Koirat.com

^^Joo aina toisinaan unohtaa olevansa suuri ja mahtava ja sit juostaan äkkiä mamman turviin mutta eihän siinä, saahan kakarat vielä ihmetellä ja jännittää, pääasia että palautuu "järkytyksistään"! Ja tykkään kyllä siitä että tuo pääsääntöisesti hakee musta turvaa jos jotain jännää tapahtuu eikä lähde aina tekemään omia (typeriä) ratkasuja joita niitäkin toki toisinaan, pääsee paremmin vaikuttamaan siihen käyttäytymiseen kun on siinäkin tilanteessa tavallaan kuulolla

^Meilläkin on selvästi Rollen oloa helpottanut kun ajelin sen. Mä jätin sille pään, hännän, selän ja jalat karvaisiksi, muuten aikalailla vedin kaikki lyhyeks. Törkeen näkönenhän toi on mutta eipä sillä väliä, aika hölmön näkönen on koko koira muutenkin

Siirrytäänpä mekin Essin kanssa tälle puolelle. 30.7. Essi täyttää 9kk. Pikkupennultahan se ei ole tuntunut aikoihin. Jotain murkkuilua kai on ilmassa, välillä korvat katoaa hetkeksi. Käydään metsälenkeillä päivittäin, Essi saa olla vapaana. Nyt on muutaman kerran tehnyt niin, että lähtee ilman lupaa. Eli teen aina niin, että kun olen päästämässä Essiä vapaaksi, käsken istumaan ja saa lähteä vasta kun sanon vapaa. Yleensä vielä niin, että kun olen ottanut pannan pois, pyydän Essiä katsomaan minua ja vasta sitten annan luvan mennä. Nyt ei ole odottanut vapaa-sanaa vaan häipynyt heti kun olen pannan ottanut pois. Olen kutsunut sen takaisin, mutta eihän se heti salamana tule vaan jää seisomaan vähän matkan päähän ja katselee minua. Tulee yleensä toisella käskyllä. Tai tulee vauhdilla mutta juokseekin puolen metrin päästä ohi. Noin muuten luoksetulo on vahva. Kutsun sitä silloin tällöin kesken lenkin ja aina tulee heti. Joskus olen tehnyt niin, että kun se on jäänyt kauas, menenkin "piiloon". En siis oikeasti piiloon vaan vähän matkaa jotain pikkupolkua eri suuntaan kuin normaalisti. Sieltä katson että mitä Essi tekee. Yleensä jää pyörimään siihen missä luuli minun olevan, ehkä vähän hätääntyykin kun ei näe minua. Saattaa lähteä juoksemaan jonnekin, etsii minua. Mutta ei malta käyttää hajuaistia eikä kovin tarkkaan katselekaan ympärilleen. Jossain välissä kuitenkin löytää minut ja on selvästi helpottunut ja iloinen. Joskus joudun kutsumaan sitä ennen kuin hoksaa että olen ihan lähellä.

Haukkuminen on iso ongelma. Etenkin ulkona haukkuminen. Kun Essi aloittaa, ei se lopeta millään. Yleensä haukkuminen alkaa kun Essi näkee kaukana toisen koiran, lapsen, ja ajankohdasta ja paikasta riippuen aikuiset tavallisesti käyttäytyvät ihmisetkin riittää laukaisemaan haukkumisen. Kieltäminen ei mitään auta, Essi saattaa katsoa minua silmiin ja haukkua samalla. Tai se katsoo minua ja on hiljaa, kehun ja annan makupalan ja se haukahtaa jo ennen kuin ehtii edes nielaista makupalan. Essi haukkuu jo silloin kun se haistaa että tästä on juuri mennyt koira. Suuren osan haukkumisista pystyn ennakoimaan ja ajoissa kiinnittämään Essin huomion minuun, mutta niitä en osaa ennakoida, kun se haukkuu hajuille tai ihan vain ei-millekään. Ei olla varmaan kuukauteen päästy yhtään kokonaista lenkkiä ilman ainuttakaan haukahdusta. Välillä kun haukkuminen karkaa ihan käsistä, pysähdyn Essin eteen, kyykistyn ja vain odotan että se rauhoittuu. Kokeilin sitruunapantaakin, mutta Essi meni ihan paniikkiin kun sai suihkauksen naamalle, joten se kokeilu loppui lyhyeen. Siitä palautuminen kesti kauan, useamman tunnin. Tarkoitus oli, että Essi vähän säpsähtäisi kun saa suihkauksen naamalle, mutta kun sillä meni häntä alas ja yritti paeta jonnekin, liikkui ihan matalana koko koira pelokkaasti ympärilleen pälyillen. Kun olin ottanut pannan pois, tuli syliin ja siinä oli tiiviisti kauan.

