Oon ollut aikaisemmin Messistä vain yhden yön erossa, joten kaksi viikkoa tuntuu aikamoiselta harppaukselta.

Muuten meillä sujuu hienosti. Murkkuikä on jäänyt jonkinlaiselle kesätauolle ja tuo toimii taas kuin ihmisen mieli suurimman osan ajasta. Merkkailun Messi on nyt aloittanut ja jalka nousee hienosti joka kerralla! Iso mies siis jo. Ainoastaan toisinaan esiintyvä hajamielisyys muiden kanssa treenatessa ottaa välillä aivoon, mutta se saattaa olla tuon ominaisluonteessakin eikä välttämättä liity tähän ikään mitenkään. Oon ihan fiiliksissä, kun tänään selvisi että päästään aktiivisesti treenaaviin hakuporukoihin mukaan lähiaikoina! Sellainen onkin ollut jo pitkään hakusessa.

Meidän nuppula täytti juhannuksena vuoden! Voi isoa poikaa.



Juhannuksen alla käytiin Turussa junalla ja tosi hyvin meni matka. Menomatkalla Watti kyllä vähän haukahteli toisille koirille, mutta kotimatkalla poika istui koko matkan kaikessa rauhassa sylissä vaikka vaunussa oli 10 muuta koiraa (sekä yksi kissa). Turussa kaupungilla Watti oli aivan tohkeissaan, kun oli niin paljon ihmisiä ja parin kivan Turun murren kanssa vähän pääsi leikkimäänkin.

Teen töitä kotoa ja yleensä koira saa tuossa touhata portin takana työhuoneessani. Tällä viikolla olen kuitenkin tehnyt puhelinpäivystystä ja joutunut pitämään oven kiinni, kun Watilla on tapana alkaa haukkua kun olen puhelimessa. Tästä suivaantuneena tuo poika on sitten kaksi kertaa pissinyt huoneeni oveen Että niille ihmisille, jotka sanoo, ettei koirat osaa osoittaa mieltään tai tehdä tällaista tahallaan, niin kyllä vaan todellakin osaa .

En tiedä vieläkö Maukka kuuluu tähän ketjuun (ikää 1 v ja 5 kk), mutta joku uusi vaihe tuolla taas on päällänsä, jonka epäilen jollain tapaa liittyvän aikuistumiseen. Ensinnäkin se on alkanut pelätä ihan ihmeellisiä asioita (samaa henkeä kuin 8-9 kk:n iässä ilmenneessä murrosiässä), kuten liikenteen melua, keittiössä puuhailusta mahdollisesti lähteviä ääniä (syöminenkin voi jäädä kesken jos menet laskemaan hanasta vettä tai teet avaat jonkun kaapinoven tms.), lapsia, vieraita ihmisiä, milloin mitäkin. Näihin asioihin osaan jollain tapaa puuttuakin, jotkut pelot ovat jo helpottaneet totuttelun myötä, enkä niistä ole niin hirmuisen huolissani, menivät ne ohi viime kerrallakin.

Asia, johon en tiedä miten puuttuisin, on tuon yhtäkkiä alkanut mustasukkaisuus ja muiden koirien komentelu. Manu ei tykkää jos rapsutan koirapuistossa toista koiraa, vaan yleensä tulee ärisemään koiralle ja louskuttaa leukojaan. Jos se tulee paikalle iloisesti häntä heiluen eikä ärhäntele toiselle koiralle, rapsutan sitäkin, muulloin yritän ajaa pois mutta riippuen kulmasta missä itse olen/mistä Manu tulee, ei se aina onnistu ja Manu ajaa toisen koiran pois. Eikä se yleensä luovuta yhdestä pois ajamisesta vaan "hyökkää" uudestaan. Silloin en kiinnitä Manuun mitään huomiota, korkeintaan kiellän topakasti (mistä ei tuossa vaiheessa enää ole hyötyä kun ärhäntely on jo alkanut). Jos joku toinen koira tunkee naamaansa lähelle kun olen antamassa Manulle namia, yleensä alkaa myös ärhäntely.

Kaikki nämä ongelmat ovat korostuvat jos toinen osapuoli on Manua nuorempi, ja minusta se ihan selvästi yrittää kyykyttää ja komennella pentuja. Tänään koirapuistossa ollessamme sinne tuli neljän kuukauden ikäinen isokokoinen pentu, jonka kanssa Manu alkoi leikkiä, alkuun aika rajusti, mutta komensin Manua pari kertaa ja hetken päästä ne leikkivät oikein nätisti eikä Manu jyrännyt pentua liikaa. Sitten Manu löysi jonkun kaarnanpalan, jonka kanssa se hyppeli pennun ympärillä (Manulla on usein tapana juosta joku karahka suussa, toiveissa että joku lähtisi jahtaamaan) kaikki meni edelleen hyvin, kunnes Manu jossain kohtaa jätti kaarnanpalan suustaan ja pentu hyökkäsi sillä leikkimään. Silloin Manu ärähti pennulle aika topakasti ja pentu luopui kaarnanpalasta. Siinä vaiheessa pennun omistaja otti maasta jonkun muun kepakon ja tarjosi sitä pennulleen, Manu pyöri ympärillä ja kun pentu oli ottamassa keppiä, Manu hyökkäsi taas ja näykkäisi pentua niin että se vingahti. Pennun omistaja toitotti koko ajan että pentunsa on teatraalinen ja sitä saa myllyttää ja se sanoo kyllä sitten jos riittää eikä tuossa onneksi sattunut mitään, mutta niin. Nyt kun mietin niin tuo kepin tarjoaminen pennulle oli varmaan huono ajatus, mutta Manu perseili jo ennen sitä ja suurin ongelma on tuo yleinen pomottaminen ja kyykyttäminen, ja myös tuo mustasukkaisuus.

Manun käytös ei käy laatuun, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi puuttua. Manu on aina tullut kaikkien kanssa toimeen, niin isojen, pienten, vanhojen ja nuorien koirien kanssa, mutta nyt on selvästi ilmassa jotain isottelua. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten tilanteeseen lähtisi puuttumaan? Ihan kaikkia ajatuksia saa heitellä ilmoille, taas uusi juttu koiranomistajuudessa johon en ollut osannut varautua ja ahdistaa että pahennan tilannetta tietämättömyyttäni.

Ei nyt näin häthätään ole mtn kommentoitavaa edelliseen, mutta valittamaan kykenen.

Heili yksvee tuhoaa ja karkailee. Sisäsiisteyden voisi sentään sanoa olevan reerassa vihdoin. Nyt on kakara keksinyt kirjahyllyn (mikäs muukaan kuin lattialle asti ulottuva Ikean Expedit). Yks päivä oli vastassa cd-levy (Marilyn Manson hyvä albumi) ja sen kannet, kappaleina. Nyt on keksitty kirjat. Yks ei riitä, kun pitää repiä koko kirjasarja. Onneksi on pääasiassa vetänyt sellaisia, jotka oon jo lukenyt. Kaikkeen tottuu ja materiaa se vaan on, mutta milloin tuo prkl lopettaa vai lopettaako ollenkaan? Eilen siivosin töiden jälkeen. Käytin mettälenkillä, jolloin Heili sai juosta vapaana. Lähdin lenkin jälkeen pariksi tunniksi muualle ja siivosin palattuani kotiin. Thanks girl.

Koska piha-aita ei ole korottunut itsekseen, on 80 cm edelleen aivan liian pieni pomppupallolle. Hetken meni mukavasti, mutta nyt on keksinyt, että naapuripellolle on kiva karata. Ei todellakaan kuuntele, vaan juoksee karkuun. Onneksi ei kauan viihdy yksinään ulkona. Metsässä kulkee välillä hienosti totellen, välillä ampaisee karkuun, kun suunsa avaa.

Mut en mä vielä luvannut lähettää takaisin kasvattajalle. On se sit taas toisaalta niin easy going. Kaveri on vaan niin työkoira, ettei sille sovi tollanen kotona hengaaminen yksin (Ronja ei leiki sen kanssa ja kissalla menee hermo välillä).

Väinölläkin on tullut samanlaista mörköilyä kuin nuorempana(ikää nyt 1v2kk). Jos lenkkipolulle on ilmestynyt jotain uutta (bajamaja, työmaalta lentänyt iso muovi, lastenrattaat tms.) niin heti alkaa kyräily ja pelottavan esineen kaukaa kiertäminen. Oon ottanut taas tavaksi, että mennään yhdessä katsomaam näitä kohteita. Väinö tuleekin ihan reippaasti, hetken haistelee ja sen jälkeen matka jatkuu normaalisti. Mutta on toi ärsyttävää. Välillä jos en näe tai tajua jotain Väinön mielestä pelottavaa, niin se saattaa kohdalla yhtäkkiä syöksyäkin hihnan mitan päähän pakoon... Toivon että tää on vaan ohimenevä vaihe, eikä Väinö oikeesti oo noin arka.