Niin ja sekin vielä, että usein on tilanteita että Essi ei ota makupalaa. Jos vähänkin jännittää tai pelottaa tai on muuten tiukka tilanne, niin ei ota makupalaa. Vaikka olisi hyväkin herkku, josta Essi tykkää.

En aina ymmärrä mitä Essin päässä liikkuu. Käytiin torstaina isäni luona, Essi ei ollut ennen siellä käynyt. Oltiin ensin pihalla vähän aikaa ja Essi oli ihan normaali vilkas itsensä. Sitten yhtäkkiä muuttui todella pelokkaaksi, en tiedä mitä tapahtui. Essi käveli maha maata viistäen, varpaat harallaan, häntä alhaalla. Sitä pelotti niin paljon. Se myös kiskoi hihnassa, yritti päästä pakoon. Mentiin sitten sisälle ja sielläkin Essi liikkui matalana häntä alhaalla ja säpsähti jokaista pientäkin ääntä. Ainakin puoli tuntia meni tuolla tavalla, sitten pikkuhiljaa reipastui. Rupesi kävelemään normaalisti ja häntäkin nousi ylös. Parin tunnin päästä käytin sen ulkona, sama pelokkuus siellä taas. Piti kantaa se kuistilta pihalle, löi jarrut tehokkaasti päälle. Ei uskaltanut pissata pihalle, piti kävelyttää kauemmas. Heti kun lähdettiin pihalta tielle, pelko hävisi ja kun tultiin takaisin pihalle, pelko tuli takaisin. En keksinyt mikä siellä pihalla niin pelottavaa oli. Kaikki ihmiset käyttäytyivät normaalisti, samoin Helmi. Ihmiset olivat Essille tuttuja ja heitä ei pelännytkään.

Jos siellä oli jokin haju, jota se ei ymmärtänyt, ja se pelotti. Esim. jos pihalla oli käynyt joku toinen eläin, jonka haju oli pelottava.

Tai on voinut jotain pientä käydä, että on vähän sattunut ja koira on sitten yhdistänyt epämiellyttävän kokemuksen tuohon pihaan. Muistan kun vuonna 1 ja 2 meidän vanha husky tökkäsi pihalla kuononsa siiliin. Piiiitkän aikaa kiersi sen paikan korvat luimussa mahdollisimman kaukaa.

Jaa-a. Jäniksiä/rusakoita, fasaaneja ja joku kissa siellä pihalla kuulemma liikkuu. Mitään ei kyllä sattunut, Essi oli koko ajan vieressäni hihnassa. Nurmikko oli vasta ajettu ihan lyhyeksi eli mitään ampiaisia tmv. siellä ei ollut. Essi on kyllä herkkä, helposti rupeaa pelkäämään asioita. En tiedä, mikä oli. Ainut mikä ehkä saattoi olla, pihalla on grillikota, siellä oli juuri isä grillaamassa. Olisiko sitä säikähtänyt sitten. Sen kodan vieressä seisottiin kun Essi muuttui pelokkaaksi. Pitäisi käydä uudestaan siellä että vieläkö pelottaa.

Eilen metsässä Essiä pisti luultavasti ampiainen. Kävelin itse edellä polkua pitkin ja yhtäkkiä siinä pääni ympärillä rupesi pörräämään ampiaisia. Lähdin juoksemaan, mutta hetken päästä kuulin kun Essi huusi ja piti palata takaisin. Reppana pyöri hulluna ja huusi. Ampiainen oli pistänyt paljaaseen pyllyyn. Nappasin äkkiä Essin kainaloon ja juoksin kauemmas. Kun ampiaisia ei enää pyörinyt siinä, pysähdyin katsomaan Essiä tarkemmin. Pieni patti oli tullut pyllyyn, ei muuta. Ei siis ollut käärme. Laitoin Essin maahan ja jatkoin matkaa normaalisti. Essi oli ihan pelokas, häntä alhaalla käveli vieressä loppumatkan. Kun olin laittamassa koiria hihnaan, Essi jäi vähän kauemmas seisomaan, ei tullut kun kutsuin. Sitä taisi pelottaa niin paljon ja vissiin luuli että minä tein jotain mikä aiheutti sille kipua. Ei onneksi karkuun lähtenyt, vaan seisoi vain paikoillaan kun menin laittamaan sille pannan. Makupaloja ei huolinut. Kotona tassupesun jälkeen meni nukkumaan ja nukkui iltapäivään asti. Iltapäivällä piristyi vähän kun käytiin agilitykisoja katsomassa. Illalla oli kuitenkin vielä vaisu eikä yölläkään tullut sänkyyn eikä edes makuuhuoneeseen. Tänään on onneksi jo oma itsensä, eikä väistä minua enää. Käytiin aamulla metsässäkin (mentiin eri reittiä) ja ihan normaali iloinen itsensä oli sielläkin.

Watti pääsi tänään ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta kissan kanssa. On kyllä lenkillä kissoja nähty ja Watti on selvästi ollut utelias, mutta lähikosketuksissa ei ole oltu, enkä ole tiennyt kiinnostaako sitä kissat kaverina vai jahtauskohteena. Tänään sitten makoili punainen kissa pyörätien reunassa. Kun oltiin ohittamassa, kissa tulikin Watin luo. Nuuskuttivat toistensa nenuja ja sitten kissa alkoi kiehnätä poskiaan Wattiin Poika vaan seisoi tyytyväisenä . Harmin paikka kun ei ollut kamera mukana.

Lapsia Watti sen sijaan on alkanut pelätä aivan hirveästi. Alkoi pienestä epäröinnistä ja nyt ollaan jo ihan paniikissa kun lapsia menee ohi. Tämä on aika vakavaa, kun nyt Watti on alkanut äristä lapsille. Yritettiin kyllä aikanaan sosiaalistaa Watti lapsiinkin parhaamme mukaan kun omia ei ole. Watin kasvattajalla on lapsia ja pikkupentuna Watti leikki lasten kanssa aivan innoissaan. Pelko alkoi silloin kun Watilla oli jalka murtuneena. Silloinhan Watti alkoi pelätä monenlaisia asioita. Muut pelot kuitenkin ovat pikkuhiljaa kadonneet, mutta tämä lapsipelko vaan pahenee. Mitä pitäisi tehdä?

Kuinka tarkka tuo 9 kk ikäraja on? :D Täällä vasta reilu puolivuotias uros joka jo murkkuilee. Tähän asti yksinolot menneet hienosti, mutta nyt alkanut ovenpieliä järsimään. Saanut pskahalvauksia muovipussista, kylmälaukusta, lippiksestä, uimashortseista ym. Alkanut myös haukkumaan silloin tällöin, mitä ei ennen ole tehnyt. Erityisesti mörköillessään (mitä oletan sen olevan? :o). Aikaisemmin luoksetulo on ollut todella vahva, mutta viime aikoina on tyytynyt vain vilkaisemaan ja jatkamaan omiaan. Pysyy lähellä, mutta ei tule luokse. Tänään metsässä neljä kertaa käänsin selän ja käppäilin pois, aina juoksi ohitse muttei tullut luokse. Neljännen kerran jälkeen juoksi ohitse läheltä ja sain napattua kiinni. Kotona ja mökillä tulee luokse, mutta metsässä hajujen keskellä ei välitä.