Samaa meillä, Raju 1v 4kk mörköilee.. juurikin muovipussit ja kaikki muut hurjat hirviöt tuolla lenkkipoluilla saa aikaan karvojen nostelua ja vähän mutinoita. Onneks tokenee näistä aina pian ja uskaltaa aina käydä katsomassa ilman mitään houkuttelua kun itse vaan oon rauhallinen. Suurin ongelma meillä meinasi olla tässä vähän aikaa sitten puskat, kun siili yhtenä päivänä onnistui Rajun sellasesta yllättämään meidän normaalisti niin kovapäinen poika muisti vaikka kuinka pitkään että puskissa piilee vaara, eikä voinut kulkea ihan niitten vierestä tai sitten piti varuiks vähän murahtaa. Siitä ollaan nyt päästy kyllä yli, niin eiköhän tää tästä taas ala paranemaan!

Hihnakäytöksessä meillä on vihdoin totaalisen kaaoksen jälkeen alkanut tulla parannusta. Meillä ohitukset ei oo koskaan ollu iso ongelma, välillä ärrää jos toinenkin mutta yleensä menee nätisti. Ongelma lähinnä ollut älytön sinkoilu remmissä ja korvien totaalinen kadottaminen. Rasittavaa suorastaan kun vapaana tuo on käytännössä unelma, kuuntelee koko ajan eikä kiinnostu vieraista koiristakaan, sitten kun laittaa hihnan niin ihan kun mua ei oliskaan. Nyt sentään muutosta havaittavissa ja ollaan saatu jo muutama kivakin lenkki tehtyä!

On tuo vaan niin hauska otus, välillä tuntuu että järki lähtee mutta rakas se on kun mikä ihan parasta sen kanssa on touhuta ja silloin siitä näkeekin että nauttii ihan kympillä. Ja nyt vasta viime aikoina se on alkanut heiluttamaan mulle ihan kunnolla häntää, kun näkee mut tai kun kehun sitä. Ihan hassua, ei se aiemmin juurikaan..

^ Voi toista, suuri ja mahtava saksalainen pelkää siiliä... Ihana.
Meil on ollu vähän samantyylistä menoa et vapaana tottelee hienosti vaik oltais isommallakin porukalla liikenteessä mut hihnassa hötkyää ja kiirehtii. Nyt on täälkin onneks vähän edistytty kun koirakaverin kans lenkkeily sujuu melkeinpä kokonaan ilman hihnan kiristymisiä. Ja junalle tai muuten reissuun lähtee kans maltillisemmin mitä ennen.

Mut eilen miun iso koirapoika 15kk lorotti eteisen matolle ison lammikon! Hämmästyttiin avon kans kun ei tommost oo käyny sit pentuaikojen ja koirakin ihmetteli niin et rupes hiippaileen pissatessa = koko matto pesuun... Leppo oli juonu treenien ja staffipennun kans painimisen jälkeen tooosi paljon vettä ni pääsikin hätä yllättämään. Se kyl oli nätisti pyytäny ulos hetkeä aikasemmin istumalla oven eessä mut hampaiden pesu oli juuri kesken eikä arvattu et hätä ois niin kova. Sit vielä kuudelta aamulla hän hienovaraisesti herätti mut tuijottamalla sängyn vieressä silmiä siristellen ja huulia lipoen, ja ulos tulikin sit heti kunnon megapissat. Voi näitä.

Helouuu, mekin ollaan vielä hengissä!

Meiltähän löytyy nyt nämä kaksi teinikoiraa, mutta luojan kiitos kummatkin koirat käyttäytyy melko hyvin ikäisekseen Kai sitä jotain on tehty oikeinkin näiden kanssa. Ihan hullua, kun ens kuussa Pontus täyttää jo 2v. ja Mallu 1v..

Olin lukevani tuolla aiemmin jotain keskustelua koiran turkin ajelusta.. Mä ajelin Pontukselta kyljet lyhyeksi (jätin noin sentin sängen, kun en halunnut ihan paljaaksi vetää) ja kyllä sekin jo helpotti koiran oloa. Meillä on koirat työpäivän ajan tarhassa ja yöt sisällä. Meillä on näin kesäsin sisälämpötila 18-20 astetta ja Ponden mielestä se on silti niiiiin kuuma. Yöllä jos herään käymään vessassa tai juomassa, niin Pontus on ihan läkähtymäisillään. Mutta on sillä tota turkkia ihan mahottomasti. Mä nyt ajattelin, että vetäsen vielä lisää tuosta kyljestä karvaa, siis vähän ylempääkin, mutta ihan seljän päälle jätän pitkät karvat. Ja vatsakarvat pitäis kans ajella lyhyemmäksi, niin sekin helppais. Alkukesästä harjasin sen furminaattorilla ja lopulta sain kaiken pohjavillankin irti, että turkki oheni oikein mukavasti, mutta ei tietenkään riittävän ohueksi Ponden mielestä, sillä olis varmaan pakastimessakin liian kuuma