En nyt oikein tiedä onko tämä siis aikainen murkkuikä vai mitä? Ja mitä luoksetulolle kuuluisi nyt tehdä, välttää tilanteita ja ainoastaan kutsua kotona ja muissa "tylsissä" paikoissa? Hajut vievät nameista voiton tuhat nolla.. Ollaan jo valmiiksi "kaikki ruoka ansaitsemalla" kuurilla, mutta silti ei välitä. En uskaltaisi metsiin mennä jos ei ole enää luoksetulo vahva, mutta tylsää se aina hihnassakin on lenkkeillä. Varsinkin, kun oma pää ei kestä sitä poukkoilemista. Niinkun aikaisemmin joku sanoi, vapaana menee hyvin mutta hihnassa ei niinkään.. Ja kestääkö tätä nyt siis seuraavat puolivuotta, vai meneekö se aaltoillen? Toissapäivänä lähti myös rusakon perään kiellosta huolimatta ja löntysteli takaisin parin minuutin päästä.. Olisi mielenkiintoista tietää hukkasiko nopean rusakon, tuliko lopulta kutsusta luokse vai pelästyikö vaan itse karkaamistaan. Vahvasti kyllä epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa.

^Miten olis pitkän liinan kanssa lenkkeily. Itte olen käyttänyt epäluotettavan murkkuilevan uroskoiran kanssa pitkää liinaa (hajut yms vei voiton) . Nykyään tosin olen pitänyt välillä ihan vapaanakin ,ei mene kauas ja korvat on jopa päässä :)

Essilläkin on korvat kadoksissa välillä. Metsässä liikutaan paljon, Essi on vapaana. Nyt se on tehnyt sitä, että kun näkee/kuulee jotain, ihmisen tmv. haukkuu ja juoksee edestakaisin, mutta ei tule luokse kun kutsun, vaan juoksee ohi. Kun on aikansa juossut, jää seisomaan vähän matkan päähän, eikä tule kun kutsun. Joskus kyllä istuu kun käsken ja antaa minun mennä viereen ja laittaa hihnaan. Usein kyllä jos kävelen sitä kohti, lähtee karkuun. Se on niin ärsyttävää, kun juoksee puolen metrin päästä ohi niin lujaa, etten ehdi nappaamaan kiinni. Aina olen kuitenkin sen lopulta saanut kiinni ja tietenkin kehun hirveästi ja annan makupalan kun tulee. Ja jos vain mahdollista niin päästän heti uudestaan vapaaksi. Jos mitään häiriöitä ei ole, tulee kyllä vauhdilla aina kun kutsun.

Ja treeneissä... Huoh. Nyt kolmen viimeisen treenikerran aikana on kerran-pari lähtenyt karkuun kun on irti päässyt. Ja ei tule kun kutsun, juoksee vain täysiä ympäri hallia. Näkee, että se nauttii siitä juoksemisesta. Eilen kävin tunnin metsälenkin pari tuntia ennen treenejä, ei auttanut. Virtaa riitti.

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä, mutta mitä? Liinassa en voi metsässä pitää, kun liina olisi heti puiden ympärille sotkeentunut kun Essihän ei poluilla pysy, vaan juoksee umpimetsässä paljon. Ja jos pitäisin Essin aina hihnassa, ei se pääsisi purkamaan energioitaan ja olisi sitten kotona ja lenkeillä ihan mahdoton (on jo jos joutuu pari peräkkäistä päivää olemaan koko ajan kiinni).

Kyllä liinan kanssa pääsee metsässäkin, vaikka meillä on litteä 1cm levyinen grippiliina. Varmaan pyöreä jälkiliina sujuisi vielä paremmin umpimetsässä.

Ehkä, mutta liinassaolo ei hirveästi eroa normihihnassa olemisesta, kun ei pääse kunnolla revittelemään (10m on aika lyhyt kuitenkin). Essi kuitenkin juoksee ja loikkii parin metrin loikkia sinne tänne ja käy melko kaukanakin. Vauhtiakin sillä on paljon. En itse mitenkään ehtisi selvitellä liinaa pusikosta ja puiden ympäriltä tarpeeksi nopeasti, että Essi ei joutuisi koko ajan pysähtymään.

Emmäkään metsässä jaksais pitkää liinaa käyttää,kun helposti juuttuu puihin yms (mulla ei ole jälkiliinaa,se vois varmaan paremmin toimia metsässä). Muualla olen käyttänyt liinaa,avarilla paikoilla yms. Laku ainakin saa ihan kivasti liikuntaa sillai.

Joku muutos on nyt tapahtunut. Essi pääsee edelleen joka päivä metsään juoksemaan vapaana. Olen treenannut luoksetuloa paljon, helpompia ja vaikeampia tilanteita. Nyt on tullut silloinkin kun on jo päässyt haukkumaan jollekin (ihmiselle). Ei siis juokse enää ohi. Olen nyt yrittänyt panostaa kehumiseen, eli kehunut paljon iloisemmin ja innostanut kunnolla kun tulee kun kutsun. Ja tietysti aina annan makupalan. Tänään tosin oli tilanne, missä Essi ei heti tullut kun kutsuin. Yllättäen takaa (metsäpolulla) tuli pyöräilijä, niin hiljaa että koiratkaan eivät huomanneet sitä kun vasta kun se oli parin metrin päässä meistä. Helmi oli minun jaloissa ja otin sen syliin, mutta Essi säikähti ja rupesi haukkumaan hulluna. Ei mennyt muutamaa metriä lähemmäs pyöräilijää (hän onneksi pysähtyi), mutta ei antanut kiinnikään. Pyöräilijä vain kysyi että lähteeköhän tuo perään, mutta en oikein osannut vastata, kun ei ollut aavistustakaan mitä Essi tekisi. No, pyöräilijä jatkoi matkaa ja Essikin tuli heti minun viereen istumaan. Odoteltiin siinä vähän aikaa, että pyöräilijä oli mennyt tarpeeksi kauas ja päästin koirat taas vapaaksi.

Myös haukkuminen on vähentynyt. Haukku ei jää päälle, vaikka Essi ehtisi parikin kertaa haukahtaa jollekin. Kiellän ja Essi jopa uskoo. Sitten kehun kun on taas hiljaa ja Essi ottaa omatoimisesti kontaktia. Treeneistä oli parin viikon tauko kun kouluttaja oli sairastunut, ja eilen sitten treenit meni hyvin. Tosin en päästänyt Essiä hihnasta irti kuin vasta viimeisessä tehtävässä. Siinä koiran piti juosta kahden hypyn kautta namikupille. Essi on nopea ja oli kupilla ennen minua, mutta ei siinäkään yrittänytkään lähteä minnekään. Essin sisko on samoissa treeneissä ja onhan se aivan erilainen kuin Essi. Paljon rauhallisempi ja jaksaa keskittyä paremmin. Se ei myöskään yritäkään lähteä lipettiin kesken treenien. Eilen kävin aamulla tunnin metsälenkin, iltapäivällä tunnin peltolenkin (Essi vapaana kummassakin) ja ennen halliin menoa käveltiin vartti rauhallisesti. Hallissa Essillä riitti virtaa (kouluttajakin sanoi heti, että tuo taitaa olla aika vilkas). Kotiin päästyä käytiin 20 minuutin rauhallinen hihnalenkki ja sen jälkeen Essi veti hirveää rallia ympäri kämppää pallo suussa. Matot meni läjään ja minun piti ottaa Helmi syliin, ettei jää jalkoihin. Sitten syönnin jälkeen kyllä väsähti. Jotenkin tuntuu, että Essillä on nykyään virtaa vieläkin enemmän kuin ennen. Se saa taas iltapissatuksen jälkeen hepulin ja juoksee jonkun aikaa täällä sisällä. Tuota se teki viimeksi ihan pikkupentuna, kun ei voitu ulkona juuri olla kovan pakkasen takia. Tosin nyt Essille riittää 10 kierrosta ympäri kämppää, eikä enää tarvitse riehua kahta tuntia Yöthän se nukkuu hyvin, viime yönäkin yli 10 tuntia. Meillä tuo liikunta painottuu enemmän aamuun/aamupäivään, ehkä pitäisi käydä illallakin vähän pitempi lenkki? Usein annan iltaisin Essille jotain tekemistä, esim. laitan nameja tyhjiin maitopurkkeihin, vessapaperirulliin ym. laatikoihin ja Essi saa repiä ne. Tai joku aktivointilelu, nappuloita sisälle. Tai treenataan jotain temppuja tai tokojuttuja tai jotain agilityyn liittyvää. On kuitenkin päiviä, jolloin ei ole mitään noista, tosin silloin on ehkä ollut jotain vastaavaa päivällä.

Kokeilin kerran, että ei käydä pitempää lenkkiä treenipäivänä, mutta ihan pelleilyksihän ne treenit silloin menivät. Essi karkasi muistaakseni 3 kertaa, eikä muutenkaan oikein jaksanut keskittyä.

Onneksi minulla on aikaa puuhailla Essin kanssa niin paljon.

^ Kuulostaa tosi kivalta, että haukkuminen on lähtenyt kehittymään parempaan suuntaan! Tuosta virran riittämisestä tulee mieleen vähän mun kaverin kääpiövillis joka aina lenkin jälkeen kuulemma vetää kauheat rallit sisällä (ja täyttää siis alkuvuodesta 3v). Essi on kyllä varmasti ihan oikeanlaisessa kodissa, kun sulla on aikaa ja jaksamista sen valtavan energian purkamiseen.

Mitäs muuten murkuille kuuluu?

Lepolla on alkanut autohötkyily selvästi laantumaan, saadaan monesti ihan lähiohituksiakin auton luona hääräävistä tyypeistä / käynnistyvistä / pysähtyvistä autoista onnistumaan, toki tuolla häntä vielä heiluu ja hurja hönkiminen päällä kun on niin tohkeissaan, mutta pitää kontaktia ja kävelee hihna löysällä. Muutenkin se on tosi ihana ja rakas koiraherra, avokin ihmettelee välillä et miten joka ilta, kun se torkkuu sohvalla meissä kiinni ja on vaan, tuntuu että siitä tulee aina pikkuisen enemmän rakkaampi. Vaikka samalla tuntuu että ei tän enempää ole mahdollista mistään olennosta välittää.

Essillä alkoi juoksutkin juuri kun oli täyttämässä 11kk. Se muuttui kyllä kuin eri koiraksi. Nukkuu paljon ja on muutenkin rauhoittunut. Metsässä ei juoksentele, vaan pysyttelee lähellä ja käy välillä katsomassa saako minulta makupaloja. Hihnalenkit meinasi tosin mennä ihan överiksi, kun Essi rupesi haukkumaan taas kaikki koirat, ihmiset, hajut, oudot äänet. Jos koira on vaikka 50 metrin päässä, Essi haukkuu sille. En minä aina näe niin kauas, ainakaan ajoissa. Tai jos Essin edestä on mennyt koira, kuitenkin niin, että sitä ei ole näkynyt missään vaiheessa. Se haju riittää siihen, että Essi haukkuu. Enhän minä voi tuollaisia ennakoida mitenkään. Minulla on huono hajuaisti

No eilen olin toisen villakoiran ja sen omistajan kanssa lenkillä ja vastaan tuli paljon koiria ja ihmisiä. Pyöräilijöitä, rullaluistelijoita jne. Suurin osa ohituksista meni haukkumatta ja Essi otti kontaktia oma-aloitteisesti. Sattui eteen vielä hillitön shelttilauma, niillä oli joku yhteislenkki. Kaikki sheltit olivat vapaana ja tulivat tietenkin Essin luo. Mutta Essi ei haukkunut, vaan halusi leikkiä.

Treenitkin on menneet hyvin (viime kertaa lukuunottamatta), Essi ei ole karannut, vaan on keskittynyt siihen mitä tehdään. Viimeksi vain ei jaksanut lopussa enää keskittyä ja karkasi siskonsa luo monta kertaa. Mutta monta treenikertaa meni todella hyvin.

Väinön kanssa sujuu ihan hyvin. Selkäongelmat tuntuu vihdoin helpottavan! Vielä pitäisi hierojalla käydä kun selkään oli päässyt jumeja syntymään.
Nykyään pystytään treenaamaan pitkin lenkkiä, vaikka olisikin muita koiria näköpiirissä. Ohjattuihin tokotreeneihin pitäisi päästä, ehkä tossa loppuvuodesta jos alkaisi joku sopiva kurssi!
Yksi ongelma on, nimittäin ajoittaiset riehumiset lenkillä. Väinö siis rupee repimään hihnaa ja hyppimään vasten... Sama ongelma oli muistaakseni viime keväänä, mutta meni ajan kanssa ohi. Ehkä tämäkin siis. Kieltämistä oon kokeillut, mutta sillä on ainoastaan innostava vaikutus. Paras tapa on vaan pysyä itse rauhassa ja yrittää saada Väinön huomio muualle. Yleensä rauhoittuu aika nopeasti jos otan esim. sivulletuloa, seuraamista tms. Pitää vaan muistaa pitää nameja aina mukana...

Pitäisi tossa marras-joulukuussa viedä Väinö terveystutkimuksiin. Lonkat, kyynärät, silmät ja lisäksi haluan selän kuvattavan(siellä kun on ollut nyt ongelmaa...). Samoin ajattelin kysyä, jos kastrointi hoituisi samalla kertaa!

Essikin saa lenkeillä noita hepuleita, pomppii kuin kenguru ja repii ja riepottaa hihnaa ärinän kanssa. Ei auta kiellot, ei huomioimattomuus. Jonkun tehtävän antaminen toki auttaa niin kauan kuin sen tehtävän suorittamiseen menee, sitten taas jatkuu. No Essi on onneksi pieni koira. Kaipa tämäkin joskus loppuu... Ihan joka päivä ei onneksi tuota tee.

Hei taas kooceeläiset Muistaako kukaan enää mua On ollut sen verran kiireitä, etten ole täällä kauheasti käynyt!

Meidän murkkuikä on ollut melko kivutonta. Korvat on tallella, tosin tuo rotuhan omistaa aika pitkät piuhat muutenkin ja sen kyllä huomaa. Mutta kaikki mitä tuolta vaatii, se tekee. Olen aika ylpeä Pahin tuhoamiskausikin on nyt ohi. Kerkes aika monet kengät kyllä mennä... onneksi se ei tykännyt huonekaluista.

Mutta haha, tyhmä kuin saapas se on. Oli ripuloinut meidän olkkarin aivan täyteen kasoja yön aikana. Ja miettikää miten paljon tavaraa jättirodusta tulee... Yhden paskakasan päällä se oli nukkunut ja sen jälkeen hinkannut paskasta kylkeään meidän sohvaan, seiniin yms. Ja vielä ravistanut Roiskeita oli lattiasta kattoon, meni hetki ennen kuin saatiin siivottua.